Lukijain kysymyksiä

● ”Uuden maailman käännös” sanoo 1. Mooseksen kirjan 3:16:nnessa: ”Vaimolle hän sanoi: ’Minä lisään suuresti sinun raskautesi vaivaa, synnytyskivuissa sinä olet synnyttävä lapsia.’” Kaikki lasten synnyttämistä käsittelevät kirjoitukset näyttävät tukevan sitä, että synnytys on tuskallista. Mutta jos Raamatun kirjoittajat eläisivät meidän päivinämme, jolloin on tehty paljon aikaisemman lastensynnyttämiseen liittyvän pelon poistamiseksi, olisivatko heidän ajatuksensa asiasta erilaiset? – B. F., USA.

Nykyaikaiset raamatunkäännökset (Ts, Ak, Mo, Um ja suom.) käyttävät 1. Mooseksen kirjan 3:16:nnessa sanaa ”vaiva” käsitellessään lasten synnyttämistä. Heprealainen sana on ’itsabón. Nykyaikaiset heprean kielen sanakirjat määrittelevät tämän sanan ”vaivannäöksi, vaivaksi, suruksi, murheeksi” ja ”vaivaksi, vaivannäöksi, surullisuudeksi”. Jehova Jumala käytti samaa sanaa puhuessaan Aadamille 1. Mooseksen kirjan 3.17:nnessä. Lemek käytti sitä 1. Mooseksen kirjan 5:29:nnessä ja ”Uuden maailman käännös” kääntää sen käsiemme ”vaivaksi”. Kun henkilön täytyy raataa käsillään, hän ei totisesti saa lohdutusta eikä kevennystä ja vapautusta käsilleen.

1. Mooseksen kirjan 3:16:nnessa käytetään myös edelliselle sukua olevaa heprealaista sanaa ’etseb, minkä ”Uuden maailman käännös” kääntää ”synnytyskivuiksi”. Tämä heprealainen sana esiintyy heprealaisessa tekstissä Psalmissa 127:2 ja Sananlaskujen 5:10; 10:22; 14:23; 15:1:ssä. ”Uuden maailman käännös” tulkitsee tämän sukulaissanan samaa merkitseväksi kuin vaiva.

Miksi? Koska sana ’etseb ja sille sukua oleva ’itsabón johtuvat heprealaisesta verbistä ’atsáb. Tämä verbi esiintyy 1. Mooseksen kirjan 6:6; 34:7; 45:5:ssä samoin kuin monissa muissa kirjoissa Heprealaisissa kirjoituksissa. Kaikissa tapauksissa se merkitsee jonkin epämiellyttävän kokemuksen läpäisemistä, loukkauksen ja vaivan kokemista. Niinpä 1. Mooseksen kirjan 6:6:nnessa sanotaan, että Jehova Jumala ”tuli murheelliseksi sydämessänsä”. 1. Mooseksen kirjan 34:7:nnessä sanotaan, että Jaakobin pojat ”sydäntyivät” eli ”loukkaantuivat tunteiltaan” (Um), kun he saivat tietää, että heidän sisartaan Diinaa oli pidelty pahoin, että hänet oli raiskattu.

Naisten kokemus lasten synnyttämisestä on osoittanut Jehova Jumalan Eevalle lausumat sanat todeksi kautta vuosituhansien aina hänen ajastaan meidän aikaamme asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vaivaa voitaisi lieventää jonkin verran alustavilla toimenpiteillä, jotka ovat sovellettavissa luonnollisella tavalla. Synnytys on yhä tuskallinen kokemus fyysillisesti, vaikka siihen suhtauduttaisiinkin pelkäämättä, koska tiedetään, mitä on odotettavissa ja miten tulee toimia luonnon kanssa sopusoinnussa, ja vaikka ihmisen maailmaan saattaminen tuottaakin iloa. – Joh. 16:21.

Muutama vuosi sitten tehtiin Ranskassa elokuva, jossa ylistettiin luonnollisen synnytyksen hyviä puolia; se oli nimeltään ”Tohtori Laurentin merkillinen tapaus”. Se osoitti, kuinka nuori äiti kohtasi synnytystuskat ja kesti synnytyksen. Kenenkään mieleen, joka näki elokuvan, ei jäänyt epäilystäkään siitä, että lastensynnyttäminen on tuskallinen kokemus. Se on tuskallinen, mutta sitä ei tarvitse kuvitella niin hirvittäväksi kärsimykseksi, että se synnyttäisi kauhua.

● Kuinka Heprealaiskirjeen 11:1 tulee ymmärtää? Tarkoittaako se, että usko on ilmeinen todistus näkymättömistä todellisuuksista vai että usko perustuu ilmeiselle todistukselle näkymättömistä todellisuuksista, vai tuleeko jae ymmärtää jollain muulla tavalla? – J. L., Tanska.

Raamatunkohta, niihin tässä viitataan, kuuluu: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” – Hepr. 11:1, Um.

Ilmeisesti kreikkalaisen sanan elenkhos kääntäminen sanoilla ”ilmeinen todistus” herättää kysymyksen tämän raamatunkohdan merkityksestä. Liddellin ja Scottin ”Kreikkalais-englantilainen sanakirja” (vuoden 1948 painos) kääntää tämän kreikkalaisen sanan näin: ”kumoamisen tai vääräksi todistamisen perustelu, ristikuulustelu, koetteleminen, tarkka tutkimus ja myös vakuuttava todistus.” Viimeksi mainitun merkityksen kohdalla on viittaus Heprealaiskirjeen 11:1:seen.

Uuden maailman käännöksen tulkinta on kirjaimellinen, eikä se lisää mitään sanoja, mitkä kääntäjästä saattaisivat näyttää tarpeelliselta ajatuksen täydentämiseksi tai laajentamiseksi. Näin ollen apostoli Paavali itse sanoo, että usko on ilmeinen eli vakuuttava todistus, mikä koskee näkymättömiä todellisuuksia. Toisin sanoen, ilmeinen eli vakuuttava todistus on niin varma tai voimakas, että sen sanotaan olevan usko.

Usko ei perustu näkymättömille todellisuuksille. Täytyy olla ilmeinen eli vakuuttava todistus, mikä koskee näkymättömiä todellisuuksia, ennen kuin usko on olemassa. Jos henkilöllä ei ole mitään ilmeistä todistusta näkymättömien asioitten olemassaolosta, kuinka hän voi uskoa sellaisiin näkymättömiin asioihin, joiden olemassaolosta hän ei ole tietoinen? Olisi siksi väärin lukea tämä jae, ikään kuin se sanoisi: ’Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, vaikka ilmeistä todistusta todellisuuksista ei nähdäkään.’ Miksi niin? Siksi, että jos henkilö ei näe ilmeistä todistusta todellisuuksista, kuinka hän voi tietää sellaisista todellisuuksista tai olla vakuuttunut niiden olemassaolosta? Kreikkalaisessa tekstissä ilmaus ”vaikka niitä ei nähdäkään” viittaa ”todellisuuksiin” ja määrää lähemmin sitä sanaa. Ilmaus ”vaikka niitä ei nähdäkään” ei viittaa ”ilmeiseen todistukseen”. Koska ”todellisuudet” ovat näkymättömiä meidän ihmissilmillemme, meillä täytyy olla ilmeinen todistus niistä, jotta meissä kasvaisi usko sellaisten näkymättömien todellisuuksien olemassaoloon.

Heprealaiskirjeen 11:1:sen kirjoittaja sanoo siis, että usko on samaa kuin ”ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”. Se, jolla on usko, on tullut vakuuttuneeksi tämän ilmeisen todistuksen avulla, ja tästä syystä hänen ei tarvitse nähdä itse todellisuuksia. Sen tähden hän toimii sopusoinnussa noiden todellisuuksien olemassaolon kanssa, vaikka hän ei ole vielä nähnyt niitä. Siitä huolimatta hän ei toimi sokeasti, koska hänellä on henkisen havaintokykynsä ja sydämensä arvostuksen johdosta ilmeinen todistus, mikä osoittaa hänelle tosiseikat todellisista asioista, mitä hän ei ole nähnyt.