Miten miesten tulisi kohdella naisia?
MIKÄ on paras tapa miesten kohdella naisia? Miten erikoisesti aviomiehen pitäisi kohdella vaimoaan molempien suurimmaksi hyödyksi?
Vastaus sellaisiin kysymyksiin voi tulla vain siltä, joka on pätevin. Kuka hän on? Hänen on oltava Se, joka suunnitteli ja teki miesten ja naisten mielen ja ruumiin. Varmasti Luoja, Jehova Jumala, tietää parhaiten, miten hänen oman luomuksensa pitäisi toimia parhaiden tulosten saavuttamiseksi.
Pidä mielessäsi, että avioliitto ei ole sattuma, sellaista, mikä vain sattui kehittymään aikojen kuluessa. Ensimmäinen avioliitto oli Jumalan säätämä. Jumala loi ensin miehen ja sitten naisen ja liitti heidät yhteen aviomieheksi ja -vaimoksi. Kummallekin annettiin jonkin verran erilaisia ominaisuuksia ja vastuita. 1. Moos. 2:18 sanoo tästä: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva [auttajan hänen täydennyksekseen, Um].”
Täydennys on vastinosa, jotakin, joka tekee kokonaiseksi. Se varaa sen, mikä puuttuu tai mitä tarvitaan. Miehen ja naisen ollessa kysymyksessä kumpikin luotiin siten, että hänellä oli tarve, jonka toinen täytti. Heidän ominaisuutensa tasapainottivat eli täydensivät toinen toisensa niin hyvin, että avioparina miestä ja naista pidettiin ”yhtenä lihana”. (1. Moos. 2:24) Se, että tämä koitui kummankin parhaimmaksi hyödyksi, voidaan nähdä siitä, mitä Raamatun kertomus lisäksi sanoo: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” – 1. Moos. 1:31.
Huomaa myös, että kun nainen luotiin, niin ei sanottu, että hänen ainoa tehtävänsä oli saada lapsia. Naisen suhde aviomieheensä täydentäjänä tai toverina saa nimenomaan erityismaininnan. Hän selvästikin täydentää miestä lasten synnyttämisessä, koska kumpikaan ei voi suorittaa sitä yksin. Mutta hän täydentää miestä myös monilla muilla tavoilla.
Jumalan näkemys naisista
Samaten naisen suhde Luojaansa Jehova Jumalaan oli tärkeämpi kuin hänen suhteensa joko mieheensä tai lapsiin, jotka hän saisi. Tämä voidaan nähdä monin tavoin. Yksi todiste on se, että vaikka miehelle annettiin raskaampia vastuita, niin yhtä lailla kuin miehelle myös naiselle annettiin ominaisuuksia, jotka heijastivat Jumalan persoonallisuutta.
Nainen ei esimerkiksi varmasti ole millään lailla miestä alempiarvoinen rakkauden ominaisuudessa, mikä on Jumalan persoonallisuuden hallitseva ominaisuus. Jumalan sana sanoo: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. . . . Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:8, 16) Tämä pitää yhtä paljon paikkansa naisista kuin miehistäkin.
Samaten apostoli Paavali sisällytti uskovien miesten lisäksi myös naisopetuslapset seuraaviin sanoihinsa: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta [heijastamme kuvastinten tavoin Jehovan kirkkautta, Um], muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18) Itse asiassa vakuuttavin todiste Jumalan suuresta kunnioituksesta naisia kohtaan on se, että hän suo naisille edun olla niiden joukossa, jotka muodostavat hänen Poikansa taivaallisen hallituksen. Siksi Raamattu sanoo siinä suhteessa: ”Ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28) Niinpä Jumala osoittaa suurta ja rakkaudellista kunnioitusta naisia kohtaan kohdellen heitä ihmisinä, heidän suhteensa häneen ollessa aivan yhtä tärkeä kuin miehen suhde Jumalaan.
Kummassa oli enemmän syytä?
Ajan mittaan kuitenkin sekä ensimmäinen mies että ensimmäinen nainen alkoivat haluta sellaista, mikä ei koskaan voinut olla heidän. He halusivat olla Jumalan kaltaisia, niin että heillä olisi ollut oikeus ja kyky päättää itse, mikä oli oikein ja mikä väärin, sen sijaan että olisivat sallineet Jumalan lakien ohjata itseään. Nainen kapinoi ensin, sitten mies. – 1. Moos. 3:1–6.
Jotkut ovat päätelleet tästä, että ’ellei olisi ollut naista, me olisimme Eedenin puutarhassa’. Mutta asia ei ole aivan niin. Mies luotiin ensin ja tehtiin perheen pääksi, jolla on suurempi vastuu. Laivansa ’kapteenina’ hänen olisi pitänyt ohjata kulkunsa suoraan levottomillakin merillä. Mutta tuo ensimmäinen mies, Aadam, epäonnistui perheen päänä. Koska hänellä oli suurempi vastuu, hänen syyllisyytensä oli suurempi. Tämän vuoksi Room. 5:12 sanoo: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema.”
Kun ihmissuku siirtyi pois Jumalan ohjauksesta, se alkoi suunnitella omia käyttäytymissääntöjään. Tällöin nainen on useissa tapauksissa joutunut alakynteen, sillä miehen suurempi ruumiillinen voima ja hyökkäävyys teki hänet kykeneväksi vallitsemaan naista ja käyttämään häntä usein väärin, mikä oli vastoin Jumalan tarkoitusta.
Jumalan paremmat menettelytavat paljastuvat
Jumala asetti kuitenkin aikarajan ihmisten järjettömyyden sallimiselle. Vuosisatojen kuluessa Jumala vähitellen paljasti, mitä hän tekisi korjatakseen pahan tilanteen, johon ihmisperhe oli joutunut.
Noin 1500 vuotta ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää Jumala paljasti lisää tarkoituksistaan menettelyillään muinaisen Israelin kansan kanssa. Mooseksen välityksellä hän antoi Israelille lakikokoelman. Siihen oli liitetty varauksia naisten hyödyksi. Nämä saattoivat israelilaisnaiset tilaan, joka oli paljon parempi kuin niiden naisten tila, jotka elivät ympärillä olevissa pakanakansoissa.
Vuosisatoja myöhemmin Jeesus Kristus pani alulle kristillisyyden paljastaen Jumalan tarkoituksia täydellisemmin. Kristillisen järjestelyn alaisuudessa naiset pääsivät asemaan, joka jopa ylitti naisen aseman muinaisessa Israelissa. Tosi kristillisyys oli elämäntapa, joka oli suunnattomasti ylevämpi kuin mikään ihmisen koskaan keksimä, ja naiselle koituisi runsaasti hyötyä silloin, kun sitä noudatettaisiin Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Kristillisyydessä säilytettiin miehen osa perheen ’kapteenina’. Se oli paras järjestely, kun otetaan huomioon, miten Jumala teki miehen ja naisen. Niinpä Ef. 5:23 sanoo: ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää.” Mitä tapahtuisi, jos perheessä ei olisi päätä? Olisi alituista kinastelua ja epäsopua päätösten suhteen, kun ei olisi ketään, joka päättäisi lopullisesti. Mutta perheen hyvinvoinnille on välttämätöntä, että joku on valtuutettu tekemään lopulliset päätökset, ja Jumala on määrännyt tämän tehtävän aviomiehelle.
Jos mies esimerkiksi ajaa autoa ja näkee, että liikenteessä kehittyy vaikea tilanne, joka vaatii välitöntä vastatoimintaa suunnan tai nopeuden suhteen, niin tilanne vain pahenisi, jos hänen vaimonsa itsepintaisesti väittäisi, että hänellä olisi mielipide asiasta ja että miehen pitäisi toimia hänen tavallaan. Jonkun on tehtävä lopulliset päätökset, ja kun aviomies tekee ne rakkaudellisella ja huomaavaisella tavalla, niin se koituu todella perheen parhaaksi.
Millainen johtoasema?
Mutta mitä aviomiehen johtoasema oikein merkitsee? Kuten jo todettiin, se merkitsee sitä, että hänellä on perheessä oikeus tehdä lopulliset päätökset, erityisesti vakavissa asioissa. Mutta miten hänen pitäisi käyttää tuota johtoasemaansa? Antaako se hänelle oikeuden olla pomo, diktaattori?
Sellaista Jumalalla ei ole lainkaan mielessä, sillä Ef. 5:28, 29 selittää: ”Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa.” Aviomiehellä on velvoitus olla yhtä huomaavainen vaimoaan kohtaan kuin hän on itseään kohtaan, koska he ovat ”yhtä lihaa”.
Mutta asiaan liittyy paljon enemmänkin. Jumala käskee aviomiehiä tekemään myös näin: ”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta.” – 1. Piet. 3:7.
Miten sinä kunnioitat toista ihmistä? Tietenkin siten, että kohtelet häntä arvostavasti. Otat huomioon hänen mielipiteensä, mieltymyksensä ja vastenmielisyytensä. Teet sen mukaan, mistä hän pitää enemmän, silloin kun ratkaistavana ei ole mikään kiistakysymys. Teet niin kuin Kol. 3:12, 13 sanoo: ”Pukeutukaa . . . sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi.”
Nämä ovat ominaisuuksia, jotka tekevät vaimoille helpoksi rakastaa ja kunnioittaa aviomiestään. Eräs onnellisessa avioliitossa oleva nainen vastasikin, kun häneltä kysyttiin, mitä hän eniten arvosti miehessään: ’Sitä hellyyttä ja huomaavaisuutta, jota hän osoittaa minua kohtaan.’ Ja Jumala sanoo, että juuri sitä aviomiesten tulisi osoittaa vaimolleen.
Samaten vaikka lapsen elämässä äidin osa aluksi on ratkaisevan tärkeä, ajan mittaan isän tehtävä tulee merkityksellisemmäksi. Siksi Jumalan laki käskee isiä ottamaan johdon kasvavien lastensa valmentamisessa elämän tärkeissä asioissa, kuten moraalissa, uskonnossa ja kurissa. Vaikka äidilläkin on tärkeä osuus kaikessa tässä, isän on määrä ottaa johto. – Ef. 6:4.
Johdon ottamiseen kuuluu hyvän esimerkin antaminen, ’sen tekeminen, mitä sanoo’. Yksi tähän liittyvistä erinomaisimmista seikoista, jonka isä voi tehdä lastensa hyväksi, on rakastaa heidän äitiään. Minkä oivallisen esimerkin se antaakaan tuleville äideille ja isille!
Asiaan liittyy vielä enemmänkin. Ef. 5:25 sanoo: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” Niin, miehen on osoitettava sellaista huomaavaisuutta vaimoaan kohtaan, että hän olisi halukas uhraamaan elämänsä hänen puolestaan! Juuri niin Jeesus teki niiden puolesta, joita hän rakasti.
Kuka järkevä nainen haluaisi nyt siis vapautusta miehestä, joka osoittaa hänelle sellaista kunniaa, arvonantoa, huomaavaisuutta, hellyyttä ja uskollisuutta? Hänenkin on tietysti täytettävä oma osuutensa, ja Raamattu antaa siitä paljon hyviä neuvoja. Mutta me käsittelemme tässä etupäässä miehen vastuita.
Toisten naisten kohteleminen
Miten miesten pitäisi kohdella naisia, jotka eivät ole heidän vaimojaan? Nuorelle miehelle Timoteukselle annettiin Jumalan henkeyttämä neuvo: ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” – 1. Tim. 5:1, 2.
Vanhahkoa naista kohtaan miehen pitäisi osoittaa kunnioitusta, ikään kuin tämä olisi hänen äitinsä. Ja nuorehkoa naista kohtaan hänen täytyy olla moraalisesti rehti, ikään kuin tämä olisi hänen sisarensa, niin ettei hän pidä häntä ’sukupuolikohteena’, vaan kohtelee häntä ihmisenä.
Oikea näkemys naisen osasta
Jeesus arvosti suuresti naisia. Hän ei pitänyt heitä ’alempiarvoisina’, ’sukupuolikohteina’ tai vain lastentuottajina. Erään kerran hän vieraili kahden sisaruksen, Marian ja Martan, luona. Martta touhusi valmistaen jotakin, mutta Maria ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa”. Kun Martta valitti, että Maria ei auttanut häntä, Jeesus sen sijaan kiitti Mariaa sanoen, että hän ”on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”. (Luuk. 10:38–42) Jeesus ei väheksynyt talousvelvollisuuksia, mutta hän osoitti, että naisia varten on olemassa niitä tärkeämpiäkin asioita.
Toisessa tilaisuudessa eräs nainen sanoi Jeesukselle: ”Onnellinen on se kohtu, joka on sinut kantanut, ja ne rinnat, joita olet imenyt!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei, vaan pikemminkin onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luuk. 11:27, 28, Um) Hän osoitti, että naisen suhde Jumalaan on tärkeämpi kuin hänen osansa äitinä. Loppujen lopuksi vain vähäinen osa naisen elämästä -liittyy lasten synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Ja jos mies, aviomieskin, pyytää naista rikkomaan Jumalan lakeja, mitä silloin tulisi tehdä? Raamatun periaate on: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Niinpä kun todella tutkit, mitä sanottavaa Raamatulla on siitä, miten miesten pitäisi kohdella naisia, voit huomata, että Jumala on todellakin asettanut naiset arvokkaaseen ja suosittuun asemaan. On kyllä totta, että useimmat miehet tässä maailmassa eivät pidä kiinni Jumalan korkeista mittapuista. Mutta se ei tee noita mittapuita vääriksi. Sen sijaan se paljastaa sellaisten miesten väärän asenteen. Ja jonakin päivänä heidän on vastattava siitä Jumalalle.
Miehet, jotka ovat tosi kristittyjä, hyväksyvät Jumalan mittapuut. Jos tutkit Jehovan todistajia, huomaat, että he tekevät siten. He oppivat jatkuvasti, miten soveltaa näitä mittapuita elämässään, ja siitä koituu aina enemmän hyötyä heille itselleen ja naisille, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Ja kun heidän vaimonsa, äitinsä ja sisarensa myös osoittavat samaa suurta kunnioitusta Jumalan erinomaisia periaatteita kohtaan ja täyttävät osansa oikein, he saavat suurenmoisen sopusoinnun ja onnellisuuden. Kukaan heistä ei tavoittele vapautusta siitä, ei siksi, että heidät pakotetaan pysymään tuossa järjestelyssä, vaan koska he haluavat pysyä siinä ymmärtäen siten saavuttavansa onnellisuuden paremmin kuin millään muulla tavalla.
Mutta sittenkin jopa yhteen sopivat miehet ja naiset tarvitsevat vapautusta. Mistä? Maailmasta, joka on täynnä vihaa, rikosta, sotaa, köyhyyttä, sairautta ja kuolemaa; maailmasta, joka on aiheuttanut sellaista epäoikeudenmukaisuutta ei ainoastaan naisille vaan myös miehille ja lapsille. Onko sellainen vapautus koskaan oleva todellisuutta?
[Kuva s. 15]
Kun eräs nainen sanoi Jeesukselle: ”Onnellinen on se kohtu, joka on sinut kantanut!” niin Jeesus vastasi: ”Ei, vaan pikemminkin onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!”