”Sinun sanasi on totuus”

Meidän tulee rakastaa eikä vihata

APOSTOLI Johannes antaa meille hyvän neuvon, että meidän tulee rakastaa eikä vihata: ”Tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.” – 1. Joh. 3:11, 12.

Miksi kristittyjen tulee rakastaa toisiaan? Sen tähden, että se on oikeudenmukainen ja vanhurskas vaatimus, kuten apostoli Johannes edelleen sanoo: ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut” – lähettämällä ”Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” – ”niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” Ja on myös viisasta, että kristityt rakastavat toinen toisiaan, sillä ”rakkaus rakentaa”; se rakentaa sekä sitä, joka rakastaa, että sitä, jota rakastetaan. – 1. Joh. 4:10, 11; 1. Kor. 8:1; Apt. 20:35.

Rakkauden vastakohta on viha, se on viha tovereitaan eli kristittyjä veljiään kohtaan. On totta, että meidän tulee vihata sitä, mikä on pahaa, itse asiassa Jumalan sana käskee meitä tekemään niin. (Ps. 97:10) Se on kuitenkin periaatteeseen perustuvaa vihaa. Mutta itsekäs, henkilöön kohdistuva viha hajottaa. Sitä jopa verrataan murhaan: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” Aadamin esikoispoika Kain antaa meille varoittavan esimerkin tässä suhteessa. Viha sai hänet jättämään huomioon ottamatta Jumalan nuhteen ja murhaamaan harkitusti veljensä Aabelin. – 1. Joh. 3:15.

Epäilemättä Aadamilla ja Eevalla oli suuret toiveet heidän esikoispoikansa Kainin syntyessä. Eevan sanat näyttävät osoittavan tämän: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.” (1. Moos. 4:1) Saattoi olla, että Kain sai erikoishuomiota esikoisena ja salli sen nousta päähänsä. Kun hänen veljensä Aabel syntyi, Kain epäilemättä halveksi häntä. Hän oli ylpeä mies.

Kaikki tämä kävi ilmi, kun Kain ja Aabel uhrasivat Jehova Jumalalle. Kain toi hedelmiä ja vihanneksia, kun taas Aabel ”toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut.” (1. Moos. 4:3–5) Miksi? Koska Aabelilla oli oikea sydämentila, hän uhrasi oikean uhrin ja uhrasi sen uskossa, mutta Kain ei täyttänyt näitä vaatimuksia. – Hepr. 11:4; 1. Joh. 3:12.

Kainille oli liikaa nähdä, että Jehova Jumala suosi Aabelia, jota hän piti itseään huonompana. Murhanhimoinen viha täytti hänen sielunsa: ”Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.” Nähden Kainin sydämentilan Jumala ojensi auttavan käden Kainille ja nuhteli häntä: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin”, ts., jos osoitat uskoa ja uhraat oikealaatuisen uhrin, ”voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” – 1. Moos. 4:5–7.

Näin Jehova Jumala rakkaudessaan ja pitkämielisyydessään varoitti ylpeää, kateellista Kainia hänen vaarallisesta sydämen asenteestaan ja sanoi, että hänkin voisi saada Jehovan suosion, jos hän nöyrtyisi noudattamalla Aabelin esimerkkiä. Eläinuhri oli sopiva, koska siihen liittyi veren vuodattaminen, ja veren vuodattaminen oli tarpeellista, jotta ihminen tulisi sovitetuksi Jumalan kanssa. – Hepr. 9:22.

Mutta Kain ei kuunnellut Jehova Jumalaa. Hänen ylpeytensä ja kateellinen vihansa eivät ainoastaan olleet kovettaneet hänen sydäntänsä hänen veljeään vastaan vaan olivat jopa tehneet hänet kuuroksi itse Jehova Jumalan nuhteelle. ”Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: ’Menkäämme kedolle’. Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.” Ilmeisesti Aabel oli niin vilpitön, ettei hän lainkaan huomannut veljensä kateellista vihaa, vaan lähti hänen mukaansa osaamatta lainkaan epäillä mitään epärehellisyyttä. – 1. Moos. 4:8.

Kain tappoi veljensä kylmäverisesti. Se ei tapahtunut hetken mielijohteesta, harkitsematta vihan kiihkossa. Se oli harkittu murha. Jehova Jumala oli varoittanut häntä, ja hän oli päättänyt jättää huomioon ottamatta tuon varoituksen. Hän kutsui veljensä mukaansa kedolle pois muun perheen luota surmaamistarkoituksessa. Kun sitten Jehova kysyi häneltä: ”Missä on veljesi Aabel?” Kain vastasi ulkokultaisesti ja valehdellen: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” (1. Moos. 4:9) Inhottavan murhansa takia Kain menetti kaiken toivon iankaikkisesta elämästä, kuten Johanneksen sanat osoittivat. – 1. Joh. 3:12.

Henkilökohtainen viha veljeään tai lähimmäistään kohtaan on todellakin sellaista, minkä suhteen on oltava varuillaan. Sen juuret voivat olla väärinymmärryksessä tai koetussa vääryydessä. Tai toisaalta, kuten Kainin tapauksessa, se saattaa johtua ylpeydestä ja kateudesta, pahimmanlaatuisesta vihasta, koska se on niin täysin itsekästä. Tällaista vihaa juutalaiset johtajat tunsivat Jeesusta kohtaan, ja se pani heidät myös suorittamaan murhan. Syystä Jeesus sanoi heille, että he olivat isästään Saatanasta ja että he eivät pystyisi pakenemaan Gehennan tuomiota. – Matt. 23:33–36; Joh. 8:44.

Miten voimme estää vihaa tulemasta sydämeemme sen vuoksi, mitä toinen on saattanut sanoa tai tehdä ja mikä on vaikuttanut meihin tavalla tai toisella epäedullisesti? Sanomalla itsellemme, miten väärin, miten jumalatonta on vihata veljeämme; yrittämällä antaa anteeksi ja unohtaa; yrittämällä suhtautua asiaan järkevästi. Meidän täytyy myöntää, että se, joka on vahingoittanut meitä, ei ole pohjimmaltaan paha, sillä hän ei olisi silloin kristitty veli, vaan että hänessä on monia hyviä ominaisuuksia. Hän saattaa palvella Jehova Jumalaa yhtä hyvin kuin me tai vielä paremminkin! Me haluamme myös muistaa, että meidän on rakastettava lähimmäistämme niin kuin itseämme ja että rakkaus peittää syntien paljouden. Me voimme lisäksi sanoa itsellemme, että on typerää ja järjetöntä antaa toisen riistää iloamme. (Mark. 12:31; 1. Piet. 4:8) Tietysti, jos emme voi antaa anteeksi ja unohtaa, meidän on noudatettava Jeesuksen Matt. 18:15–17:ssä antamia ohjeita ja mentävä veljemme luo henkilökohtaisesti yrittääksemme voittaa hänet.

Kainin jumalattomasta menettelystä voidaan oppia vielä eräs läksy, nimittäin se, ettei meidän tule koskaan hylätä nuhdetta tai varoittavaa neuvoa. Tällaisen varoituksen voitaisiin sanoa olevan kuritusta, ja ”kurittava nuhde on elämän tie”. Kain kieltäytyi ylpeästi ja itsepäisesti kuuntelemasta Jehova Jumalalta itseltään hänelle tulevaa kurittavaa nuhdetta. Hänen menettelynsä oli yhtä typerä kuin jumalatonkin. Hän olisi voinut olla Messiaan esi-isä, mutta sen sijaan hänen sukunsa hävisi vedenpaisumuksessa. – Sananl. 6:23.

Ottakoot kaikki kristityt sydämelleen Johanneksen neuvon rakastaa veljiään ja varoa vihan juurtumista! Olkoot he samalla aina valmiita ottamaan vastaan kurittavan nuhteen!