periaatteitten mukana. Mutta tällainen oikeitten periaatteitten hylkääminen saattaa asianomaisen vastuuseen pian tuhoutuvan järjestelmän pahuudesta. Kuitenkaan ei kenenkään tarvitse ajatella, että hänen on väistämättömästi pakko mennä tämän järjestelmän mukana. Jumala pitää jokaista yksilöä vastuullisena teoistaan. Siksi hän varaa pääsytien niille, jotka ovat todella halukkaita noudattamaan suoraa, puhdasta elämäntapaa. (Sef. 2:3; 1. Kor. 10:13) Hän on ensi sijassa rakkauden Jumala. Me tarkastelemme seuraavassa hänen rakkaudellista hyvyyttään eli laupeuttaan.

Jumala osoittaa laupeutta saattaessaan oikeuden voimaan

KUN eräälle Jumalan profeetalle annettiin näky Jumalan tuomion toimeenpanosta turmeltuneita, paheellisia sortajia ja epäjumalien palvojia vastaan, niin hän pyysi Jumalalta: ”Muista vihassasi laupeutta.” (Hab. 3:2) Eräs toinen profeetta, joka katseli profeetallisessa näyssä Jumalan hävittävän pahuuden Jumalan omaksi kansaksi tunnustautuvan Israelin keskuudesta, huudahti: ”Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?” – Hes. 9:8.

Nämä molemmat profeetat esittivät tällaiset lausunnot, koska tiesivät Jehovan olevan rakkauden ja laupeuden Jumala, samoin kuin Jumalan ystävä Aabraham aikaisemmin oli sanonut Jehovalle puhuessaan Sodomaa kohtaavasta tuomiosta: ”Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta!” Aabrahamhan tosiaan tiesi, että vanhurskaitten tuhoaminen oli täysin Jehovan periaatteitten vastaista. – 1. Moos. 18:25.

Aabrahamille sanottiin vastaukseksi niin kuin Hesekielillekin, että Jumala on valikoiva tuomiossaan ja että ne, jotka eivät ansaitse hävitystä, säästetään. Tällaiseksi lopputulos osoittautuikin.

Nämä tapaukset auttavat meitä ymmärtämään Jumalan persoonallisuutta. Hän selitti Moosekselle: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta.” (2. Moos. 34:6, 7) Jehovan täytyy majesteettisuudessaan ja arvokkuudessaan korkeimpana Suvereenina pitää voimassa laki ja järjestys kaikkeudessa. Hän ei voi antaa anteeksi lain rikkomista. Kuitenkin hän varaa laupeuden ja vapautuksen niille, jotka haluavat tehdä niin kuin on oikein.

Jeesus Kristus neuvoi opetuslapsiaan: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt. 5:44, 45) Jumala antaa kaikille täydellisen tilaisuuden osoittaa, mitä heidän sydämensä todellisuudessa haluaa. Hän sallii kaikkien hengittää samaa ilmaa, syödä samaa ravintoa, tehdä huomioita hänen kauniista luomakunnastaan ja valita mitä tietä he haluavat kulkea.

JOKAINEN ON VASTUUSSA VALITSEMASTAAN MENETTELYSTÄ

On täysin oikein ja oikeudenmukaista, että koska jokaisen sallitaan valita oikea tai väärä, niin kukin yksilö ’saa syödä oman vaelluksensa hedelmiä’. (Sananl. 1:31) Kukaan ei voi oikeutetusti syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, kun joutuu onnettomuuteen oman tahallisen väärintekonsa johdosta. Jumala antaa ystävällisen varoituksen, jotta ihminen voisi välttää tuhon. Hän sanoo nuorelle henkilölle: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä.” Niin, nuori saa vapaasti tehdä näin, Jumala ei estä häntä siitä. ”Mutta”, Jumala lisää, ”tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.” – Saarn. 11:9, 10.

Jumala ei aio pakottaa ketään palvelemaan häntä. Mutta jos ihminen valitsee huonon menettelyn tai vaeltaa sellaisen asiainjärjestelmän mukana, joka on turmeltunut, niin hän itse osallistuu pahaan. Tai jos hän pysyy sellaisen uskonnollisen, poliittisen tai kaupallisen järjestön yhteydessä, joka pilkkaa Jumalaa ja siten tekee jäsenistään äänettömiä osallistujia epärehellisyyteen tai moraalittomuuteen, niin hänen tulee odottaa joutuvansa tekemään menettelystään tilin Jumalalle.

Tämä ei merkitse sitä, ettei sellainen, joka on ollut tällainen ihminen mutta joka tulee tuntemaan oman epätäydellisyytensä, väärät tekonsa tai väärän menettelynsä, voisi saada lainkaan anteeksi.