Viattomuus säilyy kunnioittamalla veren pyhyyttä

”Minä olen viaton kaikkien vereen.” – Apt. 20:26.

 1. Miten kallis on meidän veremme meille, ja miten Kristuksen ajatustapa Kuninkaana eroaa atomipommeja räjäyttelevien asenteesta?

MITEN kallisarvoista ruumiissamme virtaava veri onkaan! Meidän elämämme riippuu verestä, ja sitä on yhdestä kymmenesosasta yhteen kahdestoistaosaan ruumiistamme. Meitä värisyttää luonnollisesti sen kauttaaltaan kohtalokkaan sairauden vähinkin lisääntymisen uhka, mikä tunnetaan leukemiana. Tämä uhka johtuu maanpinnan yläpuolella räjähtävien atomipommien radioaktiivisesta tuhkasta. Neuvostoliitto kaksinkertaisti vuoden 1958 syksyllä kuukauden kestäneellä kiihkeällä atomikokeilullaan radioaktiivisten aineitten määrän maamme ilmakehässä, sanoi toht. W. E. Libby, Amerikan Atomienergiakomission tiedemiesjäsen. Tämä lisää maailmanlaajuisesti sitä uhkaa, mikä siitä on verelle. Kuinka niin? Maanpinnan yläpuolella suoritettujen atomipommiräjäytysten tuhkasateesta ihmiselle koituvista vaaroista on merkityksellisin kemikaali, mikä tunnetaan strontium 90:nä, pitkäikäinen radioaktiivinen aine, mikä voi aiheuttaa luusyöpää ja leukemiaa. Meidän veremme muodostuu luittemme ytimessä. (New York Times, maalisk. 14. 1959) Tällaisia ihmiskunnan verelle uhkana olevia räjäytyksiä suorittavien ihmisten ajatustapa on varmasti aivan erilainen kuin Kristuksen, jonka Luojamme on määrännyt uuden maailman Kuninkaaksi. Pyhä ennustus sanoo tästä Kuninkaasta: ”[Hän] pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” – Ps. 72:13, 14.

 2. Mitä ihmiset eivät käsitä yleensä nykyään paljoakaan verta koskevista Jumalan laeista, ja miksi meidän tulee ottaa selvää tästä?

² Kukaan ei tunne paremmin veren arvoa ja veren ja elämän läheistä yhteyttä kuin tämän animaalisissa ruumiissa elävän, liikkuvan kudoksen Luoja. Hän antoi kauan sitten meidän Luojanamme ja elämämme Antajana verta koskevat lait. Nämä lait ilmaisivat, että hän liitti vereen pyhyyden. Ihmiset eivät nykyään käsitä suurestikaan olevansa verta koskevan Luojan lain alaisuudessa ja että heitä rangaistaan sen pyhyyden loukkaamisesta. Se ei ole suinkaan kevyt rangaistus, vaan se vaatii koko heidän elämänsä. Yli 4 327 vuotta on kulunut Nooan ajan vedenpaisumuksesta, mutta Jumalan silloin veren pyhyydestä julistama laki on yhä voimassa. Ja, mikä on vielä tärkeämpää, se koskee koko ihmiskuntaa, sillä me kaikki, olemmepa me juutalaisia tai emme, olemme polveutuneet niistä ei-juutalaisista, joille hänen pyhä lakinsa julistettiin, Nooasta ja hänen pojistaan Seemistä, Haamista ja Jaafetista. Meidän elämämme on riippuvainen siitä, otammeko me selvää tästä laista ja pidämmekö me sen. Me saamme hyötyä ja valistusta, jos panemme merkille, mitä tämä koko nykyään elävälle ihmiskunnalle annettu laki sanoo.

 3, 4. a) Mitä voidaan sanoa siitä, oliko Nooan vedenpaisumuksen jälkeen esittämä uhri rikos veren pyhyyttä vastaan? b) Mitä Jehova sanoi verestä Nooalle antamassaan laissa?

³ Kun Nooa ja hänen matkustajatoverinsa tulivat ulos arkista, missä he ja maaeläimet sekä linnut olivat läpäisseet elossa suurimman tulvan, mitä ihminen on kokenut, niin hän johti perheensä uhraamaan Jumalalle. Nooa tappoi joitakuita kaikista puhtaista maaeläimistä ja linnuista Araratin vuorella. Tämä ei ollut veren pyhyyden rikkomista. Yli tuhat viisisataa vuotta ennen vedenpaisumusta oli uskollinen Aabel, Aadamin toinen poika, uhrannut veriuhrin, mikä merkitsi joidenkin hänen lammaslaumansa esikoisten tappamista. Mutta Jumala hyväksyi tämän uhrin ja todisti Aabelista, että hän oli vanhurskas, viaton. (1. Moos. 4:1–4; Hepr. 11:4) Jumala hyväksyi samaten Nooan esittämän puhtaitten maaeläinten ja lintujen uhrin, ja Nooasta ”tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee”. (1. Moos. 8:18–22; Hepr. 11:7) Lausuessaan hyväksymyksensä Nooalle ja hänen pojilleen Jumala, ihmissuvun Pelastaja, esitti meitä hallitsevan verta koskevan lakinsa. Me luemme:

⁴ ”Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne [sielujenne veren, Um] minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” – 1. Moos. 9:1–6.

 5. Miksi Jumalaa pelkäävät ihmiset eivät olleet syöneet lihaa ennen vedenpaisumusta, ja miten Jumala valtuutti ihmiset syömään lihaa vedenpaisumuksen jälkeen?

⁵ Aabel ei syönyt milloinkaan lihaa verineen, mikä on sen sielu eli elämä. Aabel oli Jumalaa pelkäävä mies, eikä ihmiskunnalle ollut vielä annettu Jumalan lupaa syödä maaeläinten ja lintujen ja kalojen lihaa. Nooa ja hänen kanssaan vedenpaisumuksessa varjeltuneet eivät myöskään olleet syöneet lihaa ennen vedenpaisumusta samasta syystä. Osoittaen täyttä kunnioitusta veren kallista arvoa ja merkitystä kohtaan Jumala salli nyt ihmiskunnan syödä maaeläinten ja lintujen lihaa, mutta ei yhdessä syötävän luomuksen veren kanssa.

 6. Kuka mainitsi ensiksi veren ja millaisissa olosuhteissa?

⁶ Jumala oli sallinut ja hyväksynyt ennen vedenpaisumustakin uhrieläinten veren vuodattamisen hänen pyhän alttarinsa ääressä, mutta lihaa ja verta sisältävää lihaa ei saanut ottaa ihmisruumiiseen ravinnoksi. Jumala itse mainitsee veren ensimmäiseksi Raamatussa. Kun Kain kieltäytyi tunnustamasta murhanneensa veljeänsä Aabelia, niin Jumala sanoi Kainille: ”Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäni.” – 1. Moos. 4:10, 11.

 7. Minkä tosiasian Jehova esitti viisituhatta viisisataa vuotta ennen kuin lääketieteilijät totesivat sen, ja mitä lääketiede jättää nyt huomioonottamatta?

⁷ Mainitsemalla Aabelin veren eikä hänen liharuumistaan Jumala osoitti, että elämä on veressä. Viisituhatta viisisataa vuotta ennen kuin lääketieteilijät todistivat asian, Jumala esitti, että elämän perusta on veressä. Nooalle kohta vedenpaisumuksen jälkeen antamassaan laissa Jumala sanoi selvästi, että elämä, juuri sielu, on veressä. Mutta nykyinen lääketiede kieltäytyy tunnustamasta Jumalan omaa lakia, mikä käskee kunnioittamaan veren pyhyyttä. Nykyinen lääketiede jättää huomioonottamatta, että tämä verta koskeva säädös sitoo nykyään koko ihmiskuntaa, joka on Jumalan kädestä tulevan rangaistuksen alainen siksi, että se rikkoo tätä verta koskevaa pyhää lakia.

 8, 9. a) Mistä ihmiskunta vieraantui pois Nimrodin aikana ja miksi? b) Miten Ruubenin sanat Joosefista painottivat sitä, että veri edustaa elämää?

⁸ Nooalla oli pojanpojanpoika nimeltä Nimrod, josta tuli Babylonin kuningas. Suurin osa ihmiskunnasta alkoi hänen vaikutuksestaan vieraantua pois veren pyhyyttä koskevan Jumalan oman lain pitämisestä. Se oli odotettavissakin, koska kuningas Nimrodista tuli huomattava ”Jehovaa vastustava metsästäjä”. (1. Moos. 10:8–10, Um) Aabraham, Jehova Jumalaan uskova mies, tuli Nimrodin aikaisemman valtakunnan lähistöltä. Aabrahamilla oli Iisakin ja Jaakobin välityksellä kaksitoista pojanpojanpoikaa, joista tuli Israelin kahdentoista sukukunnan päämiehet. Syntyi kateutta, ja erään sukukunnan päämiehen, Joosefin, elämä joutui uhanalaiseksi hänen veljiensä taholta. Yrittäessään pelastaa hänet sanoi vanhin veljeksistä, Ruuben: ”Älkää vuodattako verta.” Hänen veljensä eivät nähneet lopulta mitään hyötyä Joosefin tappamisesta ja ’hänen verensä salaamisesta’, ja he myivät hänet orjuuteen. Jehova Jumala korotti Joosefin Egyptissä vuosia myöhemmin orjuudesta ja vankeudesta faraon, Egyptin kuninkaan, pääministeriksi.

⁹ Nälänhädän torjumiseksi Palestiinassa lähetettiin kymmenen Joosefin aikaisemmin kateellista veljeä Egyptiin ostamaan tarvittavia ravintoaineita. Heidät saatettiin Joosefin eteen, mutta he eivät tunteneet häntä Egyptin pääministerinä. Pannakseen heidät koetukselle heidän sydämentilansa suhteen Joosef syytti heitä tulkin välityksellä vakoilijoiksi ja piti heitä kuolemanrangaistuksen uhan alaisuudessa. Oman elämänsä ollessa uhattuna nuo kymmenen veljeä muistivat syyllisyytensä ja alkoivat puhua hepreaksi, kuinka he olivat myyneet Joosefin mahdollisesti hänen kuolemakseen. Ruuben lausui silloin: ”Enkö minä sanonut teille: ’Älkää tehkö pahaa nuorukaista vastaan!’ Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä.” (1. Moos. 37:21–28; 42:21, 22) Israelilainen Ruuben käytti näin ollen samaa sanontaa, mitä Jehova Jumala oli käyttänyt määrätessään veren pyhyyttä koskevan lain koko ihmiskunnalle. Ruuben painotti sanoillaan sitä, että välttämättömän tarpeellinen veri edustaa ihmiselämää.

10. Miten Jehova vaati Israelin kanssa tekemässään liitossa sitä pitämään hänen Nooalle antamansa lain?

¹⁰ Jehova vapautti vuosisatoja myöhemmin Israelin kaksitoista sukukuntaa Egyptin orjuudesta ja toi ne Arabiassa olevan Siinain vuoren luo. Hän teki siellä Moosesta välimiehenä käyttäen liiton, asetti sopimusyhteyden itsensä ja Israelin kahdentoista sukukunnan välille, jotta hän olisi niiden Jumala ja jotta ne olisivat hänen valittu kansansa. Hän antoi israelilaisille kymmenen käskyn ohella satoja muita lakeja. Jotta he olisivat hänelle pyhä kansa, erossa maailman ei-israelilaisista kansoista, niin Jehova Jumala vaati heitä pitämään hänen heidän esi-isälleen Nooalle antamansa veren pyhyyttä koskevan lain. Siksi hän kielsi heitä ottamasta verta ihmisestä tai eläimestä omaan ruumiiseensa ravinnoksi.

11. Mikä kiellettiin Jehovan lailla muukalaisasukkailta sekä israelilaisilta ja miksi?

¹¹ Eräs hänen heille antamistaan laeista sanoi: ”Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten. Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansasta.” Ei edes heidän kansansa keskuudessa asuvien muukalaisten pitänyt sallia ottaa verta ravinnoksi. Jehovan laki sanoi: ”Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen, koska sielu on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: ’Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.’” – 3. Moos. 7:26, 27; 17:10–12.

12. Mitä McClintockin ja Strongin ”Cyclopaedia” sanoo veren kieltämisestä ravintona ja tämän kiellon rikkomisesta.

¹² McClintockin ja Strongin Cyclopaedia of Biblical, Theological and Ecclesiastical Literature [Raamatullisen, jumaluusopillisen ja kirkollisen kirjallisuuden tietosanakirja], I osa, sivu, 834, sanoo veren kieltämisestä ravintona: ”Niissä tapauksissa, joissa on esitetty kielto ruokavalion luvallisista ja luvattomista ravintoaineista, on syy, mikä on yleensä ilmaistu tekstissä, että ’veri on sielu’, ja se on määrätty vuodatettavaksi maahan kuin vesi. Mutta missä se on esitetty viitaten niihin uhrin osiin, mitkä tulee uhrata Herralle, niin silloin teksti painottaa edellisen syyn lisäksi, että ’veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä’. (3. Moos. xvii, 11, 12) Tämä jyrkkä määräys ei koskenut yksistään israelilaisia, vaan myöskin heidän keskuudessaan asuvia muukalaisia. Sen rikkomisesta määrätty rangaistus oli ’kansasta hävittäminen’, millä näkyy tarkoitettavan kuolemanrangaistusta (vertaa Heprealaisten x, 28:aan), vaikka onkin vaikeata varmistautua siitä, toteutettiinko se miekalla vai kivittämällä.”

13. Mitä tärkeitä seikkoja Jumalan israelilaisille metsästäjille antamat lait painottivat?

¹³ Jumala kielsi sen tähden jokaista israelilaista metsästäjää olemasta mahtavan babylonilaisen metsästäjän Nimrodin tapainen ja käski sen sijaan arvostamaan saaliin verta: ”Hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (3. Moos. 17:13, 14) Veri oli kuin sielu. Siksi Jehova Jumala sanoi edelleen jokaiselle hänen kanssaan liitossa olevalle metsästäjälle: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua [nefesh, hepreaksi] sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Älä syö sitä; vuodata se maahan niinkuin vesi.” (5. Moos. 12:23, 24) Sielun syöminen merkitsee Jumalan antaman elämän syömistä, ja tämä tekee syöjästä vastuullisen elämän ottamiseen pois Jumalalta.

KRISTITYT EIVÄT TEE POIKKEUSTA VERTA KOSKEVAN LAIN SUHTEEN

14, 15. a) Mitä varhaiset juutalaiskristityt ymmärsivät lakiliitosta ja Jumalan Nooalle antamasta omasta laista? b) Mitkä ohjeet hallitseva elin lähetti siitä syystä ei-juutalaisille kristityille?

¹⁴ Miten on nyt kristittyjen laita, niiden, jotka seuraavat todellisesti Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen askeleissa? Jeesus perusti maan päällä olevan kristillisen seurakunnan. Seurakunnan muodostivat kolme ja puoli vuotta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen yksinomaan ympärileikatut juutalaiset eli israelilaiset ja käännynnäiset. Nämä juutalaiset kristityt ymmärsivät, että lakiliitto, minkä Jehova Jumala teki Israelin kansan kanssa Mooseksen välityksellä, oli kumottu, ikään kuin naulattu kidutuspaaluun, mihin Jeesus Kristus naulittiin täydellisenä ihmisuhrina. Kristitty apostoli Paavali, joka oli aikaisemmin juutalainen fariseus, vahvisti tämän tosiasian. (Ef. 2:13–16; Kol. 2:13–17) Kristillinen seurakunta oli uudessa liitossa Jehova Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen vuodatetun veren perusteella. Mutta kristityt ymmärsivät siitä huolimatta olevansa yhä Jehovan Nooalle antaman oman lain alaisuudessa, mitä pyhää lakia ei ollut koskaan tehty tyhjäksi eikä kumottu. Siksi kaksitoista apostolia ja muut Jerusalemin seurakunnan kypsät kristityt lähettivät hallitsevana elimenä seuraavat ohjeet niillekin kastetuille kristityille, jotka eivät olleet aikaisemmin olleet ympärileikattuja juutalaisia.

¹⁵ ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” – Apt. 15:28, 29; 21:24, 25.

16. Mitä kristityt eivät saa tehdä lakiliiton kumoamisesta ja uuden liiton tekemisestä huolimatta ja miksi?

¹⁶ Vaikka lakiliitto kumottiin ja vaikka Jehova Jumala aloittikin uuden liiton, mikä vahvistettiin Jeesuksen Kristuksen uhriverellä, niin hän ei ollut muuttanut epäjumalanpalvelusta ja verta ja sukupuolista siveettömyyttä koskevaa lakiaan. Kristityt eivät voineet näin ollen palvoa Jumalaa käyttäen kuvia eli vertauskuvia; he eivät voineet tehdä aviorikosta eikä harjoittaa haureutta; he eivät voineet vuodattaa verta murhaten tai ravitsemalla ruumistaan lintujen, maaeläinten tai ihmisen verellä.

17. Miksi yhteisen maljan juominen Herran illallisella ei ole rikos verta koskevaa liittoa vastaan?

¹⁷ Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät tosin Herran illallista eli ehtoollista joka vuosi, missä vietossa kukin seurakunta osallistui yhteiseen viinimaljaan. Mutta he eivät juoneet uhri-Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kirjaimellista verta juodessaan tästä yhteisestä maljasta. Jo tunteja sitä ennen kuin roomalaiset sotilaat lävistivät paaluunnaulatun Jeesuksen vasemman kyljen, niin että siitä tuli verta ja vettä, Herra Jeesus oli ojentanut vertauskuvallisen maljan yhdelletoista uskolliselle apostolilleen Jerusalemin ylähuoneessa ja sanonut heille: ”Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä merkitsee minun ’liitonvertani’, joka on vuodatettava monen edestä syntien anteeksisaamiseksi. Mutta minä sanon teille: Minä en suinkaan juo tästä lähtien yhtään tätä viinipuun tuotetta [so. viiniä], ennen kuin sinä päivänä, jona minä juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Joh. 19:33–39; Matt. 26:26–29, Um) Tuossa maljassa ollut punainen viini vertauskuvasi Jeesuksen elämänverta, mikä piti vuodattaa uhrina Jumalalle meidän syntiemme poispuhdistamiseksi.

18. Millä tavalla Herran illallisen viettäjät osallistuvat Kristuksen vereen?

¹⁸ Apostoli Paavali kirjoitti vuosia myöhemmin Herran illallisen viettäjille: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?” (1. Kor. 10:16) Kun he joivat tästä muistomaljasta, niin se kuvasi, miten he osallistuvat Jeesuksen uhraaman ihmiselämän tuottamaan hyötyyn, mitä elämää hänen verensä edusti. He tekevät näin uskomalla häneen Sinä, joka kuoli ostaakseen heidät takaisin synnistä ja kuolemasta.

19. Miten Jumala valtuutti käyttämään verta elämän saamiseksi, ja miten tosi kristityt suhtautuvat näin ollen Nooalle esitettyyn lakiin?

¹⁹ Jumala oli valtuuttanut vuodattamaan uhrieläimen veren pyhälle alttarilleen hänelle uhrattuna elämänä. Kristityt tunnustivat sen mukaan Jeesuksen täydellisen ihmisveren vuodatetuksi Jumalan todelliselle uhrialttarille iankaikkisen elämän varaamiseksi kaikille, jotka ottavat vastaan hänen uhrinsa. Se oli näin ollen kallis veri, ja sillä oli ostovoima Jumalan silmissä. Apostoli Pietari kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan.” – 1. Piet. 1:18, 19.

20. Miksi Kristuksen veren vuodattaminen vaikutti eri tavalla juutalaisiin, jotka vaativat Pilatusta surmauttamaan Jeesuksen?

²⁰ Hänen verensä vuodattaminen Jumalan alttarille ei vaikuttanut siis noihin uskoviin kristittyihin samalla tavalla kuin niihin juutalaisiin, jotka vaativat roomalaista maaherraa surmaamaan Jeesuksen kidutuspaalussa. Maaherra Pilatus pesi kätensä vedellä kansanjoukon edessä ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.” He suostuivat katsomaan sanoen: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:24, 25) He myöntyivät halukkaasti omaksumaan vastuun Jeesuksen veren vuodatuksesta ja siirtämään tämän vastuun lapsilleen.

21. Mistä varhaiskristittyjä syytettiin siksi, että he joivat maljasta Herran illallisella, ja mitä heidän puolustautumisensa osoittaa Nooalle annetusta laista?

²¹ Varhaiskristityt viettivät joka vuosi Herran illallista, millä he joivat yhteisestä viinimaljasta, mikä kuvasi Jeesuksen verta. Epäuskoiset pakanat syyttivät epäilemättä kokonaan tai osaksi tästä syystä, että uskolliset kristityt juovat ihmisverta. Tämä oli yksi niistä vääristä syytöksistä, joita vastaan kristillisen seurakunnan edustajien oli puolustauduttava. He sulkivat näiden kristillisyyden vihollisten suut selittämällä, että ihmisen veri on aivan liian ylevää ja arvokkaampaa kuin eläimen veri ja että kristityt eivät suinkaan juo ihmisverta, vaan että on vastoin heidän Jumalansa lakia juoda edes eläintenkään, mykkien, järjettömien luontokappaleitten, verta. Lukuisat ovat todistukset siitä, että nuo uskolliset kristityt eivät ottaneet ihmisverta elimistöönsä missään tarkoituksessa. – Katso teoksia Origenes Ecclesiasticae tai Antiquities of the Christian Church [Kristillisen kirkon alkuperä], kirj. Joseph Bingham [1668–1723], 17. kirja, 5. luku, kappale 20.a

22. Milloin kristityiksi tekeytyvät alkoivat väittää Jumalan Nooalle antamaa lakia vastaan ja miten?

²² Vasta roomalaiskatolisen jumaluusoppineen Augustinuksen (354–430), Pohjois-Afrikan piispan, ajan jälkeen alkoivat kristityiksi tunnustautuvat ihmiset väittää, että Jumalan sääntö, mikä kielsi Kristuksen seuraajia nauttimasta verta ravintona, oli kielletty ainoastaan tilapäisesti ja että se ei ole nyt voimassa. Tämä väite kuului kumminkin kristityiksi tekeytyvien luopumiseen tosi uskosta, minkä luopumisen apostoli Paavali ennusti. – 2. Tess. 2:1–3.

23. Koska Jehova ei muutu, niin millä tavalla kristityt noudattavat Juudaan kehotusta ja pysyttelevät viattomina?

²³ Kun Jumala oli ennustanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen tulon temppeliin tuomitsemistyöhön, niin Hän sanoi: ”Minä, Herra, en muutu.” (Mal. 3:1–6) Nykyiset totiset, uskolliset kristityt noudattavat opetuslapsi Juudaan kehotusta ”kilvoitella sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”. (Juud. 3) He pysyvät tämän uskon mukaisesti viattomina vereen nähden. He välttävät rangaistusta, mikä johtuu veren pyhyyttä koskevan Jumalan muuttumattoman pyhän lain rikkomisesta. Jumala ei vaadi heidän kädestään kenenkään ihmisen elämää eli sielua.

[Alaviitteet]