Onko helvetti kuuma?
Pakanauskonnot ovat tunnettuja siitä, että ne opettavat tulikuumia helvettejä. Muinaiset egyptiläiset, babylonialaiset, foinikialaiset, persialaiset, kreikkalaiset ja hindut opettivat loimuavia helvettejä. Budhalaiset opettavat helvettiä, missä ihmiset kiehuvat ja kärisevät roihuavissa kattiloissa. Onko Raamatun helvetti yhtä kuuma, kuin miksi pakanat maalaavat helvettinsä? Tässä on vastaus.
IHMISET unohtavat usein, että heillä on aivot, kun tulee kysymykseen sellainen aihe kuin helvetti. Monet ihmiset harkitsevat raha- ym. asioita, mutta kun helvetti on aiheena, niin he näyttävät mieluummin antavan jonkun toisen ajatella puolestaan. Saattavatpa he syrjäyttää kaiken järjenkäytön ja selittää, niinkuin eräs helvetin tuleen uskova teki, että jos hän ei ajattelisi Raamatun opettavan kirjaimellista, tulikuumaa, sieluakärventävää helvettiä, niin hän heittäisi Raamattunsa roskalaatikkoon. Se on äärimmäisyystapaus. Mutta se osoittaa nykyisen taipumuksen yrittää saada Jumala mukautumaan ihmisen ajatuksiin sen suhteen, miten asioitten tulisi mennä. Nämä itsepäiset ihmiset eivät käänny Raamatun puoleen punnitakseen kaikkia todisteita, vaan poimiakseen muutamia kohtia, mitkä näyttävät tukevan heidän katsantokantaansa, ja niin alkaa uusia uskontoja. Mutta tosi kristityt tahtovat, että ”havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi”. (Room. 3:4, Um) Me aiomme tehdä näin vedoten samalla terveeseen järkeen, kun sallimme Raamatun vastata kysymykseen: Onko helvetti kuuma?
Sanojen ”kuuma kuin helvetissä” useinuudistuvasta käytöstä käy ilmi, että monet ihmiset pitävät helvettiä tulikuumana. Papit ovat suosineet tätä katsantokantaa opettamalla, että helvetti on ihmissielujen iankaikkisen kidutuksen tulinen paikka. On painettu ja levitetty tonneittain loimuavaa helvettiä opettavia lehtisiä. Jos olet lukenut joitakin niistä, niin lienet huomannut, että ne viittaavat melkein kaikki samoihin neljään tai viiteen ”todistavaan” raamatunpaikkaan, kuten Jeesuksen kertomukseen helvetissä olevasta rikkaasta miehestä, Markuksen 9:44:nnen kuolemattomiin matoihin ja sammumattomaan tuleen, Matteuksen 25:46:nnen ”iankaikkiseen rangaistukseen” sekä ”tulijärveen”, mikä mainitaan viisi kertaa Ilmestyskirjassa. Me haluamme tutkia näitä kohtia. Mutta katsokaamme ensiksi Heprealaisia Kirjoituksia saadaksemme perusteellisen näkemyksen asiasta.
Kun tarkastelemme 1. Mooseksen kirjaa, niin luemme maan, merten, kalojen, maaeläinten ja auringon ja kuunkin luomisesta. Mutta me emme lue missään, että Jumala olisi luonut erityisen maanalaisen osaston ihmisen kiduttamiseksi paahtamalla. Jos Jumala loi sellaisen tärkeän paikan kuin palavan helvetin, niin näyttää oudolta, ettei hän ole kertonut siitä missään kohdassa Raamatussa. Mutta otaksukaamme hänen luoneen sen. Eikö Jehovan rakkaus ja oikeudenmukaisuus olisi pannut häntä varoittamaan Aadamia synnin koko rangaistuksesta? Jehova sanoi Aadamille, että seurauksena synnistä on kuolema. Onko meidän tosiaan ajateltava, että kun Aadam teki syntiä, niin Jehova muutti mieltään kuolemantuomion suhteen ja päättikin kiduttaa Aadamia? Raamattu vastaa: ”Minä, Jehova, en muutu.” – Mal. 3:6, As.
Mutta eikö ”helvetti” esiinny Heprealaisissa Kirjoituksissa? Kyllä. Menetelkäämme siis johdonmukaisesti ja tunkeutukaamme tuon ”helvetti”-sanan perusteisiin. Websterin lyhentämätön sanakirja sanoo, että helvetti vastaa heprealaista sheolia ja kreikkalaista hadesta. Se sanoo vielä, että helvetti johtuu englantilaisesta sanasta helan, mikä merkitsee ”kätkeä”. Olemme huomanneet siis, että ”helvetti”-sanan varhainen merkitys ei sisältänyt minkäänlaista ajatusta kuumuudesta. Se merkitsi pelkästään ”kätkettyä”. Olemme havainneet myöskin, että se alkuperäinen heprealainen sana, mikä on tavallisesti käännetty ”helvetiksi” englantilaisissa Raamatuissa, on sheol. Mitä sheol merkitsee nyt sitten? Se merkitsee yksinkertaisesti ”onttoa paikkaa”. Alkuperäinen heprealainen sana vastaa siis täysin ”helvetti”-sanan alkuperäistä eli varhaista merkitystä.
Kun papit ovat nyt panneet tulen sanaan ”helvetti”, niin herää tärkeä kysymys: Sanoivatko henkeytetyt heprealaisen Raamatun kirjoittajat, että sheolissa eli helvetissä on elämää tietoisuudessa ja toimintaa tulikuumuudessa? Eivät, vaan aivan päinvastoin! Sen sijaan että se kuvailtaisiin loimuavaksi, se esitetään ”pimeyden maana”. (Job 10:21) Sen sijaan että se olisi sieluahyytävien kirkaisujen paikka, se kuvaillaan ”hiljaisuuden” paikkana. (Ps. 115:17) Katolinen Douayn Raamattu sanoo Saarnaajan 9:5, 10:nnessä: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä enää mitään. Eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohtunut. Tee innokkaasti, mitä kätesi pystyy tekemään, sillä ei ole työtä eikä järkeä, ei viisautta eikä tietoa helvetissä [sheolissa, As], minne olet kiiruhtamassa.” Koska siis ”kuolleet eivät tiedä enää mitään” tai, niinkuin suomalainen käännös sanoo, ”kuolleet eivät tiedä mitään”, niin heidän olisi mahdoton tuntea tietoista kidutusta. Ja koska helvetissä ei ole työtä, niin miten siellä voi olla toimintaa tulisessa kuumuudessa tai muutenkaan?
JAAKOB, JOONA, JOB JA JEESUS
Tutkikaamme nyt, mitä Jaakob sanoi helvetistä. Kuultuaan, että peto oli nähtävästi tappanut hänen poikansa, hän sanoi: ”Minä menen poikani luo helvettiin [sheoliin, As] murehtien.” (1. Moos. 37:35, Dy) Kuvitteliko Jaakob poikansa olevan savuavassa, paahtavassa tulessa? Ja odottiko Jaakob menevänsä sellaiseen paikkaan? Jaakob ei pitänyt selvästikään helvettiä tulikuumana.
Kun suuri kala oli niellyt profeetta Joonan, niin hän rukoili: ”Minä huusin helvetin [sheolin, As] vatsasta, ja sinä olet kuullut minun ääneni.” (Joona 2:3, Dy) Oliko se paikka tulikuuma, missä Joona oli? Ei, sen on täytynyt olla kostea ja pimeä, vaikkakin kalanruumiin lämpöinen. Joona puhui tuolla tavalla, koska hän ymmärsi helvetin eli sheolin olevan hauta. Jollei Jehova olisi vapauttanut häntä, niin kalanvatsa olisi varmasti muodostunut Joonan haudaksi. Jos helvetti olisi iankaikkinen, ei Joona olisi päässyt sieltä pois.
Job oli Jumalan uskollinen palvelija. Perkele asetti Jobin kurjaan tilaan yrittäessään murtaa hänen nuhteettomuutensa. Kärsivä Job rukoili sentähden Jumalaa: ”Kuka suo minulle tämän, että sinä suojelisit minut helvetissä [sheolissa, As] ja kätkisit minut, kunnes vihasi menisi ohi, ja määräisit minulle ajan, jolloin muistaisit minua?” (Job 14:13, Dy) Koska Perkele jo kidutti Jobia, niin olisiko hän rukoillut ”suojelusta” kaikkien paikkojen joukosta sellaisessa, missä Perkele hoitelee tulikuumien hiilten osastoa? Tuskinpa! Job olisi rukoillut pääsevänsä ojasta allikkoon! Job ymmärsi helvetin olevan ihmiskunnan yhteinen hauta, missä hän lepäisi ylösnousemukseen asti.
Profeetta Aamos kertoo Jehovan sanat niille, jotka yrittävät paeta Kaikkivaltiaan vihaa: ”Vaikka he menisivät helvettiin asti, niin sieltäkin minun käteni tuo heidät pois.” (Aam. 9:2, Dy) Kaivautuisivatko jumalattomat, jotka yrittävät kaikin voimin paeta Jumalan vihaa, paikkaan, mikä aiheuttaisi heille vain kidutusta tulisessa kuumuudessa?
On sanottu, että vain Perkeleen lapset menevät helvettiin. Mutta jos se pitää paikkansa, niin miksi Job rukoili saavansa levätä helvetissä? Ja jos helvetti olisi vain jumalattomien paikka, niin miksi Jumala olisi lähettänyt Poikansa helvettiin? Sillä Jeesus meni helvettiin ja oli siellä kolme päivää. Psalmissa 16:10 (KJ) kirjoitettiin profeetallisesti Jeesuksesta: ”Sillä sinä et jätä minun sieluani helvettiin, etkä sinä kärsi Pyhäsi nähdä turmelusta.” Apostoli Pietari osoitti vuosisatoja myöhemmin Apostolien tekojen 2:31:sessä (KJ), että Psalmi 16:10 täyttyi Jeesuksessa, että hän meni tosiaan helvettiin, mutta että Jumala toi hänet pois siitä tilasta. Helvetti ei voi näin ollen olla iankaikkinen.
TULELLA KIDUTTAMINEN ON VASTENMIELISTÄ JUMALALLE
Miten Kaikkivaltias Jumala katselee tuollaista ajatusta kuin miesten ja naisten paistamista tulessa? Ihminenhän on tehty Jumalan kuvaksi. Kuitenkaan me emme kiduttaisi ketään miestä eikä naista yhtäkään päivää! Ihminen, joka kiduttaisi kissaansa, on mielestämme paholainen. Tämä on luonnollista, koska ihminen ei rakasta paholaisia, vaan kammoo niitä. Pirullisuus karkoittaa luotaan. Se on vastenmielistä Jumalalle, sillä kun israelilaiset polttivat uskonnonmenoina lapsiaan tulessa, niin Jehova sanoi: ”He ovat rakentaneet Toofetin korkeat paikat, mikä on Hinnomin pojan laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä tulessa, mitä minä en käskenyt ja mikä ei tullut minun mieleenikään.” (Jer. 7:31, As) Pirullisuus ei astu Luojan mieleenkään. Eikä ihme, sillä ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:8.
Olemme nyt oppineet neljä seikkaa: 1) Jumala kammoo pirullisuutta, 2) hyvät samoin kuin pahatkin menevät helvettiin, 3) helvetti ei ole iankaikkinen ja 4) heprealaiset eivät pitäneet helvettiä eli sheolia tulikuumana paikkana, vaan kylmänä, hiljaisena hautana.
Kun tarkastelemme nyt Kristillisiä Kreikkalaisia Kirjoituksia, niin huomaamme, että ”helvetiksi” käännetty ja sheolia vastaava sana on kreikkalainen hades. Sisältääkö hadeksen kirjaimellinen merkitys ajatuksen hehkuvasta tulesta? Ei, vaan se merkitsee yksinkertaisesti ”näkymätöntä tilaa”. Hadeksessa ei ole keitään eläviä ihmisiä enempää kuin sheolissakaan. ”Kuolema ja hades [helvetti, KJ; Dy] antoivat niissä olevat kuolleet.” (Ilm. 20:13, Um) Koska hades antaa ylösnousemuksessa pois ne ”kuolleet” ihmiset, jotka se sisältää, niin se ei ole iankaikkinen.
RIKAS MIES JA LASARUS
Mutta eikö kertomus helvetissä olevasta rikkaasta miehestä pane liekkejä hadekseen? Jeesus sanoi: ”Rikas mies kuoli, ja hänet haudattiin. Ja hän nosti hadeksessa silmänsä, ollessaan vaivoissa, ja hän näki Aabrahamin kaukana ja Lasaruksen, helman [kuvaamassa] tilassa hänen kanssaan. Niin hän huusi ja sanoi: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, koska minä olen tuskassa tässä roihuavassa tulessa.’” (Luuk. 16:22–24, Um) Raamatulliset sanakirjat pitävät Jeesuksen kertomusta vertauksena. Mutta helvetin tulen opettajat sanovat: ei, se ei ole vertaus. Lukekaamme siis tämä kertomus ja ottakaamme se kirjaimellisesti, niinkuin helvetin tulen opettajat vaativat.
Kun otamme sen kirjaimellisesti, niin rikas mies menee kidutuspaikkaan ilman mitään muuta nähtävää syytä, kuin että hän oli rikas. Ovatko kaikki rikkaat ihmiset pahoja? Menevätkö kaikki rikkaat ihmiset tulikuumaan helvettiin? Köyhä mies menee Aabrahamin helmaan. Menevätkö ihmiset sinne vain siksi, että heillä ei ole rahaa? Onko kaikille maailman köyhille kylliksi tilaa lepuuttaa itseään Aabrahamin helmassa? Raamatun oppineet tutkijat myöntävät, että Aabrahamin helma on selitettävä ilmeisesti kuvaannollisesti. Koska köyhän miehen kohtalo on siis kuvaannollinen, niin jos kertomuksen pitäisi olla johdonmukainen, täytyy rikkaan miehenkin kohtalon olla kuvaannollinen. Ja jos ”roihuava tuli” olisi kirjaimellinen, niin pyytäisikö rikas mies vain pisaraa vettä? Voisiko sangollinenkaan vettä – pisarasta puhumattakaan – säilyä lähelle roihuavaa helvettiä? Jos kertomus otetaan kirjaimellisesti, niin se on enemmän kuin mahdoton, se sotii järkeä vastaan! Jeesus esitti vertauksen, kertomuksen, jonka merkitys on kuvaannollinen.
Vertaus osoitti, miten rikkaan miehen kuvaama juutalainen papisto oli omavanhurskas. Papit pitivät yllään hienoja liinavaatteita, ja heillä oli kaikkea hyvää. Lasarus kuvasi Juudan uskovan kansan jäännöstä, jota papit halveksivat ja joka oli hengellisesti nälkäinen. Näiden kahden miehen kuolema kuvasi muutosta näissä kahdessa luokassa. Jeesus kidutti pappeja paljastamalla heidän ahneutensa ja väärät oppinsa ja ulkokultaisuutensa. Tämä ikäänkuin ”poltti” pappeja. Kuumuus jatkui. Siksi heidän piti päästä Jeesuksesta, ja he pääsivätkin surmaamalla hänet. Papit joutuivat näin ollen ylellisestä tilasta vaivaan. Mutta uskova jäännös sai muutoksen parempaan päin. Jeesuksen saarna toi sille hengellistä ravintoa, tilaisuuden päästä suosiosuhteeseen Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, kanssa. Tämä vertaus täyttyy suuremmassa mitassa nykyään. Katso yksityiskohtia kirjasta Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle? sivuilta 246–256.
Mutta eikö Raamattu puhu ”helvetin tulesta”? Puhuu, mutta sanat ”helvetin tuli” eivät ole käännös kreikkalaisesta sanasta hades. ”Helvetin tuli” on käännetty kreikkalaisesta sanasta Gehenna. Gehenna esiintyy kaksitoista kertaa Raamatussa. Mutta tavallinen lukija ei tiedä tätä, koska Raamatun kääntäjät ovat kääntäneet Gehennan ”helvetiksi” tai ”helvetin tuleksi”. Tämä on aikaansaanut paljon hämmennystä. Encyclopedia Americana (1942:n painos, 14. osa, s. 81) sanoo: ”Paljon hämmennystä ja väärinymmärrystä on aikaansaatu sentähden, että Raamatun varhaiset kääntäjät ovat itsepintaisesti kääntäneet heprealaisen sheolin ja kreikkalaisen hadeksen ja Gehennan sanalla helvetti. Se, että Raamatun tarkistettujen painosten kääntäjät ovat siirtäneet nämä sanat sellaisinaan tekstiin kirjoittaen ne vain oman kielensä kirjaimilla, ei ole riittänyt selvittämään täysin tätä hämmennystä ja väärinymmärrystä.”
Jeesus viittasi Gehennaan Markuksen 9:47, 48:nnessa (Um): ”Sinulle on parempi mennä yksisilmäisenä Jumalan valtakuntaan, kuin tulla kaksisilmäisenä heitetyksi Gehennaan [helvetin tuleen, KJ], missä heidän toukkansa ei kuole eikä tulta sammuteta.” Gehenna oli jätteitten kaatopaikka Jerusalemin muurien ulkopuolella. Sen tulta pidettiin palamassa ruton ehkäisemiseksi. Sinne pantiin rikkiä eli tulikiveä palamisen edistämiseksi. Gehennaan heitettiin toisinaan sellaisten teloitettujen rikollisten ruumiit, jotka katsottiin arvottomiksi saamaan ylösnousemusta. Mutta eläviä ihmisiä ei heitetty koskaan sinne. Kun ruumiit tai raadot putosivat Gehennan reunamille, niin ne mätänivät ja tulivat matoihin. Madot söivät lopulta ne. Siellä oli siis aina matoja ja aina tulta hävittämässä, mitä sinne pantiin. Jeesus käytti Gehennaa vertauskuvana iankaikkisesta hävityksestä, mutta ei iankaikkisesta vaivasta. ”Tulijärvi” on niinikään kuvaannollinen sana ja tarkoittaa ikuista hävitystä: ”Kuolema ja hades [helvetti, KJ] singottiin tulijärveen. Tämä merkitsee toista kuolemaa, tämä tulijärvi.” (Ilm. 20:14, Um) ”Tulijärvi” merkitsee siis ”toista kuolemaa”, hävitystä, mikä kestää ikuisesti ja mistä ei ole ylösnousemustoivoa.
Huomaa, että helvetti eli hades hävitetään ainiaaksi. Sillä helvetti – kuten Ilmestyskirjan 20:14 sanoo – täytyy singota ”tulijärveen”. Jos helvetti on tulijärvi, kuten monet sanovat, niin miten se voidaan heittää itseensä?
Mitä tulee Matteuksen 25:46:nnessa mainittuun iankaikkiseen rangaistukseen, niin alkuperäinen kreikkalainen sana ei sisällä kidutusajatusta, vaan elämästä eristämisen. Uuden maailman käännös kääntääkin sen siitä syystä oikein ”iankaikkiseksi poiseristykseksi”.
Mutta mitä merkitsee Ilmestyskirjan 20:10:nnessä oleva esitys, että Perkelettä ”vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti”? Jeesuksen aikana sanottiin vanginvartijoita ”vaivaajiksi”. Kun Raamattu sanoo siis, että häntä ”vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti” ”tulijärvessä”, niin se merkitsee, että Perkele tulee olemaan pidätettynä hävityksen koskaan päättymättömässä vankeudessa. Se kestää tosiaan ”aina ja iankaikkisesti”.
Raamattu on vastannut kysymykseemme. Se on osoittanut, että hades, sheol eli helvetti on ihmiskunnan yhteinen hauta. Helvetti antaa ylösnousemuksessa kuolleensa. Jehova hävittää helvetin, sillä se heitetään ”tulijärveen”. Gehenna esittää hävitystilaa, mikä kestää iankaikkisesta iankaikkiseen. Gehennassa oleville ei ole mitään toivoa ylösnousemuksesta. Tulihelvetit ovat siis ainoastaan pakanallisia helvettejä. Raamatun helvetti (sheol-hades) ei ole kuuma, vaan pimeä, hiljainen hauta.