5. luku
Jumalan ”ikuinen tarkoitus” hänen Voidellussaan muodostuu
1. Millaisen maanpäällisen elämän Jumala on tarkoittanut ihmiskunnalle?
IHMISELÄMÄ maan päällä voi olla miellyttävää. Ihmisen Luojan elämä on miellyttävää. Hänen tahtonsa on, että myös Hänen ihmisluomustensa elämän tulisi olla miellyttävää. Ihmiskunta itse on saattanut olemassaolonsa haaksirikkoon. Kaikki ihmiskunnan jäsenet eivät ole kuitenkaan tehneet niin. Ihmiskunnan tähänastisesta epäonnistumisesta huolimatta Luojan suopea tarkoitus on nyt, että miehillä ja naisilla tulee vielä olemaan tilaisuus elämänsä tekemiseksi itselleen miellyttäväksi.
2. a) Millaisena ihmiskunnan elämä alkoi? b) Mikä osoittaa, suunnitteliko Jumala, että ihminen menettelisi kuolemaan johtavalla tavalla?
2 Alussa ihmiskunnan elämä oli miellyttävää. Se alkoi lähes 6000 vuotta sitten maallisessa paratiisissa. Siellä eläminen tuotti mielihyvää, minkä vuoksi se nimitettiin Eedenin puutarhaksi eli mielihyvän paratiisiksi. (1. Moos. 2:8, Douay-käännös) Ensimmäiset ihmisvanhempamme, ensimmäinen mies ja ensimmäinen nainen, olivat täydellisiä, ylitsepursuavan terveitä, ja heidän odotteenaan oli elää kuolematta koskaan. Koska he olivat ihmisiä, he olivat kuolevaisia, mutta heidän edessään oli heidän Luojansa tarjoama tilaisuus elää mielihyvän paratiisissa kaikki tulevat ajat, ikuisesti. Täten heidän taivaallisesta Elämänantajastaan olisi voinut tulla heidän Iankaikkinen Isänsä. Hän ei suunnitellut, että he kuolisivat menettelemällä tavalla, joka johtaisi kuolemaan. Hän halusi heidän elävän ikuisesti iankaikkisina lapsinaan. Yli 3000 vuotta myöhemmin hän ilmaisi asiaa koskevat vilpittömät tunteensa, kun hän sanoi valitulle kansalleen:
”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” – Hes. 18:23.
3. Koska Jumala halusi ihmiskunnan elävän jatkuvasti paratiisissa, niin mikä kysymys tunkeutuu nykyisin mieleemme?
3 Luoja ei siis mitenkään halunnut, että mielihyvän paratiisissa ollut viaton ihmispari olisi tullut ”jumalattomaksi” ja olisi ansainnut kuoleman. Hän halusi näiden ensimmäisten ihmisten jatkavan elämäänsä, niin, elävän edelleen, kunnes he olisivat nähneet koko maan olevan sopivan täynnä jälkeläisiä, jotka olisivat yhtä täydellisiä ja onnellisia kuin he itse ja jotka olisivat rauhallisessa, rakkaudellisessa suhteessa Luojaansa, taivaalliseen Isäänsä. Kuitenkin nykyään kaikki ihmiskuntaan kuuluvat kuolevat toinen toisensa jälkeen ja saastunut maapallomme on kaikkea muuta kuin paratiisi. Miksi on näin? Ihmisen Luoja on antanut merkitä selityksen muistiin Raamattuun.
4. Miksi oli outoa, että käärme ilmaantui ihmisen näkösälle paratiisissa?
4 Tapahtumapaikkana on mielihyvän paratiisi, kun Raamatun 1. Mooseksen kirjan kertomus alkaa. Kaikki ihmistä alemmat maalliset luomukset ovat alamaiset ensimmäisille vanhemmillemme Aadamille ja Eevalle. He eivät pelkää mitään näistä alemmista maallisista luomuksista, eivät edes käärmeitä. Mielihyvän paratiisissa oli tosiaan käärmeitä, ja niitä oli kiinnostavaa tarkkailla. Niiden raajoitta tapahtuva liikkuminen oli hämmästyttävää ja ilmensi Jumalan moninaista muotoilun viisautta. Ne ovat kuitenkin arkoja eläimiä. 1. Moos. 3:1 mainitsee tällaisista matelijoista: ”Mutta käärme [nahháš] oli kavalin [varovaisin, Um] kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt.” Sen sijaan, että se olisi vaaninut vahingoittaakseen ihmistä, se oli pikemminkin taipuvainen vetäytymään pois ihmisten ulottuvilta. Mutta nyt se oli, kummallista kyllä, selvästi havaittavissa joko maassa tai puussa. Miksi?
5. Miksi oli outoa, että käärme teki Eevalle kysymyksen, ja miksi ääni ei ollut epäsuorasti Jumalan ääni?
5 1. Moos. 3:1 jatkaa: ”Ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”?’” Miten käärme oli kuullut sellaisesta? Tai miten se ymmärsi sellaisesta mitään? Miten on myös sen seikan laita, että se ei ollut koskaan ennen puhunut naisen aviomiehelle Aadamille? Miten on ymmärrettävissä, että se yleensä kykeni puhumaan ihmiskieltä? Käärme ei ollut koskaan aikaisemmin puhunut ihmiselle, eikä se ole puhunut sen jälkeenkään. Eeva ei kuvitellut, että joku puhui hänelle. Hän ei puhunut itselleen omassa mielessään, pelkästään ajatellut. Ihmisen äänen kaltainen ääni näytti tulevan käärmeen suusta. Miten se oli mahdollista? Ainoa muu puheääni, jonka Eeva oli kuullut puutarhassa aviomiehensä Aadamin äänen lisäksi, oli ollut Jumalan ääni, mutta suoranaisesti eikä minkään ihmistä alemman eläinluomuksen välityksellä. Sen mukaan, mitä käärme sanoi, se kaikesta päätellen ei ollut Jumalan ääni. Ääni kysyi Eevalta siitä, mitä Jumala oli sanonut.
6. Millä tavalla käärmettä käyttänyt kyselijä menetteli, ja miksi Eeva vastasi?
6 Kun Eeva vastasi kysymykseen, hän ei puhunut käärmeelle vaan näkymättömälle älylle joka käytti käärmettä vatsastapuhujan tavoin. Oliko tämä näkymätön älykäs puhuja ystävällinen Jumalaa kohtaan vai ei? Näkymättömän puhujan Eevalle puhuessaan käyttämä menetelmä oli varmasti petollinen, sillä se johti hänet ajattelemaan, että käärme puhui. Tuo kyselevä puhuja kätki henkilöllisyytensä näkyvän käärmeen taakse ja toimi näin ollen petollisesti. Eeva ei kuitenkaan havainnut eikä ymmärtänyt, että käärmettä käyttävä puhuja yritti pahassa tarkoituksessa pettää hänet. Pahaa aavistamatta Eeva esitti vastauksensa.
”Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”.’” – 1. Moos. 3:2, 3.
7. Mistä Eeva oli saanut puutarhan keskellä olevaa puuta koskevat tietonsa?
7 Nimityksellä ’puu, joka on keskellä paratiisia’, Eeva tarkoitti hyvän- ja pahantiedon puuta. Mutta miten Eeva tiesi siitä puusta? Aadamin Jumalan profeettana on täytynyt kertoa siitä hänelle. Juuri Aadamillehan Jumala sanoi, kun tämä oli yksin, ennen Eevan luomista: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:16, 17) Eevan sanojen mukaan Jumala oli myös kieltänyt koskemasta kiellettyyn puuhun. Eeva ei näin ollen ollut tietämätön Jumalan lain rikkomista seuraavasta rangaistuksesta. Se oli kuolema.
8. Mikä osoittaa, kysyikö näkymätön kyselijä pelkästään saadakseen tietoa?
8 Jos käärmeen takana ollut näkymätön puhuja olisi ollut kysymässä vain tietoa, hän olisi lopettanut keskustelun tiedon saatuaan. Sitä, oliko käärme tähän aikaan paratiisin keskellä, missä kielletty puu sijaitsi, ja oliko se maassa vai ylhäällä puussa, ei ole sanottu. Ainakin käytiin keskustelua siitä ’puusta, joka on keskellä paratiisia’.
9, 10. Miten käärmeen takana ollut näkymätön puhuja teki itsestään valehtelijan, Panettelijan ja Saatanan?
9 Miten pelkkä käärme saattoi tietää sen tai miten sillä saattoi olla valtuutta sanoa sitä, mitä Eeva nyt kuuli sanottavan? ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’.” – 1. Moos. 3:4, 5.
10 Tässä näkyvän käärmeen takana oleva näkymätön puhuja teki itsestään valehtelijan, sillä hän puhui Jehova Jumalaa vastaan. Julistaessaan häikäilemättä, että Jumalalla oli ollut väärät vaikuttimet kieltäessään Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, näkymätön puhuja teki itsestään Jehova Jumalan panettelijan. Hän ei ollut rakkaudellisesti kiinnostunut siitä, että Eeva saisi ikuisen elämän, vaan juonitteli aiheuttaakseen hänen kuolemansa. Hän yritti todellisuudessa poistaa Eevasta kuoleman pelon, ei pelkoa kuolemasta hänen käsissään, vaan kuolemasta Jehova Jumalan käsissä hänen tunnetun käskynsä rikkomisesta. Näkymätön puhuja asettautui vastustamaan Jumalaa ja teki itsestään tällä tavoin Saatanan, joka merkitsee Vastustajaa. Hän oli kiinnostunut saamaan jonkun muun vastustamaan Jumalaa ja panemaan jonkun muun Saatanan puolelle. Me tiedämme, kuka sellaisen valheen ja panettelun todellinen puhuja oli. Se ei ollut mikään käärme!
11. Miten Eeva ei nyt osoittanut uskollisuutta Jumalaa kohtaan ja kunnioitusta aviomiestään kohtaan ja salli itsensä joutua kiusaukseen?
11 ”Valitettavasti Eeva ei kiistänyt tätä valheellista ja panettelevaa lausuntoa. Hän ei ryhtynyt rakkaudellisesti ja uskollisesti puolustamaan taivaallista Isäänsä. Hän ei nyt tunnustanut aviomiehensä Aadamin päänasemaa itseensä nähden eikä mennyt kysymään häneltä, hyväksyikö hän hänen toimimisensa itsekkäästi asiassa vai ei. Aadam olisi voinut paljastaa petoksen. Mutta Eeva antoi pettää itsensä perusteellisesti. Hän elätteli valehtelijan, taivaallisen Isänsä, Jumalan, vastustajan ja panettelijan, esittämää väärää ajatusta. Eeva antoi tottelemattomuuden hirvittävän rangaistuksen pelon kaikota. Hän salli itsekkään halun alkaa muodostua sydämessään. Hän salli tämän halun vetää ja houkutella itseään. Jumala oli sanonut, että olisi pahaa, jos hän ja Aadam söisivät kiellettyä hedelmää, mutta hän päätti itse ratkaista, mikä oli pahaa ja mikä oli hyvää. Näin ollen hän päätti todistaa taivaallisen Isänsä ja Jumalansa valehtelijaksi. Kun Eeva nyt siis katseli puuta, siitä tuli puoleensavetävän näköinen.
12. Mikä Eevasta puolustelematta tuli, kun hän söi kiellettyä hedelmää?
12 ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi.” (1. Moos. 3:6) Tällä tavoin hänestä tuli Jumalaa vastaan rikkonut, synnintekijä. Se seikka, että hänet petettiin perusteellisesti, ei ollut hänelle puolustus. Hän menetti moraalisen täydellisyytensä.
13. Minkä tekemisen Aadam laiminlöi, koska hän söi, ja mikä vaikutus sillä oli häneen?
13 Hänen aviomiehensä ei ollut paikalla estämässä hänen riippumatonta tekoaan. Kun hän seuraavaksi liittyi miehensä seuraan, hänen oli suostuteltava miestään saadakseen hänet syömään, koska tätä ei mitenkään petetty. Mies ei välittänyt todistaa käärmeen välityksellä puhunutta valehtelijaksi eikä hän välittänyt kunniaansaattaa Jehova Jumalaa Sinä, joka käyttää kaikkeudensuvereenisuuttaan vanhurskaalla tavalla, hyvää tekevällä tavalla. Mitä sitten tapahtui, kun Aadam liittyi Eevan kanssa rikkomukseen? 1. Moos. 3:6, 7 kertoo:
”Ja [Jälkeenpäin, Um] antoi myös miehellensä, joka oli [tämän ollessa, Um] hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.”
14. Mikä johti Aadamin ja Eevan tuomitsemaan itsensä, ennen kuin Jumala tuomitsi heidät, ja mitä he tekivät hänen lähestyessään?
14 He olivat nyt tulleet ”niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” siinä merkityksessä, että he eivät enää hyväksyneet Jehova Jumalan asettamia hyvän ja pahan mittapuita, vaan heistä oli tullut omia tuomareitaan sen ratkaisemisessa, mikä oli hyvää ja mikä oli pahaa. Tästä huolimatta heidän omatuntonsa alkoi soimata heitä. He tunsivat paljastuneensa ja tarvitsevansa peitettä. Heidän ruumiinsa alastomuus ei ollut enää heidän silmissään puhdas, viaton tila, jossa he voisivat ilmaantua Jehova Jumalan eteen. Siksi he alkoivat ommella ja peittivät näkyvistä sukupuolielimensä, jotka Jumala oli antanut heille heidän lajinsa lisäämisen kunniallista tarkoitusta varten. Oman omantuntonsa tuomitsevan todistuksen alaisuudessa he täten tuomitsivat itsensä, ennen kuin Suvereeni Herra Jehova tuomitsi heidät. Siksi luemme:
”Ja [Myöhemmin, Um] he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin’. Ja hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’” – 1. Moos. 3:8–11.
15. a) Mikä osoittaa, että Aadam ja Eeva eivät lainkaan katuneet? b) Mitä Jumala sanoi sitten käärmeelle?
15 Pankaamme nyt merkille, että Aadam ja Eeva eivät ilmaisseet lainkaan katumusta, vaan sen sijaan yrittivät puolustella itseään: jotakuta muuta oli pidettävä syyllisenä. ”Mies vastasi: ’Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin’. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ’Mitäs olet tehnyt?’ Vaimo vastasi: ’Käärme petti minut, ja minä söin’.” (1. Moos. 3:12, 13) Puolustelut eivät kuitenkaan vapauttaneet näitä tahallisia rikkojia. Mutta mitä käärmeestä sanotaan?
”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon [vihollisuuden, Um] sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.’” – 1. Moos. 3:14, 15.
16, 17. a) Kehen Jumalan käärmeelle esittämät sanat todellisuudessa soveltuivat? b) Mihin eräs ensimmäisen vuosisadan kirjoittaja vertasi tätä alentamista?
16 Tämä ei ollut koko käärmeitten lahkoa koskenut kirous. Näennäisesti Jumalan sanat osoitettiin tuolle yhdelle kirjaimelliselle käärmeelle, mutta Hän tiesi, että se oli vain joutunut yli-inhimillisen, näkymättömän henkipersoonan käyttämäksi välikappaleeksi, joka henkipersoona oli tähän saakka ollut Jumalan tottelevainen taivaallinen poika. Tämäkin oli antanut itsekkään halun vetää ja houkutella itseään. Se oli halu saavuttaa ihmiskuntaan nähden suvereenisuus, joka olisi riippumaton Jehovan kaikkeudensuvereenisuudesta. Hän oli antanut tämän halun juurtua sydämeensä ja oli kasvattanut sitä, kunnes se tuli hedelmälliseksi ja tuotti rikkomuksen, kapinan Suvereenia Herraa Jehovaa vastaan. Tämä rikkojahenki teki siten itsestään aivan mielihyvän paratiisissa valehtelijan, panettelijan ja vastustajan eli Saatanan.
17 Kuten uhriksi joutuneelle käärmeelle julistettu alentaminen antaa aiheen ajatella, Jumala alensi tämän vastikään esiin nousseen Valehtelijan, Panettelijan ja Saatanan. Eräs ensimmäisen vuosisadan raamatunselittäjä vertaa tätä alentamista ’Saatanan heittämiseen tartarokseen’, hengellisen pimeyden hylättyyn tilaan, jossa ei ole mitään valistusta Jumalalta. – 2. Piet. 2:4, Um.
JUMALAN VOIDELTU ENNUSTETAAN
18. Mikä uusi seikka tehtiin tässä tunnetuksi, ja mitä piirteitä siihen liittyi?
18 Tähän aikaan Jumala muodosti uuden tarkoituksen, ja hän teki sen tunnetuksi. Valehteleva Saatana oli noussut esiin, ja Jumalan tarkoitukseksi tuli nyt herättää Voideltu eli Mašíahh (Messias) Aadamin kielen mukaan. (Dan. 9:25) Jumala puhui tästä Voidellusta eli Messiaasta ”vaimon” ”siemenenä”. Jumala panisi vihollisuuden tämän Voidellun ja Saatanan välille, jota nyt vertauskuvattiin käärmeellä. Tämä vihollisuus oli myös laajeneva Voidellun ja Suuren Käärmeen ”siemenen” välille.
19. a) Mihin taisteluun tämä ”vihollisuus” oli johtava? b) Miksi Jehovan tarkoituksen Voidellun täytyisi olla taivaallinen?
19 Ennustettu vihollisuus oli johtava taisteluun, jolla olisi tuskallisia vaikutuksia, mutta se tulisi päättymään ”vaimon” ”siemenen” voittoon. Kuin käärme, joka pistää vuohiseen (1. Moos. 49:17), Suuri Käärme Saatana aiheuttaisi vaimon ”siemenelle” kantapään haavan. Tämän kantapään haava ei osoittautuisi kuolettavaksi. Se tulisi paranemaan, mikä tekisi vaimon ”siemenelle” mahdolliseksi Suuren Käärmeen pään murskaamisen kuolettavasti. Siten Suuri Käärme tulisi tuhoutumaan ja hänen ”siemenensä” hänen mukanaan. Tästä taistelusta on pantava merkille tämä erittäin tärkeä seikka: jotta vaimon ”siemen” murskaisi ja musertaisi Suuren Käärmeen, Saatanan, pään, vaimon ”siemenen” täytyisi olla taivaallinen henkipersoona eikä maan päällä olevan naisen pelkkä ihmispoika. Miksi niin? Koska Suuri Käärme on yli-inhimillinen henkipersoona, Jumalan kapinallinen taivaallinen poika. Maanpäällisen naisen pelkkä ihmis-”siemen” ei olisi kyllin voimakas tuhotakseen henkimaailmassa olevan näkymättömän Saatanan. Siksi Jehovan tarkoituksen Voidellun täytyy olla taivaallinen Messias.
20. Kuka sitten on 1. Moos. 3:15:n ”vaimo”?
20 Mitä on sitten sanottava siitä ”vaimosta”, jonka ”siemen” Voideltu eli Messias on? Hänenkin täytyy olla taivaallinen. Samoin kuin käärme, jonka pää tuomittiin murskattavaksi, ei ollut se kirjaimellinen käärme, jota oli käytetty Eevan pettämisessä, ei 1. Moos. 3:15:n sisältämän Jehovan ennustuksen ’vaimokaan’ ollut kirjaimellinen nainen maan päällä. Eeva oli henkilökohtaisesti rikkonut Jumalan lakia vastaan, ja hän oli houkutellut aviomiehensä Aadamin rikkomukseen. Siksi hän itse ei ollut arvollinen olemaan luvatun ”siemenen” persoonallinen äiti. Jumalan ennustuksen ”vaimon” täytyi olla vertauskuvallinen vaimo. On samoin kuin silloin, kun Jehova Jumala puhuu valitusta kansastaan vaimonaan sanoessaan sille: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta on tullut teidän aviomiehenne, Leeser; Um].” (Jer. 3:14; 31:32) Samankaltaisella tavalla Jumalan pyhien enkelien taivaallinen järjestö on Jehova Jumalan vaimo, ja se on ”siemenen” taivaallinen äiti. Se on se ”vaimo”. Tämän ”vaimon” ja Käärmeen välille Jumala panee vihollisuuden.
ALKUPERÄINEN TARKOITUS EI TULISI OLEMAAN EPÄONNISTUMA
21. Oliko Jumalan alkuperäinen maata koskeva tarkoitus nyt epäonnistuva rikkomuksen vuoksi?
21 Mutta entä maata koskeva Jumalan tarkoitus, joka esitettiin Aadamille ja Eevalle kuudennen luomispäivän lopussa? Oliko se nyt epäonnistuva Eevan ja Aadamin rikkomuksen tähden, josta he ansaitsivat tulla surmatuiksi? Tämän alkuperäisen tarkoituksen mukaan maan koko pinnalla oli oleva paratiisi, jossa asuisivat ensimmäisen eli alkuperäisen maanpäällisen miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan, jälkeläiset. Jumalan esittämä tarkoitus ei voinut epäonnistua. Mikään Saatana ei kykene aiheuttamaan Jumalan tarkoituksen epäonnistumista eikä häpäisemään häntä. Siitä, mitä Jehova Jumala, Korkein Tuomari, seuraavaksi sanoi naiselle Eevalle, ilmenee, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli silti etenevä voittoisaan täyttymykseensä.
22. a) Keiden toimesta tapahtuva maan kansoittaminen oli jatkuva? b) Oliko järkevää uskoa, että Käärmeen pään murskaaminen koituisi ihmiskunnan hyödyksi?
22 ”Ja vaimolle hän sanoi: ’Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva’.” (1. Moos. 3:16) Tämä merkitsi, että alkuperäisen ihmisparin sallittaisiin tuottaa lisää maan asukkaita. Sitä on jatkunut tähän asti, ja nykyisin puhutaan huolestuneina ”väestöräjähdyksestä”. Koska Suuri Käärme Saatana oli aiheuttanut kuoleman kaikille ensimmäisen ihmisparin jälkeläisille, tämän Suuren Käärmeen ”pään” murskaaminen oli ilmeisesti koituva niiden jälkeläisten hyödyksi, joita hänen rikkomuksensa oli vahingoittanut. Miten se oikein tapahtuisi? Sen Jehova Jumala oli tekevä selväksi aikanaan. Se oli vaikuttava Hänen alkuperäisen tarkoituksensa onnistumiseksi.
23–25. a) Milloin kuolemantuomio lausuttiin Aadamille hänen rikkomuksestaan? b) Millä tavalla Aadam sitten kuoli sinä päivänä, jona hän söi kiellettyä hedelmää, ja mitä on sanottava hänen jälkeläisistään?
23 Nyt tuli lopulta kolmannen rikkojan, miehen, vuoro. Jumala oli sanonut hänelle, että hän kuolisi ehdottomasti sinä päivänä, jona hän söisi kiellettyä hedelmää. (1. Moos. 2:17) Jotta Aadamin vaimo Eeva synnyttäisi lapsia synnytyskivuin, vaadittaisiin, että Aadam eläisi edelleen hänen aviomiehenään ja siittäisi hänen lapsensa. Miten sitten toteutettiin se, mistä Jumala oli varoittanut häntä?
24 1. Moos. 3:17–19 osoittaa miten: ”Ja Aadamille hän sanoi: ’Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ”Älä syö siitä”, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.’” Näillä tuomionsanoilla Jehova Jumala julisti kuolemantuomion rikkojalle, ja tämä tapahtui sen saman päivän aikana, jolloin Aadam oli rikkonut.
25 Oikeudelliselta kannalta, Jumalan näkökannalta, Aadam kuoli juuri sinä päivänä, ja hänen rikkonut vaimonsa Eeva kuoli myös. Heiltä molemmilta oli katkaistu tilaisuus ja odote elää ikuisesti onnessa mielihyvän paratiisissa. Hän oli nyt kuollut omassa rikkomuksessaan. Hän saattoi vastedes siirtää jälkeläisilleen Eevan välityksellä ainoastaan kuolevaisen olemassaolon ja tuomion, joka johtui periytyvästä inhimillisestä epätäydellisyydestä. Hänen kaikkien jälkeläistensä täytyisi sanoa, kuten psalmista Daavid sanoi tuhansia vuosia myöhemmin: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Jumala voi sanoa koko syntiselle ihmiskunnalle, kuten hän sanoi valitulle kansalleen: ”Jo sinun esi-isäsi teki syntiä.” (Jes. 43:27) Koko ihmiskunta kuoli Aadamissa sinä päivänä, jona Korkein Tuomari julisti hänelle tuomion hänen synnistään. Sen jälkeen kun Aadam oli saanut tuomionsa, hän ei voinut välttää ruumiillista kuolemaa.
26. Miten Aadam kuoli rikkomuspäivänään silloinkin, kun ”päivää” pidetään tuhantena vuotena, ja mikä hän lakkasi olemasta?
26 ”Aadamin historian kirja” (Um) kertookin varsin sopivasti: ”Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.” (1. Moos. 5:1–5) Hän eli seitsemänkymmentä vuotta vaille tuhat vuotta. Kukaan hänen jälkeläisistään ei ole elänyt täyttä tuhatta vuotta, sillä vanhin, Metusalah, eli ainoastaan 969 vuotta. (1. Moos. 5:27) Siltäkin Jumalan näkökannalta katsottuna, että tuhat vuotta on kuin yksi päivä, Aadam kuoli ihmiskunnan olemassaolon ensimmäisen tuhatvuotisen ”päivän” aikana. Minne hän meni ruumiillisessa kuolemassaan? Ei edes hänen ”sieluaan” (nefeš) ollut otettu taivaasta, eikä hän ’mennyt jälleen’ sinne. Aadam palasi jälleen maan tomuun, koska hänet oli otettu siitä, kuten Jumala sanoi. Hän lakkasi silloin olemasta ”elävä sielu”. (1. Moos. 2:7) Hänen olemassaolonsa lakkasi. Kun hänen vaimonsa Eeva kuoli ruumiillisen kuoleman, hänkin lakkasi olemasta ”elävä sielu”. Ei ollut olemassa mitään sielua, joka olisi elänyt aina ja iankaikkisesti babylonialaisen uskonnollisen jumalaistaruston mukaisesti.
PARATIISIN MENETTÄMINEN
27. Mihin osaan maata soveltui maan kiroaminen, ja mitä se, että Aadamin täytyi viljellä kirottua maata, merkitsi hänelle ja Eevalle?
27 Jumalan Aadamille langettaman tuomion sanamuoto, etenkin sanat ”kirottu . . . maa”, merkitsi, että Aadam oli menettävä paratiisin. Hän menettikin. Paratiisia ei kirottu Eevan ja Aadamin rikkomuksen tähden; se pysyi edelleen elämän paikkana, jossa oli yhä ”elämän puu”. 1. Moos. 3:20–24 ilmoittaa meille:
”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’ Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.”
28. Miksi määräämättömästi kestävä elämä ei ollut enää Aadamille mahdollinen?
28 Koska Jehova Jumalalla oli kuolema vallassaan, hän asetti elämän puun miehen ulottumattomiin pannakseen kuolemanrangaistuksen pakolla voimaan Aadamissa. Aadamin vaimo lähti miehensä mukaan tullakseen hänen lastensa äidiksi. Sitä, ajoiko Jumala pois sen käärmeen, jota oli käytetty Eevan kiusaamisessa, kertomus ei osoita. Määräämättömästi kestävä elämä ei ollut enää mahdollinen Aadamille ja Eevalle.
29. a) Miten Jumala pani nyt ”vihollisuuden” ”vaimon” ja ”käärmeen” välille? b) Mikä vaikutus Jumalan ilmoittamalla tarkoituksella oli hänen alkuperäiseen maata koskevaan tarkoitukseensa, ja miksi me voimme nyt iloita?
29 Ei ole mitään muistiinmerkintöjä siitä, että Eeva olisi Eedenin puutarhan ulkopuolella kasvattanut poikansa vihaamaan käärmeitä. Mutta Jumalan pyhien enkelien taivaallinen järjestö, 1. Moos. 3:15:een sisältyvässä Jumalan ennustuksessa tarkoitettu tosi ”vaimo”, alkoi välittömästi vihata Suurta Käärmettä, Saatanaa. Rakkaus Jehova Jumalaan sen taivaallisena aviomiehenä sai vaimon kaltaisen järjestön tekemään niin. Jumala todellakin pani vihollisuuden ’vaimonsa’ ja Suuren Käärmeen välille. Ajankohta, jolloin vaimo oli synnyttävä ”siemenen”, joka murskaisi Suuren Käärmeen pään, oli liitetty Jehova Jumalan tarkoitukseen. Hän oli nyt muodostanut tarkoituksensa Voidellussaan, Messiaassaan, ja oli tehnyt sen tosiseikan tunnetuksi sekä taivaalle että maalle, mistä on nyt kulunut melkein 6000 vuotta. Se tapahtui aikakausia sitten. Tämä lisätarkoitus vahvisti Jumalan alkuperäisen tarkoituksen, joka koski paratiisimaata, ja varmisti sen täyttymyksen. Muuttumaton Jumala pitää yhä kiinni ilmoittamastaan tarkoituksesta Voidellussaan, Messiaassaan. Me voimme iloita suuresti siitä, että se on nyt saamassa voiton ihmisen hyödyksi.