Voiko joku tietämättään palvoa Saatanaa?
ONKO niiden muutamien Saatanan palvonnan harjoittajien lisäksi, jotka avoimesti palvovat häntä, muita, jotka palvovat Saatanaa, vaikka eivät tunnusta tai edes tiedä sitä?
Jos käännymme Raamatun puoleen, voimme helposti nähdä, että sellainen vaara on olemassa. Raamattu sanoo, että ”koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa” ja että ’tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien mielet’. (1. Joh. 5:19; 2. Kor. 4:4) Se kertoo meille myös, että petos on yksi Saatanan pääaseista. – 1. Tim. 2:14; Ilm. 12:9.
Koska Saatana kuvaillaan Raamatussa ”tämän maailman jumalaksi”, siitä seuraa johdonmukaisesti, että tämän maailman poliittiset, kaupalliset ja yhteiskunnalliset asiat ovat täysin hänen vallassaan. Kun hän siis yrittää taistella Jumalaa vastaan, hänellä täytyy olla valvonnassaan vaikutusvaltaisia miehiä, silla muuten hän ei voisi ylläpitää totuuden ja Jumalan tarkoituksia koskevan valistuksen järjestelmällistä vastustusta.
Olisiko sitten Saatanan etujen mukaista, että jokainen hänen valvonnassaan oleva olisi täysin vajonnut eläimen tasolle irstauden takia tai olisi mielenvikainen demonien pitäessä häntä vallassaan? Ilmeisesti ei. Monetkaan eivät loppujen lopuksi ole taipuvaisia sellaisiin äärimmäisyyksiin. Eikä olisi Saatanan tarkoitukseen sopivaa, että kaikki sellaiset myöntäisivät tai edes tietäisivät, että he palvovat Saatanaa. Koska hän on petollinen, hän varmasti mieluummin haluaa monia älykkäitä ja kykeneviä miehiä, jotka ainakin näyttävät olevan kunniallisia, periaatteen ihmisiä, vaikka heillä onkin hänen itsekäs henkensä. Miksi? Sen vuoksi, että sellaiset ihmiset voivat helpommin vaikuttaa toisiin seurassaan oleviin ja taivuttaa heidät puolelleen.
Miten ihminen voi joutua Saatanan valvontaan ja todellisuudessa palvoa Saatanaa, vaikka hän ajattelee ehkä palvelevansa Jumalaa?
Riippumattomuuden henki
Ihminen saattaa olla uskonnollinen, mutta samanaikaisesti hän saattaa pitää Raamattua ”vanhanaikaisena” tai jopa jättää sen huomioon ottamatta. Hän saattaa hylätä Raamatun mittapuut ja asettaa omat mittapuunsa sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Esimerkki tällaisesta asenteesta ilmenee todistelusta, jonka eräs ”taisteleva homoseksualisti” esitti kirjoittaessaan New York Times -lehdessä. Hän sanoi: ”’Moraalinen’ ja ’moraaliton’ ovat aikaan, paikkaan ja enemmistön tarpeisiin liittyviä tuomitsevia termejä. Esimerkiksi eri yhteiskunnat ja aikakaudet ovat määritelleet juutalaisvihan ja mustan rodun vastaiset ohjelmat moraalisiksi kun taas toiset eivät ole.”
Myönnettäköön, että murhaajakin voisi kutsua itseään moraaliseksi. Mutta tuon ”taistelevan homoseksualistin” todistelu vain ilmaisee aikaisemmin kuvailtua itsemääräämishenkeä. Hän hylkää homoseksuaalisuuden kieltävän Jumalan lain. (1. Kor. 6:9, 10; 3. Moos. 18:22) Sen sijaan, että hänen väitteensä todistaisi sellaisen itsemääräämisen oikeaksi, se itse asiassa valaisee, miksi yksilöt tai edes kokonaiset yhteiskunnat eivät todellisuudessa ole päteviä päättämään, minkä mittapuiden mukaan ihmisten tulee elää.
Kuka sitten voi päättää sen? Vain Jumala, joka täysin tietää ihmisen rakenteen ja tarpeet. Hän yksin on pätevä sanomaan luomuksilleen, miten heidän täytyy käyttäytyä.
Itsemääräämishenki on nykyään vallalla, ja puolueet ja yksilöt vaativat rajoittamatonta riippumattomuutta. He eivät ehkä tiedä sitä, mutta juuri se oli perussyy Aadamin ja Eevan kapinoimiseen Jumalaa vastaan. Tuo henki aiheutti heidän kapinansa ja vieraantumisensa Jumalasta ja toi kuoleman ihmissuvulle. Synti, jonka he tekivät syömällä hedelmää, jota Jumala oli kieltänyt syömästä, saattaa näyttää niin pieneltä teolta. Se oli tosin itsessään pieni, mutta merkitykseltään ja seurauksiltaan suunnaton.
Pane tässä yhteydessä merkille, mitä The Jerusalem Bible (Jerusalemin Raamattu) huomauttaa 1. Moos. 2:17:n alaviitteessään hyvän- ja pahantiedon puusta, jonka hedelmää ihmisparin ei pitänyt syödä:
”Tuo tieto on etu, jonka Jumala varaa itselleen ja jonka ihminen syntiä tekemällä anastaa itselleen, 3:5, 22. Sen vuoksi se ei merkitse kaikkitietävyyttä, jota langennut ihminen ei omista; se ei myöskään ole moraalinen arvostelukyky, sillä lankeamattomalla ihmisellä oli se jo ja Jumala ei voisi evätä sitä järjelliseltä luomukselta. Se on kyky ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja toimia sen mukaan, oikeus täydelliseen moraaliseen riippumattomuuteen, jolloin ihminen kieltäytyy tunnustamasta asemaansa luotuna. Ensimmäinen synti oli hyökkäys Jumalan suvereenisuutta vastaan, ylpeyden synti. . . .”
Ketä Aadam ja Eeva seurasivat ja palvelivat toiminnallaan hyökätessään Jumalan suvereenisuutta vastaan? Ketä he pitivät viisaana ja sellaisena, jota kannatti totella ennemmin kuin Jumalaa ja jota he sen vuoksi palvoivat? Eivätkö Saatanaa, joka petollisesti viekoitteli Eevan menettelemään väärin? – Joh. 8:44; 2. Kor. 11:3.
Todellisuudessa ihminen, joka vaatii täydellistä riippumattomuutta ja asettaa omat mittapuunsa, kieltäytyy tunnustamasta, että hänet on luotu, että hän on Luojan luomus. Ja kuitenkaan hän ei voi koskaan välttää olemasta monien sekä luonnonlakien että moraalilakien alainen. Jos hän yrittää jättää huomioon ottamatta nuo lait, hän pian törmää luonnon voimia vastaan ja häntä kohtaa sairaus tai onnettomuus. Tai hän loukkaa toisten oikeuksia ja joutuu vaikeuksiin.
Ihmisviisautta ylistetään
On näin ollen erehdys ajatella, että Saatanan palvominen rajoittuu niihin pieniin ryhmiin, jotka harjoittavat rajuja, irstaita uskonnonmenoja Saatanan nimessä. Saatanan palvojat sanovat uskontonsa olevan ’lihan uskonto’. Toiset eivät ehkä osallistu sellaiseen lihalliseen irstailuun, mutta saattavat keskittyä omaan tahtoonsa ja ylistää omaa mielenlaatuaan. Tai he saattavat katsoa toisten ihmisten viisauteen ja noudattaa sitä ottamatta huomioon Jumalan tahtoa ja mittapuita, jotka on esitetty Raamatussa. Jokainen, joka tekee näin, tekee itsestään tai ihmisviisaudesta eräänlaisen jumalan. Ehkä itse tajuamatta sitä hän todellisuudessa kieltää Jumalan suvereenisuuden itsensä suhteen ja saattaa osoittautua hyödyllisemmäksi Saatanan välikappaleeksi kuin suoranainen ’Saatanan palvoja’.
Room. 6:16 sanookin selvästi: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” Olipa ihminen irstaileva tai ei, jos hän jättää huomioon ottamatta Jumalan sanan, hän täyttää Jumalan vastustajan Saatanan tahtoa.
Mihin ansoihin ihmisviisauteen luottava esimerkiksi voi joutua? Ihminen, joka jättää huomioon ottamatta sen, mitä Raamattu sanoo Jumalan valtakunnasta vääryyksien parannuskeinona, saattaa joutua taivutetuksi liittymään johonkin ”tasa-arvoisuutta” kannattavaan ryhmään, poliittiseen selkkaukseen tai johonkin senkaltaiseen ihmisen ajattelun tuotteeseen. Tai kun hän hylkää epäkäytännöllisenä Raamatun neuvon rakastaa lähimmäistään, hän saattaa omaksua asenteen, että ’jokainen on oman itsensä herra’, ja noudattaa täysin itsekästä, materialistista elämäntapaa.
Kaikkeen tällaiseen sekaantuminen johtaa ihmisen pois Jumalasta ja estää häntä hyväksymästä Jumalan valtakunnan hyvää uutista. – Jaak. 4:4.
Lisäksi on olemassa kehitysoppiteoria. Se on myös ihmisfilosofiaa, jolla ei ole mitään raamatullista tukea. Sellaisen filosofian omaksuva ihminen saattaa olla vilpitön, mutta hänen tulee kysyä itseltään: mihin se voi johtaa minut? Teoria kieltää älyllisen Luojan olemassaolon ja poistaa siksi ihmiseltä vastuun täyttää Luojan vanhurskaat mittapuut. Sellainen usko saa kannattajansa huonoihin väleihin Jumalan kanssa.
Mikä on kristikunnan uskontojen asema
Edellä mainitut todisteet huomioon ottaen voidaan nähdä, että joku voi olla jäsenenä jossakin kristikunnan monista uskonnollisista lahkoista ja väittää olevansa Jumalan palvoja ja Jeesuksen Kristuksen seuraaja ja kuitenkin tietämättään omistaa todellisen antaumuksensa ja palvontansa Saatanalle. Tämä tosiasia tuli esille Miami Herald -lehden uskonnollisten artikkeleiden toimittajan kirjoituksessa 11.7.1970, kun hän mainitsi:
”Jotkut lukijat, jotka ilmaisivat reaktionsa [aikaisemmin julkaistun] Saatanan kirkkoa koskevan kertomuksen johdosta, olivat järkyttyneitä sukupuolista toimintaa koskevasta näkemyksestä ja noiden näkemysten ilmaisemisesta. Kuitenkin kolmen viime kuukauden aikana sellaiset ’ortodoksiset’ kristilliset kirkkokunnat kuin Yhdistynyt presbyteerinen kirkko, Amerikan luterilainen kirkko ja Yhdistynyt Kristuksen kirkko ovat julkaisseet raportteja, joissa vaihtelevassa määrin hyväksytään avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ja homoseksuaalinen menettely.
”Kaksi noista kirkkokunnista julkaisee yhdessä kirkon nuorisotyöntekijöitä varten lehteä, jonka hiljattain ilmestyneessä numerossa kerrotaan havainnollisesti ’hyväilyjuhlasta’ ja hyväksytään toiminta terveenä suhtautumisena teini-ikäisten sukupuolielämän kehitykseen.”
”. . . Lähes kaikki kirkkokunnat ovat alkaneet panna enemmän painoa sille, että kaikki ihmiset saisivat riittävästi ruokaa ja vaatteita, tarpeellisen suojan ja kunnollisen terveyden, jotta he voisivat nauttia elämästä [ja sen ohessa väheksyneet hengellisyyttä ja Jumalan sanan opettamista ihmisille].
”Jotkut pitävät tätä Saatanan palvonnan tunkeutumismuotona, koska Saatanan palvojien raamatun mukaan ’ihminen, eläin, on Saatanan palvojan jumalolento’ ja tuon uskonnon päämääränä on tehdä ihminen onnelliseksi kaikkien hänen fyysisten halujensa tyydytyksen kautta.”
Ottaen huomioon nämä tosiasiat kirjoittaja sanoo lopuksi: ”Me kaikki saatamme olla pakanallisempia kuin haluamme ajatella!”
Todellinen vapaus Jumalan palvelemisesta
Jos me todella haluamme palvella Jumalaa, meidän täytyy uskoa se, miten hän sanoo rauhan, terveyden ja elämän olevan saatavissa. Meidän tarvitsee myös ymmärtää, että se, mitä Saarnaajan kirjan viisas kirjoittaja sanoi, pitää paikkansa tästä nykyisestä asiainjärjestelmästä, jossa me elämme, nimittäin, että ”väärä ei voi suoristua”. (Saarn. 1:15) Niin, tämä asiainjärjestelmä on liiaksi itsekkyyden kyllästämä, jotta se voitaisiin uudistaa tai vapauttaa siitä. Ajattelehan vain sen todisteeksi rikollisuuden, köyhyyden, saastumisen ja huumausaineiden aiheuttamia alati kasvavia ongelmia.
Sen vuoksi ne, jotka hyväksyvät Jumalan sanan totuuden, tunnustavat, että vain Jumalalta tuleva viisaus voi ohjata ihmiskuntaa oikealla tavalla eikä se viisaus, joka on ”maallista, sielullista [eläimellistä, Um]” ja joka on demonien ohjauksessa ja sen vuoksi ”riivaajien viisautta”. (Jaak. 3:15, 16) He odottavat Jumalan messiaanisen valtakunnan tuhoavan Saatanan ja ne, jotka ilmaisevat hänen henkeään. He panevat luottamuksensa siihen, että se oikaisee ihmiskunnan asiat.
Apostoli Paavali viittasi eteenpäin aikaan, jolloin ”itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. (Room. 8:21) Jumalasta riippumattomuus ei tuo tosi vapautta eikä onnea. Sillä eikö pidäkin paikkansa, että ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensähillitseminen” todella tekevät elämän elämisen arvoiseksi? Apostoli sanoo, että sellaista vastaan ”ei ole laki”. Nuo ominaisuudet ovat Jumalan hengen hedelmiä ja niitä voidaan harjoittaa rajoituksetta. Se on tosi vapautta ja siitä voidaan nauttia jo nyt. – Gal. 5:22, 23.
Eikö tällainen vapaus täyttäisi sydämesi halun? Oppimalla näitä hyviä ominaisuuksia Jumalan sanasta ja osoittamalla niitä nyt Jumalan hengen ohjauksessa me voimme asettua ehdolle elämään Jumalan uudessa järjestyksessä, jolloin nuo oivalliset ominaisuudet ovat ilmeiset koko ihmiskunnan asiainhoidossa. Me voimme tosiaankin siten asettua ehdolle nauttiaksemme ”Jumalan lasten kirkkauden vapaudesta”. Mitä suurempaa kunniaa ja vapautta voisi olla kuin se, että saa kuulua Luojan ja kaikkeuden Omistajan lapsiin! – Ps. 19:8–12.
Mutta onko yhä olemassa vaara joutua, Jumalan vastustajan välikappaleeksi, vaikka olemme kokosydämisesti hyväksyneet Jumalan sanan oppaaksemme elämässä?