17. luku
Viidenteen ja kuudenteen pasuunaan puhaltaminen
1, 2. Mitä Johannes näki, kun viides enkeli puhalsi pasuunaansa?
SE, MIKÄ paljastui apostoli Johanneksen nähtäväksi viidennen taivaallisen enkelin puhallettua pasuunaansa, muistuttaa meitä hyvin voimakkaasti pelottavasta heinä sirkkavitsauksesta, jota Jooel 2:1–11 profeetallisesti kuvaili. Monet Jooelin ennustuksen ajatukset ja vertailut vastaavatkin Johanneksen kuvauksessa olevia ajatuksia ja vertailuja. Apostoli Johannes kirjoittaa eloisin sanoin:
2 ”Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
3, 4. Kerro, millainen valta heinäsirkoille annettiin, ja kuvalle niiden ulkonäköä.
3 ”Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
4 ”Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet [kruunut, Um], kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot; ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.” – Ilm. 9:1–11.
5. Kuka on apostoli Johanneksen tässä näkemä tähti, ja miten me tunnistamme hänet?
5 Apostoli Johanneksen nyt näkemä tähti on erilainen kuin se ”suuri tähti, palava kuin tulisoihtu”, jonka nähtiin putoavan taivaasta kolmannen enkelin puhallettua pasuunaansa. (Ilm. 8:10) Kuka sitten on tämä ’taivaasta pudonnut tähti’, jonka Johannes näki viidenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen? Meitä autetaan tunnistamaan hänet, sillä hänelle annettiin ”syvyyden kaivon avain”, ja hän avasi tuon paikan. Hän on myös ”syvyyden enkeli” ja syvyydestä lentävän hirvittävän heinäsirkkalauman kuningas. Hänen nimensä on hepreaksi Abaddon, joka tarkoittaa ’tuhoa’, ja kreikaksi Apollyon, joka merkitsee ’tuhoojaa’. Kaikki tämä ilmaisee selvästi enkelin kuvaavan Jeesusta Kristusta, Jehova Jumalan Poikaa.
6. Miten Jeesus Kristus sai haltuunsa syvyyden avaimen?
6 Noin sata vuotta ennen Johanneksen näkyä tämä Jumalan Poika oli laskeutunut taivaasta maan päälle syntyäkseen ihmislapseksi, Jeesukseksi. Kun hän kuoli uhrikuoleman ja hänet haudattiin, hän laskeutui syvyyteen. (Fil. 2:5–8; Ef. 4:7–10; Room. 10:6, 7) Hänen kuolemansa kolmantena päivänä Jumala nosti hänet syvyydestä ja antoi hänelle syvyyden avaimen, joka syvyys tässä vastaa Haadesta, kuolleen ihmiskunnan yhteistä hautaa. Hänellä on siksi valta kuolleeseen ihmiskuntaan nähden.
7. a) Mihin Kristus käyttää syvyyden avainta? b) Miten hän täyttää nimensä ”Tuhooja” merkityksen?
7 Siksi ylösnoussut Jeesus Kristus sanoo Ilm. 1:17, 18:ssa elävänsä nyt ikuisesti vapaana kuolemasta ja lisää: ”Minulla on kuoleman ja tuonelan [Haadeksen, Um] avaimet.” Hän on myös enkeli, josta Ilm. 20:1–3 puhuu ja joka tulee alas ja sitoo Saatanan ja hänen demoninsa ja heittää ne syvyyteen ja sulkee ne sinne tuhanneksi vuodeksi. Hallittuaan ihmiskuntaa tuhat vuotta hän tuhoaa Saatanan ja hänen demoninsa sen jälkeen, kun ne on vähäksi aikaa vapautettu syvyydestä. Tällä tavoin hän täyttää 1. Moos. 3:15:ssä olevan Jumalan ennustuksen. Lähestyvässä Harmagedonin taistelussa hän tuhoaa myös ne maalliset viholliset, jotka silloin taistelevat Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan. (Ilm. 19:11–21; 20:7–10) Hän täyttää nimensä ”Tuhooja” merkityksen.
8. a) Keitä ovat vertauskuvalliset heinäsirkat, ja miksi heidän kuvataan kantavan kruunuja? b) Miten heidät oli pantu vertauskuvalliseen ”syvyyden kaivoon”?
8 Keitä sitten ovat ne vertauskuvalliset heinäsirkat, jotka hän päästää ”syvyyden kaivosta”? Heinäsirkkahyönteisillä ei ole kuningasta, joka hallitsisi niitä (Sananl. 30:27); mutta Jeesus Kristus on näiden vertauskuvallisten ”heinäsirkkojen” kuningas, mistä syystä heidän täytyy olla hänen opetuslastensa nykyisiä voidellun jäännöksen jäseniä, jotka ovat taivasten valtakunnan perijätovereita hänen kanssaan. Siksi näiden ”heinäsirkkojen” päässä nähtiin ”ikäänkuin seppeleet [kruunut, Um], kullan näköiset”. (Ilm. 9:7) Jehova Jumala oli sallinut ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) heidän uskonnollisten, poliittisten ja sotilaallisten vihollistensa saattaa heidät sellaiseen kuolemankaltaiseen, toimettomaan hengelliseen tilaan, kuin on ”syvyyden kaivossa”; mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jumala käytti hallitsevaa Kuningasta, Jeesusta Kristusta, vapauttamaan nämä vertauskuvalliset heinäsirkat ”syvyyden kaivosta”. Miten? Elvyttämällä heidät sitä maailmanlaajuista Valtakunnan työtä varten, joka oli ennustettu Matt. 24:14:ssä ja Mark. 13:10:ssä.
9. Mitä vertauskuvataan heinäsirkkojen pitkällä tukalla, hampailla, jotka ovat kuin leijonan hampaat, ja rautahaarniskalla?
9 Vertauskuvalliset heinäsirkat ovat alamaisia kirkastetulle Jeesukselle Kristukselle Kuninkaanaan ja kristillisen seurakunnan Päänä. Tämän seikan osoittamiseksi ”heinäsirkoilla” kuvataan olevan ”hiukset niinkuin naisten hiukset”, vaikka kasvoista sanotaankin, että ne ”olivat ikäänkuin ihmisten kasvot”. Naisten luonnostaan pitkät hiukset ovat merkkinä siitä, että naisella on päänsä yläpuolella valta, tai hänen yläpuolellaan olevan vallan käytöstä. (1. Kor. 11:7–15; Ef. 5:21–32; 1:22, 23) Koska nämä ”heinäsirkat” ovat hänen seuraajiaan, joka on ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa”, niin heidän hampaansa ovat ”niinkuin leijonain hampaat”. Hengellisesti puhuen he kykenevät kypsinä kristittyinä nauttimaan Jumalan sanasta löytyvää vahvaa, kiinteää ravintoa, erikoisesti totuuksia Jumalan valtakunnasta, jota tämä ”jalopeura Juudan sukukunnasta”, Jeesus Kristus, hallitsee. (Hepr. 5:14–6:3; 1. Kor. 3:1, 2) Kristuksen tavoin he rakastavat Jumalan vanhurskautta, ja tämä vanhurskaudenrakkaus on kuin haarniska, joka suojelee heidän sydäntään.
10. Miten näiden heinäsirkkojen voidaan sanoa olleen ”sotaan varustettujen hevosten kaltaiset” ottaen huomioon tavan, jolla ne on varustettu?
10 Varsin sopivasti ”heinäsirkoilla” kuvattiin olevan ”haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat”. Itse asiassa heidän yllään on ”Jumalan koko sota-asu”, ja se tekee heidät kykeneviksi ottamaan vastaan oman osansa pahan kärsimisessä ’jaloina Kristuksen sotamiehinä’. (Ef. 6:11–18; 2. Tim. 2:3, 4) He ovat ikään kuin kristittyjen sotilaitten armeijana valmiit käymään hengellistä taistelua Jumalan varaamilla aseilla vääriä uskonnollisia päätelmiä ja ’jokaista varustusta vastaan, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan’. (2. Kor. 10:3–5) Ei ihme, että nuo heinäsirkat olivat ”sotaan varustettujen hevosten kaltaiset”! – Ilm. 9:7–9.
11. Keitä ovat ”ne ihmiset”, joita vertauskuvalliset heinäsirkat valtuutettiin vahingoittamaan?
11 Näitä vertauskuvallisia heinäsirkkoja kiellettiin – toisin kuin luonnollisia heinäsirkkoja – syömästä leijonan hampaitten kaltaisilla hampaillaan mitään ruohoa, vihantaa tai puita. Heidän oli määrä vahingoittaa ”ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. Ne ihmiset eivät sen vuoksi kuulu 144000 hengelliseen israelilaiseen, jotka sinetöidään ”elävän Jumalan sinetillä”, ennen kuin ”neljä tuulta” päästetään irti ”maan neljältä kulmalta”. (Ilm. 7:1–8) Koska ”ne ihmiset” esittävät uskonnollisia väitteitä, että he ovat Jumalan uudessa liitossa olevia hengellisiä israelilaisia, niin ihmiset odottaisivat ilmeisesti heidän olevan sinetöityjä. Kaikista kristillistä uskontoa tunnustavista sellaiset ”ihmiset”, joilla ei ole sinettiä, ovat virkaan asetettuja katolisia, ortodoksisia ja protestanttisia pappeja yhdessä kauppaetuilijoitten, poliitikkojen ja sotilasupseereiden kanssa, jotka ovat heidän kirkkojensa huomattavia jäseniä. Se, että heitä ei ole todellisuudessa ’sinetöity’, osoittaa heidät valheellisiksi väitteittensä suhteen.
12. Miten sinetöimättömiä oli määrä ”vahingoittaa” täyttymyksessä ja miten kauan?
12 Miten heitä oli määrä ”vahingoittaa”? Vertauskuvallisia heinäsirkkoja neuvottiin, ’ei tappamaan heitä’, vaan vaivaamaan heitä. Sen piti tapahtua uskonnollisessa mielessä. Miten? Ikään kuin skorpionien pistoilla. Heinäsirkoilla oli pyrstöissään ”niinkuin skorpioneilla . . . pistimet”, joilla he voivat iskeä kristikunnan sinetöimättömiä ihmisiä. Miten kauan? ”Viisi kuukautta.” Se merkitsee heidän elinaikaansa vertauskuvallisina heinäsirkkoina, sillä heinäsirkkahyönteinen syntyy keväällä ja kuolee kesän päättyessä, siis noin viiden elinkuukauden jälkeen. (Ilm. 9:5, 10) Nyt kysymykseen: Milloin tämä vaivaaminen alkoi?
”HEINÄSIRKKOJEN” HYÖKKÄYS ALKAA
13. Mitä tapahtui Jumalan kansan keskuudessa heti sen jälkeen, kun viides enkeli oli puhaltanut pasuunaansa?
13 Apostoli Johanneksen näyssä tämä vaivaava toiminta alkoi sen jälkeen, kun viides enkeli oli puhaltanut pasuunaansa. Nykyisessä täyttymyksessä vertauskuvallinen pasuunaan puhaltaminen, joka ilmoitti heinäsirkkahyökkäyksestä, tapahtui keväällä 1926. Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti 25.–31. toukokuuta 1926 kansainvälisen konventin Lontoossa, jonka kuuluisassa Royal Albert Hallissa pidettiin kaksi esitelmää kahtena viimeisenä konventtipäivänä muun ohjelman ollessa Alexandra Palacessa. Kun Seuran presidentti oli perjantai-iltapäivänä 28. toukokuuta puhunut aiheesta ”Palvelija ja palvelus”, joka perustui Jesajan 49. lukuun, hän esitti päätöksen nimeltä ”Todistus maailman hallitsijoille”. Konventti hyväksyi sen innostuneesti. Myös uusi 384-sivuinen kirja Vapautus julkaistiin konventille. Sunnuntai-iltana 30. toukokuuta luettiin ensin sama päätös täpötäydessä Royal Albert Hallissa, minkä jälkeen presidentti piti päätöksen tukemiseksi vavahduttavan puheen aiheesta ”Miksi maailman vallat horjuvat – parannuskeino”. Saiko se osakseen julkisuutta?
14. Miten Jehovan kansa saattoi täysin julkiseksi sen elintärkeän sanoman, joka merkitsi ”heinäsirkkojen” hyökkäyksen alkua?
14 Seuraavana aamuna eräs lontoolainen sanomalehti, jonka säännöllinen levikki oli 800000 kappaletta, julkaisi koko ”Todistus”-päätöksen ja sitä tukevan esitelmän. Koska lehdestä otettiin ylimääräinen painos, niin sitä joutui toista miljoonaa kappaletta lukevan yleisön käsiin. Puhe viittasi Kansainliiton saatanalliseen alkuperään, liiton, jota Ison-Britannian hallitus kannatti ja tuki ja jonka puolesta puhui Ison-Britannian ja koko kristikunnan papisto. Se julisti rohkeasti Raamatun ennustuksen mukaan tuon kansainvälisen maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestön lopulta epäonnistuvan. Se, ettei papisto kannattanut Jumalan tosi messiaanista valtakuntaa, sanottiin suoraan. Uusi kirja Vapautus kiinnitti huomion samanlaisiin yleismaailmallisesti tärkeisiin seikkoihin, samoin kuin uusi kirjanen Lippu kansoille, jota konventtilaiset tarjosivat 110000 kappaletta lauantaina Lontoon kaduilla pienestä korvauksesta. Myöhemmin levitettiin lähes 50 miljoonaa kappaletta ”Todistus”-päätöstä ilmaisena traktaattina monilla kielillä ympäri maailman.
15, 16. Miten kävi ilmeiseksi, että niiden ihmisten vaivaaminen, joilla ei ollut Jumalan sinettiä, alkoi, ja miksi vertauskuvallinen heinäsirkkavitsaus ei päättynyt ensimmäiseen tuhoisaan hyökkäykseen?
15 Reaktio, joka seurasi Isossa-Britanniassa, Amerikassa sekä muualla, osoitti selvästi, että vertauskuvalliset ”heinäsirkat” vaivasivat huomattavimpia nimikristittyjä, ”joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. Niiden ihmistekoisten suunnitelmien paljastaminen, jotka oli laadittu uskonnon nimessä ja jotka olivat Jumalan valtakuntaa vastaan, oli niin kuin skorpionin pyrstön pisto. Kuvaannollisesti puhuen nuo ”ihmiset” olisivat halunneet kuolla päästäkseen tästä vaivasta, joka pisti heidän uskonnolliseen ylpeyteensä, mutta heidän etsimänsä ”kuolema” ”pakeni heitä”. He eivät voineet päästä pakoon sitä laajaa julkisuutta, joka annettiin näille pistäville totuuksille radiossa, esitelmissä ja painetussa kirjallisuudessa. Vertauskuvallisten heinäsirkkojen lentäessä ympäriinsä heitä seurasi voimakas julkisuuden ääni ”kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun”. ”Heinäsirkat” osallistuivat itse asiassa todelliseen hengelliseen taisteluun. – Ilm. 9:5, 6, 9, 10.
16 Samoin kuin heinäsirkkahyönteiset suorittavat hävitystyötään vitsauksen tavoin koko elinaikansa, ”viisi kuukautta”, niin vertauskuvallisetkin heinäsirkat jatkavat tätä vaivaamistyötä niin kauan kuin he elävät ja heillä on Jumalalta saatu vaivaamistehtävä. Kun toinen maailmansota antoi Kansainliitolle kuoliniskun, niin se ei merkinnyt loppua heidän tehtävälleen vaivata uskonnollisesti kristikunnan sinetöimättömiä ihmisiä. Maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestö ilmaantui uudelleen Yhdistyneitten Kansakuntien muodossa vuonna 1945. Se merkitsi sitä, että sinetöimättömiä ”kristittyjä”, jotka suosivat Yhdistyneitä Kansakuntia ja panevat toivonsa siihen Jeesuksen Kristuksen hallitseman Jehova Jumalan taivaallisen valtakunnan asemesta, tuli edelleen pistää.
17, 18. Millainen asenne oli vertauskuvallisilla heinäsirkoilla, kun he tulivat pois ”syvyydestä”, ja mitä tarkoitti se ’suuren pätsin savu’, josta he tulivat esiin?
17 ”Heinäsirkat” olivat tulleet ”syvyyden kaivosta”, missä heidät oli alistettu pakolliseen toimettomuuteen ensimmäisen maailmansodan aikana, ja nyt he olivat päättäneet käyttää täysin määrin tilaisuuksiaan elämässään antautuneina kristittynä. Se, että ”syvyyden enkeli” avasi heille syvyyden, ei tiennyt lainkaan hyvää kristikunnan sinetöimättömille ”ihmisille”. Vertauskuvalliset heinäsirkat tulivat heitä vastaan ikään kuin savuavasta ”suuresta pätsistä” ja paloivat intoa Jumalan valtakunnan puolesta.
18 Nouseva savu oli etukäteen annettu merkki siitä ahdistuksesta, joka oli kohtaava kristityksi tunnustautuvan maailman sinetöimättömiä ”ihmisiä”. Se ennusti, ettei heidän päivänsä tulisi kirkastumaan, sillä ”savu pimitti auringon”. Hyvin suuren heinäsirkkaparven ollessa liikkeellä ”aurinko ja kuu käyvät mustiksi” niille ihmisille, jotka ovat maan päällä tuon lentävän heinäsirkkaparven alapuolella.
19. Miten Johannes vielä korosti heinäsirkkavitsauksen ankaruutta mainittuaan, että se pimensi auringon?
19 Apostoli Johannes ilmoittaa, että syvyyden kaivosta nouseva savu pimensi myös ”ilman”. Niin kuin savu, joka tekee paksuksi ilman, jota joku yrittää hengittää, niin myös tiheässä, liikkuvassa parvessa lentävät heinäsirkat voivat ’pimittää’ tai tehdä paksuksi ilman lähellä maanpintaa. (Ilm. 9:2; Jooel 2:10) Jos kirjaimellinen, luonnollinen heinäsirkkavitsaus voisi olla niin suuri onnettomuus, niin vertauskuvallisten heinäsirkkojen aiheuttama vitsaus olisi ainakin yhtä suuri onnettomuus, varsinkin kun heinäsirkoilla on ikään kuin skorpionin pyrstö pistimineen ja he seuraavat hellittämättä tiettyjä ihmisiä vaivatakseen heitä siinä määrin, että nämä haluavat kuolla! Tätä katsovalla apostoli Johanneksella oli todella hyvä syy käyttää siitä sanaa ”voi!”, kun hän sanoi nähtyään viidettä pasuunaa seuranneen kuvaelman: ”Ensimmäinen ’voi!’ on mennyt; katso, tulee vielä kaksi ’voi!’-huutoa tämän jälkeen.”
20. Keitä ensimmäinen ”voi!”-huuto ei vahingoittanut?
20 Tämä oli sopusoinnussa keskitaivaalla lentävän kotkan ennakkovaroituksen kanssa. (Ilm. 9:12; 8:13) Aivan kuten heinäsirkkavitsaus muinaisessa Egyptissä Mooseksen päivinä ei ollut vahingoittanut Jumalan valittua kansaa Israelia, niin ei myöskään ensimmäinen ”voi!” ollut vahingoittanut hengellisen Israelin 144000 sinetöidyn jäännöstä eikä ketään jumalaapelkäävien ihmisten muodostavasta ”suuresta joukosta”, joka palvelee Jehova Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 7:2–15) Näin ollen oli odotettavissa, etteivät myöskään jäljellä olevat kaksi ”voi!”-huutoa vaikuttaisi vahingollisesti kumpaankaan ryhmään. – 2. Moos. 8:22, 23; 9:3–19.
KUUDES ENKELI PUHALTAA PASUUNAANSA
21. Mitä Johannes näki sen jälkeen, kun kuudes enkeli oli puhaltanut pasuunaan?
21 Millaiseksi muodostuisi toinen ”voi!”-huuto vaivatakseen ”maan päällä asuvaisia”? Apostoli Johannes ilmoittaa sen meille kirjoittaessaan: ”Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen [yhden äänen, Um] tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: ’Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella’. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.” (Ilm. 9:13–15) Sanonta ”hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen” merkitsee täsmällisesti rajoitettua aikaa, ja tämä osoittaa, että Jehova Jumala on täsmällinen Ajoittaja.
22. a) Mikä on ’kultaisen alttarin neljästä sarvesta tuleva ääni’? b) Mikä merkitys sanalla ’enkelit’ on tässä?
22 ”Kultaisen alttarin neljästä sarvesta” tulevan ”äänen” täytyy samaten puhua juuri oikeaan aikaan, ennen noiden ”neljän enkelin” päästämistä. Koska Jumalan enkeli käytti tätä kultaista alttaria uhratessaan suitsutuksia ”pyhien rukousten kanssa . . . Jumalan eteen”, niin tämä ”ääni” esittää ilmeisesti rukouksen eikä kuudennelle pasuunaan puhaltavalle enkelille käskyä päästää ”neljä enkeliä”. (Ilm. 8:3, 4) Neljästä alttarin sarvesta kohoava ääni vertauskuvaa sopivasti voidellun jäännöksen vapautuksen puolesta esittämiä rukouksia, jotka tulevat ikään kuin ”yhteen ääneen” ja täydellä voimalla, ”neljän sarven” kuvatessa voimaa. Jäännöksen jäsenet eivät rukoilisi ”neljän enkelin” vapauttamista näkymättömässä henkimaailmassa, vaan itsensä vapauttamista. Siksi sanalla ’enkelit’ onkin tässä sen perusmerkitys: sanansaattajat.
23. a) Mihin Eufrat etupäässä yhdistetään Raamatussa? b) Mikä kokemus Jumalan muinaisella kansalla oli sidottuna olemisesta Eufratin varrella ja sieltä vapautumisesta?
23 Apostoli Johanneksen päivinä ”suuri Eufrat-virta” oli Rooman valtakunnan itärajana. Se oli myös sen maan koillisraja, jonka Jehova Jumala oli luvannut patriarkka Aabrahamille. (1. Moos. 15:18, 19) Raamatussa tämä virta kuitenkin yhdistettiin etupäässä muinaiseen Babyloniin, jonka ”mahtava metsämies” Nimrod perusti. (1. Moos. 10:8–10) Vuonna 607 eaa. Babylonian valtakunta hävitti Jerusalemin ja sen loistavan temppelin ja vei useimmat henkiin jääneistä juutalaisista pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Sen jälkeen näitä juutalaisia ja heidän jälkeläisiään pidettiin sidottuina pakkosiirtolaisuudessa Eufratin rannalla seitsemänkymmentä vuotta. Uskollisten, jumalaapelkäävien juutalaisten rukoukset kohosivat Jehova Jumalan puoleen, jotta hän vapauttaisi heidät omana määräaikanaan, määrävuonna, 70. vuotena Juudan ja Jerusalemin alueen täydellisestä autioittamisesta. Ennustettuna 70. vuotena, vuonna 537 eaa., Jumala vastasi heidän rukouksiinsa ja vapautti heidät Babylonian uuden arjalaisen kuninkaan, Kyyros Valloittajan, välityksellä. (Ps. 102:13–22; 126:1–4; 137:1–9; 2. Aikak. 36:20–23; Dan. 9:1–4) Nykyisillä hengellisillä israelilaisilla oli samankaltainen kokemus.
24. a) Miten hengellinen jäännös oli ’sidottuna’ Eufratin varrella? b) Milloin se vapautettiin, ja mihin sen oli määrä olla valmis?
24 Ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisen Israelin jäännös joutui Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien orjuuteen. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 11. marraskuuta 1918 uskollisen voidellun jäännöksen jäsenet, jotka olivat ”sidottuina” vastakuvallisen ”suuren Eufrat-virran varrella”, rukoilivat vapautusta. Heidän hämmästyksekseen ja ilokseen heidät päästettiin eli vapautettiin ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919. Kiitollisessa antaumuksessa vapautuksensa suurelle Jumalalle he tarjoutuivat nyt valmiina tekemään Hänen tahtonsa ja työnsä minä hetkenä, päivänä, kuukautena ja vuotena tahansa. Kun sitten Hänen aikansa tuli puhalluttaa kuudenteen pasuunaan, jota piti seurata jokin toiminta, jonka määräaika oli silloin, niin he osoittivat olevansa valmiit ja halukkaat. He olivat todella ”hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen . . . valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä”. – Ilm. 9:14, 15.
”KOLMAS OSA IHMISISTÄ” TAPETAAN
25. Ketkä noiden irti päästettävien neljän vertauskuvallisen ”enkelin” oli määrä tappaa, ja mistä tiedämme, että kyseessä oli vertauskuvallinen tappaminen?
25 Tappamisen aikaan suurten ihmisjoukkojen odotettiin palvovan demoneja ja eri aineista tehtyjä epäjumalankuvia, murhaavan, harjoittavan spiritistisiä tapoja ja antautuvan sukupuoliseen moraalittomuuteen. (Ilm. 9:20, 21) Ei kuitenkaan kaikkia näitä ihmisiä ollut määrä ’tappaa’, vaan ainoastaan ”kolmas osa ihmisistä”. Väkiluvun arvioijat esittävät, että ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, apostoli Johanneksen päivinä, koko maapallon väestö oli 250000000 eli vain 50000000 enemmän kuin niiden ”hevosten” lukumäärä, jotka Johannes seuraavaksi näki. Nykyään arvioidaan maailman väestön käsittävän yli 3483263000 henkeä, kun taas vuoteen 1930 mennessä väkiluku oli vain 2000000000. Kolmasosa näistä olisi suuri määrä, mutta se on suunnilleen niiden määrä, jotka tunnustavat olevansa kristikunnan katolisten, ortodoksisten tai protestanttisten kirkkojen jäseniä tai muita lahkolaisia. Mikään ihmisen historian sota tähän vuoteen mennessä ei ole surmannut niin paljon ihmisiä, eivät edes kaikki ihmisten sodat yhteensä. On siis ilmeistä, että kun ”kolmas osa ihmisistä” tapetaan, niin se on vertauskuvallista eli hengellistä tappamista. Miten se tapahtui?
26. Ketkä seurasivat neljää enkeliä heidän hyökkäyksessään?
26 Ne ”neljä enkeliä”, jotka vapautettiin kahleistaan ”suuren Eufrat-virran” varrelta, näyttävät olevan ’tappajien’ johtajia. Kerrottuaan ”neljän enkelin” irti päästämisestä apostoli Johannes kuvailee ’tappajia’ sanoen: ”Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.” – Ilm. 9:16–19.
27. a) Mikä oli Johanneksen näkemien ratsastajien lukumäärä, ja millainen se oli maapallon väestöön verrattuna vuonna 1930? b) Keitä vastaan ”hevoset” ohjattiin, ja missä ne aloittivat hyökkäyksen?
27 Ratsastajien lukumäärä, jonka apostoli Johannes kuuli, oli ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta”, ts. 200 miljoonaa. Se oli vain 50000000 vähemmän kuin maailman arvioitu väkiluku Johanneksen aikana. Ja kuitenkin nuo 200000000 ratsastajaa tappaisivat ainoastaan ”kolmannen osan ihmisistä” vitsausten avulla! Kolmas osa vuoden 1930 maailman väkiluvusta oli noin 700000000. Mitä sitten nämä 200000000 hevosta ja niiden ratsastajat kuvaavat? Ne olivat totisesti suunnaton vahvistus niille ”neljälle enkelille”, jotka oli vapautettu vankeudesta ”suuren Eufrat-virran varrelta” suorittamaan tätä suunnatonta tappamista hengellisessä mielessä. Ja ilmeisesti nuo ”hevoset” ohjattiin väärän uskonnon suurta maailmanmahtia, Suurta Babylonia, vastaan, jota Eufratin varrella sijainnut muinainen Babylon esikuvasi. (Ilm. 16:12–19) Kuudenteen pasuunaan puhaltamisen aikoihin Suuren Babylonin hallitseva osa, nimittäin kristikunta, oli hyökkäyksen kohteena. Se olikin aivan oikein, sillä kristikunta on uskonnollisesti mitä ulkokultaisin, mitä moitittavin.
28. Mitä se osoittaa, että näillä hevosilla oli ratsastajat, ja kenen älyllisessä valvonnassa ja ohjauksessa vertauskuvalliset hevoset ovat täyttymyksessä?
28 Sillä (yleiskreikan) kielellä, jolla apostoli Johannes kirjoitti, ilmaisu ”niillä oli . . . haarniskat” (Um) saattoi soveltua sekä hevosiin että ”niiden selässä istujiin”. Luultavasti se kuitenkin soveltuu ainoastaan ratsastajiin, missä tapauksessa tämä on ainoa piirre, joka noista hevosten selässä istujista kuvaillaan. Suurin osa kuvauksesta kohdistuu itse hevosiin. Koska hevosilla kuvattiin olevan ratsastaja, niin tämä osoittaisi, että ihmisäly valvoi ja ohjasi noita kuvaannollisia hevosia. Koska ratsastajat toimivat niiden irti päästettyjen ”neljän enkelin” puolesta tai alaisuudessa, joille annetaan tehtäväksi tappaa ”kolmas osa ihmisistä”, niin tämä osoittaa vertauskuvallisten hevosten olevan näiden neljän ”enkelin” eli sanansaattajan älyllisessä valvonnassa ja ohjauksessa, nimittäin voidellun jäännöksen, joka vapautettiin Suuresta Babylonista vuonna 1919. Vain heidän ’haarniskansa’ tulevat parhaiten näkyviin.
29. Mitä merkittävää liittyy siihen, että ratsastajien haarniskat tulevat parhaiten näkyviin näyssä?
29 ”Ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat.” Se, että heidän haarniskassaan oli tuollaisia värejä, viittaa kolmeen tuhoisaan seikkaan: tuleen, mustaan savuun ja tulikiveen. Näillä sanansaattajilla eli ”neljällä enkelinä” oli näin ollen oleva tuhon sanoma sydämessään sitä ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan, joka piti tappaa. Se oli samankaltainen tuhon sanoma, joka aikanaan kohtasi Sodomaa ja Gomorraa, joiden kaupunkien päälle Jumala antoi sataa tulta ja tulikiveä taivaasta ja joiden palamisesta nousi savu, ”niinkuin pätsin savu”. (1. Moos. 19:23–28; Luuk. 17:28–30) Muinaisen Babylonin ennustettiin tulevan asumattomaksi rauniokasaksi samalla tavalla kuin Sodoma ja Gomorra. – Jer. 50:40.
30. Millä vertauskuvallisella tavalla nuo ”neljä enkeliä” vaivaavat ”kolmatta osaa ihmisistä” ja tappavat heidät?
30 Kuten Ilm. 14:9–11 ennusti, niin nykyisenä tämän asiainjärjestelmän ”lopun aikana” niitä ihmisiä, jotka palvovat ja palvelevat Saatanan maallisia poliittisia laitoksia, vaivataan tulella ja tulikivellä kuolemaan asti, ja heidän ”vaivansa savu” nousee aina ja iankaikkisesti. Nuo poliittiset järjestelmät heitetään itse ”tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”, joka järvi vertauskuvaa tuhoa, ”toista kuolemaa”. (Ilm. 19:20; 20:10, 14, 15; 21:8) Voideltu jäännös pitää haarniskan tavoin edessään tätä jumalallista sanomaa, joka paljastaa niiden kaltaiset tuhoisat ainekset. Aivan samalla tavalla kuin vapautetut ”neljä enkeliä” myös vapautettu jäännös varoittaa etukäteen tällä tavalla ”kolmatta osaa ihmisistä” heidän lähestyvästä tuhostaan Jumalan oikeudenmukaisen tuomion tulevassa toimeenpanossa. He voivat julistaa sellaisten babylonilaisten kristikunnan ”ihmisten” nyt jo olevan hengellisesti kuolleita ja odottavan tuhoa Jumalan kädestä. Siten nuo ”neljän enkelin” kaltaiset sanansaattajat tappavat ”kolmannen osan ihmisistä”.
JULISTUKSEN ”HEVOSET”
31. Mitä vertauskuvalliset hevoset kuvaavat ja miksi?
31 Hevosiin kiinnitetään kuitenkin suurempaa huomiota kuin niiden ratsastajiin. Hevosia kuvataan enemmän, koska ne ovat tämän profeetallisen kuvaelman pääseikka. Mitä nämä vertauskuvalliset ”hevoset” sitten kuvaavat? Näillä hevosilla ratsastivat vertauskuvalliset ratsastajat. Niinpä sanansaattajien voideltu jäännöskin käyttää vertauskuvallisia hevosia, nimittäin välineitä, joiden avulla jäännöksen jäsenet esittävät pelottavan sanomansa. Juuri tuo väline vie heidät ihmisten luo. (Est. 8:10, 14) Aseistautuneina tuolla välineellä he lähtevät liikkeelle ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan, joka on ’tapettava’ hengellisesti puhuen. Toisin sanoen, vertauskuvalliset ”hevoset” kuvaavat niitä välikappaleita, joita voideltu jäännös käyttää tuomiosanoman julistamiseksi, erikoisesti painotuotteita. Koska hevoset ilmaisevat Ilmestyskirjassa (6:2, 4; 9:9; 19:11–21) sekä muuallakin Raamatussa (paitsi Jes. 28:28:ssa) sodankäyntiä, niin haarniskalla varustetun jäännöksen käyttämät julistusvälineet liittyvät hengelliseen sodankäyntiin.
32. Miksi voidellun jäännöksen käyttämiä julistusvälineitä kuvasivat sopivasti hevoset, joilla oli ”leijonain päät”?
32 ”Ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät.” Tämä seikka palauttaa mieleen sen, että ensimmäinen niistä neljästä elävästä luomuksesta, jotka Johannes näki Jumalan valtaistuimen ympärillä, oli kuin leijona, joka kuvasi rohkeaa oikeudenmukaisuutta. Myös itsensä uhrannutta Jumalan Karitsaa sanottiin ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesaksi”. (Ilm. 4:6, 7; 5:5) Tämän mukaisesti ne julistusvälineet, joita voideltu jäännös on käyttänyt kuudenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen, ilmaisevat suurta rohkeutta, ja niitä käytetään oikein. Ne liittyvät myös Jeesuksen Kristuksen, Juudan suvun – johon hänen esi-isänsä Daavid kuului – vertauskuvallisen jalopeuran, perustettuun taivaalliseen valtakuntaan. Tuo valtakunta on Jumalan välikappale, jonka avulla hän tuhoaa ”kolmannen osan ihmisistä” omana määräaikanaan. Siksi kuvaus vertauskuvallisista hevosista sanoo: ”Niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmasosa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.” – Ilm. 9:17, 18.
33. Miten hevosten käärmemäiset hännät ovat täyttymyksessä yhtä tuhoisia kuin se, mikä lähtee niiden suusta?
33 Nämä monet välikappaleet, joilla tehdään tunnetuksi Jumalan messiaanisen valtakunnan vihollisille tuleva tuho, pistävät myös tuskallisesti. Tähän vertauskuvallisten hevosten piirteeseen kiinnitetään huomiota seuraavissa sanoissa: ”Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.” (Ilm. 9:19) Käärmemäinen häntä oli siis yhtä tuhoisa kuin se, mikä lähti vertauskuvallisten hevosten suusta. Tuollaisen käärmemäisen hännän purema oli myrkyllinen, ja se aiheutti uhrissa polttavan tunteen ennen kuolemaa. Vertauskuvallisilla hevosilla oli kaksinkertaisella tavalla kuolemaa tuottavaa voimaa: sekä uhrejaan lähestyessään että niiden luota poistuessaan. Sitä ei voinut paeta; kuolettava sanoma oli ehdottomasti vaikuttava, se oli osoittava, että Jumalan tuhotuomio pannaan varmasti täytäntöön Valtakunnan vihollisia vastaan. Se, mitä Valtakunnan julistuksen vertauskuvalliset hevoset ilmoittavat, toteutuu varmasti. Millainen ahdistus sellainen julistus onkaan vihollisille! Se ei ole mitään näkymätöntä henkimaailmassa! Se on näkyvää, kosketettavaa!
34. Milloin vertauskuvalliset hevoset aloittivat toimintansa, ja oliko se huomattava alku?
34 Vertauskuvalliset hevoset lähetettiin toimintaan nykyisenä aikana kuudenteen pasuunaan puhaltamisen jälkeen. Tämä toiminta alkoi Jumalan valtakunnan kannalta tärkeällä, huomattavalla julkisella tapahtumalla vuonna 1927. Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura piti 18.–25. heinäkuuta kansainvälisen konventin Torontossa Ontariossa Kanadassa. Sunnuntaina, 24. heinäkuuta 1927, oli konventin kohokohta, laajalti mainostettu esitelmä. Näkyvä 15000 hengen kuulijakunta kokoontui konventtisaliin, mutta sen lisäksi oli lukemattomien miljoonien näkymätön kuulijakunta, joka seurasi puhetta 53 radioaseman verkoston välityksellä. Kysymyksessä oli siihen mennessä suurin radioverkosto, joka oli kytketty yhteen Amerikan kansallisen radioyhtymän (National Broadcasting Company of America) välityksellä. Tunnin kestäneen esitelmän aiheena oli ”Vapaus kansoille”. Ensin puhuja, Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran silloinen presidentti, luki kymmenen kappaletta käsittävän päätöksen, joka oli osoitettu ”Kristikunnan kansoille”. Sitä seuranneessa esitelmässä hän valaisi ja tuki tätä vavahduttavaa päätöstä.
35. Miten Toronton konventissa vuonna 1927 esitetty päätös vaikutti kuin tulen ja tulikiven kuumuus kristikuntaan?
35 Kristikuntaa kannattavien kuulijoiden on täytynyt tuntea tulinen, palavan tulikiven kuumuus, kun päätöksen alussa sanottiin:
. . . Jumala on sentähden päättänyt ja ilmoittanut, että maailmaa on kohtaava ahdistuksen aika, sellainen, jonka vertaista ei vielä milloinkaan ole ollut; ja että tuona ahdistuksen aikana tuhotaan niinkutsuttu ”kristikunta” eli ”järjestynyt kristillisyys” ja koko Saatanan järjestö; ja että Kristus Jeesus, vanhurskas Kuningas, tulee ottamaan käsiinsä täydellisen vallan sekä hallitsemaan ja siunaamaan maan kansoja.
KUUDENNEKSI: Että kaikille järkeville ja ajatteleville ihmisille täytyy nyt olla selvää, että ”kristikunnan” eli ”järjestyneen kristillisyyden” epävanhurskas järjestelmä ei milloinkaan kykene tuomaan heille sitä apua, lohdutusta ja niitä siunauksia, joita he niin hartaasti toivovat ja odottavat; ja että ei ole mitään syytä edelleen kannattaa tuota ulkokullattua ja sortavaa järjestelmää. Tänä ahdistuksen ja hämmennyksen hetkenä Jehova Jumala kehottaa kansoja hylkäämään ja ainiaaksi unohtamaan ”kristikunnan” eli ”järjestyneen kristillisyyden” ja luopumaan siitä täydellisesti pois, koska se on Perkeleen järjestö, ja olemaan missään muodossa tukematta sitä; ja että kansat antautuisivat koko sydämestään ja kaikkineen Jehova Jumalan ja hänen Kuninkaansa ja valtakuntansa alamaisiksi ja ottaisivat vastaan täyden vapauden ja ne siunaukset, jotka Jumala on niille varannut. . . .
Kun esitelmä, jossa päätös käsiteltiin laajemmin, oli päättynyt, niin näkyvä kuulijakunta nousi seisomaan päätöksen kannatukseksi, ja epäilemättä monet miljoonista näkymättömistä kuulijoista tekivät samalla tavalla, paitsi se ”kolmas osa ihmisistä”, joka oli määrä tappaa hengellisesti puhuen. Näille viimeksi mainituille se oli pelottavan ”voi!”-huudon alku.
36, 37. Miten kymmenettuhannet vertauskuvalliset hevoset ilmaantuivat tuohon aikaan, ja mikä Vartiotorni-seuran teko antoi lupauksia siitä, että lisää ”hevosia” oli tulossa?
36 Tällainen kansainvälisen konventin päätös ja sitä tukeva puhe painettiin nyt ensimmäistä kertaa kirjaseksi levitystä varten, ja sen nimi oli ”Vapaus kansoille”. Se käännettiin myös monelle kielelle.
37 Tuon Vapaus-kirjasen levitys alkoi lokakuun 1. päivänä 1927. Aikaa myöten sitä levitettiin miljoonia kappaleita tavallisen kansan ja myös sen hallitsijoitten keskuuteen. Käyttääksemme sitä vertauskuvallista ilmaisua, jonka Ilm. 9:16–19 esittää, sadattuhannet ”hevoset”, joilla oli leijonan pää ja jotka hengittivät tulta, savua ja tulikiveä, alkoivat syöksyä erikoisesti kristikuntaa vastaan voidellun jäännöksen, vapautettujen ”neljän enkelin”, älyllisessä ohjauksessa ja valvonnassa. Nuo sadattuhannet ”hevoset” olivat vain sen edelläkävijöitä, mitä oli tuleva. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kirjapaino oli 1. maaliskuuta 1927 muuttanut uuteen ja suurempaan 8-kerroksiseen rakennukseen Brooklynissa New Yorkissa hyökätäkseen voimakkaammin Jumalan valtakunnan vihollisia vastaan julkaisemalla ja lähettämällä enemmän Raamattuja, kirjoja, kirjasia, lehtiä ja traktaatteja ikään kuin lähettämällä liikkeelle hyökkääviä hevosia.
38. Kuvaile, miten ennustus ”hevosista”, joita on ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenentuhatta”, on täyttynyt moninkertaisesti.
38 Entä nuo ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta” ”hevosta”? Tämä New Yorkissa rekisteröidyn Vartiotorni-seuran rakentama ja omistama uusi kirjapaino painoi ja lähetti miljoonia kappaleita raamatullista kirjallisuutta ensimmäisenä vuotenaan, siis todella satoja kertoja ”kymmenen tuhatta” kappaletta. Tästä kirjapainosta muodostui kuitenkin ydin suurelle kirjapainorakennusten kompleksille, joka käsittää nykyään neljä kaupunginkorttelia ja johon viimeksi lisättiin 31. tammikuuta 1968 vihitty 10-kerroksinen kirjapainorakennus. Kaiken tämän lisäksi monilla Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 93:sta haaratoimistosta eri puolilla maailmaa on omat kirjapainonsa. Kaikki nämä valmistavat suunnattomia määriä raamatullista kirjallisuutta. Vuodesta 1927 lähtien ne ovat yhdessä painaneet ja lähettäneet ”kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta” kappaletta raamatullista kirjallisuutta ja enemmänkin. Näiden vertauskuvallisten ”hevosten” hyökkäys kiihtyi suuresti, kun Vartiotorni-seuran lehtiä alettiin tarjota kaduilla, talosta taloon ja liikkeestä liikkeeseen. Nykyään painetaan 7000000 kappaletta jokaista Vartiotornia kahdesti kuussa. Vuonna 1970 niitä painettiin 177038027 kappaletta 74 kielellä. Sen sisarlehteä Herätkää! painettiin 171719337 kappaletta 26 kielellä. Painosmääräksi tulee yhteensä siis 348757364 kappaletta yhden ainoan vuoden aikana.
39. Mikä tässä ennustuksessa osoittaa, etteivät maailman kaupalliset kirjakaupat tulisi käsittelemään ja myymään noita kymmeniätuhansia kappaleita raamatullista kirjallisuutta?
39 Näiden vertauskuvallisten ”hevosten” hyökkäys tuomittua ’ihmisten kolmatta osaa’ vastaan on siis kiihtynyt vuosi vuodelta, kaikkien noiden ”hevosten” ollessa voidellun jäännöksen, vapautettujen ”neljän enkelin”, ohjauksessa. Siitä johtuu, etteivät kaupalliset kirjakaupat käsittele ja levitä näitä satoja miljoonia kappaleita raamatullista kirjallisuutta, vaan Jehovan kristityt todistajat, jotka menevät talosta taloon. Hengelliseltä näkökannalta katsoen nämä vertauskuvalliset ”hevoset” jatkavat ’ihmisten kolmannen osan’ tappamista, mutta entä muu ihmiskunta? Onko se vastannut vapautuskutsuun, kutsuun kristilliseen vapauteen uskonnollisesta Suuresta Babylonista?
40. a) Millä tavalla ne, joiden kimppuun vertauskuvalliset ratsastajat ovat hyökänneet, on ’tapettu’? b) Mikä on ennustuksen mukaan muiden Suureen Babyloniin kuuluvien ihmisten yleinen menettelytapa?
40 ”Suuri joukko” jumalaapelkääviä ihmisiä on vastannut siihen kaikkialla maailmassa, kuten Ilm. 7:9–17 ennusti. Heille Suuren Babylonin uskonnolliset papit ovat ikään kuin kuolleet, papistolla ei ole uskonnollista valtaa näihin ”suuren joukon” vapautettuihin jäseniin nähden. Mutta muuten on ollut suhteellisesti puhuen sellaista kuin apostoli Johannes edeltänäki: ”Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan [spiritismin harjoittamisesta, Um] eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” (Ilm. 9:20, 21) ’Ihmisten kolmannen osan’ toiveet maailman käännyttämisestä kristikunnan uskontoon ovat sen tähden tuomittuja. Vertauskuvallisten ”hevosten” tuliset, tulikivenkatkuiset, vitsaavat sanomat viittaavat jatkuvasti Suuren Babylonin hallitsevan osan, kristikunnan, tulevaan onnettomuuteen. Toisen ”voi!”-huudon täytyy jatkua täyteen täyttymykseensä saakka!