13. luku

Myöhemmät elinvuodet

 1, 2. a) Mitä ongelmia voi herätä sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet kotoa? b) Miten jotkut koettavat selviytyä ikääntymisen ongelmista?

ELLEI elämässämme ole toimintaa, ruumiillista tai henkistä, me ikävystymme. Elämä tuntuu tyhjältä ja me tulemme levottomiksi. Tämä ongelma kohtaa joskus aviopuolisoita, kun heidän lapsensa kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa. Aikaisemmin vanhempien velvollisuudet täyttivät monet vuodet heidän elämästään. Nyt kaikki tämä perheen kasvattamiseen liittyvä toiminta ja vastuu äkkiä lakkaa.

² Tämän lisäksi heissä alkaa vuosien mittaan tapahtua ruumiillisia muutoksia. Tulee ryppyjä, tukka alkaa harmaantua tai harventua ja alkaa tuntua särkyä ja kipua, jota ei koskaan aikaisemmin ollut huomattu. Tosiasia on, että me vanhenemme. Jotkut ihmiset kieltäytyvät tunnustamasta tätä tosiasiaa, ja he yrittävät kiihkeästi todistaa olevansa yhtä nuoria kuin ennen. Heistä tulee äkkiä hyvin aktiivisia seuraihmisiä – he rientävät kutsuihin tai ryhtyvät innokkaasti harrastamaan urheilua. Tämä hermostunut toimeliaisuus antaa kyllä jotakin tekemistä, mutta tuoko se pysyvää tyydytystä? Saako se ihmisen tuntemaan olevansa aidosti tarpeellinen, niin että hänen elämällään on todellinen merkitys?

 3. Vaikka rentoutuminen voi olla nautinnollista, niin mitä tulisi välttää?

³ Rentoutuminen voi tietenkin olla nautittavaa. Ja myöhempinä elinvuosina sinusta voi tuntua, että sinulla on nyt aikaa sellaiseen, mikä ei ollut mahdollista silloin, kun lapsesi olivat pieniä. Mutta jos nautintojen tavoittelusta tulee päähuoli, niin se voi johtaa vakaviin ongelmiin. – 2. Timoteukselle 3:4, 5; Luukas 8:4–8, 14.

USKOLLISUUDEN KAUNEUS

 4, 5. Mitä seurauksia voi olla siitä, kun iäkäs henkilö tuntee tarvetta todistaa, että hän viehättää yhä vastakkaista sukupuolta?

⁴ Tässä elämän vaiheessa moni ihminen näyttää tuntevan halua osoittaa, että hän yhä vetää puoleensa vastakkaista sukupuolta. Sellaiset saattavat alkaa flirttailla jonkun kanssa kutsuilla tai muualla. Varsinkin miehillä on ”suhteita” nuoriin naisiin, ja tänä ”uuden moraalin” aikakautena myös monet naiset etsivät uutta varmuutta avioliiton ulkopuolisista ”suhteista”. Jotkut, jotka ovat olleet naimisissa monta vuotta, alkavat ruokkia ajatusta ”uuden elämän” aloittamisesta uuden aviopuolison kanssa. He voivat koettaa puolustella tekoaan viittaamalla puolisonsa vikoihin, vaikka he yleensä suhtautuvat kevyesti omiin virheisiinsä, kuten uskottomuuteen sekä puolisoaan että vanhurskaita periaatteita kohtaan.

⁵ He voivat tietää, että Jeesus sanoi: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden [porneian: törkeän sukupuolisen moraalittomuuden] perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” Vaikka Jeesus osoitti tässä, ettei ole oikein erota aviopuolisostaan ”millä perusteella tahansa”, he ovat valmiit käyttämään mitä tahansa maallisen lain perustetta eron saamiseksi. (Matteus 19:3–9) Sitten he ottavat itselleen uuden puolison, usein sellaisen, jonka kanssa he ovat olleet tekemisissä jo ennen kuin avioeroprosessi on alkanutkaan. Vaikka he tietävät, mitä Jumalan sana sanoo sellaisesta menettelystä, he voivat järkeillä, että suuressa armossaan Jumala ”ymmärtää” heitä.

 6. Miten Jehova Jumala suhtautuu avioliiton halveksimiseen?

⁶ Säästyäksemme tällaiselta moraalittomalta ajatustavalta meidän on hyvä katsoa, mitä Jehova sanoi profeettansa Malakian välityksellä Israelin kansalle: ”Te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny [hyväksyen] uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: ’Minkätähden niin?’ Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton . . . Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala.” (Malakia 2:13–16) Niin, Jumala tuomitsee uskottomuuden omaa aviopuolisoa kohtaan, avioliiton halveksimisen; ne vahingoittavat asianomaisen suhdetta Elämänantajaan.

 7. Miksi avioliiton halveksiminen ei johda onnellisuuteen?

⁷ Onko tämä tie parempaan elämään? Tuskin. Jokainen uusi avioliitto, johon sellaiset henkilöt astuvat, lepää horjuvalla perustuksella. He ovat osoittaneet ainakin sen, ettei heihin voida luottaa edes näin kallisarvoisessa suhteessa. He voivat tosin nähdä jotakin puoleensavetävää uuden puolisonsa persoonallisuudessa, sellaista mitä entisellä puolisolla ei ollut. Mutta tämän saamiseksi he etsivät omaa nautintoaan välittämättä aiheuttamastaan vahingosta ja sydänsurusta. Tällainen ominaisuus ei todellakaan edistä avio-onnea.

 8. Mikä on avioliitossa tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus?

⁸ Uskollisuus aviopuolisoa kohtaan ylittää kauneudessaan kaiken ruumiillisen kauneuden. Ulkonainen kauneus lakastuu väistämättömästi vuosien mittaan, mutta uskollisen antaumuksen kauneus lisääntyy vuosi vuodelta. Toisen henkilön onnellisuuden edistäminen ja hänen etujensa asettaminen halukkaasti omien etujen edelle voi tuoda pysyvää tyydytystä, sillä totisesti ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Apostolien teot 20:35) Jos kaksi henkilöä on ollut naimisissa useita vuosia ja jos he ovat olleet keskenään kanssakäymisissä ja uskoutuneet toisilleen, jos he ovat jakaneet työn ja päämäärät ja toiveet, vaikeat ja hyvät ajat – ja tehneet tämän rakkaudesta – niin heidän elämänsä on aidosti yhdistynyt, yhteenpunoutunut. Heillä on hyvin paljon yhteistä – henkisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti. Se romanttinen rakkaus, joka on voinut jossain määrin tehdä heidät sokeiksi toistensa virheille ennen avioliittoa, väistyy sydämestä lähtevän antaumuksen tieltä, joka saa kummankin näkemään toistensa puutteet tilaisuutena auttaa, täyttää jokin tarve. Heidän välillään vallitsee aidon luottamuksen ja turvallisuuden tunne, koska he tietävät kuuluvansa toisilleen tuli sitten millaisia pulmia tahansa. Heille on täysin luonnollista pysyä uskollisina toisilleen. Miika 6:8 sanookin: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta [uskollista rakkautta, UM, alav.] ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”

AIKUISET LAPSET – UUSI SUHDE

 9–11. a) Onko Jumalan tarkoitus, että vanhempien ja heidän lastensa suhde pysyy muuttumattomana koko heidän ikänsä? b) Miten tämä vaikuttaa siihen, millä tavalla vanhemmat voivat antaa neuvoja täysi-ikäisille lapsilleen? c) Kun lapset ovat naimisissa, niin kenen johtoasemaa pitäisi vanhempien kunnioittaa?

⁹ Vaikka miehen ja vaimon tulee pysytellä yhdessä koko elämänsä, niin tämä ei ole Luojan järjestely vanhempia ja heidän lapsiaan varten. On totta, että kun lapsenne kasvoivat, he tarvitsivat teitä joka päivä. Teidän piti huolehtia paitsi heidän ruumiillisista tarpeistaan myös heidän valmentamisestaan. Kun he eivät totelleet halukkaasti, niin te ehkä olitte peräänantamattomia joissakin asioissa heidän parhaakseen. Mutta kun he perustavat oman kodin, niin keskinäinen suhteenne muuttuu jossain määrin. (1. Mooseksen kirja 2:24) Se ei merkitse sitä, että tunteesi heitä kohtaan muuttuvat, vaan että vastuusi muuttuu. Siksi sinun täytyy muuttaa tapaasi, jolla teet heidän hyväkseen jotakin.

¹⁰ Aika ajoin he voivat yhä tarvita neuvoja. Ja jos he kuuntelevat sellaisten ihmisten terveitä neuvoja, joilla on enemmän kokemusta elämässään, niin se on todistus viisaudesta. (Sananlaskut 12:15; 23:22) Mutta kun annat ohjeita pojillesi ja tyttärillesi, jotka elävät omaa elämäänsä, niin on viisasta tehdä se sellaisella tavalla, joka osoittaa sinun käsittävän, että ratkaisu on heidän käsissään.

¹¹ Tämä on hyvin tärkeää, jos he ovat naimisissa. Joissakin maissa morsian joutuu pitkäaikaisten perinteitten mukaisesti anoppinsa valvontaan. Toisissa maissa uusilla sukulaisilla on suuri vaikutusvalta perheen asioihin. Mutta johtaako se todella onnellisuuteen? Perheen Luoja tietää, mikä on parasta, ja hän sanoo: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.” (1. Mooseksen kirja 2:24) Vastuu ratkaisuista on nyt – ei miehen vanhemmilla eikä vaimon vanhemmilla, vaan aviomiehellä. ”Mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää”, sanoo Jumalan sana. (Efesolaisille 5:23) Mielihyvä työskentelemisestä aikuisten lastesi ja myöhemmin lastenlastesi hyväksi lisääntyy suuresti, kun tätä järjestelyä kunnioitetaan.

ILOITSE TOISTEN PALVELEMISESTA

12. a) Kun lapset ovat perustaneet oman kodin, niin miten vanhemmat voivat syventää rakkauttaan toisiaan kohtaan? b) Mitä muuta he voivat tehdä, jotta heidän elämänsä tulisi merkityksellisemmäksi?

¹² Meillä kaikilla on tarve tuntea, että elämämme on tarkoituksellista, että sillä on merkitystä. Tämän tarpeen tyydyttäminen on tärkeä hyvinvoinnillesi. Lastesi lisäksi on monia muita, joita voit auttaa heidän tarpeittensa täyttämisessä. Miten on oman aviopuolisosi laita? Kun lapsesi olivat kasvuiässä, niin sinä kiinnitit paljon huomiota heihin. Nyt teillä on mahdollisuus palvella toisianne enemmän henkilökohtaisella tavalla. Se voi auttaa syventämään suhdettanne. Mutta miksi sinun tulisi rajoittaa ystävälliset tekosi omaan huonekuntaasi? Sinä voit ’avartua’ auttamalla naapureitasi, jotka ovat sairastuneet, tai käyttämällä aikaa yksinäisten vanhusten kanssa tai järjestämällä aineellista apua mahdollisuuksiesi mukaan sellaisille, jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet aineelliseen puutteeseen. (2. Korinttolaisille 6:11, 12) Raamattu kertoo meille Dorkaksesta, naisesta, joka sai osakseen paljon rakkautta, koska hän ”uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja, joita hän jakeli” leskille. (Apostolien teot 9:36, 39) Se kiittää niitä, jotka ovat ystävällisiä murheellisille. (Sananlaskut 14:21) Raamatun mukaan ”orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan” kuuluu oleellisena osana Jumalaa miellyttävään palvontamuotoon. (Jaakob 1:27) Ja Raamattu kannustaa meitä kaikkia: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” – Heprealaisille 13:16.

13. Mikä vaikutin tekee toisten auttamisen vaivan arvoiseksi?

¹³ Merkitseekö tämä sitä, että uppoutuminen pelkästään ihmisystävälliseen toimintaan on avain onnellisuuteen? Ellei vaikutin ole hengellinen, halu jäljitellä Jumalaa rakkauden osoittamisessa, se voisi todellisuudessa johtaa turhautumiseen. (1. Korinttolaisille 13:3; Efesolaisille 5:1, 2) Miksi? Koska seurauksena voisi hyvinkin olla pettymys, kun ihmiset eivät arvostakaan ystävällisyyttäsi tai kun he koettavat hyötyä vilpillisesti anteliaisuudestasi.

14, 15. Mikä tekee elämän todella onnelliseksi ja tyydyttäväksi?

¹⁴ Toisaalta, jos joku käyttää todella elämänsä Jumalan palveluksessa, hänen suurin tyydytyksensä tulee sen tietämisestä, että se, mitä hän tekee, miellyttää suuresti hänen Luojaansa. Eivätkä hänen aineelliset varansa rajoita hänen kykyään palvella toisia. Hänellä on ”onnellisen Jumalan”, Jehovan, ”loistoisa hyvä uutinen” ja etu kertoa siitä toisille. (1. Timoteukselle 1:11) Hän tietää Raamatusta, miten selviytyä elämän ongelmista nyt ja minkä suurenmoisen tulevaisuudentoivon Jumala pitää nyt tarjolla. Ja mikä ilo onkaan puhua sellaisesta hyvästä uutisesta toisille ja kiinnittää sitten heidän huomionsa sen Lähteeseen, Jehova Jumalaan! Psalmin 147:1 henkeytetty kirjoittaja sanoikin: ”Ylistäkää Jahia, sillä hyvä on helkyttää sävelmää meidän Jumalallemme; sillä se on mieluista – ylistäminen on sopivaa.” – UM.

¹⁵ Kun me ymmärrämme, miten Jehovan tahto liittyy elämään, ja kun me kunnioitamme häntä, niin oma elämämme muuttuu merkitykselliseksi. (Ilmestys 4:11) Jos osallistut mahdollisuuksiesi mukaan ja täysin määrin Raamatun totuuksien jakamiseen toisille ihmisille, niin tunnet aitoa tyydytystä. Vaikka omat lapsesi voivat jo olla täysikasvuisia, niin sinä voit iloita siitä, että autat ”hengellisiä lapsia” kasvamaan. Ja kun näet heidän kehittyvän kypsiksi kristityiksi, tunnet samalla tavalla kuin apostoli Paavali, kun hän kirjoitti joillekuille, joita hän oli tällä tavalla auttanut: ”Mikä on toivomme tai ilomme tai riemun kruunumme – etteköhän juuri te . . .? Varmasti te olette meidän kunniamme ja ilomme.” – 1. Tessalonikalaisille 2:19, 20.

OLE JOUSTAVA KUN OLOSUHTEET MUUTTUVAT

16, 17. a) Mitä tulisi välttää, kun ongelmia syntyy? b) Vaikka joku menettäisi puolisonsa kuolemaan, niin mikä voi auttaa, ettei hänen tarvitse kohdata yksin uusia haasteita?

¹⁶ Ennen pitkää tietenkin useimmat ihmiset huomaavat, etteivät he enää jaksa tehdä niin paljon kuin aikaisemmin. Heidän tulee olla joustavia, halukkaita tekemään muutoksia. Jos on terveysongelmia, ne vaativat huomiota osakseen. Mutta on hyvä olla tasapainoinen eikä uppoutua siinä määrin näihin asioihin, että päivittäiset tilaisuudet jäävät huomaamatta. Ongelmia tulee olemaan, ja jos niiden ratkaisemisen hyväksi voidaan tehdä jotakin, niin on viisasta tehdä se. Mutta pelkkä huolehtiminen ei saa mitään aikaan; eikä sen toivominen, että asiat olisivat toisin, muuta niitä. Siis sen sijaan että ikävöisit entisiä aikoja, tartu tämän hetken tilaisuuksiin.

¹⁷ Sama soveltuu siihenkin tilanteeseen, että sinä mahdollisesti myöhemmin elämässäsi havaitset olevasi jälleen yksin. Jos avioliittosi on ollut onnellinen, niin epäilemättä sinä haluat vaalia rakkaita muistoja. Mutta elämä jatkuu, ja nyt on aika tehdä muutoksia. On kohdattava uusia haasteita, ja jos elät tavalla, joka osoittaa uskoa Jumalaan, niin sinun ei tarvitse kohdata niitä yksin. – Psalmi 37:25; Sananlaskut 3:5, 6.

18–20. Mitkä seikat voivat tehdä elämän tarkoitukselliseksi myös myöhempinä elinvuosina?

¹⁸ Huolimatta elämän epämiellyttävistä piirteistä monet seikat voivat tuottaa meille mielihyvää – hyvät ystävät, tilaisuudet palvella toisia, hyvän aterian nauttiminen, loistava auringonlasku, lintujen laulu. Ja vaikka nykyiset olosuhteemme eivät olisikaan ihanteelliset, meillä on Jumalan vakuutus siitä, että hän tulee tekemään lopun pahuudesta ja poistamaan ihmiskunnalta kaiken surun, tuskan, sairauden ja jopa kuoleman. – Ilmestys 21:4.

¹⁹ Ihminen, joka on omaksunut varsin materialistisen elämänkatsomuksen, voi tosin havaita myöhemmät elinvuotensa hyvin tyhjiksi. Saarnaajan kirjan kirjoittaja kuvaili sellaisen elämäntavan seurausta sanomalla: ”Kaikki on turhuutta!” (Saarnaaja 12:8) Mutta sellaisista uskon miehistä kuin Aabrahamista ja Iisakista Raamattu sanoo, että he tulivat elämänsä loppuun ’vanhoina ja tyytyväisinä’. (1. Mooseksen kirja 25:8; 35:29; UM) Missä on ero? Nämä miehet uskoivat Jumalaan. He olivat vakuuttuneita siitä, että Jumalan määräaikana kuolleet heräävät jälleen eloon, ja he katsoivat eteenpäin kohti sitä aikaa, jolloin Jumala itse perustaa vanhurskaan valtakunnan koko ihmiskuntaa varten. – Heprealaisille 11:10, 19.

²⁰ Ellet sinäkään omissa olosuhteissasi salli nykyisten ongelmien tehdä itseäsi sokeaksi kaikelle sille hyvälle, mitä on ympärilläsi, ja sille suurenmoiselle tulevaisuudelle, jonka Jumala on varannut palvelijoilleen, niin elämälläsi on merkitystä, ja jokainen päivä tuo tyydytystä myös läpi myöhempien elinvuottesi.

[Kuva s. 176]

Mitä enemmän kaksi on yhdessä, sitä enemmän heistä tulee yhtä