”Sinun sanasi on totuus”

Ei kuvainpalvontaa

KUVAINPALVONTA oli yleistä muinaisessa Babyloniassa, missä uskollinen patriarkka Aabraham varttui aikuiseksi. Kuvia käytettiin myös paljon muinaisessa Egyptissä, missä hänen jälkeläisensä elivät yli kaksisataa vuotta. Mutta kun Jehova Jumala antoi lakinsa Israelin lapsille, hän selvin sanoin kielsi kuvien palvonnan kymmenen käskyn eli dekalogin toisessa käskyssä.

Niinpä me luemme: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” – 2. Moos. 20:4–6.

Israelin kansa rikkoi toistuvasti toista käskyä omaksi suureksi vahingokseen osoittaen siten Jumalan varoituksen sanat tosiksi. Yhä uudelleen Jehovan profeetat varoittivat kuvainpalvonnasta. (Jes. 42:17) Vaskikäärme, jonka Mooses teki Jumalan käskystä, tuli myöhemmin palvonnan kohteeksi, minkä vuoksi kuningas Hiskia antoi hävittää sen. – 4. Moos. 21:7–9; 2. Kun. 18:4.

Vaikka kristityt eivät ole Mooseksen lain alla, toisen käskyn periaate siitä huolimatta soveltuu heihin. Mitä apostoli Johannes sanoo? ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” Tämä soveltuu sekä epäjumalankuviin, joiden väitetään edustavan Jumalaa, että kaikkiin muihin kuviin, jotka tulevat palvonnan kohteiksi. Tiedätkö, että apostoli Paavali luetteli epäjumalanpalveluksen ”lihan tekojen”, kuten haureuden ja spiritismin, joukkoon? Ja hän varoitti, että sellaisia harjoittavat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”. – 1. Joh. 5:21; Gal. 5:19–21.

Tämän vuoksi apostoli Paavali saattoi kirjoittaa Tessalonikan varhaiskristityille: ”Te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa.” Hän neuvoi Korinton kristittyjä ’pakenemaan epäjumalanpalvelusta’. Jostain pakeneminen merkitsee siitä erottautumista mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas. – 1. Tess. 1:9; 1. Kor. 10:14.

Usein väitetään, että kristikunnassa käytettäviä uskonnollisia kuvia ei palvota. Sanotaan, että kuville osoitetaan vain suhteellista kunniaa niiden ollessa apuna Jumalan palvonnassa. Se saattaa olla teoria, mutta mitä tosiseikat osoittavat? Eivätkö lukemattomat hartaat ihmiset ole kuljettaneet ”pyhimyksen” kuvaa autossaan ja toivoneet siten saavansa siltä jotain suojelusta ja saattavansa vähimmilleen mahdollisuuden joutua onnettomuuteen? Tosiasia on, että hartaat italialaiset katolilaiset ovat turvautuneet ”pyhimysten” patsaisiin estääkseen laavan virtaamisen ja vieneet eräänkin kerran patsaan aivan etenevän laavavyöryn reunalle toivoessaan voivansa pysähdyttää sen virtaamisen. Ja aina tähän päivään saakka joissakin latinalaisen Amerikan maissa katolilaiset asettavat joka päivä ruoka- ja juomauhreja ”pyhimystensä” kuvien eteen.

Eikö kuvien ja patsaiden pitäminen pyhinä itsessään ole niiden ’palvelemista’? Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi kuitenkin: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” – Matt. 4:10.

Ne, jotka käyttävät kuvia palvonnassaan, voisivat hyvin kysyä itseltään: Voivatko nämä kuvat puhua minulle? Voivatko ne auttaa minua, kun olen vaikeuksissa? Pane merkille, miten psalminkirjoittaja vastaa näihin kysymyksiin: ”Heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, . . . niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.” – Ps. 115:4–8.

Vaikkei tuollaisia kuvia palvottaisi, niin niihin turvautuminen palvonnassa on vastoin Jumalan sanaa. Kuinka niin? Koska kristillinen palvonta perustuu uskoon eikä kuviin, jotka voidaan nähdä. Puhuen kristityille apostoli Paavali sanoo: ”Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” ”[Me] emme katso näkyväisiä,” – esimerkiksi kuvia – ”vaan näkymättömiä.” Siksi Jeesus korosti sitä seikkaa, että ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa”. Henki on näkymätön. Palvoakseen näkymätöntä Jumalaa oikein ihminen ei voi turvautua kuviin. – 2. Kor. 5:7; 4:18; Joh. 4:24.

Varhaiskristityt eivät käyttäneet palvonnassaan mitään näkyviä apuvälineitä pyhien kuvien, patsaiden tai taulujen muodossa. Katakombeissa on tosin kyyhkysen, paimenen jne. vertauskuvia, mutta mikään niistä ei ole luonteeltaan ’pyhä’, kuten esimerkiksi risti, ennen kuin neljännen vuosisadan loppupuolella. Ja missä niitä esiintyi, siellä oli myös mytologisia hahmoja, mikä osoitti, että luopumus oli hiipinyt kristityiksi tunnustautuvien riveihin.

Uskonnolliset asiantuntijat myöntävät, että ’hyvin vähän, jos mitään, kirjoitettiin kuvien kunnioittamisesta kristillisyyden varhaiskautena’. Jopa silloinkin kun kuvia esiintyi, niille ei useisiin vuosiin annettu mitään opillista oikeutusta. Tosiasia on, että koska varhaiskristityillä ei ollut mitään kuvia palvontapaikoissaan, niin pakanalliset, epäjumalia palvovat roomalaiset syyttivät varhaiskristittyjä ateisteiksi. He eivät osanneet kuvitella mielessään jumalaa ilman kuvia. Ne, jotka sekoittivat kristillisiin opetuksiin pakanafilosofiaa, toivat vähitellen kuvia kristityiksi tunnustautuvien palvontaan.

Nyt, roomalaiskatolisen Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen, jotkut papit ovat määränneet kaikki kuvat poistettaviksi kirkkorakennuksistaan. Niinpä Dominicassa eräs pappi määräsi tämän tehtäväksi, ja työmiehet vetivät kuvat lassoilla alas, jolloin ne murskaantuivat lattialle pudotessaan. Mutta yleensä kuvat pysyvät kirkoissa. Jopa silloinkin kun jonkun omasta kirkosta poistetaan kuvat, jokaisen, joka tunnustautuu kristityksi ja joka haluaa miellyttää Jumalaa, täytyy kysyä itseltään: Onko minulla kotonani esineitä, joille osoitan kunnioitusta?

Kuvainpalvonnan ollessa kyseessä on todella mielenkiintoista panna merkille, että The New Catholic Encyclopedia sanoo, että ”kuvat voivat olla paitsi tauluja, ikoneja, patsaita ja vertauskuvia, . . . myös . . . vertauskuvallisia palvontatekoja, kuten esimerkiksi ristinmerkki”. Onko sinulla palvova uskonnollinen tunne jotain sellaista kohtaan? Jos on, niin eikö se kaiken edellä olevan huomioon ottaen olisi sellaisten uskonnollisten tekojen tekemistä, jotka eivät miellytä Jumalaa? Koska kaikki sellainen todellisuudessa on saanut alkunsa pakanuudesta, niin siihen soveltuvat apostoli Paavalin sanat: ”Älkääkä saastaiseen koskeko.” – 2. Kor. 6:17.

On siis ilmeistä, että kaikkien, jotka haluavat miellyttää Jehova Jumalaa, täytyy totella toisen käskyn perustana olevaa periaatetta.