”Sinun Sanasi on totuus”

Mikä oli Eedenin kielletty hedelmä?

”JOS Aadam ja Eeva eivät olisi syöneet kiellettyä hedelmää, ei olisi syntynyt lainkaan lapsia. Ja missä me sitten olisimme?” Ihmiset, jotka sanovat näin, uskovat, että Aadamin ja Eevan syntiin liittyi sukupuolisuhde. Mutta onko tämä uskomus järkevä? Mikä vielä tärkeämpää, onko se raamatullinen?

Jumalan käsky, joka on 1. Moos. 2:16, 17:ssä, kuuluu: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.”

Kun tämä käsky annettiin Aadamille, hän oli yksin puutarhassa, sillä naisen luominen mainitaan vasta myöhemmin kertomuksessa. (1. Moos. 2:21, 22) Käsky itse osoittaa samaten, että Aadam oli yksin, sillä lauseessa käytetään yksikön toista persoonaa: ”Älä syö.”

Miten siis kielletty hedelmä voisi tarkoittaa sukupuolisuhteita, koska Aadam oli ainoa ihminen maan päällä?

Se, että kiellettyä hedelmää koskeva kielto tulkitaan sukupuolisuhteita tarkoittavaksi, on myös ristiriidassa ensimmäiselle ihmisparille annetun lisääntymistä koskevan selvän käskyn kanssa. Sillehän sanottiin: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Moos. 1:28) Miten järjetöntä, epäoikeudenmukaista ja rakkaudetonta olisikaan ollut, jos Jehova Jumala olisi kehottanut täyttämään maan ja sitten kieltänyt kuoleman uhalla sukupuolisuhteissa olemisen!

1. Mooseksen kirjan 3. luvun kertomus varaa lisää todisteita sitä vastaan, että kielletty hedelmä olisi tarkoittanut sukupuolisuhteita. Raamatun kertomus sanoo: ”Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä.” Ilmeisesti ei sukupuolisuhteita vaan kirjaimellisen puun hedelmää voitaisiin kuvailla ”hyväksi syödä”. On myös merkille pantavaa se, ettei Eeva antanut hedelmää Aadamille, ennen kuin hän itse oli maistanut siitä. Koska Eeva ei ollut Aadamin kanssa syödessään kielletystä hedelmästä, miten hänen syntinsä olisi voinut olla sukupuolisuhteet miehensä kanssa? – 1. Moos. 3:6.

Mutta jotkut ihmiset saattavat olla sitä mieltä, että viittaus puun hedelmään on varmasti lapsenomainen tapa kuvailla jotakin paljon suurempaa, minkä Jumala on kieltänyt. Raamatun kertomus ei kuitenkaan anna mitään perustetta tälle päätelmälle. Tulisi muistaa, että yhtä puuta lukuun ottamatta Aadamin sallittiin ’syödä kaikista muista paratiisin puista’. Jos siis ”hyvän- ja pahantiedon puu” ei ollut todellinen puu, jossa oli todellisia hedelmiä, niin mitä olivat muut paratiisissa olevat puut? Ei ole mitään syytä uskoa, että ne olivat jotakin muuta kuin kirjaimellisia puita. 1. Moos. 2:9 sanoo selvästi: ”Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.” Näin ollen kaikki puut, myös hyvän- ja pahantiedon puu, kasvoivat kirjaimellisesti maasta. Kuitenkaan Raamatussa ei eritellä, millaista hedelmää hyvän- ja pahantiedon puu kantoi.

Vaikka 1. Mooseksen kirjan kertomus saattaa näyttää hyvin yksinkertaiselta, niin sen sanomalla on syvällinen merkitys. Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä ei ollut myrkyllinen vaan terveellinen, kirjaimellisesti ”hyvä syödä”. Jumalan rajoitus tämän hedelmän suhteen oli siis ainoa seikka, mikä teki siitä syömisen pahaksi. Puu oli sen vuoksi sopiva vertauskuva oikeudesta ratkaista eli asettaa hyvän ja pahan mittapuu, minkä oikeuden Jumala pidätti itselleen kieltämällä Aadamia syömästä siitä. Tämä kielto korosti ihmisen asiaankuuluvaa riippuvaisuutta Jumalasta, joka on hänen suvereeni Hallitsijansa. Tottelevaisuudella ensimmäinen mies ja nainen voivat osoittaa, että he kunnioittivat Jumalan oikeutta tehdä heille tunnetuksi se, mikä oli ”hyvää” (Jumalan hyväksymää) ja mikä ”pahaa” (Jumalan tuomitsemaa). Ihmisen tottelemattomuus olisi merkinnyt kapinaa Jumalan suvereenisuutta vastaan. The Jerusalem Bible -nimisenä tunnetun nykyaikaisen katolisen raamatunkäännöksen alaviitteessä tunnustetaan, että asia ymmärretään siten: ”Ensimmäinen synti oli hyökkäys Jumalan suvereenisuutta vastaan, ylpeyden synti.”

Käsky itse oli luonteeltaan sellainen kuin voisimme odottaa rakkauden ja oikeudenmukaisuuden Jumalalta. Siinä ei ollut mitään kohtuutonta. Eikä Aadamia ja Eevaa siten pakotettu vaikeaan tilanteeseen. Heiltä ei riistetty elämän ylläpitämiseksi tarvittavia välttämättömyyksiä. Puutarhassa oli monia muita puita, joista he voivat syödä kyllikseen.

Kielto osoitti myös erittäin suurta kunnioitusta ihmisen arvokkuutta kohtaan. Alun perin Aadamille annettuna se ei maininnut mitään alhaisia tai rappeutuneita taipumuksia ensimmäiselle ihmiselle, taipumuksia, jotka oli pidettävä valvonnassa nimenomaisen lain avulla. Jehova ei esimerkiksi sanonut Aadamille: ”Sinä et saa sekaantua eläimiin.” Ei, käskyyn liittyi sellaista, mikä oli täysin luonnollista ja oikeaa, nimittäin syöminen.

Niin yksinkertainen kuin kielto olikin, se voi paljastaa, mitä ensimmäiseltä mieheltä ja naiselta voitiin odottaa uskollisuuden suhteen. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen lausuman periaatteen kanssa: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” (Luuk. 16:10) Sekä Aadamilla että Eevalla oli kyky säilyttää täydellinen tottelevaisuus. Tämän perusteella kukaan ei voi nykyään sanoa, että kuolemanrangaistus oli epäoikeudenmukainen.

Meille on nykyään tärkeätä, että me ponnistelemme siten, ettemme lankea samanlaiseen järkeilyyn kuin Aadam ja Eeva. Vaikka Aadamia ei petetty, hänen vaimonsa kapina ilmeisesti sai hänet menettämään uskonsa taivaallisen Isänsä kykyyn hoitaa asiat hänen siunauksekseen. Hän näytti jopa hyökkäävän Jehova Jumalaa vastaan sanomalla: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” (1. Moos. 3:12) Eeva puolestaan petettiin täysin. Käärmeen sanojen kautta Eeva alkoi uskoa, että Jehova Jumala piti häntä halpana ja tietämättömyydessä. Siksi hän alkoi pitää tottelemattomuutta, riippumattomuutta Jumalasta, tienä onnellisuuteen.

Muistaen, että se, mitä Aadam ja Eeva tekivät syödessään todellista mutta Jumalan kieltämää hedelmää, merkitsi kapinaa Jehovan suvereenisuutta vastaan, meidän tulisi haluta päättää pysyä Luojamme uskollisina alamaisina. Me emme halua koskaan tulla petetyiksi ajattelemaan, että Jumalan lait ovat epäoikeudenmukaisia eivätkä parhaitten etujemme mukaisia. Huolimatta siitä, millaisiksi olosuhteet saattavat kehittyä, meidän tulee toisin kuin Aadam pitää edessämme se seikka, että Jehova Jumala voi siunata ja siunaa antautuneita palvelijoitaan. Meillä on Raamatun vakuutus, että Jehova Jumala ”palkitsee ne, jotka häntä [hartaasti, Um] etsivät”, ja lukuisat esimerkit kautta historian vahvistavat tämän. – Hepr. 11:6.