maan ankarasti työtä, ja meillä on aina keskimäärin kaksitoista tuntia tai enemmänkin julistajaa kohti. Me tarvitsemme silti enemmän tienraivaajia ja lähetystyöntekijöitä, koska aluetta on paljon jäljellä.

Täyttäessäni elämäntehtävääni olen siis oppinut, että on suuri etu ja siunaus olla lähetystyöntekijä ulkomaisella kentällä. Katsellessani taakseni olen erittäin kiitollinen Jehovalle, että aloitin tienraivauksen silloin, kun sen tein, ja että otin vastaan kutsun Gileadiin. Tienraivaustyötä, mitä seuraa Gileadin valmennus ja lähetyspalvelus, ei voida verrata mihinkään tässä vanhassa maailmassa. Palveluksen ilo ja edut voittavat kokonaan ne vaikeudet ja epämukavuudet, joita nousee eteen. Minulla on viisitoista vuotta kokoajanpalvelusta ja suurin osa siitä ulkomaisella kentällä. Minä en vaihtaisi kokemuksiani kenenkään kanssa. Jos olisin jälleen seitsentoistavuotias nuorukainen, niin kiinnittäisin sydämeni ja mieleni Gileadiin ja lähetyspalvelukseen.

Lukijain kysymyksiä

● Vuoden 1956 ”Vartiotornin” avioliittoa koskevan kirjoitussarjan kappaleessa 36 sivulla 362 sanotaan: ”Jos joku ottaa anteeksiantaen hairahtuneen puolison jälleen takaisin, niin se tulee tehdä ilman tällaisen [vaimon] vahingonkorvauksen keräämistä.” Kun filistealainen kuningas Abimelek palautti Saaran Aabrahamille, niin eikö sitä rahaa, minkä Abimelek antoi silloin Aabrahamille, tulisi pitää ”vaimon vahingonkorvauksena” (1. Moos. 20:14–16)?

Mainittu raamatunkohta kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan: ”Abimelek otti sen jälkeen lampaita ja karjaa ja miesorjia ja naisorjia ja antoi ne Aabrahamille sekä palautti hänelle hänen vaimonsa Saaran. Abimelek sanoi lisäksi: ’Minun maani on tässä käytettävänäsi. Asu, missä silmistäsi näyttää hyvältä.’ Ja hän sanoi Saaralle: ’Minä annan tässä sinulle tuhat hopearahaa veljellesi. Se on tässä sinulle silmäin peitteeksi kaikille, jotka kanssasi ovat, ja jokaisen edessä, ja sinä olet puhdistettu moitteesta.’”

Saara ei ollut Raamatun kertomuksen mukaan hairahtuva puoliso. Aabraham ei antanut häntä tahallaan kuningas Abimelekille aviorikoksen tekemistä varten kauniin vaimonsa kanssa, jotta hän sitten ottaisi ns. ”vaimon vahingonkorvausta” Abimelekiltä Saaran häpäisijänä. Aabraham ei antanut esimerkkiä nykyisistä moniavioisista, jotka pitävät joukon jalkavaimoja nimenomaan haureudenharjoituttamista varten kootakseen yhä uudelleen ”vaimon vahingonkorvausta” samasta jalkavaimosta.

Salliessaan kuningas Abimelekin ottaa Saaran pois itseltään Aabraham vain yritti suojella omaa elämäänsä. Jos olisi tiedetty, että Saara oli Aabrahamin vaimo, niin filistealaiset olisivat voineet tappaa hänet ottaakseen Saaran väkivaltaisesti pois häneltä kuningas Abimelekin sukupuoliseksi nautinnoksi. Saara oli miehensä Aabrahamin sisarpuoli, ja tämä ja hän olivat sopineet, että Saara sanoisi aina tällä Kanaanin vihollisalueella Aabrahamin olevan hänen veljensä, jotta ei olisi syytä tappaa Aabrahamia hänen vaimonsa saamiseksi. Kuningas Abimelek otti sen tähden Saaran ymmärtäen asian siten, että hän oli pelkästään Aabrahamin sisar eikä hänen vaimonsa.

Jumala ilmoitti unessa kuningas Abimelekille, että hän oli ottanut Aabrahamin vaimon, mutta että Jumala ei ollut sallinut Abimelekin koskea häneen. Jumala käski nyt Abimelekiä palauttamaan Saaran Aabrahamille, koska Aabraham oli Jumalan profeetta, ja Aabraham oli sitten esittävä anomuksia Jumalalle Abimelekin puolesta, että hän varjeltuisi elossa ja että hänen huonekuntansa vaimot synnyttäisivät jälleen lapsia.

Kun Saara palautettiin Aabrahamille, niin eivät kuningas Abimelekin Aabrahamille antamat lampaat ja karja ja miesorjat ja naisorjat olleet maksu hänelle siitä, että hän olisi käyttänyt Aabrahamin vaimoa sukupuolisesti. Abimelek antoi lahjansa korvaukseksi Aabrahamille siitä, että hän oli tilapäisesti riistänyt häneltä hänen vaimonsa. Eivätkä Abimelekin Aabrahamille antamat tuhat hopearahaakaan olleet mikään ”vaimon vahingonkorvaus”. Kuningas Abimelek sanoi Saaralle, että tuo raha oli lahja hänen ”veljelleen” hänen puhdistamisekseen jokaisen silmissä, joka sai tiedon tästä asiasta; sen osoittamiseksi, että hän oli viaton ja että kuningas itse puhdisti hänet moraalisena naisena kaikista syytteistä, mitkä voitaisiin tehdä häntä vastaan. Aabraham ei ottanut tätä rahaa ”vaimon vahingonkorvauksena” siitä, että Abimelek olisi käyttänyt hänen vaimoaan moraalittomasti. Jos Aabraham olisi antanut vaimonsa Saaran haureuteen saadakseen ”vaimon vahingonkorvausta”, niin Jumala ei olisi sanonut Abimelekille, että tämän vaimo ja orjatytöt tulisivat jälleen hedelmällisiksi. – 1. Moos. 20:6, 7.