Nuoret kysyvät:

Miksi vanhempani suojelevat minua liikaa?

Sinä väität olevasi niin vanha, että voit olla myöhään ulkona viikonloppuisin. He sanovat, että sinun on tultava ajoissa.

Sinä haluat nähdä sen uuden elokuvan, josta kaikki muut nuoret puhuvat. He sanovat, ettet saa mennä katsomaan sitä.

Sinä kerrot tavanneesi joitakin mukavia nuoria, joiden kanssa haluaisit mennä ulos. He sanovat haluavansa tavata ystäviäsi ensin.

JOS olet teini-ikäinen, sinusta saattaa toisinaan tuntua siltä kuin vanhempasi pyrkisivät kaikin tavoin rajoittamaan elämääsi. Aina kun sanot: ”Minä haluaisin . . .”, tunnut väistämättä saavan vastaukseksi: ”Et saa.” Muuan nuori tyttö muistelee: ”Kun tulin teini-ikään, vanhempani alkoivat asettaa minulle kaikenlaisia rajoituksia, esimerkiksi että minun piti tulla kotiin puoliyöhön mennessä. Että osasikin harmittaa.”

Mikään osa elämästäsi ei näytä olevan suojassa vanhempiesi tutkivalta katseelta. ”Isä kyselee minulta, miten minä hankin rahani ja mihin ne käytän”, valittaa 18-vuotias Billy. ”Jos minä ansaitsen rahaa, niin mielestäni minun pitäisi myös päättää, miten sen käytän.” 15-vuotias Debbie valittaa samantapaisesti: ”Isä haluaa aina tietää, missä olen ja mihin aikaan tulen kotiin. Useimmat vanhemmat ovat samanlaisia. Täytyykö heidän tietää kaikki? Heidän pitäisi antaa minulle enemmän vapautta.”

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että useimmat nuoret onnistuvat saamaan tahtonsa läpi melko usein, ja todennäköisesti sinä et ole mikään poikkeus. Siitä huolimatta saattaa olla aikoja, jolloin vanhempasi tuntuvat unohtavan, että sinä kasvat ja vartut, ja he kohtelevat sinua pikemminkin pikkulapsena kuin teini-ikäisenä. Mistä tällainen pakottava suojeluhalu johtuu?

”Tuskaisina”

Olet epäilemättä huomannut jo kauan sitten, että suojeluhalu liittyy melko läheisesti vanhempana olemiseen. Silloin kun äitisi ja isäsi eivät ole hankkimassa sinulle vaatteita, ruokaa tai kattoa pääsi päälle, heillä on usein kädet täynnä työtä sinun opettamisessasi, valmentamisessasi – ja suojelemisessasi. Ja jos vanhempasi ovat kristittyjä, he suhtautuvat vakavasti Raamatun käskyyn, jonka mukaan heidän tulee ’kasvattaa sinut Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa’. (Efesolaisille 6:4) Heidän sinua kohtaan tuntemansa kiinnostus ei siis suinkaan ole vain satunnaista. He ovat Jumalan edessä vastuussa siitä, miten he kasvattavat sinut. Ja kun jokin tuntuu uhkaavan hyvinvointiasi, he huolestuvat.

Ajattelehan Jeesuksen Kristuksen vanhempia. Kerran kun he olivat olleet Jerusalemissa käymässä, he lähtivät tietämättään kotiin ilman Jeesusta. Kun he huomasivat, ettei hän ollut mukana, he etsivät häntä ahkerasti, elleivät suorastaan kuumeisesti kolme päivää. Ja kun he vihdoin ”löysivät hänet temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä ja kuunteli heitä ja kyseli heiltä”, Jeesuksen äiti puhkesi puhumaan: ”Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavalla? Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.” (Luukas 2:41–48) Jos kerran Jeesuksen vanhemmat olivat levottomia, niin ajattele, kuinka usein sinun vanhempiesi täytyykään olla huolissaan sinusta.

Nuorilla on voimaa, vanhemmilla kokemusta

Toinen syy vanhempien suojelutaipumukseen on se, että heillä on todennäköisesti hyvin erilainen käsitys sinusta, ystävistäsi ja maailmasta jossa me elämme kuin sinulla. Kuten Salomo kerran mainitsi, nuoret ovat täynnä ”voimaa” ja tarmoa. (Sananlaskut 20:29) Heidän silmissään maailma näyttää olevan tulvillaan tilaisuuksia heidän omien mahdollisuuksiensa tunnustelemiseen ja kehittämiseen. Heidän arvostelukykynsä ei kuitenkaan aina ole kaikkein paras, koska he ovat vielä ”kokemattomia” (UM) ja heiltä puuttuu ”mielevyyttä”. (Sananlaskut 1:4) Vaikka aikuisilla taas ei ehkä olekaan ”voimaa”, he katselevat maailmaa usein kokemuksen silmillä. He tuntevat hyvin elämän salahaudat ja vaarat, ja he haluavat auttaa sinua ’torjumaan kärsimyksen’. – Saarnaaja 11:10.

Ajatellaanpa esimerkiksi iänikuista kiistaa siitä, mihin aikaan sinun täytyy tulla kotiin. Sinä et ehkä näe mitään syytä tällaisiin rajoituksiin. Mutta oletko koskaan ajatellut asioita vanhempiesi näkökannalta? Kirjan Kids’ Book About Parents (Nuorten kirja vanhemmista) kouluikäiset tekijät yrittivät sitä. He myöntävät: ”Tiedämme, että vanhemmat huolestuvat ja tulevat kiukkuisiksi, kun lapset eivät tule kotiin määräaikaan mennessä.”

Nämä nuoret laativat jopa luettelon asioista, joita he kutsuvat ”kuvitelmiksi joita varmaan pyörii vanhempien päässä heidän miettiessään, mitä heidän lapsensa puuhaavat silloin, kun nämä eivät ole tulleet ajoissa kotiin”. Tuossa luettelossa mainittiin mm. seuraavia asioita: ’he ottavat huumeita, ovat joutuneet liikenneonnettomuuteen, vetelehtivät puistoissa, heidät on pidätetty, he ovat menneet pornoelokuviin, myyvät huumeita, heidät raiskataan tai heidän kimppuunsa hyökätään, he joutuvat lopulta vankilaan ja tuottavat häpeää perheen nimelle’.

Pintapuolisesti katsottuna tuntuu lähes huvittavalta, että jotkut vanhemmat tekevät noin hätiköityjä johtopäätöksiä. ’Minä en koskaan tekisi mitään tuollaista’, vakuutat uljaasti. Mutta eikö olekin totta, että monet nuoret – ehkäpä jotkut koulutovereistasikin – tekevät juuri noin? Tulisiko sinun sen vuoksi pahastua ajatuksesta, että ulkona oleminen myöhään ja huono seura voisivat olla vahingollisia sinulle? Halusivathan Jeesuksenkin vanhemmat tietää hänen menemisistään ja tulemisistaan.

Ymmärrä vanhempiesi tunteita

Kaikki vanhempiesi asettamat rajoitukset eivät tosin ehkä tunnu kovin järkeviltä. Jotkut nuoret sanovat jopa, että heidän vanhempiensa pelko siitä, että heille tapahtuu jotakin pahaa, lähenee vainoharhaisuutta. Mutta siihenkin on omat syynsä. Raamatussa kerrotaan Benjamin-nimisestä nuoresta miehestä ja siitä, miten olosuhteet vaativat häntä ja hänen veljiään matkustamaan Egyptiin. Miten hänen isänsä suhtautui siihen? Raamatussa kerrotaan: ”Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.” – 1. Mooseksen kirja 42:4.

Benjamin oli tuolloin jo aikamies, todennäköisesti kolmissakymmenissä. Hän olisi helposti voinut ärtyä tällaisesta kohtelusta. Miksi jokin ”onnettomuus” voisi uhata häntä sen enempää kuin hänen kymmentä vanhempaa veljeäänkään? Kaikesta huolimatta hän ilmeisesti ymmärsi isänsä tunteita. Benjamin oli Jaakobin rakkaan vaimon Raakelin toinen lapsi. Raakel oli kuollut synnyttäessään häntä. (1. Mooseksen kirja 35:17, 18) Voit kai siksi ymmärtää, miten syvästi Jaakobin on täytynyt olla kiintynyt tähän poikaan. Lisäksi Jaakob luuli, että hänen toista Raakelista saamaansa poikaa, Joosefia, oli kohdannut kohtalokas ”onnettomuus”. Vaikka Jaakobin reaktio ei siis ehkä ollutkaan täysin järkevä, niin se oli ainakin ymmärrettävä.

Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että sinunkin vanhempasi menevät tarpeettoman pitkälle sinun suojelemisessasi. Muista kuitenkin, että sinuun on sijoitettu hyvin paljon aikaa, tarmoa ja tunteita. Ajatus siitä, että sinä kasvat aikuiseksi ja jopa lähdet lopulta kotoa, voi hämmentää ja pelottaa vanhempiasi.a Eräs vanhempi kirjoitti: ”Ainoa lapseni, poika, on nyt 19-vuotias, ja voin tuskin kestää ajatusta hänen pois muuttamisestaan.”

Aikuistumisesi voi vanhemmistasi tuntua julmalta muistutukselta siitä, että hekin vanhenevat ja että heidän tehtävänsä vanhempina näyttää päättyvän (vaikka todellisuudessa niin ei käy). Muuan heistä sanoi: ”Aluksi tuntuu siltä, että elämä on eletty ja että nyt joutaisi vaikka tunkiolle.”

Niinpä jotkut vanhemmat ovat taipuvaisia tukahduttamaan lastensa kasvun ja kehityksen tai suojelemaan heitä liikaa. Olisi kuitenkin paha erehdys reagoida kohtuuttoman voimakkaasti tällaiseen. Muuan nuori nainen muistelee: ”Äitini ja minä olimme hyvin läheisiä lähes kahdeksanteentoista ikävuoteeni asti. – – [Mutta] kun vanhenin, välillemme alkoi syntyä ongelmia. Halusin jonkin verran itsenäisyyttä, ja hänen on täytynyt kokea se uhaksi suhteellemme. Hän puolestaan yritti pitää minusta kiinni yhä tiukemmin, ja se taas sai minut vetäytymään aina vain kauemmas. Nyt tajuan, että syytä oli minussakin.” On paljon parempi kehittää ’myötätuntoisuutta’ ja yrittää ymmärtää omia vanhempiaan. (1. Pietari 3:8) Kathy-niminen nuori tyttö selittää, että juuri se ’auttoi häntä suhtautumaan hienotunteisemmin vanhempiinsa’.

Sinunkin on hyvä suhtautua hienotunteisemmin vanhempiisi ja yrittää kehittää molemminpuolista ymmärtämystä. Muista, ettei kaikilla nuorilla ole sellaisia vanhempia, jotka välittävät lapsistaan niin paljon, että huolehtisivat näiden hyvinvoinnista. Ja jos sinun vanhempasi ovat huolehtivaisia, niin saat olla onnellinen. Se merkitsee sitä, että sinua rakastetaan.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Monista nuorista tuntuu, että heidän vanhempansa ympäröivät heidät aidalla