Tie takaisin paratiisin rauhaan

1, 2. a) Mainitse joitakin Jumalan maallisen luomakunnan herättämiä vaistomaisia tunteita, jotka saavat meidät kysymään: miksi? b) Miksi me arvostamme niin suuresti näitä maallisen luomakunnan piirteitä?

MIKSI sinua miellyttää mennä kotisi puutarhaan tai kaupungin puistoon? Miksi haluat lähteä pois kaupungista ulos luontoon? Miksi luonnonkauneus kiehtoo sinua? Miksi nautit katsellessasi mahtavan virran rauhallista juoksua alhaalla olevassa laaksossa? Miksi tunnet mielihyvää silmäillessäsi loivasti kohoavia vaaranrinteitä, joita koristavat juhlalliset puut, pensaat ja kukat? Miksi kunnioittava pelko hiipii mieleesi seisoessasi korkeassa vuoristossa, missä hohtavat pilvet hyväilevät taivaansineen kohoavia huippuja taikka purjehtivat rauhallisesti niiden ohi?

² Miksi pysähdyt lumottuna kuuntelemaan puunlatvassa iloisena sirkuttavan linnun laulua? Miksi tunnet miellyttävää jännitystä nähdessäsi metsän tai tasangon villieläimiä äkkiä edessäsi, vapaina luonnontilassa ja vaistojansa seuraten – siron saksanhirven loikkimassa, kengurun hyppäämässä, emun tai kasuaarin juoksemassa pitkin harppauksin – tai vaikkapa vain lammaslauman laitumellaan? Miksi kaikki sinua ympäröivät ihmeet taivaalla, maassa ja joissa antavat sinulle mieluisan tunteen siitä, että saat elää ajattelevana luomuksena? Se johtuu siitä, että sinut luotiin elämään paratiisissa!

 3. Keneltä olemme saaneet arvostuksemme paratiisia kohtaan?

³ Ei! Sinä et ole koskaan ollut paratiisissa, mutta ensimmäinen ihmispari, ensimmäinen ihmisisämme ja -äitimme, oli aluksi paratiisissa. Heiltä sinä olet saanut arvostuksesi kaikkea sellaista kohtaan, mikä muistuttaa paratiisia. He saivat arvostuksensa paratiisia kohtaan Luojaltaan, jonka he tunnustivat Jumalakseen. Hän teki heidät sellaisiksi, koska hänellä itsellään on täydellinen kauneuden ja levollisen sopusoinnun taju. Hän valmisti maallisen paratiisin erikoisesti heitä varten, sillä hän on kaikkeuden suurin Puutarhuri, suurin Puistonhoitaja, suurin Metsänhoitaja. Hän halusi ilahduttaa heitä paratiisikodilla, ja siksi hän antoi heille ne jumalalliset ominaisuudet, joiden avulla he saattoivat nauttia paratiisista väsymättä siihen koskaan. Hän teki heidät sellaisiksi, että he saattoivat siirtää jälkeläisilleen samanlaisen tietoisuuden paratiisista ja sen iloisen arvostamisen, mikä heillä itsellään, vanhemmilla, oli. Me olemme perineet heiltä tämän jalostavan luonteenpiirteen. Saammeko me sitten iloita pääsystä takaisin paratiisiin, jos se on Luojan tahto ja järjestely? Varmasti saamme!

 4. Millaisilla ominaisuuksilla Jehova alun perin varusti ihmisen, ja mitä se osoittaa hänen ihmisluomuksistaan?

⁴ Miten hyvä taivaallinen Luoja olikaan antaessaan ihmissuvulle alun paratiisikodissa! Miten Jumalan kaltaista se olikaan! Vaikka me olemme ihmisiä ja meidät on tehty maan tomusta, niin hän ei alentanut meitä. Hän korotti meidät, hän antoi meille suurimman arvon maan päällä luomalla ensimmäiset vanhempamme täydellisiksi ihmisiksi, maailman kauneimmiksi eläviksi luomuksiksi, joilla on Jumalan kaltaiset ominaisuudet, koska ensimmäiset ihmisvanhempamme tehtiin Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi. Hän ei hävennyt sanoa heitä lapsikseen, vaikka he olivat vähän taivaan enkeleitä alhaisempia. Ottaen täysin huomioon heidän herkät tunteensa ja terveet, täydelliset, kauniit ruumiinsa hän asetti heidät kotiin, joka vastasi heidän kykyjään, maalliseen paratiisiin, jonka vain kaikkivaltias Jumala saattoi valmistaa. Kuvatessaan sitä meille hänen kirjoitettu Sanansa, Pyhä Raamattu, sanoo sitä ”Eedenin paratiisiksi”, ja sana ”Eeden” merkitsee ’mielihyvää’. – 1. Moos. 1:26–28; 2:7–14.

 5. Mistä tiedämme, ettei Eedenin puutarha ollut vain pieni kaunis puisto?

⁵ Eedenin puutarha, tämä mielihyvän paratiisi, ei ollut mikään vähäinen alue, kuin kaupungin puisto. Muun kasvillisuuden lisäksi siellä oli kaikenlaisia puita, puita, jotka olivat kauniita katsella, ja puita, joissa kasvoi syötäviä hedelmiä. Se oli täynnä lintuja ja eläimiä. Jonkinlaisen käsityksen sen koosta antaa se, että sieltä sai alkunsa joki, missä virtasi niin paljon makeaa vettä, että se saattoi jakaantua neljään haaraan, jotka vuorostaan muuttuivat joiksi. Noissa vesissä oli runsaasti kalaa, vaikka suuret järvet ja valtameret ovat voineet olla kaukana. Tässä valitussa maan osassa, paratiisissa, ihmisen ensimmäisessä kodissa, oli epäilemättä vuoria ja laaksoja.

 6. Mistä johtuu, ettei ihmiskunta syntynyt paratiisissa?

⁶ Nyt, lähes kuusituhatta vuotta sen jälkeen, kun ihmiselämä alkoi paratiisissa, maa ei totisesti ole mikään paratiisi, rauhallinen Eedenin puutarha. Mitä tapahtui ensimmäisen ihmisparin paratiisille Lounais-Aasiassa? Miksi me kaikki emme ole syntyneet paratiisissa? Syynä on se, että ensimmäiset ihmisvanhempamme karkotettiin pois Eedenin puutarhasta, ennen kuin he olivat saaneet yhtään lasta. Sitten, yli 1 600 vuotta myöhemmin, koko maapallon peittänyt vedenpaisumus tuhosi hylätyn paratiisin. Eufrat ja Tigris, jotka kerran saivat alkunsa tuosta paratiisista, virtaavat kuitenkin yhä kiistattomana todistuksena tästä asiasta. Se ei ole taikauskoisten ihmisten keksimä taru. Ensimmäisen miehen nimi oli Aadam, joka merkitsee ’maasta’. Hänen vaimonsa nimi oli Eeva, joka merkitsee ’elävää’, koska hänestä tuli kaikkien muiden ihmisten äiti. Kaikki nämä – joihin mekin nykyään kuulumme – alkoivat syntyä heille sen jälkeen, kun heidät oli karkotettu Eedenin paratiisipuutarhasta.

 7. a) Mikä on Jumalan muuttumaton päätös maan suhteen? b) Miten Herra Jeesus Kristus osoitti uskonsa Jumalan sanaan vahvistaen siten meidänkin vakaumustamme sen totuudellisuudesta?

⁷ Kenellä sitten oli oikeus karkottaa Aadam ja Eeva pois paratiisista? Kenellä oli oikeus tuhota tuo paratiisi ja pitää meidät sen ulkopuolella? Jumalalla, joka oli luonut sekä sen että Aadamin ja Eevan. Hänellä on myös oikeus antaa meille lupaus paratiisin istuttamisesta uudelleen maan päälle. Tämän lupauksen hän onkin antanut meille, ja hän on kirjoituttanut tuon lupauksen henkeytettyyn Sanaansa, Pyhään Raamattuun. Kun hän ensin istutti Eedenin paratiisipuutarhan Lounais-Aasiaan, niin hänen muuttumaton päätöksensä oli laajentaa paratiisi koko maapalloa koskevaksi, yli koko Aasian, Euroopan, Afrikan, Australian, Etelämantereen, Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja merten saarten. Hän ei ole muuttanut rakkaudellista päätöstään tässä suhteessa. Hänen alkuperäistä päätöstään ei ole kumottu. Hän ei ole keskeyttäjä. Hän pitää yhä kiinni alkuperäisestä päätöksestään. Todistukseksi tästä onnellisesta tosiasiasta hän on varannut ihmisperheelle tien takaisin paratiisiin, paratiisiin, joka on niin suuri kuin hän sen ensin aivoitteli, maailmanlaajuiseen ikuisen rauhan paratiisiin. Hän on lopulta tekevä tämän maapallon vielä kauniimmaksi kuin miltä se näytti lähiavaruudessa astronauteista heidän kiertäessään kuuta ihmistekoisessa avaruusaluksessa. Tämä ei ole mikään uskonnollinen taru. Jos se olisi taru, niin Jumala, joka on vastuussa Pyhän Raamatun kirjoittamisesta, tekisi itsensä naurunalaiseksi. Siinä tapauksessa kristikunnan uskonnollisilla pappismiehillä ja nykyajan tiedemiehillä olisi syytä nauraa Hänelle ja pitää hänen Raamattuaan pilkkanaan. Mutta eräs mies, joka oli suurempi kuin kaikki papit ja tiedemiehet yhteensä, puhui täysin vakavissaan ensimmäisistä ihmisvanhemmistamme. Kun häneltä erään väittelyn yhteydessä kysyttiin avioliitosta ja avioerosta, hän sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:3–6) Tuo mies oli Jeesus Kristus, ja hän lainasi tuossa tilaisuudessa Pyhän Raamatun ensimmäisestä ja toisesta luvusta. – 1. Moos. 1:27; 2:24.

8, 9. Miksi Jeesus saattoi puhua, asiantuntijana ihmisen luomisesta ja tulevaisuudesta?

⁸ Ennen kuin Jeesus Kristus tuli taivaasta maan päälle syntyäkseen täydelliseksi ihmiseksi, Jumala sanoi hänelle taivaassa kuudentena luomispäivänä: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” (1. Moos. 1:26) Siksi Jeesus Kristus saattoi puhua asiantuntijana Aadamin ja Eevan luomisesta ja heidän paratiisikodistaan.

⁹ Saatuaan tämän kutsun Jumalalta Jeesus Kristus osallistui ennen ihmiseksi tuloaan Jumalan toverina Aadamin ja Eevan ja heidän paratiisinsa luomiseen. Hän oli taivaassa ja kuuli Jumalan siunaavan Aadamin ja Eevan ja sanovan heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Moos. 1:27, 28) Jeesus Kristus tiesi jo tämän perusteella Jumalan päätöksen olevan, että koko maa tehtäisiin alamaiseksi ja että se valmistettaisiin paratiisitilaan ja täytettäisiin Aadamin ja Eevan lapsilla, joista jokainen olisi Jumalan kuva ja kaltainen, ja he vallitsisivat kaikkia kaloja, lintuja ja koti- ja villieläimiä, mutta eivät palvoisi näitä eläimiä jumalina tai jumalattarina. Miten ihastuttava, suurenmoinen paikka maa onkaan oleva, kun kaikkivaltias Jumala toteuttaa tämän päätöksensä lopullisesti, sillä Jumala ei ole muuttanut mieltänsä sen suhteen.

IHMISEN LUOMINEN JA LANKEEMUS TÄYDELLISYYDESTÄ

10. Miten 1. Mooseksen kirjan 2. luku kuvailee ihmisen luomista?

¹⁰ Pyhän Raamatun toinen luku kertoo, miten Jumala loi ensin Aadamin ja vähän myöhemmin hänen vaimonsa Eevan, sekä kertoo myös heidän vihkimisensä. Lainaamme suoraan Raamatusta, mitä tuo toinen luku kertoo: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” – 1. Moos. 2:7, 8.

11, 12. Minkä tehtävän Jumala antoi Aadamille ennen Eevan luomista, ja minkä kiellon hän antoi Aadamille?

¹¹ Ennen kuin Jumala loi naisen, Eevan, hän antoi kuitenkin Aadamin nimittää lentävät luomukset ja maaeläimet ja hän kielsi myös Aadamia syömästä tietystä puusta, nimittäin hyvän- ja pahantiedon puusta. Me luemme:

¹² ”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Moos. 2:15–17.

13. a) Mikä Aadamin tottelevaisuutta koskeva seikka on heti täysin ilmeinen sen perusteella, että ihmiset kuolevat? b) Mitä Jeesus sanoi tottelevaisuudesta vähässä?

¹³ Herra Jumala asetti silloin ensimmäisen ihmisisämme valittavaksi iankaikkisen elämän mielihyvän paratiisissa tai iankaikkisen kuoleman. Me voimme heti aavistaa, että Aadam aikanaan söi kiellettyä hedelmää ja että Se, jonka lakia hän rikkoi, tuomitsi hänet kuolemaan. Miksi muuten me kaikki, jotka olemme Aadamin jälkeläisiä, kuolisimme? Niin onkin. Mutta mikä ihme yllytti Aadamin rikkomaan tätä lakia kuolemanrangaistuksen uhallakin? Jumala kielsi Aadamilta aivan pikkuasian, mutta juuri tuon asian pienuus koetteli Aadamin tottelevaisuuden täydellisyyttä. Tarvittiin vain pieni pahuuden alku Aadamin jumalankaltaisen täydellisyyden tuhoamiseksi ja hänen muuttamisekseen pahaksi. Jeesus Kristus, joka säilytti oman täydellisyytensä huolimatta suuresta kiusauksesta ja koetuksesta, sanoi: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” (Luuk. 16:10) Täydellisen ihmisen Aadamin tekemästä pienestä synnistä on kehittynyt kaikki ihmiskunnan nykyinen vääryys. Miksi siis Aadam teki syntiä? Raamattu ilmoittaa sen meille.

14. Mitä Eeva vastasi kiellettyä puuta koskevaan tiedusteluun, ja kuka sitä kysyi?

¹⁴ Kun Jumala oli luonut naisen Eevan ja esitellyt hänet Aadamille tämän vaimona, Aadam ilmoitti hänelle, että Jumala oli kieltänyt heitä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta ja että seurauksena olisi kuolemanrangaistus, jos he olisivat tottelemattomia ja söisivät siitä. Kun Eevalta myöhemmin kysyttiin tästä kielletystä puusta, hän vastasi kysyjälle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” (1. Moos. 3:2, 3) Kuka sitten kyseli tästä kielletystä puusta? Ulkonäöstä päätellen se oli käärme. Mutta käärmeet eivät puhu ihmisten kieltä. Siksi äänen on täytynyt kuulua jollekin näkymättömälle persoonalle, joka käytti tätä käärmettä samaan tapaan kuin vatsastapuhuja nukkea. Niinpä Eeva ei aavistanut, että kysyjä oli todellisuudessa näkymätön henkipersoona, joka oli päättänyt eksyttää hänet rikkomaan Jumalan käskyä ja siis tekemään syntiä. Niinpä Eeva myöhemmin sanoi selitykseksi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” – 1. Moos. 3:13.

15. Miten käärme Eevalle puhuessaan panetteli Jumalaa, ja miksi nimi ”Perkele” on sopiva tuolle näkymättömälle henkiluomukselle, joka ensin puhui Eevalle?

¹⁵ Tuossa tilaisuudessa lausuttiin ensimmäinen valhe, sillä tuo Eevan kanssa keskusteleva näkymätön persoona puhui nyt vastoin Jumalan varoituksen sanaa. Hän teki itsestään valehtelijan, mutta hän koetti saada asiat näyttämään siltä kuin Jumala olisi valehdellut Aadamille ja olisi valehtelija. Me luemme: ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’.” (1. Moos. 3:1–5) Me kaikki tiedämme nyt, että se oli valhe, sillä me kaikki olemme kuolevaisia ja olemme perineet kuoleman. Jumala ei ollut valehdellut, vaan se, joka oli käyttänyt käärmettä välikappaleenaan, oli valehtelija. Kuka hän sitten oli? Jeesus Kristus sanoi hänen olleen ”perkele” ja lisäsi: ”Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8:44) Miten sopivaa olikaan, että Jeesus Kristus sanoi häntä ”perkeleeksi”, sillä tätä vastaava kreikkalainen sana tarkoittaa ’panettelijaa’, ja hän oli panetellut Jumalaa. Murhanhimoisesti hän eksytti Eevan kuoleman tielle.

16. a) Mitkä ajatukset alkoivat nyt askarruttaa Eevan mieltä? b) Mitä hän teki ja taivutti miehensäkin tekemään?

¹⁶ Eeva salli valheen pesiytyä päähänsä. Hän alkoi epäillä Jumalaa, Luojaansa ja Isäänsä. Kielletty puu alkoi nyt näyttää hänestä houkuttelevalta sen sijaan että se olisi kammottanut häntä niin kuin kuoleman vitsaus. Hänen sydämessään heräsi nyt halu kielletyn puun hedelmään. Hän ei sallinut Jumalan osoittautua totiseksi, vaan antoi kasvavan halunsa päästä voitolle ja panna hänet syömään kiellettyä hedelmää. Hän oli rikkonut Jumalan lakia ja tehnyt ihmisen ensimmäisen synnin. Hän ei kuitenkaan kuollut heti, mikä näennäisesti todisti Saatanan käyttämän käärmeen olleen oikeassa, ainakin sillä hetkellä. Kun hänen miehensä Aadam myöhemmin tuli ja tapasi hänet elossa, hän taivutti tämänkin maistamaan kädessään olevaa kiellettyä hedelmää. Aadam tiesi, mikä olisi koko rangaistus tästä, nimittäin kuolema, mutta hän päätti itsekkäästi kuolla mieluummin Eevan kanssa Jumalan käden kautta kuin elää paratiisissa ilman häntä. He menettivät heti sydämen- ja mielenrauhansa. Heidän omatuntonsa vaivasi heitä. He olivat menettäneet täydellisen viattomuutensa; he näyttivät saastaisilta toistensa silmissä. He menettivät myös rauhan Jumalan kanssa. Pelkkä Jumalan näkymättömän lähestymisen ääni sai heidät pakenemaan ja kätkeytymään. – 1. Moos. 3:6–10.

17. Miten Saatana osoittautui valehtelijaksi, ja mitä tapahtui todellisuudessa Aadamille ja Eevalle?

¹⁷ Vastatessaan Jumalan tiedusteluun Eeva ja Aadam tunnustivat tahallisen syntinsä. Heillä ei ollut mitään perustetta pyytää Hänen anteeksiantoaan, eivätkä he pyytäneet sitä, sillä se olisi merkinnyt sen pyytämistä että Jumala olisi syrjäyttänyt oman lakinsa. Vastoin sitä, mitä Saatana oli sanonut käärmeen välityksellä, Jumala piti oikeutetusti kiinni laistaan ja tuomitsi Aadamin ja Eevan kuolemaan. Hän ei tuominnut heitä iankaikkiseen elämään tulisessa kidutuspaikassa; hän tuomitsi heidät siihen, minkä hänen lakinsa oli ilmaissut – kuolemaan. Se merkitsi, että heidän täytyi palata siihen paikkaan, mistä Aadam oli otettu, maan tomuun, siis olemattomuuden tilaan. Ihmisen määrääminen olemattomuuteen ei ole palkinto hänen henkilökohtaisista ansioistaan, kuten opetetaan uskonnollisessa nirvanaopissa. Se on rangaistus tahallisesta tottelemattomuudesta Jumalan laeille, tahallisesta synnistä. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 6:23.

18. Mitä Aadam ja Eeva olivat päättäneet tehdä menettelyllään, ja mitä Jumala siis nyt teki?

¹⁸ Miten Jumala toimeenpani tuomion? Syömällä kielletystä hyvän- ja pahantiedon puusta Aadam ja Eeva päättivät tulla kuin jumaliksi ratkaisemalla itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Siksi Jumalan sana sanoo: ”Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’ Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.” (1. Moos. 3:22–24) Raamatun kertomus ilmaisee, että Aadamin vaimo, Eeva, karkotettiin hänen kanssaan. Aadamin synti vaikutti niin vähän hänen ruumiilliseen täydellisyyteensä, että hän eli mielihyvän paratiisin ulkopuolella 930-vuotiaaksi, ja hänestä tuli monen pojan ja tyttären isä. (1. Moos. 5:1–5) Jos Aadam olisi pysynyt tottelevaisena paratiisissa, hän olisi voinut elää ikuisesti ja saanut kaikki poikansa ja tyttärensä täydellisenä ihmisenä.

19. Miten tie takaisin paratiisiin suljettiin siihen aikaan ensimmäiseltä ihmisparilta ja sen jälkeläisiltä, ja mitä lopulta tapahtui Eedenin paratiisille?

¹⁹ Se oli tie pois paratiisista, pois sen rauhasta Jumalan kanssa, miehen ja naisen välisestä rauhasta ja ihmisen rauhasta eläinten, lintujen ja kalojen kanssa. Paluutien sulkivat vartioivien kerubien, Jumalan yli-inhimillisten luomusten, läsnäolo ja kaikkiin suuntiin kääntyilevä välkkyvä miekanterä. 1 656 vuoden aikana ihminen ei päässyt takaisin paratiisiin eikä sen elämän puun luo. Lupaa ei annettu edes sellaisille jumalaapelkääville miehille kuin Aabelille, Eenokille ja Nooalle. Sitten tuli Nooan ajan maailmanlaajuinen vedenpaisumus ja pyyhkäisi paratiisin maan pinnalta. (Hepr. 11:1–7; 1. Moos. 6:5–8:22) Sitä ei ole koskaan löydetty.

20. a) Onko maapallomme muutettu paratiisiksi vedenpaisumuksen jälkeen, ja mikä nyt uhkaa maata? b) Miksi ihminen ei voi tehdä maasta paratiisia?

²⁰ Vedenpaisumuksesta on nyt kulunut yli 4 300 vuotta, mutta ihmiskunta ei ole kyennyt muuttamaan koko maapalloa paratiisiksi, vaikka ihmiskunnan väkiluku on noussut yli 3,4 miljardiin ja vaikka väestö lisääntyy parhaillaan räjähdysmäisesti. Uusi maailmansota, jossa käytettäisiin ydinaseita, kemiallisia ja biologisia aseita ja radiologisia aseita, uhkaa tehdä tästä maasta asumattoman planeetan, aution ja viljelemättömän, navalta navalle saastuneen paikan. Tosiasiat puhuvat puolestaan: ihminen ei voi nykytilassaan muuttaa tätä planeettaa, maata, paratiisiksi, joka olisi verrattavissa alkuperäiseen Eedenin puutarhaan eli mielihyvän paratiisiin. Miksi ei? Koska ihmisellä ei ole rauhaa Jumalan, paratiisin Luojan, kanssa. Ihminen ei voi enää väittää olevansa täydellinen ruumiiltaan ja mieleltään tai täydellinen viattomuudessa tai täydellinen moraalisesti. Hän on juuri sellainen kuin Pyhä Raamattu hänestä sanoo: syntinen. Siitä syystä ihminen on Jumalan tuomion alainen ja kuolevainen.

PALUUTIE VALMISTEILLA

21, 22. Tekikö Aadamin ja Eevan tottelemattomuus lopullisesti tyhjäksi Jumalan päätöksen muuttaa tämä maa paratiisiksi, ja mistä me sen tiedämme?

²¹ Onko tilanne siis toivoton? Onko tie takaisin paratiisin rauhaan mahdottomuus? On ihmisponnistuksin, mutta Jumalan avulla ei. Jo ensimmäisenä luomispäivänä, kun Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”, hänen mielessään oli maan valmistaminen maailmanlaajuiseksi paratiisiksi. Kuudennen luomispäivän lopulla hän ilmoitti vastaluoduille Aadamille ja Eevalle, että tämä oli hänen päätöksensä, ja hän määräsi heille oman osansa tämän jumalallisen päätöksen toteuttamisessa. (1. Moos. 1:3, 28) Eevan ja Aadamin synti pysähdytti paratiisin laajentamisen maailman ääriin. Käärmettä käyttänyt Saatana ei kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi kaikkivaltiaan Jumalan rakkaudellista päätöstä. Ennen kuin Jumala karkotti syntisen Aadamin ja Eevan Eedenin puutarhasta, hän ilmoitti sekä heille että Saatanalle pysyvänsä päätöksessään ja ilmaisi ennallistavansa paratiisin ihmiskuntaa varten. Miten Jumala ilmaisi tämän? Sillä, mitä hän sanoi Saatanalle. Me luemme:

²² ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Moos. 3:14, 15.

23. a) Keitä ovat 1. Moos. 3:14, 15:ssä mainitut kuvaannollinen käärme ja kuvaannollinen vaimo? b) Mitä käärmeen pään murskaaminen merkitsee lopulta ihmiskunnalle?

²³ Kirotessaan näin käärmeen Jumala todellisuudessa kirosi Saatanan, joka oli käyttänyt käärmettä hyväkseen. Käärmeestä tuli Saatanan vertauskuva. (Ilm. 12:9; 20:2) Jos vertauskuva, kirjaimellinen käärme, alennettiin, niin Saatanakin täytyy alentaa. Tuohon alentamiseen viittasi se, että Jumala sanoi Saatanaa ”vanhaksi käärmeeksi”. Näin ollen käärmeen siemenestä eli jälkeläisistä tuli vertauskuva Saatanan siemenestä eli jälkeläisistä. Vaimon siemenestä eli jälkeläisistä tuli vertauskuva Jumalan kuvaannollisen ”vaimon” eli hänen henkiluomustensa muodostaman uskollisen taivaallisen järjestön siemenestä eli jälkeläisistä. Käärmeen pään murskaaminen vaimon siemenen toimesta merkitsi Saatanan pään murskaamista, haavaa, joka tiesi kuolemaa ja onnettomuutta hänelle. Mutta sen lisäksi, että Saatanaa, ”vanhaa käärmettä”, rangaistaan, myös hänen pahat työnsä tehdään tyhjiksi. Siihen oli sisältyvä ihmiskunnan ennallistaminen maalliseen paratiisiin.

24. Minkä siunauksen Jumalan ”vaimon” siemen sai, koska se taisteli ”käärmettä” ja sen siementä vastaan, ja mistä voimme löytää Jumalan ”vaimon” siemenen tuntomerkit?

²⁴ Kantapään haavaa ei saatu turhan takia. Vaimon siemen oli saava palkinnon haavastaan, sillä se tuli taistelussa Jehova Jumalan puolesta, sodassa, joka oli seurauksena siitä vihollisuudesta, jonka Jumala pani käärmeen ja vaimon välille ja käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välille. Hänet palkittiin saamansa piston takia sillä kunnialla ja kirkkaudella, että hän saa toteuttaa Jehovan tahdon ja murskata suuren Käärmeen pään ja tuhota siten Jumalan päävastustajan. Olemme jo hyvin lähellä sitä aikaa, jolloin Jumalan ”vaimon” siemen saa ikuisen kunnian suuren Käärmeen pään murskaamisesta. Koko elossa oleva ihmiskunta joutuu silloin kiitollisuudenvelkaan tälle loistavalle Siemenelle siitä, että hän vapauttaa sen sen päävihollisesta, Saatanasta. Mutta tiedämmekö me, kuka tämä Jumalan ”vaimon” siemen on? Historia paljastaa hänet meille, ja kiistaton historia löydetään sen Kirjan sivuilta, joka myös kertoo meille tulevasta ihmiskunnan paratiisin uudelleenistuttamisesta, nimittäin Pyhästä Raamatusta. Seuratkaamme nopeasti paljastavia johtolankoja.

25, 26. Seuraa Seemistä alkavaa historiallista sukuhaaraa, joka johtaa Jumalan ”vaimon” siemeneen.

²⁵ Me emme saa tätä tietoa maailmallisilta, maallisilta historioitsijoilta. Maallinen historia yleensä unohtaa, sivuuttaa ja jättää pois todella tärkeät historialliset tosiasiat. Meidän on käännyttävä Raamatun puoleen saadaksemme tietää, että Nooan poika Seem valittiin erikseen muista, kun Nooa siunasi hänet ja sanoi: ”Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa. Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa.” (1. Moos. 9:24–27) Yhdeksän sukupolvea Seemistä me tapaamme Seemin jälkeläisen, Abramin (eli Aabrahamin) Mesopotamiassa. Seemin Jumala, Jehova, ilmestyi Aabrahamille ja sanoi: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos. 12:1–3) Aabraham totteli Jumalaa ja sai hänen siunauksensa.

²⁶ Aabraham osoittautui siunaukseksi kaikille maan sukukunnille, ei ensimmäisen poikansa Ismaelin, vaan toisen poikansa, Iisakin, välityksellä. Kun Aabraham osoittautui kuuliaiseksi Jehova Jumalalle siinä määrin, että oli valmis uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin Jumalan käskystä, Jumala sanoi Aabrahamille, joka seisoi uhrialttarin luona: ”Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:15–18) Tässä mainittu Jumalan lupaus viittasi siihen, että hänen ”vaimonsa” siemen oli yhdessä Aabrahamin siemenen kanssa siunaava kaikki maan kansat.

27, 28. a) Kenen kautta tämä Siemeneen johtava sukuhaara jatkui Iisakin jälkeen? b) Mitä Raamatun kertomus sitten osoittaa Israelin kahdentoista pojan siunaamisesta?

²⁷ Jehova Jumala toisti siunauslupauksensa Aabrahamin pojalle, Iisakille. Iisakilla oli kaksospojat, Eesau ja Jaakob. Jumala valitsi toisen pojan, Jaakobin, ja toisti siunauslupauksensa hänelle. Lisäksi hän muutti Jaakobin nimen Israeliksi. Nykyiset israelilaiset ovat Jaakobin eli Israelin jälkeläisiä, mutta siitä huolimatta maailman kansat eivät halua nykyään tulla siunatuiksi näiden Jaakobin eli Israelin lihallisten jälkeläisten välityksellä. Miksi? Raamatun historia selvittää meille syyn. Seuraamalla sen kertomusta me havaitsemme Jaakobilla olleen kaksitoista poikaa, joista piti tulla Israelin kahdentoista sukukunnan eli perhekansan patriarkaalisia päämiehiä. Kuka näistä kahdestatoista pojasta oli erikoisesti oleva se, jonka kautta Jumalan ”vaimon” siemen oli tuleva murskatakseen suuren Käärmeen pään ja siunatakseen täysin puolueettomasti kaikki maan kansat? Jaakob ilmaisi sen kuolinvuoteellaan Egyptissä. Antaessaan profeetallisia siunauksiaan kaikille kahdelletoista pojalleen hän sanoi neljännelle pojalleen, Juudalle:

²⁸ ”Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; . . . Juuda on nuori leijona; . . . Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat [kunnes tulee Siilo, ja hänelle kuuluu ihmisten tottelevaisuus, Um].”

29. Mitä me tiedämme nyt tästä Jumalan ”vaimon” siemenestä?

²⁹ Nämä sanat, jotka on säilytetty meille Raamatussa (1. Moos. 49:8–10), varmistavat sen, että suuren Käärmeen Murskaaja ja kaikkien kuuliaisten ihmisten Siunaaja on oleva juudealainen eli juutalainen. Hänen piti kantaa kuninkaallista valtikkaa, ja vanhurskaan hallitsijan sauva oli lepäävä hänen jalkojensa välissä eli hänen sylissään. Hänelle kuuluu nimi eli arvonimi ”Siilo”, mikä merkitsee ’hän, jonka se on’. Jehova Jumalan määräämänä Hallitsijana hänellä on oikeus kaikkien niiden ihmisten tottelevaisuuteen, jotka etsivät Aabrahamin siemenen kautta tulevaa siunausta.

30. Mistä me tiedämme, että Daavid ja Salomo, jotka olivat Juudan jälkeläisiä, eivät täyttäneet Jumalan ”vaimon” siemenelle asetettuja vaatimuksia?

³⁰ Kuusisataaneljäkymmentäyksi vuotta myöhemmin eli vuonna 1070 eaa. eräästä patriarkka Juudan jälkeläisestä tuli kansan kuningas. Hän oli Iisain poika Daavid Beetlehemin kaupungista. Jerusalemin kuninkaana hän vaati oikeutetusti Israelin kahtatoista sukukuntaa osoittamaan itselleen tottelevaisuutta. Hän suoritti loppuun sen maan valloittamisen, jonka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille lähi-idässä, ja noiden vallattujen maiden kansojen täytyi olla tottelevaisia kuningas Daavidille. Kuitenkaan ei Daavid sen paremmin kuin hänen poikansa ja valtaistuimensa perijä Salomokaan saanut osakseen kaikkien maapallomme kansojen tottelevaisuutta. Eräs Daavidin kuninkaallisista jälkeläisistä oli kuitenkin saava maailmanvallan, koska Jumala oli hänelle antava iankaikkisen valtakunnan. Jumala osoitti tämän kuningas Daavidille sillä liittolupauksella, jonka Jumala teki hänen kanssaan. (2. Sam. 7:4–17) Daavidin pojan Salomon rauhallisen hallituksen alaisuudessa suuri osa Israelin maasta saatettiin lähes paratiisilliseen tilaan. – 1. Kun. 4:20–25.