todistajain Lontoossa pitämässä konventissa yleisen esitelmän ”Miksi maailmanvallat horjuvat? – parannuskeino” yhteydessä. Esitelmä pidetiin silloisen konventin esittämän päätöksen tueksi. Tuo päätös osoitti Kansainliiton olevan täydellinen epäonnistuma, että ”Saatanan sokaisevan vaikutuksen tähden on hallitsevien sekä hallittavien mieli kääntynyt pois totisesta Jumalasta” ja että ainoastaan Jumalan valtakunta kykenee poistamaan sen ”sokean tietämättömyyden”, mikä on kauan vaivannut ihmisiä. (Ilm. 16:10, 11) Samalla tavalla äskeinenkin, ympäri maapalloa hyväksytty vuoden 1963 päätös osoitti, että nykyistä ”Egyptiä” peittää Jumalan epäsuosion pimeys. Jehovan kansa on julkaissut paljon sellaista, mikä osoittaa, että ihmisten luulotellut pelastajat, yksilöt, liikkeet tai järjestöt, kuten Kansainliitto, jota tervehdittiin ”ainoana olemassa olevana valona”, eivät ole lainkaan valoja, pelastajia. Vuonna 1926 Lontoon konventissa pidetty yleinen esitelmä ja tehty päätös painettiin traktaatiksi ja sitä levitettiin 50 miljoona kappaletta. Vartiotorni-seura maksoi sen lisäksi kokosivun selostuksen tästä samasta sanomasta lontoolaisen Daily News-lehteen, jolla oli 800 000 lukijaa. Kaikki tällainen julkaisutoiminta osoittaa, miten synkkä on vastakuvallista Egyptiä peittävä pimeys, ja se muodostaa osan tästä vertauskuvallisesta yhdeksännestä vitsauksesta. Nämä Jehovan todistajain julistukset vitsaavat varmasti niitä, jotka pitävät moisia maallisia seikkoja valoina.

Kymmenes vitsaus: esikoisten surma

1, 2. Mikä oli kymmenes vitsaus, ja mikä vaikutus sillä oli faaraoon?

NYT tulemme muinaista Egyptiä kohdanneiden kymmenen vitsauksen huippuun, esikoisten kuolemaan. Tämän vitsauksen yksityiskohdat esitetään 2. Moos. 11:1–12:36:ssa. Millainen Jehovan voiman näyte se tapaus olikaan sekä varjelemisesta että hävittämisestä! Joka ainoa esikoispoika faaraon pojasta vankiluolassa olevan vangin poikaan asti samoin kuin jokaisen eläimenkin esikoinen tuhoutui. Egyptin jumalat osoitettiin avuttomiksi sinä yönä, joten ne eivät osoittautuneet lainkaan jumaliksi; varsinkaan Amon-Ra, kaikkien esikoisten otaksuttu varjelija. Missä hän oli sinä yönä? Nyt ei voinut olla epäilystäkään siitä, kumpi oli suurempi, faaraon Amon-Ra vai Mooseksen Jehova.

² Nyt unohtui faaraon uhkaus tappaa Mooses ja Aaron, jos hän vielä näkisi heidät uudelleen. Sen sijaan hän kiireesti lähetti noutamaan heidät ja sanoi: ”Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta, sekä te että israelilaiset; menkää ja palvelkaa Herraa, niinkuin olette puhuneet. Ottakaa myös lampaanne ja karjanne mukaan, . . . ja menkää ja rukoilkaa minullekin siunausta.” (2. Moos. 12:31, 32) Näin täyttyi varoitus, minkä Jehova aivan neuvottelujen alussa käski Mooseksen julistaa faaraolle: ”Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun