10. luku

Mitä meille tapahtuu kun me kuolemme

1. Miksi me kaikki kuolemme? (Roomalaiselle 5:12)

SYNTISINÄ, jotka olemme perineet epätäydellisyyden Aadamilta, me kaikki kuolemme.

”Synnin maksama palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23)

Mutta haluatko sinä todella kuolla? Epäilemättä haluat nauttia jatkuvasti elämästä, etenkin jos terveytesi on hyvä.

2. a) Miksi meidän tulisi haluta elää jatkuvasti? b) Mikä viittaa siihen, että ihminen luotiin elämään kauemmin kuin 70–80 vuotta? (1. Mooseksen kirja 2:9)

² Elämässä on paljon sellaista, mikä voi tehdä meidät onnellisiksi – hyvät ystävät, rakastava perhe, terveellinen liikunta, ympärillämme olevan luomakunnan tarjoama nautinto. Mikä ilo onkaan pysähtyä katsomaan vuorien tai vuonojen mahtavuutta, loistavaa auringonnousua tai -laskua tai järvi- ja metsämaisemia! Noissa metsissä saattaa olla puita, jotka ovat eläneet satoja, jopa tuhansia vuosia! Kuitenkin meidän ihmisten, jotka Jumala loi paljon ylevämpää tarkoitusta varten kuin puut, täytyy tyytyä 70–80 vuotta kestävään elinikään. Tällainenko oli Luojamme tarkoitus?

3. Mikä kokemus sai erään henkilön päättelemään, että kuolema merkitsee loppua? (Psalmi 104:29)

³ Kaikkien meidän täytyy tunnustaa, että me lopulta kuolemme. Kaukoidän sodan (1941–1945) aikana vihollinen kuolema tuli hyvin todelliseksi monelle ihmiselle tuolla alueella. Okinawan saarella raivonneiden katkerien taistelujen aikana olivat ihmishenkien menetykset yli 203000, joista 123000 oli siviilihenkilöitä.

Muuan pelastuneista okinawalaisista kuvailee, miten hän etsi turvaa neljänkymmenen päivän ikäisen poikalapsensa kanssa. Hän kätkeytyi vuorenrinteellä sijaitsevaan perheensä suureen sukuhautaan. Vastoin paikallista taikauskoa hänen poikansa ei menettänyt sieluaan heidän lähestyessään hautaa. Siellä viettämiensä pitkien tuntien aikana hän havaitsi, että hänen esivanhempiensa jäännökset eivät näyttäneet sen kummemmilta kuin ulkopuolella oleva maakaan, ja hän päätteli, että heidän täytyy olla täysin kuolleita. Kohta sodan jälkeen hän tapasi Jehovan todistajia, jotka näyttivät hänelle Raamatusta, että kuolleet todellakin ’tulevat maaksi jälleen’ eikä heistä jää mitään eloon. Hänestä tuli ensimmäinen syntyperäinen okinawalainen, joka alkoi julistaa ”hyvää uutista” ’kuolemassa nukkuvien’ tosi toivosta. – 1. Mooseksen kirja 3:19; 1. Tessalonikalaisille 4:13.

4. Miten Raamattu kuvailee kuolleitten tilaa?

⁴ Mitä muuta tämä okinawalainen henkilö luki Raamatusta, mikä vahvisti hänen käsitystään kuolleitten tilasta? Tässä on muutamia raamatunpaikkoja, jotka hän luki ja jotka vaikuttavat suoranaisesti asiaan:

”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaa, UM], vaan heidän muistonsa on unhotettu. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [Šeolissa, UM], jonne olet menevä.” (Saarnaaja 9:5, 10)

”Herra . . . pelasta minut armosi tähden. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa [Seolissa, UM]?” (Psalmi 6:5, 6)

”Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa [hepreaksi nefeš] tuonelan [Šeolin, UM] kädestä?” (Psalmi 89:49)

”[Ihmislapsi] tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa [ajatuksensa, UM] raukeavat tyhjiin.” – Psalmi 146:3, 4.

5. Mitä ovat Šeol ja Haades, ja mikä on niiden tila, jotka menevät sinne? (Psalmi 115:17)

⁵ Heprealainen sana Šeol, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’hautaa’ ja joka esiintyy yli kuusikymmentä kertaa Raamatussa, mainitaan kolme kertaa edellä olevissa raamatunkohdissa. Vastaava sana Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, Haades, joka esiintyy vain kymmenen kertaa, tarkoittaa samaa. Kumpikaan näistä sanoista ei viittaa koskaan yksityisiin hautoihin, vaan ”yhteiseen hautaan”, johon Aadamin syntiset jälkeläiset menevät kuollessaan. Se on olemattomuuden, tiedottomuuden paikka, missä kuolleitten täytyy olla, kunnes Jumala herättää heidät. He ovat täysin kuolleita, mutta eivät vailla toivoa.

MIKÄ ON ”SIELU”?

6. a) Mikä on ”sielu” yleisen uskomuksen mukaan? b) Mikä heprealainen ja kreikkalainen sana on käännetty ”sieluksi”?

⁶ Monet ihmiset uskovat kuitenkin, että ihmisellä on ”sielu”, joka poistuu ruumiista kuolemassa elääkseen muualla. Jotkut luulevat Raamatun opettavan niin. Yksi syy siihen on se, että Raamatun heprealaiset ja kreikkalaiset sanat (nefeš ja psykhé) on käännetty muille kielille sanoilla, jotka mahdollistavat henkielämän kuoleman jälkeen. Suomen kielessä tuo sana on ”sielu”. Siksi on erittäin tärkeää, että me ymmärrämme näiden ”sieluksi” käännettyjen heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen oikean merkityksen.

7. a) Kuinka monta kertaa tämä heprealainen sana esiintyy Raamatussa, ja mikä on sen oikea merkitys? b) Mitä muita sieluja on ihmissielujen lisäksi, ja kuolevatko sielut? c) Millä tavalla sielua vastaavaa kreikkalaista sanaa käytetään Aadamin yhteydessä? d) Miten Aadamista tuli elävä sielu, ja mikä päinvastainen tapahtuma sattui myöhemmin? (Job 34:15)

⁷ Heprealainen sana nefeš, joka esiintyy Raamatussa noin 750 kertaa, tarkoittaa oikeastaan ’hengittäjää’. Kuten olemme jo nähneet, Raamattu nimittää kaloja, lintuja, maaeläimiä ja ihmisiä ”sieluiksi [nefeš] ”. Niillä ei ole sielua. Ne ovat sieluja, hengittäviä luomuksia. Kuten edellä lainatut psalminkohdat osoittavat, ”sielu” ei voi paeta haudan kättä. Se kuolee. Niiden 102 kohdan tarkastelu Kreikkalaisista kirjoituksista, joissa esiintyy vastaava sana psykhé, osoittaa niin ikään, että ihminen on sielu.

”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu [psykhé].” (1. Korinttolaisille 15:45)

Jumala teki tämän ”sielun” puhaltamalla elämän hengityksen maan tomusta muodostamansa ihmisen sieraimiin. Näin ihmisestä tuli ”hengittäjä” eli elävä sielu. Kun Aadam kapinoi, Jumala tuomitsi hänet kuolemaan sanoen:

”[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Mooseksen kirja 3:19)

Kun tuomio pantiin täytäntöön, Aadam lakkasi olemasta ”hengittäjä” eli sielu ja tuli jälleen elottomaksi tomuksi, josta hänet oli otettu. Se oli luomistapahtuman vastakohta. Yksikään osa hänestä ei jäänyt eloon. Hän meni kokonaisuudessaan olemattomuuteen.

8. a) Miten heprealaiset oppineet määrittelevät nefešin? b) Miten sanakirjat määrittelevät psykhén? c) Mitkä Jeesuksen sanat todistavat, että sielu ei ole kuolematon? (Matteus 26:38)

⁸ ”Sielu” on ruumiillinen, elävä ihminen itse, ei vain hänen hengellinen puolensa. Monet asiantuntijat esittävät tämän näkemyksen. Esimerkiksi eräs Amerikan huomattavimmista heprean kielen tuntijoista, tri H. M. Orlinsky, sanoi sanasta ”sielu”:

”Raamattu ei sano, että meillä on sielu. ’Nefeš’ on ihminen itse, hänen ravinnontarpeensa, hänen suonissaan virtaava veri, hänen olemuksensa.”

Kreikkalaisesta sanasta psykhé sanakirjat esittävät esimerkiksi seuraavat määritelmät: ”elämä” ja ”tietoinen minä eli persoonallisuus tunteitten, halujen ja kiintymysten keskipisteenä”, ”henkilö”, ”elävä olento”, ja ne osoittavat, että jopa ei-raamatullisissa kreikankielisissä teoksissa sanaa käytettiin ”eläimistä”.a Sen, että ”elävä olento” ei ole kuolematon, osoittavat Jeesuksen sanat Matteuksen 10:28:ssa, joiden mukaan Jumala ”voi tuhota sekä sielun [psykhé] että ruumiin Gehennassa”.

9. a) Mikä on ”Gehenna”? b) Onko kukaan siellä oleva tietoisessa tilassa? (Matteus 18:9)

⁹ Mutta mikä sitten on tämä ”Gehenna”? Koska se on käännetty ”helvetiksi” monilla kielillä, niin eikö se ole tietoisen kidutuksen paikka kuoleman jälkeen? Ei. Muinainen ”Gehenna” Jerusalemin muurien ulkopuolella oli kaatopaikkana käytetty laakso, minne teloitettujen rikollisten ruumiit usein heitettiin tuhottaviksi palavien jätteiden sekaan. ”Gehennaa” käytetään tällä tavoin kaksitoista kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vertauskuvana törkeän pahojen sielujen ikuisesta tuhosta. Se merkitsee hävittämistä, ei ikuista piinaa. Niitä, jotka tuhottiin Gehennassa, ei piinattu sen enempää kuin nykyaikaisessa krematoriossa poltettuja ruumiitakaan piinataan.

PITKÄIKÄINEN VALHE

10. Mikä jää eloon ihmisen kuollessa? (Jesaja 53:12)

¹⁰ Ei ole todellakaan mitään, mikä jäisi eloon ihmisen kuollessa. Mistä sitten tämä opetus, jonka mukaan ihmisellä on kuolematon sielu, on saanut alkunsa?

11. a) Miten Nimrod uhmasi Jehovaa? b) Miten Babylonista tuli maailmanlaajuisen väärän uskonnon ”äiti”? (Ilmestys 17:5)

¹¹ Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen hänen pojanpojan pojastaan Nimrodista tuli tyranni ”Jehovaa vastaan” (UM), ja hän metsästi ihmisiä ja eläimiä. Hän alisti ihmiset kovaan kuriin ja pani heidät rakentamaan hänelle kaupunkeja, mm. Baabelin eli Babylonin, josta tuli väärän uskonnon ”äiti”. Siellä Nimrod alkoi pystyttää tornia Jumalaa uhmaten. Siksi Jehova sekoitti ihmisten kielen ja hajotti heidät kieliryhmittäin ”yli kaiken maan”. (1. Mooseksen kirja 10:8–10; 11:5–9) Hajaantuessaan he veivät mukanaan Babylonin uskonnon ja perustivat ”tytär”-uskontoja kautta maapallon.

12. a) Mikä opetus on aina ollut huomattavalla sijalla babylonilaisessa uskonnossa? b) Mitä Raamattu kuitenkin opettaa?

¹² Britannica-tietosanakirja sanoo siitä, mitä muinaisbabylonialainen uskonto opettaa kuolleitten tilasta:

”Vallitsevana oli uskomus suuresta, pimeästä maanalaisesta luolasta . . . jonne koottiin kaikki kuolleet ja jossa he viettivät viheliäistä ja joutilasta olemassaoloa synkkyyden ja pölyn keskellä.” – Encyclopædia Britannica, vuoden 1910 painos, 3. osa, s. 115.

Tällä tavalla ovat Babylonin ”tytär”-uskonnot maailmanlaajuisesti vakiinnuttaneet tämän pitkäikäisen opetuksen, että ”sielu” on kuolematon ja että se jatkaa kuoleman jälkeen elämistä henkimaailmassa. Se on aivan erilaista kuin Raamatun selvä lausunto syntisestä ihmisestä: ”Se sielu . . . sen on kuoltava.” – Hesekiel 18:19.

13. Miten eri lähteet vahvistavat sielua koskevan Raamatun opetuksen?

¹³ Kreikkalaiset filosofit, esimerkiksi Platon, opettivat myös, että sielu on kuolematon. Tässä yhteydessä ranskalainen sanomalehti Le Monde mainitsi 8.11.1972 ranskalaisen kirjailijan Roger Garaudyn sanoneen, että kreikkalainen filosofia ”on johtanut kristillisyyttä harhaan vuosisatoja”. Me luemme edelleen:

”Sielun ja ruumiin kaksijakoisuus ja siitä johtuva sielun kuolemattomuuden myytti . . . ovat platonilaisia teorioita, joilla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden tai Raamatun kanssa.”

Vieläpä Uusi katolinen tietosanakirja myöntää hakusanan ”Sielu (Raamatussa)” kohdalla:

”[Heprealaisissa kirjoituksissa] ei ole kahtiajakoa ruumiiseen ja sieluun. . . . Vaikka sana nepes on käännetty sanallamme sielu, se ei koskaan merkitse ruumiista erotettavissa olevaa sielua.” – New Catholic Encyclopedia, 13. osa, s. 449.

14. Mikä todistaa, että kristikunta on opettanut suurta valhetta? (1. Timoteukselle 4:1, 2)

¹⁴ Kristikunnan ja muitten maitten uskonnot ovat siis opettaneet valhetta sanoessaan sielun jäävän eloon ruumiin kuollessa. Kaikissa niissä yli 850 kohdassa, joissa nefeš ja psykhé esiintyvät Raamatussa, ei ole yhtään ainoaa tapausta, jossa niihin liittyisi sellaisia määritteitä kuin kuolematon, häviämätön, tuhoutumaton tms.

”Se sielu [nefeš], joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” ’Jokainen sielu [psykhé], joka ei . . . kuuntele, tullaan täysin tuhoamaan.” (Hesekiel 18:4; Apostolien teot 3:23)

Sielu (nefeš, psykhé) ei jatka elämistä kuoleman jälkeen.

TOIVO KUOLLEILLE

15. a) Mitä lopulta tapahtuu sekä ihmisille että eläimille? (Psalmi 49:13) b) Mikä on se ”henki”, joka mainitaan Saarnaajan 12:7:ssä, ja mitä sille tapahtuu kuolemassa?

¹⁵ Mitä toivoa kuolleilla sitten on? Ellei Jumala olisi ryhtynyt toimiin heidän hyväkseen, he pysyisivät kuolleina niin kuin eläimet.

”Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; . . . Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20)

Niin, on täysin selvää, että ihminen kuolee niin kuin eläimetkin. Mutta huomaa, mitä sama raamatunkirjoittaja sanoo myöhemmin ”hengestä” eli elämänvoimasta, jonka Jumala on pannut ihmiseen:

”Tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saarnaaja 12:7)

Jumala ottaa siis takaisin ihmisen elämänvoiman.

16. a) Mikä valaisee sitä, että Jumala voi helposti luoda ihmisen uudelleen? (Job 14:13) b) Miten Jumala palauttaa ”hengen”?

¹⁶ Entäpä jos tosi Jumala päättää palauttaa elämän ”hengen” johonkuhun ihmiseen? Täydellisen muistinsa avulla Jumala voi muistaa täsmällisesti millainen tuo henkilö oli. Se muistuttaa sitä, mitä ihmiset nykyään tekevät käyttäessään ääninauhaa ihmisten äänen ja toiminnan tallentamiseksi ja kun he toistavat ne radion tai television kuvaruudun välityksellä kauan näiden henkilöiden kuoleman jälkeen. Koska Jumalalla, Luojalla, on rajaton muisti, hänen on helppo luoda ihminen uudelleen maan tomusta, liittää häneen kaikki hänen aikaisemman persoonallisuutensa ja mielensä yksityiskohdat ja ennallistaa hänen henkensä eli elinvoimansa, niin että hän elää jälleen. Jumalalle tämä ei ole sen vaikeampaa kuin oli ensimmäisen ihmisen luominen. Ja Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala ”herättää kuolleita ja tekee heidät eläviksi”. – Johannes 5:21.

17. a) Mitä Jumala ”herättää”? b) Mikä varma vakuus meillä siis voi olla? (Markus 12:26, 27)

¹⁷ Mitä Jumala ”herättää”? Useimmissa tapauksissa kuolleen ruumiista ei jää mitään jäljelle. Ruumis on voitu polttaa, tai ehkä pedot ovat syöneet sen. Ylösnousemuksen yhteydessä Jumala kuitenkin luo kokonaan uuden ruumiin maan aineksista, istuttaa siihen saman persoonallisuuden, joka tuolla yksilöllä oli aikaisemmassa elämässään ja palauttaa siihen elämänvoiman, jotta tuo sielu eläisi jälleen. Jos me pysyttelemme Jumalamme rakkaudessa, niin meillä voi olla voimakas vakuutus siitä, että kuolemankin sattuessa Jumala palauttaa meidät takaisin elämään ylösnousemuksessa. Sen hän tekee ihmiskunnalle puhdistettuaan tämän maan ja tehtyään sen sopivaksi paikaksi ikuista elämää varten.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 85]

Jumala on tarkoittanut ihmiselle onnellisemman tulevaisuudenodotteen

[Kuva s. 86]

Kaukoidän sodan aikana okinawalaisia siviilejä säilyi elossa hautaholveissa kuolleitten keskellä

[Kuva s. 89]

Ruumis + elämänvoima = elävä sielu

[Kuva s. 91]

Gehenna Jerusalemin ulkopuolella, jossa teloitettujen rikollisten ruumiita poltettiin

[Kuva s. 94]

Ihminen voi esittää uudelleen sellaisten tekoja ja ääniä, jotka ovat kuolleet; Jumala voi palauttaa kuolleet takaisin elämään