Lujuus ja kestävyys
”Minkätähden, nähden, että me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, omatkaamme jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, minkä kautta me voimme suorittaa otollisesti Jumalalle pyhää palvelusta jumalisessa pelossa ja kunnioituksessa.” – Hepr. 12:28, Um.
1. Miten ja kenessä Jumala on varannut varman toivon perusteen?
KAIKKI oikeamieliset ihmiset rakastavat sitä, mikä on luotettavaa ja totta. Edellinen tutkielmamme on osoittanut meille, että meillä voi olla pysyvä ja murtumaton luottamus muuttumattomaan Jumalaan ja hänen Poikaansa, ’Jeesukseen Kristukseen, joka on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti’. (Mal. 3:6; Hepr. 13:8) Tämä tyydyttää tässä epävarmassa maailmassa meidän hartaan kaipuumme, että tulisi jotakin lujaa ja kestävää, mille voisimme rakentaa varman toivon, mikä on ”sielun ankkuri, varma ja luja”. (Hepr. 6:19) Tämä toivo keskittyy Kristukseen Jumalan päätöksen mukaan, niinkuin olemme juuri tarkastelleet, katsoimmepa sitä miltä näkökulmalta hyvänsä. Kristus on loistoisan taivaallisen järjestön, Siionin, ”peruskulmakivi”, kallis Jumalan silmissä ja kallis jokaisen tosi uskovan silmissä, ”ja joka panee uskonsa häneen, ei ole pettymykseen joutuva”. Niinkuin Paavali esittää asian: ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä [Kristuksessa Jeesuksessa] ’on’.” – 1. Piet. 2:6, 7, Um; 2. Kor. 1:20.
2. Millä tavalla ”peruskulmakivi” on rohkaisuna, mutta mikä varoitus on myös otettava varteen?
2 Edelläolevat Pietarin sanat on tarkoitettu, niinkuin hän sanoo, rohkaisuksi, kannustamaan teitä, ”’julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa”. Ottakaamme samalla varteen annettu varoitus, sillä apostoli osoittaa samassa yhteydessä, että jotkut kompastuvat juuri tähän kiveen. Miksi he kompastuvat? Huomaa tarkoin vastaus. ”Nämä kompastuvat, koska ovat epäuskoisesti tottelemattomia sanalle.” (1. Piet. 2:8, 9) Kuten on aikaisemmin sanottu (17), niin me emme voi yliarvioida Jumalan puhuman sanan tärkeyttä, mikä sana on myöhemmin kerrottu ja puettu sanoiksi Raamatussa, kirjoitetussa Sanassa. Tämä Sana voi olla meidän runsaimpana siunauksenamme ja rohkaisunamme, järkähtämättömänä perustuksena, mille voimme rakentaa lujan uskon ja tosi toivon liittyneenä uutteran, pyhän palveluksen iloihin; tai me voimme ’maistettuamme Jumalan oikeaa sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia’ sallia itsemme tulla veltoiksi uskossa ja toiminnassa, mikä johtaa väistämättömästi takaisinvetäytymiseen ja poislankeamiseen, tullen ensin epäuskoisiksi, sitten tottelemattomiksi evankeliumin sanomalle, niin että me lankeamme juuri siihen, minkä kerran hyväksyimme sellaisella riemulla ja innostuksella. Me uskomme voivamme lopettaa samoin kuin Paavalikin: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 6:5; 10:38, 39.
3. Miten ennustukset paljastavat ”koetellun kiven” tarkoituksen tuomioon nähden ja minä nimenomaisena aikana?
3 Nämä seikat tekee niin paljon tärkeämmiksi ja vaativammiksi kaikissa suhteissa se, että me elämme tuomiopäivää, tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä” ja sitä ’määräaikaa, jolloin tuomion oli alettava Jumalan huoneesta’. (2. Tim. 3:1; 1. Piet. 4:17, Um) Kuten Jesajan 28:16:nnen tekstiyhteys osoittaa, niin peruskulmakivi lasketaan Siioniin sitä tarkoitusta varten, että tutkiva tuomio saataisiin heti paikalla toteutetuksi perustuen tuon ”koetellun kiven” mittoihin ja kulmiin. Huomaa, mikä on välittömästi seurauksena: ”Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa’aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.” (Jes. 28:17) Tämä merkitsee tuomiota vanhan maailman perusteille, sen laitoksille ja rakentajille, sen jumalallekin, Saatanalle, Perkeleelle. ”Koetellun kiven” laskemisen pienoistäyttymys tapahtui ensimmäisessä tulemuksessa, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja tarjoutui kuninkaaksi, kolme ja puoli vuotta sen jälkeen kun hänet oli voideltu Jumalan hengellä Jordanilla. Samoin on tämän kiven täydellisessä laskemisessa toisessa tulemuksessa. ”Pakanain aikojen” päättyessä v. 1914 (jKr.) valtuutettiin Kristus aloittamaan toimintansa kuninkaana ja pappina Psalmin 110:2–4 täyttymiseksi, ja kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuonna 1918, hän tarjoutui kuninkaana kaikille, jotka tunnustautuivat hänen kansakseen. (Katso Jesajan 28. luvun täydellistä tarkastelua lehtemme joulukuun 1. p:n numerosta 1951.)
4. Minkä tähän liittyvän viittauksen Paavali teki, ja mitä se osoittaa?
4 Eräs kiinnostava ja selvä viittaus on apostoli Paavalin lausunto: ”Kaikesta tuosta huolimatta pysyy Jumalan luja perustus kestävänä, ja siinä on tämä sinetti: ’Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle’, ja: ’Luopukoon jokainen Jehovan nimeä mainitseva epävanhurskaudesta.’” (2. Tim. 2:19, Um) Tämä osoittaa myöskin, että kun Jumala toimeenpanee tutkivat tuomionsa, niin se saattaa ilmi, mikä kunkin yksilön asema on. Johtuivathan ne olosuhteet, mitkä panivat apostolin esittämään tämän selityksen, siitä, että hän mainitsi kaksi sellaista miestä nimeltä, jotka olivat ”totuudesta eksyneet” ja jotka piti paljastaa sellaisiksi, jollaisia he todellisuudessa olivat. (2. Tim. 2:16–18) Ja tämä sama läksy tulee vieläkin selvemmäksi, kun katsomme 4. Mooseksen kirjan 16:5:nnen mainintaan ja tekstiyhteyteen, mistä kohdasta Paavali otti edellisen kahdesta mainitsemastamme lainauksesta. Eikö se osoita meille selvästi, miten tärkeää ja välttämätöntä on saada apostolin varhaisemman lausunnon varoitus ja kehoitus: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein”? (2. Tim. 2:15, Um) Huomaa, että meidän ei ainoastaan ole huolellisesti kuultava ja uskottava Jumalan Sanaa, vaan myöskin opittava, miten sitä tulee käsitellä oikein tarjottaessa sitä ja saarnattaessa sitä toisille pyhitetyin sydämin ja käsin.
5. Miten 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:nnessä olevat kaksi lainausta ovat ”sinetti”?
5 Ehkä sinä ihmettelet, miten 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:nnessä olevat kaksi lainausta voivat olla ”sinetti” ”Jumalan vahvalle perustukselle”. Totuus on, että kukaan ei voi pettää Jehovaa, miten paljon ihmiset pettänevätkin toisiaan tai itseäänkin. Kuten olemme nähneet, niin Jumalan pääjärjestöä sanotaan Siioniksi, minkä taivaallisen järjestön kulmakivi on Kristus Jeesus, joka koeteltiin ja tutkittiin äärimmilleen. Samaa koetusta ja kasvatusta sovelletaan poikkeuksetta kaikkiin toisiinkin, joista tulee Jumalan lapsia, kuten Paavali osoittaa. (Hepr. 12:4–11) Miten pitkälle Saatanan lieneekin sallittu mennä, jopa yrittämään pimittää koko asian ’kylvämällä lustetta nisun sekaan’, niin kun määräaika tulee Jumalan tuomion alkamiselle, kuten se on tosiaan tullut, silloin tehdään kyllin selväksi, että ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, viimeiseen mieheen asti. (Matt. 13:25) Ei ole sentähden pienintäkään mahdollisuutta, että kukaan saisi paikan Siionissa, mikä on asetettu perustukselleen Jeesukselle Kristukselle, tai voisi nauttia tuon kaupungin vapautta, jollei hän ole teossa ja totuudessa ’luopunut epävanhurskaudesta’ ja osoittanut antautuneensa Jumalalle ja tekevänsä iloiten hänen tahtonsa, koska hänen lakinsa on hänen sydämessään. Kahden edellämainitun lainauksen täyttyminen vahvistaa eli sinetöi näin ollen ehdottomasti sen suurenmoisen perustotuuden, että laillinen ja ”luja Jumalan perustus pysyy”.
VANHAN MAAILMAN LAITTOMAT PERUSTEET
6. Minkä vastakohtaisuuden merkillepanemalla me voimme arvostaa paremmin uutta maailmaa?
6 Koska me saamme luonnostaan selvemmän käsityksen asioista vastakohtaisuuksien avulla, kuten esimerkiksi kevään herttaisen lämpimistä päivistä talven synkkien, kylmien päivien jälkeen, niin me uskomme samalla tavalla voivamme lisätä uuden maailman laillisten perusteittenkin arvostustamme katsahtamalla lyhyesti vanhan maailman laittomiin perusteisiin. Menkäämme asian juuriin asti sellaisina kuin Jumalan Sana paljastaa ne, välittämättä siitä, jos kristikunnan papit sanovat sen kaiken olevan tarua tai kuvaannollista puhetta. Ja me yritämme jälleen hyötyä noudattamalla lakimiehen menetelmätapaa ja sanomme, että edessämme on kaksi kysymystä. Toinen kysymys koskee tosiasiaa, toinen lakia. Mitkä ovat tosiasiat tässä tapauksessa?
7. Missä ja miten on kuvailtu Saatanan alkuperäinen asema ja väärälle tielle poikkeaminen?
7 Hesekielin ennustus kertoo, että se, joka tunnettiin myöhemmin Saatanana, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, luotiin alkujaan täydelliseksi, ja hänellä oli vastuullinen asema maanpäällisen luomakunnan varjelijana. Se sanoo: ”Sinä olet ollut Eedenissä, Jumalan puutarhassa; . . . Sinä olet voideltu kerubi, joka suojaa.” Sitten se sanoo: ”Sinä olit täydellinen teissäsi siitä päivästä lähtien, jona sinut luotiin, kunnes sinussa havaittiin vääryyttä.” (2. Kor. 4:4, Um; Hes. 28:13–15, KJ) Jesajan ennustus kertoo sitten meille, minkä muodon tämä vääryyden ilmaus otti Saatanan (Lusiferin) mielessä ja sydämessä tuhansia vuosia myöhemmin, kun Babyloniasta tuli kolmas maailmanvalta: ”Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan . . . teen itseni Korkeimman vertaiseksi [kaltaiseksi, KJ].’” (Jes. 14:13, 14) Nämä ovat alkuperäiset tosiasiat. Mikä on nyt laillinen näkökohta?
8. Mikä merkitys sisältyy sanaan ”vääryys”, ja mikä vastakohtaisuus nähdään tässä suhteessa Saatanan ja Jeesuksen välillä?
8 Sana ”vääryys” Hesekielin 28:15:nnessä on mitä merkityksellisin. Se sisältää ajatuksen takaperoisuudesta, tahallisesta poiskääntymisestä siitä, mikä on oikein, sekä myöskin ajatuksen pahuudesta, so. siitä, mikä on vastoin moraalia ja Jumalan lakia. Saatanan vastakohtana on Jeesus, josta ennustettiin: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta”. (Ps. 45:8; Hepr. 1:9) Jumalan ilmaisema laki eli toiminnan ohje on, että kaikkien luomusten tulee osoittaa koko sydämestään tottelevaisuutta uskollisen antaumuksen hengessä häntä kohtaan heidän hyväntekijänään ja Luojanaan, niinkuin Jumalan ainoasyntyinen Poika, jota sanottiin myöhemmin Jeesukseksi, kun hän syntyi Beetlehemissä, näytti aina esimerkillään. (Sananl. 8:22, 30) Mutta Saatana käytti aivan jyrkkänä vastakohtana täydellistä vapaata tahtoaan, mikä on yksi jokaisen älyllisen luomuksen arvokkaimmista omaisuuksista, ja sen sijaan että hän olisi ollut uskollinen ja lainkuuliainen virkailija Jumalan järjestelyissä, sellainen, joka olisi tottelevaisesti näytellyt osansa tuon ensimmäisen vanhurskaan maailman säilyttämiseksi kulkemassa oikeaan suuntaan antaen kaiken palvonnan ja kuuliaisuuden Jehovalle, hän lähti nyt päinvastaiselle ja laittomalle tielle. Kulkiessaan tuota ylpeää, kapinallista ja uhmaavaa tietä hän yritti kääntää ihmisen palvonnan ja palveluksen itselleen, ja hänestä tuli kaiken sen alkuunpanija, mikä on laitonta. Hänestä tuli täysin epäluotettava ja kokonaan uskoton pyhää luottamustehtäväänsä kohtaan.
9. Miten Saatana asetti samanlaisen kiusauksen Eevan ja hänen miehensä eteen ja millaisin seurauksin?
9 Katsokaamme nyt, miten Saatana asetti saman kiusauksen ensimmäisen täydellisen ihmisparin eteen, pannen merkille sekä tosiasiat että lain. 1. Mooseksen kirjan 3. luvun kertomus sanoo, miten ensin Eeva ja sitten Aadam käytti täydellistä valintavapauttaan ja suosi houkuttelevana makupalana ajatusta olla riippumaton Jehovan ja hänen lakiensa alaisuudesta. He halusivat oikeutta elää omaa elämäänsä omalla tavallaan sekä olla oman lakinsa laatijoita. Jumala asetti yhden yksinkertaisen käskyn, mikä oli koetteleva ihmisen tottelevaisuuden. Heidän ei pitänyt syödä erään puun hedelmää. Heillä oli yltäkylläisesti vaihtelua ympärillään, eikä ollut vähimmässäkään määrässä tarpeellista lähestyä tuota puuta. Heille sanottiin myös selvästi rangaistus tottelemattomuudesta, nimittäin kuolema, täydellinen erottaminen elämästä (huomaa: ei elämän säilyttäminen iankaikkisessa vaivassa). Kun Saatana lähestyi Eevaa käyttäen käärmettä puhetorvenaan, niin huomaa, että hän asetti kaikkein ensimmäiseksi Jumalan puhuman sanan luotettavuuden kyseenalaiseksi. Saatana sanoi Eevalle mukaillen esitettynä: ’Onko Jumala sanonut teille, että te kuolette varmasti, jos olette tottelemattomia? Jumala ei ole puhunut teille totta. Te ette varmastikaan kuole, sillä Jumala tietää – vaikkei hän ole sanonut sitä teille – että sinä päivänä, jona te syötte kiellettyä hedelmää, avautuvat teidän silmänne, ja teistä itsestänne tulee kuin Jumala, ja te tiedätte hyvän ja pahan, so. pystytte ratkaisemaan itse, mikä on oikein ja mikä on väärin.’ (1. Moos. 3:1–5) Ja avautuivatko heidän silmänsä? Avautuivat, mutta eivät näkemään sitä, mitä he odottivat. Heidän silmänsä aukenivat syyllisyydentunnon kauhistavaan toteamukseen. He olivat tarkkaan tietoisia siitä, että he eivät uskalla kohdata kasvoista kasvoihin Luojaansa toivottomassa ja alastomassa tilassaan. He uskaltautuivat omasta vapaasta tahdostaan lähtemään samalle laittomalle tottelemattomuuden ja ylpeän riippumattomuuden tielle kuin Saatanakin ja samoin seurauksin: heidät havaittiin syypäiksi laittomuuteen ja kuoleman ansainneiksi.
10. Miten tämä tarkastelu valaisee nykyistä maailman tilaa ja henkeä?
10 Eikö tämä perussyyn tarkastelu valaise suuresti nykyistä maailman tilaa ja vallitsevaa henkeä? Emmekö huomaa kansojen maailmanlaajuisesti ja itsepintaisesti vaativan enemmän kuin koskaan aikaisemmin riippumattomia yksinvaltaisia oikeuksia? Ja eikö ole totta ja usein merkillepantua, että ihmisten keskuudessa on yleensä nykyään enemmän ilkeää itsekkyyttä kuin sukupolven verran aikaisemmin? Kun ihmiset kieltäytyvät kiinnittämästä huomiota Raamatun tälle ajalle kuuluvaan sanomaan, niin eivätkö he ilmaise usein käytetyn puolustuksen tämäntapaisin sanoin: ’Minä en tarvitse tuota raamatullista kirjallisuutta. Minun asiani ovat hyvin. Minä en käy kirkossa kovin usein, mutta minä vietän säädyllistä elämää enkä tee koskaan mitään pahaa kenellekään. Se on minun uskontoni, enkä minä käsitä, miten minun voitaisiin odottaa tekevän mitään enempää.’ Tässä ilmenee sama riippumattomuuden henki kuin ihmisperheen ensimmäisissä vanhemmissakin, saada oikeus elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, ilman että kukaan sekaantuu siihen. On totisesti ylenpalttisesti todistuksia siitä, että koko ”nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän” rakenne on ristiriidassa Jumalan kanssa sen tunnustuksista huolimatta ja että sen perusteet ovat laittomat ja kauttaaltaan väärällä tolalla ja siitä syystä menossa tuhoon. Niinkuin Jeesus sanoi, tätä maailmaa voidaan ”verrata tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” Asia on esitetty lyhyesti hyvin voimakkaasti seuraavassa ennustuksessa: ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” – Gal. 1:4; Matt. 7:26, 27; Jes. 24:5, 6.
VIISAAT VALTAKUNNAN RAKENTAJAT
11. Miksi tämä ahdistuksen päivä on suurenmoinen ja onnellinen Jumalalle antautuneelle kansalle?
11 Kun käännymme pois tuosta synkästä kuvasta, niin miten syvästi meihin vaikuttaakaan Jumalamme ansaitsematon hyvyys, mitä osoitetaan meille niin auliisti! Ne merkit, mitkä saavat ihmiset ”menehtymään peljätessään”, kun he näkevät juuri mainitunlaisten ennustusten lähestyvän täyttymystään, juuri nämä samat merkit panevat meidät riemuitsemaan, niinkuin Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. . . . kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” (Luuk. 21:26–31) Tämä päivä on totisesti suurenmoinen ja onnellinen niille, joiden silmät ovat avautuneet totuudelle ja jotka näkevät etunsa ottaa ne askeleet, mitkä tekevät heille mahdolliseksi osallistumisen Jumalan antautuneen kansan kanssa pyhään Valtakunnan palvelukseen hänen järjestönsä, Siionin, johdolla. Näille ei ole ainoastaan annettu iloa uskoa ja ymmärtää Jumalan puhuttua ja kirjoitettua Sanaa, vaan heidät on sen lisäksi valtuutettu Jehovan todistajina puhumaan ja julistamaan hänen sanojaan, niinkuin on kauniisti ilmaistu tässä vakuuttavassa lupauksessa: ”Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: ’Sinä olet minun kansani’.” (Jes. 51:16) Tämä lupaus tulee meidän lailliseksi perinnöksemme.
12. Mihin huippukohtaan Paavali päätyy tässä Heprealaiskirjeessään ja mitä aihetta seuraten?
12 Kun Paavali pääsee heprealaisille omistamansa pitkän kirjeen huippukohtaan, niin hänkin ottaa käsiteltäväksi perustettua Valtakuntaa koskevan aiheen. ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, tykö”, hän kirjoittaa. Sitten hän varoittaa jälleen painottaen Jumalan ylen tärkeää puhuttua sanaa: ”Katsokaa, ettette pyydä häntä olemaan puhumatta.” Jumalan puhuttu sana on tosiaan apostolin yhä uudistuva aihe läpi koko hänen kirjeensä, alkusanoista lähtien. Me tulemme lopuksi hänen mitä kehoittavimpaan sanaansa, mutta emme kuitenkaan varoituksetta, kun hän kirjoittaa: ”Nähden, että me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, omatkaamme jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, minkä kautta me voimme suorittaa otollisesti Jumalalle pyhää palvelusta jumalisessa pelossa ja kunnioituksessa.” Eikä tämä ole ainoastaan niiden kehoitukseksi, joilla on taivaallinen toivo, sillä kaikkia lampaita, jotka Kuningas Kristus Jeesus asettaa nyt ”oikealle puolelleen”, kehoitetaan perimään ”se valtakunta, mikä on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti”. – Hepr. 12:22; 12:25, 28, Um; Matt. 25:34.
13. Mitä meidän täytyy huolellisesti välttää rakentaessamme tälle yhdelle perustukselle?
13 Pitäköön kukin meistä huolen siitä, että rakentaa uutterasti ja viisaasti Valtakunnan ”peruskulmakivelle”. (1. Kor. 3:11–13) Älä juokse toisaalta Jehovan ja hänen järjestönsä edelle äläkä ratkaise itse, miten suoritat otollista, pyhää palvelusta, sillä sinulla on vaara toimia ultra vires, niinkuin lakimiehet sanovat, so. ylittää lailliset oikeutesi. Älä tule toisaalta veltoksi ja epäsäännölliseksi Valtakunnan-palveluksessasi. Sinä et rakenna koskaan mitään arvokasta sillä tavalla, sillä ”velttouden tähden katto painuu sisään; ja käsien laiskuuden tähden talo vuotaa”. Ei, ’älä harrastuksessasi ole veltto; ole hengessä palava’. – Saarn. 10:18, As; Room. 12:11.
14. Mikä on tärkein sana, minkä me voimme antaa Jumalalle?
14 Me pyydämme lopuksi sinua harkitsemaan tätä katsantokantaa. Jehova on antanut vakuudeksi oman lupauksen sanansa, joka on kaikkein tärkein. Kun opit jatkuvasti enemmän totuutta tutkimalla hänen Sanaansa, niin eikö se saa sinua arvostamaan syvemmin hänen meidän hyväksemme tekemänsä varauksen hämmästyttävää laajuutta? Eikö se ole saattanut sinua vastaamaan hänen kehoitukseensa: ”Anna sydämesi, poikani, minulle”? (Sananl. 23:26) Sinun etusi on vastata antamalla vakuudeksi sinun lupauksen sanasi tehdessäsi antautumislupauksen. Mikäli sinä olet henkilökohtaisesti kysymyksessä, niin se on tärkein sana, minkä sinä voit antaa. Pidä se! Kunnioita sitä! Elä sen mukaisesti!
15. Mikä on meille välttämätöntä saadaksemme Jumalan siunauksen?
15 Älä keksi puolusteluja sanomalla, että sinulla ei ole toivoa kuulua Aabrahamin siemeneen, jolla on odote saada osallistua Kristuksen kanssa taivaalliseen valtaistuimeen. Etkö sinä halua kovin nauttia Jumalan siunausta? Sinä et saa mitään siunausta, et osuutta Aabrahamin siemeneen etkä sijaa ”kaikissa sukukunnissa maan päällä”, jollet sinä osoita samanlaista uskoa ja halukasta tottelevaisuutta tosi antaumuksen ja palvonnan hengessä, mitä Aabrahamkin ilmaisi. Älä anna Perkeleen pettää eikä peloitella itseäsi pois, hänen, joka ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”, vaan ’vastusta häntä lujana uskossa’. – 1. Moos. 12:3; 1. Piet. 5:8, 9.
16, 17. Mikä loppuvetoomus tehdään, ja mikä suurenmoinen kehoitus annetaan meidän noudatettavaksemme?
16 Me vetoamme sentähden sinuun mitä voimakkaimmin, että olet isä Aabrahamin kaltainen ja osoitat oikealaatuista uutteruutta loppuun asti, kun sinulla on täysi vakuus toivosta periä nuo siunaukset, mitkä virtaavat siitä kaupungista, jolla on todelliset, lailliset perusteet. Nämä siunaukset kutsuvat sinua nyt. Kuuntele!
17 ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja hän itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat [luotettavat] ja todet’.” – Ilm. 21:1–5.