4. luku

Jumala esittää tarkoituksensa miehen ja naisen suhteen

 1.Kertoiko Jumala Aadamille tätä luodessaan, että tästä oli tuleva ihmissuvun isä?

KUN ensimmäinen mies Aadam oli yksin mielihyvän paratiisissa ja vain häntä alemmat maalliset eläimet olivat hänen tovereitaan, Jumala ei puhunut Aadamille mitään siitä, että tästä tulisi ihmissuvun isä. Mutta Jumalalla oli se mielessään. Se oli hänen tarkoituksensa maan suhteen. Hän paljasti aikanaan tämän jumalallisen tarkoituksen ihmiselle.

 2, 3. a) Miten Jumala päätti tuottaa ihmisperheen? b) Miksi ihmistä alempien luomusten keskuudessa ei ollut tähän tarkoitukseen sopivaa auttajaa?

² Jumalan tarkoituksena ei ollut kansoittaa maata samalla tavalla kuin hän oli kansoittanut taivaan: suoranaisten luomistekojen välityksellä avioliittoa käyttämättä. Jumala tarkoitti, että mies, Aadam, menisi avioon sopivan puolison kanssa ja odottaisi tulevansa isäksi. Asiaa koskeva Jumalan ajatus on merkitty muistiin 1. Moos. 2:18:aan, josta käy ilmi: ”Ja Herra Jumala sanoi: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva [auttajan hänen täydennyksekseen, Um]’.”

³ Jumala oli luonut kaikki alemmat maalliset luomukset ennen ihmisen luomista ja erillään ihmisen luomisesta. Näin ollen ihmistä alemmat luomukset, kalat, lentävät luomukset ja maaeläimet, eivät olleet ihmisen ”lajia”. Ne saattoivat jokainen tuottaa jälkeläisiä ainoastaan ”lajinsa mukaan”. (1. Moos. 1:21, 22, 25) Ne eivät voineet olla yhteistoiminnassa miehen kanssa ihmislajin tuottamiseksi. Tämä oli selvästi nähtävissä sen jälkeen, kun Jumala oli esitellyt alemmat maalliset luomukset Aadamille. Looginen johtopäätös, sen jälkeen kun mies oli tutustunut eläinkuntaan, olikin: ”Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.” – 1. Moos. 2:19, 20.

 4. Miten Jumala tuotti Aadamin ”auttajan”, ja miksi Aadam nimitti hänet?

⁴ Oli yhä kuudes luomispäivä, joten Jumala ei rikkonut mitään sapattijärjestelyä tehdessään edelleen lisää maallisia luomuksia. Miten hän sitten loi Aadamille auttajan hänen täydennyksekseen? Tuhansia vuosia ennen kuin nykyaikainen lääketiede keksi nukutuksen ja puudutuksen kirurgisten leikkausten suorittamiseksi kivuttomasti Jumala suoritti ensimmäiselle ihmiselle Aadamille kivuttoman leikkauksen. ”Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi [iššáh], sillä hän on miehestä [iš] otettu’.” – 1. Moos. 2:21–23.

 5. Miten näin ollen saavutettiin lihan ykseys koko ihmisperheen keskuudessa?

⁵ Koska Aadamille oli kerrottu, miten ensimmäinen nainen oli rakennettu hänen kylkiluustaan (jonka ytimessä on kyky kasvattaa verta), hän saattoi oikein nimittää tätä luuksi luistaan ja lihaksi lihastaan. Hänellä oli vielä suurempi syy tuntea, että nainen oli osa hänestä, koska hänen oma ruumiinsa oli osallistunut Jumalan suorittamaan naisen luomiseen. Tuhansia vuosia myöhemmin voitiin sanoa aivan oikein Ateenan Areiopagin oikeusistuimelle Kreikassa: ”Hän [Jumala] on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä.” (Apt. 17:26) Koko ihmisperheen keskuudessa vallitsee näin ollen lihan ykseys, jota ei olisi vallinnut, jos Jumala olisi luonut ensimmäisen naisen maankamaran tomusta tavalla, joka olisi ollut erillään ensimmäisestä miehestä Aadamista.

 6. Miten ihmisperheen piti Jumalan sanojen mukaan levitä?

⁶ Kerrottuaan tästä ensimmäisen miehen ja naisen avioliitosta paratiisissa jumalallinen kertomus jatkaa: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Naisen luomisen tavan perusteella Aadam ja hänen vaimonsa olivat ”yhtä lihaa” jo ennen kuin heillä oli ollut sukupuoliyhteyttä keskenään. Aadamin ja hänen vaimonsa jälkeläisten avioliitto saattaa heidät yhteen sukupuoliyhteydessä, ja erityisesti tällä tavoin heistä tulee ensiksi ”yhtä lihaa”. Isän ja äidin jättäminen ja vaimoon liittyminen merkitsisi vastanaineelle miehelle oman huonekunnan perustamista. Tällä tavoin ihmisperhe leviäisi.

 7. Miksi Aadam ja hänen vaimonsa eivät hävenneet katsellessaan toisiaan sellaisina, kuin heidät oli luotu?

⁷ Eedenin paratiisissa vallitsi silloin täydellinen viattomuus ja puhdassydämisyys. Tämän todistaa 1. Moos. 2:25:ssä oleva lausunto: ”Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.” Heillä oli hyvä omatunto Jumalaa ja toisiaan kohtaan.

 8, 9. a) Kuka näin ollen loi sukupuolisuuden ja mitä tarkoitusta varten? b) Miten se, mitä Jumala käski Aadamia ja Eevaa tekemään, vahvistaa tämän seikan?

⁸ Tähän kohtaan yhdistyy nyt oikeassa aikajärjestyksessä 1. Moos. 1:27:ssä oleva kertomus, kun mies ja nainen ovat paratiisin näyttämöllä. Tämä kertomus sanoo: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Aivan samoin kuin tätä ennen alempien maallisten luomusten keskuudessa oli ollut olemassa koiras ja naaras, jotta ne voisivat tuottaa ”lajiaan”, samoin oli naisen luomisen aikaan ihmisen lajin keskuudessa olemassa naispuolinen ja miespuolinen. Jumala on luonut sukupuolisuuden, mutta lisääntymistarkoitusta varten. Tämä erittäin tärkeä seikka vahvistettiin siinä, mitä Jumala nyt käski ensimmäistä miestä ja ensimmäistä naista tekemään.

⁹ ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’.” – 1. Moos. 1:28.

10. Minkä lopullisen tilan piti siis Jumalan tarkoituksen mukaan vallita maan pinnalla?

¹⁰ Jumala siunasi miehen ja naisen heidän avioliitossa elämisensä alussa mielihyvän paratiisissa. Hänen ajatuksensa ja lausuntonsa olivat heidän parhaakseen. Heille lausumillaan sanoilla Jumala ilmaisi, mikä oli hänen tarkoituksensa ihmiskunnan ja maan suhteen. Jumala tarkoitti, että maa täyttyisi ensimmäisen miehen ja ensimmäisen naisen jälkeläisistä. Eikä vain sitä, vaan että sen lisäksi koko se maa, jonka ihmisperhe asuttaisi, tulisi alistaa. Alistaa mihin tilaan? Paratiisitilaan, jossa mies ja nainen olivat. Tämä merkitsi, että koko maa piti kaunistaa ja tehdä asuinkelpoiseksi laajentamalla Jumalan istuttaman paratiisin rajoja, kunnes itä kohtaisi lännen ja pohjoinen kohtaisi etelän – kaikkiin maanosiin ja kaikille merten saarille. Paratiisimaata ei pitänyt liikakansoittaa, vaan ihmisten lisääntymisen piti jatkua, kunnes koko alistettu maa olisi sopivan täynnä. Heidän ei tullut tappaa pois alempia maallisia luomuksia, vaan heidän tuli pitää ne alamaisuudessaan – rakkaudellisessa valvonnassa.

11, 12. a) Miksi meidän ei tulisi kadottaa näkyvistämme Jumalan tarkoitusta ihmisen ja maan suhteen? b) Miten me voimme tehdä elämästämme tarkoituksellisen, niin että siitä on itsellemme pysyvää hyötyä?

¹¹ Käsittivätkö Aadam ja hänen vaimonsa Jumalan siunauksen sanat ja hänen heille antamansa käskyn kuullessaan Jumalan suurenmoisen tarkoituksen, joka koski heitä ja heidän kotiaan maata? Käsitämmekö me nykyään? Ymmärrämmekö me nykyisin Luoja-Jumalan alkuperäisen tarkoituksen miehen ja naisen ja kotimme, maapallon, suhteen? Hänen tarkoituksensa on esitetty niin yksinkertaisesti, ettei kenenkään vilpittömän ihmisen ole vaikea käsittää sitä.

¹² Jos me käsitämme sen, niin älkäämme sitten kadottako sitä näkyvistämme, sillä jos kadotamme, me joudumme uskonnollisen hämmennyksen ja erheen uhreiksi. Ihmisen olemassaolo maan päällä ei johtunut sattumasta, eikä sitä tarkoitettu päämäärättömäksi. Jumala pani harkitusti miehen ja naisen maan päälle tarkoitusta varten, ja hän ilmaisi tämän tarkoituksen ensimmäisille ihmisvanhemmillemme. Sen jälkeen kun Aadamille ja hänen vaimolleen, jolle hän antoi nimen Eeva, oli annettu tieto asiasta ja sitä koskeva käsky, heidän kunniallinen, siunattu etunsa oli tehdä Jumalan tarkoituksesta oma tarkoituksensa elämässä. Tämä olisi vaatinut heitä olemaan tottelevaisia Jumalalle. Tottelevaisuus vuorostaan olisi johtanut tottelevaisen Aadamin ja Eevan ja heidän kaikki tottelevaiset jälkeläisensä, jotka eläisivät alistetun maan kaikilla kulmilla, ikuiseen elämään täydellisessä onnessa paratiisimaan päällä. Elämästä tuli täten tarkoituksellista Aadamille ja Eevalle, ja siitä voi tulla tarkoituksellista meille – Jumalan pettämättömän tarkoituksen mukaan.

13. Miksi paratiisissa ei tarvinnut olla lainkaan tappamista eikä mitään ruoanpuutteen pelkoa täyteen kansoitetun maan vuoksi?

¹³ Jumala ei antanut Aadamille ja Eevalle mitään aihetta pelätä ruoanpuutetta ihmisperheen ’lisääntyessä’. Rakkaudellisena Isänä hän oli huolehtinut siitä, että maa tuottaisi täysin riittävästi ravintoa, kun se olisi täynnä hänen ihmispoikiaan ja -tyttäriään. Eikä paratiisissa tarvitsisi tappaa mitään. Jumala viittasi näihin seikkoihin, sillä luemme: ”Ja Jumala sanoi: ’Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki [elämä sieluna (nefeš), Um], minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.’ Ja tapahtui niin.” – 1. Moos. 1:29, 30.

14. a) Mikä ruoan syömistä koskeva kielto oli yhä voimassa Jumalan yleisen ruokaa koskevan tiedonannon lisäksi? b) Mistä Aadamin ja Eevan tarvitsi elää aineellisen ravinnon lisäksi?

¹⁴ Tässä oli ainoastaan yleinen tiedonanto siitä, mitä ihmiskunnan piti syödä, jonka tiedonannon sekä Aadam että Eeva kuulivat Jumalalta. Niinpä siinä puhuttiin ”kaikista puista, joissa on siementä tekevä hedelmä”. Tässä ei ollut aika puuttua yksityiskohtiin, sillä Jumala oli eräässä aikaisemmassa yksistään Aadamille esittämässään tiedonannossa kieltänyt syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta. (1. Moos. 2:16, 17) Ainakaan siihen aikaan tämän kielletyn puun hedelmän ei tullut olla Aadamin ja Eevan ruokaa. Joka tapauksessa elämän ylläpitämiseksi oli olemassa runsaasti syötävää ravintoa, niin ettei heidän tarvinnut syödä myös hyvän- ja pahantiedon puusta. Kaikesta paratiisissa kasvavan ruoan runsaudesta huolimatta Aadamista ja Eevasta piti paikkansa sama, mikä piti paikkansa Jehovan valitusta kansasta yli 2000 vuotta myöhemmin: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan . . . hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran [Jehovan, Um] suusta lähtee.” (5. Moos. 8:3) Jos Aadam ja Eeva olisivat pitäneet Jehova Jumalan lausuman käskyn, he olisivat eläneet perheineen ikuisesti maailmanlaajuisessa paratiisissa.

KUUDENNEN LUOMISPÄIVÄN LOPPU

15. Miltä maallinen luomakunta näytti Jumalasta kuudennen luomispäivän päättyessä?

¹⁵ Näin maan asiat saatettiin Jumalan määräaikana tähän kuvailtuun kehitysvaiheeseen, jolloin edessä oli suurenmoisia mahdollisuuksia Jumalan tarkoituksen mukaan. Miltä maa näyttää meistä, jos tarkastelemme tilannetta nyt, kun maa oli ihmis- ja eläinluomusten asuttama ja kiersi aurinkoa ja kuu oli maata kiertävällä radallaan? Mielipiteemme ei pitäisi poiketa Jumalan mielipiteestä, josta luemme: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.” – 1. Moos. 1:31.

16. Minkä on täytynyt olla ”aamutähtien” ja ”Jumalan poikien” reaktio heidän tarkastellessaan maata kuudennen ”päivän” lopussa?

¹⁶ Edistyvästi toimivana Jumalana Jehova oli edennyt järjestyksellisellä tavalla, vaiheittain. Miten johdonmukaista Hänen etenemisensä olikaan! Kun Aadam ja Eeva luotiin ja he saivat Jumalan siunauksen, tuli loppuunsa Jumalan kuudes luomispäivä maan valmistamisessa Jumalan maallisten lasten asuinpaikaksi. Jos pelkästään maata perustettaessa ”aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”, niin mitä ihailun ja ylistyksen ilmaisuja näiden taivaallisten ”Jumalan poikien” onkaan täytynyt esittää kuudennen luomispäivän päättyessä, kun he näkivät nyt maan täysin valmistetussa tilassa ja täydellisen ihmisparin elävän siinä! – Job 38:7; 1. Moos. 1:28.

17. Mikä kysymys herää luomispäivien lukumäärästä, kun otetaan huomioon Jumalan saavutus kuudennen ”päivän” ”aamun” loppuun mennessä?

¹⁷ Tuo kuudennen luomispäivän ”aamu” päättyi Jumalan loistoisaan saavutukseen. Päättyisikö luomispäivien jakso kuudenteen? Kuudes ”päivä” päättyi, kun Aadamissa ja Eevassa oli vasta laskettu perusta koko maan kansoittamiseksi. Tulisiko vielä olemaan yksi luomispäivä, seitsemäs ”päivä”, jonka ”aamun” päättyessä koko maa olisi ihmisperheen asuttama maailmanlaajuinen paratiisi?

SEITSEMÄNNEN LUOMISPÄIVÄN ”EHTOO” ALKAA VUONNA 4026 EAA.

18. Mikä tavoite silmämääränä olisi järkevästi ajatellen sallittava vielä yksi luomispäivä?

¹⁸ Jumalan tarkoitus maahan nähden ei ollut täysin toteutettu kuudennen luomispäivän päättyessä. Jäi jäljelle kysymys: voisiko Jumala saavuttaa tämän tarkoituksen, etenkin kun hän nyt oli tekemisissä ihmisluomusten kanssa, joilla oli henkilökohtainen tahdonvoima ja jotka hän jätti vapaiksi valitsemaan menettelytapansa maan päällä, joko Jumalan tarkoituksen mukaisen tai sen vastaisen? Järkevästi pitäisi siksi sallia vielä yksi luomispäivä, seitsemäs ”päivä”, jonka kuluessa maa kansoitettaisiin täydellisellä ihmissuvulla, jonka kaikki jäsenet asuisivat yhdessä rakkaudessa ja rauhassa ja puhuisivat kaikki samaa kieltä koko maapallon käsittävässä paratiisissa. Sellaisen luomispäivän loppu voisi todistaa Jumalan tarkoituksen voitokkaasta saavuttamisesta Hänen saattamisekseen kunniaan Luojana ja Kaikkeuden Suvereenina.

19. a) Miksi seitsemättä päivää tulisi nimittää ”luomis”-päiväksi? b) Mitä Jumala teki tuon ”seitsemännen päivän” suhteen?

¹⁹ Jumala teki tunnetuksi tarkoituksensa kokonaisuudessaan. Siihen tarvittiin seitsemättä luomispäivää. Se, että nimitämme sitä ”luomis”-päiväksi, ei merkitse, että Jumala jatkoi maallista luomistyötä seitsemäntenä luomispäivänä vaan että se liittyi erottamattomasti aikaisempiin kuuteen luomispäivään ja oli ajallisesti yhtä pitkä kuin edelliset ”päivät”. Mitä Jumalan oma sana sanoo siitä?

”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi [ryhtyi lepäämään, Um] seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” – 1. Moos. 2:1–3.

20. Mistä saamme tietää, puhuiko 1. Moos. 2:1–3 24-tuntisesta päivästä vai luomisjaksosta, joka yhä jatkuu?

²⁰ Älkäämme jättäkö huomiotta sitä seikkaa, että tämä seitsemättä luomispäivää koskeva kertomus ei pääty sanoihin, jotka ilmaisevat kyseisen illan ja aamun muodostaman luomispäivän päättyneen ehdottomasti. 1. Moos. 2:3 ei lisää sanoja: ”Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, seitsemäs päivä.” Sellaisten päätössanojen puuttuminen ilmaisee, että seitsemäs luomispäivä ei ollut vielä päättynyt siihen aikaan mennessä, jolloin profeetta Mooses lopetti Pentateukin eli Raamatun ensimmäisten ”viiden kirjan” kirjoittamisen vuonna 2553 a.m. (= anno mundi ’maailman vuonna’) eli vuonna 1473 eaa. Vielä myöhemmin puhuu psalmista Daavid Jumalan lepoon pääsemisestä, kuten Ps. 95:7–11 esittää, mikä tapahtui 2989 a.m. eli vuoteen 1037 eaa. mennessä. Tämä osoittaa, että puhuessaan Jumalan lepopäivästä 1. Moos. 2:1–3 ei puhunut 24-tuntisesta päivästä vaan luomispäivästä, joka oli samanmittainen kuin jokainen edellisistä luomispäivistä. Näin ollen tuo ’seitsemäs luomispäivä’ ei ole vieläkään päättynyt.

21. Mikä maan päällä vallitseva tilanne osoittaa, että ihmiskunta kokonaisuudessaan ei ole päässyt pitämään Jumalan ”seitsemännen päivän” sapattia?

²¹ Sen mukaisesti me emme vielä näe Eedenin kaltaisen paratiisin ulottuvan kaikkialle maapallomme ympäri emmekä näe kaikkialla sen päällä asuvan täydellistä ihmisperhettä, jonka ei tarvitse kuolla. Sen sijaan maaeläimiä, lintuja ja kaloja tapetaan sukupuuttoon, ja maailman supervallat, jotka ovat varustautuneet ydinpommeilla ja muilla joukkotuhoaseilla, uhkaavat surmata koko ihmiskunnan sukupuuttoon ja tehdä maapallolta asumattoman hylyn. Varmastikaan ei ihmiskunta kokonaisuudessaan, niin, eivät edes uskontokunnat, jotka väittävät palvovansa Pyhän Raamatun Jumalaa, ole päässeet Jumalan lepoon pitämällä hänen ’seitsemättä luomispäiväänsä’. Nyt on lisäksi kulunut melkein 6000 vuotta ihmisen luomisesta!

22. Miten seuraava jae (1. Moos. 2:4) todistaa, että Jumala ei puhu 24-tuntisesta päivästä?

²² Se, että 1. Moos. 2:1–3 ei kertomuksessaan puhu ”seitsemännestä päivästä” 24-tuntisena päivänä, on selvää sen perusteella, miten sanaa ”päivä” käytetään heti seuraavassa jakeessa. Siihen, 1. Moos. 2:4:ään, on kirjoitettu (Um) ”Tämä on taivaitten ja maan historia niiden luomisAIKAAN, sinä PÄIVÄNÄ, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan.” Siihen ”päivään” sisältyivät kuusi luomispäivää, joita kuvaillaan 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa.

23, 24. a) Mikä osoittaa, että Jumalan tarkoituksen toteutuminen hänen ’seitsemännen päivänsä’ loppuun mennessä on vielä edessäpäin? b) Miksi meillä ei ole mitään syytä lannistua uskoessamme siihen, että Jumala toteuttaa suurenmoisen tarkoituksensa?

²³ Ihmiskunnan asiaintila tällä 20. vuosisadalla osoittaa erittäin selvästi, että Jumalan tarkoituksen toteutuminen seitsemännen luomis-”päivän” loppuun mennessä on vielä edessäpäin. Kun tämä ”seitsemäs päivä” alkoi lähes 6000 vuotta sitten, Jumala ”siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”. Kuluneitten kuuden vuosituhannen ajalta olevan ihmiskunnan historian mukaan se ei ole ollut siunattu päivä koko ihmissuvulle. Nähtävästikin Jumalan tälle seitsemännelle ”päivälle” esittämä siunaus on merkinnyt vähän koko ihmiskunnan hyväksi.

²⁴ Vaikka Jumala pyhitti sen eli teki sen pyhäksi, sangen harvat ihmiskuntaan kuuluvat pitävät sitä pyhänä ja ovat päässeet Jumalan lepoon hengellisellä tavalla. Jumalan on varmasti osoitettava seitsemännen luomispäivän loppuun mennessä, että hänen tälle päivälle esittämällään siunauksella on ollut todellista arvoa ihmiskunnan kannalta. Hänen on osoitettava, että ”seitsemännellä päivällä” on ollut todellista pyhyyttä ja että hänen ’lepoaan’ hänen tarkoituksensa saavuttamisen varmuuden suhteen ei ole häiritty. Siitä huolimatta, että hän on pidättynyt maallisista luomistöistä kuudennen luomispäivän loputtua, hänen tarkoituksensa on edistynyt ja yhä edistyy kohti voittoisaa toteutumistaan. Siksi niillä, jotka samoin kuin Jehova Jumala itse uskovat hänen suurenmoisen tarkoituksensa lopulliseen toteutumiseen, ei ole mitään syytä lannistua.