kaiken koolle tulleen kansan edessä. – Neh. 8:1–9:3.

Jerusalemissa oli vielä siihen aikaan hyvin vähän asukkaita. Siksi etsittiin vapaaehtoisia, niin että joka kymmenennelle kaupungin ulkopuolella asuvalle perheelle määrättiin arvalla asuinpaikka Jerusalemista. Nehemia järjesti uudelleen myös temppeliveron, kymmenysten maksamisen ja uutisuhrit, niin että tosi palvonta temppelissä voitiin palauttaa ennalleen Lain mukaiseksi. Kun kaikki tämä oli saatu kuntoon, kaupungin muurit vihittiin suuresti riemuiten. On varmaan ollut sykähdyttävää nähdä kahden suuren ylistyskuoron värikkäänä kulkueena laulavan, samalla kun ne marssivat kaupungin muurilla. – Neh. 10:32–11:2; 12:27–39.

Mutta muutkin asiat kaipasivat huomiota. Temppelipalvonnan yhteydessä esiintyi turmelusta ja laiminlyöntiä. Sillä välin kun Nehemia oli jonkin aikaa poissa Artakserkseen palveluksessa, pappi Eljasib oli asettanut suuren ruokasalin ammonilaisen Tobian käyttöön. Tämä oli Jumalan lain räikeää rikkomista. Leeviläisille ei ollut annettu heille lain mukaan kuuluvaa osuutta heidän elatustaan varten, ja siksi heidän täytyi tehdä muuta työtä elatuksekseen. Kun Nehemia palasi ja havaitsi nämä hälyttävät kehitysvaiheet, hän heitti heti kaikki Tobian huonekalut ulos ja asetti huoneen jälleen oikeaan käyttöönsä temppeliin kuuluvien tavaroiden varastopaikaksi. Sitten hän järjesti tarpeellisen viljan, viinin ja öljyn jakamisen leeviläisille. – Neh. 13:4–14.

Nehemia tiesi, että Jumala ei siunaisi kaupunkia, jos hänen lakiaan rikottaisiin, vaikka Hän olikin saanut aikaan sen jälleenrakentamisen. Aikaisemmin Nehemia oli tehnyt lopun rikkaitten juutalaisten harjoittamasta koronkiskonnasta ja talojen ja peltojen lunastusoikeuden menettämisestä. Nyt hän kielsi kaiken työnteon ja liiketoimet sapattina. Edelleen hän määräsi ulkopuoliset kauppiaat pysymään poissa Jerusalemista sapattina. Lopulta hän oikaisi luvattomat avioliitot, kun juutalaiset antoivat tyttäriään vierasmaalaisille miehille ja ottivat vierasmaalaisia vaimoja pojilleen. – Neh. 5:1–13; 13:2–27, 30.

Nehemian pappi Esran kanssa yhteistoiminnassa suorittama työ ei ollut turhaa. Jehova käytti näitä uskollisia miehiä, mutta hän itse oli todellisuudessa Se, joka sai kaupungin kukoistamaan ja varjeli sen, niin että kaikista vihollisten tuhoamisyrityksistä huolimatta Jerusalem oli yhä olemassa noin 400 vuotta myöhemmin, kun Messias ja hänen apostolinsa olivat maan päällä. Niinpä Jerusalem oli kaupunki, josta käsin alettiin tarjota loistavaa tilaisuutta tulla Kristuksen perijätoveriksi ”juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle”. – Room. 2:10.

Ylösnousemukseen verrattava ihme

Aabraham oli 99-vuotiaana liian vanha tullakseen isäksi. Mutta hänen korkea ikänsä ei estänyt Luojaa elvyttämästä hänen lisääntymiskykyään ja tekemästä mahdolliseksi sitä, että Aabraham sai Iisakin rakkaasta vaimostaan Saarasta, jonka lisääntymiskyky myös ennallistettiin. (1. Moos. 17:17; 21:1, 2; Room. 4:19) Koska tähän ihmeeseen liittyi elävien solujen palauttaminen, se oli todella verrattavissa ylösnousemukseen. Hämmästyttävää kyllä, tämä ei ollut vain Aabrahamin isäksi tulemisen kyvyn tilapäistä elvyttämistä. Kun Aabraham Saaran kuoleman jälkeen otti uuden vaimon Keturan, hän sai vielä kuusi poikaa – Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suuahin. Niinpä yli neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun Aabrahamin lisääntymiskyky elvytettiin, hän yhä kykeni siittämään lapsia. (1. Moos. 23:1; 25:1, 2) Tämä valaisee hyvin sitä, mitä enkeli Gabriel sanoi neitsyt Marialle monta sataa vuotta myöhemmin: ”Jumalalle ei mikään julistus ole mahdotonta.” (Luuk. 1:37) Tämä ihme vahvistaa myös ylösnousemustoivon varmuuden.