siitä Harmagedonissa, missä maailma hukkuu, niinkuin silloin kun faraon sotajoukot tuhoutuivat Punaisessa meressä.

16. Mitä muitten kokousten menetelmätapoja ei sovi sen tähden kieltää noudattamasta ja miksi ei?

¹⁶ Kun vertauskuvat on tarjottu ja kun kaikki kelvolliset ovat osallistuneet niihin, niin Herran illallinen loppuu. On toteltu jälleen sen nauttimiskäskyä, mikä on annettu Kristuksen ruumiiseen kuuluville. Mitä sitten seuraa meidän ollessamme koolla, se ei kuulu Herran illalliseen. Se saattaa sen tähden olla sopusoinnussa tavallisen kokouksen lopettamismenetelmämme kanssa. Voidaan siis tehdä palvelusilmoituksia ja -järjestelyjä ja laulaa laulu ja lopettaa yhdessäolo rukouksella. Kun Jeesus puhui ja rukoili opetuslastensa seurassa, kuten on kerrottu Johanneksen 14:nnestä 17:nteen lukuun, niin se ei kuulunut Herran illalliseen, vaan seurasi sitä. Sen, mitä hän sanoi sitten apostoleille ja esitti rukouksessa, saneli tilanteen vakavuus ja sopivaisuus, koska hän oli heidän kanssaan koolla viimeistä kertaa ennen pettämistään ja kuolemaansa. Kertomus sanoo myös: ”Lopuksi, laulettuaan ylistystä, he menivät Öljymäelle”, ja tämä psalmien laulaminen oli tavallista pääsiäisaikaan. (Mark. 14:26, Um) Näin ollen ei se, että me olemme juuri lopettaneet muistonviettomme, estä näitä meidän toisten kokoustemme erikoisuuksia seuraamasta Herran illallista.

17. Mitä muistonvietolle arvollista jälkitoimintaa suosittelemme kaikille läsnäoleville?

¹⁷ Viime vuonna oli muistonvietoissa kautta maailman 511 203 henkeä, vaikka vain 22 723 osallistui vertauskuviin. Meillä on täysi syy odottaa, että tänä vuonna arvostaa muistonviettoa vielä suurempi määrä yli puolen miljoonan ollessa läsnä. Koska me näemme lähestyvämme täydellistä lähtöämme tästä maailmasta uuteen maailmaan, niin me kehoitamme kaikkia toimivia Valtakunnan julistajia auttamaan näitä yli puolen miljoonan nousevia läsnäolijoita kenttäpalvelukseen tänä tulevan maaliskuun 23. p:n viikonloppuna 1951. Te autatte heitä siten osallistumaan lopputodistukseen, ennen kuin tämän vanhan maailman täydellistetty loppu tulee. Mikä arvokas jälkitoiminta se olisikaan Herran tämänvuotiselle illalliselle tänä aikana, jolloin Jumala osoittaa kärsivällisyyttään meitä kaikkia kohtaan pelastukseksemme! – 2. Piet. 3:15.

Lukijain kysymyksiä

● Tukeeko Raamattu sitä ajatusta, että se, mitä äiti näkee raskauden aikana, jättää jollakin tavalla leimansa hänen jälkeläiseensä? Jotkut väittävät näin olevan ja lainaavat todistukseksi 1. Mooseksen kirjan 30:37–43. – T. C., Pennsylvania.

Kun Jaakob halusi lähteä appensa Laabanin palveluksesta, niin Laaban tahtoi hänen jäävän ja ottavan palkkaa sekä kysyi: ”Mitä minun on sinulle annettava?” ”Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään”, Jaakob sanoi, ”jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi: minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ja minun palkkani on sitten oleva tämä.” Laaban suostui, ja kertomus jatkaa: ”Ja samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet – kaikki, joissa oli jotakin valkoista – sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon. Ja hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä; ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa. Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita haavan, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkeita juovia, paljastaen oksien valkoisen rungon. Ja kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan; ja ne olivat kiimallaan tullessansa juomaan. Ja eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita. Sitten Jaakob erotti karitsat; ja hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa; siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan. Ja joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimallaan, pani Jaakob oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä. Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin joutuivat heikot Laabanille ja voimakkaat Jaakobille.” – 1. Moos. 30:25–42.

Tämä näyttäisi tukevan vanhempien vaikutusta tai äidin vaikutelmia koskevaa teoriaa, mutta tieteelliset kokeilut eivät ole voineet toistaa eli vahvistaa Jaakobin kokemusta. Se seikka, että äidin ja syntymättömän pienokaisen välillä ei ole hermoyhteyttä, tekee vaikeaksi sen uskomisen, että äidin vaikutelmat painaisivat leimansa tulevaan jälkeläiseen tai muuttaisivat sitä ruumiillisesti. Mutta äidin terveys on raskauden aikana ”tärkein tekijä, mikä ratkaisee, kantaako hän sikiötä määräaikaan asti ja synnyttääkö sen elinvoimaisessa ja terveessä tilassa”, mutta ”se taru, että tapaturma tai mielenjärkytys painaisi leimansa sikiöön, tulisi karkoittaa pois” Nina A. Andersonin 1950 julkaiseman Lastentautiopin käsikirjan [engl.] mukaan.

Toht. Palmer Findley on samaa mieltä kirjassaan Lapsensynnytyksen kertomus [engl.] ja osoittaa äidin vaikutelmia käsittelevässä osassa, että ennen muinoin uskottiin syntymän edellä saatavan vaikutuksia. ”Lykurgoksen laissa säädettiin, että spartalaisten naisten piti katsella Kastorin ja Polluxin patsaita, jotta he antaisivat jälkeläisilleen voimaa ja kauneutta.” ”Hippokrates opetti, että raskaana olevan naisen kokemat voimakkaat mielenliikutukset voivat antaa aihetta lapsen epämuodostumille.” Aristoteles uskoi tämän muinaisen ajatuksen ja sanoi monen naisen synnyttäneen ristihuulisia lapsia nähtyään jäniksen ja piti muita lasten epämuodostumia johtuneina sellaisen ”äidin mielikuvituksista, joka on kohdistanut silmänsä ja ajatuksensa johonkin huonosti muodostuneeseen luomukseen”. Memfiissä Egyptissä ollut pyhä sonni, jolla oli selässään yksi tai kaksi kotkan muotoista kuviota ja puolikuu otsassaan, piti tapettaman, kun se oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha, mutta ennen sitä piti pappien varata seuraaja, jolla oli samanlaiset merkit. Kun koetettiin saada nuori mulli, jolla olisi oikeat merkit, niin Egyptin lehmät ympäröitiin sikiämisaikana sopivanmuotoisin ja -värisin esinein.

On näin ollen selvää, että usko syntymän edellä saatuun vaikutukseen on vanha, ja me voimme ymmärtää, miten Jaakobkin omaksui tuon oman aikansa uskon. Mutta auttoiko se Jaakobia? On totta, että Jaakob menestyi, kun hän käytti tuota syntymää edeltävän vaikutuksen suunnitelmaansa,