3. luku

Jumalan vaunut ovat liikkeellä!

 1. Mikä itse liikkuva kulkuneuvo nähtiin Lounais-Aasiassa kauan ennen bensiinikäyttöistä autoa, ja mitkä kysymykset heräävät sen suhteen?

KAKSITUHATTA viisisataaseitsemän vuotta ennen kuin bensiinikäyttöisen auton tehdasmainen valmistus alkoi (vuonna 1895) nähtiin Lounais-Aasiassa itse liikkuvat eli omalla käyttövoimalla liikkuvat vaunut. Ne eivät olleet ihmisen keksimät. Ne eivät olleet pelkkää mielikuvitusta. Ne herättivät katsojassa kunnioittavaa pelkoa. Mitään niiden kaltaista ei ole sen jälkeen nähty maan päällä. Ihminen ei kykene jäljittelemään niitä, vaikka niistä on halki vuosisatojen säilynyt meille yksityiskohtainen kuvaus. Tarkoitamme niitä hevosettomia vaunuja, jotka näki mies, jonka nimi tullaan muistamaan, nimittäin Hesekiel, pappi Buusin poika, joka kirjoitti niistä eloisan kuvauksen kaikkia tulevia sukupolvia, myös meitä, varten. Hän näki Jumalan vaunut, jotka olivat liikkeellä pohjoisesta. Mihin ne olivat matkalla – jonnekin avaruuteen vai johonkin maan päällä olevaan määräpaikkaan? Mihin ne menivät sieltä? Ovatko ne tai onko jotakin niiden kaltaista yhä olemassa? Ovatko ne nyt liikkeellä? Nämä ovat hyviä kysymyksiä meidän 20. vuosisadallemme, jolla liikutaan niin paljon.

 2. Missä Hesekiel oli nähdessään ensi kerran vaunut, ja miten hän tuli olleeksi siellä?

² Selostajamme Hesekiel merkitsi muistiin, missä, milloin ja missä olosuhteissa hän ensi kerran näki nämä Jumalan yli-inhimilliset vaunut. Hän oli Eufratin varrella sijainneen muinaisen Babylonian yhden kanavan varrella. Kanavan nimi oli Kebar. Hesekiel oli pappi, mutta ei pakanallisen Babylonin pääjumalan Mardukin, vaan sen Jumalan pappi, jonka vaunut hän näki näyssä. Miksi Hesekiel oli siellä eikä ahkeroinut papin tehtävissään kaukana lännessä Jerusalemin temppelissä, Juudan valtakunnan pääkaupungissa? Hesekiel oli Babyloniassa pakkosiirtolaisena Jerusalemin entisen kuninkaan Joojakinin, edesmenneen kuningas Joojakimin pojan, sekä ruhtinaitten ja mahtavien ja urhoollisten miesten ja käsityöläisten kanssa. Kuningas Joojakin oli antautunut Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille, joka piiritti kapinallista kaupunkia Jerusalemia. Babylonian kuningas säästi kuningas Joojakinin hengen ja vei hänet sekä nämä kaikki muut, mm. Hesekielin, Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Se tapahtui vuonna 617 eaa. sen mukaan kuin me nyt laskemme aikaa.

 3. Mitä Hesekielin ajanmäärittely ja tapahtumain asettelu ilmaisee hänen profeetallisesta kirjastaan, ja milloin Jehovan käsi ensiksi tuli hänen päällensä?

³ Näin ollen vuosi 613 eaa., jolloin Hesekiel ensi kerran sai näyn Jumalan vaunuista, oli ”kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viides vuosi”. Hesekiel itse oli 30. ikävuodellaan. Kaikki se, mitä tapahtui, oli todella historiallista eikä mielikuvituksellista tai tarunomaista, ja niinpä Hesekiel historioitsijana määritteli profeetallisen kirjansa alkusanoissa tapahtuma-ajan täsmällisesti kirjoittaessaan: ”Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa [tammuskuussa], kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebar-joen varrella, aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä. Kuukauden viidentenä päivänä [5. tammuskuuta], kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuotena, tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.” (Hes. 1:1–3) Tämä tapahtui siis loppukeväästä vuonna 613 eaa.

 4. Mitä se, mitä Hesekiel näki näyn alussa, ilmaisi, ja mistä lähteestä se, mikä ilmaantui, oli peräisin?

⁴ Se, mitä Hesekiel nyt näki, ei ollut minkään LSD:n tapaisen huumausaineen nauttimisen synnyttämä harha-aistimus, vaan sen esitti hänelle näkynä Jehovan ”käsi” eli sovellettu voima, joka alkoi tässä vaikuttaa hänessä. Ilmeisesti Hesekiel katseli kohti pohjoista tuohon aikaan, ja se, mitä hän näki, oli yksityiskohtaisesti kuvailtavissa. Nähty ilmaisi, että myrsky oli nousemassa jotakuta tai jotakin vastaan. Se, mikä nyt ilmaantui näyttämölle, tuli kiistattomasti jumalallisesta lähteestä, kun otetaan huomioon kaikki se kirkkaus ja ne tuliset ilmennykset, joiden keskeltä se ilmaantui. Hesekiel kiinnittää huomiomme kaikkein ensimmäiseksi niihin, jotka palvelevat Jumalan vaunuissa, kirjoittaessaan tämän kuvauksen:

 5. Miten profeetta kuvaili neljää elävää luomusta sen mukaan, kuin Hes. 1:4–9 esittää?

⁵ ”Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta. Ja sen keskeltä näkyivät neljän olennon [elävän luomuksen, Um] hahmot. Ja näöltänsä ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo. Ja niillä oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin. Ja säärivarret niillä oli suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski. Ja siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellansa, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin: Niiden siivet koskettivat toisiansa. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet; ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.” – Hes. 1:4–9.

 6. Millä nimellä Hesekiel myöhemmin kutsui näitä eläviä luomuksia?

⁶ Kuvaillessaan myöhemmin toista näkyään Jumalan vaunuista, joiden sijainti oli toinen, Hesekiel nimittää näitä ”neljää elävää luomusta” ”kerubeiksi”. – Hes. 10:1–20; 11:22.

 7. Milloin kerubit näyttäytyivät ensimmäistä kertaa ihmiskunnalle, ja miksi neljän elävän luomuksen asema vaunujen vieressä oli sopiva, kun otetaan huomioon arkin kultaiset kaiverretut kerubit ja Ps. 80:2?

⁷ Kerubit näyttäytyivät ensimmäistä kertaa ihmiskunnalle Eedenin puutarhan itäpuolella vartioidakseen mielihyvän paratiisiin vievää tietä, sen jälkeen kun synnintekijät Aadam ja Eeva oli karkotettu ulkopuolelle orjantappuroitten ja ohdakkeitten täyttämään maahan. (1. Moos. 3:17–24) Pappina Hesekiel on tässä yhteydessä voinut muistaa, että veistetyillä kultaisilla kerubeilla, jotka muodostivat osan Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimmässä olevan pyhän liitonarkin kannesta, oli vain kahdet siivet, jotka oli ojennettu etuviistoon, niin että ne varjostivat arkin kultaista kantta. (2. Moos. 25:18–22; 37:7–9) Koska tuo kerubien peittämä kultainen kansi kuvasi Jumalan valtaistuinta, niin Jumalalle Psalmissa 80:2 osoitetut sanat olivat sattuvat: ”Kuuntele, Israelin paimen. . . . sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.” Kun siis nuo neljä elävää luomusta eli kerubia palvelivat Jumalan vaunuissa, vastasi se sopivalla tavalla heidän asemaansa ja virkaansa.

 8. Millaiset kasvot neljällä elävällä luomuksella oli, ja mikä oli heidän siipiensä asento?

⁸ Paitsi yläsiipipariaan ja alasiipipariaan ja suoria säärivarsiaan, jotka olivat kuin vasikalla ja välkkyivät kuin kiiltävä kupari, näillä Hesekielin näyn kerubeilla oli muitakin huomattavia tuntomerkkejä. Millainen pää heillä oli? Hesekiel kirjoittaa: ”Ja niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset; mutta oikealla puolen oli niillä neljällä leijonankasvot, vasemmalla puolen oli niillä neljällä häränkasvot, myös oli niillä neljällä kotkankasvot. Niin niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levällään ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistansa.” – Hes. 1:10, 11.

 9. Mitä ihmisen, leijonan ja härän kasvot esittivät vertauskuvallisesti?

⁹ Se, että näillä kerubeilla oli eteenpäin ihmiskasvot, täydensi sopivasti sitä, että heillä oli siipiensä alla ihmisen kädet ja että kerubeilla ylimalkaan ”oli ihmisen hahmo”. Taivaallisilla kerubeilla on myös Jumalan antama rakkauden ominaisuus, kuten maallisella ihmiselläkin on, sillä ensimmäinen ihminen Aadam luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. (1. Moos. 1:26–28) Leijonan kasvot, jotka olivat jokaisen kerubin pään oikealla puolella, korostivat oikeuden, oikeudenmukaisuuden ominaisuutta. Tämän oikeudenmukaisuuden tukena on voimaa, mitä kuvaa sopivasti se, että leijonan kasvojen vastakkaisella puolella, siis vasemmalla puolella, olivat härän kasvot. Nämä kasvot soveltuvat hyvin siihen seikkaan, että kerubeilla on suorat ”säärivarret” ja että niiden jokaisen ”jalkaterät [ovat] kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski”. Kuvaillessaan kerubeja myöhemmin Hesekiel sanoo häränkasvoja ”kerubinkasvoiksi”. (Hes. 10:14) Epäilemättä kerubit ovat erittäin voimakkaita luomuksia, kuten härätkin.

10. Mitä kotkan kasvot esittivät vertauskuvallisesti, ja millä tavalla neljä elävää luomusta vastasivat niitä, jotka Ilm. 4:6–9 kuvailee?

¹⁰ Koska Jumala kiinnittää huomiota kotkan kaukonäköisyyteen, niin kuin Job 39:30–32 kertoo, viittaavat kotkan kasvot kerubin pään takaosassa viisauteen, taivaalliseen viisauteen, joka on sopusoinnussa niiden taivaitten kanssa, joissa korkealla lentävä kotka liitelee. Nämä kasvot sopivat hyvin yhteen sen seikan kanssa, että kullakin kerubilla oli neljä siipeä, mikä tekee niistä kotkan veroisia lentäjiä. Kun kristitty apostoli Johannes noin 700 vuotta myöhemmin sai näyn neljästä elävästä kerubiluomuksesta, jotka olivat sijoittuneet taivaassa olevan Jumalan paikallaan pysyvän valtaistuimen ympärille, niin heilläkin oli kotkan kasvot, samoin kuin ihmisen kasvot, leijonan kasvot ja härän kasvot. – Ilm. 4:6–9.

11. Keistä nuo neljä näin vertauskuvattua ominaisuutta erottavat Jumalan, ja keille hän on antanut näitä ominaisuuksia?

¹¹ Kautta vuosisatojen on siis johdonmukaisesti käytetty samoja vertauskuvia, kun on kuvattu Jumalan viisautta (kotka), voimaa (härkä), oikeudenmukaisuutta (leijona) ja rakkautta (ihminen). Nämä neljä ominaisuutta, jotka ovat täydellisessä tasapainossa keskenään, erottavat Jehovan kaikista jumalaistarujen ja väärien uskontojen jumalista. Hän on antanut taivaallisille luomuksilleen ja maallisille ihmisluomuksilleen sopivassa määrin näitä neljää ominaisuutta.

12. Miksi neljän elävän luomuksen ei tarvinnut kääntyä halutessaan muuttaa kulkusuuntaansa?

¹² Koska näillä kerubeilla oli neljät kasvot päässään, heidän ei tarvinnut kääntyä halutessaan muuttaa kulkusuuntaansa suorasta etenemisestä oikealle tai vasemmalle tai päinvastaiseen suuntaan kulkeakseen taaksepäin. Koska heidän kasvonsa katsoivat kaikkiin suuntiin, kohti jokaista neljää pääilmansuuntaa, he saattoivat muuttaa suuntaa hetkessä ja kulkea niiden kasvojen mukaan, jotka katsoivat haluttuun suuntaan, missä noiden nimenomaisten kasvojen vertauskuvaamaa ominaisuutta piti harjoittaa ja soveltaa. He saattoivat liikkua salamannopeasti. Heidän hahmoaan reunusti tai kehysti sellainen tulen hohde, joka ylitti silloisen ihmistekoisen tulen hohteen ja joka oli todellisuudessa niin kirkas, että se synnytti salamointia. Jumalan henkeytyksen hengen avulla Hesekiel kuvailee näiden neljän elävän kerubiluomuksen ominaisuuksia kirjoittaen:

13. Millaisin vertailuin Hesekiel kuvaili neljän elävän luomuksen kirkkautta ja nopeutta?

¹³ ”Ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja olentojen [elävien luomusten, Um] hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita. Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.” – Hes. 1:12–14.

VAUNUJEN PYÖRÄT

14. Ketkä eivät voi maan päällä tänä aikana jäljitellä Jumalan vaunujen liikkuvuutta?

¹⁴ Voidaanko minkään ajoneuvon tai vaunujen liikkeitä verrata noiden neljän elävän kerubiluomuksen liikkeisiin? Vaikka nykyajan autonvalmistajien on mahdotonta jäljitellä sitä, niin profeetta Hesekiel näki Jumalan vaunujen liikkuvan sillä tavalla ilman ohjauspyörää ja vaihtamista. Pane se merkille, kun Hesekiel selittää sen meille:

15. Miten Hesekiel kuvailee pyörien rakennetta ja liikettä?

¹⁵ ”Mutta kun minä katselin olentoja [eläviä luomuksia, Um], niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella. Pyörät olivat näöltään ja teoltaan niinkuin krysoliitti, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.a Ne kulkivat neljään eri suuntaan, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät; ja niiden kehät olivat täynnä silmiä, yltympäri, niissä neljässä. Ja kun olennot kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella; ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat myös pyörät. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati. Ja pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä. Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin; kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.” – Hes. 1:15–21.

16. Missä asemassa pyörät olivat toisiinsa nähden, ja kuinka pitkän matkan ne saattoivat kulkea yhdellä pyörähdyksellä?

¹⁶ Kun kunkin elävän luomuksen vieressä oli pyörä, niin pyöriä oli neljä, ei rinnakkainb eikä peräkkäin, vaan neljässä mainitussa paikassac kerubien neljienkasvojen tavoin. Ne olivat siis suorakulmion neljässä kulmassa. Kaikki pyörät olivat samannäköisiä ja rakenteeltaan samanlaisia. Ne hehkuivat kuin krysoliitti, joka heijastaa valoa. Niiden kehät olivat kauttaaltaan täynnä silmiä, ikään kuin pyörät olisivat nähneet, minne ne olivat menossa. Ne eivät menneet sokeasti mihinkään suuntaan. Miten korkeita pyörät olivatkaan! Niiden korkeus herätti Hesekielissä pelkoa. Koska niiden läpimitta ja vastaavasti ympärysmitta oli suuri, nämä pyörät saattoivat kulkea pitkän matkan pyörähtämällä vain kerran akselinsa ympäri. Ne saattoivat siis neljän kerubin tavoin liikkua kuin salama.

17. Millä tavalla pyörä oli toisen pyörän sisällä, ja millaisen liikkuvuuden tämä mahdollisti?

¹⁷ Noiden pyörien rakenteessa oli jotakin outoa. Jokaisen pyörän sisällä oli toinen pyörä, ei pienempi pyörä suuremman sisällä ja samassa tasossa kuin se siten, että se pyörisi samassa tahdissa sen kanssa saman navan eli akselin ympäri. Ei, vaan kysymyksessä oli pyörä, jonka läpimitta oli sama ja joka oli ristissä peruspyörään nähden, niin että kehät leikkasivat toisiaan suorassa kulmassa. Tämä selittää, miksi niistä voitiin sanoa, että ”ne kulkivat neljään eri suuntaansa”, niin että yksi puoli kulki eteenpäin, yksi taaksepäin, yksi oikealle ja yksi vasemmalle. Ei ole ihme, ettei näiden pyörien tarvinnut kääntyä ikään kuin kulman ympäri voidakseen kulkea toiseen suuntaan. Ne saattoivat muuttaa suuntaa silmänräpäyksessä, koska yksi pyörän kehä osoitti joka suuntaan. Näin pyörät saattoivat sovittaa kulkusuuntansa samaksi neljän elävän luomuksen kanssa, joilla oli neljät kasvot ja joiden ei sen tähden tarvinnut kääntyä ympäri muuttaakseen suuntaansa. Näillä neljällä pyörällä Jumalan vaunujen koko rakennelma saattoi liikkua näkymättömän voiman kannattamana aivan niin kuin pintaliitäjä, joka liukuu yli vesien ja maiden ohuen ilmatyynyn kannattamana.

18. Mikä antoi siivettömille pyörille voiman mukautua neljän elävän luomuksen liikkeisiin?

¹⁸ Noissa neljässä pyörässä ei ollut siipiä, kuten oli neljällä elävällä luomuksella, mutta ne saattoivat siitä huolimatta kohota maasta ja nousta avaruuteen aivan samalla tavalla kuin neljä elävää luomusta. Pyöriä ei ollut valjastettu mihinkään vaunuhevosten valjakkoon tai muihin vetojuhtiin tai laitteisiin. Mistä ne saivat voiman mukautuakseen kaikkiin elävien luomusten liikkeisiin? Mikä voima oli niiden liikehtimisen takana? Se oli Kaikkivaltiaan Jumalan henki. Sama näkymätön Jumalan toimiva voima oli sekä pyörissä että elävissä luomuksissa, eivätkä ne tarvinneet polttomoottoria tai sähkömoottoria kulkunsa voimanlähteeksi. Yksinkertaisesti elävän luomuksen ”henki oli pyörissä”.

19. Mitä Hesekiel näki neljän pyörän yläpuolella, ja millaisen äänen hän kuuli elävien luomusten siipien synnyttävän?

¹⁹ Katsokaamme nyt Hesekielin kanssa noiden pelottavan korkeiden neljän pyörän yläpuolelle nähdäksemme, mitä siellä on. Siellä on ikään kuin vaunujen lattia, sillä Hesekiel jatkaa: ”Ja olentojen [elävien luomusten, Um] päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli [jää, Um], kaartuen ylös niiden päitten ylitse. Ja taivaanvahvuuden alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät – kaksi, jotka peittivät sen ruumista. Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.” – Hes. 1:22–24.

20. Vertaa pyörien ja elävien luomusten korkeutta keskenään. Millainen oli näiden yläpuolella oleva jäänkaltainen taivaanvahvuus?

²⁰ Neljä elävää luomusta eivät olleet niin jättimäisiä kuin neljä pyörää. Siksi taivaankansi eli ”taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli [jää, Um]”, joka kulki näkymättömän voiman kannattamana neljän pyörän yläpuolella, oli korkealla neljän elävän luomuksen päiden yläpuolella. Vastaavasti ”taivaanvahvuus” oli läpikuultava, vaikka se olikin kiinteä. Se oli todella kunnioittavaa pelkoa herättävä, mikä seikka oli täysin sopusoinnussa sen yläpuolella Istuvan arvokkuuden kanssa.

21. Mitä tulee mieleen, kun verrataan elävien luomusten siipien synnyttämää ääntä erilaisiin ilmiöihin?

²¹ Maan päällä on hyönteisiä, jotka saavat aikaan musikaalisen eli sointuvan äänen hankaamalla siipiään vastakkain. Samoin kuin hyönteisten siivet kykenevät synnyttämään äänen, neljän elävän kerubiluomuksen siivet synnyttivät liikkuessaan vaikuttavan äänen. Me tiedämme, millaista paljojen vetten kohina on, kun ne ovat liikkeessä. Elävien luomusten siipien ääni muistutti sitä. Niiden lento ei ollut äänetöntä. Ääntä voitiin verrata myös siihen ääneen, jonka Kaikkivaltias voi aikaansaada luonnossa ja joka voi hätkähdyttää ihmistä. Se ei ollut mikään rauhaisa ääni. Se oli kuin pauhina tai mellakoivan kansanjoukon ääni. Ääni oli kaikkea muuta kuin rauhoittava, koska Hesekiel sanoo, että se oli kuin sotaleirin tai leiriytyneitten sotilaitten pauhu. Se viittasi sodan tai taistelun uhkaan. Sen sijaan, että nuo neljä suunnatonta pyörää olisivat rämisseet äänekkäästi, neljän elävän luomuksen siivet kiinnittivät huomion siihen, että Jumalan vaunut lähestyivät eivätkä ne tulleet rauhallisissa tehtävissä. Ne lähestyivät sotavaunuina. Miksi? Meidän on odotettava saadaksemme tietää vastauksen.

TAIVAALLISTEN VAUNUJEN AJAJA

22. Kehen taivaanvahvuuden yläpuolelta tuleva ääni kiinnittää huomion?

²² Korvamme kääntyvät nyt neljän elävän luomuksen siipien aiheuttamasta pauhusta ääneen, joka tulee näiden taivaallisten vaunujen lattian yläpuolelta ja kiinnittää huomiomme vaunujen ajajaan. Ilmeisesti vaunut pysähtyvät silloin, kun elävät luomukset seisahtuvat, jotta niiden ajaja voisi puhua tälle pakkosiirtolaisuudessa olevalle papille Hesekielille. Hesekiel kirjoittaa tästä:

23. Miten Hesekiel kuvaili Jehovan kirkkauden ilmaantumista taivaanvahvuuden yläpuolella?

²³ ”Ja kuului ääni taivaanvahvuuden yläpuolelta, joka oli niitten pään päällä. – Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas. Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle. Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia [hopeapitoista kultaa, Um], tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran [Jehovan, Um] kirkkauden hahmo.” – Hes. 1:25–28.

24. Vaikka vaunujen Ajajaa kuvaillaan maallisin sanakääntein, niin mitä se ilmaisee Hänestä todellisuudessa?

²⁴ Vaunujen ajajan valtaistuin näytti olevan väriltään ikään kuin kallisarvoinen safiirikivi. Sen väri sointui hyvin yhteen niiden taivaiden sinen kanssa, mistä vaunujen ajaja tuli. Valtaistuin muistutti maallista valtaistuinta, ja siksi sillä Istuvakin oli maallisen ihmisen näköinen. Koska Hesekiel itse oli vain ihminen, niin hän saattoi parhaiten ymmärtää ihmisen hahmon tässä Jumalan ilmentymässä. Tuo kirkkauden ympäröimä ihmishahmo hehkui kuin hopeapitoinen kulta, johon vaikutti ikään kuin ahjossa palava tuli. Kaunis kirkkaus levisi tämän ihmisen kaltaisen hahmon vyötäröstä sekä ylöspäin että alaspäin, joten kirkkaus ympäröi koko hahmon. Kysymyksessä oli vain esitys Kaikkivaltiaasta Jumalasta, mutta se osoitti hänen olevan todellisuudessa, näkymättömässä olotilassaan, sanomattoman kirkas.

25. Miten kuvataan se, että hän säilyttää mielenmalttinsa, ja mikä vaikutus sillä on hänen ominaisuuksiensa käyttämiseen?

²⁵ Tehtävästään huolimatta tämä jumalallisten vaunujen Ajaja säilytti tyyneytensä ja mielenmalttinsa. Miten kauniisti sitä kuvaakaan se, että häntä seurasi ihastuttava sateenkaari, ”kaari, joka on pilvessä sadepäivänä”. Tyyneytensä avulla hän voi pitää viisauden, oikeudenmukaisuuden, voiman ja rakkauden ominaisuutensa täydellisessä tasapainossa. Häntä ei voida koskaan syyttää epäviisaudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, voimattomuudesta ja rakkaudettomuudesta. Mikään väärinteko ei koskaan tahraa hänen kirkasta ulkonäköään.

26, 27. Mikä vaikutus näyllä oli Hesekieliin ennen kuin häntä puhuteltiin, ja mikä vaikutus hänen siitä esittämällään kuvauksella on meihin?

²⁶ Minkä vaikutuksen tämä kuvaus pelkästä ”Herran kirkkauden hahmosta” tekee meihin? Mikä vaikutus sillä oli Hesekieliin, joka todella näki nämä asiat näyssä? Hän ilmoittaa sen meille kirjoittaen: ”Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.” – Hes. 1:28.

²⁷ Pelkällä kirjallisella kuvauksella ei voi koskaan olla meihin niin valtavaa vaikutusta kuin näyn todellisella näkemisellä kaikessa loistossaan oli pappi Hesekieliin. Hän ei voinut tehdä muuta kuin vain heittäytyä maahan ”Herran kirkkauden hahmon” edessä. Hesekielin henkeytetty kuvaus syventää kuitenkin ymmärrystämme eräiden piirteitten suhteen Hänestä, joka haluaa meidän tietävän, että hän on Jehova. Me koemme tämän vaikutuksen kuitenkin vielä liikuttavampana ja innostavampana, kun me näemme Raamatun valossa, mitä nämä Jumalan vaunut tarkoittavat.

28. Miten Jehova tekee pilvet vaunuikseen, kuten Ps. 104:1–4 sanoo, ja annettiinko Hesekielille näky vaunuista (jotka ovat erilaiset kuin pilvet) vain hänen viihdytyksekseen?

²⁸ On varmaa, ettei Jehova aja sellaisilla vaunuilla, jotka nähtiin Hesekielille annetussa näyssä. Muinainen psalminkirjoittaja henkeytettiin sanomaan: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.” (Ps. 104:1–4) Jehova ei tietenkään tee maan kirjaimellisia pilviä vaunuikseen, mutta hän voi käyttää niitä välikappaleinaan tehdäkseen jotakin maan päällä olevalle ihmiskunnalle tai sen puolesta. Se, mitä Hesekiel näki näyssä, muistutti enemmän nelipyöräisiä vaunuja kuin pilvet. Jehova ei henkeyttänyt Hesekieliä saamaan näkyä taivaallisista vaunuista vain viihdyttääkseen häntä jollakin näöltään mielikuvituksellisella. Hän näytti Hesekielille nuo epätavalliset, itse liikkuvat vaunut kuvauksena jostakin vielä suuremmasta. Meille on hyödyksi tietää, mitä ne merkitsevät.

29, 30. Mitä Jerusalemin temppelin kalusteiden vertauskuvallisuus auttaa meitä ymmärtämään Hesekielin näyssä näkemistä vaunuista, ja miksi pyörien vieressä olevat elävät luomukset muistuttavat meitä Psalmista 18:7–11?

²⁹ Samoin kuin Jehovan Jerusalemissa olevan temppelin kalusteet olivat hänen suunnittelemiaan ja valmistetut hänen mallinsa mukaan kuvaamaan tärkeämpiä hengellisiä asioita, samoin ne taivaalliset vaunutkin, jotka vyöryivät Hesekielin eteen hänen saamassaan yliluonnollisessa näyssä, kuvasivat jotakin suunnattomasti suurempaa. Mitä? Jehovan taivaallista järjestöä, jonka muodostavat kaikki hänen näkymättömässä maailmassa olevat pyhät henkiluomuksensa. Neljän elävän kerubiluomuksen ilmestyminen, joilla on vertauskuvalliset piirteet ja jotka kulkivat niiden neljän pyörän mukana niin kuin vaunujuoksijat, muistuttaa meitä siitä, mitä psalminkirjoittaja Daavid kirjoitti Psalmissa 18:7–11:

³⁰ ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. . . . Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä.” – Ps. 18:7–11; 2. Sam. 22:7–11.

31. Mitä siis Hesekielin näyssä näkemät vaunut kuvaavat, ja miten Jehova ajaa niillä?

³¹ Jehova ei rajoitu ajamaan yhdellä psalmistan mainitsemalla kerubilla eikä niillä neljällä kerubilla, jotka nähtiin hänen Hesekielille antamassaan näyssä, eikä kaikilla, joilla taivaan henkiluomusten joukossa on kerubin asema. Hän ajaa kaikilla henkiluomuksillaan, olkootpa ne kerubeja, serafeja tai tavallisia enkeleitä. Hän on Korkein Jumala, Korkein Olento. He ovat hänelle kaikki alamaisia, ja siksi hän ajaa heillä siinä merkityksessä, että hän hallitsee heitä ja käyttää heitä tarkoituksensa mukaisesti. Sen sijaan, että Jehova henkilökohtaisesti tai suoranaisesti menisi mihinkään paikkaan itse, hän voi lähettää sinne kerubin tai serafin tai enkelin, ja koska hänen henkensä (hänen näkymätön toimiva voimansa) on tuon sanansaattajan mukana ja vaikuttaa tämän välityksellä, niin Hän todellisuudessa ajaa tuolla henkiluomuksella. Kaikki kerubit, serafit ja enkelit muodostavat yhdessä hänen yhdistyneen, yhteistoiminnallisen, sopusointuisen, kuuliaisen taivaallisen järjestönsä. Tämä yli-inhimillinen henkijärjestö on kuin Hesekielin näyssä nähdyt taivaalliset vaunut, jotka ovat sen vertauskuva. Hän ajaa tätä järjestöä kuin vaunuja ja panee sen liikkumaan minne ikinä hänen henkensä sitä vie.

32. Miten Jehovan taivaallisen järjestön valtavuus osoitettiin näyssä profeetta Danielille?

³² Monta vuotta sen jälkeen, kun Hesekiel oli saanut näyn taivaallisista vaunuista, profeetta Daniel, joka oli viety pakkosiirtolaisuuteen Hesekielin kanssa, sai ihmeellisen näyn ”Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena”. Daniel näki näyssä Jehovan nelipyöräisen valtaistuimen oikeudenistunnossa taivaassa. Seuraavassa kuvauksessa Daniel korostaa niiden palvelijoiden valtavaa joukkoa, jotka ovat alamaisia Jehovalle taivaassa: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” – Dan. 7:1–10.

33. Mikä oli Raamatun kertomuksen mukaan viimeinen näky, joka osoitti Jehovan taivaallisen järjestön valtavuuden?

³³ Viimeisissä Jumalan raamatunkirjoittajille antamissa näyissä kristitty apostoli Johannes sai näyn Jumalan taivaallisesta valtaistuimesta, jonka ympärillä sijaitsi neljä elävää kerubiluomusta. Siellä ylhäällä tapahtunutta kuvaillessaan Johanneskin kiinnittää huomion henkiluomusten suuriin joukkoihin, kun ne tunnustavat kaikki yhdessä Jumalan oikeudenmukaisuuden, koska hän on palkinnut Poikansa, joka teurastettiin täällä maan päällä kuin uhrikaritsa koko ihmiskunnan hyväksi. Johannes kirjoittaa: ”Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen [elävien luomusten, Um] ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: ’Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen’.” – Ilm. 5:1–12.

34. Mikä Jehova on taivaalliselle järjestölleen, ja miten sen osat toimivat ja miksi siten?

³⁴ Jehova, joka on luonut ja järjestänyt koko silmillemme näkyvän maailmankaikkeuden, on järjestänyt kaikki nämä pyhät taivaalliset henkiluomukset yhdeksi valtavaksi yleisjärjestöksi, jonka Kaikkeuden Suvereeni hän on. Kullakin heistä on oma paikkansa järjestössä ja Jumalan antamat tehtävät hoidettavinaan. Jumala ajaa heillä kaikilla kuin vaunuillaan. Hän liikkuu heidän yläpuolellaan valvoessaan heitä, kun hän lähettää heidät yksin tai yhdessä suorittamaan mitä tahansa tehtävää minne tahansa näkyvässä tai näkymättömässä maailmankaikkeudessa. Hänen järjestönsä osien välillä ei ole kitkaa. Kaikki osat toimivat yhdessä täysin joustavasti ja tehokkaasti hänen pyhän henkensä, täydellisen yhdyssiteen, kyllästäminä. Mitä enemmän me mietimme Jehovan taivaallista järjestöä, sitä ihmeellisemmäksi me huomaamme sen.

TAIVAALLISEN JÄRJESTÖN NYKYINEN YMMÄRTÄMINEN

35. Milloin Jehovan kristityt todistajat alkoivat ymmärtää, että Hänellä on järjestö, ja mitä vuoden 1924 viimeinen englanninkielinen Vartiotorni sanoi siitä?

³⁵ Jehovan kristityt todistajat ovat tällä 20. vuosisadalla tulleet ymmärtämään, että Hänellä on tällainen ihmeellinen järjestö. 1920-luvun alussa Hänen henkensä auttoi heitä oivaltamaan tämän kunnioittavaa pelkoa herättävän tosiasian. Heidän huomionsa kiinnitettiin siihen ennen vuotta 1922. Sen jälkeen niissä uskonnollisissa julkaisuissa, joita he käyttivät levittäessään raamatullista opetusta, viitattiin taivaalliseen järjestöön. Me luemme esimerkiksi englantilaisen Vartiotornin joulukuun 15. päivän numerosta 1924 sivulta 371 alaotsikon ”Jumalan järjestö” jälkeen:

Mitä paremmin me ymmärrämme Jehovan suunnitelmaa, sitä täydemmin me tajuamme sen totuuden, että hänellä on ihmeellisin kaikista järjestöistä. Hänen majesteettisuutensa ja arvoasemansa estävät häntä kiinnittämästä suoranaista huomiota käskyjensä yksityiskohtiin ja toimeenpanoon. Ikuiselta valtaistuimeltaan, joka sijaitsee korkeimmassa taivaassa, hän käyttää valtaansa tahtonsa mukaan. Hänen taivaallisten hoviensa viroissa on erilaisia luomuksia, kuten ilmenee heidän nimistään. Joistakin käytetään nimitystä kerubim, joistakin serafim ja joistakin enkelit. Voidaan sanoa perustellusti, että enkelit ovat suuren Jehovan sanansaattajia ja toimeenpanevia virkailijoita. – Pääkirjoituksen ”Enkeleitten hurmio” 3. kappale.

36. Mitä kirjan Ennustus 5. luku sanoi ”Jumalan järjestöstä”?

³⁶ Vuonna 1929 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi kirjan nimeltä ”Ennustus”,d jonka 5. luvun otsikkona oli ”Jumalan järjestö”. Hesekielin näky, sellaisena kuin sitä kuvailtiin hänen profeetallisen kirjansa ensimmäisessä luvussa, sovellutettiin Jumalan henkiluomusten taivaalliseen järjestöön. Kirjassa sanotaan sivulla 123 riveillä 1–5: ”Näyssä näkyvät elävät olennot ja elottomat esineet eli työaseet muodostavat yhdessä kuvan rattaiden eli vaunujen muotoisesta järjestöstä, joka ulottuu aina taivaaseen asti, ja kaiken tämän yläpuolella ja ylinnä on Jehova Jumala.”

37. Miten Puolustus-kirjan I osa sovelsi Hesekielin näkyä taivaallisista vaunuista, ja mikä vaikutus tällä oli Vartiotorni-lehden kansikuvaan?

³⁷ Myöhemmin, vuonna 1931, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi ensimmäisen osan kirjasta ”Puolustus”.e Se sisälsi Hesekielin ennustuksen kahdenkymmenenneljän ensimmäisen luvun selityksen, ja tämäkin kirja sovelsi Hesekielin näyn taivaallisista vaunuista Jehovan järjestöön. Kun Jehovan kristityt todistajat näkivät tämän, se täytti heidät sellaisella arvostuksella, että Vartiotorni-lehden etukannessa oli numeroiden 15.10.1931–1.8.1950 (engl., suom. 15.11.1931–15.10.1950) oikeassa yläkulmassa taiteilijan näkemys Hesekielin taivaallisia vaunuja koskevasta näystä.

38. Miten kauan ennen kristillistä seurakuntaa Jehovan taivaallinen järjestö on ollut olemassa, jos mittapuuna pidetään vain Hesekielin näkyä, ja missä määrin Hesekiel oli Jehovan todistaja?

³⁸ Hesekiel sai näkynsä Korkeimman Jumalan taivaallisesta järjestöstä 645 vuotta ennen kristillisen kirkon eli seurakunnan järjestämistä Jerusalemissa helluntaipäivänä keväällä vuonna 33. Jehovan taivaallinen järjestö oli olemassa Hesekielin päivinä ja se oli liikkeellä vuonna 613 eaa., jolloin Hesekieliä suosittiin ihmeellisellä vertauskuvallisella näyllä. Saamissaan näyissä Hesekiel oli vertauskuvallisesti Jehovan järjestön todistaja, mutta Hesekiel näki myös todellisuudessa, miten tuo taivaallinen järjestö toimi siihen saakka, kunnes hän lopetti ennustusten kirjoittamisen vuonna 591 eaa. Hän oli selvästi yksi siitä suuresta Jehovan ’todistajien pilvestä’, joista Hepr. 11:1–12:1 esittää kristityn apostoli Paavalin kuvauksen. Niistä 6961 kerrasta, jotka Jumalan nimi Jehova esiintyy Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan (Uuden maailman käännös, vuoden 1971 painos), 439 kohtaa esiintyy Hesekielin profeetallisessa kirjassa, ja Hesekiel lainaa 62 kertaa Jumalan lausuntoa Hänen järkkymättömästä tarkoituksestaan, että kansakunnat, kansat ja yksilöt ”tulevat tietämään, että minä olen Jehova”.

39. Keitä Hesekiel kuvaa meidän aikanamme ja mistä lähtien, ja mikä oli silloin liikkeellä samoin kuin Hesekielin aikana?

³⁹ Tällä 20. vuosisadalla profeetta Hesekiel kuvaa sattuvasti Jehovan kristittyjen todistajien voideltua jäännöstä kriittisestä vuodesta 1919 lähtien, jolloin heidän julkinen toimintansa elpyi, kuten Ilm. 11:3–12f oli ennustanut. On totta, että tämä hengellinen jäännös ei vuonna 1919 arvostanut Jehovan järjestöä samalla tavalla kuin nykyään. Totta on myös, että se ei silloin ymmärtänyt Hesekielin näyn vertauskuvallisten vaunujen kuvaavan profeetallisesti Jehovan järjestöä, ei ennen kuin vuonna 1929. Siitä huolimatta Jehovan taivaallinen järjestö oli tietenkin olemassa vuonna 1919, ja se asettui hengelliseen yhteyteen voidellun jäännöksen kanssa tuona vuonna elvyttääkseen siihen kuuluvat Jehovan julkisiksi todistajiksi koko maailmalle. Tuo vaunujen kaltainen järjestö oli liikkeellä silloin vuonna 1919; se on liikkeellä nyt, ja ilmeisesti sen edistyksen pyörät pyörivät nopeammin kuin koskaan. Jehova ajaa jälleen!

40. Mitä näyssä nähty ”Herran kirkkauden hahmo” sai Hesekielin tekemään, ja mitä Jehovan taivaallisen järjestön havaitseminen sai voidellun jäännöksen tällä vuosisadalla tekemään?

⁴⁰ Näyssä nähty ”Herran kirkkauden hahmo” sai pappi Hesekielin vastustamattomasti lankeamaan kasvoilleen, heittäytymään maahan. Hän halusi tietää, miksi nuo taivaalliset vaunut olivat ajaneet hänen eteensä ja sitten pysähtyneet. Hän sai tietää sen kuullessaan Hänen äänensä, jonka valtaistuin oli vaunujen päällä yläpuolella sen ’taivaanvahvuuden, joka oli niinkuin peljättävää kristallia [jäätä, Um]’. (Hes. 1:22, 26–28) Kun tämän vuosisadan Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös havaitsi Jehovan taivaallisen järjestön, niin kunnioittava pelko valtasi sen samalla tavalla. Jäännöksen jäsenet tunsivat vielä voimakkaammin olevansa velvollisia palvomaan häntä ja tulemaan hänen loistavan historiallisen nimensä, Jehovan, todistajiksi. Kun ensimmäinen maailmansota oli päättynyt 11. marraskuuta 1918 ja sodanjälkeinen aika oli alkanut, he kuuntelivat tarkkaavaisina vuonna 1919, elpymisensä jälkeen, mitä sanottavaa Jehovalla oli heille vaunujen kaltaisen järjestönsä välityksellä.

[Alaviitteet]

[Kokosivun kuva s. 44]