Mitä Raamattu sanoo ”kuolemanjälkeisestä elämästä”? – I OSA

 1. Mitä kysymyksiä herättävät ne sanomat, joita eräs englantilainen upseeri sanoi saaneensa sodassa kaatuneilta?

”ME VOIMME hyvin.” ”Älkää murehtiko meitä. Me olemme hyväonnisia. Emme ole koskaan olleet niin onnellisia kuin nyt.” Tällaisia sanomia saatiin näkymättömästä maailmasta toisen maailmansodan aikana. Ne eivät olleet kuitenkaan murheellisia sanomia, vaan näyttivät sanomilta, joiden tarkoituksena oli karkoittaa murhetta ja antaa lohtua. Keneltä tällaiset oudot sanomat tulivat? Ihmisiltä, jotka kaatuivat palvellessaan maataan tuon sodan aikana! Niin väitti v. 1943 näiden sanomien vastaanottaja, eläkkeelle vetäytynyt Ison-Britannian ilmavoimien päällikkö, lordi Dowding. Hän halusi levittää hyvää mieltä niiden keskuuteen, jotka olivat kadottaneet ystäviään ja sukulaisiaan taistelussa tai jotka saattoivat vielä kaatua ennen maailmansodan lakkaamista. Hän sanoi: ”Minulla on mitä suurin määrä sanomia miehiltä, jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle tässä sodassa. Minä tahdon painottaa sitä, että näiden sanomien sävy on: ’Me voimme hyvin’ ja ’Älkää murehtiko meitä. Me olemme hyväonnisia. Emme ole koskaan olleet niin onnellisia kuin nyt.’” Lordi Dowding jatkoi: ”Toisella puolella on suuri järjestö ilmavoimien miehiä, ja minä saan usein sanomia heiltä.” Hän vakuutti siten uudelleen uskovansa spiritismiin lukien yleisölle Lontoossa kirjeen, minkä hän uskoi erään kaatuneen merimiehen sanelemaksi. Ilmoitus tästä saatiin Lontoosta syyskuun 1. pnä 1943 sähkeitse New Yorkin Times-lehdelle ja julkaistiin sen palstoilla seuraavana päivänä otsikoin: ”Dowding sanoo kuolleitten lähettävän hänelle sanomia.” Monien lukijain mielessä heräsi epäilemättä tällaisia kysymyksiä: Ovatko sodassa kaatuneet hyväonnisia? Olemmeko me eloonjääneet huono-onnisia?

 2, 3. Miksi papin sotarukous ja tuon upseerin sanomat ovat hyvin samantapaisia?

² Hiukan yli yhdeksän kuukautta myöhemmin esitti roomalaiskatolinen Isä Thomas Lester Graham New Yorkin kaupungissa St. Patrickin katedraalissa pidetyssä juhlallisessa messussa seuraavan sotarukouksen: ”Me rukoilemme, että nämä miehet, jotka tekevät tällaisen sankarillisen uhrauksen meidän puolestamme, tietäisivät meidän vaeltavan heidän kanssaan joka askeleella heidän ristintiellään. Me rukoilemme heidän äitiensä, isiensä, vaimojensa, morsiantensa puolesta, että heidän taakkansa kevenisi ja että he saisivat uudelleen yhtyä rakkaittensa kanssa sodan sairauden erottamatta heitä enää koskaan. Niiden puolesta, jotka ovat antaneet korkeimman uhrin, me rukoilemme, että Kaikkivaltias Jumala ottaisi heidät valtakuntaansa marttyyreinä ja soisi rauhan heidän sielulleen.” Hän kehoitti rukoilemaan kirkossa ”marttyyrinä kuolleitten puolesta”. – New Yorkin Times ilmoitti tämän seuraavana päivänä, maanantaina, kesäkuun 12:ntena 1944.

³ Nämä molemmat lausunnot, Englannin entisen kuninkaallisten ilmavoimien päällikön sanoma ja tuon katolisen papin rukous, perustuivat yleiseen uskoon, ”kuolemanjälkeiseen elämään”.

 4. Mikä uskomus monilla on ihmissielusta?

⁴ Yleisesti uskotaan, että ihmissielu ei kuole, vaan on kuolematon, kuolemankestävä; että koska ihmisruumiin huomataan kuolevan ja hajoavan tomuksi, niin ihmisellä täytyy olla jokin osa, mikä säilyy elossa ruumiin kuoltua, ja sen täytyy olla näkymätön, ei käsin kosketeltava, sellainen, mitä sanotaan ”sieluksi” tai ”hengeksi”. Koska sen uskotaan säilyvän elossa ruumiin kuollessa, niin sen täytyy olla erillinen tuhoutuvasta ihmisruumiista sekä erotettavissa siitä. Se eroaa ruumiin kuollessa, ja koska se on näkymätön, niin sitä ei pidätä enää mikään asumaan ihmisruumiissa, vaan se on vapaa muuttamaan näkymättömään henkimaailmaan ja kohoamaan maata paljon korkeammalla oleviin elämäntasoihin. Se tunkeutuu kaikkiin henkimaailman salaisuuksiin ja tietää niin ollen enemmän kuin ollessaan ihmisruumiin kahlehtima, ja se elää tuossa näkymättömässä, aineettomassa maailmassa iankaikkisesti.

 5, 6. Mitä tämän uskomuksen vanhaikäisyys ja yleisyys todistavat sanoista ”sielu” ja ”henki”?

⁵ Kristikunnan uskonnot yleensä, roomalaiskatolilaisuus mukaanluettuna, väittävät, että sielua ja henkeä käytetään monta kertaa vaihtoehtoisesti. Mutta spiritistit tekevät erotuksen näiden kahden sanan välillä: ”Spiritistisessä sanastossa merkitsee ’HENKI’ ihmisen aineetonta ruumista, jolla on kaikki hänen luonteenominaisuutensa. Täytyy tehdä ja pitää mielessä selvä ero sanojen ’SIELU’ ja ’HENKI’ välillä. Edellinen on epämääräinen ja sitä on mahdoton koskettaa eikä sillä ole kokoa eikä muotoa, kun taas jälkimmäinen on yksilön ruumiillisen puolen täsmällinen vastine.” – Spiritualism in India – Theory and Practice, kirj. V. D. Rishi, sivu 8, 2. painos 1946.

⁶ Huolimatta niistä eroista, jotka tehdään tai ollaan tekemättä sanojen ”sielu” ja ”henki” välillä, kuolemanjälkeiseen elämään uskovat väittävät, että kuolleet eivät ole suinkaan kuolleita, vaan elävämpiä kuin koskaan, henkimaailmassa, mitä me emme voi nähdä, niin sanotussa ”tulevassa maailmassa”, ja että me emme saa antaa ihmisruumiin näennäisen kuoleman pettää itseämme kuolemanjälkeisen elämän suhteen. Voimakkaaksi, järkkymättömäksi todistukseksi otetaan tämän uskomuksen laajallelevinneisyys ja vanhaikäisyys. Rishi sanoo tämän uskomuksen puolustelussa edellämainitun kirjansa ensimmäisellä sivulla:

”Usko tulevan maailman olemassaoloon ja mahdollisuuteen olla kanssakäymisessä irtautuneitten sielujen kanssa on tavattavissa melkein kaikista Idän ja Lännen pyhistä kirjoista. Rigveda [eli Hymnien Veda], vanhin kirja, sisältää viittauksia Pitreihin [kuolleisiin esi-isiin; puolijumalaisiin isiin ja patriarkkoihin]. Mahabharatasta ja Ramayanasta luemme, miten Kauravojen [Pandavojen 100 serkun] vaimot saivat ilon haastatella kuolleita miehiään ja miten kuningas Dasharath ilmestyi kuoleman jälkeen Sri Ramachandralle. Raamattu on täynnä mainintoja kuolemanjälkeisestä elämästä sekä kuolleitten ja elävien välisestä kanssakäymisestä. . . . Kaikkien näiden kuolemanjälkeistä elämää koskevien todistusten epäileminen on törkeää ja ilmeistä materialismia.”

 7. Mitä ne yleiset teot osoittavat, joita useimmat ihmiset suorittavat kuolleille sukulaisille ja muille kaikissa osissa maailmaa?

⁷ Usko kuolemanjälkeiseen elämään selittää kaikissa osissa maailmaa monien ihmisten käyttäytymisen ja menettelyn, kun he asettavat ruokaa, kukkia, suitsuketta tai muita lahjoja pyhimyksien tai kuolleitten sukulaisten pienille alttareille tai kun Japanin keisari Hirohito palvoi syyskuun 3. pnä 1945 juhla-asussa ja kahden nuoremman veljen seuraamana kolmessa pyhäkössä Tokion palatsissa sekä ”ilmoitti” henkilökohtaisesti keisarillisille esi-isille, että Japani oli menettänyt sodan. – New Yorkin Times.

 8. Miten spiritistit ja muut vastaavat kysymyksiin, jotka kohtaavat ’kuolemanjälkeistä elämää’ koskevan opin kannattajia?

⁸ Kun oppi kuolemanjälkeisestä elämästä omaksutaan, niin herää sarja järkeviä kysymyksiä: Voimmeko me päästä kosketuksiin kuolleitten kanssa? Voimmeko me tehdä mitään niiden hyväksi? Voivatko ne tehdä meille mitään hyvää tai vahinkoa? Voimmeko me päästä kosketuksiin ”tulevan maailman” kanssa tai: Onko näiden ”kahden maailman” välillä yhteyttä? Useat uskonnot vastaavat näihin kysymyksiin toisten uskomustensa mukaisesti, mutta ”spiritisminä” tunnettu uskonto luottavaisesti myöntäen. Vaikka jotkut spiritistit väittävät, että juutalaisten ja kristittyjen Raamattu perustuu spiritismiin tai opettaa ja tukee sitä, niin spiritistit eivät luota pääasiassa Raamattuun eikä muihinkaan maineikkaisiin pyhiin kirjoituksiin. He väittävät nimenomaan, että todistus henkimaailmasta ja ihmisen eloonjäämisestä kuoleman jälkeen saadaan todellisesti kuultavista, nähtävistä, tunnettavista henkimaailman ilmestymisistä sekä lukuisista säännöllisistä tapauksista, joissa elävät pääsevät kosketuksiin kuolleitten kanssa ja saavat sanomia tunnettavilta kuolleilta henkilöiltä. Rishi mainitsee kirjansa 7. sivulla spiritismin peruskäsitteisiin kuuluvana mm. seuraavan: ”Kanssakäymisen mahdollisuus meedioitten kautta näkyvän ja näkymättömän välillä, nimittäin elävien ja kuolleitten välillä”, ja lisää sitten: ”Kannattaa pitää mielessä, että edelläolevat peruskäsitteet eivät pohjaudu mihinkään tekstiin, perimätietoon eikä vakiintuneeseen tapaan, vaan havaittuihin tosiasioihin ja ilmiöihin.”

 9. Miten nykyiset tiedemiehet suhtautuvat spiritistisiin ilmiöihin?

⁹ Spiritistit ovat varmoina itsestään sallineet halukkaasti ajan selväjärkisten, materialististen tiedemiesten tutkia spiritistisiä ilmestyksiään. Vaikka paljon siitä, mikä käy spiritismistä liiketarkoituksissa, onkin paljastettu petokseksi, niin tiede on monien tutkimusten jälkeen hämmästynyt pettämättömien kokeitten antamista tuloksista. Sen on täytynyt myöntää, että näkymättömässä maailmassa on eläviä, älyllisiä voimia. Lester David lainaa kirjoitukseensa ”He eivät tule koskaan takaisin” Amerikan psyykillisen laitoksen johtajalta Hereward Carringtonilta sanoen: ”Siitä aistiharhasta, petoksesta ja taikauskosta huolimatta, mitkä ovat valitettavasti liittyneet tähän asiaan, on olemassa aitoja psyykillisiä ilmiöitä, joita nykyinen tiede ei voi selittää.” Lester David sanoo seuraavassa kappaleessa kuolleitten ilmestymisestä eli näyttäytymisestä: ”Amerikan psyykillinen tutkimusseura sai kerran 30 000 vastausta tästä asiasta lähettämäänsä kiertokyselyyn. Tutkittuaan ilmoituksia se teki johtopäätöksen: ’Kuolemantapausten ja kuolevan ihmisen näkyjen välillä on yhteys, mikä ei johdu yksistään sattumasta. Me pidämme tätä todistettuna tosiasiana.’” – Mechanix Illustrated, joulukuu 1952, sivut 166, 167.

10, 11. Miten eräät ektoplasmasta julkaistut määritelmät liittyvät väitettyyn ”kuolemanjälkeiseen elämään”?

¹⁰ Nykyinen tiede on havainnut tutkimustensa tuloksena niin sanotun ”ektoplasman”, se on, ihmisestä lähtevän aineen, mitä virtaa spiritistimeedion ruumiin eri osista ja mikä aikaansaa määrättyjä ilmiöitä tai ottaa tiettyjä muotoja. Koska se on meedion ruumiista pusertuvaa alkulimaa, niin Iso Tietosanakirja määrittelee ektoplasman ”solun alkuliman ulkokerrokseksi”. Marcus Bach kuvailee sitä kirjassaan They Have Found a Faith (1946) sivulla 112:

”Syy meedion kätkemiseen . . . on, että punaista valoa käytetään aineistumisistunnon aikana. Hämäräkin valo estää henkihahmojen muodostumiseen tarvittavan ektoplasman syntymistä. Kammio suojelee meediota sinä aikana, kun tämä voima kokoontuu, ja kun se on tapahtunut, niin hahmo voi kestää valonsäteet kyllin kauan, jotta kammion ulkopuolella olevat istujat voisivat nähdä sen – kolmestakymmenestä sekunnista kolmeen tai neljään minuuttiin. Hurmiotilaan vajonnut meediokin on toisinaan levottomuutta herättävä katselijoille. Se ei ole miellyttävän kaunis näky – varsinkaan aineistumisen aikana, sillä ektoplasmaa pursuu hänen suustaan ja ruumiistaan harsomaisen, usvaisen, savua muistuttavan aineen muodossa, mistä henkikemistit muovaavat hahmoja.”

¹¹ Rishi sanoo (edellämainitun kirjansa 3. sivulla):

”Useat tiedemiehet ovat tehneet Euroopassa ja Amerikassa tärkeitä havaintoja tästä tieteestä. Jotkut henkilöt ovat tietoisia ektoplasman, meedion ruumiista lähtevän valkoisen lumimaisen aineen, havaitsemisesta. Miten tiukasti tietämättömät ihmiset ja petolliset henkilöt kieltänevätkin tämän aineen olemassaolon, niin tiedemiehet ovat punninneet ja eritelleet sen.” (2. sivu) ”Todistus kuolemanjälkeisestä elämästä on pääasiallisesti saatu meedion synnynnäisen henkisen voiman kautta, ja siksi on meedionaolon ilmiöt tunnustettu nykyisen spiritismin yhdeksi perustekijäksi. On mahdotonta määritellä tai kuvailla tätä voimaa, kuten ei voida määritellä sähköä eikä magnetismiakaan, vaikka me kaikki havaitsemme niiden vaikutuksia joka päivä.”

12. Mitä rva Piperistä meediona tehdyt tutkimukset paljastavat?

¹² Rouva Leonore Piper suoritti selittämättömiä asioita tehden itsestään erään suurimmista tunnetuista meedioista. Psyykillisten ilmiöitten tutkijat, mm. amerikkalainen psykologi William James, toht. Richard Hodgson, Sir Oliver Lodge, toht. Walter Leaf ja monet muut, tutkivat rouva Piperiä vuosikausia. Heillä oli salapoliisejakin varjostamassa häntä saadakseen selville, saiko hän tietonsa normaaleilla tavoilla, mutta turhaan. He eivät voineet löytää mitään. Rouva Piper saattoi vajota syvään horrostilaan ja alkaa sitten kirjoittaa. Hän antoi tietoja, kuten nimiä ja kaikenlaisia päivämääriä ja tosiasioita, joita hän ei voinut mitenkään itse tietää. William James kirjoitti hänen tietäneen asioita, joita hän ei olisi voinut saada tietoonsa käyttämällä tavallisella tavalla silmiään ja korviaan ja hengenlahjojaan.

13–15. Minkä toteamuksen eteen ilmoitetut epätavalliset teot ovat tutkittuina saattaneet tiedemiehet?

¹³ On toisiakin todisteita salaperäisestä eli kätketystä voimasta, mikä auttaa tavallisia ihmisiä suorittamaan yli-inhimillisiä eli tavallisuudessa ihmiselle mahdottomia asioita, joita tiede ei pysty selittämään. Voodooismin (vodun, kuten haitilaiset sanovat) harjoittamisen yhteydessä on suoritettu hämmästyttäviä tekoja. Esimerkiksi ranskalainen luonnontutkija Descourtilz kuvailee salaperäisen ilmauman herättämässä kunnioituksessa erästä naista, joka otti jumalansa voiman valtaamana hehkuvan hiilen käteensä ihon palamatta. Meedioita sanotaan Kultarannikolla Afrikassa woyeiksi, ja ne sanovat toimivansa jumalien ja kuolleitten puhetorvina. Kun salaperäinen voima valtaa siellä meedion, niin sanotaan, että ”hän puhuu äänellä, joka ei ole hänen omansa ja joka on voimakkaampi kuin kenenkään ihmisolennon ääni”. Tuon salaperäisen voiman valtaamana meedion joka jäsen heiluu ja tärisee, ja hän pysyy jaloillaan jatkuvassa liikkeessä tuntikausia. Hän suorittaa usein sellaista kestävyyttä vaativia tekoja, mitkä ovat mahdottomia tavallisille ihmisille. – Religion and Medicine of the Ga People, kirj. M. J. Field.

¹⁴ Lääketiede ei kykene selittämään sellaista tekoa, minkä New Yorkin Times ilmoitti näin päivätyssä kirjoituksessaan: ”Bombay, Intia, helmik. 19. p. 1950 (United Pressin tiedonanto)”:

”Suunnattomat väkijoukot näkivät, kun 45-vuotias joogi, Swami [mestari] Ramdasji kaivettiin elävänä pois tänään [sunnuntaina] ’ilmatiiviistä’ sementtiholvista, missä hän oli ollut ’haudattuna’ kahdeksankymmentäseitsemän tuntia [eli kolme päivää viisitoista tuntia] naulavuoteella. Tuo mystikko oli ollut ’täysin upotettuna’ veteen klo 16:sta lauantaina [helmik. 18.] vapauttamiseensa asti klo 7.30 tänään [sunnuntaina]. Hän kiipesi puiseen arkkuun klo 17 keskiviikkona [helmik. 15.]. Hän lepäsi naulavuoteella, ja arkun sivuissakin oli hänen lihaansa tunkeutuvia nauloja. Arkku sinetöitiin 3,2 x 3,2 x 2,4 metrin paksuisen sementtiholvin sisäpuolelle. Ramdasjin opetuslapset istuivat sitten tuon holvin ääressä päivät ja yöt laulaen vedalaisia rukouksia ja pitäen pyhää tulta palamassa. Lauantaina [helmik. 18.] hänen opetuslapsensa porasivat pienen reijän holviin, työnsivät sisään letkun ja upottivat ilman puutteesta kärsivän hindun veteen. Tuhannet katselijat tarkkailivat kiinteästi, kun opetuslapset hakkasivat sementin pois hakuin ja nostivat Ramdasjin yhä horrostilassa olevana korokkeelle. Seuraajat hieroivat Ramdasjin päätä, käsivarsia ja ruumista, kunnes hän avasi silmänsä ja hymyili. Sydänspesialisti toht. Jal Rustom Vakil tutki Ramdasjin heti. Tohtori sanoi, että Ramdasjin hengitys oli hidas, mutta muuten hän oli joka tavalla normaali.”

Lääketieteen mukaan olisi tuollainen teko tappanut tavallisen ihmisen kahdessa tai kolmessa tunnissa.

¹⁵ Tulellakävelytapaukset, joita on nähty Intiassa ja muualla, on pantu yleensä jonkin salaisen vaikutuksen tai voiman tilille, mutta tiede on pystynyt todistamaan jonkinlaisin tuloksin, että tässä on kyseessä tavallisista luonnonlaeista riippuva taito, ja poistamaan tämän siten todellisesti salaperäisten tapahtumien maailmasta. Mutta mitä enemmän tiede tutkii, sitä enemmän se joutuu todellisten salaisten voimien, näkymättömien voimien, eteen, jotka aikaansaavat yliluonnollisia tekoja ja tapahtumia ihmisten keskuudessa.

16. Miten laajakantoisia ovat nykyiset yritykset saada lohdutusta, ennakkotietoja tai opastusta spiritismiin turvautuen?

¹⁶ Olkootpa ihmiset taikauskoisia tai eivät, niin monilla heistä on erityistä kiinnostusta salaiseen, kätketystä lähteestä tuleviin voimiin, yliluonnollista laatua oleviin tapahtumiin. On myöskin monta murheellista ihmistä, jotka kaipaavat kosketusta kuolleisiin rakkaisiinsa. He ovat luonnollisesti taipuvaisia etsimään meedioita, jotka väittävät kykenevänsä seurustelemaan kuolleitten kanssa, sen näennäisen lohdutuksen takia, minkä se tuo. Yhä lisääntyvät ihmisjoukot surevat elämän epävarmuutta tai ovat suurten ratkaisujen edessä tai huolehtivat poliittisten, kaupallisten, urheiluun liittyvien tai muiden asiain kehittymisen johdosta ja haluavat jotakin opastusta tulevaisuuden suhteen. He luottavat johonkin korkeampaan, kätkettyyn voimaan, vaikka se onkin tuntematon, kun se lupaa ennaltakertoa tulevaisuuden ja siten ohjata heitä, vapauttaa heidät pelosta, varjella heidät mahdollisilta vaaroilta tai johdattaa heidät menestykseen. Tämäntähden on monia, jotka eivät väitä varsinaisesti olevansa spiritualisteja tai spiritistejä ja jotka saattavat olla ’puhdasoppisten’ kirkkojen jäseniä, mutta jotka turvautuvat kuitenkin spiritistisiin menetelmiin. Vaikka Amerikassa noin 131 100 henkilöä tunnustaa olevansa spiritualisteja tai spiritualististen seurojen jäseniä, niin siellä on kuitenkin paljon enemmän sellaisia, jotka harrastelevat spiritismiä. Turvautuminen spiritualismiin tai spiritismiin on tullut muodiksi, ei ainoastaan surun vaivaamalle, lohdutusta etsivälle tavalliselle miehelle tai naiselle tai taikauskoiselle teatteriväelle tai huolestuneelle, menestystä etsivälle liikemiehelle, vaan myöskin korkeille poliittisille piireille maailmanlaajuisesti.

SALATIEDE POLIITTISISSA PIIREISSÄ

17. Mitä tiedetään yleensä Venäjän viimeisen tsaarin kiintymyksestä Rasputiniin?

¹⁷ Heinäkuun 17. päivä 1918, päivä, jona bolshevikit surmasivat Nikolai Romanoffin, ei ole liian etäällä meistä muistaaksemme tuota viimeistä Venäjän tsaaria, Nikolai II:ta. The Encyclopedia Americana (20. osa, sivu 315) sanoo hänestä: ”Hänen taikauskonsa osoitti se, että hän neuvotteli ennustajien, spiritistien, mystikkojen ja puoskareitten kanssa halutessaan varmistautua miespuolisesta perillisestä, koska hänen neljä ensimmäistä lastaan olivat tyttöjä.” Hän on aivan hyvin tunnettu yhteydestään kuuluisaan venäläiseen munkkiin Grigori Novikhiin, jota sanotaan pilanimellä ”Rasputiniksi”, mikä merkitsee ”kevytmielinen, paheellinen, elosteleva, irstaileva”, koska hän oli sellainen. Rasputin tuli maanviljelijäperheestä, ja hänellä oli synnynnäinen mesmerismin lahja. Hän aloitti uuden palvontamuodon, missä tanssi ja irstailu sekoittui salaperäisiin istuntoihin. Hänet esiteltiin Venäjän keisarihoville, missä hän käytti vuosikausia voimakasta vaikutusvaltaa Nikolai II:en, joka piti hänet hovissaan toisten vastalauseista huolimattakin.

18–21. a) Miten astrologia sekaantui julkisiin asioihin muinaisaikoina? b) Miten astrologiaa käytetään nykyään julkisissa asioissa?

¹⁸ Nykyään ei poliittinen tiede yksin näyttele osaa poliittisessa hallinnossa, vaan astrologia tekee samoin. ”Astrologia” merkitsi alussa ”tähtitiedettä”. Nykyään se merkitsee tähtien tutkimista, jotta voitaisiin ennustaa ihmisten ja maailman tapahtumia tähtien suhteista ja asemista, ikäänkuin tähdillä olisi jokin kätketty eli salainen vaikutus maan asukkaisiin ja maahan itseensä. Astrologiaa harjoittivat kauan sitten kaldealaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset, arabialaiset ja muut. Se kehittyi kuolemanjälkeiseen elämään uskomisesta ja ajatuksesta, että tähdet olivat huomattavia ihmisiä, jotka oli siirretty kuoltuaan kiinto- ja kiertotähtien asemaan, käyttämään sieltä vaikutusvoimaansa maan asioihin.

¹⁹ Intiasta tulleet papit toivat kolmannellatoista vuosisadalla eKr. astrologian Siamin hovielämään, mistä lähtien sekä kuninkaat että yhteinen kansa ovat epäröineet tehdä mitään ottamatta ensin selvää horoskoopistaan eli kiertotähtien asemasta eläinradan kahteentoista merkkiin nähden. Jokainen Siamin kuningas määräsi neuvonantajakseen kuninkaallisen astrologin, jolla oli aatelisarvo. Kuningas Mongkut oli ainoa hallitsija, joka kieltäytyi kuninkaallisen astrologin palveluksista. Hän oli itse huomattu astrologi ja luki mieluummin oman horoskooppinsa. Vuonna 1932 kukistui Siamin ehdoton yksinvaltius, mutta astrologit säilyttivät vielä lujemman otteen poliittisiin asioihin. Lukuisat lainlaatijat suunnittelivat poliittiset uransa vasta neuvoteltuaan salaisesti astrologien kanssa. Siamilaiset sanovat omista havainnoistaan: ”Poliitikoista tulee parhaat astrologit, ja astrologeista tulee menestyksellisimmät poliitikot.” Koska nuo poliitikot käyttävät niin paljon aikaa astrologien kanssa, niin heille kehittyy kyky lukea horoskooppeja. Uskotaan, että kun astrologit lukevat tähdistä, milloin tulee ryhtyä johonkin julkiseen toimintaan, niin he menestyvät ajan mittaan politiikassa, ja niin saattaa ollakin, kun itse asiassa kaikki ihmiset ovat antautuneet astrologiaan. Astrologialla on voimakkaampi ote siamilaisiin eli thaimaalaisiin kuin millään tieteellä tai uskonnolla.

²⁰ Astrologialla on vaikutusvoimaa myös nykyisiin Lännen hallitsijoihin, jopa sodankäyntiasiassakin. Mechanix Illustrated sanoi tammikuussa 1952: ”Eräs toisen maailmansodan hämmästyttävimmistä ja vähimmin tunnetuista tosiasioista on, että liittolaiset kävivät todellisuudessa astrologista vastasotaa Hitleriä vastaan. Tietäen, että natsien johtaja otti horoskooppinsa hyvin vakavasti [ollen samalla roomalaiskatolilainen], Englanti perusti viraston, mikä tunnetaan psykologisena tutkimustoimistona, ja asetti sen johtoon huomattavan astrologin, Louis de Wohlin. Kapteeni de Wohl hankki salaa Hitlerin ja hänen päällikköjensä horoskoopit ja seurasi niin tarkkaan kuin mahdollista ’hyviä’ ja ’pahoja’ päiviä. Englanti tiesi siten aina, mitä Hitlerin astrologit sanoivat hänelle. De Wohl sanoi myöhemmin, että silloin käytiin astrologista sotaa ensi kerran kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen.” Tämä turvautuminen astrologiaan ei auttanut liittolaisia voittamaan sotaa natseja ja fasisteja ja heidän akselitovereitaan vastaan, mutta se osoittaa jopa kristityiksi itseänsä väittävien hallitsijoittenkin halukkuuden neuvotella salavoimien kanssa itsekkäitten etujen hyväksi. Se muistuttaa muinaisesta Kaldean kuninkaasta Nebukadnessarista, joka marssi valloittamaan Palestiinaa yli kuusi vuosisataa ennen Kristusta. Hän tuli tienhaaraan, mistä toinen tie vei Rabbaan, Ammonin pääkaupunkiin itään, toinen Jerusalemiin länteen. Raamattu sanoo: ”Babylonian kuningas seisoo teitten haarassa, kahden tien risteyksessä harjoittaen ennustamista; hän ravistaa nuolia, hän kysyy epäjumalilta, hän tutkii maksaa. Hänen oikeaan käteensä putoaa arpa, missä on merkki ’Jerusalem’ ja mikä vaatii surmaamista, taisteluhuutoa, muurinsärkijäin asettamista portteja vastaan, vallien luomista, piiritysvarusteitten rakentamista.” (Hes. 21:19–22, Ak) Ja niin Nebukadnessar marssi Jerusalemia vastaan. Se kukistui hänen edessään.

²¹ Amerikkalaisilla on nyt hopearahoissaan ja postimerkeissään iskulause ”Jumalaan me turvaamme”, mutta astrologisten ennustajien yleisyys ja heidän nykyinen menestymisensä Amerikassa puhuvat levottomasta ja empivästä Amerikasta. Niin on sanonut John R. Saunders valtakunnan pääkaupungissa, Washingtonissa. Hän sanoi Amerikan luonnonhistoriallisen museon valistusosaston apulaisjohtajana vuonna 1946: ”Washingtonissa neuvottelee 10 000 asiakasta joka viikko pääkaupungin astrologien kanssa. . . . Jotkut meidän huomattavimmista henkilöistämme ovat suosineet jonkinlaatuisia ennustajia. Astrologi Evangeline Adams ansaitsi yli 11 000 000 mk vuodessa. J. P. Morgan, rva Leslie Carter, Mary Garden ja Richard Harding Davis kuuluivat hänen asiakkaisiinsa. Windsorin herttua peruutti erään matkan muutamia vuosia sitten horoskoopin perusteella. Hitler [vaikka hän olikin tunnetusti roomalaiskatolilainen] piti Berchtesgadenissa ennustajien lukuista joukkoa. Mussolini, Napoleon, Hitler, Julius Caesar, Aleksanteri [Suuri] – kukin heistä uskoi tähteensä ja puhui siitä. Washingtonissa kerrotaan yhäkin, kuinka presidentti Hardingilla ja hänen puolisollaan oli ’henkilökohtainen’ tietäjä, joka ennusti heille joka viikko Valkoisessa talossa.” Hän jatkoi, että ”ennustaminen kukoistaa Washingtonissa (D. C.), missä koko joukolla huomattavista lainlaatijoistamme sanotaan olevan henkilökohtainen tietäjänsä. Eräskin kongressin jäsen antaa lukea horoskooppinsa joka viikko virastossaan. Hän äänestää sen määräyksestä jonkin lain puolesta tai sitä vastaan.” – The American Weekly, heinäkuun 21. p. 1946.

22–25. Mitkä muut Amerikan ja Kanadan kansan johtajien psyykillisiä ja spiritistisiä tapauksia koskevat ilmoitukset ovat vakavan huomion arvoisia?

²² Poliitikot uskovat melkoisesti psykometriaan eli määrättyjen tosiasioitten eli kätketyn tiedon saamiseen jostakin esineestä tai sen omistajista olemalla kosketuksessa sen esineen kanssa tai sitä lähellä. New Havenin (Connecticut) Register julkaisi lokakuun 19. pnä 1952 seuraavan Fulton Ourslerin lausunnon: ”Olen tosiaan nähnyt psykometrikkojen ilmoituksia lähetetyn hallituksemme päävirkailijoille, ja tärkeitten lainlaatijoitten puolisot ovat vieneet minut [spiritistisiin] istuntoihin.”

²³ Sentähden ei olekaan aivan yllättävää, vaan täysin odotettavaa havaita tunnetun radioreportterin Drew Pearsonin ilmoittavan Valkoisen talon spiritismistä palstallaan ”Washingtonin karuselli”, mikä leviää kautta maan. Pakinoitsija Pearson ilmoitti elokuun 24. p:n lehdissä 1953, (esimerkiksi lehdessä Oregon Journal), että ”kuuluisa ennustaja” rva Jeanne Dixon, oli pistäytynyt usein Valkoiseen taloon sinä kesänä sekä keväänä kristallipallo mukanaan. Hän oli ennustanut kymmenen vuoden aikana tulevaisuutta kenraali Eisenhowerin puolisolle Mamielle. Kun Mamie muutti Valkoiseen taloon, niin rva Dixon on siis kutsuttu sinne toisinaan pitämään kansan ensimmäistä naista ajan tasalla hänen tulevaisuutensa suhteen, ja hän on ”kurkistanut jonkun kerran kristallipalloon itselleen presidentillekin”. Rva Dixon sanoi, että hän voisi käyttää kolmea psyykillistä välinettä: kristallipalloa, kättä ja astrologiaa. Hän näytti omassa kämmenessään olevaa tähtimäistä jälkeä ja selitti sen olevan ”tosi meedion” merkki. Mutta hänen tavallinen tapansa on kuitenkin koskettaa asiakkaan sormenpäitä ja samalla kurkistaa hänen olkansa yli kristallipalloon. Rva Dixon kieltäytyi puhumasta Eisenhowereista tai muistakaan asiakkaistaan. Mutta Valkoista taloa lähellä olevat henkilöt sanovat kuitenkin, että hän on hämmästyttänyt presidentti Eisenhowerin lukemalla tämän golfpelin pistemäärät kristallipallosta.

²⁴ Rva Dixon ennusti poliittisella alalla Intian jakamisen, presidentti Harry S. Trumanin yllätysvoiton Thomas E. Deweystä v. 1948 ja republikaanien voittokulun presidentinvaalirynnistyksessä v. 1952, mikä vei kenraali Eisenhowerin Valkoiseen taloon. Ollen ammatiltaan kiinteistövälittäjä rva Dixon ei ota mitään psyykillisestä palveluksestaan. Hän ei ota itselleen kunniaa salaisista voimistaan, vaan sanoo: ”Raamattu ilmaisee, että kaikki tapahtumat on edeltäennustettu. Olen vain tietojen välittäjä.” Ei ole koskaan kiistetty, kielletty eikä vääräksi todistettu sitä julkaistua ilmoitusta, että spiritismi on vallannut Valkoisen talon tämän meedion kautta.

²⁵ Siirrymme nyt yli Amerikan pohjoisrannan Kanadaan. Sielläkin on spiritismi tunkeutunut pääministerin virastoon. Ei ollut yleisesti tunnettua, että Kanadan eräs pääministeri, edesmennyt W. L. MacKenzie King, oli salainen spiritisti, vaikka hän olikin kuolemaansa asti, mikä tapahtui heinäk. 22. pnä 1950, presbyteerisen kirkon jäsen niinkuin presidentti Eisenhowerkin on. Kingin elämäkerran (”The Incredible Canadian”, 1953) kirjoittaja Bruce Hutchison paljastaa Kingin syvät spiritistiset vakaumukset. King neuvotteli Kanadan pääministerinäkin henkimeedioitten kanssa ja oli varma ”suoranaisesta ajatustenvaihdosta kuolleitten kanssa”. Hän tarttui jokaiseen pulmaan, henkilökohtaiseen niinkuin poliittiseenkin, sen uskonsa hallitsemana, että ihmissielu on kuolematon, kuten uskonto yleensä opettaa ja kuten henkimeediot nyt ilmeisesti vahvistivat. Kun hän lähestyi kuolemaa, niin hän suosi meedioita, erityisesti Englannissa, kuolleitten kanssa puhumiseksi. King otti eräässä istunnossa vuosi presidentti Franklin D. Rooseveltin kuoleman jälkeen yhteyden kuolleeseen Rooseveltiin erään meedion välityksellä, ja häntä käskettiin pysymään poliittisessa virassa ja sanottiin, että Kanada ja maailma ei voinut vielä tulla toimeen ilman häntä. Mutta King ei halunnut useissa istunnoissaan kysyä neuvoa hengiltä hallitusasioista ja sanoi meedioille, että hän halusi mieluummin ratkaista hallitusasiat itse. Kuitenkaan eivät hänen yksityiset spiritistiset vakaumuksensa voineet olla vaikuttamatta hänen poliittisten asioittensa käsittelyyn. Hän vakuuttautui yhä enemmän kuolleisiin saamansa näennäisen yhteyden kautta tuollaisten todistusten avulla siitä, että hänen maallinen vaelluksensa oli lähestymässä loppuaan, mutta että hänen todellinen matkansa oli vasta alkamassa, ja sitten hänen todellinen minänsä olisi vapaa ottamaan hänen oikean muotonsa. Kun King kuoli, sanoo kirjailija Hutchison, niin hän ”oli päättänyt yhden pyhiinvaellusmatkan aloittaakseen, niinkuin hän uskoi, toisen.” – Sivut 86–88, 423, 424, 450.

26. a) Mitä spiritistit väittävät todistavansa todellisin kokemuksin ”kuolemanjälkeisestä elämästä”? b) Mitä järkeviä kysymyksiä tällaisen väitteen tulee asianmukaisesti herättää?

²⁶ Vaikka kaikkea ei ole suinkaan sanottu, niin edelläolevasta käy kuitenkin selväksi, että spiritismi leviää ja on saavuttanut jo suuremman otteen ihmisyhteiskuntaan kuin useimmat ihmiset saattavat oivaltaakaan. Spiritismin jatkuvalle leviämiselle on laskettu perustus, kuten osoitamme. Jotkut spiritistit ovat kovin toiveikkaita uskontonsa suhteen, niinkuin ilmenee Arthur Findlayn kirjan nimestä ”The Rock of Truth or Spiritualism the Coming World Religion” [Totuuden kallio eli spiritismi – tuleva maailman uskonto]. (13. painos, 1949) Spiritistit näyttävät etsivän todistusta uskolleen todellisista kokemuksistaan ja niistä ilmiöistä, joita he pystyvät esittämään ilman minkäänlaista puijausta. He voivat osoittaa, eikä sitä tule epäillä, että he pääsevät tosiaan kosketuksiin näkymättömän maailman ja siinä olevien älyllisten henkien kanssa. Mutta nyt herää kysymys: Voivatko he päästä yhteyteen tosiaan niiden ihmisten henkien kanssa, jotka ovat kerran eläneet maan päällä ja sitten kuolleet? Todistaako heidän pääsynsä kosketuksiin henkimaailman kanssa tosiaan ”kuolemanjälkeistä elämää”? Tukeeko se ”kuolemattomuutta”, so. uskoa ihmissielun kuolemattomuuteen ja sitä koskevaa oppia? Onko näin ollen mahdollista, että maan päällä elävät voivat puhella kuolleitten kanssa? Onko se aito lohdun lähde ihmisille, jotka ovat menettäneet rakkaitaan, sukulaisiaan tai rakastamiaan ystäviä, jos menee henkimeedioitten luo siinä toivossa, että pääsee kosketuksiin noiden kuolleitten kanssa, tai jos käyttää sellaisia toisia spiritistisiä keinoja, kuten pöydän koskettamista tai psykografia tai myöntävää Ouija-pöytää (oui, ransk. = kyllä, ja ja, saks. = kyllä)?

27. Miten saamme luotettavan, oikean ja tyydyttävän vastauksen näihin kysymyksiin?

²⁷ Miten voimme saada luotettavat, oikeat ja tyydyttävät vastaukset näihin kysymyksiin? Tutkimalla kirjaa, missä on muinaisia historiallisia kertomuksia ja kuvauksia, jotka todistetaan jatkuvasti oikeiksi, ennustuskirjaa, jonka monet ihmeelliset ennustukset ovat toteutuneet kautta vuosisatojen ja jotka täyttyvät myöskin meidän aikanamme maailman tapahtumissa ja olosuhteissa, erityisesti vuodesta 1914 lähtien; tutkimalla kirjaa, mihin spiritistitkin viittaavat ja mistä monet spiritistit väittävät saavansa tukea opetuksilleen ja uskomuksilleen. Mikä kirja se on? Se on Raamattu, Pyhät Kirjoitukset.

28. Mikä spiritismin parhaitten puoltajien epävarma asema tulee jokaisen ymmärtävän ihmisen pitää selvästi mielessään?

²⁸ Ruotsista on tullut ilmoitus: ”Spiritistit käyttävät täällä harvoin Raamattua todistaakseen uskoaan; heidän ’kokemuksensa’ esitetään todistukseksi siitä, mitä he väittävät kuolemantilasta.” Kuitenkin on W. H. Evansin kirjassa Spiritualism for the Busy Man, sivulla 14, alaotsikko: ”Spiritismi vahvistaa Raamatun tosiasiat”. V. D. Rishi, kuten on jo mainittu, sanoo: ”Raamattu on täynnä mainintoja kuolemanjälkeisestä elämästä sekä elävien ja kuolleitten välisestä kanssakäymisestä.” Ernest Thompson sanoo tämän väitteen lisäksi kirjassa The Teachings and Phenomena of Spiritualism, sivuilla 115–120, seuraavaa:

”Kaikki uskonnot perustuvat käsitykseen ’tulevasta elämästä’, sillä ilman henkisen tulevaisuuden toivoa ei ajatus Jumalasta olisi koskaan kehittynyt ihmisen mielessä. Kristillinen uskonto perustuu siihen eloonjäämisen todistukseen, mikä on Raamatussa, tietysti erityisesti siihen todistukseen, että Jeesus palasi kuolemasta . . . Uuden Testamentin päähenkilö on Jeesus, . . . hänen työnsä voidaan luokitella korkealle kehittyneen meedion ja parantajan saavutuksiksi. . . . Jeesus oli totisesti huomattavin meedio, joka on koskaan elänyt. Hänen historiansa on hänen ’koetus’-kaudestaan autiomaassa hänen ylösnousemukseensa saakka vaikuttava pääasiassa ’hänen ylinormaalisten voimiensa’ ansiosta. Kun ’enkelit tulivat ja palvelivat häntä’, niin se todistaa hänen olleen selkeänäkijä ja -kuulija. Hän ei ollut selkeäkuulija ainoastaan henki-ihmisiin, vaan myöskin ympärillään oleviin nähden, sillä hän sai usein heidän ajatuksensa ajatuksensiirtotietä. . . . Hän käytti ilmeisesti Pietaria, Johannesta ja Jaakobia aineistumismeedioina, kuten Mooseksen ja Eliaan aineistuessa. . . . Jeesus salli saattaa itsensä kohoamaan ilmaan, kuten D. D. Home. ’Neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.’ . . . On myös huomattava, että hän varmistui siitä, että hänen ’olosuhteensa’ olivat suotuisat erikoista haluttua ilmiötä varten. . . . Ylähuoneen olosuhteet olivat suotuisat, kun Jeesus ilmestyi ristiinnaulitsemisensa jälkeen ’niille yhdelletoista’ hänen opetuslastensa auttaessa meedioina ja kun hän ’nuhteli heitä heidän epäuskostaan ja sydämensä kovuudesta’.”

MIKSI RAAMATTU SEKOITETAAN TÄHÄN?

29. Mitkä peruskysymykset täytyy jokaisen oikeamielisen ja perusteellisen spiritismin väitteitten tutkijan selvittää?

²⁹ Koska spiritistikirjailijat itse ottavat Raamatun väitteisiinsä ja selittävät sitä omalla tavallaan, niin on meidän sitä suurempi syy kääntyä Raamatun puoleen tutkimaan suoraan kysymyksiä: Tukeeko se spiritismiä? Voidaanko sitä käyttää spiritismin käsikirjana? Vai tarjoaako se muun toivon ja lohdutuksen turvattomalle, surevalle, ahdistetulle, hämmentyneelle, haparoivalle, vaaranalaiselle ihmiskunnalle? Me emme voi päästä totuuteen tässä asiassa nopeammin kuin tutkimalla ensiksi ja heti sitä ainoaa perustusta, millä spiritistinen oppi lepää. Mitä? Kuolemattomuutta. Niinkuin Rishi sanoo: ”Tietoa kuolemanjälkeisestä elämästä sanotaan yleensä spiritismiksi. Vaikka sen periaatteet ovat yhtä vanhat kuin ihmiskunta, niin niitä tutkitaan uusin menetelmätavoin. Euroopassa pidetyn [spiritistien] kansainvälisen kongressin varmistamina ne ovat: – 1. Jumalan, ylimmän Älyn ja kaiken alkusyyn, olemassaolo. 2. Sielun olemassaolo, sielun, jonka liittää maallisen elämän aikana aineelliseen turmeltuvaan ruumiiseen välittävä aine, mitä sanotaan nimellä perispirit eli nesteruumis. 3. Sielun kuolemattomuus ja sen jatkuva kehittyminen kohti täydellisyyttä perättäisin astein. 4. Kanssakäymisen mahdollisuus meedioitten välityksellä näkyvän ja näkymättömän välillä, nimittäin elävien ja kuolleitten välillä.” Eteemme nousee siis kysymys: Jääkö sielu elämään ihmisruumiin kuoltua? Onko ihmissielu kuolematon? Mitä Raamatun Pyhät Kirjoitukset sanovat?

30, 31. Miksi me tarkastelemme aivan oikein huolellisesti Raamatun kertomusta muinaisen Egyptin taikuripappien ja Jehovan edustajan, Mooseksen, välisen ottelun näyttämönä?

³⁰ Ottakaamme Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Profeetta Mooses kirjoitti ne. Antakaamme tarkastelumme osoittaa, oliko hän profeettana henkimeedio, niinkuin spiritistit väittävät Raamatun profeetoista. Me huomaamme heti, että tämä ”Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen”, koska hänet kasvatettiin Egyptin kuninkaan hovissa kuudennellatoista vuosisadalla ennen kristillistä aikakautta. Hän tunsi kuningas faraon viisaat miehet ja ihmeitten tekijät. Kun Mooses tuli faraon eteen pyytäen faraota päästämään Jehova Jumalan orjuutetun kansan vapaaksi ja tukien vaatimustaan muuttamalla paimensauvansa Jumalan voimalla suureksi käärmeeksi, niin, kuten luemme Mooseksen omasta kertomuksesta, ”faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa”. Kun Mooses muutti sitten myöhemmin veden vereksi, niin nuo miehet toistivat nähtävästi sen ihmeen. Kun Mooses aikaansai ihmeen kautta sammakoita, niin faraon miehet tekivät samoin. Mutta kun Mooses muutti Egyptin tomun täiksi tai sääskiksi, niin ”tietäjät tekivät samoin taioillansa saadakseen sääskiä syntymään, mutta he eivät voineet. Ja sääsket ahdistivat ihmisiä ja karjaa. Niin tietäjät sanoivat faraolle: ’Tämä on Jumalan sormi’.” – 2. Moos. 7:10, 11, 20–22; 8:6, 7, 17–19.

³¹ Faraon viisaat, noidat ja taikurit, myönsivät siis, että Mooses kykeni Jumalansa Jehovan avulla suorittamaan ihmeitä, joita he eivät pystyneet salaisine voimineen tekemään. Tämä Mooses antaa nyt meille Jumalan hengen voimalla eli henkeytyksen alaisena ensimmäisen Raamatusta löydettävän määritelmän ihmissielusta. Me voimme myöskin alkaa muodostaa oikeita ajatuksia siitä, oliko Mooses henkimeedio vai ei, Mooseksen ja Egyptin salaisia voimia omanneitten miesten välisestä vastakohtaisuudesta.

MIKÄ ON IHMISSIELU

32, 33. Miten kristikunnan puhemiesten ja Raamatun määritelmät sielusta eroavat?

³² Kristikunnan uskonnolliset opit ympäröivät ihmissielun salaisuuksilla, joita filosofien on tutkittava. Mooses sanoi – toisin kuin ne – ”eläviksi sieluiksi” kaikkia kaloja, lintuja ja maaeläimiä, mitkä Jumala loi ennen kuin hän teki ihmis-”sieluja”. (1. Moos. 1:20, 21, 24, 30; 2:19, Um; Ro; Da) Miljardeja eläinsieluja eli maallisia sieluja oli siis kuollut kauan ennen ihmisen luomista. Mooses kertoo sitten, miten ensimmäinen ihmissielu ilmaantui, sanoen: ”Silloin Jehova Jumala muodosti maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengityksen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7, Um; As; Da) Tämä kumoaa ilman muuta sen, mitä spiritistinen kirjailija Arthur Findlay sanoo ihmisen alkuperästä mainostaessaan kirjaansa On the Edge of the Etheric or Survival After Death Scientifically Explained. Hän lausuu: ”Me säilytämme siinä aineettomassa maailmassa, mihin me menemme kuollessamme, ruumiillisen ulkonäkömme, muistomme ja kiintymyksemme. . . . Sellaisia kuin me olemme nyt, sellaisia me olemme tämän jälkeenkin; niinkuin me kylvämme, niin me korjaammekin. Me olemme tulleet aineettomasta; me palaamme aineettomaan. Meidän ruumiillinen elämämme on ainoastaan pieni osa elämästämme mikä aineettomasta tulleena palaa sinne kuollessa. Siellä se toimii jatkuvasti maailmassa, mikä on sekä todellinen että käsitettävä.” Mooses ei puhu mitään ”aineettomasta”.

³³ Eikä Mooseksen henkeytetty kertomus ihmissielun luomisesta ole yhtäpitävä V. D. Rishin esityksen kanssa eikä sano mitään ”välittävästä aineesta, mikä mainitaan nimellä perispirit [ympäröivä henki] eli nesteruumis”. Luoja, Jehova Jumala, antoi ensimmäiselle ihmiselle ainoastaan yhden ruumiin, mikä oli tehty maapallomme tomun eri aineksista. Mikä sai tuon aineellisen ruumiin elämään? Se, kun Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, siis ihmisen keuhkoihin, ”elämän hengityksen”. Hän ei puhaltanut ihmiseen näkymätöntä sielua eikä liittänyt sitä sielua aineelliseen ruumiiseen nesteruumiilla eli ympäröivällä hengellä, joka olisi samanmuotoinen maallisen ruumiin kanssa. Jumala niin sanoaksemme hengitti elottomaan ruumiiseen elämääantavan voimansa, mikä ihmisen oli ylläpidettävä hengittämällä. Mikä oli tuloksena? Ruumis alkoi elää. Mitä se merkitsi? Se merkitsi sitä, että sielu, näkyvä, kosketeltava, tunnusteltava ihmissielu, alkoi elää. ”Ihmisestä tuli elävä sielu.” Tuo elävä sielu ei tullut niin sanotusta ”aineettomasta maailmasta”, sillä se ei ollut ollut koskaan aikaisemmin olemassa. Se alkoi nyt elää, kun Jumala yhdisti ruumiin ja elämän hengityksen. Näin voidaan selitys siitä, mikä ihmissielu on, lyhentää tällaiseksi yksinkertaiseksi, salaperäisyyttä vailla olevaksi ”sielun yhtälöksi”:

ihmissielu = ruumis + elämän hengitys Jumalalta.

34. Miten kristillisen kirjoittajan Paavalin määritelmä ihmissielusta on sopusoinnussa Mooseksen kirjoittamissa Heprealaisissa Kirjoituksissa olevan määritelmän kanssa?

³⁴ Tämä ei ole ainoastaan esikristillisten heprealaisten eli juutalaisten ajatus, vaan se on myöskin kristillinen ajatus. Raamatun neljäntoista kirjan kirjoittaja, kristitty apostoli Paavali, tukee Mooseksen kirjoituksia sanoen: ”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; . . . Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen [ja tehty tomusta, Um].” (1. Kor. 15:45, 47) Ensimmäinen elävä ihmissielu oli siis elävä ihmisluomus. Siitä syystä käyttää Youngin englantilainen raamatunkäännös (1862) sanaa ”luomus” tässä ”sielun” sijasta.

35–37. Miten eräs erinomainen nykyinen käännös auttaa Raamatun käyttäjiä saamaan täsmällisen tiedon ja käsityksen sielusta ja sen Luojasta?

³⁵ Raamatulla on lopullinen todistusvoima sielun suhteen. Raamatun heprealaisessa osassa esiintyy (”sieluksi” käännetty) sana nefesh noin 800 kertaa; Raamatun kristillisessä kreikkalaisessa osassa esiintyy (myös ”sieluksi” käännetty) sana psykhe 102 kertaa. Uuden maailman käännös kääntää jokaisessa tapauksessa tämän kreikkalaisen sanan ”sieluksi”. Tämä toistaiseksi keskeneräinen käännös kääntää myöskin johdonmukaisesti heprealaisen sanan nefesh ”sieluksi”. Raamatun lukijat voivat näin ollen nähdä, miten sielun Luoja käyttää tätä sanaa henkeytetyssä Raamatussaan.

³⁶ Koska Raamattu myöntää ja opettaa, että elävä ihmisluomus itse on ihmissielu, niin on täysin järkevää, että Raamattu sanoo ihmissielulla olevan verta – ”köyhien viatonten sielujen verta” (Jer. 2:34, KJ) – ja että Jumala itse sanoo: ”Teidän sielujenne veren minä vaadin takaisin.” (1. Moos. 9:5, Um) Sielujen Luoja Jumala osoittaa tosiaan ihmissielujen riippuvaisuuden verestä niin painavaksi, että hän sanoo: ”Lihan sielu on veressä.” Ja vielä enemmän: ”Kaiken[laisen] lihan sielu ona sen veri.” ”Veri onb sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän [niin, ei pidä syödä sielua] lihan kanssa.” (3. Moos. 17:11, 14; 5. Moos. 12:23) Ihmissielut voivat syödä verta ja rasvaa, mutta Jumalan laki kieltää sen: ”Sillä jokainen, joka syö rasvaa siitä eläimestä, mistä hän esittää sen tulen kautta uhrina Jehovalle, se sielu, joka syö, täytyy hävittää kansastaan. Jokainen sielu, joka syö mitä verta hyvänsä, se sielu täytyy hävittää kansastaan.” – 3. Moos. 7:25, 27, Um.

³⁷ Ihmissielu voi syödä myöskin eläinruumista: ”Mitä tulee mihin sieluun hyvänsä, joka syö kuollutta ruumista tai jotain pedon raatelemaa.” (3. Moos. 17:15, Um) Ihmissielu vaatii aineellista ravintoa: ”Koska sinun sielusi haluaa syödä lihaa, milloin tahansa sinun sielusi haluaa sitä, sinä voit syödä lihaa.” (5. Moos. 12:20, Um) Samoin myös hedelmiä: ”Sinun täytyy syödä kylliksi rypäleitä tyydyttääksesi sielusi.” (5. Moos. 23:24, Um) Tai hunajakennoa. – Sananl. 27:7, KJ.

38. Mitkä eri kokemukset ihmissieluista auttavat vielä meitä ymmärtämään Raamatun johdonmukaisen opetuksen sielusta?

³⁸ Ihmissielu on elävä, älyllinen luomus itse, aineellinen, näkyvä, käsin kosketeltava henkilö, eikä mikään näkymätön, saavuttamaton, aineeton ruumiin sisässä. Ihmissielu voi sentähden repiä itsensä, tai jalopeura voi repiä sen, se voidaan vapauttaa miekan uhkasta, se voi langeta sille kaivettuun kuoppaan, se voidaan tuoda takaisin kuopasta tai vankilasta. (Job 18:4, reunam.; Ps. 7:2; 22:20; Job 33:18, 30; Jer. 18:20; Ps. 142:7, KJ) Ihmissielu voidaan ostaa rahalla; se voidaan ryöstää ja myydä; sitä voidaan ajaa takaa kuin villieläintä. (3. Moos. 22:11; 5. Moos. 24:7; 2. Moos. 4:19, Um) Ensimmäisten ihmisluomusten, Aadamin ja Eevan, luomisen jälkeen maan päälle ovat kaikki muut ihmissielut syntyneet. Ne eivät ole tulleet ”aineettomassa”. Ne ovat tulleet isäihmissielujen ruumiista eli kupeista ja äiti-ihmissielujen kohduista. Me luemme Jaakobin vaimosta Leasta: ”Aikanaan hän synnytti nämä Jaakobille: kuusitoista sielua. Kaikki sielut, jotka tulivat Jaakobin kanssa Egyptiin, olivat lähteneet hänen kupeestaan, paitsi Jaakobin poikien vaimoja. Sieluja oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi.” (1. Moos. 46:18, 26, Um) ”Ja Jaakobin kupeista lähteneitä sieluja oli kaikkiaan seitsemänkymmentä sielua.” (2. Moos. 1:5, Um) Sielu ei ole siis mitään ihmisruumiista erossa olevaa, mikä voi jättää ruumiin unessa ja kuolemassa tai mikä voi siirtyä eli mennä kuolemassa toiseen ruumiiseen syntyen siten uudesti kuollessa toiseen ruumiiseen.

39. Osoittaako Raamattu eron ruumiin ja sielun välillä ja miten?

³⁹ Nyt kysymys: Osoittaako Raamattu itse eron ruumiin ja sielun välillä? Kyllä osoittaa jo aivan alussa, 1. Mooseksen kirjan 2:7:nnessä, ihmisen luomisessa. Ihmisen ruumis, minkä Jehova Jumala muodosti Eedenin maaperän tomusta, ei ollut ihmissielu, vaan se oli eloton, toimimaton ruumis, mikä ei nähnyt, kuullut, maistanut, haistanut, tuntenut eikä ajatellut. Saadakseen tuon ruumiin elämään ja käyttämään kaikkia aistejaan ja kykyjään Jumala yhdisti täydellisen ihmisruumiin ja elämän hengityksen, minkä hän puhalsi ruumiiseen. Näin muodostui elävä ihmissielu, jota ei ollut koskaan aikaisemmin ollut olemassa. Ihmisruumis on näin ollen ihmissielun välttämätön osa, eikä ihmissielua voi olla olemassa erossa ihmisruumiista. Raamattu puhuu monta kertaa ”sieluna” siitä elämästä, mistä me ihmisluomukset iloitsemme. Jeesus sanoi: ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa . . . vieläpä omaa sieluansakin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:26, Um) ”Joka sieluansa rakastaa, tuhoaa sen; mutta joka vihaa sieluansa tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” (Joh. 12:25, Um) ”He eivät rakastaneet sieluaan kuoleman vaarankaan uhatessa.” (Ilm. 12:11, Um) ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lammasten edestä.” – Joh. 10:11, Um.

40. Esitä eräitä esimerkkejä siitä, miten Raamattu käyttää sanaa ”sielu” persoonasta itsestään?

⁴⁰ Kun joku puhuja käyttää sanoja ”minun sieluni”, niin hän tarkoittaa todellisuudessa samaa kuin ”minä itse”, kun otamme huomioon, ettei sielua voida erottaa ruumiista. Jeesus esitti kuvauksen rikkaasta miehestä, joka sanoi varastoituaan lisääntyneen omaisuutensa: ”’[Minä] sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois’.” Miten tuo rikas mies olisi voinut nauttia varastoimaansa hyvää ilman sielua eli elämää ihmisluomuksena? (Luuk. 12:16–21) Jumala itsekin käyttää sanoja ”minun sieluni” sanoen: ”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt.” (Matt. 12:18; Jes. 42:1) ”’Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’.” (Hepr. 10:38) ”Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne.” (Jes. 1:14) Samoin käytetään sanoja ”sinun sielusi” merkitsemään käsitettä ”sinä itse” ja ”hänen sielunsa” ”hän itse”. Esimerkiksi: ”Sotajoukkojen Jahve on vannonut oman sielunsa kautta.” (Jer. 51:14; Aam. 6:8, Ro, reunam.) ”Niin sinun käy hyvin, ja sinun sielusi säilyy.” (Jer. 38:20, KJ; Jes. 55:2, 3) Sanaa ”sielu” on näin ollen käytetty tarkoittamaan itseään persoonaa.

41, 42. Miten kertomukset Elian, Elisan ja Jeesuksen sekä hänen apostoleittensa suorittamista kuolleitten henkilöitten henkiinpalauttamisista paljastavat edelleen spiritistien väärät väitteet hylättäviksi?

⁴¹ Profeetta Elian lausunto lapsesta, jonka elämään ennallistamisessa häntä käytettiin, ei ole raamatullinen todistus siitä, että ihmissielu on erillinen ja vain yhdistetty ihmisruumiiseen jollakin aineella, minkä nimenä on ”perispirit eli nesteruumis”, ja että se viettää kuoleman jälkeen erillistä, riippumatonta, ulkopuolista olemassaoloa aineettomassa henkimaailmassa. Me luemme: ”Vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut hengitystä. Ja [Elia] ojentautui lapsen yli kolme kertaa, huusi Jehovaa ja sanoi: ’Jehova, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin’. Jehova kuuli viimein Eliaa, ja lapsen sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.” (1. Kun. 17:17, 21, 22, Um,) Sanooko Raamattu tässä, että lapsen sielu eli näkymättömässä henkimaailmassa ja että lapsi oli hyväonninen, koska hän oli kuollut, sekä ettei hän ollut ollut koskaan niin onnellinen maan päällä kuin silloin henkimaailmassa? Ei! Pyysikö lapsen äiti Eliaa toimimaan miesmeediona ja saattamaan hänet kosketuksiin hänen kuolleen poikansa kanssa, jotta hän olisi voinut puhua ruumiista eronneen sielun kanssa Elian kautta? Ei! Jos lapsen oli parempi olla kuolleena, niin oli väärin ja äärimmäisen itsekästä, että Elia rukoili sillä tavalla ja että hän palautti lapsen elämään ihmisruumiissa.

⁴² Sama pitää paikkansa suunemilaisesta pojastakin, jonka Elian seuraaja Elisa palautti elämään. Se on totta myöskin niistä kuolleista, jotka Jeesus ja hänen apostolinsa palauttivat elämään lihassa maan päällä ja jotka olivat Jairuksen tytär, Nainin lesken poika, Marian ja Martan veli Lasarus, Dorkas (Tabita) Joppessa ja Eutykus Trooaassa. (2. Kun. 4:8–37; Matt. 10:1, 8; Luuk. 8:41–56; 7:11–15; Joh. 11:1–44; Apt. 9:36–41; 20:6–12) Profeetta Elia ei rukoillut todellisuudessa ruumiista eronnutta sielua palaamaan henkimaailmasta lapsen ruumiiseen, vaan lapsen elämää ihmisluomuksena palaamaan Jehova Jumalan voimalla, että hänen kuollut ruumiinsa tulisi jälleen eläväksi ja että lapsi voisi tulla jälleen eläväksi ihmissieluksi. Amerikkalainen käännös sanookin tämänmukaisesti tässä kohdassa: ”Palatkoon tämän lapsen elämä häneen jälleen.” ”Niin HERRA kuuli Elian ääntä, ja lapsen elämä tuli takaisin hänelle jälleen, niin että hän eli.” ”’Katso, sinun poikasi on elossa’, sanoi Elia.” (1. Kun. 17:21–24, Ak; myös Mo) Näin ollen ei meille ole vaikeampaa sanoa suomeksi, että ihmissielulla on sielu, kuin juutalaiselle oli sanoa hepreaksi, että nefeshillä on nefesh tai että nefesh on nefeshissä (”sielu”). – 3. Moos. 17:10–14.

HENKI IHMISESSÄ

43, 44. Miten Raamattu ilmaisee ihmisen hengen päinvastoin kuin Rishin määritelmä?

⁴³ Mutta eikö tähän tapaukseen sovellu Saarnaajan 12:7: ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”? Kyllä se soveltuu. Ja eikö Luukkaan 8:54, 55:nnessä oleva kertomus siitä, kuinka Jeesus herätti Jairuksen tyttären elämään, sano: ”Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: ’Lapsi, nouse!’ Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös”? Kyllä se sanoo. Tuleeko meidän siis päätellä tästä, että ennenkuin Elia herätti lesken kuolleen pojan elämään ja ennenkuin Jeesus herätti Jairuksen tyttären elämään, näiden henki oli elossa henkimaailmassa ja että se oli palannut Jumalan luo, joka oli antanut sen, ja eli hänen luonaan? Ei, sillä ”henki” ei ole, niinkuin Rishi kuvailee sen, ”ihmisen aineeton ruumis, jolla on kaikki hänen luonteenominaisuutensa. . . . yksilön ruumiillisen puolen täsmällinen vastine.” Raamatun mukaan on henki (hepreaksi ruuah, kreikaksi psykhe) Jumalan näkymätön toimiva voima, mikä aikaansai elämän eli tekee eläväksi.

⁴⁴ Niinkuin Ilmestyskirjan 11:8–11 kuvaillaan: ”Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, . . . Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen.” Ja niinkuin on kuvattu myöskin Hesekielin näyssä kuivien luitten laaksosta: ”Näin sanoo Herra, Herra [Jehova] näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. . . . Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin hän sanoi minulle: ’Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra [Jehova]: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin [hengettömiin] surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi.’ Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.” – Hes. 37:5–10.

45, 46. a) Minkä Raamattu osoittaa Kaikkivaltiaan Jumalan osaksi ihmisluomusten elämän jatkamisessa tai ennallistamisessa? b) Miten tämä nähdään täysin Jeesuksen tapauksessa?

⁴⁵ Jehova Jumala on elämänantavan hengen eli näkymättömän elämänantavan toimivan voiman lähde. Kun kuollut ruumis palaa maahan niinkuin se on ollutkin, niin se henki eli toimiva voima, mikä antoi elämän tuolle ruumiille, palaa siis alkulähteeseensä, se ei toimi enää tuossa ruumiissa. Voima tuon ihmisluomuksen tekemiseksi jälleen eläväksi on siis Jumalalla, elämän Lähteellä. Jumala on Aadamille ja Eevalle lausumansa kuolemantuomion kautta alistanut kaikki heidän jälkeläisensä tuomion alaisuuteen, kun heidän tuomittu elämänsä on saavuttanut rajansa, ja niin hän vaatii heiltä heidän elinvoimansa, koska heidät on tuomittu kuolemaan heidän Aadamilta ja Eevalta perimänsä synnin kautta. Jumalan oikeudenmukainen laki vaatii tämän elämänvoiman eli hengen heiltä, ja niin se palaa hänen luokseen. Kun Jumala nostaa eli siirtää tämän kuolemantuomion pois, niin hän voi saattaa Aadamin vapautetut jälkeläiset jälleen elämään hengellään eli näkymättömällä toimivalla voimallaan. Siksi sanookin henkeytetty Psalmi Jumalalle: ”Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat [lakkaavat hengittämästä, Ro] ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.” – Ps. 104:29, 30.

⁴⁶ Tämä hengittämällä ylläpidettävä elämänvoima palasi Jairuksen tyttäreen, kun Jeesus otti häntä kädestä ja käski: ”Lapsi, nouse!” Jumala kuuli Jeesusta ja pani elämänantavan toimivan voimansa tekemään tytön ruumiin eläväksi ja hengittämään jälleen sekä varjelemaan sitä palaamasta silloin maan tomuun. Jeesus tarkoitti tätä henkeä eli elämänvoimaa, kun hän sanoi Jumalalle kuollessaan Golgatalla: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” (Luuk. 23:46) Jumala ennallisti kolmantena päivänä sen jälkeen tuon hengen eli elämänvoiman herättämällä Jeesuksen kuolleista. (Apt. 2:22–28, 32–36) Saarnaajan 12:7:ttä ei voida näin ollen käyttää opettamaan, että kuolleitten ihmisten kuolemattomat henget ovat henkimaailmassa nauttimassa täydemmästä elämästä, tiedosta ja vapaudesta kuin koskaan aikaisemmin ja että ne kaikki, hyvät niinkuin pahatkin, ovat palanneet Jumalan luo. Se todistaa sen sijaan, että koko ihmiskunta on kuolemantuomion alainen, minkä vuoksi sen täytyy vanheta ja lähestyä kuolemaa, ja että kun ihmiset kuolevat, niin ruumis palaa tomuun, sillä Jumalan vanhurskas laki vaatii heiltä heidän elämänvoimansa.

47. Miksi ihmiset ovat Raamatun mukaan maan eläinten yläpuolella elämän ollessa kyseessä?

⁴⁷ Ihmiset ovat tässä suhteessa Aadamilta perimänsä kuolemantuomion tähden kuolevien eläinten kaltaisia, vaikka eläimiä ei olekaan tuomittu kuolemaan synnin takia, vaan koska niiden Luoja ei määrännyt niitä elämään iankaikkisesti. Osoittaen, että ihmisen henki on näin ollen nyt samanlainen kuin eläintenkin, henkeytetty viisas mies sanoo: ”Minä sanoin sydämessäni ihmislasten puheesta, että Jumala tekisi sen selväksi heille ja että he näkisivät, että he ovat itsessään vain eläimiä. Sillä se, mikä kohtaa ihmislapsia, kohtaa eläimiäkin; sama kohtaa heitä; niinkuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; niin, heillä on kaikilla samanlainen henki, niin että ihmisellä ei ole etua eläimen edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki tuli tomusta, ja kaikki palaa tomuun. Kuka tuntee ihmislasten hengen, mikä kohoaa ylöspäin, ja eläimen hengen, mikä laskeutuu alaspäin maahan?” (Saarn. 3:18–21, Le; myös Yg; Ro) Me näemme siis, että se henki eli näkymätön toimiva elämänvoima, mikä panee eläimet elämään, on sama kuin sekin, mikä panee ihmiskunnan elämään, joten ainoa, mikä voi antaa ihmiselle etua eläinten edellä, on ihmisen tulevaisuutta koskeva Jumalan säädös eli järjestely. Ihmisellä on tällainen etu eläinten edellä Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, sillä Jumala on tahtonut ja pitänyt huolen, että uskova, tottelevainen ihmiskunta voi nauttia iankaikkisesta elämästä vanhurskaassa uudessa maailmassa, missä ei ole kuolemaa. Tämän elämän nauttiminen ei ala siis, kun ruumis palaa tomuun kuolemassa, sillä Jumalan luo palaava henki ei ole tuon kuolevaisen ruumiin näkymätön, kuolematon vastine, jolla olisi kaikki sen luonteenominaisuudet. Tällainen ajatus ihmisen hengestä on vain kuviteltua selitystä, minkä spiritistit keksivät tukemaan ”kuolemanjälkeisen elämän” oppia. Heidän ”tuleva maailmansa” ei ole Jumalan vanhurskas uusi maailma.

ONKO IHMISSIELU KUOLEMATON?

48. Miksi spiritismin väitökset vaativat nyt meitä täsmälleen päättämään, opettaako Raamattu ihmissielun kuolemattomuutta vai ei?

⁴⁸ Jotta ihmissielu eläisi, niin tarvitaan 1) ihmisruumis ja 2) Jumalalta tuleva näkymätön, toimiva voima eli henki, mikä yhtyy tähän ruumiiseen saaden sen hengittämään ja elämään. Näin elämään saatettu ihmisluomus on ihmissielu. (1. Moos. 2:7) Koska ihmissielun täytyy hengittää maan ilmakehän ilmaa ja syödä täällä maan päällä olevaa aineellista ruokaa ja koska se voidaan raadella, vangita ja panna rautoihin tai iskeä miekalla tai panna kuoppaan (Ps. 105:18; Jer. 4:10; Luuk. 2:35), niin onko ihmissielu kuolematon? Spiritismi nojaa pääasiassa ihmissielun kuolemattomuutta koskevaan uskoon, se perustaa oppinsa ”kuolemanjälkeisestä elämästä” sielun kuolemattomuudelle, ja se sanoo Raamatun olevan täynnä mainintoja kuolemanjälkeisestä elämästä ja elävien ja kuolleitten välisestä kanssakäymisestä. Spiritismin väitteet vaativat näin ollen meitä tutkimaan tätä erityistä kysymystä: Opettaako Raamattu ihmissielun kuolemattomuutta, kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta?

49–53. Miten monta kertaa kuolemattomuus mainitaan Raamatussa, ja mitä mikin maininta niistä merkitsee?

⁴⁹ Kuolemattomuus on tietysti mainittu Raamatussa, mutta sanooko Raamattu, että ihmissielulla on se? Sinä hämmästyt huomatessasi, että sanaa ”kuolemattomuus” ei esiinny kertaakaan Raamatun Heprealaisissa Kirjoituksissa, ja Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissakin oleva sana athanasia, mikä on käännetty ”kuolemattomuudeksi”, esiintyy ainoastaan kolme kertaa. Nämä kolme kertaa ovat seuraavat:

⁵⁰ ”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu [Jesaja 25:8]: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” (1. Kor. 15:53, 54) Apostoli Paavali käsittelee tässä kristityn ylösnousemusta kuolleista ja osoittaa, miten uskolliset kristityt herätetään kuolemasta ja millaisessa ruumiissa. Hän ei sano, että heillä on nyt kuolemattomuus enempää kuin katoamattomuuttakaan, sillä hän kertoo Roomalaiskirjeen 2:6, 7:nnessä kristityille, että Jumala ”’antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän”. Katoamattomuus samoin kuin kuolemattomuuskin on tuleva palkinto, mikä annetaan uskollisille kristityille heidän noustessaan kuolleista. Apostoli osoitti, että tämän ylösnousemuksen ja katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen pukeutumisen ei pitänyt tapahtua kuollessa, vaan Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa ja läsnäolossa, jolloin hän herättää uskolliset seuraajansa kuolemasta. ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan [läsnäolossaan]; . . . Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa. . . . ja me muutumme.” – 1. Kor. 15:22, 23, 42, 52.

⁵¹ Huomaa, että tässä ei mainita lainkaan ihmissielua. Edelläolevat kaksi mainintaa athanasiasta eivät opeta ihmissielun synnynnäistä kuolemattomuutta, vaan aivan päinvastaista.

⁵² Jäljelläoleva eli kolmas maininta athanasiasta eli kuolemattomuudesta on seuraavassa lainauksessa: ”Noudata käskyä tahrattomalla ja moitteettomalla tavalla Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen asti. Tämän ilmestymisen on onnellinen ja ainoa Valtias näyttävä sen omina määräaikoina, niiden Kuningas, jotka hallitsevat kuninkaina, ja niiden Herra, jotka hallitsevat herroina, hän, jolla ainoalla on kuolemattomuus.” (1. Tim. 6:14–16, Um) Apostoli Paavali puhuu tässä Timoteukselle, että kenelläkään kaikista maallisista valtiaista, jotka hallitsevat kuninkaina ja herroina ja jotka väittävät omaavansa kuolemattomuuden, ei sitä ole, vaan että ”onnellisella ja ainoalla Valtiaalla” Jeesuksella Kristuksella, kuningasten Kuninkaalla ja herrain Herralla, on se yksinomaisesti hänen noustuaan kuolleista. Me myönnämme, että pakanalliset babylonialaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset ja hindut opettivat pakanallista oppiaan ihmissielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta ja katoamattomuudesta. Mutta Jeesus Kristus, jolle kuolematon, ’katoamaton Jumala’ antoi ensiksi kuolemattomuuden ja katoamattomuuden herättäessään hänet kuolleista, toi ensimmäisenä näitä koskevan totuuden valoon saarnaamalla hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. ”Nyt se on tehty selvästi ilmeiseksi meidän Pelastajamme, Kristuksen Jeesuksen, ilmisaattamisen kautta, hänen, joka on poistanut kuoleman, mutta on vuodattanut valoa elämään ja katoamattomuuteen hyvän uutisen kautta.” – 2. Tim. 1:10; 1. Tim. 1:17, Um.

⁵³ Tästä nähdään, että tämä kolmas athanasian eli kuolemattomuuden maininta Raamatussa kieltää jyrkästi kenenkään ihmisen, maallisten valtiaitten, diktaattoreitten, kuningasten tai herrojenkaan, omaavan synnynnäistä ihmissielun kuolemattomuutta. Raamatun roomalaiskatolisessa käännöksessä, sen ”Vanhan Testamentin” apokryfisissä eli deuterokanonisissa kirjoissa, esiintyvät sanat ”kuolemattomuus” ja ”katoamattomuus”, mutta nämäkään kohdat eivät osoita eivätkä todista ihmissielun olevan synnynnäisesti kuolematon. Esimerkiksi Jeesus Siirakin kirja 17:29 (Dy) sanoo selvästi: ”Sillä ihmisissä ei voi olla kaikkea, koska ihmislapsi ei ole kuolematon.” Katso myös Jeesus Siirakin kirja 6:16 ja Viisauden Kirja 1:15; 2:23; 3:1, 4; 4:1; 6:19, 20; 8:13, 17; 15:1, 3, mitkä kaikki osoittavat – sikäli kuin ne osoittavat mitään – että kuolemattomuus on palkinto, mikä saadaan tulevaisuudessa ja mitä ei omisteta synnynnäisesti.

KUOLEEKO IHMISSIELU?

54. Missä määrin Pyhien Kirjoitusten Uuden maailman käännös osoittaa, että ihmissielu kuolee?

⁵⁴ Jollei Raamattu opeta ihmissielun synnynnäistä kuolemattomuutta, niin sen pitäisi sanoa, että ihmissielu on kuolevainen, että se kuolee! Sanooko Raamattu siten? Se sanoo aivan suoraan, niin selvällä kielellä, että lapsikin voi sen käsittää. Koska spiritistit, roomalaiskatolilaiset ja muut kristikunnan uskonnoitsijat eivät voi esittää yhtään ainoaa Raamatun jaetta, mikä sanoisi tai todistaisi, että ihmissielu on kuolematon, niin pitäisi riittää, jos me esitämme yhdenkin Raamatun jakeen todistukseksi siitä, että ihmissielu on kuolevainen, että se kuolee. Mutta me voimme esittää monta jaetta tämän todistamiseksi, ja Pyhien Kirjoitusten Uuden maailman käännös, joka kääntää säännöllisesti heprealaisen sanan nefesh ja kreikkalaisen sanan psykhe ”sieluksi” 1. Mooseksen kirjan 1:20:nnestä lähtien, osoittaa täydellisemmin kuin mikään toinen raamatunkäännös, että Raamattu sanoo ihmissielun kuolevan.

55–57. Mitkä neljä Raamatun peruspiirrettä opettavat ensimmäisen ihmissielun kuolleen?

⁵⁵ Ihmissielujen Aadamin ja Eevan ei tarvinnut kuolla Eedenin alkuperäisessä puutarhassa eli paratiisissa. Nuo kaksi täydellistä ihmissielua olisivat voineet elää iankaikkisesti maallisessa paratiisissaan. Miten? Ylläpitämällä aineellisia ihmisruumiitaan sillä luonnollisella ravinnolla, mitä Jehova Jumala varasi siellä, ja ravitsemalla tottelevaisesti sydäntään ja mieltään sillä hengellisellä ravinnolla, mitä hän varasi puhuessaan heille näkymättömistä. Mutta Jumala varoitti heitä, että ihmissielu on kuolevainen, että se voi kuolla, vaikka se pystyisi elämään iankaikkisesti maan päällä Jumalan huolenpidon avulla. Kuvailtuaan, miten Jumala loi ensimmäisen ihmissielun Aadamin, 1. Mooseksen kirjan 2. luku jatkaa sanoen: ”Sitten Jehova Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään huolta siitä. Ja Jehova Jumala antoi myös tämän käskyn ihmiselle: ’Sinä saat syödä jokaisesta puutarhan puusta kylliksesi. Mutta mitä tulee hyvän ja pahan tiedon puuhun, niin sinä et saa syödä siitä, sillä sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet ehdottomasti’.” (1. Moos. 2:15–17, Um) Jos sielu Aadam olisi tottelematon, niin sielu Aadam kuolisi. Jos sielu Aadam tottelisi Jumalaa ja söisi kaikista Eedenin puista paitsi kielletystä puusta, niin sielu Aadam eläisi jatkuvasti niin kauan kuin hänen tottelevaisuutensa jatkuisi. Tämä tarjosi ihmissielulle tilaisuuden elää ikuisesti, ei henkimaailmassa, vaan inhimillisessä täydellisyydessä Eedenin maallisessa paratiisissa.

⁵⁶ Kun Jumala lausui kuolemantuomion Aadamille tämän otettua tottelemattomana kielletyn hedelmän vaimonsa kädestä ja syötyä sitä, niin Jumala sanoi: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:17–19) Huomaa, että Jumala ei sanonut Aadamille: ’Sinun ruumiisi palaa tomuun, mutta sinun henkesi vapautuu ruumiista ja elää edelleen tietoisena näkymättömässä maailmassa, missä minä asun, koska sinun henkesi on kuolematon enkä minä voi hävittää sitä.’ Ei, vaan Jumala sanoi: ’Sinut [ei sinun ruumistasi, vaan sinut, sielu] otettiin maasta, ja maahan sinä palaat, sillä sinä [sielu] olet tomua, ja tomuun sinä [kuolemantuomionalainen sielu] palaat.’

⁵⁷ Aadam oli elävänä sieluna – niinkuin maaeläimetkin – vain hiukan henkeä, eloa, elämää saanutta tomua, mikä oli muovattu ihmisen muotoon. Pannakseen kuolemantuomion voimaan Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin paratiisista. Miksi? ”Jehova Jumala sanoi edelleen: ’Nyt on ihmisestä tullut kuin yksi meistä hyvän ja pahan tietämisessä. Kunpa hän ei nyt ojentaisi kättään ja ottaisi elämän puunkin hedelmää ja söisi ja eläisi iankaikkisesti, –’ Sen jälkeen Jehova Jumala karkoitti hänet Eedenin puutarhasta viljelemään maata, mistä hänet oli otettu [ja mihin hänen täytyi nyt palata]. Ja niin hän ajoi ihmisen pois ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja miekan leimuavan terän, mikä kääntyili jatkuvasti vartioiden elämän puulle johtavaa tietä.” (1. Moos. 3:22–24, Um) Jumala ei pidättänyt Aadamia poissa elämän puulta, jotta Aadam olisi kuollut ainoastaan ruumiiltaan ja päässyt elävänä hengessä henkimaailmaan aloittamaan kuolemattomuusvaelluksen siellä ja tietänyt enemmän ja ollut vapaampi siellä ja siis todellisuudessa hyötynyt siitä, että oli tottelematon Luojalleen ja kuoli. Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista ja elämän puulta, jotta ihmissielu Aadam ei eläisi missään, vaan lakkaisi olemasta, ’kuolisi ehdottomasti’ samoin kuin järjettömät eläimetkin.

58. Miten selitetään ilmoitus, että Aadam kuoli 930 vuoden vanhana?

⁵⁸ Koska ihmissielu Aadam lankesi inhimillisestä täydellisyydestä, niin hän eli monta vuosisataa kirotussa maassa Eedenin paratiisin ulkopuolella. ”Sillä aikaa tuli hänestä poikien ja tyttärien isä. Niin kaikki Aadamin elämän päivät olivat yhdeksänsataa ja kolmekymmentä vuotta, ja hän kuoli.” (1. Moos. 5:4, 5, Um) Aadam oli kuollut Jumalan näkökannalta ja siis kuollut synnissä samana päivänä, jona hän teki syntiä ja jona Jumala tuomitsi hänet ja ajoi hänet Eedenin paratiisin ulkopuolelle. Hänestä tuli tottelemattomuuden isä, ja hän siitti tottelemattomuuden lapsia. Apostoli Paavali sanoi tästä syystä kristityille: Te ”olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. (Ef. 2:1, 2, 5) Tältä näkökulmalta oli Eeva niin hyvin kuin Aadamkin ”jo eläessään kuollut”. (1. Tim. 5:6) Synnissä kuolleena oleminen ei täyttänyt vielä kuoleman koko mittaa Aadamille ja Eevalle, vaan kun he lakkasivat hengittämästä ja kun henki eli elämänaikaansaava toimiva voima palasi Jumalan luo, joka antoi sen heille, niin silloin kuolivat nämä kaksi ensimmäistä ihmissielua, Aadam ja Eeva. Aadam eli seitsemänkymmentä vuotta vähemmän kuin tuhat vuotta. Jos ottaisimme siis apostoli Pietarin aikamitan, ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä” (2. Piet. 3:8), niin Aadam, niinkuin Eevakin, kuoli ehdottomasti ”sinä päivänä”, jona hän söi kielletystä puusta. Hän kuoli ihmiskunnan olemassaolon ensimmäisen vuosituhannen aikana.

(Jatkuu seuraavassa numerossamme)

[Alaviitteet]