aikanaan ajattelemaan heidän tavallaan. Me tarvitsemme puhdasmielisten kristittyjen oikeaa seuraa.

Varo erityisesti kevytmielistä käytöstä. Karta kaikkia tapoja, mitkä ovat omiaan herättämään sopimatonta sukupuolihalua, kuten esimerkiksi teini-ikäisten nykyistä tapaa pitää vakituista tyttö- tai poikaystävää, kun he eivät voi toivoa pääsevänsä naimisiin vuosikausiin, tai niin kuin ne naineet tekevät, jotka osoittavat kiintymystä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia kohtaan, jotka eivät ole heidän puolisojaan. Karta kaikkea pornografista kirjallisuutta, sarjakuvalehdet mukaan luettuna. Pysy poissa kaikista huvituksista, mitkä korostavat epäpuhtaita aiheita. Vältä kaikkia lauluja ja tansseja, mitkä ovat sukupuolisesti kiihottavia.

Jos seurustelet, suunnitelkaa niin, että täytätte yhdessäoloajan rakentavilla ja hyödyllisillä asioilla. Antakaa terveellisten asiain, kuten leikkien tai urheilun, hyvän kirjallisuuden, erityisesti Raamatun lukemisen, tai Jumalan palveluksen, täyttää mielenne, keskustelunne ja tekonne.

Olemmepa nuoria tai vanhoja, naineita tai naimattomia, niin kaikkien tulee pitää mielessään, että Jumala näkee meidät joka aika. Hän ”ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal. 6:7, 8) Tee Jumalan tahto. Suojaudu turmeluksen niittämistä vastaan olemalla leikittelemättä sukupuolisella moraalittomuudella, silloin Jumala siunaa sinut iankaikkisella elämällä uudessa asiainjärjestyksessään!

Lukijain kysymyksiä

● Mikä ratkaisi Jumalan hyväksymyksen Aabelin uhrille ja hylkäyksen Kainin uhrille? – C. C., Yhdysvallat.

Raamatussa ei mikään osoita, että Jumala olisi antanut Aadamin lapsille minkäänlaisia ohjeita niiden uhrien suhteen, mitkä olivat otollisia hänelle. Tästä on esitetty erilaisia selityksiä, mutta näyttää järkevimmältä otaksua, että Kain ja Aabel yksinkertaisesti uhrasivat, mitä heillä oli käsillä ammattiensa mukaan. He olivat epäilemättä kuulleet vanhemmiltaan kertomuksen Jumalan heihin kohdistuneesta epäsuosiosta siksi, että he söivät kiellettyä hedelmää, ja niin kumpikin yritti omalla tavallaan saada Luojansa hyväksynnän. – 1. Moos. 4:2–5.

Jollei Jumala olisi tunnustanut vastaanottaneensa kumpaakaan uhria, ei olisi ollut mitään keinoa tietää, oliko Kainin uhri vilpitön vai ei. Mutta kun Jumala hyväksyi Aabelin uhrin eikä Kainin uhria, niin heti kävi ilmi, ettei Kain ollut vilpitön, ettei hän ollut ensi sijassa huolissaan Jumalan suosion saamisesta, vaan sen sijaan nuoremman veljensä edellä pysymisestä. Niinpä luemmekin: Kain ”oli pahasta [paholaisesta, Um] ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.” Kainin teot eivät olleet pahat siinä, että hän tarjosi vääränlaatuista uhria, kedon hedelmiä verenvuodatusta vaativan eläimen sijasta, vaan siinä, että hän uhrasi nämä hedelmät väärästä vaikuttimesta. Jos hänen vaikuttimensa olisi ollut oikea, niin kun hän havaitsi, että Aabelin uhri hyväksyttiin, kun taas hänen uhrinsa hylättiin, hän olisi miettinyt, missä vika oli, ja olisi noudattanut nuoremman veljensä esimerkkiä ja siten saanut myös Jumalan hyväksymisen. Aabelin tappaminen oli todellisuudessa hänen ennalta harkitsemansa murha, mikä osoitti, kuinka paha hän todella oli ylpeyden juurruttaessa murhanhimoisen vihan hänen sydämeensä. – 1. Joh. 3:12; 1. Moos. 4:8.

Aabelin uhri hyväksyttiin, koska se oli oikealaatuinen ja uhrattu uskossa. Kainilta puuttui usko, mutta tämä seikka tuli esiin vasta kun hän huomasi, että Jumala ei hyväksynytkään hänen uhriaan. Me luemmekin: ”Uskon kautta uhrasi