Raamatun ihmeitten ymmärtäminen

RAAMATUN ihmeet ovat kauan kiehtoneet Jumalan sanan lukijoita. Olet epäilemättä lukenut tai kuullut joistakin hämmästyttävistä ihmeteoista, jotka Jeesus Kristus suoritti, esimerkiksi siitä, kun hän muutti veden viiniksi ja herätti ihmisiä kuolleista. Jotkut ovat tietysti epäilleet Raamatun ihmeitä. Mutta kun hankit enemmän tietoa tästä merkittävästä aiheesta, niin pystyt paremmin auttamaan toisia ymmärtämään Raamatun ihmeitä, mikä rakentaa heidän uskoaan.

Kyselevän mielen tyydyttäminen ihmeitä koskevassa kysymyksessä vaatii, että niihin liittyvä todistus viittaa 1) ylempään voimaan, 2) niiden mahdollisuuteen tieteelliseltä kannalta katsoen ja 3) ihmeitten syyhyn tai tarkoitukseen. Ihme, joka hämmästyttää katsojan silmää, ylittää hänen kykynsä suorittaa sellaista tai edes ymmärtää sitä täysin. Se on teko, joka vaatii suurempaa voimaa tai tietoa kuin hänellä on. Mutta tällaisen voiman lähteen kannalta katsoen se ei ole ihme. Hän ymmärtää sen, ja hänellä on kyky suorittaa se.

Raamatun ihmeitten ymmärtäminen alkaa siis jumaluuteen uskomisesta. Jos ihminen uskoo jumaluuteen, varsinkin luomakunnan Jumalaan, niin hän ei voi, ollakseen johdonmukainen, kieltää Jumalan voimaa suorittaa ihmisten silmille kunnioittavaa pelkoa herättäviä tekoja. – Room. 1:20.

IHMEET JA LUONNONLAIT

Mutta miten meidän on ymmärrettävä ihmeitten suhde luonnonlakeihin? Tutkijat ovat tutkimustyössään panneet merkille monia yhdenmukaisia toimintoja luonnon tapahtumissa ja ovat todenneet lakeja, jotka hallitsevat tätä yhdenmukaisuutta. The Encyclopædia Britannica mainitsee esimerkkinä ”luonnonlaista” painovoimalain. Tiedemiehet myöntävät näiden lakien monimutkaisuuden ja kuitenkin niiden luotettavuuden, ja kutsuessaan niitä ”laeiksi” he ilmaisevat, että on olemassa Joku, joka pani nämä lait voimaan.

Epäilijät, jotka tunnustavat nämä lait, pitävät ihmettä näiden lakien rikkomisena, jotka he järkevästi myöntävät peruuttamattomiksi ja järkkymättömiksi, ja sen tähden he sanovat, ettei ihmettä tapahdu koskaan. Mutta on hyvä pitää mielessä, että he eivät ymmärrä täysin näiden lakien toimintaa. Siitä huolimatta heidän kantansa on, että ’jollei se ole meidän ymmärrettävissämme ja selitettävissämme sikäli kuin me tunnemme näitä lakeja, niin se ei voi tapahtua’.

Mutta pätevät tiedemiehet varovat yhä enenevässä määrin sanomasta mitään mahdottomaksi. Pennsylvanian yliopiston professori John R. Brobeck sanoi:

”Tiedemies ei voi enää rehellisesti sanoa, että jokin on mahdotonta. Hän voi vain sanoa, että se on epätodennäköistä. Mutta hän voi ehkä sanoa, että jokin on mahdotonta selittää nykyisen tietämyksemme termein. Tiede ei voi sanoa, että kaikki aineen ominaisuudet ja kaikki energian muodot tunnetaan. . . . [Ihmeen suhteen] eräs lisättävä seikka on meidän biologisessa ja fysiologisessa tieteessämme tuntematon energianlähde. Raamatussamme tämä energianlähde tunnetaan Jumalan voimana.” – Time, 4.7.1955.

Tämän lausunnon esittämisen jälkeinen tieteen kehitys on antanut sille vain enemmän painoa.

Kun pysähdyt ajattelemaan asiaa, niin ymmärtävätkö tiedemiehet täysin lämmön, valon, atomi- ja ydintoiminnan, sähkön tai minkään energian tai aineen muodon ominaisuuksia normaaleissakaan olosuhteissa? Eivät; ja vielä vähemmän he ymmärtävät näitä ominaisuuksia epätavallisissa olosuhteissa.

Esimerkiksi vasta äskettäin on suoritettu laajakantoisia tutkimuksia äärimmäisen kylmissä olosuhteissa, mutta tänä lyhyenä aikana on havaittu alkuaineissa useita outoja toimintoja. Kun lyijykappale, joka ei suinkaan ole ihanteellinen sähkönjohdin, upotetaan – 271-asteiseen nestemäiseen heliumiin, niin siitä tulee merkillisellä tavalla erittäin hyvä johdin ja voimakas sähkömagneetti, kun magneettitanko pannaan sen läheisyyteen. Noin äärimmäisen kylmässä lämpötilassa helium itse näyttää uhmaavan painovoimalakia kiipeämällä ylöspäin lasiastian sivua ja yli reunan vetäytyen pois astiasta. – Matter, Life Science Library, s. 68, 69.

EI JUMALAN OMIEN LAKIEN RIKKOMISIA

Tällaiset havainnot ovat hämmästyttäneet tiedemiehiä ja näyttävät kumoavan heidän aikaisemmat käsityksensä. Miten sitten kukaan voi sanoa Jumalan rikkoneen omat lakinsa suorittaessaan voimatekoja, jotka näyttivät ihmisistä hämmästyttäviltä ja yliluonnollisilta? Varmasti aineellisen kaikkeuden Luojalla on täydellisessä hallinnassaan se, mitä hän loi, ja hän voi ohjailla sitä niiden lakien puitteissa, jotka hän niihin on pannut. (Job, 38. luku) Hänen ei välttämättä tarvitse rikkoa mitään lakia. Jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Hän voi aiheuttaa olosuhteet, jotka ovat tarpeelliset näiden tekojen suorittamiselle; hän voi kiihdyttää, hidastuttaa, muuntaa tai kumota reaktioita kaiken tapahtuessa hänen lakiensa puitteissa.

Tiedemies ei suinkaan tee mitättömäksi eikä ylitä luonnonlakeja, kun hän lisää kuumuutta tai kylmyyttä tai happea jne. nopeuttaakseen tai hidastuttaakseen kemiallista reaktiota. Siitä huolimatta epäilijät kiistävät Raamatun ihmeet, luomis-”ihmeenkin”. Nämä kiistäjät väittävät itse asiassa, että he tuntevat kaikki olosuhteet ja tapahtumasarjat, jotka konsanaan ovat esiintyneet. He pitävät itsepintaisesti kiinni siitä, että Luojan toiminnan täytyy rajoittua siihen ahtaaseen ymmärrykseen, joka heillä on fysikaalisia asioita hallitsevista laeista.

Eräs ruotsalainen plasmafysiikan professori tunnustaa tiedemiesten tiedon rajoitukset huomauttaen: ”Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että maan ilmakehä noudattaa mekaniikan ja atomifysiikan lakeja. Siitä huolimatta meille saattaa olla äärimmäisen vaikeata päätellä, miten nämä lait toimivat jossain tietyssä tilanteessa ilmakehän ilmiöitten yhteydessä.” Professori sovellutti tämän ajatuksen kaikkeuden alkuperään. Jumala asetti maata, aurinkoa ja kuuta hallitsevat luonnonlait, joiden puitteissa ihmiset ovat voineet päästä suurenmoisiin aikaansaannoksiin. Varmastihan Jumala voi panna nämä lait käytäntöön niin, että ne voivat aikaansaada ihmisille odottamattomia tuloksia. Punaisenmeren halkaiseminen niin, että ”vesi oli . . . muurina” molemmilla puolilla, ei ollut hänelle mikään pulma. – 2. Moos. 14:22.

Koska esimerkiksi painovoimalain olemassaolon tunnustaminen edellyttää inhimillisen älyn ja voiman ylittävää lainlaatijaa, niin miksi asettaa kyseenalaiseksi hänen kykynsä suorittaa ihmetekoja? Miksi yrittää rajoittaa hänen toimintaansa ihmisen tiedon ja kokemuksen äärettömän ahtaaseen ulottuvuuteen? Job kuvailee sitä pimeyttä ja tyhmyyttä, johon Jumala sallii niiden mennä, jotka siten asettavat viisautensa hänen viisauttaan vastaan. – Job 12:16–25; vrt. Room. 1:18–23:een.

VASTOIN IHMISEN KOKEMUSTAKO?

Pelkästään sen väittäminen, ettei ihmeitä ole tapahtunut, niin kuin muutamat väittävät, ei todista, ettei niitä ole tapahtunut. Joku nykyisin elävä ihminen voi kiistää minkä tahansa muistiinmerkityn historiallisen tapahtuman totuudellisuuden, koska hän ei ole kokenut sitä ja koska nykyään ei ole keitään silminnäkijöitä todistamassa sitä. Mutta se ei muuta historian tosiasioita.

Jotkut arvostelevat kertomuksia ihmeistä, koska, kuten he sanovat, ne ovat vastoin ihmisten kokemusta. Jos tiedemiehet asettuisivat todella tälle kannalle käytännössä, he tutkisivat paljon vähemmän uusia asioita ja tapahtumia ja edistyisivät niissä paljon vähemmän. He eivät jatkaisi tutkimuksen suorittamista esimerkiksi ”parantumattomien” sairauksien parantamiseksi eivätkä avaruusmatkojen tekemiseksi planeettoihin. Se, mitä nykyään aikaansaadaan, hämmästyttäisi vanhan ajan ihmisiä, ja suurta osaa nykyisen ihmiskunnan yhteisistä jokapäiväisistä kokemuksista pidettäisiin ihmeinä.

RAAMATUN IHMEET EIVÄT OLE PELKKIÄ LUONNOLLISIA TAPAHTUMIA

Jotkut Raamatun kertomuksen vastustajat väittävät, että Raamatun ihmeet voidaan selittää tieteellisesti ja järjenmukaisesti pelkkinä luonnollisina tapahtumina. Tosin esimerkiksi maanjäristyksiä käytettiin (1. Sam. 14:15, 16; Matt. 27:51), mutta tämä ei itsessään todista, ettei Jumalalla olisi ollut osuutta näissä tapahtumissa. Nuo teot eivät olleet ainoastaan voimakkaita itsessään (esimerkiksi edellä mainitut maanjäristykset), vaan myös niiden ajoitus oli sellainen, että se tekee satunnaisuuden ylen mahdottomaksi.

Valaisemme asiaa: Jotkut ovat väittäneet, että israelilaisille varattua mannaa voidaan löytää erämaasta makeana, tahmeana eritteenä tamariskipuista ja -pensaista. Vaikka tämä epäiltävä väite olisikin tosi, niin sen varaaminen Israelille oli silti ihme sen ajoituksen vuoksi, sillä sitä ei ilmestynyt maahan kunkin viikon seitsemäntenä päivänä. (2. Moos. 16:4, 5, 25–27) Lisäksi, vaikka siihen tuli matoja ja se haisi, jos sitä pidettiin seuraavaan päivään, niin näin ei käynyt, kun sitä säilytettiin ravinnoksi sapattina. – 2. Moos. 16:20, 24.

RAAMATUN IHMEITTEN ERIKOISPIIRTEITÄ

Raamatun ihmeitten erikoispiirteiden ymmärtäminen auttaa vahvistamaan uskoa niiden luotettavuuteen. Esimerkiksi niiden avoin ja julkinen luonne on merkille pantavaa. Jotkut suoritettiin yksityisesti tai pienten ryhmien edessä, mutta usein ne olivat julkisia, tuhansien, jopa miljoonienkin huomioitsijoiden nähtävissä. (2. Moos. 14:21–31; 19:16–19) Jeesuksen teot olivat avoimia ja julkisia. Niihin ei liittynyt mitään salaperäisyyttä, ja hän paransi kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. – Matt. 8:16; 9:35; 12:15.

Yksi Raamatun ihmeitten erikoispiirre on se, ettei ihmeen suorittajan vaikuttimena ollut itsekäs oman minän korostaminen eikä kenenkään tekeminen rikkaaksi, vaan ensi sijassa Jumalan ylistäminen. (Joh. 11:1–4, 15, 40) Ihmeteot auttoivat toisia joskus suoranaisesti ruumiillisesti ja aina hengellisellä tavalla saaden ihmisiä kääntymään tosi palvontaan.

Raamatun ihmeet eivät kohdistuneet ainoastaan elolliseen luomakuntaan, vaan myös elottomaan luomakuntaan. Esimerkkejä siitä ovat mm. tuulen ja meren tyynnyttäminen (Matt. 8:24–27), sateen lopettaminen ja aloittaminen (1. Kun. 17:1–7; 18:41–45) ja veden muuttaminen vereksi ja viiniksi. (2. Moos. 7:19–21; Joh. 2:1–11) Niihin kuului myös kaikenlaista ruumiillista parantamista, kuten spitaalin (2. Kun. 5:1–14; Luuk. 17:11–19) ja syntymäsokeuden parantaminen. (Joh. 9:1–7) Se, että ihmeitä oli niin monenlaisia, vaatii uskomaan Luojan olevan niiden takana, sillä on loogista ajatella, että ainoastaan Luoja voi vaikuttaa kaikilla inhimillisen kokemuksen aloilla ja kaikenlaisiin asioihin.

IHMEITTEN TARKOITUS

Ihmeteot palvelivat monia tärkeitä tarkoitusperiä. Tärkein oli se, että ne osaltaan vahvistivat sen tosiasian, että joku sai voimaa ja tukea Jumalalta. (2. Moos. 4:1–9) Sekä Mooseksesta että Jeesuksesta ihmiset tekivät tämän oikean johtopäätöksen. (2. Moos. 4:28–31; Joh. 9:17, 31–33) Jumala oli luvannut, että Mooseksen kautta tulisi profeetta. Jeesuksen ihmetyöt auttoivat huomioitsijoita tunnistamaan Hänet siksi. – 5. Moos. 18:18; Joh. 6:14.

Kun kristillisyys oli alussa, niin ihmeet vaikuttivat sanoman ohella ja auttoivat ihmisiä näkemään, että Jumala oli kristillisyyden takana ja oli kääntynyt pois aiemmasta juutalaisesta asiainjärjestelmästä. Ensimmäisellä vuosisadalla vallinneiden ihmelahjojen piti aikanaan hävitä. Ne olivat välttämättömiä kristillisen seurakunnan alkuaikana. – 1. Kor. 13:8–11.

ERILAINEN TILANNE NYKYÄÄN

Me emme näe Jumalan suorittavan tällaisia ihmeitä kristittyjen palvelijoittensa välityksellä nykyään. Miksi emme? Koska nyt on tarjolla kaikki tarvittava tieto, ja se on maailman lukutaitoisen väestön saatavissa, ja lukutaidottomien kuuntelevien ihmisten auttamiseksi on kypsiä kristittyjä, joilla on tietoa Raamatusta ja viisautta, jonka he ovat saaneet tutkimalla ja kokemuksesta.

Jumalan ei tarvitse suorittaa tällaisia ihmeitä tänä aikana todistaakseen Jeesuksen Kristuksen määräämäkseen vapauttajaksi tai antaakseen todisteen siitä, että hän tukee palvelijoitaan.

Vaikka Jumala antaisikin jatkuvasti palvelijoilleen kyvyn suorittaa ihmetekoja, niin se ei saisi jokaista vakuuttuneeksi, sillä eiväthän kaikki Jeesuksen ihmetöitten silminnäkijätkään alkaneet hyväksyä hänen opetuksiaan. (Joh. 12:9–11) Raamattu varoittaa toisaalta pilkkaajia sen suhteen, että Jumala suorittaa vielä hämmästyttäviä tekoja nykyisen asiainjärjestelmän hävityksessä. – 2. Piet. 3:1–10; Ilm., luvut 18 ja 19.

Voidaan siis sanoa, että ne, jotka kieltävät ihmeet, joko eivät usko näkymättömän Jumalan ja Luojan olemassaoloon tai sitten uskovat, ettei hän ole käyttänyt voimaansa millään yli-inhimillisellä tavalla luomisen jälkeen. Mutta heidän epäuskonsa ei tee Jumalan sanaa tyhjäksi. – Room. 3:3, 4.

Raamatun kertomus Jumalan ihmetöistä yhdessä sen hyvän tarkoituksen kanssa, jonka ne täyttivät aina sopusoinnussa hänen Sanassaan olevien totuuksien ja periaatteitten kanssa, synnyttää luottamusta Jumalaan. Se antaa lujan varmuuden siitä, että Jumala välittää ihmiskunnasta ja että hän voi suojella ja suojelee ne, jotka palvelevat häntä. Raamatun ihmeitten kertomus vahvistaa uskoa siihen, että Jumala puuttuu tulevaisuudessa asioihin yliluonnollisella tavalla ja parantaa ja siunaa uskolliset ihmiset. – Ilm. 21:4.