Raamatun niin sanotut anakronismit
RAAMATUN kriitikoille yleinen väitös on, että se ei voi olla Jumalan henkeytetty Sana, koska se sisältää anakronismeja. Mitä anakronismi on? Se on ”väärä sijoitus eli erehdys aikajärjestyksessä; ajanlaskussa ilmenevä erehdys, minkä tähden tapahtumat tulevat sijoitetuiksi väärin toisiinsa nähden”. – Webster.
Valaisemme asiaa: Mikään ennen vuotta 1939 kirjoitettu kirjallinen tutkielma ei viittaa vuonna 1914 alkaneeseen sotaan ensimmäisenä maailmansotana, koska siihen mennessä oli ollut ainoastaan yksi maailmansota. Se sota tunnettiin yksinkertaisesti ”maailmansotana”. Jos näin ollen väitetään, että jokin tutkielma on jonkun ennen vuotta 1939 kuolleen henkilön kirjoittama ja siinä esiintyy kuitenkin sanonta ”ensimmäinen maailmansota”, niin tällainen väite joutuisi ilmeisesti kyseelliseksi anakronismin takia.
Mutta on kuitenkin mahdollista, että monta vuotta tämän jälkeen julkaistu sellaisen tutkielman jäljennös voisi viitata ”ensimmäiseen maailmansotaan”. Jos se olisi esim. jäljennetty ja uudelleenpainettu toistamiseen, niin sana ”maailmansota” olisi voitu muuttaa ”ensimmäiseksi maailmansodaksi” joko erehdyksessä tai tahallaan väärinymmärryksen välttämiseksi. Tämä anakronismin esiintyminen jäljennöksessä ei todistaisi sen tähden itsessään, että alkuperäistä tutkielmaa ei kirjoittanut joku, joka kuoli ennen vuotta 1939.
Koska on löydetty hyvin varhaisia Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksia, niin me voimme sanoa tarkalleen, mitkä jäljentäjien virheet ovat hiipineet tekstiin vuosisatojen kuluessa ja milloin. Saattaa olla, että tämä voi koskea jonakin päivänä todenperäisemmin Heprealaisia kirjoituksia kuin nyt. Mutta Jesajan Kuolleen meren käsikirjoituksesta päätellen on selvää, että Jumalan pyhä henki piti huolen siitä, että tällaiset erehdykset olivat tosiaan harvoja ja enimmäkseen vähäpätöisiä. Jos me haluamme tutkia ja harkita Kirjoituksia, niin me huomaamme toistamiseen, että se, mikä kerran näytti anakronismilta, ei ole ehkä lopulta ollutkaan sellainen.
Ensimmäisten näennäisten Heprealaisissa kirjoituksissa olevien anakronismien joukossa on viittaus Daanin kaupunkiin 1. Mooseksen kirjan 14:14:nnessä, missä meille kerrotaan Aabrahamin ajaneen eräitä kuninkaita takaa ”Daaniin saakka”. Mutta Tuomarien kirjan 18:29:nnestä me luemme, että daanilaiset antoivat Kanaaniin tultuaan Laiksen kaupungille nimen Daan. Koska Mooses kuoli, ennen kuin nimi muutettiin, niin väitetään, että hän ei voinut kirjoittaa 1. Mooseksen kirjaa.
Mutta eräät raamatunoppineet väittävät, että oli useampia kuin yksi Daan-niminen kaupunki. He viittaavat 5. Mooseksen kirjan 34:1:sessä mainittuun Daan-nimiseen kaupunkiin ja 2. Samuelin kirjan 24:6:nnessä esiintyvään Daan-Jaaniin. Eikä sitäkään mahdollisuutta voida kieltää, että 1. Mooseksen kirjan 14:14:nnessä oleva maininta johtuu jäljentäjän erehdyksestä tai tahallisesta valinnasta väärinkäsityksen välttämiseksi. Miten asia lieneekin, niin meillä ei ole suinkaan tässä mitään, mikä todistaisi, ettei Mooses kirjoittanut 1. Mooseksen kirjaa.
2. Mooseksen kirjan 15. luvussa kerrottua Mooseksen voittolaulua, mikä kertoo siitä, miten faaraon sotajoukot voitettiin Punaisella merellä, syytetään niin ikään anakronismista. Modernistisen Interpreter’s Biblen (Selittäjän Raamatun) mukaan se ei voinut mitenkään olla Mooseksen kirjoittama, koska se kertoo siitä vaikutuksesta, mikä israelilaisten ihmeellisellä pelastamisella ja faaraon sotajoukkojen kuolemalla Punaisessa meressä oli Filistean asukkaisiin, Edomin ruhtinaisiin ja Mooabin sankareihin, ja koska se mainitsee Jehovan pyhäkön. Se sanoo, että nämä ovat anakronismeja ja todistavat, että jonkun, joka kuvitteli olevansa Mooseksen asemassa ja joka omisti tuon laulun hänen sanoikseen, on täytynyt laatia se ei ainoastaan sen jälkeen kun Israel oli kulkenut autiomaan halki ja kohdannut nämä kansat, vaan myöskin sen jälkeen kun Salomon temppeli oli rakennettu pyhäkköineen.
Mutta tämä kaikki ei ole välttämättä seurauksena. Mooses oppi epäilemättä 40-vuotisvaelluksellaan autiomaassa paljon ympäröivistä maista ja kansoista, jollei hän tuntenut niitä jo faaraon hovissa saamansa opetuksen perusteella. Laulu asettaa sitä paitsi kaiken tulevaan aikaluokkaan, ja se on todellisuudessa ennustus. Noiden pakanoiden täytyy kuulla tai ne tulevat kuulemaan, pelon täytyy vallata tai se tulee valtaamaan heidät, ja Jehova on tuova kansansa pyhäkköönsä (Um; myös Väl.; Vk). Kenelläkään, joka myöntää, että Jehova Jumala käytti muinaisaikoina palvelijoitaan lausumaan henkeytettyjä ennustuksia, ei ole mitään vaikeutta hyväksyä sitä tosiasiaa, että Mooses kirjoitti tosiaan tämän laulun.
Raamatun kriitikot ovat viitanneet 1. Mooseksen kirjan 36:31:nteen eräänä räikeänä anakronismitapauksena. Vaikka se kirjoitettiin yli neljäsataa vuotta ennen kuin Israelissa oli kuninkaita, niin se sanoo: ”Ja nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennenkuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia.” Mutta vähäinen ajattelu osoittaa kumminkin, että Mooses voi aivan hyvin lausua näin, vaikka Israelissa ei ollut kuninkaita siihen aikaan. Kuinka niin? Mooseshan tunsi Jehovan Aabrahamille antaman lupauksen, että ”sinusta on polveutuva kuninkaita”. Mooses itse ennusti sitä paitsi, että kun hänen kansansa on mennyt Kanaanin maahan, niin se pyytää kuningasta hallitsemaan sitä. Antoipa hän ohjeitakin sen suhteen, kuka voitaisiin ja ketä ei voitaisi valita sekä mitä kuninkaan täytyy tehdä. (1. Moos. 17:6; 5. Moos. 17:14–20) Ja kriitikot vaiennetaan tässä jälleen sitenkin, että tämä saattaa olla väliin lisätty jae, sillä melkein samanlainen esitys on myöskin 1. Aikakirjan 1:43:nnessa, mikä käsittelee samaa sukukertomusta.
Vielä eräs niin sanottu anakronismi on 2. Mooseksen kirjan 16:35:nnessä. Siinä sanotaan: ”Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle.” On totta, että ei ole luultavaa, että Mooses kirjoitti nuo sanat silloin kun hän kirjoitti alkuperäisen kertomuksen israelilaisten mannansaannista, mutta kuka voisi väittää, että hän itse ei lisännyt näitä sanoja 40-vuotisen autiomaavaelluksen lopussa, kun hän seisoi Kanaanin maan rajalla tietäen, että hänen kansansa ei söisi sen jälkeen enää mannaa? Lisäsipä hän itse tai joku toinen nämä sanat, niin niitä ei voida itsessään käyttää suinkaan todistamaan, että koko 2. Mooseksen kirja ei ollut Mooseksen kirjoittama.
5. Mooseksen kirjan ja Joosuan loppuja on sanottu anakronismeiksi, koska ne kertovat niiden kirjoittajien kuolemasta. Mutta paljon järkevämpi kanta on, että nämä jälkikirjoitukset lisättiin kaitselmuksen ohjauksesta täydentämään niiden kirjoittajien kertomusta, eivätkä ne todista lainkaan, että itse kirjat eivät ole Mooseksen ja Joosuan kirjoittamat. Tällaiset heikot väitökset osoittavat vain Raamatun kriitikkojen objektiivisuuden puutetta.
Jos me luemme Raamattua löytääksemme siitä virheitä saadaksemme siten jotain syytä olla hyväksymättä sitä Jumalan Sanana ja Oppaanamme, niin me löydämme ilmeisesti sen, mitä haemmekin. Mutta jos me etsimme totuutta avomielisesti, niin me löydämme sen emmekä kompastu niin sanottuihin anakronismeihin. Raamatun aitoutta tukevien todistusten runsautta ei voida suinkaan syrjäyttää sellaisten heikkojen väitteitten perusteella kuin niin sanotut anakronismit ovat.