12. luku
Kuolema ei ole voittamaton vihollinen
KUOLEMA on elämän vihollinen. Jokaiset hautajaiset osoittavat, että kuolema on kuin kuningas joka näyttää voittavan kaikki. (Roomalaisille 5:14) Jotkin puut elävät yli 1000 vuotta; jotkin kalat 150 vuotta; kuitenkin ihmisen elinikä on vain 70 tai 80 vuotta ennen kuin kuolema vie hänet. – Psalmit 90:10.
2 Raamattu puhuu hyvällä syyllä kuolemasta vihollisena. Vaikka meillä tuntuu olevan sisäinen halu elää ja oppia loputtomasti, niin riippumatta siitä miten paljon ihminen on oppinut, mitkä hänen taitonsa ovat tai miten paljon ystävät ja sukulaiset ovat opettaneet hänelle, kuolema vaatii hänet omakseen. (Saarnaaja 3:11; 7:3) Useimmat ihmiset pitävät kuolemaa vihollisena ja yrittävät epätoivoisesti viivyttää sen voittoa. Toiset yrittävät kuumeisesti saada elämästä irti kaiken mahdollisen nautinnon ennen kuolemaansa.
3 Kuitenkin kautta historian monet ihmiset ovat uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään. Kreikkalainen filosofi Platon opetti, että meillä on kuolematon sielu joka jää eloon ruumiin kuollessa. Onko meillä sellainen kuolematon sielu? Kiinnostusta tähän ovat herättäneet viimeaikaiset kertomukset ihmisistä, joiden ajateltiin kuolleen, jotka elvytettiin ja jotka myöhemmin kuvailivat ’rajan takana’ näkemäänsä. Ovatko kuolleet elossa jossakin? Voidaanko kuolema voittaa?
KUOLEMAN ENSIMMÄINEN VOITTO
4 Raamattu osoittaa, että ihmiset luotiin elämään, ei kuolemaan. Jumala asetti Aadamin ja Eevan ihastuttavaan puutarhaan, jossa he voivat nauttia elämästä. Hän nimitti yhden sen puista ”elämän puuksi”. Jos Aadam ja Eeva olisivat osoittaneet arvostuksensa ja uskollisuutensa Jumalalle, hän olisi todennäköisesti sallinut heidän syödä tuosta puusta, mikä olisi kuvannut ikuisen elämän myöntämistä heille. (1. Mooseksen kirja 1:30; 2:7–9) Aadam ja Eeva kuitenkin valitsivat tottelemattomuuden Jumalaa kohtaan. Heidän syntinsä tuotti heille kuolemantuomion. – 1. Mooseksen kirja 3:17–19.
5 Voidaksemme ymmärtää, onko kuolema todella voittamaton vihollinen, meidän tarvitsee tarkastella sitä, mitä kuoleman voitosta Aadamin ja Eevan suhteen seurasi. ”Kuolivatko” he täysin? Vai oliko tuo ”kuolema” pelkkä siirtyminen toisenlaiseen elämään?
6 Kun Aadam oli tyhmästi tehnyt syntiä, Jehova piti oikeudenmukaisen ja vanhurskaan sanansa. Hän sanoi Aadamille:
”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta [tomusta, UM] sinä olet, ja maaksi [tomuksi, UM] pitää sinun jälleen tuleman.” – 1. Mooseksen kirja 3:19.
Mitä se merkitsi Aadamille ja meille nykyään?
7 Aikaisempi kuvaus Aadamin luomisesta kertoo meille: ”Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7) Ajattelehan mitä se merkitsee. Aadamia ei ollut ennen kuin Jumala loi hänet tomusta. Näin ollen Aadamia ei myöskään ollut sen jälkeen kun hän kuoli ja palasi tomuun. – 1. Mooseksen kirja 5:3–5.
OVATKO KUOLLEET TIETOISESSA TILASSA?
8 Monet ihmiset saattavat yllättyä siitä ajatuksesta, että kun Aadam kuoli niin häntä ei enää ollut olemassa. Ilmoitettuun rangaistukseen synnin tekemisestä – siis siihen, että Aadam kuoli ja palasi tomuun – ei sisältynyt vihjaustakaan elämän jatkumisesta. Kuolema on elämän vastakohta, onpa kysymyksessä sitten ihminen tai eläin. Molemmilla on sama ”henki” eli elämän voima. Niinpä Raamattu sanookin:
”Ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisellä ei ole mitään etua eläinten edellä . . . Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” – Saarnaaja 3:19, 20.
9 Tarkoittaako tämä sitä, että kuolleet eivät voi ajatella eivätkä tuntea? Saarnaajan 9:4, 5 vastaa: ”Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” Kun ihminen kuolee, ”hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”, hän ei kykene tuntemaan eikä tekemään työtä. – Psalmit 146:3, 4; 31:18.
10 Koska Raamattu kerran vakuuttaa meille, että kuolleet ovat tiedottomia eivätkä voi tuntea, niin se merkitsee sitä, että kuolema lopettaa tuskan ja kärsimyksen. Jumalan uskollinen palvelija Job tiesi tämän. Kärsiessään tuskallisesta sairaudesta hän sanoi:
”Miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä.” – Job 3:11–13.
11 Mutta otetaanko tässä huomioon sielu?
12 Yksinkertaisesti ilmaistuna Raamattu opettaa, että sielu olet sinä itse. Tämän osoittaa jo lukemamme 1. Mooseksen kirjan 2:7:n kohta. Muistathan, että Jumala muodosti ihmisruumiin tomusta. Sitten Jumala pani siihen elämän ja hengityksen ylläpitämään tuota elämää. Mikä oli tulos? Jumalan oman sanan mukaan ihmisestä ”tuli elävä sielu [hepreaksi nefeš]”. (1. Mooseksen kirja 2:7) Aadamille ei annettu sielua eikä häneen tullut sielua. Hän oli sielu. Raamattu opettaa näin johdonmukaisesti läpi koko kirjan. Vuosisatoja myöhemmin apostoli Paavali lainasi 1. Mooseksen kirjan 2:7:ää kirjoittaen: ”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu [kreikaksi psykhe].” – 1. Korinttolaisille 15:45.
13 Näissä raamatunkohdissa esiintyvä heprealainen sana nefeš ja kreikkalainen sana psykhe on käännetty monilla eri tavoilla. Hesekielin 18:4:ssä ja Matteuksen 10:28:ssa ne on monissa raamatunkäännöksissä käännetty ”sieluksi”. Muissa kohdissa nuo samat alkuperäiset sanat on käännetty ”olennoksi”, ”luomukseksi” tai ”persoonaksi”. Nämä ovat hyviä käännöksiä alkuperäisistä sanoista, ja niiden vertaileminen osoittaa, että sielu on luomus eli ihminen itse eikä jokin näkymätön osa hänestä. Raamattu käyttää samaa heprealaista ja kreikkalaista sanaa eläimistä ja osoittaa niiden olevan sieluja eli omaavan elämän sieluina. – 1. Mooseksen kirja 2:19; 3. Mooseksen kirja 11:46; Ilmestys 8:9.
14 Sieluna Aadam tai kuka tahansa meistä voi syödä, tulla nälkäiseksi ja väsyä. Alkuperäisellä heprean kielellä Raamattu osoittaa, että kaikki tämä on mahdollista sieluille. (3. Mooseksen kirja 26:16; Sananlaskut 11:25; Job 33:20) Esittäessään Israelin kansalle kiellon työnteosta määrättynä päivänä Jumala teki selväksi yhden tärkeän piirteen sielusta, kun hän sanoi: ”Jokainen sielu, joka sinä päivänä jotakin työtä tekee, sen minä hukutan kansastansa.” (3. Mooseksen kirja 23:30, Vanha kirkkoraamattu) Raamattu siis osoittaa sekä tässä että muissa kohdissa sen, että sielu voi kuolla. – Hesekiel 18:4, 19; Psalmit 33:19.
15 Tällaisten Raamatun totuuksien tunteminen voi auttaa meitä arvioimaan uudelleen viimeaikaisia kertomuksia ihmisistä, joiden oletettiin kuolleen (koska heidän sydämensä ei havaittu lyövän eikä aivojensa toimivan) mutta jotka elvytettiin ja jotka sen jälkeen kertoivat leijailleensa erillään ruumiistaan. On mahdollista, että he ovat saattaneet kokea harha-aistimuksia lääkityksen tai aivojen hapenpuutteen vuoksi. Olipa tämä sitten tyhjentävä selitys tai ei, me tiedämme varmasti, että mikään näkymätön sielu ei lähtenyt ruumiista.
16 Lisäksi jos kuolleet ovat täysin tiedottomia eikä ole ”sielua”, joka erkanisi ruumiista, niin ei voi olla myöskään tulista helvettiä pahojen sieluja varten, vai voiko? Kuitenkin monet kirkot opettavat, että pahoja kidutetaan heidän kuolemansa jälkeen. Opittuaan totuuden kuolleista jotkut ihmiset ovat olleet oikeutetusti huolestuneita ja kysyneet: ’Miksei meidän uskontomme kertonut meille totuutta kuolleista?’ Miten sinä itse suhtaudut tähän? – Vrt. Jeremia 7:31.
MILLAINEN TULEVAISUUS ON KUOLLEILLA?
17 Jos nykyään elävien ihmisten ainoa tulevaisuudentoivo olisi tiedottomuus kuolemassa, niin kuolema olisi voittamaton vihollinen. Mutta Raamattu osoittaa, ettei se ole.
18 Kuoleman jälkeen ihminen joutuu ensiksi hautaan. Niissä kielissä, joilla Raamattu kirjoitettiin, oli oma sanansa kuolleitten paikkaa, ihmiskunnan yhteistä hautaa, varten. Hepreaksi sitä kutsuttiin šeoliksi. Kreikaksi sitä kutsuttiin sanalla Haades. Nämä sanat on käännetty joissakin Raamatuissa sellaisilla sanoilla kuin ”hauta”, ”kuoppa” tai ”helvetti”. Riippumatta siitä, miten nuo alkukielen sanat käännetään, ne eivät tarkoita kuumaa kärsimyksen paikkaa vaan tiedottomien kuolleitten hautaa. Me luemme:
”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [šeolissa, UM; haudassa, Vanha kirkkoraamattu ja Väliaikainen käännös, 1913; helvetissä, Douay Version], jonne olet menevä.” – Saarnaaja 9:10.
Apostoli Pietari vakuuttaa meille, että Jeesuskin meni kuollessaan hautaan, šeoliin, Haadekseen eli helvettiin. – Apostolien teot 2:31; vrt. Psalmit 16:10.
19 Kuolleella ihmisellä ei tietenkään ole voimaa muuttaa tilaansa. (Job 14:12) Onko siis tiedottomuus kuolemassa kaikki, mitä tulevaisuudelta voidaan odottaa? Joillekuille se on. Raamattu opettaa, että ne ihmiset, jotka Jumala on täysin hylännyt, jäävät kuolemaan ikuisiksi ajoiksi. – 2. Tessalonikalaisille 1:6–9.
20 Muinaiset juutalaiset uskoivat, että äärimmäisen pahoilla ihmisillä ei olisi tulevaisuutta kuoleman jälkeen. Juutalaiset eivät haudanneet sellaisia ihmisiä. He sen sijaan heittivät ruumiit Jerusalemin ulkopuolella olevaan laaksoon, jossa ylläpidettiin jatkuvasti tulta jätteiden hävittämiseksi. Tämä oli Hinnominlaakso eli Gehenna. Viitaten tähän tapaan Jeesus käytti Gehennaa kuvaamaan täydellistä tuhoa, jonka jälkeen ei olisi enää tulevaisuutta. (Matteus 5:29, 30) Hän sanoi esimerkiksi:
”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua [eli mahdollisuutta elää sieluna], vaan pelätkää ennemmin häntä [Jumalaa], joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matteus 10:28.
Jeesuksen sanat antavat meille kuitenkin perusteen toivoa, että monet kuolleet tulevat elämään uudestaan tulevaisuudessa ja siten voittavat kuoleman.
VOITTO YLÖSNOUSEMUKSEN KAUTTA
21 Yksi historian tärkeimmistä tapahtumista oli se, kun Jumala herätti Jeesuksen Kristuksen henkiin hänen oltuaan kuolleena useita päiviä. Jeesuksesta tuli samanlainen elävä henkiluomus kuin hän oli ollutkin ennen maan päälle tulemistaan. (1. Korinttolaisille 15:42–45; 1. Pietari 3:18) Sadat ihmiset näkivät Jeesuksen ilmestyvän heille hänen ylösnousemuksensa jälkeen. (Apostolien teot 2:22–24; 1. Korinttolaisille 15:3–8) Nämä todistajat olivat halukkaita vaarantamaan elämänsä osoitukseksi uskostaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että kuolema ei ole voittamaton vihollinen. Voitto kuolemasta on mahdollinen! – 1. Korinttolaisille 15:54–57.
22 Voitto kuolemasta on mahdollista muillekin. Ihmiset voivat palata elämään ihmisinä maan päällä. Jehova, joka ei voi valehdella, vakuuttaa meille Sanassaan, ”että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden [ihmisten, jotka tunsivat ja tekivät Jumalan tahdon] että epävanhurskaiden [ihmisten, jotka eivät harjoittaneet vanhurskautta]”. – Apostolien teot 24:15.
23 Me voimme luottaa Jumalan kykyyn palauttaa ihmisiä takaisin elämään. Ihmiset pystyvät tallentamaan filmille tai kuvanauhalle jonkun kuvan, äänen ja olemuksen. Eikö Jumala pystyisi tekemään enemmän? Hänen muistinsa on paljon laajempi kuin mikään filmi tai ääninauha, joten hän pystyy täydellisesti luomaan uudelleen ne, joille hän haluaa antaa ylösnousemuksen. (Psalmit 147:4) Hän on jo antanut näytteen tästä. Raamattu sisältää useita kertomuksia siitä, miten Jumala on käyttänyt Poikaansa ihmisten palauttamisessa takaisin elämään. Voit lukea kaksi tällaista jännittävää kertomusta Johanneksen 11:5–44:stä ja Luukkaan 7:11–17:stä. Jumalaa palvelevat ihmiset odottivat menneisyydessä hyvällä syyllä innokkaasti sitä aikaa, jolloin hän muistaisi heitä ja antaisi heille ylösnousemuksen. Se muistuttaisi heräämistä tiedottomuuden unesta. – Job 14:13–15.
24 Noiden menneitten ylösnousemusten on täytynyt riemastuttaa sukulaiset ja ystävät. Mutta nuo ylösnousemukset voittivat kuoleman vain väliaikaisesti, sillä kuolleista herätetyt kuolivat aikanaan uudestaan. Siitä huolimatta ne antavat meille jännittävän ennakkonäytteen, sillä Raamattu viittaa tulevaan ”parempaan ylösnousemukseen”. (Heprealaisille 11:35) Se tulee olemaan paljon, paljon parempi, sillä niiden, jotka palaavat takaisin elämään maan päällä, ei tarvitse kuolla uudestaan. Se merkitsee paljon suurempaa voittoa kuolemasta. – Johannes 11:25, 26.
25 Se mitä Raamattu sanoo siitä, miten Jumala pystyy ja tulee voittamaan kuoleman, todella osoittaa hänen rakkaudellisen kiinnostuksensa ihmisiin. Tämän pitäisi auttaa meitä ymmärtämään Jehovan persoonallisuutta ja vetää meidät lähemmäksi häntä. Nämä totuudet auttavat meitä myös omaamaan tasapainoisen näkemyksen, sillä ne säästävät meidät siltä sairaalloiselta kuolemanpelolta, joka kalvaa monia. Meillä voi jopa olla onnellinen toivo nähdä kuolleet sukulaisemme ja omaisemme jälleen silloin, kun kuolema voitetaan ylösnousemuksen kautta. – 1. Tessalonikalaisille 4:13; Luukas 23:43.
[Tutkistelukysymykset]
Miksi meidän tulisi tarkaslella ”vihollistamme” kuolemaa? (Job 14:1, 2) (1–3)
Miten kuolema ilmaantui ihmiskuntaan? (4, 5)
Mitä ”kuolema” merkitsi Aadamille? (6, 7)
Miten voisit näyttää jollekulle Raamatusta, ovatko kuolleet tiedottomia? (8–11)
Mikä Raamatun mukaan on ”sielu”? (12, 13)
Voiko sielu kuolla, ja mitä merkitystä sillä on? (14–16)
Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? (17–20)
Miten voitto kuolemasta on mahdollinen? (21, 22)
Miksi tulevaisuus voi olla sykähdyttävä? (23–25)
[Tekstiruutu s. 117]
’On huomion arvoista, että Uudessa testamentissa emme havaitse helvetintulen sisältyvän alkuperäiseen opetukseen. Uudessa testamentissa on joitakin osoituksia siitä, että niiden kohtalo, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan Jumalan pelastustarjousta, saattaa olla paremminkin tuho kuin ikuinen rangaistus.’ – ”A Dictionary of Christian Theology”, toimittanut Alan Richardson.
[Kuva s. 114]
TOMUA
AADAM
TOMUA
[Kuva s. 119]
Lasaruksen ylösnousemus osoittaa että kuolema voidaan voittaa