Nuhteettomuustavoitteesta harhaantuminen

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” – Room. 3:23.

 1. Millainen Jumala Jehova on, ja keiden kanssa hän on yhteydessä?

JEHOVA, meidän Jumalamme, on pyhä, kaikkiviisas Jumala, korkein majesteettinen Kuningas. Hän on ehdottoman puhdas, virheetön, suora, saastumaton ja täysin vanhurskaudelle antautunut. Hän inhoaa suuresti epäpuhtautta, virheellisyyttä, saastaisuutta ja laittomuuden tekoihin antautuneita. Tämä ehdottoman pyhä ja puhdas Jumala voi olla yhteydessä yksinomaan niiden kanssa, jotka ovat puhtaita ja pyhiä ja jotka säilyttävät nuhteettomuuden hänen edessään. (Ps. 41:12, 13) Vain hän on oikeudenmukaisesti arvollinen saamaan yksinomaisen antautumisen, rakkauden ja palveluksen. Hän sanoi Israelille: ”Sillä minä olen teidän Jumalanne Jehova, ja teidän täytyy pyhittäytyä ja teidän täytyy osoittautua pyhiksi, koska minä olen pyhä.” Daavid sanoi: ”Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.” – 3. Moos. 11:44, Um; Ps. 5:5.

 2. Onko Jehovalla kyky siunata ja tehdä onnelliseksi? Miksi on tai ei ole?

² Tämä pyhä Jumala-Kuningas on myöskin onnellinen Jumala. (1. Tim. 1:11, Um) Hän on jatkuvasti täydellisen onnen tilassa. Tämä Majesteetti on siitä syystä tosi onnen lähde. Hänestä virtaavat kaikki siunaukset ja kaikki täydelliset lahjat. Jehova on ”taivaallisten valojen Isänä” aina voimainsa korkeimmassa huipussa tuottaakseen onnea ja siunauksia yhteydessään oleville. Hänellä ei tule kysymykseen kohoaminen ylimpään voima-asemaan eikä laskeminen tuosta korkeimmasta asemasta. Tämä ”taivaallisten valojen Isä” on erilainen kuin meidän luonnollinen aurinkomme, joka aikaansaa vaihtelevan varjon aurinkokellossa kulkiessaan nousukohdastaan idästä korkeimpaan kohtaansa ylhäälle taivaanlaelle ja laskeutuessaan sitten laskukohtaansa länteen. Jaakob kirjoitti Jehovan ehdottomasta suurimmasta voimasta siunata ja tehdä onnelliseksi ja siitä, että me voimme luottaa täydelleen hänen suorituskykyynsä: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä, sillä se tulee taivaallisten valojen Isältä, eikä hänessä ole varjon muutoksen vaihtelua.” – Jaak. 1:17, Um.

 3. Keille Jehova antaa laillisen tunnustuksen ja miksi?

³ Onnellinen pyhä Jumala on myöskin ystävällinen Jumala, uskollinen auttaja. Hän on tosiaan kaikkien niiden ystävä, jotka ovat pyhiä ja vanhurskaita suhteessaan häneen. Hän on luotettavin ystävä. Hän toimii yksinomaan niiden kanssa, jotka pysyvät hänen ystävinään. Hänen ystäviensä tunnusmerkkeinä ovat heidän ystävällisyytensä, yksinomainen antaumuksensa hänelle ja nuhteettomuutensa hänen edessään, ajattelemmepa häntä sitten persoonana tai kuninkaana. Jehova antaa koetelluille ystävilleen teokraattisen laillisen tunnustuksen, suosionosoituksia ja siunauksia hänen onnelliseen järjestöönsä kuuluvina. (Room. 11:2) Me huomaamme Aabrahamin tapauksen, kun hänelle annettiin laillinen tunnustus Jumalan koeteltuna ystävänä ja siten uskosta vanhurskautettuna. ”’Aabraham uskoi Jumalaa [Jehovaa], ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan [Jehovan] ystäväksi.” Israel oli kansana onnellinen, kun Jehova oli sen ystävällinen auttaja. ”Onnellinen sinä olet, Israel! Kuka on sinun kaltaisesi, kansa, joka iloitsee pelastuksesta Jehovassa? Kilpi sinun auttajasi on, ja hän, joka on miekka, on sinun ylhäisesi.” – Jaak. 2:23; 5. Moos. 33:29, Um.

 4. Kuvaile, mitä Jumala on päättänyt ystäviensä hyväksi.

⁴ Mitä teokraattisen ystävyyden Jumala päättää? Tämä suurin ystävä päättää hyvää, sitä, mikä vaikuttaa loputtomaksi onneksi ja mielihyväksi hänelle itselleen Jumala-Kuninkaana ja kaikille, jotka ovat pyhässä yhteydessä ja sopusoinnussa hänen kanssaan. Pyhä Jumala ilmaisee hyvän päätöksensä palvelijoitaan kohtaan varaamalla heille tilaisuuksia kokea edistyviä onnentiloja toisesta iloisen kokemuksen kaudesta toiseen. Todellisuudessa nautittu onnentila on minä ajanjaksona hyvänsä todellinen tyytyväisyyden, ihastuksen ja riemastuksen tila niiden hyvien asioitten yltäkylläisyyden takia, joita onnellinen Jumala tuo esiin niiden mielihyväksi ja iloksi, jotka ovat hänen ystäviään laillisessa yhteydessä hänen kanssaan. ”Mehän tiedämme, että Jumala panee kaikki työnsä myötävaikuttamaan niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka ovat hänen päätöksensä mukaan kutsuttuja.” – Room. 8:28, Um.

OPAS VAPAALLE TAHDOLLE

 5. Miten Jehova ilmaisee itsensä rakastavaksi Isäksi ja miksi?

⁵ Pyhä Jumala on myöskin rakastava isä. Hän tietää ensimmäisenä ja suurimpana isänä parhaiten, miten tulee hoitaa hänen ystävällisten, tottelevaisten lastensa perheen kaltaista järjestöä. Kaikista henkiluomuksista ja ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli Jehovan lapsia, kun heidät oli luotu täydellisiksi. Koska heidät tehtiin Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, niin heille kullekin suotiin vapaan tahdon hämmästyttävä lahja. Tämä vapaan tahdon ominaisuus oli pyhä luottamuksellinen lahja, mitä piti käyttää viisaasti. Yksityinen luomus, niin enkeli kuin ihminenkin, saattoi joko käyttää vapaata tahtoaan hyvällä tavalla, mikä oli koituva jatkuvaksi pyhyydeksi ja iankaikkiseksi elämäksi, tai hän saattoi käyttää sitä huonolla tavalla, mikä oli koituva turmelukseksi, epäpuhtaudeksi ja lopulta tyhjäksitekemiseksi kuolemassa. Luoja-Isä ryhtyi alusta pitäen toimenpiteisiin vapaatahtoisten lastensa ohjaamiseksi toivotulla tiellä, mikä jatkuu täydellisessä onnessa. Sillä jos he olisivat vapaaehtoisesti kulkeneet vapaan tahdon nuhteetonta tietä, niin luomukset olisivat pysyneet määrätietoisesti, iloisesti ja läheisesti pyhän Jumalan yhteydessä, hänen, joka on onnellisuuden ja hyvyyden lähde. – Ps. 25:21; Sananl. 11:3; Luuk. 3:38; 1. Moos. 1:26.

 6. Mihin toimenpiteisiin Jehova ryhtyi alempiensa tien ohjaamiseksi oikeaan suuntaan?

⁶ Mihin toimenpiteeseen ehdottoman vapauden Jumala ryhtyi sitten ohjatakseen vapaatahtoisten alempiensa oikeaa kulkusuuntaa? Asettamalla nuhteettomuustavoitteen, tavoitteen, mikä ilmaisisi, oliko joku ehdottomasti antautunut ylimmälle hyväntekijälleen, Jumala-Kuninkaalle, vai ei, tavoitteen, mikä pani laillisen rajoituksen määrätyille teoille. Luomukselle ei ollut Jumalan kannalta katsoen viisasta ylittää tätä rajaa uskaltautuen käyttämään vapaan tahdon lahjaansa. Jehovalla oli Kaikkivaltiaana Jumalana varmasti ehdoton oikeus määritellä turvalliset rajat alempien luomustensa suhteelliselle vapaudelle. Nuo laillisesti julkaistut rajoitukset muistuttivat myöskin alituisesti luomukselle hänen riippuvaisuussuhteessa olevaa alempaa asemaansa ja että hänen tuli aina tietoisesti varmistautua yksinvaltiaan ylimpänsä jumalallisesta tahdosta, niinkuin Jeesus Kristuskin teki ollessaan maan päällä. (Matt. 26:39) Nuo lailliset rajoitukset eivät sitäpaitsi aiheuttaneet mitään vaikeuksia Jumalan luomuksille, sillä ne eivät kieltäneet heiltä sellaista, mikä oli välttämätöntä heidän suoranaiselle onnelliselle olemassaololleen. Jumala ei myöskään pidättänyt lapsiltaan mitään, mihin heillä oli laillinen oikeus. Ja lopuksi oli Jehovalla oikeus koetella ystäviään hyvän tekemiseen nähden, samoin kuin Aabrahaminkin ystävyys koeteltiin, kun häntä käskettiin uhraamaan ainoa poikansa. Tämä kuvasi sitä hyvää, minkä Jehova oli tekevä antamalla oman Poikansa lunnaiksi. – 1. Moos. 22:1–14.

 7. Miten Jumalan palvelijoitten täytyy arvostaa hänen kaksipuolista virkaansa? Miten he ilmaisevat Jumalan kirkkauden?

⁷ Jehova on kaikille järjestössään oleville sekä Pyhä Jumala että Ehdoton Kuningas. Hänellä on tämän kaksipuolisen asemansa perusteella oikeus vaatia yksinomaista antaumusta, täydellistä tottelevaisuutta ja pätevää palvelusta. Tällainen yksinomaisesti hänelle omistettu suoritus on täydellistä nuhteettomuutta. Kun luomukset arvostavat Jumala-Kuninkaan asettamaa nuhteettomuustavoitetta, niin he osoittavat tottelevaisuutensa ja uskollisuutensa tälle todellisesti Pyhälle. Kun he täyttävät tämän asetetun tavoitteen sen suhteen, minkä Jumala katsoi ilmaisevan ystävyyttä, niin heillä on laillinen asema hänen edessään. Koska Jumalan päätös on saada luomuksia, jotka haluavat omasta vapaasta tahdostaan ja rakkaudellisesti tehdä Jehovan tahdon, niin ne, jotka noudattavat tätä Jumalan määräämää mallia, tuottavat siten ylistystä ja kunniaa Hänelle. Uskollisten luomusten, jotka saavuttavat nuhteettomuustavoitteen, voidaan siis myös Raamatun mukaisesti sanoa julistavan Jumalan kunniaa yksinomaisessa antaumuksessaan. (1. Kun. 9:4; Ps. 26:1–11; 12) Joosua ilmaisi tämän vahvistukseksi totuuden: ”Hän on yksinomaista antautumista itselleen vaativa Jumala.” – Joos. 24:19, Um.

SYNTI

 8, 9. Mikä on syntiä? Mikä on kreikkalaisen ja heprealaisen ”synti”-sanan perusmerkitys?

⁸ Entä miten käy, jos yksinomaisen antaumuksen, täydellisen tottelevaisuuden ja nuhteettomuuden säilyttämisen tavoite ei tulekaan täytetyksi? Se merkitsee tavoitteen saavuttamatta jäämistä. Siitä tulee Jumalan lain räikeä rikkomus. Se johtaa Jumalan kirkkautta vaille jäämiseen. Se muodostaa ennen kaikkea petoksen Jumala-Kuningasta kohtaan. Tätä kaikkea sanotaan synniksi. Kaikki tämä ansaitsee ankarimman rangaistuksen, kuoleman, samoin kuin maanpetos tuottaa nykyään kansoissa maanpetturille korkeimman rangaistuksen, kuoleman. Me kaikki olemme tällaisessa epäpyhyyden asemassa nykyään. Paavali sanoi oikeutetusti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” – Room. 3:23.

⁹ Kreikan kielessä, mitä apostoli Paavali puhui kreikkaa puhuville kuulijoille, merkitsi syntiä tarkoittava sana (kreikaksi hamartía) alkuperäisesti hairahtumista, kuten esim. hairahtumista tieltä. Sitten se tuli merkitsemään epäonnistumista jonkin tekemisessä, tarkoituksensa perille pääsemisessä, päämääräänsä pääsemisessä, väärään menemistä. Paavalihan oli heprealainen, ja siinä Raamatun heprealaisessa osassa, mitä hän luki, merkitsi verbi tehdä syntiä (hepreaksi חטא, hhata) myöskin alunperin hairahtumista ja siis epäonnistumista. Esimerkiksi Tuomarien 20:16 kuuluu: ”Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta.” Myöskin Sananlaskujen 19:2 sanoo: ”Ei hyödytä toimia ennen ajattelemista: hätäisyys merkitsee hairahtumista tavoitteesta.” (Mo) Huomaa edelleen Sananlaskujen 8:36: ”Mutta joka menee minusta [viisaudesta] harhaan, saa vahingon sielullensa, kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.” Synti on näin ollen harhaantumista Jumalan tahdon ja lain tekemisestä eli sen tekemättä jättämistä. ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta, ja niin synti on laittomuutta.” ”Kaikki epävanhurskaus on syntiä.” – 1. Joh. 3:4 ja 5:17, Um.

10. Onko mitään todisteita siitä, että enkeleitä olisi koeteltu? Jos on, niin milloin ja miten?

¹⁰ Onko olemassa mitään raamatullista todistusta siitä, että enkeleitä olisi koeteltu täydellisen nuhteettomuuden tavoitteella? On. Pietari mainitsee enkelit, jotka ”syntiä tekivät” eli hairahtuivat tavoitteesta Nooan päivänä, ja sanoo, ettei Jumala pidättynyt rankaisemasta heitä heidän laittomuudestaan. (2. Piet. 2:4, 5) Mitä vapaan tahdon menettelyä nuo enkelit noudattivat, joka ylitti heidän elämäntavalleen asetetun selvän kiellon ja heitti varjon heidän yksinomaiselle antaumukselleen? Raamattu vastaa tähän meidän puolestamme. ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat [enkelit] ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.” (1. Moos. 6:1, 2) Jeesus paljasti vuosia myöhemmin jotakin siitä, minkä on täytynyt muodostaa Jumalan enkeleille asettamat järkevät rajoitukset. Jeesus sanoi, että taivaan uskolliset pyhät enkelit eivät mene naimisiin eikä heitä anneta avioon. (Matt. 22:30) Kaikki ne enkelit, jotka ennen Nooan päivän vedenpaisumusta elivät yhdessä ihmisten tyttärien kanssa, epäonnistuivat täydellisen tottelevaisuustavoitteen saavuttamisessa. Nuo ilkeämieliset enkelit eivät osoittautuneet Jumalan tosi ystäviksi, ja heidät on heitetty yhdessä johtajansa, Saatana Perkeleen, kanssa vihollisina pois Jehovan taivaallisesta huonekunnasta. He astuivat siten pahuuden vapaaehtoiselle tielle, mikä toi onnettomuuden heille itselleen ja mikä päättyy heidän täydelliseen tyhjäksitekemiseensä. – Luuk. 8:31.

NUHTEETTOMUUSTAVOITE EEDENISSÄ

11. Minkä nuhteettomuustavoitteen Jumala asetti Eedenissä?

¹¹ Mutta miten oli alkuperäisen täydellisen ihmisen laita? Mikä hänen eteensä asetettu laillinen nuhteettomuustavoite oli, jonka piti ohjata viisaasti hänen vaellustaan hänen Jumala-Ystävänsä ja Hyväntekijänsä, Jehova Jumalan, edessä? Se oli selväpiirteinen, nimenomainen laki, minkä rikkomista Jumala piti epäystävällisyyden tekona, petoksena ja siis syntinä, ja se esitettiin täsmällisesti täydelliselle Aadamille ja hänen kauniille vaimolleen. ”Ja Jehova Jumala antoi myös tämän käskyn ihmiselle: ’Sinä saat syödä jokaisesta puutarhan puusta kylliksesi. Mutta mitä tulee hyvän ja pahan tiedon puuhun, niin sinä et saa syödä siitä, sillä sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet ehdottomasti.’” Tässä tavoitteessa ei ollut mitään epämääräisyyttä. Se oli helposti ymmärrettävissä. Se oli helposti pidettävissä. Tämän tavoitteen saavuttamatta jättämisen seuraukset sanottiin myös selvästi, nimittäin että ihminen oli sellaisen petollisen teon johdosta ”kuoleva ehdottomasti”. – 1. Moos. 2:16, 17, Um.

12, 13. Miksi Jumalalla oli oikeus asettaa tämä tavoite Aadamin ja Eevan eteen?

¹² Jehova Jumalalla oli ehdoton oikeus asettaa tämä nuhteettomuustavoite ihmisen hyväksi. Jehova tunsi ihmisen paremmin kuin ihminen itse, koska hän oli ihmisen luoja. Jehova tiesi sen koituvan ihmisen hyväksi, että muistuttaa häntä hänen alituisella tavoitteellaan, että hän oli alhaisempi ja riippuvainen Luojastaan, Ylimmästään. Jehova ilmaisi oikeastaan tosi rakkautta rakkauden Jumalana järjestämällä tuollaisen tienviitan Jumalan ja ihmisen välille. Tämä laillinen rajoitus ei aiheuttanut mitään vaikeutta Aadamille eikä hänen vaimolleen, koska se ei kieltänyt heiltä mitään, mikä oli välttämätöntä heidän onnelliselle elämälleen paratiisipuutarhassa. Heillä oli laillinen oikeus syödä hedelmiä muista puista, mutta tuosta erityisestä puusta syöminen kiellettiin.

¹³ Aadamille olisi annettu erittäin arvokas lahja, jos hän olisi osoittautunut arvolliseksi. Jehova Jumala oli asettanut Aadamin ja Eevan laajalle alueelle Eeden-nimisen maa-alueen itäosaan. Tämä laaja alue oli saatettu korkealle viljelysasteelle, sillä Jumala oli suunnitellut ja tehnyt sen ihanaksi paratiisipuutarhapuistoksi. Tuolla alueella oli lisäksi paljon kaikenlaisiin heimoihin kuuluvia ystävällisiä eläimiä. Sinne oli samaten istutettu runsaasti kaikenlaatuisia ravintoa tuottavia puita ja kasveja. Tuon alueen piti olla todellisuudessa pääsytie koko maapallon ja sen määrättömien mineraalirikkauksien laajempaan omistukseen. Aadam ja Eeva löysivät tässä henkeyttävän kauneuden, rauhan ja sopusoinnun ympäristössä ja keskellä suurta luonnonrikkautta onnellisen kodin. Kaikkien täydellisten lahjojen suurella Jumalalla oli varmasti täysi oikeus koetella Aadamia, ennenkuin hän uskoi näin arvokkaitten oikeuksien pysyvän omistuksen koetellulle ystävälle. Kuka luovuttaisi nyt ilmaiseksi kallisarvoisen omaisuuden lahjaksi viholliselle? Kukaan järkevä ihminen ei sitä tekisi. Niin on Jumalankin ollessa kysymyksessä. Ihmisen täytyi ensin osoittautua Jumala-Kuninkaan tottelevaiseksi, luotettavaksi ystäväksi. Jehova Jumala koetteli myöhemmin tämän periaatteen mukaisesti Jeesusta täällä maan päällä, oliko hän sopiva ja arvollinen olemaan uuden maailman Kuningas. – 1. Moos. 2:8; Hepr. 2:18.

14. Mistä muusta syystä Jehova koetteli Aadamia ja hänen vaimoaan?

¹⁴ Aadam ja Eeva pantiin alussa tähän hämmästyttävään tilaan ilman mitään määrättyä eliniän rajaa. Näyttää siltä, että kaikille muille maan päällä kukoistaville elämänmuodoille oli suotu rajoitetut eliniät. (2. Piet. 2:12) Kukin eläinlaji oli elävä vuosimääränsä antaakseen osansa maan lisääntyvään yltäkylläisyyteen ja päättääkseen sitten olemassaolonsa kuolemassa jättäen jälkeläisensä jatkamaan sitä elämäntyötä, mikä oli määrätty sille luomusten rodulle eli lajille. (Ohimennen sanoen, kun Aadam havaitsi eläinten olemassaolon lakkaamisen, niin se lisäsi pontta sille sanalle ”kuolema”, mitä Jehova käytti ilmoittaessaan hänelle nuhteettomuustavoitteen saavuttamatta jättämisestä johtuvan rangaistuksen.) Mutta mitä Aadamiin tulee, niin Jumala ei ollut määrittänyt hänen elinikäänsä. Hänen elinikänsä pituus jätettiin päinvastoin avoimeksi, riippuvaksi tottelevaisuuden laillisen tavoitteen säilyttämisestä. Ihmisen elimistö oli kuitenkin tehty alkujaan siten, että hän voi elää iankaikkisesti. Jumalalla oli täten edelleen oikeus koetella Aadamia ja hänen jälkeläisiään, olivatko he arvollisia nauttimaan suurimmasta lahjasta, nimittäin loputtoman eliniän, iankaikkisen elämän, lahjasta. Tämä vielä suurempi lahja liitettiin erään toisen puutarhassa olleen laillisen tienviitan yhteyteen, mikä tunnettiin ”elämän puuna”. – 1. Moos. 3:24.

HYVÄ JA PAHA

15, 16. a) Minkä luontoinen tämä nuhteettomuustavoite oli ilmeisesti ja miksi? b) Mitä esimerkkejä on olemassa muista laillisista vertauskuvista?

¹⁵ Mitä se näyttää merkitsevän, että nuhteettomuustavoite oli liitetty ”hyvän ja pahan tiedon puun” yhteyteen? Näyttää siltä, että kirjaimellinen koskeminen tuohon kiellettyyn puuhun tai siitä syöminen ei aiheuttanut mitään ruumiillista hyötyä eikä vahinkoa. Tuohon puuhun ryhtyminen näytti päinvastoin vaikuttavan omaantuntoon. Me huomaamme, että kun Aadam ja Eeva söivät myöhemmin tämän puun hedelmää, niin Raamattu ei kerro mistään ruumiillisesta vastavaikutuksesta, vaan ilmaisee, että heidän omatuntonsa merkitsi heti syyllisyyden. ”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti.” (1. Moos. 3:7) Heidän silmiensä avautuminen ei voinut tarkoittaa heidän kirjaimellisia silmiään, koska niiden on täytynyt olla täysin auki silloin, kun he suorittivat laittoman tekonsa. Heidän ’sydämensä silmät’ eli omatuntonsa tunsi sen vaikutuksen, eivätkä he saaneet ruumiillisesti jumalallisen viisauden täyttämää laajentunutta aivojen tilavuutta. (Ef. 1:18) Toinen kiinnostava seikka on, että se on aina mitta, joka ”tietää” eli tuomitsee sen välillä, mikä on oikein ja väärin tai hyvä ja paha. Tämä nähdään Jumalan lausunnosta Aadamin karkoituksen jälkeen puutarhasta. Siinä viitataan siihen, että Aadam oli päättänyt tulla itsensä tuomariksi ”tietäen”, mikä on ”hyvää” ja ”pahaa”. Siten tehden hän oli hylännyt taivaan Ylivaltiaat. ”Ja Jehova Jumala sanoi edelleen: ’Nyt on ihmisestä tullut kuin yksi meistä hyvän ja pahan tietämisessä.’” Nämä havainnot panevat edelleen päättelemään, että tuo puu oli laillisena merkkinä eli vertauskuvana, tienviittana, Jumala-Kuninkaan ja ihmisen välillä näiden keskinäisissä hallitusasioissa. – 1. Moos. 3:22, Um.

¹⁶ Mitä tulee tämän puun luonteeseen tienviittana, niin meillä on jotakin merkitykseltään samanlaista siinä todistusroukkiossa eli kivikasassa, mikä pystytettiin Galediin lailliseksi merkiksi Laabanin ja Jaakobin välille ja mikä ohjaili toisen laillista käyttäytymistä toista kohtaan. (1. Moos. 31:48–53) Toinen, nykyaikainen esimerkki: Kun hyvin tärkeä laillinen asiapaperi pannaan kirjekuoreen ja sinetöidään virallisella sinetillä, mikä on painettu sinettivahaan, niin tuon asiapaperin salaisuutta vastaan tehdään rikos, kun vahasinetin särkee henkilö, jolla ei ole valtuutta siihen. Vahasinetin varsinainen rikkominen ei itsessään ole rikollista, vaan rikollista on yrittää laittomasti poistaa kielletty sinetti, joka on vain kuoren sisällä olevan laillinen vertauskuva tai salpa.

17, 18. a) Mikä on ”hyvän” ja ”pahan” määritelmä? b) Kuka ratkaisee, mikä on hyvää? Mikä tämän vahvistaa?

¹⁷ Me kysymme nyt: Mikä on ”hyvää” ja mikä ”pahaa”? Hyvää on se, mikä on oikein, täydellistä ja sopusoinnussa oikeaa käyttäytymistä koskevien Jehovan säädösten ja periaatteitten kanssa. Paha on aivan päinvastaista. Se on sitä, mikä on väärää ja mikä ei ole sopusoinnussa oikeaa käyttäytymistä koskevien säädösten ja periaatteitten kanssa. Jumala julisti ja arvosteli Luojana eri luomispäivien tulokset ”hyviksi”. (1. Moos. 1:10, 12, 18, 21, 25) Pystyykö epäkypsä tai lapsi muodostamaan oikeaa käyttäytymistä koskevat säännöt ja määrittelemään siten, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Eipä tietenkään. Maallisten isien täytyy tästä syystä opettaa lapsiaan pitämään kiinni ylemmän arvovallan määrittelemistä hyvän mittapuista. (Hepr. 12:7–11) Alempi ei ratkaise hyvän sääntöjä, vaan sen tekee ylempi lainlaatija. Jehova Jumala on lopullinen tuomari ja vallanpitäjä, joka ratkaisee todellisuudessa, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

¹⁸ Eräs mies tuli Jeesuksen luo kysymään häneltä, mikä on hyvää. Jeesus antoi hänelle oikean vastauksen osoittaen, että Jehova Jumala on ainoa, joka ratkaisee, mikä on hyvää, ja luomusten täytyy noudattaa sitä, mitä Jumala käskee, koska Jumala käskee aina sitä, mikä on oikein. ”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt [jatkuvasti].’” – Matt. 19:16, 17.

19, 20. a) Miten synti tuli tähän maailmaan? b) Miksi alkuperäinen synti ei ollut luvaton sukupuolisuhde?

¹⁹ Saatana Perkele asetti Eedenissä noin kuusituhatta vuotta sitten halpamaisesti kyseelliseksi Jehova Jumalan oikeuden päättää, mikä on hyvää. Hän tartutti Eevaan väärän ajattelun ja herätti hänessä väärän halun uhmata alempana yksinvaltiasta hallitsijaansa Jehovaa ja ratkaista sen sijaan itse, mikä on hyvää ja pahaa. ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Tämä Eevan paha ajatus kypsyi, ja hän ryhtyi syömään kielletystä puusta. ”Niinmuodoin näki vaimo, että puun hedelmä oli hyvä ravinnoksi ja että se oli ihastuttava silmälle, niin, puu oli mieluisa katsella. Niin hän alkoi ottaa sen hedelmää ja syödä sitä. Jälkeenpäin hän antoi vähän miehelleenkin tämän ollessa hänen kanssaan, ja hänkin alkoi syödä sitä.” Aadam ja Eeva harhaantuivat tässä ikuiseksi häpeäkseen Jumalan täydellisen tottelemisen ja nuhteettomuuden tavoitteesta. He astuivat sinä hetkenä onnettomuuden, laittomuuden, epäpuhtauden ja lopulta kuoleman tielle. He olivat uhmanneet itsensä Yksinvaltiaan Majesteetin sääntöä ja sanaa ja tehneet siten kuolemanrangaistuksen ansaitsevan teon. – 1. Moos. 3:5; 3:6, Um; Jaak. 1:14, 15.

²⁰ Tässä kohdassa täytyy panna merkille, että Aadamin alkuperäinen synti ei ollut luvaton sukupuolisuhde, niinkuin jotkut kristikunnan lahkot väittävät. Sukupuoliyhteys ei ollut kysymyksessä, se ei ollut ihmiselle asetettu tavoite, se oli tullut luvalliseksi, kun aikaisemmin oli käsketty miestä ja vaimoa olemaan sukupuolisuhteissa. (Katso 1. Mooseksen kirja 1:28.) Aadamin alkuperäinen synti oli hänen paha tekonsa, kun hän harhaantui asetetusta tavoitteesta. Se oli se, että hän petollisesti hylkäsi Jumala-Kuninkaan Jehovan omaksumalla toisen ohjeen sen suhteen, mikä oli hyvää ja pahaa.

EPÄPYHÄT SEURAUKSET

21, 22. Mitkä seuraukset Aadamin synnistä oli? Mikä on ihmisperheen epäpätevyys?

²¹ Tämän tahallisen synnin petollisen teon seuraukset osoittautuivat tuhoisiksi ei ainoastaan Aadamille, vaan maapallonlaajuisesti myöhemmin tulevalle Aadamin perheelle: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Jehova kutsui heti oikeuteen Aadamin, joka oli nyt lainrikkoja ja aikaisemman Jumala-Kuninkaansa vihollinen, hänet havaittiin syylliseksi vaimonsa ja Saatanan käyttämän käärmeen kanssa ja tuomittiin. Aadam ja hänen vaimonsa poistettiin suoraa päätä pettureina Jumalan pyhästä järjestöstä. Mies lähetettiin täydellisen Eedenin puutarhan ulkopuolelle, hänelle annettiin rajoitettu elinaika, mikä oli päättyvä kuolemaan, ja hänet pakoitettiin asumaan viljelemättömässä osassa maata ja hankkimaan elatuksensa otsansa hiessä. (1. Moos. 3:16–19) Koska Jehova Jumala ei ollut enää heidän rakastava ystävänsä ja viisas neuvonantajansa ja koska Aadam ja Eeva eivät olleet yhteydessä Jumalan järjestön kanssa, niin heidät pakoitettiin pitämään huolta itsestään epäkypsän ja kokemattoman päätöskykynsä mukaan. Ankaran työn rasitukset ja jännitykset, ihmisten laatiman järjestön tuottamat pettymykset ja sydämen järkytykset ja sekin voimakas murhenäytelmä, kun he näkivät ensimmäisen ihmisen, oman poikansa, kuolevan tämän murhanhimoisen, hurjistuneen veljen tappamana – kaikki nämä koetukset olivat omiaan saattamaan pois tasapainosta kerran täydellisen ihmiselimistön toiminnat. Kehittyi sairauksia, ja lopulta seurasi kuolema. Muista, miten täydellisen ihmisen Jeesuksen hermostoon vaikuttava kauhea jännitys hänen riippuessaan puussa joudutti hänen kuolemaansa.

²² Lapset perivät vanhempiensa varat ja velat. Koska Aadam kuoli epäpyhänä, petollisena hylkiönä, sellaisena, joka ei ollut hankkinut omistusoikeuksia Eedenin ihanaan puutarhatilaan ja joka ei ollut saanut oikeutta rajattomaan elinikään, niin nämä epäpätevyydet eli haitat siirtyivät hänen jälkeläisilleen. Ja niin Aadam aikaansai kapinallisena patriarkallisena perheenpäänä epäpätevyyden koko ihmissuvulle.

23, 24. a) Millaiset jäljet synti jätti 1 600:na ensimmäisenä vuotena? b) Miten Jehova katseli näitä seurauksia?

²³ Kun Aadamin täytyi karkoittamisensa jälkeen luottaa epäpyhään, epätäydelliseen päättämiskykyyn sen suhteen, mikä oli hyvää ja pahaa, niin hänen oli vietettävä jäljelläolevat vuotensa 930-vuotisesta eliniästään harhaantuen yhä kauemmaksi Jumalan alkuperäisestä todellisesta nuhteettomuustavoitteesta. Tämä alaspäin suuntautuva turmeltuminen johti hänen lapsensa suurempaan rappeutuneisuuteen sukupolvi sukupolvelta. Ihminen tuli lopulta, noin 1 600 vuoden kuluttua, niin epäpyhäksi ja rappeutuneeksi, harhaantuneeksi täydellisen nuhteettomuuden tavoitteesta niin suuressa määrin, että Jehova oli pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt ihmisen maan päälle, ja hän tunsi murhetta sydämessään. Vain Nooa osoittautui suuressa mitassa vanhurskaaksi. Nooa ei ollut tullut niin rappeutuneeksi kuin hänen aikalaisensa, vaikka hänkin oli harhaantunut Jumalan alkuperäisestä täydellisyyden tavoitteesta, koska hän oli syntynyt syntisenä. – Ps. 51:7.

²⁴ ”Ajan mittaan Jehova näki, että ihmisen pahuus oli tullut suureksi maan päällä ja että hänen sydämensä ajatusten jokainen suuntaus oli kaiken aikaa ainoastaan paha. Ja Jehova tunsi mielipahaa siitä, että hän oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hän tunsi murhetta sydämessään. Niin Jehova sanoi: ’Minä aion hävittää maan päältä ihmiset, jotka minä olen luonut, ihmisistä kotieläimiin, matelijoihin ja taivaan lentäviin luomuksiin asti; sillä minä pahoittelen, että olen tehnyt ne.’ Mutta Nooa sai suosion Jehovan silmien edessä. . . . Nooa oli vanhurskas mies. Hän osoittautui nuhteettomaksi aikalaistensa keskuudessa. Nooa vaelsi Jumalan yhteydessä.” (1. Moos. 6:5–9, Um) Jotkut voivat kysyä: Koska Jumala tuhosi kaikki muut paitsi nuo kahdeksan hyvää ihmistä Nooan päivän vedenpaisumuksessa, niin mitä toiveita on sen jälkeen ollut ihmisen kohoamisesta täydellisyyteen? Katso seuraavaa kirjoitusta saadaksesi vastauksen tähän kysymykseen.