Arvosta Jehovaa

Jehova, ”minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.” – Ps. 40:6.

 1. Miksi älyllisen luomuksen arvostuksen tulee kohdistua ensiksi Jehova Jumalaan?

KAIKKIEN maailmankaikkeudessa olevien älyllisten luomusten arvostuksen pitäisi kohdistua ensiksi Jehova Jumalaan, suureen Luojaan. Yhdenkään luomuksen elämässä ei kulu hetkeäkään, jona hän ei hyötyisi persoonallisesti Jehovan, suuren Elämänantajan, laupeudesta. Ilman elämää luomuksella ei ole mitään. – 1. Moos. 2:7; Ps. 36:10; 146:1–4.

 2. Esimerkiksi mitkä ympärillämme olevat seikat auttavat meitä arvostamaan Luojaa?

² Kaikki ympärillämme, koko kaikkeus, olisi ilo ihmiselle, jos se olisi täysin sopusoinnussa Jehovan kanssa eikä Jehovan vastustajan Saatanan vaikutus olisi turmellut osia siitä. Mutta nykyisessäkin tilassaan ihmisen ympärillä oleva luomakunta on usein hyvin miellyttävä ja kaunis hänen silmissään. Kuninkaat, hallitsijat ja varakkaat ihmiset etsivät luonnonkauniita paikkoja. Suuret asunnot tai linnat on rakennettu paikkoihin, joissa on runsaasti vettä, joissa kasvaa runsaasti puita, ruohokasveja ja kukkia. Ihania muotopuutarhoja on usein istutettu lähelle näitä upeita koteja, ja ne suovat suurta nautintoa. Tällaisessa ympäristössä lisäävät auringon lämpöiset säteet ihmisen mukavuutta, samalla kun ne suorittavat osansa kasviston kasvussa ja tuottoisuudessa. Kun sade tai lumi tulee ja antaa tarvittavan veden, niin ne vaikuttavat virkistävästi ihmisiin, joilla on hyvä terveys. Ilma rehevän kasvillisuuden läheisyydessä on hyvin raikasta ja virkistävää, sillä se sisältää runsaasti ihmiselimistön tarvitsemaa happea. Puut ja muut kasvit tuottavat herkullisia hedelmiä, siemeniä ja juureksia, jotka kelpaavat ravinnoksi sekä ihmiselle että eläinluomuksille. Nämä todistavat, että kaikki tehtiin maan päällä alussa juuri sopivasti ihmiskuntaa varten. – 1. Moos. 1:31; Neh. 9:6; Ps. 104.

3, 4. a) Miksi jotkut eivät osoita arvostusta Luojaa kohtaan mutta toiset osoittavat? b) Mitä syitä voit esittää sille, että ihminen elää maan päällä eikä kuussa?

³ Miten outoa näin ollen onkaan, että niin monet hallitsijat ja varakkaat ihmiset, jotka usein asuvat mitä kauneimman luonnon ympäröimänä, osoittavat tuskin lainkaan arvostusta Jehovaa, Luojaa, kohtaan! Kuinka harvoin ihmiset tajuavatkaan, että maa ja siinä asuva ihminen, niin, koko kaikkeus, on täysin riippuvainen Tekijästä! Ehkä ylpeydestä ja halusta loistaa ihmisten edessä he esittävät ajatuksia, jotka ovat vastoin sitä, mitä Luoja on sanonut, vastoin sitä suurta totuutta, että ”taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille”. Jättäen tämänkaltaiset lausunnot huomioon ottamatta jotkut ovat päätelleet, että ihminen voisi elää toisissakin taivaankappaleissa. Mutta sitä mukaa kuin tiede tekee ihmisille mahdolliseksi tutkia taivaita ja voimakkaat kaukoputket auttavat ihmistä tarkemmin näkemään niitä, käy yhä selvemmäksi, että Luoja on tarkoittanut yksistään maan ihanteelliseksi olinpaikaksi ihmiselle. – Ps. 115:16; 19:2–5; Jes. 40:26; 45:18.

⁴ Lähimmässäkään taivaankappaleessa, kuussa, eivät olosuhteet ole sellaiset, että ne pystyisivät tyydyttävästi ylläpitämään ihmiselämää. Kuun pinnalla on kraatterin kaltaisia syvennyksiä, mikä osoittaa sen olevan avaruudesta tulevien asteroidien eli pikkuplaneettojen pommittama. Sillä ei ole ilmakehää, joka polttaisi sellaiset kappaleet, ennen kuin ne voisivat iskeä kuun pintaan. Siellä ei ole ilmakehää myöskään kuljettamassa ääniaaltoja, jotka välittäisivät viestejä, puhetta tai varoituksia. Ei ole hengitettävää ilmaa. Ei ole vettä, ei ruokaa. On havaittu, että pitkä kuun päivä on niin kuuma, että se saisi ihmisveren kiehumaan, sillä lämpötila nousee vähintään 100 asteeseen. Ja jos menisi suuren kallion tai vuoren varjoon, niin voisi odottaa lämpötilan olevan pakkasen puolella. Yöllä taas kuun pinnan lämpötila laskee -170 asteeseen, mikä ei totisesti ole ihmiselämälle sopiva lämpötila.

 5. a) Jollei kuu ole sopiva ihmisen asua, niin miten on eräitten lähellä olevien planeettojen laita? b) Miten näin ollen tulee maan päällä olevien ajattelevien ihmisten suhtautua luomisen ihmeisiin?

⁵ Lähellä olevien planeettojen, joille ihmiset ovat antaneet nimet Venus ja Mars, on myös havaittu yhä tihenevien tutkimusten valossa olevan sopimattomia ylläpitämään ihmiselämää. Tietojen, jotka avaruustutkimuksista jo on saatu, pitäisi panna kaikki syvällisesti ajattelevat ihmiset arvostamaan enemmän Luojaa ja hänen ihmeellisiä töitään ja ajatuksiaan, joista olemme hyötyneet täällä maan päällä. Kun tarkastellaan luomakuntaa kaikkine ihmeineen ja mutkikkaine rakenteineen, niin voidaan todeta Jumalan ihmetöitten paljouden olevan suurempi kuin ihminen taitaa luetella. Kuitenkaan eivät monetkaan ihmiset osoita nykyään arvostusta Jehovaa itseään kohtaan. Voidaanko tätä mitenkään puolustaa? Apostoli Paavali vastaa: ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” – Room. 1:20.

PYHÄ OPAS IHMISELLE

 6. Paitsi luomakuntaa mitä muuta Jumala huomaavaisesti varasi maan päällä olevalle ihmiselle?

⁶ Jehovan ihmeelliset luomistyöt, erityisesti ne, jotka koskevat maata ja kaikkia täällä elävää ihmistä varten tehtyjä huoltotoimenpiteitä, ovat todistus siitä tosiasiasta, että Jumala ajattelee meitä, ihmisperhettä. Jo luomakunta itsessään on yltäkylläinen todiste Luojan olemassaolosta ja hänen huomaavaisuudestaan luomuksiaan kohtaan. Kun Jehova ajatteli ihmisen luomista ja päätti antaa ihmiselle älyä ja ajattelukykyä, niin hän tiesi, että ihmiselle olisi kuitenkin hyväksi, jos hän saisi opastusta elämäänsä varten maan päällä. Ihmisen olisi ennen kaikkea tärkeätä saada tietoa Luojastaan ja suhteestaan Jumalaan sekä elämän saamisen riippuvaisuudesta Jumalasta. Sitten hän tarvitsisi hyvää tietoa Jumalan laeista ja periaatteista ja siitä, miten Jumala toivoi ihmisen käyttäytyvän täällä maan päällä. Ensimmäiselle ihmiselle Aadamille annettiin sen tähden opetusta ja tietoa, jonka olisi pitänyt vahvistaa Aadamissa edelleen taivaissa olevan Isänsä ja Luojansa arvostamista.

 7. Mikä Jehovan suoma varaus on nyt saatavissamme, ja miten siihen tulee suhtautua?

⁷ Se oli vain sen tiedon alkua, mitä Jumala oli suova maan päällä oleville luomuksilleen. Jumala tarjosi vuosisatojen kuluessa laupeudessaan täyden laki- ja periaatekokoelman ainoalaatuisessa kirjassa, jota nykyään kutsutaan Pyhäksi Raamatuksi. Tämän kirjan avulla meillä on tilaisuus etsiä tietoa Luojasta ja hänen päätöksistään ihmiskunnan suhteen. Siitä on tilaisuus saada tietoa pyhistä asioista. Raamattu sisältää pyhiä salaisuuksia, ja me tarvitsemme niitä. Se, miten käytämme niitä, osoittaa arvostuksemme niiden Antajaa ja näitä hyviä asioita kohtaan. Koska arvostus edellyttää riittävää ymmärrystä ihailla jonkin asian oivallisuutta ja nauttia siitä, niin kun Raamatun arvon ymmärtäminen lisääntyy, ihminen arvostaa sitä palkintona ja aarteena, hellästi vaalittavana. Raamatun arvo kasvaa sitä mukaa kuin me käytämme sitä. Viisas mies, sellainen kuin psalmista, kiittää Jehovaa siitä, että hän on varannut kirjoitetun Sanan ja oppaan ihmiselle ja kaikki laupeuden todisteet, jotka Jehova on osoittanut: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” – Ps. 107:1.

 8. Mainitse eräitä Raamatusta opittavia asioita.

⁸ Niihin moniin asioihin, joita voimme oppia Raamatusta, kuuluu tieto ihmisistä, jotka ovat osoittaneet arvostusta, ja toisista, jotka eivät ole sitä osoittaneet. Raamattu sisältää todella kertomuksen niistä, jotka ovat tehneet väärin, sekä niistä, jotka ovat tehneet oikein. Jumalalla on ollut hyvä tarkoituksensa liittäessään mukaan kaiken tämän tiedon, niin kuin Paavali osoitti: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” – 1. Kor. 10:11.

 9. a) Miten Aadamia autettiin arvostamaan Jehovaa? b) Minkä menettelytavan Aadam kuitenkin valitsi?

⁹ Kun katsomme taaksemme siihen alkuun, jolloin Jumala pani ensimmäisen miehen ja naisen maan päälle Eedenin puutarhaan, niin huomaamme, että kaikki tarpeet oli otettu huomioon ja kaikkea oli varattu. Oli hyvin kaunis, viihtyisä paratiisi. Aadamilta ja Eevalta ei puuttunut mitään, koska Jehova on sekä viisas että rakkaudellinen ja erittäin hyvä Isä. Aadam sai Jumalan lain, joka koski hänen elintapaansa tuossa puutarhassa, ja hänen odotettiin olevan alamainen Jumalan järjestelyille. Luojalla on toki oikeus sanoa, mitä luomuksen tulee tehdä tai olla tekemättä. Mutta Aadam ei antanut kauniin ympäristönsä auttaa häntä säilyttämään lujaa arvostusta Jehovan varauksia kohtaan. Häneltä puuttui arvostusta Jumalan pyhää lakia kohtaan, koska hän ajatteli liikaa itsestään. Hän ilmaisi eräällä tavalla samanlaisen asenteen kuin niin monet nykyään, jotka asuvat kauniilla maaseudulla Jehovan luoman luonnon ympäröimänä, mutta eivät osoita arvostusta Jumalaa ja hänen lakejansa kohtaan. Tottelemattomuus johti Aadamin lankeemukseen ja maksoi hänelle hänen elämänsä. Arvostuksen puute Jehovaa ja hänen pyhiä asioitaan kohtaan voi merkitä samaa monille tämänkin sukupolven ihmisille. – 1. Moos. 2:7–17; 5:5.

10. Miten Nooa on Aadamin vastakohta?

¹⁰ Myöhemmin tuli Nooa maalliselle näyttämölle ja osoittautui arvostavaksi mieheksi. Kun hänelle annettiin Jumalan sanat, niin hän osoitti arvostusta ja uskoa. Hän uskoi, mitä Jumala sanoi, mukautti elämäntapansa Jumalan päätökseen soveltuviksi ja varjeltui elossa vedenpaisumuksessa ollen siten tuon ensimmäisen ihmisen jyrkkä vastakohta, joka menetti arvostuksensa sitä kohtaan, mitä Jumala sanoi hänelle, sekä menetti sen tähden elämänsä. Tästä vastakohtaisuudesta, joka on kerrottu Jumalan pyhässä sanassa, on suurta hyötyä meille. – 1. Moos. 6:9, 22; 7:5.

11. Millaista laupeutta Jumala osoitti Aabrahamille?

¹¹ Vuosia Nooan ajan jälkeen eräs huomattava mies, joka arvosti Jumalaa ja hänen pyhiä asioitaan, sai monin tavoin todisteen Jumalan laupeudesta. Yksi Jumalan huomattavista lahjoista oli Aabrahamille annettu lupaus: ”Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:17, 18) Tämä merkitsi sitä, että Aabrahamin jälkeläisillä oli odotettavissa tulevaisuudessa jotain erikoista: oli syntyvä sellainen yksilö Aabrahamin jälkeläisenä, joka oli saava siunaukset tulemaan kaikkien kansojen ihmisille. Tämä oli valalla vahvistettu liitto, jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa ja jota ei voida muuttaa. Se oli pyhä.

12. Miten kertomus Jaakobista ja Eesausta auttaa meitä ymmärtämään, mitä hyötyä on pyhien asioiden arvostamisesta?

¹² Mutta millaista arvostusta Aabrahamin pojanpojat osoittivat tätä pyhää lupausta kohtaan? Jälleen on Jumalan laupeudesta tehty kertomus Jaakobista ja Eesausta meidän auttamiseksemme ymmärtämään, mitä hyötyä on pyhän asian arvostamisesta. Historia sanoo näistä kaksospojista: ”Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla. Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia. Kerran, kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, tuli Eesau kedolta nälästä nääntyneenä. Ja Eesau sanoi Jaakobille: ’Anna minun särpiä tuota ruskeata, tuota ruskeata keittoa, sillä minä olen nälästä nääntynyt’. Sentähden hän sai nimen Edom. Mutta Jaakob sanoi: ’Myy minulle ensin esikoisuutesi’. Eesau vastasi: ’Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen?’ Jaakob sanoi: ’Vanno minulle ensin’. Ja hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille. Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa. Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.” (1. Moos. 25:27–34) Mikä ero samojen vanhempien kaksospojilla! Jaakob arvosti Jehovan Aabrahamille antamaa lupausta ja esikoisoikeutta, mutta Eesau ei arvostanut sellaisia pyhiä asioita ja ajatteli vain itseään. Hänestä tuli Edomin isä, kansan, jonka Jumala myöhemmin tuomitsi. Hän on esimerkki niistä, jotka ajattelevat vain tätä hetkeä, niistä, jotka halveksivat pyhiä asioita. Ne, jotka arvostavat Jehovan asioita, saavat aina siunauksen niin kuin Jaakob. – 1. Moos. 27:27–29; Hepr. 12:16.

PALVONNAN ARVOSTAMINEN

13. Mitä siunauksia Eeli sai, mutta missä hän epäonnistui?

¹³ Tarkastellessamme pyhän historian myöhempää ajanjaksoa, Jaakobin jälkeläisten kansana mentyä maahan, jonka Jumala oli luvannut antaa heille, luemme Israelin kansan tuomareista. Eeli oli yksi heistä. Hän oli myös ylimmäinen pappi. Siinä asemassa olevalta mieheltä vaadittiin Jehova Jumalan ja hänen pyhien lakiensa hyvää tuntemista ja arvostamista. Leevin sukukunnan etu oli palvella Jumalan palvontatabernaakkelissa, joten Eelin pojat perivät pyhän palveluksen suuren edun. Ajan kuluessa Eelin pojat eivät osoittaneetkaan arvostusta tabernaakkelipalveluksen pyhyyttä kohtaan vaan harjoittivat moraalittomuutta. Vaikkei Eeli itse harjoittanut sellaista, niin hän ei pannut voimaan Jumalan lakia eikä poikiaan mukautumaan siihen, mikä oli vanhurskasta, ja niin pojat jatkoivat pahantekoaan. Kun Eeli ei omaksunut oikeaa vanhemmanasemaa eikä antanut ohjeita lapsilleen, niin hän tuotti itselleen paljon onnettomuutta ja tuhon. Pyhä kertomus sanoo: ”Mutta Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi; ja . . . hän sai kuulla, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille, ja että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella. Ja Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: ’Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen vallassa? Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta minun kansani Israelin uhrilahjasta? Sentähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi. Ja merkkinä tästä on sinulla oleva se, mitä kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle, tapahtuu: he kuolevat molemmat samana päivänä.’” – 1. Sam. 2:22, 27, 29, 30, 34.

14. Mitä Eelin pojille tapahtui siksi, että Jehovan puhdasta palvontaa ei arvostettu?

¹⁴ Tämä lausunto osoittautui todeksi. Kun filistealaiset ryhtyivät sotimaan Israelin kansan kanssa, niin Israelin vanhimmat yrittivät saada voiton tuottamalla Jehovan liitonarkin Israelin leiriin, ja Eelin kaksi poikaa menivät arkin mukana. Sen sijaan että tämä olisi tuonut siunauksen Israelille tai Eelin perheelle, filistealaiset voittivat Israelin ja löivät kuoliaaksi 30 000 miestä. ”Ja Jumalan arkki ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.” (1. Sam. 4:11) Se ei ollut menestyksen aikaa Israelille.

15. Kuinka arvostava Daavid oli?

¹⁵ Mies, joka todella arvosti puhtaan palvonnan pyhyyttä ja Jumalan lakien arvoa, oli Daavid. Hän ei kuulunut papistoon eikä Leevin sukukuntaan vaan Juudan sukukuntaan ja taisteli Jehovan puolesta. Hän oli ehdoton Jehovan palvonnassaan, kiitollinen kaikesta, mitä Jehova teki, ja hän kirjoitti suuresti arvostaen Jehovan asioita. ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä [katsoa arvostaen hänen temppeliään, Um].” (Ps. 27:4) ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” – Ps. 19:2, 8–12.

16. Miten Daavid osoitti suurta kunnioitusta pyhää palvontaa kohtaan?

¹⁶ Daavid ei ainoastaan sanonut näin, vaan hän myös eli näiden ilmaistujen ajatusten mukaisesti. Daavid ei tyytynyt siihen, että hänellä itsellään oli mukava asunto, kun hän samalla näki Jehovan liitonarkin sijaitsevan tilapäisessä paikassa. Koska pyhä palvonta oli niin tärkeä, niin Daavid halusi rakentaa temppelin Jehovan palvontakeskukseksi. Jehova sanoi kuitenkin Daavidille, ettei hänen sallita rakentaa temppeliä, vaan että hänen poikansa Salomo rakentaa sen. Tämä ei vähentänyt lainkaan Daavidin intoa Jehovan huoneen puolesta, ja hän teki kaiken, minkä hän suinkin voi, edistääkseen palvonnan etuja suorittamalla valmisteluja temppelin rakentamista varten. Daavid kokosi yli 550 miljoonan markan arvosta kultaa sekä muita kalliita metalleja. Hän antoi pojalleen Salomolle temppelin arkkitehtoniset suunnitelmat, jotka hän sai henkeytyksen avulla. Suunnitelmat olivat aivan täydelliset eivätkä käsittäneet ainoastaan temppelin pääosaa vaan myös varastohuoneet, esipihat, lampunjalat ja kaikki kalut, joiden yksityiskohtaiset selostukset ovat 1. Aikakirjan 28. luvussa. Ei ole epäilystäkään Daavidin hyvästä sydämentilasta pyhiin asioihin nähden, ja Raamatun kertomus ilmaisee meille Daavidin ylösnousemuksen varmuuden. Hän voi saada iankaikkisen elämän Jumalan määräaikana.

17. Millaisen suhteen Salomon päivien historia osoittaa vallinneen oikean palvonnan ja menestyksen välillä?

¹⁷ Temppelin rakentaminen päättyi kuningas Salomon aikana, ja sen mukana tuli rauha ja menestys koko Israeliin. Jehova Jumala itse ilmaisi hyväksyneensä uuden palvontakeskuksen temppelin vihkiäisissä lähettämällä tulen taivaasta kuluttamaan uhrit ja puhumalla myöhemmin Salomolle. Jehova sanoi Salomolle, miten hänen perheelleen ja kansalle tulevat siunaukset olisivat riippuvaisia Jehovan säädösten ja tuomiopäätösten arvostamisesta, lakien pitämisestä ja puhtaan palvonnan ylläpitämisestä. Mutta ennen hallituksensa loppua Salomo menetti arvostuksensa Jehovan palvontaa kohtaan, mikä aiheutti onnettomuutta kansalle ja sen jakautumisen kahdeksi valtakunnaksi. – 2. Aikak. 7. luku; 1. Kun. 11. luku.

18. Millaisen menettelytavan Israelin ja Juudan kuningasten enemmistö omaksui Salomon jälkeen?

¹⁸ Raamatussa olevat Kuningasten kirjat ja Aikakirjat kertovat yksityiskohtaisesti Jumalan liittokansan historian Salomon ajan jälkeen. On surullista panna merkille, että suurin osa hallitsijoista ei osoittanut asianmukaista arvostusta Jehovaa ja puhdasta palvontaa kohtaan. Kansalla oli paljon ahdistuksia. Kuningas Aahas meni niin pitkälle, että sulki Jehovan huoneen ovet ja toi maahan väärän palvonnan. – 2. Aikak. 28:24, 25.

19. Miksi Jerusalemissa Hiskian hallitessa olevat saivat siunauksia?

¹⁹ Mutta oli muutamia hallitsijoita, jotka osoittivat arvostusta Jehovaa kohtaan. Eräs heistä oli Hiskia, joka avasi jälleen temppelin ovet, järjesti uudelleen papit ja leeviläiset ja temppeliuhrien uhraamisen Jehovalle Hänen lakiensa mukaan. Koko Israelille ja Juudalle lähetettiin viestit, joissa niitä kehotettiin mukautumaan Jehovan ohjeisiin ja viettämään pääsiäistä. Hiskia suoritti monia muitakin tekoja, jotka ilmaisivat pyhien asioitten arvostusta, ja Jehova ilmaisi ajatuksensa kansaansa kohtaan siunaamalla sitä runsaudella. (2. Aikak. 31:10) Kun viholliset uhkasivat Jerusalemia, niin Hiskia osoitti arvostavansa rukousta pyytäen uskossa Jehovaa puuttumaan asiaan. Vastaukseksi Jehova varjeli kansansa lyömällä vihollissotajoukon, joka oli hyökkäämäisillään Jerusalemiin. – 2. Kun. 19:15, 35.

20. Miksei Jerusalemia vapautettu tällä tavalla kuitenkaan Sidkian aikana?

²⁰ Sellaista pelastusta ei tapahtunut kuitenkaan Sidkian aikana, sillä hän ei osoittanut oikeaa arvostusta Jehovaa eikä sitä kohtaan, että olisi huolehtinut siitä, että puhdasta palvontaa olisi ylläpidetty temppelissä. Kansan kohtalona ei ollut silloin menestys vaan kärsimys. Papit ja kansa olivat uskottomia Jumalalle ja saastuttivat Jehovan huoneen. Sen tähden, kuten Jehova oli varoittanut Salomoa temppelin vihkimisen jälkeen, Jehova salli temppelin ja kaupungin hävityksen. – 2. Aikak. 36:11–21.

21. Miten voimme osoittaa arvostavamme Jehovaa?

²¹ Jehovan pyhän palvonnan edun arvostamisella on siis suuri arvo ihmisille. Jehovan palvonta ja hänen lakiensa totteleminen ovat keinoja, joilla me osoitamme arvostavamme Jehovaa. Raamattu ilmaisee, miten elämä ja menestys sisältyvät osoittamaamme arvostukseen.

[Kuva s. 200]

Jaakob arvosti Jehovaa ja hänen Aabrahamille antamaansa lupausta, mutta Eesau ei arvostanut pyhiä asioita ja myi esikoisoikeutensa ateriasta