orja eli palvelija. Hän kuuluu Jumalalle, koska hän säilyttää oikean tasapainon Jumalan ja valtion vaatimusten välillä. Mutta kun henkilö antaa siviiliviranomaisille sitä, mikä kuuluu heille, ja samalla näille viranomaisille myös sen, mikä pitäisi antaa yksistään Jumalalle, niin hän on todellisuudessa poliittisen vallan orja. Hän ei kuulu Jumalalle, vaan sille maailmalliselle mahdille.

Sillä, ketä me ajattelemme palvelevamme, ei ole merkitystä, vaan sillä, ketä me todellisuudessa palvelemme. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa.” (Matt. 6:24) Apostoli Paavali lisäsi: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette?” (Room. 6:16) Vaikka jotkut voivat siis ajatella, etteivät he ole Jumalan vallan alaisuudessa ja että he niin ollen kuuluvat itselleen, niin he kuuluvat todellisuudessa poliittiselle valtiolle, koska he tottelevat sitä silloinkin, kun se vaatii toimintaa, mikä on rikos Jumalan lakia kohtaan. On niin kuin Raamattu sanoo: ”Sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.” – 2. Piet. 2:19.

Kukaan, joka haluaa tehdä sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä, ei voi jättää huomioon ottamatta tätä tärkeätä seikkaa, toiselle tai toiselle kuulumista. Henkilö osoittaa teoillaan kuuluvansa joko Jumalalle tai valtiolle. Kaikki, jotka tahtovat Jumalan siunauksia, haluavat ratkaista oman asemansa. Mikä on sinun asemasi?

Paavali varoitti: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Jumala antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastamaan ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. Olkoonpa sinulla siis toive saada taivaallinen elämä tai halu elää ikuisesti paratiisimaassa, minkä Jumala lupaa tottelevaisille, niin sinun tulee noudattaa Paavalin neuvoa: ”älkää olko ihmisten orjia”. Sinä haluat olla kuin uskollinen vaimo, joka pysyy kuuliaisena miehelleen eikä riko aviolupauksiaan, kun hänelle asetetaan laittomia vaatimuksia.

Varmistaudu asemastasi Jumalan edessä. Ryhdy tutkimaan ahkerasti hänen Sanaansa, Raamattua. Siten voit varmistua selvästi siitä, mikä vastuusi on Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Mukaudu vilpittömästi elämään sillä tavalla kuin Jumala haluaa sinun elävän. Anna keisarille, mikä keisarille kuuluu, mutta varmistaudu siitä, että teet paljon tärkeämpääkin, ts. annat Jumalalle, mikä hänelle kuuluu. Pidä sama mieli, mikä apostoli Paavalilla oli sanoessaan: ”Jos me elämme, niin elämme Herralle [Jehovalle, Um], ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” – Room. 14:8.

Jos haluat Jumalan siunauksia, niin sinun täytyy kuulua hänelle. Sinun täytyy säilyttää oikea tasapaino Jumalan ja siviiliviranomaisten välisissä suhteissasi. Silloin voit odottaa Jumalalta hänen suomiaan etuja. Voit sanoa niin kuin psalmista, joka huudahti: ”Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas [uskollinen, Um]; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa. Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.” – Ps. 86:2, 3.

Bedellion-pihkastaan arvostettu maa

◆ Sinä saatat tuntea kullan ja onyksin, mutta tiedätkö, mitä bedellion-pihka on? Havilan maassa oli kaikkia näitä kolmea lajia. (1. Moos. 2:11, 12) Se oli nähtävästi kallisarvoista, koska se mainitaan onyks-kiven ja kullan ohella. Israelilaisten on täytynyt tuntea se, koska Mooses vertaa mannan ulkonäköä bedellion-pihkaan. (4. Moos. 11:7) Tätä tuoksuvaa pihkaa pidettiin suuressa arvossa ennen muinoin sekä juutalaisten että pakanain keskuudessa. Pihka tuli puusta ja oli Pliniuksen mukaan läpinäkyvää, vahamaista ja tuntui öljyiseltä. Se tuoksui melko etäälle, ja sen aromi ja maku muistutti mirhaa, vaikkei se ollut niin voimakasta. Poltettaessa bedellion-pihka levittää palsamin kaltaista tuoksua. Vanhalla ajalla sitä käytettiin samoin kuin mirhaa – hajusteissa, suitsukkeissa ja lääkkeissä.