Vanhemmat, kasvatatteko te lapsianne?

”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananl. 22:6.

 1. a) Milloin vanhempien tulee harkita lapsensa tulevaisuutta, ja miten perusteellinen kasvatusohjelma heidän tulee valmistaa? b) Mitkä päämäärä vanhempien tulee painaa lujasti lapsen mieleen, ja mikä vakuutus vanhemmille on annettu, jos he noudattavat Sananlaskujen 22:6:nnessa olevaa Jehovan kehotusta?

VANHEMMAT, pysähtykää jo ennen kuin teidän lapsenne syntyykään ja harkitkaa hänen tulevaisuuttansa, tavoitteita, mitkä te asetatte hänen eteensä, ja sitä miten hän voi saavuttaa ne tavoitteet teidän avullanne. Alkakaa tässä kohdassa laatia opetussarjoja niin perusteellisesti ja täydellisesti kuin suinkin voitte suunnitella. Olkaa valmiit opettamaan lapsellenne, miten hänen täytyy käyttäytyä jokaisella elämänsä askeleella. Kun hän alkaa ymmärtää – niin, varhaisessa lapsuudessa – selittäkää hänen edessään oleva tulevaisuus. Osoittakaa hänelle hänen velvollisuutensa ja vastuunsa. Antakaa hänelle opetusta ja ohjausta sen suhteen, miten tulee suorittaa ne velvollisuudet, välttää ne vaarat ja varmistaa ne siunaukset, mitkä kaikki ovat hänen edessään. Painakaa iankaikkisen elämän päämäärä lujasti lapsen mieleen puhumalla siitä joka päivä, ja johdattakaa sitten esimerkein häntä hitaasti, askel askeleelta, sitä elämän tietä, minkä olette viitoittaneet hänen eteensä, kunnes jokaisesta askeleesta on tullut lujaksi vahvistunut tottumus. Rukoilkaa lakkaamatta Jehovan siunausta kaikelle tälle opetukselle ja kasvatukselle. Silloin olette totelleet Jehovan kehotusta: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Meillä on Jumalan sana takeena siitä, että tällainen lapsen kasvatus hänen nuorena vaikutuksille alttiina ollessaan ei häviä koskaan jäljettömiin ja että tällaiset hyvät tavat eivät häivy milloinkaan.

 2. Mitä heprealainen sana ”hhanákh” merkitsee, ja miten vanhempien tulee suhtautua lapsensa kasvatukseen?

² Heprealainen sana hhanákh, mikä on käännetty ”totuttamiseksi” tai ”perehdyttämiseksi”, merkitsee myös vihkimistä. Sitä käytetään useasti henkilön, huoneen tai minkä tahansa vihkimisestä Jumalan palvelukseen. Pyhittäkää sen tähden, vanhemmat, lapsenne Jumalalle ja opettakaa, kasvattakaa ja totuttakaa häntä kuriin Jumalan lapsena, jonka hän on uskonut teidän huoltoonne. ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” (Ps. 127:3) Jos vanhemmat ottavat huomioon nämä sanat ja valaisevat niitä omalla käytöksellään, niin silloin asetetaan heidän poikiensa ja tytärtensä eteen elämän tie selvästi, eivätkä he löydä mitään oikeutettua syytä poiketa siltä.

 3. Mikä läksy voidaan oppia eläinmaailmasta, ja mikä vanhempien täytyy saada lapsensa oppimaan?

³ Eläinmaailman vanhemmat näkevät paljon vaivaa kasvattaakseen poikasiaan varjeltumaan elossa. Ottakaamme kaurisemo ja sen pieni vasa esimerkiksi. Mitä tuo kauriin poikanen tietää ilkeästä vuorileijonasta ja siitä, kuinka voi välttyä joutumasta tämän voimakkaan pedon ruoaksi? Ei oikeastaan mitään. Mutta Jehova on antanut emokauriille viisautta varjeltumistekniikasta. Emokauris valmentaa vaistomaisesti pienokaisiaan pelastumaan vaaralta ja säilymään hengissä. Sen ensimmäinen sääntö on ehdoton tottelevaisuus opetusta kohtaan. Kun vaara uhkaa, niin kaurisemo käskee pienokaistaan makaamaan aivan liikkumattomana. Koska poikasella on suurenmoinen suojaväri ja kun se pysyy täysin hiljaa, niin se säilyy kätkössä vihollisiltaan. Leijona karjuu pelotellakseen pienokaisen liikkumaan ja ilmaisemaan, missä se on. Tuosta pienestä kauriista saattaisi näyttää viisaammalta hypähtää pystyyn ja juosta henkensä edestä, mutta miten kauas luulisit sen pääsevän, ennen kuin nälkäinen leijona ponkaisisi sen niskaan? Ei pitkällekään. Pienokainen tottelee emoaan, kunnes vaara on ohi. Emo palaa sitten ja ilmoittaa pienokaiselleen, että se voi liikkua jälleen vapaasti. Poikanen hyppii ympäri onnellisena siitä, että on elossa. Emo nuolaisee sitä hellästi sen tottelevaisuuden tähden. Niin, tottelevaisuus merkitsee elämää, tottelemattomuus merkitsee kuolemaa. Tämä tärkeä läksy täytyy ihmisvanhempienkin saada lapsensa oppimaan.

 4. Mitä vanhempien täytyy tuntea, ennen kuin he voivat opettaa Raamatun periaatteita, ja mitkä raamatullinen neuvo annetaan lapsille?

⁴ Ennen kuin vanhemmat voivat juurruttaa mieleen Jumalan sanassa, Raamatussa, esitetyt varjeltumismenettelyt, heidän itsensä täytyy tuntea ne ja antaa niiden ohjata itseään. Mooses sanoi israelilaisille vanhemmille: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.” Mooses selitti sen jälkeen: ”Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylösnoustessasi.” (5. Moos. 6:4–9) Jehova käskee lapsia kuuntelemaan tällaisia teokraattisesti valmentuneita vanhempia: ”Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” Lapset täytyy saattaa tietämään Jehovan tahdon heidän suhteensa olevan, että he kuuntelevat vanhempien opetusta, sillä se on elämän tie. – Sananl. 6:20–23; 4:10–13, 20–24.

KOTI, KASVATUKSEN KESKUS

 5. Mikä on lasten kasvatuksen keskus, kuka on sen pää, ja miksi tämä johto on välttämätön?

⁵ Koti on teokraattisen kasvatuksen keskus. Se, mitä kotona tapahtuu, vaikuttaa lapseen koko hänen lopun elämänsä ajan. Tämän kasvatuskeskuksen pää on isä. Hänen tulee kantaa vastuu ottamalla johto lastensa kasvattamisessa. Raamattu painottaa sitä pääosaa, mitä isien on näyteltävä lastensa opettamisessa, seuraavin sanoin: ”Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Toht. Benjamin Spock sanoo: ”Jotkut isät on kasvatettu ajattelemaan, että pienokaisten ja lasten kasvatus on kokonaan äidin tehtävä. Tämä on väärä ajatus.” Kuten Raamattu osoittaa, miehen täytyy olla lastensa kanssa heidän kehittymisekseen. Jollei hän ole heidän kanssaan, niin se vaikuttaa heidän kasvuunsa, halutkoonpa hän sitä tai ei. Lapsi on kovasti kiintynyt isäänsä. ”Minun isäni tietää, mistä hän puhuu”, sanoo lapsi. Mutta jos isä ei opeta eikä ota johtoa tai jos hän tulee liian arvostelevaksi tai tiukaksi tai ankaraksi, niin lapsi saa sisäisen vamman. Hän odottaa enemmän isältään ja täysin oikeutetusti.

 6. Mitkä viisi kotikasvatusta valaisevaa tekijää eräs koe paljasti?

⁶ Äskettäin tehtiin koe, mikä osoitti viisi tekijää, mitkä erottivat suuren joukon rikollisia lapsia suuresta joukosta ei-rikollisia lapsia. Tämä koe, mikä kesti kymmenen vuoden ajan, paljasti nämä erottavat tekijät seuraaviksi: 1) isän kuri, 2) äidin valvonta, 3) isän kiintymys, 4) äidin kiintymys ja 5) perheen yhtenäisyys. Yllättävä havainto oli, miten painavan merkityksen lapset panivat isän opastukselle, kiintymykselle ja kurille. Liian tiukka, ankara, kohtuuton isä asetettiin alas; luja, ystävällinen isä korkealle. Huolimaton äiti, joka salli lasten kuljeskella kadulla, arvioitiin huonoksi. Ei voida välttää sitä tosiseikkaa, että siitä kasvatuksesta, minkä lapset saavat kotona isältä ja äidiltä, riippuu suuressa määrin, tuleeko lapsista hyviä vai pahoja.

 7. Miksi pyhäkoulut eivät voi ottaa kodin sijaa kasvatuskeskuksina?

⁷ Vanhemmat eivät saa pettää itseään ja ajatella täyttävänsä lapsen kasvatusta koskevan Jumalan käskyn pelkästään lähettämällä hänet johonkin pyhäkouluun tai muuhun uskonnolliseen kokoukseen. Uskonnon perusopetus tulee saada kotona. Vanhemmat eivät voi siirtää tätä vastuuta keveästi toiselle. Tutkimukset osoittavat, että pyhäkoulujärjestelmällä ei ole Jumalan siunausta. Vaikka Yhdysvalloissa käy yli 36 000 000 lasta lähes 300 000 pyhäkoululuokassa, niin vain ”harvojen elämä muuttuu Kristuksen täyttämän tosi opetuslapsen elämäksi”, sanoi eräs huomattava pappi. Me emme halua lastemme kasvavan heiveröisen uskon ruoalla, vaan voimakkaalla hengellisellä ravinnolla, mikä kykenee muuttamaan heidät kypsiksi kristityiksi miehiksi ja naisiksi, joiden henkilöllisyys on uudistunut. Tällaisen opetuksen paikka on koti, missä vanhemmat ovat johtoasemassa.

SELVÄ PÄIVITTÄINEN OHJELMIA

 8. Mikä erityinen ohjelma vanhemmilla tulee olla lapsia varten, ja miksi nimenomaisen ajan asettaminen joka päivä on hyvin tärkeä?

⁸ Kotikasvatuksella on suurempi mahdollisuus onnistua, jos vanhemmat ovat laatineet selvän jokapäiväisen ohjelman lasten noudatettavaksi. Raamattua tulee lukea joka päivä määräaikaan, minkä jälkeen tulee seurata lyhyt kertaus, jotta nähtäisiin, ovatko lapset ymmärtäneet, mitä ovat lukeneet. Samaa menetelmää tulee noudattaa joka päivä, kun käsitellään päivän tekstiä ja sen selitystä Vartiotornista. Tulee pitää myös jokaviikkoinen raamatuntutkistelu lapsille sekä viikoittainen perheen Vartiotornin tutkistelu, mihin lapset tulee panna osallistumaan. Huomaa: jokaisen tällaisen kokouksen päivän ja ajankohdan tulee olla täsmällinen, niin että lapsi tietää sinä nimenomaisena päivänä ja tuntina tarkalleen, mitä on odotettavissa. Kun tutkistelutottumukset ovat kerran muodostuneet, niin niitä on vaikea rikkoa. Jos lapsi on silloin joskus poissa kotoa, niin hänen mielensä palaa siihen, mitä isä ja äiti tekevät kotona noina määrättyinä hetkinä. Tämä vetää lasta lähemmä perhepiiriä ja saa hänet harkitsemaan, mitä hyvää hän on oppinut kotona.

 9. Mainitse, mitä eri asioita vanhempien tulee opettaa lapsille ja miksi.

⁹ Lapset painavat asioita muistiinsa hyvin helposti. Harjaannuttakaa heitä painamaan mieleensä tärkeitä raamatunkohtia. Opettakaa heitä lausumaan Raamatun kirjojen nimet sekä muut raamatulliset nimet ja sanat oikein. Opettakaa heille Raamatun oppeja. Juurruttakaa heidän mieleensä kykyä tehdä ratkaisuja, erottaa oikea väärästä. Harjaannuttakaa heitä tahdonvoiman kehittämisessä. Se auttaa heitä vastustamaan kiusausta, kun he tulevat vanhemmiksi. Opettakaa heitä jakamaan toisille, mitä heillä on. Tämä kasvattaa heissä anteliaisuuden henkeä. Olkaa hitaat arvostelemaan, nopeat osoittamaan myötätuntoa. Lapsia täytyy opettaa kunnioittamaan pyhiä asioita ja osoittamaan huomaavaisuutta vanhempia veljiä ja sisaria kohtaan, sääliä sairaita ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan. (3. Moos. 19:32) Heille täytyy opettaa nöyryyttä, vaatimattomuutta ja moraalia. Kun lapsi on kymmenvuotias, niin se on ankaran moraalinen. Juurruta tähän vastaanottavaan mieleen Raamatun moraaliperiaatteet. Opeta hänelle, mikä on oikein ja mikä väärin suhteessa toiseen sukupuoleen, kuinka tulee käyttäytyä seurustelutilaisuuksissa ja niin edelleen. Suuret ja pienet seikat merkitsevät hyvin paljon noina vaikutuksille alttiina vuosina, joten, vanhemmat, valmentakaa lapsianne. Harjaannuttakaa heidät olemaan siistejä puvultaan, puhetavoiltaan sekä muissa suhteissa heidän ollessaan kotiensa yksinäisyydessä samoin kuin julkisuudessa. Kasvattakaa heidät pitämään huoli omista huoneistaan, kengistään, vaatteistaan jne. Opettakaa heille raha-asioissa ero kohtuuttomuuden ja kohtuullisuuden välillä, kitsauden ja anteliaisuuden välillä. Antakaa heidän luovuttaa omasta määrärahastaan Valtakunnansalin ylläpitoon. Antakaa heidän maksaa käyttämästään kirjallisuudesta, ja opettakaa siten heille rahan arvoa. Opettakaa heitä rukoilemaan ajattelua osoittavia, merkityksellisiä rukouksia. Juurruttakaa heihin parhaat menettelytavat, niin he ovat teille mitä kiitollisimpia siitä, että olette siten kasvattaneet heidät. Te saatte vuorostanne nauttia suurta iloa kärsivällisyydestänne ja ankarasta työstänne: ”Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” Mutta ”tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi”. ”Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.” (Sananl. 23:24, 25; 17:25, 21) Nuoruudessa annettu kasvatus tekee eron.

KURI JA KASVATUS

10. Miksi Maanoahin rukoillen noudattama menettely on hyvä esimerkki vanhemmille nykyään?

¹⁰ Vanhemmat, pyytäkää Jehovalta opastusta siinä, miten kasvatatte ja kuritatte lastanne. Maanoah, Simsonin isä, halusi poikansa kasvavan oikealla tavalla, ja siksi hän rukoili Jehovaa opastamaan poikansa kasvatusta. ”Oi Herra”, Maanoah rukoili, ”salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka on syntyvä.” ”Ja Jumala kuuli Maanoahin rukouksen, ja Jumalan enkeli tuli” opettamaan heitä. Heidän poikansa kasvoi uskolliseksi Jehovan palvelijaksi. (Tuom. 13:8–14) Noudattakaa tätä hyvää esimerkkiä, rukoilkaa Jehovalta ohjausta ja noudattakaa sitten hänen Sanassaan antamiaan neuvoja.

11. Miksi hyvät lapset tarvitsevat valvontaa ja ohjausta, ja mitä eri asiantuntijat sanovat lasten kurittamisesta?

¹¹ Miten hyviä lapsen aikomukset lienevätkin, hän on silti lapsi ja häntä täytyy käsitellä lapsena. Alituinen valvonta on välttämätön, koska ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen”, sanoo Sananlaskut, ”mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa”. Vanhempien täytyy olla järkevän johdonmukaisia opetuksessaan. Heidän täytyy tuntea, puhua ja toimia siten kuin he odottavat lapsen käyttäytyvän ja katsoa, että hän tekee niin. On aikoja, jolloin tulee käyttää kirjaimellista vitsaa perheen rauhan ja arvovallan säilyttämiseksi. Raamattu neuvoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” (Sananl. 22:15; 23:13, 14) Toht. Spock sanoo: ”Päättäväinen ohjaus, mikä johtuu kiintymyksestä, ei ole ainoastaan hyvä lapsille – he rakastavat sitä!” Isän ja äidin täytyy välittää kylliksi lapsestaan opettaakseen hänelle oikean ja väärän. J. Edgar Hoover, Yhdysvaltain rikosasiain viraston johtaja, sanoi: ”Kuri, kohtuullisesti ja johdonmukaisesti annettuna, synnyttää omanarvontuntoa ja kunnioitusta. Lapset haluavat – epätoivoisesti – saada kurinpitoa. Ulkonaisesti he saattavat kapinoida, mutta syvemmällä, missä luonne muodostuu, lapsi tahtoo, että hänelle sanotaan, mitä hän voi tehdä ja mitä ei. Hän tarvitsee tienviittoja, mitkä auttavat häntä asennoitumaan oikein maailmassa. Hän odottaa vanhempiensa olevan näitä tienviittoja. Jos vanhemmat ovat laiskoja tai välinpitämättömiä tai liian suvaitsevaisia, niin onko ihme, että lapsi kadottaa rakkautensa ja arvonantonsa heitä kohtaan? Miten lapsi voi katsoa jatkuvasti kunnioittaen isään tai äitiin, joka alituisesti sovittelee ja antaa hänelle perään?” Denverin nuorisotuomioistuimen tuomari Philip B. Gilliam Yhdysvaltain Coloradosta antoi samaan tapaan suoria, kiinnostavia ja hyödyllisiä neuvoja tunnollisille vanhemmille sanoen: ”Nuoret tarvitsevat paljon vanhempien rakkautta elämässään. Se merkitsee sen lujan kurin pitämistä, mitä he tarvitsevat ja tietämättään vaativat. Ja se merkitsee sitä, että vanhemmat antavat viisaasti itseltään, kokemuksistaan ja arvostelukyvystään.” Älä pidätä siis kuria poikaselta. Hyvä läimäys takamuksille ei tapa häntä. Se saa hänet varmistuneeksi siitä, että sinä pidät hänestä. Seuraavat raamatunpaikat painottavat kurinkäytön viisautta: Sananlaskut 3:11, 12; 4:1; 13:1, 24; 19:18; 22:15; 23:13, 14.

12. Osoita, miten näennäisesti selvä määräys saattaa olla sekava lapselle. Mitä vanhempien täytyy tehdä tehdäkseen opetuksen selväksi lapsille?

¹² Kämmenenläimäyksen ei tarvitse olla aina seurauksena, kun teidän lapsenne on tottelematon. Tahdikkuus, tasapaino, viisaus ja vähäinen hyvä arvostelukyky teidän, vanhempien, puolelta auttaa. Lämmin hymy riisuu aseet, pienet lapsetkaan eivät voi vastustaa sitä. Mutta ennen kuin nuhtelet lastasi, niin varmistaudu siitä, että hän on syyllinen etkä sinä itse. Sinä saatat esimerkiksi sanoa: ”Juhani, älä töhertele Seuran kirjoja tai saat selkääsi!” Se tuntuu kyllin selvältä sinusta itsestäsi, mutta entä Juhanista? Sinä sallit hänen piirrellä muihin kirjoihin. Hän näkee sinun alleviivaavan Raamattuasi, joten hänen pienessä päässään pyörii ajatus: ”Miksi ei juuri tähän saa töhriä?” Anna siis kasvattaessasi lasta hänen tietää asia sellaisella tavalla, että hän ymmärtää. ”Tämä kirja kuuluu isälle. Sinä et saa tehdä siihen merkkejä.” Tai: ”Tätä kirjaa tarjotaan ihmisille palvelustyössä. Siinä ei saa olla mitään merkkejä – ymmärrätkö?” Esitä hänelle syy määräykseesi. Lyöminen ei auta aina.

13, 14. a) Minkä päämäärän vanhemmat haluavat asettaa lapsensa eteen ja miten? b) Millä tavalla vanhemmat voivat valmentaa lastaan talosta-taloon-palveluksessa? c) Mitkä ominaisuudet auttavat lasta näkemään, että evankeliuminpalvelus on haluttava elämänura? d) Miten vanhemmat voivat harjaannuttaa lapsensa tekemään työtä ja omaksumaan vastuun?

¹³ Teokraattiset vanhemmat juurruttavat lapsensa mieleen halun tulla Jehovan palvelijaksi. Aseta tämä päämäärä varhain lapsen sydämelle. Sinä voit tehdä sen parhaiten antamalla itse hyvän esimerkin. Vie lapsi mukanasi palvellessasi talosta taloon, mennessäsi uusintakäynneille ja Raamatun kotitutkisteluihin. Selitä hänelle, miksi sinä mitäkin teet. Sinun täytyy varmistautua siitä, että lapsi ymmärtää, millä tavoin ja miksi hänen odotetaan tekevän jotain. Sano hänelle, miksi sinä pidit juuri sen saarnan ovella, miksi tarjosit kirjaa etkä lehtiä. Koeta saada hänet esittämään selityksiä. Istuta häneen kunnioitusta järkevin perustein. On parasta, ettei ole aina määräilevä. – 2. Moos. 12:26, 27.

¹⁴ Ystävällisyys, lämpö ja ymmärtämys sytyttävät suurelta osalta lapsessa halua tulla Jehovan todistajaksi. Ei riitä, että sinä vain sanot pojallesi tai tyttärellesi: ”Minä tahdon, että sinusta tulee Jehovan todistaja.” Lapsen täytyy nähdä sinussa hyvä syy sellaiseksi tulemiselle. Mitä sinä sanot, miten sinä elät ja käyttäydyt, sen lapsi punnitsee mielessään joko evankeliuminpalveluksen hyväksi tai sitä vastaan. Jos sinä siis yhdistät valmennukseesi hellän rakkauden ja kiintymyksen, niin lapsi näkee, että evankeliuminpalvelus on haluttava elämänura. Älä emmi kertoa lapsellesi, miten mielelläsi sinä otat hänet mukaasi Valtakunnansaliin ja kuinka tyytyväinen sinä olet, kun hän esittää ajatuksiaan ja tekee muistiinpanoja. Rohkaise häntä milloin vain voit ja tee se vilpittömästi. Sillä on suunnattoman hyvä vaikutus. Ilmaise arvostuksesi vähäisimmästäkin työstä, minkä hän saattaa suorittaa. Hän voi olla hidas ja saamaton, mutta muista, että hän on vielä lapsi. Eri seikkojen näkeminen ja tekeminen vie häneltä enemmän aikaa. Älä tee kaikesta suurta kysymystä. Pane asiat näyttämään luonnollisilta, helpoilta ja oikeilta, kun valmennat heitä. ”Niin kauan kuin jokin työ on huvia”, sanoo eräs harhakuvitelmista päässyt isä, ”lapset ovat toimeliaita, mutta kun työ käy totutuksi tai vaatii jotain erityistä ponnistelua, niin he kaikkoavat pois”. Tee siis astioiden pesusta, ruohikon leikkuusta, auton kiilloituksesta, Valtakunnansalin puhdistamisesta, palveluskeskuksen toiminnasta ja kenttäpalveluksesta mieluisia – ”huvi”! Ole kumminkin kärsivällinen lasten kanssa. Hyvien työtapojen ja -tottumusten muodostuminen vaatii aikaa. Mutta päämäärä voidaan saavuttaa aikuisten antaessa hyvän esimerkin ja toimiessa hyvin yhdessä lasten kanssa. Toht. Charlotte D. Elmott, Santa Barbaran koulujen alkeis- ja lukioluokkien johtaja Kaliforniasta, selitti: ”Kun nuoret tottuvat kerran johonkin työhön, niin he alkavat tosiaan tulla täysikasvuisiksi.” Harjaannuta heitä ottamaan ensiksi pieniä töitä ja sitten raskaampia tehtäviä ja vastuita. Pian he pystyvät ottamaan johdon palveluksessa sekä palvelijan velvollisuudet. Älä pidätä heiltä tätä etua. Anna lapsesi oppia myös jokin ammatti ja salli hänelle kenties myöskin jokin harrastus. Se auttaa häntä pysymään tasapainossa, kun hän tulee vanhemmaksi.

PIENET SEIKAT MERKITSEVÄT PALJON

15. Millä tavalla vanhemmat voivat käyttää tahdikkuutta kasvattaessaan lapsiaan?

¹⁵ Lapset ovat hyvin herkkätunteisia. Pienet seikat merkitsevät heille paljon. ”Jospa äiti ja isä olisivat vain arvostavampia”, he sanovat. Osoita arvostavasi heitä. Anna lapsellesi tunnustusta, milloin suinkin voit. Ole myötätuntoinen ja ymmärtäväinen. Sano: ”Pidin sitä kertausta melko vaikeana, mutta sinä sait hyvän pistemäärän.” Sano aina jotain hyvää lieventääksesi arvostelusi terävyyttä. ”Sinä pidit minusta hyvän puheen teokraattisessa palveluskoulussa, poikaseni. Mutta koeta jatkuvasti työskennellä niiden kohtien parantamiseksi, mitkä koulunpalvelija mainitsi.” Nuhtele vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä. Vaimenna silloinkin ne iskut rakkaudella ja kiintymyksen osoituksella sekä ymmärtäväisellä äänellä. Pidä mielessäsi: ”Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen.” Meitä käsketään myös ”olemaan lempeitä kaikkia kohtaan”, siis lapsiammekin kohtaan. – Sananl. 17:10; 2. Tim. 2:24, 25; Gal. 6:1.

16. Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa, ja miksi on tärkeätä, että vanhemmat varaavat aikaa kuunnellakseen lapsiaan?

¹⁶ Kaikkein tärkeintä lapsen kasvattamisessa on, että vanhemmat rakastavat lasta ollen kiintyneitä häneen, haluten hänen edistyvän hyvin, iloiten hänen kaikista hyvistä ominaisuuksistaan. Toht. Spock sanoo: Lapsi ”ilmaisee kiintymyksensä vanhempiinsa muovautumalla heidän kuvakseen, ei vain jäljitellen heidän taitojaan, toimiaan ja puhetapaansa, vaan aidosti yrittäen sivistyä ja olla heidän kaltaisensa. Suureksi osaksi tästä syystä poika haluaa toimia yhdessä miesten kanssa, olla urhea vaarassa, kohtelias naisille ja uskollinen työssä samoin kuin isänsäkin. Tämän tähden tyttö innostuu auttamaan kotona, pitämään lapsista (elävistä ja nukkelapsista) ja olemaan hellä toisia perheenjäseniä kohtaan niin kuin äitinsäkin.” Samalla tavalla sinunkin lapsesi haluaa noudattaa sinun esimerkkiäsi tullakseen Jumalan palvelijaksi. Anna hänelle sen tähden hyvä esimerkki. Osoita lapsille rakkautta ja myötätuntoa. Kuuntele heidän pulmiaan ja kokemuksiaan. Kun sinä kuuntelet heitä, niin he saavat sen käsityksen, että heidän ajatuksensa ovat tärkeitä sinusta, että sinä tiedät, mitä heidän mielessään on, että sinä välität heistä ja että voit auttaa heitä heidän pulmissaan. Jollet sinä kuuntele heitä, niin joku toinen kuuntelee. He voivat saada vääriä neuvoja.

17. a) Mitä jokainen lapsi tarvitsee, ja miten tämä voidaan järjestää? b) Miten vanhemmat voivat juurruttaa lapsiinsa lähetyshenkeä, ja mikä on suurin siunaus, minkä he voivat antaa lapsille?

¹⁷ Kasvata lapsiasi niin kuin haluaisit itse tulla kasvatetuksi. Huolehdi heistä. Vanhemmat, missä teidän lapsenne ovat nyt? Mitä he tekevät? Milloin te keskustelitte viimeksi sydämestä sydämeen heidän kanssaan? Jokaiselle lapselle on tarpeellista, että hänellä on vanhemmat kokonaan itsellään. Antakaa hänelle tämä mahdollisuus menemällä kävelylle hänen kanssaan. Näin hän saa tilaisuuden tutustua teihin. Viekää hänet kanssanne palvelukseen, huviretkille, ajeluille, leikkikää hänen kanssaan. Ottakaa lapsenne kastetoimituksiin, kaikkiin seurakunnan kokouksiin, oman maan ja kansainvälisiin Jehovan todistajain konventteihin. Milloin on mahdollista, työskennelkää hänen rinnallaan. Kehottakaa häntä saarnaamaan ja opettamaan lomatienraivaajana. Ottakaa hänet kanssanne palvelemaan sinne, missä tarve on suuri. Painakaa hänen nuoreen mieleensä lähetyshenki lukemalla ”Vuosikirjan” kokemuksia ja kestitsemällä lähetystyöntekijöitä ja tienraivaajia kodissanne. Opettakaa lastanne rakastamaan veljiä, Jumalan sanan totuutta ja uuden maailman yhteiskuntaa, sillä tämä on elämän tie. Mitä suurempaa siunausta voi isä tai äiti antaa lapselleen kuin hyvän opastuksen Valtakunnan palvelukseen, mikä juuri johtaa iankaikkiseen elämään?

18. a) Millaista opetusta saaneet lapset pitävät tavallisesti kiinni varhaisesta kasvatuksestaan? b) Mille oikea lastenkasvatus koituu kunniaksi?

¹⁸ Kun lapset kasvatetaan ahkeriksi, kun heitä hillitään ja oikaistaan asianmukaisella lujuudella ja samalla kiintymyksellä, kun heitä opetetaan kestämään vaikeuksia, pysymään paikassaan ja tottelemaan ja kun kaikki tämä vahvistetaan hyvillä esimerkeillä, mitkä heille näytetään, ja kun heidän puolestaan ja kanssaan esitetään alituisia rukouksia, niin lapset eivät yleensä poikkea tieltä. Heidän kasvatuksensa hyvät vaikutukset voidaan nähdä, minne he menevätkin ja niin kauan kuin he elävät. Tällaisista hyvin kasvatetuista lapsista tulee ilon lähde heidän vanhemmilleen. ”Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä.” (Sananl. 23:24) Totuttakaa siis, vanhemmat, lapsenne sille tielle, mitä hänen pitäisi kulkea. Jos sen teette, niin teidän lapsenne on iloksi teille, siunaukseksi teokraattiselle järjestölle ja kunniaksi sille järjestelylle, minkä Jehova on asettanut lasten kasvattamiselle, nimittäin kodille, missä isä ja äiti ovat avainasemissa.