8. luku
Menestyksellinen perhe-elämä
YLEENSÄ useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että perhe-elämä liittyy onnellisuuteen. Eräässä tutkimuksessa 85 prosenttia miehistä sanoi, että ”heidän mielestään ’perhe-elämä’ on hyvin tärkeä osa onnellista ja tyydyttävää elämää”. Saatat silti tuntea monia miehiä, jotka ovat päättäneet ottaa avioeron. Myös yhä useammat naiset valitsevat avioeron lopettamaan yksitoikkoisen, ristiriitaisen tai ahdistavan avioliiton.
2 Me emme voi muuttaa sitä mitä toiset tekevät. Mutta meidän tulisi olla kiinnostuneita oman perhe-elämämme ja varsinkin miehen ja vaimon välisen suhteen parantamisesta. Voisimme kaikki hyvin kysyä: ’Millainen tämä suhde on minun kodissani?’
3 Luoja on perhejärjestelyn Alkuunpanija. (Efesolaisille 3:14, 15) Hän antaa käytännöllisiä neuvoja, jotka ovat auttaneet monia, monia pariskuntia menestymään perhe-elämässä. Nuo samat neuvot voivat hyödyttää sinua.
KÄYTÄNNÖLLISIÄ LÄKSYJÄ ENSIMMÄISESTÄ AVIOLIITOSTA
4 Raamatun alkulehdiltä löydämme kertomuksen siitä, miten Jumala loi ensimmäisen ihmisperheen. Jonkin aikaa sen jälkeen, kun Jehova Jumala oli luonut ensimmäisen ihmisen, Aadamin, Hän sanoi:
”’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva’. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; . . .’ Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” – 1. Mooseksen kirja 2:18, 22–24.
5 Huomaa, että ensimmäinen perhe ei muodostunut pelkästään siten, että kaksi ihmistä olisi vain päättänyt asua yhdessä. Jumala vahvisti tuon avioliiton, ja niin heidät yhdistettiin pysyvään liittoon. Maailmankaikkeuden korkeimman Auktoriteetin edessä Aadam hyväksyi Eevan vaimokseen.
6 Kun mies ja nainen ottavat tarvittavat askeleet muodostaakseen laillisesti tunnustetun avioliiton, he julkisesti sitoutuvat toisiinsa. (1. Mooseksen kirja 24:4, 34–67; Matteus 25:1–10) Mitään tällaista sitoumusta ei tehdä, kun pariskunta vain asuu yhdessä ilman avioliiton tuomaa hyötyä. Heidän suhteensa on sen sijaan sellainen, jota Raamattu kutsuu ”haureudeksi” tai ”aviorikokseksi”. (Heprealaisille 13:4) Vaikka he väittäisivät rakastavansakin toisiaan, niin heidän suhteensa todennäköisesti ajan mittaan kärsii, sillä siinä ei ole avioliiton varmaa sitoumusta, jonka Raamattu osoittaa olevan ratkaiseva. Pari esimerkkiä:
Eräs 34-vuotias nainen selittää: ”Ehkä olen vanhanaikainen, mutta minusta avioliiton sitoumus saa minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi. . . . Minusta on mukava, että olemme tunnustaneet itsellemme ja maailmalle aikovamme pysyä yhdessä.”
Eräs 28-vuotias opettaja oli samaa mieltä: ”Parin vuoden jälkeen minusta alkoi tuntua kuin olisin elänyt tyhjiössä. Yhdessä asuminen [ilman avioliittoa] ei antanut tulevaisuudelle varmaa suuntaa.”
Sosiologi Nancy M. Clatworthy havaitsi asiasta tekemässään tutkimuksessa, että avioitumalla sitoumuksen tehneet pariskunnat, jotka eivät olleet asuneet yhdessä ennen avioitumistaan, ilmaisivat olevansa ”onnellisempia ja tyytyväisempiä”.
7 Raamatun kertomus ensimmäisestä avioliitosta voi myös auttaa meitä välttämään vanhempiamme ja appivanhempiamme koskevia ongelmia. Erään avioliittoneuvojan mukaan sellaiset ongelmat ovat mitä yleisimpiä. Mutta jo ennen kuin vanhempien ja appivanhempien kanssa saattoi syntyä ongelmia, Raamattu sanoi ensimmäisestä avioliitosta: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.” – 1. Mooseksen kirja 2:24.
8 Luonnollisesti me useimmat rakastamme vanhempiamme. Raamattu kannustaakin meitä jopa auttamaan heitä aineellisesti heidän myöhempinä vuosinaan, jos se on tarpeellista. (1. Timoteukselle 5:8; 5. Mooseksen kirja 27:16; Sananlaskut 20:20) Mutta Raamattu tähdentää sitä, että avioituessasi puolisostasi tulee lähin sukulaisesi. Miehestäsi tai vaimostasi tulee tärkein henkilö, jota tulee rakastaa, josta tulee huolehtia ja jonka puoleen tulee kääntyä.
9 Tällainen näkemys ehkäisee aviopuolisoa ’juoksemasta kotiin’ kertomaan vanhemmille, jos ongelmia herää. Se auttaa myös vanhempia ymmärtämään, että avioituessaan heidän lapsensa ’jättävät’ kodin ja muodostavat omia perheitä, vaikka tapa tai taloudellinen tilanne vaatisikin heitä jonkin aikaa asumaan lähellä vanhempiaan tai heidän luonaan. Lasten on sopivaa arvostaa ja ehkä käyttää hyväksi vanhempiensa viisautta ja kokemusta. (Job 12:12; 32:6, 7) Silti 1. Mooseksen kirjan 2:24:n sanat ovat vanhemmille varoitus siitä, etteivät he yritä johtaa tai valvoa avioituneitten lastensa elämää. Raamatun neuvojen soveltaminen todella auttaa menestymään avioliitossa.
MONTAKO PUOLISOA?
10 Me voimme havaita 1. Mooseksen kirjan kertomuksesta lisäksi sen, että Jumala antoi Aadamille vain yhden puolison. Joissakin kulttuureissa miehen sallitaan pitää useita vaimoja. Mutta johtaako moniavioisuus onnellisuuteen perheessä? Kokemus osoittaa, että se päinvastoin johtaa usein syvään mustasukkaisuuteen tai kilpailuhenkeen sekä vanhempien vaimojen huonoon kohteluun. (Sananlaskut 27:4; 1. Mooseksen kirja 30:1) Muinaisten heprealaisten keskuudessa esiintyi moniavioisuutta sekä vaimoista luopumista eroamalla heistä. Vaikka Jumala sallikin näin tapahtua, niin hän antoi israelilaisille lakeja, jotka ehkäisivät törkeitä väärinkäytöksiä. Mutta kuitenkin Jeesus puhuessaan tästä asiasta kiinnitti huomion Jumalan tahtoon sellaisena, kuin se on ilmaistu 1. Mooseksen kirjassa. Kun Jeesukselta kysyttiin avioeron erilaisia perusteita, niin hän sanoi:
”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa . . .’? . . . Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako. . . . Teidän [heprealaisten] kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses [Jumalan laissa] salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti. Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” – Matteus 19:3–9.
11 Jeesus osoitti selvästi, että hänen seuraajiensa keskuudessa vallitsevan mittapuun mukaan näillä ei olisi monta puolisoa vaan ainoastaan yksi, kuten Jumala järjesti alussa. (1. Timoteukselle 3:2) Jumalan viisauden ja vallan tunnustaminen tässä suhteessa edistää onnellisuutta.
12 Sama pitää paikkansa siitä, mitä Jeesus sanoi avioerosta. Kun avioeroja on helppo saada, ne lisääntyvät. Me näemme näin tapahtuvan nykyään. Mutta Jumala pitää avioliittoa pysyvänä. On kylläkin totta, että Jeesus sanoi syyttömän osapuolen voivan ottaa avioeron ja voivan avioitua uudelleen, jos hänen puolisonsa syyllistyy ”haureuteen” (kreikaksi porneia, joka merkitsee törkeää sukupuolista moraalittomuutta) ja tulee siten ”yhdeksi lihaksi” jonkun muun kanssa. Mutta muussa tapauksessa Luoja pitää avioitunutta pariskuntaa pysyvästi toisiinsa sidottuna. Niillä, jotka tunnustavat Jumalan vallan tässä asiassa, on siis suurempi syy ponnistella avioliittonsa lujittamiseksi ja mahdollisten ongelmiensa ratkaisemiseksi. (Saarnaaja 4:11, 12; Roomalaisille 7:2, 3) Tällainen näkemys siis auttaa menestymään avioliitossa sen sijaan, että se aiheuttaisi onnettomuutta. Kokemus osoittaa tämän.
13 Jotkut saattavat sanoa: ’Siitä huolimatta joissakin avioliitoissa on vakavia pulmia, tai puolisot eivät yksinkertaisesti tule toimeen keskenään.’ Mikä silloin avuksi? Me voimme oppia Raamatusta toisia käytännöllisiä neuvoja.
MIES JOKA TODELLA RAKASTAA VAIMOAAN
14 Avain perheen menestymiseen on siinä, miten aviomies suhtautuu vaimoonsa ja kohtelee tätä. Mutta kuka voi sanoa, mikä on paras tapa? Meitä auttaa jälleen se, mitä Raamattu kertoo ensimmäisestä avioliitosta. Kertomus selittää Jumalan ottaneen osan Aadamin omaa ruumista ja luoneen siitä hänelle puolison. Myöhemmin Raamattu selittää tätä asiaa:
”Miesten pitää RAKASTAA VAIMOAAN NIIN KUIN OMAA RUUMISTAAN. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.”
Lainattuaan 1. Mooseksen kirjan 2:24:ää Paavali jatkaa: ”Rakastakoon . . . myös kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään.” – Efesolaisille 5:28–33.
15 Jotkut miehet saattavat ajatella, että heidän tulisi olla tylyjä tai etäisiä ollessaan tekemisissä vaimonsa kanssa. Mutta avioliiton Alkuunpanija sanoo, että miehen tulisi syvästi rakastaa vaimoaan ja osoittaa tuota rakkautta. Voidakseen olla aidosti onnellinen vaimon tarvitsee tuntea varmuus siitä, että häntä todella aidosti rakastetaan.
16 Siihen, että mies ’ravitsee ja vaalii vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan’, sisältyy se, että hän pyrkii olemaan hyvä huolenpitäjä. Hänen ei tulisi kuitenkaan olla niin uppoutunut elannon hankkimiseen, että hän unohtaa viettää aikaa vaimonsa seurassa ja osoittaa lämmintä kiinnostusta häneen persoonana. Lisäksi kukaan täysjärkinen mies ei edes ärsytettynä kohtelisi omaa ruumistaan vihamielisesti tai raa’asti. Näin ollen Raamatun neuvot kieltävät miestä olemasta väkivaltaisen vihainen vaimolleen. – Psalmit 11:5; 37:8.
17 Ensimmäinen nainen tehtiin ’aviomiehensä täydennykseksi’. (1. Mooseksen kirja 2:18, UM) Jumala tunnusti, että mies ja nainen olivat rakenteeltaan erilaiset. Tämä on yhä totta. Naiset eroavat miehistä tavallisesti ominaisuuksiltaan ja menettelytavoiltaan. Mies saattaa olla päättäväinen, nainen taas inhimillisen kärsivällinen. Nainen saattaa pitää toisten ihmisten seurasta, mies taas yksinäisyydestä. Mies saattaa olla täsmällisempi ajankäytön suhteen, nainen taas suurpiirteisempi. Sen, että Raamattu sanoo Jumalan luoneen Eevan ”täydennykseksi”, tulisi auttaa aviomiehiä ymmärtämään tällaiset eroavuudet.
18 Apostoli Pietari kehottaa aviomiehiä ’asumaan vaimonsa kanssa tiedon mukaan, osoittaen hänelle kunniaa niin kuin heikommalle astialle’. (1. Pietari 3:7) Tällaisen ”kunnian” osoittamiseen sisältyy vaimon ehkä erilaisiin mieltymyksiin sopeutuminen. Mies saattaa pitää urheilusta, kun taas hänen vaimonsa saattaa nauttia näyteikkunoiden katsomisesta tai baletista. Vaimon mieltymykset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin miehenkin. Kunnian osoittaminen sallii tällaisen erilaisuuden.
19 Vaimon mielialat, joihin vaikuttavat hänen ruumiinsa jaksot, saattavat joskus ihmetyttää miestä ja ehkä vaimoakin. Mutta mies voi edistää heidän yhteistä onnellisuuttaan yrittämällä ymmärtää vaimoaan ja ’asumalla hänen kanssaan tiedon mukaan’. Usein hän kaipaa eniten sitä, että mies pitää häntä hellästi lähellään ja keskustelee hänen kanssaan rakkaudellisella tavalla.
VAIMO JOKA KUNNIOITTAA MIESTÄÄN.
20 Koska vaimonkin täytyy tehdä oma osansa, jotta perhe-elämä olisi onnellista, Luoja antaa ohjeita myös vaimoille.
21 Heti sen jälkeen, kun miehiä on kehotettu rakastamaan vaimoaan, Raamattu lisää: ”Vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Efesolaisille 5:33) Ensimmäisen avioliiton ollessa kyseessä oli joitakin tekijöitä, joiden olisi luonnostaan pitänyt saada Eeva arvostamaan miestään. Aadam luotiin ensin. Hänellä oli enemmän tietoa ja kokemusta elämässä, ja hän oli jopa saanut Jumalalta ohjeita.
22 Mutta mitä on sanottava avioliitoista nykyään? Jos aviomies vilpittömästi yrittää soveltaa äsken käsittelemiämme Raamatun neuvoja, niin se todennäköisimmin saa vaimon tuntemaan kunnioitusta miestään kohtaan. Silloinkin kun vaimo saattaa olla etevämpi joissakin asioissa tai kun mies ei kykene johonkin, vaimon on syytä kehittää kunnioitusta miestään kohtaan arvostuksesta Jehovan järjestelyä kohtaan, josta perhe on osa. Apostoli Paavali kirjoitti:
”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää.” – Efesolaisille 5:22, 23.
23 Tämä ei merkitse sitä, että miehen tulisi olla kaikkitietävä tyranni perheessä. Se olisi vastoin Kristuksen antamaa esimerkkiä rakkaudellisuudesta, huomaavaisuudesta ja ymmärtäväisyydestä. Jumala kehottaa vaimoja odottamaan mieheltään johtoa. Tärkeissä perhettä koskevissa asioissa mies ja vaimo voivat keskustella niistä yhdessä ikään kuin saman ruumiin toimivat eri osat. Jumala on kuitenkin antanut päävastuun perheestä miehelle. – Kolossalaisille 3:18, 19.
24 Kokemus osoittaa, että se mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta, on järkevää. Kun vaimo työskentelee ansaitakseen miehensä rakkauden ja huolenpidon ja odottaa häneltä ohjausta perheen asioissa, niin hän usein havaitsee miehensä tarttuvan halukkaammin vastuuseensa ja kantavan sen rakkaudellisella tavalla. – Sananlaskut 31:26–28; Tiitukselle 2:4, 5.
TYÖSKENTELEMINEN YHDESSÄ PERHEEN ONNELLISUUDEN HYVÄKSI
25 Kanssakäyminen on yksi tärkeä tekijä, joka puuttuu aivan liian monista perheistä. Eräs yhteiskuntatieteilijä huomautti: ”Useimmissa avioliitoissa puolisot eivät kuuntele toisiaan, ja monet joutuvat sen vuoksi tappeluihin.” Me kohtaamme elämässä väistämättä ärsytystä, turhautumista ja pettymyksiä. Miten me voimme estää näitä vahingoittamasta avioliittoamme? Hyvä kanssakäyminen auttaa. Älkää pitäkö sitä itsestään selvänä, niin että vähitellen havaitsettekin puhuvanne toisillenne yhä vähemmän ja vähemmän.
26 Ponnistelkaa kanssakäymisen parantamiseksi. Otatteko tavaksenne keskustella toimistanne ja tunteistanne? Me olemme usein liian kiireisiä puhuaksemme ja kuunnellaksemme, mitä toisella on sanottavaa. (Sananlaskut 10:19, 20; Jaakob 1:19, 26) Sen sijaan että vain käyttäisit ajan pelkästään puhumiseen, kuuntele ja yritä ymmärtää kysyen esimerkiksi: ’Tarkoitatko, että . . . ?’ tai: ’Tahdotko sanoa tällä, että . . . ?’ (Sananlaskut 15:30, 31; 20:5; 21:28) Mies tai vaimo, joka vilpittömästi kuuntelee toisen ajatuksia ja tunteita, toimii vähemmän todennäköisesti itsekkäällä tai joustamattomalla tavalla.
27 Kanssakäyminen on vielä arvokkaampaa silloin, jos puolisot keskustelevat yhteisistä ongelmistaan Raamatun neuvojen valossa. Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–10, 17–19:ssä ja Matteuksen 6:24–34:ssä on oivallinen alustus keskustelulle perheen tuloista ja taloudellisista suunnitelmista. Kirjasta Tee perhe-elämäsi onnelliseksia löytyy monia raamatullisia neuvoja perhe-elämän tuttuihin tilanteisiin.
28 Koska Raamatun neuvot tulevat avioliiton ja perhe-elämän parhaalta asiantuntijalta, Jehova Jumalalta, niin on johdonmukaista, että jos me kärsivällisesti ja hellittämättä sovellamme niitä, niin ne voivat auttaa meitä ponnistelemaan menestymisen hyväksi. Tuhannet kristityt avioparit ympäri maailman ovat tehneet näin ja saaneet hyviä tuloksia avioliitossaan.
[Alaviitteet]
a Kustantanut Jehovan todistajat.
[Tutkistelukysymykset]
Miten me voimme ponnistella menestyäksemme perhe-elämässä paremmin? (1–3)
Mikä merkitys sitoutumisella oli ensimmäisessä avioliitossa, ja miksi se on tärkeää? (4–6)
Mitä ensimmäinen avioliitto voi opettaa meille suhtautumisesta vanhempiin ja appivanhempiin? (7–9)
Minkä käytännöllisen läksyn 1. Mooseksen kirja voi opettaa meille aviopuolisoiden lukumäärästä? (10, 11)
Millaisen näkemyksen Raamattu kannustaa omaamaan avioerosta? (12, 13)
Miten aviomiehet voivat soveltaa Raamatun heille antamia neuvoja? (14–16)
Mitä sen tulisi merkitä miehelle, että vaimo on hänelle ”täydennys”? (17–19)
Millaisen näkemyksen Raamattu kehottaa vaimoa omaamaan miehestään? (20–22)
Miksi vaimot voivat luottaa siihen, että tämä neuvo auttaa? (23, 24)
Mikä osuus kanssakäymisellä on menestyksellisessä perhe-elämässä? (25–28)
[Tekstiruutu s. 80]
”Avioliitossa ollessani”, selittää eräs mies Yhdysvaltain länsiosasta, ”olin saanut kaiken haluamani aineellisen: kauniin kodin, autoja, veneitä ja hevosia. Silti nämä eivät tehneet minua onnelliseksi. Vaimoni ei ollut kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Me riitelimme aina. Poltin marihuanaa saadakseni mielenrauhan.
”Vietin useimmat viikonloput poissa kotoa metsästämässä. Jouduin myös työni takia matkustelemaan jonkin verran. Tämä johti aviorikoksiin. Ajattelin, ettei vaimoni rakastanut minua, joten muutin pois ja jouduin tekemisiin monien naisten kanssa toinen toisensa jälkeen, kunnes elämäni näytti olevan umpikujassa.
”Tuohon aikaan luin hiukan Raamattua. Efesolaiskirjeen viides luku sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun täytyisi yrittää uudestaan vaimoni kanssa. Tajusin, että hän ei ollut ollut alistuvainen enkä minä ollut ottanut oikealaatuista johtoa. Mutta seuraavan viikon liikematkalla tein jälleen aviorikoksen.”
Eräs ystävä ehdotti, että jos hän todella oli kiinnostunut Jumalasta, niin Jehovan todistajat voisivat auttaa häntä. Hän jatkaa: ”Todistajat todella auttoivat. Eräs seurakunnan valvoja käytti aikaa tutkiakseen Raamattua kanssani. Elämäntavassani tapahtuneen suuren muutoksen takia vaimonikin liittyi tutkisteluuni. Nyt ensi kerran perhe-elämämme on onnellista, ja jopa kaksi tytärtämme voivat huomata eron. Emme osaa sanoin kuvata sitä suurenmoista onnellisuutta, jonka Raamatun neuvojen soveltaminen elämäämme on tuonut vaimolleni ja minulle.”
[Kuva s. 85]
Kanssakäyminen – onnellisen avioliiton elintärkeä tekijä