-
Ponnisteluni ollakseni paras – kannattiko se?Vartiotorni 1976 | 1. lokakuuta
-
-
todella tyydytystä tuottavaa. Tähtiurheilijoitten tilalle tulee pian uusia ja heidät yleensä unohdetaan. Sen jälkeen seuraavat usein pettymys, epätoivo ja fyysiset ongelmat. Mikä sitten on todella arvokasta?
Sen sijaan että kilpailisi toisten kanssa siitä, kuka on paras, toisten auttaminen ja palveleminen tuottaa aitoa tyydytystä. Niin teki Kristuskin. Hän ei tullut ”palveltavaksi, vaan palvelemaan”. (Matt. 20:28) Se lämmin ykseys, jonka tämä epäitsekkyyden ja rakkauden henki tuo perheeseen ja seurakuntaan, tekee elämän todella arvokkaaksi. Ponnistelu parhaana olemiseksi ei saa sitä aikaan. – Lähetetty.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1976 | 1. lokakuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Oliko Jumalan alkuperäinen tarkoitus, että vaimo olisi alamainen aviomiehelleen, vai tuliko tämä järjestely vasta sitten, kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä ja Jumala sanoi vaimolle, että ”[miehesi] on sinua vallitseva”? – 1. Moos. 3:16.
Raamatun kertomuksesta käy ilmi, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli se, että mies on perheensä pää ja että vaimo on alamainen miehelleen.
Jehovahan sanoi ennen Eevan luomista: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18) Miehellä oli näin ollen oleva päävastuu perheessä ja vaimo oli auttava häntä.
Apostoli Paavali viittaa 1. Timoteukselle 2:11–14:ssä siihen, että Aadam luotiin ensin, osoittaessaan, että kristillisessä seurakunnassa olevien naisten tulee olla alamaisia miehille valvojina ja että naisen ei pidä ’vallita miestä’. Miksi? ”Sillä Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva. Aadamia ei myöskään petetty, mutta nainen petettiin perusteellisesti ja joutui rikkomukseen.”
Eevan olisi pitänyt perusteellisesti neuvotella miehensä kanssa kaikista tehtävistä tärkeistä ratkaisuista. Ja hänen olisi pitänyt olla erityisen valpas kyselemään mieheltään, kun häntä viekoiteltiin syömään kiellettyä hedelmää, koska käärme houkutteli olemaan tottelematta Jumalan aikaisempaa käskyä, joka annettiin hänen miehensä Aadamin välityksellä ja jonka mukaan ei kiellettyä hedelmää saanut syödä. Jos hän olisi tunnustanut miehensä johtoaseman tällä tavalla, niin se olisi ollut hänelle suojana ja turvana. Alistuminen miehensä johtoasemaan neuvottelemalla ja olemalla yhteistoiminnassa hänen kanssaan olisi suuresti auttanut häntä tottelevaisesti suorittamaan oikeaa palvontaa Jumalalle.
Langettaessaan tuomion Eevalle Jehova sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” – 1. Moos. 3:16.
Jehova ei näytä suoranaisesti saattaneen tällaista tilannetta vallitsemaan rangaistuksena Eevalle ja periytymisen kautta kaikille hänen tytärjälkeläisilleen. Jehova sen sijaan viittasi seurauksiin ja väärinkäytöksiin, jotka tulisivat sen johdosta, että nainen ja mies eristettiin Jumalan suosiosta. Lasten synnyttäminen oli oleva hyvin vaikeata epätäydellisissä olosuhteissa. Jehova tiesi edeltäkäsin, että nykyisessä avioliittojärjestelyssä epätäydellisyydet johtaisivat usein pettymyksiin, huoleen ja kiihtymykseen. Naisella oli oleva luonnollinen halu kaivata miestä, ei vain sukupuolisen tyydytyksen vuoksi, vaan koska hän haluaa kotia ja lapsia, turvallisuutta ja toveruutta. Nämä halut olisivat hyvin voimakkaat naisessa, vaikka niiden täyttyminen merkitsisikin epätäydellisen miehen vallitsemana olemista.
Tällainen aviomiehen harjoittama vallitseminen oli ylittävä normaalin johtoaseman noudattamisen. Se oli toisinaan johtuva siitä, että vaimo yrittäisi anastaa miehensä johtoaseman miehen vastustaessa tätä anastusta. Mies oli myös usein oleva taipuvainen käyttämään väärin johtoasemaansa.
Apostoli Paavali varoitti, että kristillisessäkin avioliitossa olisi tilanteita, joissa olisi ”ahdistusta [heidän] lihassaan”. (1. Kor. 7:28) Siitä huolimatta voi kristillisessä avioliitossa epätäydellisissäkin olosuhteissa olla melkoinen määrä onnea ja menestystä. Kun rakkaus vallitsee ja mies ja vaimo arvostavat omia osiaan ja täyttävät ne, niin vaimon taipumukset vallitsemiseen tai miehen taipumukset johtoasemansa väärin käyttämiseen pysyvät mahdollisimman vähäisinä. Kristitty vaimo näkee viisaaksi alistua miehensä johtoon syvästi kunnioittaen, ja kristitty mies tajuaa, miten tärkeätä on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. – Ef. 5:21–23.
Kristityn vaimon ei tarvitse tuntea pettymystä eikä asiatonta rajoittuneisuutta siksi, että on asianmukaisesti aviomiehelleen alamainen. Samalla tavallahan kristillisessä seurakunnassa olevat ovat alamaisia seurakunnan vanhimmille, jotka ottavat johdon. (Hepr. 13:17) Vanhimmilla on suurempi vastuu, vaikka he eivät olekaan niitä veljiä ylempiä, joita he palvelevat. Samaten aviomiehellä on perheensä pään asema, vaikka se ei tee hänestä vaimoaan ylempää. He ovat elämän perijätovereita. – 1. Piet. 3:7.
-