’Vallitkaa eläinkuntaa’

Jehova Jumala käski ihmistä valvomaan maata ja varjelemaan sitä ja huolehtimaan kaikista sen elävistä luomuksista. Miten hyvin ihminen on osoittautunut tämän luottamustehtävän arvoiseksi?

IHMISET katselevat kunnioitusta tuntien ylhäällä näkyvää tähtitaivasta. Pimeänä yönä taivas näyttää täpötäydeltä, mutta ne muutamat tuhannet tähdet, jotka he näkevät, ovat vain pieni murto-osa niistä biljoonista tähdistä, joista kaikkeus muodostuu. Nämä lukemattomat tähdet liikkuvat täsmällisillä radoilla, joita niiden Luojan aikaansaamat liikelait hallitsevat. ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” Sen laajuus ja monimutkaisuus hätkähdyttää havainnoivien ihmisten mieltä. – 1. Moos. 1:1.

Taivaisiin verrattuna Maa on pelkkä hitunen. Mutta meille se on suunnaton ja tupaten täynnä elämää. Teelusikallisessa ruokamultaa voi olla 5 miljardia eliötä, ja kuka voi edes kuvitella, miten paljon ”meren laitumilla” on eläimiä? ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Ps. 104:24, 25.

Näin valtavan paljouden rinnakkaiselo maan päällä voisi olla ongelma: Tasapainon täytyy säilyä, jotta kaikilla lajeilla voi olla riittävästi valoa, ilmaa, vettä, ravintoa, elintilaa ja muuta, mitä elossa säilymiseksi tarvitaan. Tätä sanotaan ”luonnon tasapainoksi”, ja tasapainon häiriintyessä järjestelmä säätää itse itsensä. Jehova on järjestänyt sen niin. Se kuuluu hänelle: ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.” – Ps. 24:1.

Jehova on uskonut maan ihmisen huostaan: ”Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” (Ps. 115:16) Ihmisille annettu vastuu ilmaistiin selvästi ensimmäiselle ihmisparille: ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’.” Ihmisen oli hoidettava maata suojelevalla tavalla: ”Jumala . . . pani hänet [ihmisen] Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” – 1. Moos. 1:27, 28; 2:15.

On erittäin tärkeää, että ihmiset täyttävät tämän varjelijan osan. Heidän on määrä olla Jumalan kaltaisia, mikä merkitsee sitä, että he saivat luotaessa tiettyjä Jehovan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi oikeudenmukaisuutta, rakkautta, viisautta ja voimaa. Näiden ominaisuuksien avulla he voivat täyttää osansa maan ja sen kasvien ja eläinten hoitajina, mutta väärin sovellettuina tai käytettyinä nämä ominaisuudet antavat ihmisille myös mahdollisuuden luonnon tasapainon järkyttämiseen. Jos he käyttävät valtaansa epäoikeudenmukaisesti, rakkaudettomasti tai epäviisaasti, maan itsesäätöiset ympäristömekanismit vaarantuvat.

Eläinten kohteluun liittyviä periaatteita

Ollakseen Jumalan kaltainen ihmisen tulee olla kiinnostunut eläimistä samalla tavalla kuin Jumala. Useat raamatunkohdat tarjoavat periaatteita sen suhteen, miten eläimiä tulee kohdella. Ihmiset ovat taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin, eivätkä eläimiä kohtaan omaksutut asenteet ole poikkeuksia. Joitakuita hallitsee tunteellisuus, toisia julma piittaamattomuus. Eläimillä voidaan teettää hyvin monenlaista työtä ihmisten hyväksi. Niistä saadaan sopivasti ravintoa – maitoa, voita, kananmunia, juustoa ja jopa lihaa. Lisäksi niiden villasta tai karvoista ja myös nahasta tehdään vaatteita – vaikka jalkarauta onkin julma pyydys turkiseläimille. – 1. Moos. 3:21.

Kuitenkin näissä eläinten käyttötavoissa täytyy ilmetä kunnioittava tietoisuus elämän pyhyydestä. Pelkkä huvin vuoksi tappaminen osoittaa paatunutta välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Ravinnokseen tappavia metsästäjiäkin velvoitettiin kunnioittamaan elämää: ”Hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu [elämä] on sen veri.” Elämän pyhyys sai Jumalan panemaan ihmiselle seuraavan rajoituksen: ”Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri.” – 3. Moos. 17:13, 14.

Jos eläimiä voidaan käyttää ravintona ihmisten elämän ylläpitämiseksi, näyttäisi järkevältä käyttää niitä ihmishenkien pelastamiseen tähtäävissä lääketieteellisissä kokeissa. Kuitenkaan ei ole lupaa tehdä rajoittamattomia ja usein arvottomia, toistuvia kokeita, joihin liittyy ankaria kärsimyksiä. Monet tiedemiehet epäilevät vahvasti julmien kokeiden moraalisuutta. Washingtonissa perustetun Amerikan tiedemiesliiton johtaja Jeremy J. Stone sanoi: ”Eläinten elämällä ja kärsimyksillä täytyy varmasti olla jokin arvo.” Englantilainen fysiologi tri D. H. Smyth on samaa mieltä: ”Tietoa voidaan hankkia liian kovalla hinnalla.” Kirjassaan Alternatives to Animal Experiments tri Smyth osoittaa tutkijoille olevan tarjolla monia muita vaihtoehtoja kuin kiduttavia eläinkokeita. Tiedon hintana ei tarvitse olla sellaisia raakuuksia, joista oikeanpuoleisessa taulukossa kerrotaan.

Luonnonvaraisen eläimistön tuho

Eläimille on käynyt ihmisen huostassa huonosti. Joissakin kielissä on erään lajin täydellisestä häviämisestä tullut sananparsi: ”Kuollut kuin drontti.” Monet muutkin ovat kuolleet sukupuuttoon. Aiemmin muuttokyyhkysparvet tummensivat Pohjois-Amerikan taivaat. Eläintieteilijä Audubon arvioi kerran yhdessä parvessa olleen miljardi lintua. Kesti päiväkausia, ennen kuin muuttolintujen parvi oli lentänyt ohi. Maailman viimeinen muuttokyyhky kuoli vuonna 1914. Biisonien kohtalo on kuuluisa esimerkki. Kerran Pohjois-Amerikan läntiset tasangot olivat mustanaan biisoneja. Vuoteen 1900 mennessä oli noin 50 miljoonaa tapettu tuhlaavaisesti ja tarpeettomasti, niin että luonnonvaraiset laumat olivat sukupuuton partaalla. Nykyään monet luonnonvaraiset lajit ovat uhanalaisia. Materialismi, minä-henki, salametsästys, ahneus, saastuminen, asuinalueitten tuho ja Nimrodin menettelyjen kaltainen voitonmerkkien turhamainen halu ovat pääsyitä, joiden vuoksi villieläinten kimppuun hyökätään armottomasti.

Uhanalaisia lajeja on satoja tuhansia. Arvioidaan, että nykyään häviää yksi laji päivässä ja 80-luvun lopulla yksi laji joka tunti. Vain kahdessa vuodessa 70-luvulla Kenian norsukanta väheni 40000:sta 20000:een, seeprat vähenivät 15000:sta 1500:aan, ja Kenian Nakurujärvellä, jonne miljoonien flamingojen oli tapana kokoontua, on jäljellä vain murto-osa ”tästä maailman upeimmasta lintunäytelmästä”. Miljoonat ovat kuolleet tai lähteneet, koska teollisuus on saastuttanut järven. Amazonin alueen trooppisia sademetsiä hyödynnetään parhaillaan, ja jos sitä jatkuu, satoja tuhansia kasvi- ja eläinlajeja katoaa vuoteen 2000 mennessä. Kuolinluettelo pitenee koko ajan vain siksi, että ihminen ei ole varjellut maata ja sen kasveja ja eläimistöä.

Turha yrittää siirtää syytä

Jotkut voivat huudahtaa tämän onnettomuuden keskeltä: ”Se on Jumalan vika!” Näin huudahtaa esimerkiksi kuuluisa historioitsija Arnold J. Toynbee, joka sanoi, että antamalla ihmiselle vastuun eläinkunnasta Jumala ”valtuutti Aadamin ja Eevan tekemään sille mitä he halusivat”. Päinvastoin Jumala ainoastaan valtuutti heidät varjelemaan sitä, säilyttämään sen ja huolehtimaan siitä. Mutta tuo ensimmäinen pari ei totellut tätä käskyä eikä muita Jumalan käskyjä aivan niin kuin heidän jälkeläisensä eivät ole totelleet siitä lähtien. He ovat järkyttäneet luonnon tasapainoa, saastuttaneet ympäristön ja turmelevat maata asuinkelpoisena planeettana. On niin kuin Raamattu sanoo: ”Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.” Typerän ja tuhoisan toiminnan ei sallita jatkua, sillä Jehova sanoo: ”Tuli . . . määräaika . . . saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan. – Sananl. 19:3; Ilm. 11:18.

”Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.” (Sananl. 12:10) Pahat poistetaan, ja vanhurskaat jäävät jäljelle: ”Oikeamieliset saavat asua maassa, . . . jumalattomat hävitetään maasta.” Maa on pysyvä ikuisesti, oleva asuttu ikuisesti ja sitä varjelevat paratiisina ikuisesti sellaiset miehet ja naiset, jotka palaavat Jumalan kaltaisuuteen ja vallitsevat eläimiä oikeudenmukaisesti ja rakkaudellisesti. – Sananl. 2:21, 22; Saarn. 1:4; Jes. 45:18.

Tällöin ”susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 11:6–9.

Silloin ihmiskunta osoittautuu sen luottamustehtävän arvoiseksi, jonka Jehova esitti kauan sitten: ’Vallitkaa eläinkuntaa.’

[Tekstiruutu s. 6]

JUMALA HUOLEHTII ELÄIMISTÄ

JUMALA ON KIINNOSTUNUT:

HÄN EDELLYTTÄÄ YSTÄVÄLLISTÄ HUOMAAVAISUUTTA:

”Älä sido puivan härän suuta.” – 5. Moos. 25:4.

”Älä kynnä yhtaikaa härällä ja aasilla.” – 5. Moos. 22:10.

HÄN PITÄÄ HUOLTA LAJIEN SÄILYMISESTÄ:

HÄN HUOLEHTII RAVINNOSTA:

HÄN ANTAA TARVITTAVAA VIISAUTTA ELOSSA SÄILYMISEKSI:

HÄN VAATII SOPIVAN KUNNIOITUKSEN OSOITTAMISTA:

”Älä keitä vohlaa emänsä maidossa.” – 2. Moos. 23:19.

[Tekstiruutu s. 7]

IHMISEN JULMUUS ELÄIMIÄ KOHTAAN

URHEILUN NIMESSÄ:

TIETEEN NIMESSÄ:

• Sähköiskuja annetaan, kunnes eläimet makaavat avuttomana.

• Äänijänteitä tuhotaan niin että eläimet eivät pääse kirkumaan.