Kenellä on oikeus maailmanhallintoon?
1. Minkä kysymyksen loppunäytöksen edessä maailma nyt on ja miksi?
IHMISET käsittävät nyt jokaisessa kansassa maan päällä, että maailman edessä on loppunäytös maailmanhallintoa koskevassa asiassa. On useita maailmankatsomuksia. Eräs niistä alistaa kaiken ja jokaisen valtion johtoon. Erään toisen mukaan on yksityisellä ihmisellä sanomista hallituksessa kunkin osallistuessa ylimpään valtaan. Eräs maailmankatsomus erottaa pois uskonnon ja panee sen sijaan sellaista, mikä on itse asiassa myös uskontoa, ateismin, yrittäen käännyttää kaikki sen oppeihin. Toinen taas sanoo, että uskonto – mikä uskonto tahansa, minkä valitset – on välttämätön tyydyttävän hallituksen jatkuvuudelle.
2. Mitkä kysymykset voimme tässä yhteydessä hyvin tehdä?
2 Onko millään hallitusmuodolla oikeutta hallita tätä maata? Jos on, niin onko se oikea hallitus, jolla on valta ottaa tämä hallinto ja käyttää sitä ihmisten hyväksi? Onko uskonnolla mitään sijaa tässä hallituksessa? Ja onko sinun valitsemallasi hallituksella tai uskonnolla mitään vaikutusta siihen hallitusmuotoon, minkä tämä maa saa, tai paremmin sanoen, ratkaiseeko se, sallitaanko sinun elää sen hallituksen alaisuudessa vai ei?
3. Miten Luoja on tehnyt meille mahdolliseksi luotettavien vastausten saamisen näihin kysymyksiin?
3 Taivaan ja maan Luoja tiesi ja ennusti kauan sitten ennalta nykyisen pulmatilanteen, ja hän asetti ymmärtäväisesti ja empatiaa osoittaen vanhurskaat ohjeet tälle hallitukselle ja sanoi, kuka on hallitseva. Eikä tässä kaikki, vaan hän käytti myös erästä kansaa näyttämään täydellisen mallin maalle tarkoittamastaan hallinnosta. Tällöin hän osoitti, millainen suhde meidän hallituksen- ja uskonnonvalinnallamme on toiveisiimme saada elää tämän hänen varaamansa hallituksen alaisuudessa.
4. Missä Raamatun ennustuksessa on tämän aiheen ymmärtämisen avain?
4 Avain tämän asian ymmärtämiseen on 1. Mooseksen kirjan 49. luvun 10. jakeessa: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja [kunnes tulee Siilo, Um] jota kansat tottelevat.” Siilon ymmärretään merkitsevän ’se, jonka se on’. Saadaksemme tietää, kuka hän on ja mitä hänen valtikkansa alainen hallitus merkitsee meille, meidän täytyy palata siihen kansaan, jolle tämä profeetallinen lausunto esitettiin, ja katsoa, miten Jumala menetteli sen kanssa muodostaakseen esikuvia tästä tulevasta Siilosta ja hänen hallituksestaan.
JUMALA, NÄKYMÄTÖN YKSINVALTIAS
5. a) Kun tarkastelemme sitä kansaa, jolle Siiloa koskeva ennustus annettiin, niin mihin velvollisuuksiin se on ryhtymässä? b) Mikä vuodenaika on, kun se valmistautuu ylittämään Jordan-virran, ja miten ylimeno suoritetaan?
5 Sopiva aika katsahtaa tähän kansaan on silloin, kun se on ryhtymässä maan valloittamis- ja hallitsemisvelvollisuuksiin. On kevätaika, pahin aika ylittää Jordanin virta, sillä se on juuri tulvimassa, kun israelilaiset ja heitä seuraava suuri sekakansa lähestyvät mennäkseen joen yli Kanaaniin. Mutta tämä ei ole mikään pulma kaikkeuden Yksinvaltiaalle. Kohta kun kultaista liitonarkkia kantavien pappien jalat koskettavat tulvavettä, se alkaa yliluonnollisesti laskea ja valuu lyhyessä hetkessä Kuolleeseen mereen jättäen joenuoman kuivaksi. Näiden pappien seisoessa paikallaan keskellä joenuomaa miljoonat ihmiset karjoineen menevät sen yli Kanaanin maahan. Sitten seuraa Jumalan arkki, ja tulvavedet virtaavat jälleen yli joen äyräitten.
6. Mihin juhlaan israelilaiset alkavat heti valmistautua, ja mitä on tehtävä tätä valmisteltaessa?
6 Kanaanin pakana-asukkaat tarkkailevat tätä, ja millaisen kauhun se herättääkään heidän sydämessään! Israel menee virran yli Jumalan täydellisessä johdossa ja ajoittamana niisanin 10. päivänä, juuri sinä päivänä, jona heidän täytyy ottaa pääsiäislammas asuntoihinsa. Mutta ennen kuin pääsiäisateria voidaan nauttia, täytyy suorittaa yleinen miespuolisten henkilöitten ympärileikkaus. Joosua, Kaaleb ja papit ja leeviläiset olivat jo ympärileikattuja, mutta eivät muut, ne, jotka olivat syntyneet 40-vuotisen autiomaavaelluksen aikana. Niisanin 14. päivänä ovat kaikki toipuneet, ja he viettävät pääsiäistä aikanaan Gilgalissa, lähellä muurein ympäröityä Jerikon kaupunkia. – Joos. 5:1–10.
7. a) Mikä 40 vuotta kestänyt huolto lakkaa nyt ja miksi? b) Minkä piti alkaa tänä vuonna, ja miksi se on tärkeä? c) Miten monta riemu- ja sapattivuotta heidän piti viettää vuoteen 607 eKr. mennessä?
7 Israelilaiset ovat nyt siinä ”maassa, joka vuotaa maitoa ja mettä”. Siksi Jumala lopettaa täsmälleen aikanaan mannan varaamisen, millä heitä on ruokittu 40 vuotta. (Joos. 5:11, 12) Tänä vuonna aletaan laskea sapattivuosien ja vapauden tuovien riemuvuosien viettoa. Niiden uskollinen pitäminen ratkaisee, saavatko he pysyä Jumalan antamassa maassaan vai eivät. Jumalan laki velvoittaa heidät tästä vuodesta, 1473 eKr., heidän viimeisen ihmiskuninkaansa, Sidkian, hallituksen loppuun (607 eKr.) viettämään 17 riemuvuotta ja 121 välillä olevaa sapattivuotta.
8. Miksi ensimmäisen määräaikaisen vuoden pituisen sapatin viettäminen vaati tosi uskoa Israelilta?
8 Israelilaisilla on Jumalan asettaman tuomarin Joosuan alaisuudessa kuutena seuraavana vuotena paljon tekemistä Kanaanin maan kansojen kukistamisessa ja alueen jakamisessa kahdelletoista sukukunnalle. Nyt heidän uskonsa joutuu tosi koetukselle, sillä maan täytyy nauttia seuraavana vuonna ensimmäistä sapattilevon vuottaan. Tottelevaiset israelilaiset elävät Jumalan siunauksen alaisina maan kahdeksannen vuoden elonkorjuuseen asti. – 3. Moos. 25:18–22; Joos. 14:1–17:18.
9. Ketkä hallitsevat Jerusalemia tähän aikaan?
9 Nyt, yli 300 vuotta Aabrahamin ajasta, kuningas Melkisedek ei ole enää Saalemissa (nykyisessä Jerusalemissa), ja pakanalliset jebusilaiset, Nimrodin serkut, pitävät kaupunkia hallussaan. Jerusalem on Benjaminin sukukunnan alueella Juudan alueen rajalla, mutta se on niin vahva kaupunki, että jebusilaiset pitävät sen hallussaan koko Israelin tuomarien ajan. – Tuom. 1:21.
10. Miksi Siilon ja Sikemin kaupungit ovat merkityksellisiä tähän aikaan?
10 Israelilaiset sijoittavat tabernaakkelin Siiloon, noin 32 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista ja 16 kilometriä etelään Sikemin leeviläiskaupungista. Kaksitoista sukukuntaa menevät Siiloon uhraamaan ja viettämään pääsiäistä ja viikkojuhlaa eli ”helluntaita”. Sikem on myös ”turvakaupunki”, mihin tahaton miehentappaja voi juosta suojaan verenkostajalta. – Joos. 20:7; 21:20, 21.
ON TEHTÄVÄ VALINTA
11–13. Minkä palvonnan valinnan Joosua asettaa Israelin eteen Sikemissä ja minkä historiallisen taustan perusteella?
11 Joosua pitää Sikemissä elämänsä lopun lähestyessä jäähyväispuheensa kansalle asettaen voimakkaasti sen eteen valinnan joko palvella Babylonian jumalia tai ainoaa elävää tosi Jumalaa, Jehovaa. Hän sanoo:
12 ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran . . . ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi . . . Jaakob ja hänen poikansa menivät Egyptiin. Sitten minä . . . rankaisin Egyptiä . . . ja sen jälkeen minä vein teidät sieltä pois.
13 ”Niin peljätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran [Eufratin] ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” – Joos. 24:1–15.
14. Mikä valinta heidän täytyi suorittaa saadakseen iloita tulevan Siilon hallinnosta?
14 Katsoen siis Siilon tuloon, hänen ”jonka se on”, heidän täytyy valita tosi uskonto voidakseen iloita tästä hallitsijasta, kun hän tulee. Joosua esittää tämän valinnan Babylonian jumalien ja Jehovan välillä kolmannen kuningassuvun hallitessa muinaisessa Babylonissa kaukana idässä. Maailman ihmiset eivät juuri ymmärrä nykyään olevansa saman valinnan edessä näinä sen Suuren Babylonin viimeisinä päivinä, jonka kukistuminen on edeltäkerrottu pyhän Raamatun ennustuksissa.
15. Minkä valinnan israelilaiset tekevät tällöin ja millaisin seurauksin?
15 Tässä on meille esimerkki nykyään tehtävästä oikeasta valinnasta. Israelilaiset vastaavat: ”Me palvelemme Herraa, sillä hän on meidän Jumalamme.” (Joos. 24:16–22) Osoittautuuko tämä oikea valinta palvonta-asiassa vaikutukseltaan hyväksi heidän palvelukselleen heidän Kuninkaansa Jehovan hallinnon alaisuudessa? Kertomus sanoo: ”Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.” – Tuom. 2:7.
16. Mikä on Jehovan asema Israeliin nähden tuomarien aikana, ja miten kansa lopulta hylkää tämän järjestelyn?
16 Jehova hallitsee todellisena Kuninkaana, Israelin taivaallisena Kuninkaana, tuomari Joosuan ajasta lähtien 356 vuotta, joiden aikana hänen asettamansa tuomarit jakavat oikeutta ja vapauttavat Israelin sen vihollisista. Samuelin, viimeisen tuomarin ja profeetan, aikana toteutuvat Jehovan sanat: israelilaiset pyytävät näkyvää ihmiskuningasta. Jehova lohduttaa loukkaantunutta Samuelia seuraavin sanoin: ”Kuule kansan ääntä . . . sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.”
17. a) Ilmaiseeko tämä kuninkaanpyyntö uuden taipumuksen kansassa? b) Keitä he jäljittelevät vaatiessaan itsepäisesti ihmiskuningasta?
17 Osoittaen, että heidän täytyy harjoittaa oikeaa palvontaa saadakseen nauttia hänen kuninkuudestaan, Jumala sanoo Samuelille: ”Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.” Samuel varoittaa sitten, mitä se merkitsee, ettei Jumala ole yksinomaan heidän Kuninkaansa, mutta israelilaiset sanovat: ”Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat [Babyloniakin].” – 1. Sam. 8:1–20.
IHMISKUNINKAAN KOETUS
18. Mistä sukukunnasta Jehova valitsee Israelin ensimmäisen ihmiskuninkaan, ja merkitseekö tämä sitä, että tällä sukukunnalla on etu varata Messias?
18 Juudan sukukunta oli johtanut Luvatun maan asukkaitten kukistamista. (Tuom. 1:1–4) Mutta Jehova valitsee Saulin Benjaminin sukukunnasta Israelin ensimmäiseksi ihmiskuninkaaksi. Jumala ei tarjoa tässä Benjaminin sukukunnalle tilaisuutta Messiaan eli Kristuksen, sen voidellun Kuninkaan, varaamiseen, joka on oleva Eedenin puutarhassa luvatun Jumalan ”vaimon” Siemen. Hän, Siilo, oli tuleva Juudan sukukunnasta. Kuningas Saul joutuu nyt kumminkin koetukseen, ansaitseeko hänen perheensä sen, että kuninkuus jatkuu siinä. – 1. Sam. 9:1–11:15; 1. Moos. 49:27.
19. Minkä vakavan synnin Saul tekee hallituksensa alussa, ja mihin kuninkuutta koskevaan Jehovan päätökseen se johtaa?
19 Hallittuaan vain kaksi vuotta Saul epäonnistuu kokeessaan ottaen oikeudekseen suorittaa papin uhripalveluksen, toimia Melkisedekin kaltaisena kuningaspappina. Jumala sanoo sen tähden hänelle: ”Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi.” (1. Sam. 13:1–14) Kahdeksan vuotta myöhemmin tämä mies syntyy Juudan Beetlehemissä, vuonna 1107 eKr.
20. Miten Saul osoittaa edelleen sopimattomuutensa kuninkaaksi, ja mihin toimenpiteisiin Jehova ryhtyy sen takia?
20 Saul tulee yhä pahemmaksi ja suorittaa lopulta niin pahan kapinateon kuin muinaisen Babylonin harjoittama ”taikuuden synti” on. Jehova julistaa sitten, että kuninkaallinen hallinta reväistään ehdottomasti häneltä ja hänen suvultaan pois. (1. Sam. 15:1–29) Jehova lähettää Samuelin Beetlehemiin salaa voitelemaan nuoren Daavid-paimenen Juudan sukukunnasta Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Myöhemmin Daavid surmaa Jumalan antamalla rohkeudella filistealaisen jättiläisen Goljatin, ja Saul ottaa hänet sotajoukkoonsa, ja hänestä tulee sotajoukon komentaja. – 1. Sam. 16:1–23; 17:20–18:5.
21. a) Miten Saul suhtautuu ’Jumalan sydämen mukaiseen mieheen’? b) Miten Daavid ilmaisee oikeaa henkeä, ja mitä tärkeätä valmennusta hän saa?
21 Saul tulee lopulta Daavidin menestymisen johdosta kateelliseksi nähdessään Daavidissa mahdollisesti ’[Jehovan] sydämen mukaisen miehen’, jolle valtakunta on tuleva. (1. Sam. 18:6–9) Hän uhkaa jopa Daavidin henkeä, tekee Daavidista lainsuojattoman ja ajaa häntä takaa kuin villieläintä. Mutta Daavid ja hänen joukkonsa eivät koskaan iske takaisin ”Jehovan voideltua” vastaan. Jehova suojelee koko tämän ajan Daavidia valmentaen häntä kuninkuuteen kuin nuorta leijonaa, niin kuin on ennustettu 1. Mooseksen kirjan 49:9:nnessä. Hän on profeetallisesti kuvaava luvattua Siiloa.
BABYLONILAISEN USKONNON VALINTA AIHEUTTAA KUKISTUMISEN
22. a) Mihin Saul nyt turvautuu ja miksi? b) Millaisia olivat noituustoimet babylonialaisten keskuudessa? c) Keneen Een-Doorin noita saa lopulta yhteyden, ja mikä osoittaa, ettei sanoma tule Jehovalta? d) Millainen on Saulin loppu?
22 Kuningas Saulin edessä on hänen 40. hallitusvuotenaan taistelu filistealaisia vastaan lähellä Gilboan vuorta. Ymmärtäen olevansa Jehova Jumalan hylkäämä hän turvautuu noituuteen,a jonka hän oli alussa kieltänyt valtakunnassaan. Hän käy yöllä erään eloon jääneen noidan luona Een-Doorissa ja yrittää päästä hänen välityksellään kuolleen Samuelin yhteyteen saadakseen tietoja. Saul turvautuu täten demonismiin. Demoni personoi Samuelin Een-Doorin noidalle, hänen mielikuvitukselleen, ja lähettää hänen välityksellään kuningas Saulille tuomiosanoman. Ei ”huomenna”, niin kuin demoni väärin sanoo, vaan useita päiviä myöhemmin kuningas Saul ja hänen kolme poikaansa – eivät kaikki – kaatuvat Gilboan vuoren taistelussa. Kuningas Saul jouduttaa filistealaisnuolen haavoittamana omaa kuolemaansa heittäytymällä kuninkaanmiekkaansa. – 1. Sam. 28:4–25; 31:1–13.
23. Miten ’valtikka ja hallitsijansauva’ joutuvat lopulta Juudalle?
23 Sitten tulevat Juudan miehet pappien kaupungissa Hebronissa voitelemaan Daavidin Juudan huoneen kuninkaaksi vuonna 1077 eKr. (Joos. 21:9–12; 2. Sam. 1:1–2:4) Jonkin ajan kuluttua tulevat muut sukukunnat kuningas Daavidin luo Hebroniin ja tekevät hänen kanssaan liiton Jehovan edessä sekä voitelevat hänet Israelin kuninkaaksi. ”Daavid oli kolmenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi neljäkymmentä vuotta. Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta, ja [benjaminilaisessa] Jerusalemissa hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa kolmekymmentä kolme vuotta.” Jerusalem oli tähän aikaan (1070 eKr.) jebusilaisten linnoitus. – 2. Sam. 5:1–5.
”HÄN, JONKA SE ON”
24. Miten kauan ’valtikan ja hallitsijansauvan’ ennustettiin pysyvän Juudalta?
24 Tällöin, kun Daavid voidellaan kolmannen kerran, tulee koko Israelin valtikka ja hallitsijansauva Juudan sukukunnalle pysyäkseen tässä sukukunnassa patriarkka Jaakobin ennustuksen täyttymykseksi: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.” – 1. Moos. 49:10.
25, 26. Miten apostoli Paavali ilmaisi tämän osoittautuneen todeksi?
25 Apostoli Paavali osoitti, miten tämä ennustus osoittautui todeksi, kun hän sanoi:
26 ”Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, . . . Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi.” – Apt. 13:16–23.
27. a) Kuka oli Jesajan 11:1:sen ”vesa”, ja mitä hänestä ennustettiin? b) Millä kolmella tavalla Jeesus osoittautui ”Iisain juureksi”?
27 Kuningas Daavid oli Iisain poika, ja Jesajan 11:1, 2, 10:nnessä lausuttu ennustus täyttyi Jeesuksessa, joka oli Daavidin jälkeläinen: ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, . . . Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.” Tästä Jeesuksesta, Iisain jälkeläisestä Daavidin kautta, tuli myös ”Iisain juuri” kolmessa suhteessa. 1) Jeesus Kristus on pitänyt Iisain sukuhaaran elossa tulemalla Iisain pysyväksi perilliseksi. 2) Hänestä tulee Daavidin Herra ja siten Daavidin isän Iisainkin Herra, kuten apostoli Pietari selitti Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33 jKr.: ”Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi [Daavidille] ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.’” (Apt. 2:14, 34–36; Ps. 110:1; Matt. 22:41–45) 3) Kristus on nyt Pelastaja, ja hän herättää hallitessaan tuhat vuotta ihmiskuntaa Iisain samoin kuin hänen Poikansa Daavidinkin kuolleista. – Jes. 9:5; Joh. 5:26–29.
28. a) Kenet Luoja on määrännyt ’häneksi, jonka se on’, ja mitä voimme varmasti tietää hänen tekevän? b) Mikä valinta meidän tulee sen tähden viisaasti tehdä?
28 Ei voi olla epäilystäkään siitä, että kaikkeuden Luoja ja Yksinvaltias on tehnyt tästä Jeesuksesta Kristuksesta ’hänet, jonka se on’. Hän ei ole osoittanut tätä ainoastaan menettelyillään Israelin kansan kanssa ja sen kanssa tekemillään liitoilla, vaan hän on myös koetellut ja todennut hänet siksi Täydelliseksi, jonka nuhteettomuus Jehovan edessä on järkkymätön, joka toteuttaa kaikki Hänen tuomionsa täysin asiaankuuluvasti ja oikeudenmukaisesti pannen Jumalan oikeat periaatteet ja lait voimaan kautta maan. Hän on ikuisesti Melkisedekin kaltainen kuningas-pappi, joten hän on Jumalan päämies hallituksessa ja Jumalan tosi palvonnan Ylimmäinen Pappi. On tehtävä palvonnan ja hallituksen valinta. Me emme voi perustaa Siilon hallitusta maan päälle, mutta tekemämme valinta vaikuttaa suuresti elämäämme ja elämäntoiveisiimme suuren Siilon, ’hänen, jonka se on’, rauhaisan hallituksen alaisuudessa. Tämä todistetaan vielä havainnollisesti seuraavissa Vartiotornin numeroissa.
[Alaviitteet]
a Muinaisen Babylonian noituudesta luemme: ”Babylonialaiset pelkäsivät kovasti erästä toista ihmisluokkaa, nimittäin noitia ja velhoja. Nämä olivat tavallisesti sellaisia miehiä ja naisia, jotka olivat epämuodostuneita tai joilla oli jokin ruumiillinen omituisuus, mikä pani heidän naapurinsa uskomaan heidän olevan läheisessä yhteydessä perkeleitten kanssa ja toimineen toisinaan pahan voimien asuinsijoina. Koska heillä oli ihmisen äly, heitä pidettiin usein turmiollisempina kuin itse perkeleitä. He hallitsivat erityisesti pahaa silmää ja pahaa lumousta ja käyttivät hyväkseen kaikkia sellaisten pappien menettelyjä, jotka manasivat pois perkeleitä, mutta pahoista vaikuttimista ja vahingoittamistarkoituksessa. Papit hallitsivat valkoista magiaa ja noidat ja velhot mustaa magiaa. Loitsu, joka papin suussa teki sairaan ihmisen terveeksi, aiheutti noidan suussa hänen kuolemansa.” – Sir E. A. Wallis Budge, Babylonian Life and History, 1925:n painos, sivu 150.