apostoli Paavalin sanoissa esitetyn periaatteen: ”Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.” (2. Kor. 9:5) Varhaiskristityt pitivät oikeana sanoa etukäteen, mitä he halusivat antaa, jotta voitiin tehdä suunnitelmia. Sitä varten monet yksityiset Jehovan todistajat kirjoittavat joka vuosi ilmoituksen Seuralle sanoen, mitä he toivovat sinä vuonna kykenevänsä lahjoittamaan suoraan Seuralle Valtakunnan työn edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Se ei ole sitoumus, vaan ainoastaan arvio, mitä he tahtoisivat antaa ja toivovat voivansa antaa, jos Jehova suo. Seura pitää tätä arvossa, eikä ketään muistuteta, jos hän ei pysty antamaan mitä on toivonut. Kaikki on vapaaehtoista. Seura ei halveksi koskaan vähäistä lahjoitusta. Jotkut todistajat eri maissa voivat lahjoittaa ainoastaan pieniä summia, niin kuin se leski, josta Jeesus puhui. Ja heidän on kenties säästettävä melkoisesti ja tehtävä paljon suunnitelmia lähettääkseen sen pienen summan. Rahamäärä ei ole kumminkaan päätekijä. He tuntevat iloisen antamisen siunauksen.

Miten Vartiotorni-seura käyttää lahjoitukset kaikkien asianosaisten siunaukseksi? Seura saattoi käyttää esimerkiksi viime vuonna 8 300 000 markkaa lähetystyöntekijöitten ja erikoistienraivaajapalvelijoitten auttamiseksi Jumalan valtakunnan saarnaamisessa maailmanlaajuisesti. Seura käytti myös 1 500 000 markkaa kierros- ja piiripalvelijoitten auttamiseksi niiden kulujen peittämisessä, mitkä aiheutuivat heidän vierailuistaan todistajain seurakuntiin, joita he rohkaisivat palveluksessa. Lisäksi kustannettiin tänä vuonna 104 evankeliuminpalvelijaa monista osista maailmaa saamaan ilmaista erikoisvalmennusta Vartiotornin Raamattukouluun Gileadiin. Seura pitää myös yllä 87 haaratoimistoa ja kirjapainoja muutamissa niistä, jotta Seuran julkaisuja, sellaisia kuin tämäkin lehti, voitaisiin levittää maailmanlaajuisesti vähäisestä hinnasta.

Vaikka Jehovan todistajat lahjoittavat Seuralle suoraan samoin kuin Valtakunnansaleihinsakin, heidän antamisensa ei pääty vapaaehtoiseen taloudelliseen tukeen. He antavat myös aikaansa ja voimiaan auttaakseen toisia tuntemaan Jumalan valtakunnan. Kahden ensimmäisen vuosisadan ”koko kirkko”, huomauttaa eräs historioitsija, ”oli itse asiassa lähetysseura”.⁶ Kaikki siihen kuuluvat olivat iloisia antajia. Noudattamalla noiden varhaiskristittyjen eikä kristikunnan esimerkkiä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta nauttii nyt iloisen antamisen siunauksista.

LÄHDETEOKSET

¹ Edward Gibbon: ”History of Christianity”, s. 177.

² Augustus Neander: ”The History of the Christian Religion and Church, During the Three First Centuries”, saksasta englanniksi kääntänyt H. J. Rose, s. 156.

³ Edward Backhouse ja Charles Tylor: ”Early Church History”, s. 263.

⁴ John F. Hurst: ”History of the Christian Church”, I osa, s. 360.

⁵ ”Apology”, englanniksi kääntänyt T. R. Glover, s. 175.

⁶ De Pressensé: ”Martyrs and Apologists”, s. 20.

Lukijain kysymyksiä

● Mitä säilytettiin liiton arkissa? 2. Aikakirjan 5:10:nnen mukaan ”arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptistä”, ja 1. Kuningasten kirjan 8:9 sanoo samaa. Kuitenkin sanotaan Heprealaiskirjeen 9:4:nnessä: ”Siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut.” – T. R., Yhdysvallat.

Heprealaiskirjeen 9:4:nnessä olevat Paavalin sanat perustuvat seuraaviin raamatunkohtiin, jotka osoittavat, mitä liiton arkkiin oli pantu: ”Mooses sanoi Aaronille: ’Ota astia ja pane siihen goomerin täysi mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen’. Ja Aaron asetti sen talteen lain arkin [lain, Um; vrt. myös Vk] eteen; niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.” Vaikka Aaron keräsi epäilemättä mannan ja pani sen astiaan, niin on ilmeistä, että sen sijoittaminen lain eteen ei voinut tapahtua ennen kuin liiton eli lain arkki oli tehty ja lain taulut saatu. (2. Moos. 16:33, 34) Mooses itse kertoi myöhemmin: ”Sitten minä käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niinkuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.” (5. Moos. 10:5) ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin [lain, Um] eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi’.” (4. Moos. 17:10) Näistä raamatunpaikoista käy ilmi, että liiton arkki sisälsi yhteen aikaan ne tavarat, mitkä Paavali mainitsee, joten hän ilmeisestikin kirjoitti siitä ajasta, jolloin oli näin.

Hänen sanojensa ja niiden välillä, mitkä ovat 2. Aikakirjan 5:10:nnessä, ei ole suinkaan ristiriitaa, sillä se seikka, että tämä kohta sanoo, että Salomon temppelin vihkimisen aikaan ”arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla”, osoittaa, että arkki sisälsi jonkin aikaa sitä ennen muita esineitä, ja tekee täten huomattavaksi, ettei se sisältänyt nyt enää.

Syy, mikä esitetään sille, että Jehovan eteen asetettiin Aaronin viheriöinyt sauva, so. todistus kapinoitsijoita vastaan, näyttää ilmaisevan, että tämä sauva jäi liiton arkkiin ainakin autiomaavaelluksen ajaksi eli niin pitkäksi aikaa kuin nuo kapinoitsijat elivät. On sen vuoksi järkevää päätellä, että jonkin aikaa sen jälkeen kun israelilaiset menivät lupauksen maahan ja ennen Salomon temppelin vihkimistä poistettiin kultainen astia ja Aaronin sauva. Mutta ei näytä järkevältä ajatella, että Jehova olisi sallinut näiden pyhien esineitten joutua filistealaisten käsiin silloin, kun he veivät arkin ylimmäisen papin Eelin aikana, sillä silloinhan ne kaksi lain tauluakin olisivat olleet poissa. Kultainen manna-astia ja Aaronin sauva olivat ilmeisesti täyttäneet tarkoituksensa, joten Jehova salli ne poistettavan.

On kiinnostavaa, että näiden taulujen yhteydessä ei mainita enempää kuin yksi arkki. Se arkki, mistä Mooses puhuu 5. Mooseksen kirjan 10:1–5:ssä ja minkä Jehova käski häntä tekemään, sisälsi tilapäisesti ne kaksi lain taulua, mitkä hän sai Siinain vuorella. Sitä vastoin liiton arkki oli valmis käytettäväksi vasta myöhemmin, vuoden lopun tienoilla. – 2. Moos. 39:33–40:3.

Entä 1. Samuelin kirjan 10:25:nnessä mainittu kirja? Siitä luemme: ”Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen.” Merkitseekö sen asettaminen Jehovan eteen sen panemista liiton arkkiin? Ei välttämättä eikä varsinkaan tässä tapauksessa. Miksi ei? Koska Israelissa vallitsi tähän aikaan melko poikkeukselliset olosuhteet. Kun filistealaiset palauttivat liiton arkin, niin se sijoitettiin Kirjat-Jearimiin, minne se jäi kuningas Daavidin hallituskauteen asti. (1. Sam. 7:1, 2) Tabernaakkeli oli kuitenkin tähän aikaan joko Siilossa tai Noobissa, ja se muutettiin myöhemmin Gibeoniin. Tabernaakkelin mukana olivat myös uhrialttari ja papisto sekä pyhän kalusto, joten on järkevää olettaa, että sanonta ”Herran eteen” merkitsisi Samuelin aikaan sitä, missä tabernaakkeli oli, eikä paikkaa, minne arkki oli sijoitettu. – Joos. 18:1; 1. Sam. 21:1; 1. Aikak. 16:39.

Näin ollen näemme jälleen edellä olevasta, että Raamattu on sopusointuinen kirja.

● Vartiotornin julkaisut sanovat, että Iisak oli viisivuotias, kun hänet vieroitettiin. Millä perusteella on sanottu näin? – H. S., Yhdysvallat.

Vaikka Raamattu ei mainitsekaan nimenomaan ikää, missä Iisak vieroitettiin, niin me voimme kuitenkin sen esittämistä tosiasioista varmistua siitä. Stefanus sanoi, kuten on kerrottu Apostolien tekojen 7:6, 7:nnessä (Um): ”Jumala tarkoitti puheessaan tätä, että hänen [Aabrahamin] siemenensä tulisi olemaan muukalaisasukkaina vieraassa maassa ja kansa orjuuttaisi heitä ja ahdistaisi heitä neljäsataa vuotta.” – 1. Moos. 15:13.

Mitä piti tapahtua tuon ajan loputtua? 1. Mooseksen kirjan 15:14 vastaa: ”Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa.” Jumala toteutti tuomionsa Egyptille kymmenen vitsauksen muodossa, ja sitten israelilaiset lähtivät maasta mukanaan egyptiläisten kalleuksia ja menivät yli Punaisen meren ja suunnistivat kaakkoon kohti Siinain vuorta, minne he kokoontuivat palvomaan Jehovaa. – 2. Moos. 7:4, 5; 12:35, 36.

Kuten siinä Raamatun aikataulukossa, mikä on julkaistuna Watchtowerissa 1951 sivuilla 221, 222 ja kirjassa ”Uudet taivaat ja uusi maa”, on osoitettu, tämä vapautus Egyptin orjuudesta tapahtui vuonna 1513 eKr. Koska tämä merkitsi nelisatavuotisen ahdistuskauden päättymistä, niin sen ajan on täytynyt alkaa vuonna 1913 eKr. Saman aikataulukon mukaan Iisak oli viisivuotias siihen aikaan.

Oli ennustettu, että Aabrahamin siemen olisi muukalaisena vieraassa maassa. Tämä piti paikkansa Iisakin syntymästä lähtien, sillä hänen isänsä oli lähtenyt Uurissa olevasta kodistaan ja oli muukalaisasukkaana eteläisessä Palestiinassa. Oli myös ennustettu, että tämä siemen oli joutuva vallanalaisuuteen eli orjuuteen, mutta näin ei ollut koko heidän muukalaisuuskautensa aikaa. Vasta vuonna 1750 eKr. myivät Joosefin veljet Joosefin orjuuteen, ja hänet vietiin Egyptiin, missä hänestä tehtiin myöhemmin maan pääministeri. Sitten, aikanaan, hänen jälkeläisensä ja niiden hänen veljiensä jälkeläiset, jotka olivat muuttaneet Egyptiin ja tulleet väekkääksi kansaksi, alistettiin siellä sortavaan