18. luku

”Viivytystä ei enää ole oleva”

 1. Mitä tapahtui Johannekselle annetussa näyssä toisen ”voi!”-huudon vielä jatkuessa?

TOISEN ”voi!”-huudon, joka oli ilmoitettu kuudenteen pasuunaan puhaltamisella, ei julistettu olevan ohi, ennen kuin siitä niin mainitaan Ilm. 11:14:ssä: ”Toinen ’voi!’ on mennyt; katso, kolmas ’voi!’ tulee pian.” Sillä välin Patmoksen saarelle vangiksi karkotettu apostoli Johannes näkee uuden näkyjen sarjan, joka näyttää poikkeavan tapahtumain järjestyksestä, mutta joka on näytettävä ilmestyksessä ennen seitsemänteen pasuunaan puhaltamista. (Ilm. 10:1–11:14) Tämä uusi sarja liittyy häneen henkilökohtaisesti ja panee hänet toimimaan. Näyssä Johannes oli yhä ’taivaassa olevan avoimen oven’ sisäpuolella, missä hän seisoi katselemassa.

 2, 3. Esitä yhteenveto siitä, mitä Johannes oli juuri nähnyt näyssä, ja kerro, miten näyttämö nyt muuttui.

² Johannes näkee, mitä seuraa, kun Karitsa, ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa”, ts. kirkastettu Jeesus Kristus, avaa kirjakäärön sinetit. (Ilm. 4:1, 2; 5:1–10) Johannes on juuri nähnyt niiden ”neljän enkelin” irti päästämisen, jotka olivat sidottuina suuren Eufratin varrella, ja sitten 200000000 pelottavan näköisen hevosen ja niillä ratsastavan ilmestymisen, kun ne karauttavat eteenpäin tappamaan ”kolmannen osan ihmisistä” maan päällä. (Ilm. 9:13–20) Nyt näyttämö vaihtuu, ja Johannes näkee taivaasta laskeutuvan erään Jumalan ”väkevän enkelin”, suunnattoman kokoisen erikoissanansaattajan, joka saattoi seistä hajareisin meren ja kuivan maan päällä. Johannes kuvailee häntä seuraavasti (Ilm. 10:1–3):

³ ”Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat, ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen [pieni kirjakäärö, Um]. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua.”

 4. Miten tässä ”väkevässä enkelissä” havaitut piirteet ilmaisevat hänen edustavan kirkastettua Herraa Jeesusta Kristusta?

⁴ Tuossa ”väkevässä enkelissä” havaitut piirteet viittaavat yhdessä siihen, että hän edustaa eli tarkoittaa kirkastettua Herraa Jeesusta Kristusta, joka oli ennen ihmiseksi syntymäänsä arkkienkeli Miikael. (Dan. 10:21; 12:1; Juud. 9; Ilm. 12:7) Hänellä kuvataan tässä olevan ”verhonaan . . . pilvi” eli hän on kietoutunut pilveen. Pilvi on kirkastettuun Jeesukseen Kristukseen liitetty piirre esimerkiksi Ilm. 1:7:ssä, missä Johannes kirjoittaa hänestä sanoen: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Vrt. Dan. 7:13; Matt. 24:30, 31; 1. Tess. 4:17.) Pilvi, johon ”väkevä enkeli” on verhoutunut, peittäisi eli tekisi näkymättömäksi hänen ruumiinsa lukuun ottamatta hänen käsivarsiaan ja sääriään. Se muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus ja toinen läsnäolo on oleva näkymätön maan päällä olevien ihmisten silmille, koska hän on nyt loistava taivaallinen henki, ja maan päällä olevat ihmiset ”näkevät” hänet havaitsemalla hänen voimansa ilmentymistä hänen olevan näkymättömänä läsnä ja käyttävän valtaansa taivaassa ja maan päällä. – Matt. 25:31–46; 28:18.

 5. Mitä ”hänen päänsä päällä” oleva sateenkaari edustaa?

⁵ Taivaankaari eli sateenkaari, joka oli ”hänen päänsä päällä”, osoittaa hänet Jehovan, ”rauhan Jumalan”, erikoisedustajaksi, sillä apostoli Johannes oli nähnyt aikaisemmassa näyssään, joka koski valtaistuimella olevaa Jehova Jumalaa, että ”valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen”. (Ilm. 4:3; vrt. Hes. 1:28.) Sateenkaari, jonka Jehova Jumala pani ilmaantumaan pilviin profeetta Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen, oli merkkinä myrskyn jälkeisestä rauhasta, sekä siitä, että Hänen ihmiskunnan kanssa tekemänsä liitto on rauhaisa ja estää hukuttamasta koko maata uudelleen veteen. (1. Moos. 9:8–17; Jes. 54:9) Miten sopivaa onkaan näin ollen, että Jeesusta Kristusta kuvaavan ”väkevän enkelin” pään yläpuolella oli sateenkaari, koska hänestä ennustettiin tulevan ”Rauhanruhtinas”. – Jes. 9:5, 6.

 6. Miten se, että tällä ”väkevällä enkelillä” oli kasvot ”niinkuin aurinko”, edelleen osoittaa hänet Jeesukseksi Kristukseksi?

⁶ Se, että tuon ”väkevän enkelin” ’kasvot olivat niinkuin aurinko’, vastaa sitä, mitä apostoli Johannes sanoo aikaisemmasta näystään Jumalan temppelissä olevasta Jeesuksesta Kristuksesta, että hänen ”kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa”. (Ilm. 1:16) Se on voinut muistuttaa Johannesta siitä, kun hän näki Jeesuksen kirkastuneena ”korkealla vuorella” lähi-idässä, jolloin ”hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo”. (Matt. 17:1, 2) Sellainen aurinko saattoi paistaa ’parantumista siipiensä alla’ eli säteissään niille, jotka ennallistetaan Jumalan suosioon. (Mal. 4:2) Tässä ”väkevää enkeliä” koskevassa näyssä me näemme pilven, auringon ja sateenkaaren miellyttävän yhdistelmän. Pilvi ei peitä enkelin sääriä.

 7. a) Mitä se, että enkelin jalat olivat ”niinkuin tulipatsaat”, vakuuttaa? b) Mitä se osoittaa tuon enkelien vallasta, että hänen oikea jalkansa oli meren päällä ja vasen jalkansa maan päällä?

⁷ Johannes saattoi siis sanoa ”väkevästä enkelistä”, että ”hänen jalkansa [olivat] niinkuin tulipatsaat”. Enkelin jalat sekä pää olivat loistavat, kuten siinä näyssä, josta kerrotaan Ilm. 1:14, 15:ssä. Kaikki, mikä tulisi hänen voimansa, valvontansa ja valtansa alaisuuteen, joutuisi ikään kuin hänen loistavien jalkojensa alle, jotka olivat vahvat kuin pylväät ja yhtä lahjomattomat kuin tuli. Jos se ”meri”, johon ”väkevä enkeli” laski oikean jalkansa, oli Aigeianmeri, missä Patmoksen saari sijaitsi, ja ”maa”, johon hän laski vasemman jalkansa, läheinen Vähän-Aasian maa, niin hän katsoi etelään päin. Taikka jos meri ja maa olisivat sanoaksemme Välimeri ja muinainen Palestiina, niin hän katsoi yhä etelään. Tämä kuvaisi, miten kaikkivaltias Jumala Jehova on nyt asettanut koko maapallon, sen meret ja kuivan maan, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen jalkojen alle, toisin sanoen hänen alaisuuteensa. Meren kalat ja kuivan maan elävät luomukset, mukaan luettuina linnut, jotka yöpyvät maan päällä, ovat nyt kaikki alamaisia ylösnousseelle, kirkastetulle taivaalliselle Jeesukselle Kristukselle. (Hepr. 2:5–9; Ps. 8:5–9) Erikoisesti näin on ollut vuodesta 1914 lähtien.

 8. Koska ”väkevän enkelin” osoitetaan ottavan maailmanlaajuisen vallan, niin milloin näky täyttyy?

⁸ Apostoli Johanneksen tässä näkemä näky ”väkevästä enkelistä” soveltuu siis vuodesta 1914 lähtien. Mutta miksi erikoisesti siitä lähtien? Koska tuona vuonna, jolloin pakanakansojen määräajat päättyivät, Herran Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä asetti hänet taivaissa valtaistuimelle hallitsemaan ja käymään kukistaen vihollistensa keskellä. (Luuk. 21:24; Ps. 110:1–6; Apt. 2:34–36) Tämä merkitsi, että ”lopun aika” oli alkanut sille maalliselle asiainjärjestelmälle, joka oli kokonaan Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan. Tie oli nyt raivattu, kaikki aikavaatimukset oli täytetty, jotta se, mikä oli ilmaistu profeetallisesti merkein Ilmestyskirjassa, voisi täyttyä. – Dan. 11:35, 40.

 9. Kenen käytettäväksi oli väkevän enkelin kädessä oleva kirjakäärö tarkoitettu, kuten sen koko ilmaisee?

⁹ ”Väkevän enkelin” kädessä, ilmeisesti hänen vasemmassa kädessään, oli ”avattu kirjanen”. Tämä ”kirjanen” eli ”pieni kirjakäärö” (kreikaksi biblarídion) näyttäisi hyvin pieneltä niin suurikokoisen enkelin kädessä, joka saattoi seisoa hajareisin merellä ja maalla, mutta se saattoi sisältää paljon tietoa. Sen sisältöä ei ollut määrä pitää salassa, sillä se oli avattu kirjakäärö, joten apostoli Johannes saattoi lukea sen. Tuo kirjakäärö olikin todellisuudessa tarkoitettu Johanneksen käytettäväksi.

10. a) Mitä merkityksellistä on siinä, että enkeli ärjyi niin kuin leijona? b) Mitä olivat ilmeisesti Johanneksen kuulemat seitsemän ukkosenjylinää?

¹⁰ Se, että enkeli ”huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy”, sopii enkelin rooliin. Hän edustaa ”jalopeuraa Juudan sukukunnasta”, kirkastettua Jeesusta Kristusta, joka on nyt saanut kuninkaallisen vallan taivaassa. (Sananl. 19:12; 20:2) Enkelin leijonamainen huuto panee alulle sarjan ukkosenjylinöitä: ”Kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää äänensä puhua.” (Ilm. 10:1–3) Ukkosenjylinöitä oli täydellinen määrä (7), ja ne vertauskuvasivat Jehova Jumalalta tulevia ilmauksia, jotka ovat ilmeisesti kuin myrskyvaroituksia. Ps. 29:3:ssa on kirjoitettu: ”Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee.” Tässä psalmissa esiintyy seitsemän kertaa ilmaisu ”Herran ääni”, joka on jylisevä. (Ps. 29:3, 4, 4, 5, 7, 8, 9) Nuo ”seitsemän ukkosenjylinää” eivät ole ainoastaan jyriseviä ääniä, vaan ne kuljettivat sanoman, jonka Johannes ymmärsi. Jotta mitään tärkeää ei olisi menetetty, hän oli alkamaisillaan kirjoittaa muistiin tuota jylisevää sanomaa.

11, 12. a) Miksi Johannesta kiellettiin kirjoittamasta tässä vaiheessa? b) Mikä epätyydyttävä yritys tehtiin samaten nykyaikana oikean ymmärryksen julistamiseksi koko Ilmestyskirjasta?

¹¹ Mutta ääni, joka ei tullut ”väkevältä enkeliltä” vaan taivaasta, esti häntä kirjoittamasta. Johannes sanoo: ”Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: ’Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita.’” Silloin ei ollut aika kirjoittaa, vaan pikemminkin aika apostoli Johanneksen omaksua ”avatun pienen kirjakäärön” sisällys. On hyvin tunnettua, että monet odottivat erään ahkeran Ilmestyskirjan selittäjän, nimittäin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäisen presidentin, Charles Taze Russellin, kirjoittavan selityksensä koko Ilmestyskirjaan. Mutta ennen kuin hän ehti tehdä sen, hän kuoli kaksi vuotta pakanain aikojen päättymisen jälkeen eli 31. lokakuuta 1916. Seuraavana vuonna, heinäkuussa 1917, Seura julkaisi toisen presidenttinsä Joseph F. Rutherfordin johdolla kirjan Täyttynyt salaisuus (suom. 1918–1919), jossa selitettiin koko Ilmestyskirja pääasiassa C. T. Russellin aikaisempien kirjoitusten perusteella.

¹² Ennen pitkää Täyttynyt salaisuus osoittautui epätyydyttäväksi, koska se oli kirjoitettu ja julkaistu ennen kuin monet Ilmestyskirjan kriittiset osat täyttyivät ja tekivät sen oikean ymmärtämisen mahdolliseksi. Vaikka siis Täyttynyt salaisuus oli yritys merkitä muistiin se, mitä oli kuultu, niin se ei murtanut yhtään niiden ”seitsemän ukkosenjylinän” salaisuudesta, jotka ”antoivat . . . ääntensä puhua”. (Ilm. 10:3) Oli sen vuoksi aika odottaa, että täsmällinen ymmärtäminen tehtäisiin mahdolliseksi, ja sillä välin omaksua Jehova Jumalan kädestä hänen kirkastetun Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta saatua hengellistä tietoa. Niin tehtiinkin.

VANNOTTU LUOJAN NIMESSÄ

13. Minkä valan apostoli Johannes kuuli ”väkevän enkelin” vannovan näyssä?

¹³ Kun apostoli Johannesta oli estetty kirjoittamasta ”seitsemän ukkosenjylinän” sanomaa, niin hän kiinnitti jälleen huomionsa loistavaan ”väkevään enkeliin”, ja hän kuulee erittäin rohkaisevia sanoja. Hän sanoo: ”Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa [viivytystä ei enää ole oleva, Um], vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan [pyhä, Um] salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” – Ilm. 10:5–7.

14. Minkä muun näyn Johannes epäilemättä muisti, kun hän kuuli enkelin vannovan valan?

¹⁴ Epäilemättä apostoli Johannes näki eräissä suhteissa yhtäläisyyttä tämän näyn ja profeetta Danielin kuudennella vuosisadalla eaa. saaman näyn välillä, josta tämä kirjoitti: ”Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ’Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.’” – Dan. 12:7.a

15. Miten ”väkevä enkeli” antoi vannoessaan voimakkaimman mahdollisen vakuutuksen siitä, että viivytystä ei enää ole?

¹⁵ Johanneksen näyn ”väkevä enkeli” ei vannonut itsensä kautta tai omassa nimessään, vaan hän vannoi korkeamman, taivaan, maan ja meren ja kaiken niissä olevan kuolemattoman Luojan, kautta. Samoin kirkastettu Jeesus Kristus, arkkienkeli Miikael, tunnusti Jehova Jumalan kaiken Luojaksi ja korkeammaksi ja suuremmaksi kuin hänen ainosyntyinen Poikansa. (Joh. 14:28; 1. Kor. 11:3; Ilm. 3:14) Tunnustaen asiaankuuluvasti tämän Herra Jeesus Kristus vannoi korkeimman Jumalan, Jehovan, kaiken Luojan, kautta. Näin hän vakuutti Johannekselle ja kaikille muille kristityille tähän päivään saakka, että Jumala ei enää viivyttele. – Hepr. 6:16, 17.

16. Missä merkityksessä kreikkalaista sanaa ”aika” käytetään tässä kohdassa?

¹⁶ Se alkuperäinen Raamatun sana, joka on tässä yhteydessä Uuden maailman käännöksessä käännetty sanalla ”viivytys”, on kreikkalainen sana khrónos, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ’aikaa’ epämääräisessä merkityksessä, ja siksi suomalainen Uusi kirkkoraamattu kääntää kohdan: ”Ettei enää ole oleva aikaa”. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei aikaa, joka esitetään ”neljäntenä ulottuvaisuutena” tohtori Einsteinin suhteellisuusteoriassa, olisi enää.b Se merkitsee pikemminkin, ettei annettaisi lisää aikaa, toisin sanoen, ei lisää ”viivytystä” kyseisen asian suhteen.

17. Oliko viittaus ”viivytykseen” vastaus alttarin alla olevien sielujen herättämään kysymykseen, vai miten oli asianlaita?

¹⁷ Miksi tuo viittaus ”viivytykseen” tuli esille ”väkevän enkelin” selityksessä? Oliko se vastaus kysymykseen, jonka marttyyrikuoleman kärsineet kristityt sielut herättivät sen jälkeen, kun Karitsa oli avannut Jumalan kirjakäärön viidennen sinetin, nimittäin kysymykseen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm. 6:9, 10) Ei aivan, ja kuitenkin vastaus tähän kysymykseen ”kuinka kauaksi?” olisi yhteydessä ”Jumalan pyhän salaisuuden” eli ”Jumalan salaisuuden” täyttymykseen. (Ilm. 10:7) Auringon, kuun ja tähtien Luojalla on määräaika jokaiselle piirteelle muuttumattoman tarkoituksensa toteuttamisessa; ja kun jonkun nimenomaisen piirteen täyttymisen määräaika tulee, niin lisäaikaa ei myönnetä. Tämä tarkka ajoitus pitää paikkansa myös ”Jumalan pyhästä salaisuudesta”.

18. a) Mikä on ”Jumalan pyhä salaisuus”? b) Millaisia salaisia tai salaperäisiä piirteitä on tuossa ”Jumalan salaisuudessa”?

¹⁸ Mikä on tuo ”Jumalan pyhä salaisuus”?c Se, mitä apostoli Johannes näkee sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli on puhaltanut pasuunaan, varaa tiedon salaisuuden selvittämiseksi. Ilm. 10:7 kuuluu vuoden 1901 Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan: ”Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän on puhaltamaisillaan, silloin on täyttynyt Jumalan salaisuus sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän ilmoitti palvelijoilleen profeetoille.” ”Jumalan salaisuus” osoittautuu Jumalan messiaaniseksi valtakunnaksi, jossa 1. Moos. 3:15:ssä profeetallisesti mainitun ”vaimon” salaperäisen ”siemenen” täytyy hallita. Tämän ”vaimon” siemenen avulla Jehova Jumalan täytyy lopulta ’polkea rikki’ vertauskuvallisen käärmeen, Saatanan, pää. (Room. 16:20, 25, 26) Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus.” (Mark. 4:11) Tähän ”Jumalan salaisuuteen” liittyy luonnollisesti salaperäisiä piirteitä, kuten se, ketkä muodostavat Jumalan ”vaimon” ”siemenen”, ja sekin, ketkä muodostavat sen seurakunnan, jonka Pää Messias eli Kristus on. – Matt. 13:11; Luuk. 8:10; Ef. 3:3–9; Kol. 1:26, 27; 2:2; 4:3; 1. Tim. 3:16.

19. a) Milloin tämän Jumalan salaisuuden julistaminen alkoi? b) Miksi tieto pyhästä salaisuudesta on ”hyvä uutinen”, vaikka se liittyykin seitsemänteen pasuunaan puhaltamiseen, joka ilmoittaa viimeisen kolmesta ”voi!”-huudosta?

¹⁹ Tämä salaisuus eli ”Jumalan pyhä salaisuus” on ”sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän ilmoitti palvelijoilleen profeetoille”. Jumalan salaisuuden julistaminen alkoi Eedenin puutarhassa hänen omalla ennustuksellaan, jonka hänen palvelijansa profeetta Mooses on merkinnyt muistiin 1. Moos. 3:15:een. Tämä tieto, jota Jumala jatkuvasti ilmoitti palvelijoilleen profeetoille, jotta he julistaisivat sitä ihmiskunnalle, on todella ”hyvä sanoma” eli ”hyvä uutinen”. Jumalan suurin ihmisprofeetta, Jeesus Kristus, ennusti, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” saarnataan eli julistetaan maailmanlaajuisesti kaikille kansoille ennen tämän asiainjärjestelmän ”loppua”. (Matt. 24:14, Um) Siitä huolimatta Jumalan messiaanisen valtakunnan julistaminen on huono uutinen, ahdistava uutinen, suurimmalle osalle ihmiskuntaa tänä ”lopun aikana”. Siksi ”Jumalan salaisuus” liittyy sopivasti seitsemänteen pasuunaan puhaltamiseen, siihen, joka esittää viimeisen kolmesta ”voi!”-huudosta. (Ilm. 8:13) Heille se on ”voi!”-huuto, koska ”Jumalan salaisuuden” täyttyminen aiheuttaa Saatanan koko näkyvän maanpäällisen järjestön tuhon.

”PIENEN KIRJAKÄÄRÖN” SYÖMINEN

20. Missä tilanteessa Johannes oli tarkastellessaan näkyä, ja miten tämä muistutti sitä tilannetta, jossa ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka oli?

²⁰ Odottaessaan seitsemännen enkelin puhaltavan pasuunaansa ”kolmannen ’voi!’”-huudon alulle panemiseksi (Ilm. 11:14) apostoli Johannekselle annettiin toinen tehtävä tai häntä muistutettiin toisesta palvelustehtävästä sen lisäksi, että hänen piti kirjoittaa erikoiskirjeitä ”seitsemän Aasian seurakunnan” ”enkeleille” eli valvojille. (Ilm. 1:4, 20; 2:1–3:22) Johannes oli nyt varsin iäkäs mies, ja ollessaan karkotettuna eli vangittuna Patmoksen rangaistussaarella hän ei voinut antaa laajalti todistusta. (Joh. 21:20–23; Ilm. 1:9) Hän oli siellä niin kuin hänen kristittyjen tovereittensa muodostama ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka ensimmäisen maailmansodan vuosina 1914–1918. Hänen maallinen evankeliuminpalveluksensa Jeesuksen Kristuksen apostolina ei ollut kuitenkaan päättynyt. Se, mitä sitten tapahtui ja mistä hän kirjoittaa, sai hänet vakuuttuneeksi siitä:

21. Miten Johannekselle vakuutettiin, että hänen maallinen evankeliuminpalveluksensa apostolina ei ollut vielä päättynyt?

²¹ ”Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: ’Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä’. Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen [pienen kirjakäärön, Um]. Ja hän sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja’. Niin minä otin kirjasen [pienen kirjakäärön, Um] enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli. Ja minulle sanottiin: ’Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista’.” – Ilm. 10:8–11.

22. Kuvaile eräs Hesekielin kokemus, joka oli samankaltainen kuin Johanneksen kokemus.

²² Tämä apostoli Johanneksen kokemus muistutti jossain määrin profeetta Hesekielin kokemusta Babylonian maan pakkosiirtolaisuudessa vuonna 613 eaa. Jehova Jumala käski näyssä Hesekieliä avaamaan suunsa ja syömään, mitä Hän antoi profeetalle. Häntä kohti ojennettiin käsi, ja se avasi kirjakäärön hänen edessään, niin että hän saattoi nähdä siinä olevan kirjoitusta molemmin puolin. Kun hän söi avatun kirjan, se oli hänen suussaan ”makea kuin hunaja”. Syötyään sen hänen piti käskyn mukaan ’puhua Israelin heimolle’. Hän kertoo meille, että henki nosti hänet ja otti hänet, niin että ”minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni”. (Hes. 2:8–3:14) Jumalan sanan nauttiminen maistui makealta profeetta Hesekielistä, mutta se teki hänet päteväksi ja vastuulliseksi ilmoittamaan Israelin kapinalliselle huoneelle sanomia, jotka ennustivat sille karvaita kokemuksia.

23. Millä tavalla avattu kirja maistui Johanneksesta makealta, mutta oli karvas hänen vatsassaan?

²³ Avattu kirjanen, jonka kirkastettu Jeesus Kristus antoi apostolilleen Johannekselle, oli ilmeisesti tarkoitettu hänen julkaistavakseen. Johanneksen hengellinen maku havaitsi tämän Jumalalta tulleen kirjoitetun sanan nauttimisen makeaksi, vaikka tuo sana ilmaisi karvaita asioita kapinalliselle ihmiskunnalle. Johanneksen vatsaa karvasteli sen syöminen, mutta hänen oma henkilökohtainen henkensä ei tullut karvaaksi. Kirjoitettu sana, jonka Johannes havaitsi karvaaksi sulattaa, ennusti pikemminkin karvaita asioita kapinallisen ihmiskunnan varalle. Johannes ei kieltäytynyt syömästä kirjoitettua sanaa siksi, että se karvastelisi hänen vatsassaan ja velvoittaisi hänet esittämään sanomaa, joka oli oleva karvas ihmisille.

24. Kuka käski Johannesta profetoimaan taas, ja mitä tämä käsky tarkoitti?

²⁴ Ne, jotka käskivät Johannesta profetoimaan eli ennustamaan uudelleen, olivat epäilemättä Jehova Jumala ja Herra Jeesus Kristus, jota kuvasi se ”väkevä enkeli”, joka antoi Johannekselle kirjan. He sanoivat, että Johanneksen täytyy profetoida taas, ei kansojen, kansanheimojen, kielien ja kuninkaitten edessä, vaan niistä. Sillä, mitä Johannes oli jo kirjoittanut muistiin Ilmestyskirjan yhdeksään ensimmäiseen lukuun, Johannes oli ennustanut kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista. Sana ”taas” merkitsi siis sitä, että hänen täytyi kirjoittaa ja julkaista muukin osa profeetallisesta ilmestyksestä. Se ei merkinnyt välttämättä sitä, että Johannes vapautettaisiin vankeudestaan Patmoksen saarelta, sillä epäilemättä hän kirjoitti koko Ilmestyskirjan loppuun siellä. Perinteen mukaan hänet vapautettiin, ja sen jälkeen hän kirjoitti evankeliumikertomuksensa Jeesuksen Kristuksen elämästä ja kolme kirjettään, jotka kaikki sisältyvät Pyhään Raamattuun. Nuo Johanneksen viimeiset kirjoitukset eivät kuitenkaan olleet nimenomaan ennustuksia kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista. Olemme iloisia siitä, että Johannes totteli ja teki, mitä hänen käskettiin tehdä, sillä sen seurauksena meillä on nyt kaikki Ilmestyskirjan luvut (22).

25. a) Miten iäkkään kristillisen seurakunnan hyödyllisyys ei myöskään ollut päättynyt vuonna 1918? b) Miksi me emme voi esittää koko Ilmestyskirjan täyttymystä puhumatta jäännöksestä? c) Miten voideltu jäännös oli Johanneksen kaltainen tämän syödessä kirjakäärön?

²⁵ Sopusoinnussa apostoli Johanneksen kokemuksen kanssa iäkkään kristillisen seurakunnan hyödyllisyys ei myöskään päättynyt vuosina 1914–1918, jolloin voidellun jäännöksen toiminnat asetettiin rajoitusten alaisiksi ikään kuin se olisi rangaistussaarella, kuten Johannes Patmoksessa. Jehova Jumalalla oli jäännöstä varten työtä tehtävänä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ilmestyskirjan ennustusten täytyi kokonaan täyttyä, ja siihen sisältyi voideltu jäännös. Jumala oli käyttänyt sitä tekemään historiaa Ilmestyskirjan nykyisen täyttymyksen yhteydessä. Siksi jokaisen esityksen sellaisesta täyttymyksestä täytyi – ollakseen täydellinen ja tosi – sisältää maininta voideltujen kristittyjen jäännöksestä. Jäännöksen hengelliselle maulle on ollut makeaa nauttia profeetallista Ilmestyskirjaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana se nautti kirjan Täyttynyt salaisuus välityksellä koko Ilmestyskirjan selityksen, vaikka joidenkin maitten hallitukset kielsivät sen. Historia osoittaa, että jäännös pyrki rohkeasti levittämään tätä Ilmestyskirjan selitysteosta, joka sisälsi karvaita ennustuksia kapinalliselle ihmiskunnalle. Se ei vetäytynyt pois tekemästä julkisiksi noita karvaita ennustuksia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 257]

TÄYTTYNYT SALAISUUS

AUTTAVA KÄSI RAAMATUN TUTKIJOILLE