Oletko halukas tekemään työtä?
KULKURIT, maankiertäjät ja kerjäläiset olivat ennen vanhaan yhteiskunnallisen arvoasteikon alapäässä pääasiassa siksi, että he olivat työtä vieroksuvia. Mutta nykyään asennoituminen työhön on muuttumassa. Eräs kirjoittaja sanoi tilanteesta: ”Työ [itsessään] on joutunut huonoon huutoon.”
’Mistä tämä monien ottama kielteinen asenne työtä kohtaan johtuu?’ saatat kysyä. Siihen on todellisuudessa monia syitä.
Ensinnäkin massatuotannon esiintulo ja sen erityisen voimakas kasvu tämän 20. vuosisadan jälkipuoliskolla on muuttanut monet työntekijät tuskin muuksi kuin numeroiksi ja tilastoiksi tietokoneitten ohjaamiin työvaiheisiin. Yksilöinä ja ihmisinä heidän merkityksensä näyttää melkein unohtuneen. Yksilöllisyyttä ei käytännöllisesti katsoen enää ole olemassa.
Tämä vaikuttaa luonnollisesti ihmisten asennoitumiseen työhön. Tuotantolinjalta löytyy harvoin miestä, joka tuntisi henkilökohtaista ylpeyttä työstään. Työhön osoitettavan henkilökohtaisen kiinnostuksen vaikuttimet ovat suuressa määrin kadonneet. Kiihkeä halu kehittää henkilökohtaista ammattitaitoa on sammunut. Tällaisessa tilanteessa olevien ainoa kannustin työntekoon muodostuu tarpeesta huolehtia perheestä ja muista riippuvaisuussuhteessa olevista tai halusta tyydyttää joitakin henkilökohtaisia tai aistillisia haluja. Työtä ei tehdä enää sen itsensä vuoksi vaan ainoastaan siitä saatavan palkan tähden.
Sellaiset asenteet ruokkivat halveksuntaa itse työtä kohtaan ja saavat ihmisen monessa tapauksessa vihaamaan työtään. Koska hän ei rakasta työtään, hänestä tulee laiska ja välinpitämätön. Hänen sydämensä kehottaa häntä jatkuvasti tekemään niin vähän työtä kuin mahdollista – pelkän vähimmäismäärän työpaikan säilyttämiseksi. Hänen tunteensa tätä nimenomaista työtä kohtaan saattavat vaikuttaa hänen asenteeseensa työtä kohtaan yleensä. Kotona hän kylvää samoja tyytymättömyyden siemeniä lapsiinsa, ja pian ilmenevät seuraavassa sukupolvessa kaikki saman laiskanmiehen-taudin oireet.
Muita kielteisen asenteen syitä
Nykyisen talousjärjestelmän rakenne ja menettelytavat edistävät työttömyyttä; työttömiä on nykyään miljoonia. Monet, ehkä useimmat näistä ihmisistä, ovat halukkaita tekemään työtä, jos he vain voisivat löytää sopivan työn. Mutta juuri heidän työttömyytensä synnyttää heissä helposti pettymystä ja katkeraa mielipahaa, jotka vuorostaan synnyttävät vihaa ja väkivaltaa. Ehkäistäkseen sitä hallitukset laativat erilaisia työttömyysavustusjärjestelmiä ja sosiaalihuolto-ohjelmia estääkseen nälkäisten ihmisten aiheuttamat väkivaltaisuudet ja vallankumoukset.
Sosiaalihuollon tehtävät ovat lisääntyneet suunnattomasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Niinpä yksistään New Yorkin kaupungissa sosiaaliavustusta saavien määrä nousi 290 prosenttia vuodesta 1960 vuoteen 1972 – 324214:stä 1265301:een!
Vaikka suurin osa näistä ihmisistä ei ehkä kykene tekemään työtä, monet tuhannet heistä ovat eittämättä voimakkaita ja täysin kykeneviä tekemään työtä, jos he vain haluavat. Tämä joukko on sosiaalihuolto-ohjelmien valitettavia sivutuotteita – ihmislauma, joka elää mieluummin almuista kuin tekee hyödyllistä työtä. Sitten on myös lisääntyvä joukko ihmisiä, jotka mieluummin näpistelevät liikkeistä ja ryöstävät toisia kuin työskentelevät rehellisen palkan edestä. Sananlasku sanoo aivan oikein: ”Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.” – Sananl. 18:9.
Nykyinen sukupolvi heijastaa myös muita asenteita työtä kohtaan. Esimerkiksi juuri koulunsa lopettaneet nuoret näyttävät elävän maailmassa, jossa ei mitenkään voi odottaa mitään; kaiken täytyy tapahtua silmänräpäyksessä. ”Pikakahvin” ja ”pikateen” lisäksi he haluavat ”pikamenestystä”, ja menestyksen he ymmärtävät usein merkitsevän samaa kuin korkea palkka ja huomattava arvoasema.
Ihmiset, jotka ajattelevat näin, saattavat pitää käsillään tai selkälihaksillaan työtä tekeviä jollakin lailla jälkeen jääneinä. He saattavat rypistää otsaansa sellaiselle työlle ja pitää sitä arvoaan alentavana. Heidän silmissään johtajat, tietokonemiehet, markkina-analyysien suorittajat ja neuvottelevat asiantuntijat kuuluvat älymystöön. Kuuluisa keksijä Thomas Edison sanoi kuitenkin kerran, että ”mikään ei korvaa kovaa työtä” ja että ”neroudesta on yksi prosentti inspiraatiota ja 99 prosenttia hikeä”.
Mikä on sinun näkemyksesi näistä asioista?
Jumalan näkemys työstä
Jos havaitset, että nykyinen asennoituminen työhön on jossakin määrin vaikuttanut sinuun, sinun on hyvä tarkastella Jumalan näkökantaa ja hänen periaatteitaan tästä aiheesta sellaisina kuin hänen Sanansa Raamattu ne esittää. Vain Raamatun neuvoja noudattamalla saat jossakin määrin onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tässä nykyisessä kilpailujärjestelmässä. Vain silloin olet valmistautunut elämään paratiisimaassa Jehovan uuden järjestyksen hallinnon alaisuudessa.
”Työ” on määritelty ruumiilliseksi ja henkiseksi ponnistukseksi annetun tarkoituksen toteuttamiseksi tai jonkin tuottamiseksi. Raamattu kertoo meille, että Jehova itse on ollut ja on mitä ahkerin ja huolellisin työntekijä. Samaten hänen Poikansa Herra Jeesus Kristus työskentelee uutterasti omassa tehtävässään. (Jes. 40:26; Joh. 5:17; 9:4) Eivätkö Jehova ja Kristus Jeesus odota niiden, jotka toivovat elävänsä Jumalan messiaanisen valtakuntajärjestelyn alaisuudessa, omaavan samanlaisen halun tehdä työtä? Varmasti he odottavat!
Työ oli Luojan ihmiselle lahjoittamia ensimmäisiä siunauksia. Asettaessaan Aadamin Eedenin puutarhaan Jehova Jumala käski häntä ”viljelemään ja varjelemaan sitä”. Häntä käskettiin myös lisääntymään ja ’tekemään maa alamaiseksi’, samalla kun hän vallitsisi kaloja, lintuja ja eläimiä. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” – 1. Moos. 2:15; 1:28, 31.
Se oli aikamoinen tehtävä, ja se, että se annettiin synnittömälle, täydelliselle ihmiselle, osoittaa, että työ itsessään on siunaus eikä kirous. Eedenin täydellisyyden ja Jumalan suosion ulkopuolella Aadamin täytyi syntiseen tilaansa liittyvien pettymysten tähden epäilemättä työskennellä paljon ankarammin hankkiakseen elatuksensa otsa hiessä orjantappuroitten ja ohdakkeitten keskellä. Salomo huomautti kuitenkin, että hyviä tuloksia tuottava kova työ, jota seuraa sovelias syöminen ja juominen, on ”Jumalan kädestä” tuleva siunaus. – 1. Moos. 3:18, 19; Saarn. 2:24.
Raamattu osoittaa, että kun maapallon väestö kasvoi, työt alkoivat tulla entistä moninaisemmiksi. Jotkut valmistivat telttoja ja kasvattivat karjaa. Toiset valmistivat soittimia. Toiset työskentelivät kaivoksissa ja sulattivat kupari- ja rautamalmia ja takoivat näistä hyödyllisistä metalleista työkaluja. – 1. Moos. 4:20–22.
Ensimmäisen vuosisadan kristityt työskentelivät erilaisissa maallisissa ammateissa. Jeesus tunnettiin puuseppänä. (Mark. 6:3, Um) Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes olivat kalastajia. Joppelainen Simon oli nahkuri, tyatiralainen Lyydia joko purppuravärin tai sillä värjättyjen kankaitten myyjä, Paavali osa-ajan teltantekijä. – Apt. 10:5, 6; 16:14; 18:2–4.
Raamattu kehottaa tekemään työtä halukkaasti
Ihmiselle on ”Jumalan lahja” ”iloita” elinikäisestä kovasta työstään, kuten Raamattu kertoo. (Saarn. 3:12, 13; 5:18) Mutta Raamattu tuomitsee suorin sanoin tyhjäntoimittajat ja vetelykset, jotka ovat välinpitämättömiä työtään kohtaan tai, mikä vielä pahempaa, kieltäytyvät tekemästä työtä. – Sananl. 10:4, 26; 13:4; 15:19; 19:24; 21:25.
Apostoli Paavali kirjoitti: ”Me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, . . . ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” Ja ne, joilla oli ”uskoa ja kärsivällisyyttä”, olivat todella ahkeria työntekijöitä! – Hepr. 6:11, 12.
Sen sijaan että apostoli olisi ummistanut silmänsä joidenkuiden varhaiskristillisen seurakunnan jäsenten velttoudelta, nämä kun eivät halunneet tehdä työtä vaikka kykenivät siihen, hän tuomitsi heidät. Me luemme: ”[Katsokaa] kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet . . . ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.” Myöhemmin Paavali kirjoitti jälleen samalle seurakunnalle: ”Silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” – 1. Tess. 4:11, 12; 2. Tess. 3:10–12.
On kiinnostavaa, että Neuvostoliiton kommunistit, jotka ovat niin avoimesti Raamattua vastaan, lainaavat tätä apostoli Paavalin lausuntoa tukeakseen oppejaan. Luemme: ”Työ [SNTL:ssa] on jokaisen työhön kykenevän kansalaisen velvollisuus ja kunnia-asia sen periaatteen mukaan, että: ’Ken ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä.’” (Ks. Sosialististen neuvostotasavaltain liiton perustuslaki, 12. artikla [1936].)
Saatat haluta työskennellä aineellisten rikkauksien, jonkin kunnia-aseman tai toisilta saamasi ylistyksen ja imartelun tähden, mutta mikä on asenteesi Luojan, Jehova Jumalan, ja hänen Valtakuntansa etujen hyväksi työskentelemistä kohtaan? Oletko aivan yhtä tarmokas ja innokas tämänkaltaisessa työssä? Haluatko olla Jehovan onnellinen orja?
Kuuntele, mitä Jeesus neuvoi: ”Totisesti minä sanon teille . . . Älkää työskennelkö sen ruoan hyväksi, joka katoaa, vaan sen ruoan hyväksi, joka pysyy ikuista elämää varten ja jonka ihmisen Poika tulee teille antamaan.” (Joh. 6:26, 27, Um) Noudata myös apostoli Paavalin neuvoa: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne [työskennelkää siinä kokosieluisesti, Um], niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.” – Kol. 3:23, 24.
Jos teet näin, niin ’paikkasi on näiden suurten Kuninkaitten, Jumalan ja hänen Poikansa, palveluksessa’ iankaikkiseksi palkaksesi. – Sananl. 22:29.