Aabrahamin usko

”PITÄKÄÄ usko Jumalaan”, Jeesus sanoi kerran. Miksi meidän tulisi pitää se? Koska uskon avulla on kaikki mahdollista, so. kaikki, mitä Jumala vaatii kristityiltä. Kaikki on mahdollista, koska ”Jumala on rakkaus” sekä kaikkiviisas ja kaikkivoipa. Olisi sen tähden vaikeata liioitella uskon voimaa tai sen tärkeyttä. – Mark. 11:22.

Mitä usko on? ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” Niin, Jumalan sanan mukaan uskotaan asioihin, jotka ovat vasta tulossa ja joita sen tähden toivotaan, kuten paratiisin ennallistamista maan päälle Jumalan valtakunnan avulla. Ja usko kohdistuu myös asioihin, joita ei nähdä, kuten taivaan valtakuntaan ja siellä asuviin. – Hepr. 11:1, Um.

Kuten olemme varmaan huomanneet, uskolla täytyy olla pätevä peruste, tai muutoin se on pelkkää taikauskoa tai herkkäuskoisuutta. Jumalan sana varaa pätevän perusteen uskolle. Siinä on totuuden leima. Sen kirjoittajat laativat osuutensa ilmeisen vilpittöminä, ja he ovat sopusoinnussa keskenään lukuisuudestaan ja erilaisista olosuhteistaan huolimatta, joissa he kirjoittivat. Arkeologiset löydöt ovat todistaneet historialliset kertomukset oikeiksi moneen kertaan, ja sadat sen ennustuksista ovat kirjaimellisesti täyttyneet tai ovat täyttymässä.

Monet väittävät nykyään uskovansa Jumalaan, mutta heidän uskonnollinen tietämättömyytensä samoin kuin heidän jokapäiväinen käytöksensä todistaa vääräksi heidän väitteensä. Opetuslapsi Jaakob huomauttaa sattuvasti: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen”, että ”niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” – Jaak. 2:19, 20, 26.

Niin, se, jolla on todella usko, osoittaa sen teoillaan. Patriarkka Aabrahamilla, ”Jumalan ystävällä”, oli senlaatuinen usko. Häntä ei ole syyttä kutsuttu ”kaikkien isäksi, jotka . . . uskovat”. Koko hänen Raamatussa kerrottu elämänsä oli uskon ilmausta, joskin jotkut tapahtumat esiintyvät huomattavampina kuin toiset. – Jaak. 2:23; Room. 4:11.

Aabraham todisti uskonsa ennen kaikkea teoillaan, kun hän noudatti Jumalan käskyä ja lähti maastaan Mesopotamiasta, jätti sukulaisensa ja isänsä talon ja meni vieraaseen maahan. Lähdettyään ensin Harraniin hän isänsä kuoltua meni edelleen Kanaaniin. Miten paljon työtä, siteitten katkomista ja taloudellista menetystä sen askeleen onkaan täytynyt merkitä, varsinkin kun otamme huomioon Aabrahamin suuren omaisuuden! Empikö hän? Ei lainkaan, sillä me luemme: ”Niin Aabraham lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut.” Eikä Aabraham muuttanut ainoastaan Kanaaniin ollessaan iäkäs vuosiltaan, 75 vuoden vanha, vaan hän jatkoi vaellusta totellen Jehovan käskyä ja oli muukalainen eli tilapäisasukas Palestiinassa sata vuotta! – 1. Moos. 12:1–4; 13:2; 25:7.

Aabrahamin uskon omaaminen nykyään merkitsee sen tähden Jumalan tahdon panemista henkilökohtaisen edun edelle, materialististen vaikutusten edelle. Kaikilla, jotka asettavat Jumalan ensimmäiseksi elämässään, on tämä usko, ja varsinkin niillä kristityillä evankeliuminpalvelijoilla, jotka palvelevat lähetystyöntekijöinä etäisissä maissa tai jotka Aabrahamin tavalla ovat jättäneet kotiseutunsa palvellakseen siellä, missä kristittyjen evankeliuminpalvelijoitten tarve on suurempi.

Aabrahamin menettely veljenpoikansa Lootin kanssa todistaa hänen uskonsa Jumalan kaitselmukseen. Aabraham antoi jalomielisesti Lootin valita minkä maan hän halusi laumoilleen, ja Aabraham tyytyi siihen, mitä jäi jäljelle. Tuohon ylevään eleeseen sisältyi ehdoton kestävä usko Jehova Jumalaan, siihen, että hän varaa Aabrahamille kaiken, mitä tarvitaan. Niin, siinä määrin kuin ihmisellä on uskoa Jumalaan, hän suo itselleen antamisen onnen olosuhteittensa mukaan. – 1. Moos. 13:5–12; Apt. 20:35.

Toinen tapaus, mikä niin ikään oli esimerkki uskosta, koskee sitä aikaa, jolloin Jehova kertoi Aabrahamille päätöksestään hävittää Sodoma ja Gomorra. Millaista uskoa Jehovan vanhurskauteen Aabrahamilta vaadittiinkaan, kun hän valitti: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi vanhurskautta?” Hänhän keskusteli edelleen Jehovan kanssa. Kun Jumala sanoi tähän tapaan: ’Minä säästän ne kaupungit, jos voit löytää viisikymmentä vanhurskasta henkilöä niistä’, niin Aabraham kokosi rohkeutensa kysyäkseen: ’Mutta otaksukaamme, että viisi puuttuisi, tai että siellä olisi vain neljäkymmentä tai kolmekymmentä tai kaksikymmentä? Ja otaksukaamme, että siellä on ainoastaan kymmenen.’ Aabrahamilta vaadittiin suurta uskoa Jehova Jumalan oikeudenmukaisuuteen, kun hän puhui tuolla tavalla. – 1. Moos. 18:23–33.

Mitä kristityt voivat oppia tästä uskon esimerkistä? Saman, mitä Jeesus opetti vertauksessaan hellittämättömästä leskestä, nimittäin että meidän on uskottava Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armoon eikä helposti masennuttava, vaan oltava kestäviä hänelle esittämissämme rukouksissa. – Luuk. 18:1–8.

Aabraham antoi epäilemättä vaikuttavimman esimerkin uskostaan totellessaan Jumalan käskyä: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja . . . uhraa hänet . . . polttouhriksi.” Miten raskain sydämin Aabrahamin onkaan täytynyt ottaa poikansa Iisak, jota hän oli hartaasti kaivannut ja odottanut niin monet vuodet, ja lähteä tuolle matkalle! Miten vapisevin käsin hänen onkaan täytynyt sitoa Iisak ja panna alttarille! Täyttyivätkö hänen silmänsä kyynelistä, kun hän otti veitsen surmatakseen poikansa uhriksi Jehovalle? Siitä ei ole epäilystäkään! Ja kuitenkin hän ryhtyi siihen odottamatta lainkaan Jumalan estävän uhria, vaan uskoen, ”että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään” Iisakin. – 1. Moos. 22:1–14; Hepr. 11:17–19.

Jumala ei vaadi nykyään palvelijoitaan kirjaimellisesti uhraamaan poikiaan kivialttareilla, mutta hänen tahtonsa saattaa silloin tällöin olla, että he luopuisivat hänen asiansa hyväksi jostakin, mikä voi olla heille yhtä rakasta kuin ainoa poika, niin, sehän voi ollakin juuri hän, ainoa poika. Raamattu osoittaa Jumalan palkinneen Aabrahamin runsaasti tämän uskonilmauksen takia. Ja niin hän palkitsee runsaasti kaikki, jotka noudattavat Aabrahamin esimerkkiä Jeesuksen lausuman periaatteen mukaisesti: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut” kaikesta ”ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt . . . ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” Ole siis viisas, pidä Aabrahamin usko! Pane uskosi Jumalaan ja hänen sanaansa ja todista se teoillasi! – Mark. 10:29, 30.