Onko jumalanpalvontasi ensi sijalla?

 1. Mikä on kaikkien kansojen ihmisten edessä, ja millaiseen ajatteluun se johtaa?

KAIKKIEN kansojen ihmisiä huuhtelee kansallismielisen propagandan tulva heidän sanoma- ja aikakauslehtiensä, radionsa ja televisionsa välityksellä. Rajojen ja sensuroinnin saartama ihmisten ajattelu kohdistetaan heidän omaan kansaansa, palvomaan sitä, epäjumaloimaan sitä. Tällainen valvottu ajattelu vaikuttaa melkein jokaisen mieleen.

 2. Mitkä ovat eräitä kansallismielisyyden vaaroja, kuten Amerikkalainen tietosanakirja osoittaa?

² The Encyclopedia Americana (Amerikkalainen tietosanakirja) sanoo: ”Kansallismielisyys on mielentila, mikä voi olla ja usein on hallituksen ja yksityisen propagandan aikaansaama. Se voi olla sellaisten kunnianhimoisten johtajien luoma, jotka haluavat muodostaa eräänlaisia mielipidekaavoja, joita he arvelevat käyttävänsä ehkä omiin tarkoituksiinsa tai kenties sellaisia päämääriä silmälläpitäen, joiden he katsovat koituvan yleiseksi hyväksi.”a Otsikon ”Järjettömyys” alla se sanoo: ”Hallituksen ja yhteiskunnallisten johtajien kykyä levittää kansallismielisyyden hiivaa ihmisjoukkoihin helpottaa suuresti sen järjetön luonne. Äärimmäinen patriootti on kovin kuuro järkevälle todistelulle. Vapaissakaan maissa hän ei ehkä kuule koskaan totuutta, varsinkaan jos hän lukee ainoastaan tendenssimäisiä sanomalehtiä tai kuuntelee radiostaan ennakkoluuloisia, kansalliskiihkoisia selostajia. On sitä paitsi vaikea nähdä, miten aikuiset voisivat harkita kansansa edessä olevia kansainvälisiä pulmia missään määrin asiallisesti, jos heidän mielensä on jo heidän lapsina ollessaan muokattu yksipuolisilla ja ennakkoluuloisilla historiakirjoilla.”b

 3. a) Mikä ajankohtainen kysymys meille nyt tehdään? b) Minkä arvoinen Raamattu on palvonta-asioissa?

³ Kun erittelet näitä maailman havainnoitsijoitten selityksiä, niin kysy itseltäsi: viekö kansallismielisyys ensi sijan elämässäni ja kaiken aikani ja ajatteluni, vai onko jumalanpalvontani ensi sijalla? Muista, että Raamattu on kirja, jota myös tulee tutkia. Siitä sinä opit tuntemaan Jumalaa ja millä lailla sinun tulee häntä palvoa, ja se esittää ihmisen historian aivan ihmisen luomisesta lähtien. Se kuvailee nekin olosuhteet, mitkä ovat nyt vallalla maan päällä, ja kertoo meille uusista taivaista ja uudesta maasta, joita me odotamme Hänen lupauksensa mukaan ja joissa on vanhurskaus asuva. (2. Piet. 3:13) Jos Raamattu sisältää kaiken tämän, niin miksi emme ajattelisi myös sitä, mitä sen tekijä, Jehova, sanoo ihmisestä ja millainen suhteemme häneen tulee olla?

 4. Esitä pääpiirtein kysymykset, jotka tarvitsevat nyt vastauksen.

⁴ Ajattele nyt huolellisesti! Antaako se kansa, jonka keskuudessa asut, kaiken, mitä sinulla on? Antoiko sinun hallituksesi sinulle auringon, kuun ja tähdet? Loiko kansasi lumipeitteiset vuoret, metsäiset rinteet, hedelmälliset laaksot ja vuolaat virrat? Synnyttikö se vihreän ruohon, raittiin ilman ja pulppuilevat purot? Kun seisot vuoren huipulla ja katselet maisemaa, niin onko kaikki näkemäsi, hedelmäpuiden kukat, lainehtiva vilja, hallituksen sinulle antamaa? Sinun kansallishallituksesiko loi kasvillisuuden ja karjan tuhansille vuorille? Hallitusmiehillä on saattanut olla jotain tekemistä tuottoisan maan hoidon kanssa, mutta kuka loi taivaat ja maan? Kuka teki ihmisten olemassaolon mahdolliseksi? Eikö Jumala tehnyt ihmistä lisääntymiskykyineen? Valtio ei totisesti voi hallita näitä!

 5. Miten Apt. 17:24–27 osoittaa Jumalan työn maahamme nähden?

⁵ Lue, mitä Jumala sanoi kirjassaan Raamatussa apostoli Paavalin suulla ateenalaisille: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä, Um] asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” – Apt. 17:24–27.

 6. Miten Jeesus vastasi ulkokultaisille fariseuksille, jotka yrittivät juonitella häntä vastaan?

⁶ Jumala antoi meille ”elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ihmisestä.” Kansallismielisyys ei tehnyt sitä enempää kuin keisarikaan. Juutalaiset fariseukset, Jeesuksen ajan ylpeät uskonnoitsijat, yrittivät solmia Jeesuksen hänen sanoistaan saamalla hänet esittämään jotain roomalaista kansallismielisyyttä vastaan. Jeesuksesta Kristuksesta tiedettiin, että hän puhui totuutta suoraan, mutta hän puhui aina Jumalan sanaa. Niinpä fariseukset sanoivat: ”’Sinä . . . opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?’ Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: ’Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni.’ Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: ’Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?’ He vastasivat hänelle: ’Keisarin’. Jeesus sanoi heille: ’Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on’.” – Mark. 12:14–17.

 7, 8. a) Vaikka Jeesus ei ollutkaan järjestyksenmukaista hallitusta vastaan, niin mitä hän myös totesi? b) Koska Jehova Jumala on todella suuri Alkusyy, niin mikä kysymys meidän tulee jälleen tehdä itsellemme?

⁷ Jeesus ei ollut järjestyksenmukaista hallitusta eikä verojen maksamista vastaan. Mutta hallitusmiesten täytyy myös tunnustaa, että on jotain, mikä kuuluu Jumalalle. Ei kaikki ole keisarin! Muista, että Jehova loi ihmisen asumaan maan päällä. Kaikkivaltias Jumala Jehova sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” Ja Jumala sanoi vielä vastaluodulle miehelle ja naiselle: ”Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.” – 1. Moos. 1:26, 29.

⁸ Jehova Jumala varasi kaiken tämän ihmiskunnalle. Tätä kaikkea oli täällä yltäkylläisesti, ennen kuin kansoja alkoi muodostua, ennen kuin kansallismielisyydestä kuultiinkaan. Siksi kysymme jälleen: onko jumalanpalvontasi ensi sijalla? Sen pitäisi olla!

 9. Miten roomalainen kansallismielisyys vaikutti Jeesuksen ajan juutalaisiin?

⁹ Kansallismieliset juutalaiset olivat tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Rooman hallinnon alaisuudessa ja hylkäsivät ehdottomasti Jumalansa Jehovan sekä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Tämä tapahtui sen jälkeen kun juutalaiset luovuttivat Jeesuksen, vankinsa, Pilatukselle. Pilatus toi Jeesuksen ulos kansanjoukon eteen ja sanoi juutalaisille: ”Katso, teidän kuninkaanne!” ”Niin he huusivat: ’Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!’ Pilatus sanoi heille: ’Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?’ Ylipapit vastasivat: ’Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari’.” (Joh. 19:13–15) Nämä juutalaiset osoittivat äärimmäisen kansallismielisen henkensä. He olivat hylänneet ja unohtaneet Jumalansa ja halveksivat hänen totuutta puhuvaa Poikaansa.

10. a) Miten Jumala on tästä huolimatta osoittanut rakkauttaan? b) Mitä kohtelua Kristuksen seuraajat voivat odottaa?

¹⁰ Mutta tämä menettely ei saattanut Jehovaa vähentämään rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Minkään kansan yksikään hallitsija, ei edes keisari, ole kyennyt antamaan kenellekään iankaikkista elämää. Jeesuksen sanomana hänen palveluksensa kolmen ja puolen vuoden aikana oli koko ihmiskunnalle Jumalan valtakunnan välityksellä tulevan elämän sanoma, mutta juutalaisten joukossa olevat kansalliskiihkoilijat eivät kuunnelleet sitä. He eivät halunneet olla missään tekemisissä Jumalan valtakunnan kanssa. Ne yksilöt, jotka kuuntelivat ja uskoivat, tarttuivat Jeesuksen sanomaan ja saarnasivat Jumalan valtakunnan hyvää uutista hyvin epäedullisissa olosuhteissa. Lopulta hallitukset vastustivat heitä. Jeesus oli varoittanut heitä ajoissa etukäteen siitä, mitä tapahtuisi, jos heistä tulisi hänen seuraajiaan. Hän oli sanonut heille: ”He käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden. Ja näin te joudutte todistamaan.” – Luuk. 21:12, 13.

11. Mitkä ovat sen juutalaisen sanat, joka asetti Jumalan palvonnan kansallismielisyyden edelle?

¹¹ Eivät juutalaiset eivätkä roomalaiset arvostaneet kristittyjen heille julistamaa hyvän uutisen sanomaa. Mutta vaikka apostoli Paavali olikin juutalainen, niin hän pani kristillisyyden ja jumalanpalvontansa kansallismielisyyden edelle. Siksi hän saattoikin sanoa: ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2. Kor. 12:10) Paavalilla oli työ tehtävänä, ja hän suoritti sen! Hän tiesi, ettei hänen iankaikkinen elämänsä ollut riippuvainen hänen millekään kansalle tai sen hallitsijalle tekemästään palveluksesta. Hänen iankaikkinen elämänsä oli tuleva Jehova Jumalalta Hänen järjestelyjensä mukaan. Paavali uskoi Jeesukseen, kun tämä sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä.” – Joh. 14:6.

PELKÄÄMÄTTÄ KUOLEMAA

12. Miten Kirjoitukset ovat lohtu niille, joita saattaa uhata kuolema siksi, etteivät he kumarra valtiota?

¹² Vuosisatojen kuluessa on tapettu paljon kristittyjä, koska he eivät ole kumartaneet valtiota. Paavali uskotaan teloitetun Roomassa. Kristityt eivät ole pelänneet kuolla, koska he tietävät, että Jumala on elämän Antaja ja koska he tuntevat hyvin Jeesuksen sanat: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [tuhota Gehennassa, Um].” – Matt. 10:28.

13. a) Miksi tarvitaan hyvää hallitusta? b) Miten Pietari ja apostolit osoittavat, ettei tämä merkitse sitä, että sitä on palvottava?

¹³ Hallitus on välttämätön ja hyvä asia, kun se palvelee kansaa, mutta kun se on sortava, niin kansa kärsii. Hyvää hallitusta tarvitaan varsinkin nykyään, jolloin maailmassa on yli 3 200 000 000 ihmistä. Mutta täytyykö ihmisten palvoa hallitusta? Täytyykö sen olla ihmisten kaikkien muiden uskollisuusvelvollisuuksien yläpuolella? Jos ihmisen lait ovat ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, niin entä sitten? Apostolien oli vastattava tähän kysymykseen sanhedrinille. ”Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.’” Hallitusmiehet ”pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta” heidän antautuneisuutensa takia Jehova Jumalalle. Mitä nämä tekivät sen jälkeen? ”Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” (Apt. 5:29, 40–42) Vaikka hallitus onkin siis välttämätön, niin se ei voi estää eikä sillä ole oikeutta estää ihmisiä kertomasta totuutta, mikä on hyvä uutinen kaikille kansoille.

14–16. a) Osoita, miten kansallismieliset tunteet alkavat. b) Mikä on ollut lopputulos vuosisatojen mittaan?

¹⁴ Mutta miten kansallismielisyys alkaa? Jotkin ihmisryhmät, joilla tavallisesti on yhteinen esi-isä, asuvat läheisesti yhdessä ja tuntevat syvästi kuuluvansa toisilleen. Heille muodostuu samanlaiset tottumukset, ja heillä on sama elämäntapa. He osoittavat uskollisuutta ryhmää kohtaan ja haluavat jokaisen ryhmään kuuluvan edistävän heidän keskinäistä hyvinvointiaan. Siinä ei ole suinkaan mitään väärää, että ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat nauttia toistensa seurasta sekä ovat kiinnostuneita toistensa hyvinvoinnista. Jumalan antama käskyhän on, että on rakastettava lähimmäistä niin kuin itseään.

¹⁵ Mutta kun nämä ryhmät tulevat suuremmiksi, niin usein jotkut yksilöt alkavat ajaa kansallisisänmaallisuutta. Tälle kansallisryhmälle sanotaan nyt, että se on kaikkien muiden ryhmien yläpuolella, ja johtaja yrittää osoittaa ryhmänsä ylemmyyden toisiin ryhmiin verrattuna hyökkäyksen ja valloituksen avulla. Jättäen huomioon ottamatta joidenkuiden ajatuskyvyn, jotka haluavat elää Raamatun ohjeitten mukaan, ryhmän diktaattori koettaa pakottaa kaikki ihmiset kerääntymään ympärilleen, osoittamaan kuuliaisuutta ihmistekoiselle merkille, lipulle, kuvapatsaalle tai ryhmän elintavan vertauskuvalle. Kun näin tapahtuu, niin heidän kansallishenkensä menee liian pitkälle. Jumalaa pelkäävät ihmiset tietävät, että Jehova ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ihmisestä”, eivätkä näin ollen yhdy palvomaan valtiota sen vertauskuvien välityksellä. Silloin vähemmistö kärsii siksi, ettei se mene enemmistön mukana. Jeesus ja apostolit kuuluivat vähemmistöön, mutta olivat oikeassa.

¹⁶ Eräitä toisia tekijöitä, jotka aikaansaavat kansallismielisyyttä, ovat kieli, rotu, uskonto, alue, valtiollinen elintapa sekä taloudelliset tekijät. Kun tutkimme luotettavaa maailman historiaa, niin voimme nähdä, että monet kansakunnat ovat muodostuneet hyvin pienistä ryhmistä. Onhan tosiaan koko suuren vedenpaisumuksen jälkeinen ihmisperhe tullut Nooasta ja hänen kolmesta pojastaan, Seemistä, Haamista ja Jaafetista. Raamattu sanoo selvästi, että ”nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat”. (1. Moos. 9:19) Ensin oli sukuja, sitten heimoja, myöhemmin asuttiin yhdessä kaupungeissa. Niin tuli Nimrodin valtakunta. (1. Moos. 10:9, 10) Vuosisatojen kuluessa ovat suuret kansat levinneet yli maa-alueitten valloittaen toisia kansoja. Meillä on siten ollut maailmanvaltoja: Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka ja Rooma. Sen jälkeen olemme äskeisinä vuosina nähneet monien kansojen nousevan kuuluisuuteen. Muistanet Italian Mussolinin, joka halusi valloittaa osia Afrikasta. Hän liittyi yhteen Saksan Hitlerin kanssa, joka koetti anastaa koko Euroopan, Aasian ja Afrikan. Hitler halusi tosiaan olla maailman hallitsija. Millaiseksi teurastajaksi hän osoittautuikaan! Hänen epäonnistuttuaan kansojen valloittamiseen pyrkivissä suunnitelmissaan ovat monet kansalliset ryhmät tavoitelleet itsenäisyyttä, ja ne ovat osoittaneet kiihkeää isänmaallista henkeä ja uskollisuutta tietyille johtajille.

17. Osoita, miten kansallismielisyys on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen.

¹⁷ ”Kiista” on ollut sanomalehtien otsikoissa erityisesti vuodesta 1914 lähtien tähän päivään asti. Hyökkäävät kansallismieliset vaativat tiettyjä oikeuksia ja alueita tietyille ihmisryhmille. Näin muodostuu uusia hallituksia. Neljänä viimeisenä vuotena on perustettu yksistään Afrikassa noin 24 uutta valtiota. Ja toisen maailmansodan jälkeen on tämä manner synnyttänyt noin 36 uutta valtiota.c Amerikkalainen tietosanakirja sanoo näin: ”Toisen maailmansodan jälkeen on kansallismielisyydellä ollut jatkuvasti tärkeä osa kaikkialla maailmassa. Hitlerin menettelytapaa kehitti edelleen Josef Stalin, joka osoittautui fascistisen kansallismielisyyden alttiiksi oppilaaksi.”d Mutta käsitellessään kansallismielisyyttä tämä teos sanoo: ”Vanhalla ajalla ihmisen ensisijainen uskollisuus keskittyi hänen uskontoonsa. Nyt on tämän sijan anastanut kansa.”e

18, 19. a) Määrittele kansallismielisyys. b) Kun kansallismielisyys viedään liian pitkälle, niin mitkä ovat seuraukset?

¹⁸ Time-lehti sanoi 7.12.1962 sivulla 20: ”Keskiajan lääniherrat olivat uskollisia kuninkaalle, eivät maalle, ja hyökkäävien Englannin kuninkaitten puolella taistelevia ranskalaisia paroneja pidettiin uskollisina vasalleina, ei avustajina. Historioitsija Carlton Hayes kirjoittaa: ’Kansallisuutta on aina ollut olemassa. Isänmaallisuutta on ollut kauan olemassa, ja se on joko kohdistunut johonkin paikkakuntaan tai ulottunut koko valtakuntaan. Mutta isänmaallisuuden yhtyminen kansallisuuteen ja kansallisen isänmaallisuuden ylivalta kaikkiin muihin inhimillisiin uskollisuussuhteisiin nähden – mikä on kansallismielisyyttä – on nykyaikaista, hyvin nykyaikaista.’

¹⁹ ”Kansallismieliset ihmiset tulivat tietämään, että heidän uskontunnustuksensa sisälsi hyviä samoin kuin huonojakin siemeniä. Kansa vaati ensisijaista uskollisuutta kansalaisiltaan, piti itsepintaisesti kiinni ylimmyydestään muihin kansallisuuksiin nähden ja herätti ylpeyttä kansan luonnetta ja tulevaisuutta kohtaan. Liian pitkälle vietyinä näillä vakaumuksilla oli osansa ensimmäisessä maailmansodassa ja vääristeltynä kansallismielisyytenä ne päästivät natsiterrorin valloilleen maailmaan peittäen maan ruumiskasoilla.”

20. Miten kansallismielisyydestä tulee ensisijaista uskollisuutta?

²⁰ Kirjassaan Nationalism: A Religion (Kansallismielisyys: uskonto) roomalaiskatolinen kirjailija Carlton Hayes esittää myös seuraavan lausunnon 10. sivulla: ”Kansallismielisyydessä on eri asteita niin kuin kaikissa tunteissa. Uskollisuuttamme kansallisuutta ja kansallisvaltiota kohtaan voivat säännellä muut uskollisuussuhteet – perheeseen, kirkkoon, ihmiskuntaan, kansainvälisyyteen – minkä vuoksi se on vastaavassa määrässä rajoitettu. Toisaalta saattaa kansallismielisyys olla korkeinta, ensisijaista uskollisuutta, joka määrää muut uskollisuussuhteet. Näin käy tavallisesti, kun kansallistunne yhtyy uskonnolliseen tunteeseen ja kun kansallismielisyydestä itsestään tulee uskonto tai uskonnon korvike.”

KRISTILLISYYS JA KANSALLISMIELISYYS

21, 22. a) Sopivatko kansallismielisyys ja kristillisyys yhteen? b) Mitä kristikunta on tehnyt pakottaakseen sekoittamaan nämä kaksi keskenään ja millaisin tuloksin?

²¹ Tiedettäköön kuitenkin tämä: kristillisyys ja kansallismielisyys eivät sovi yhteen. Jeesus Kristus ei koskaan yhdistänyt niitä. Mutta entä kristikunnan katoliset ja protestanttiset uskonnot? Ne kaikki mukautuvat kansallismielisyyteen ja tukevat joka maata, jossa niillä on kannattajia. Rynnistävätpä kaikkien näiden uskontojen papit poliittisten johtajien puolesta, ja toiset tavoittelevat itsekin poliittista virkaa. Sodan aikana papit johtavat kansansa nuorten miesten yllyttämistä murhaamaan toisessa maassa olevia oman uskontokuntansa jäseniä, vaikka Raamattu, minkä he väittävät olevan uskonnollisen vakaumuksensa perusta, sanoo, ettei saa tappaa.

²² Mitä näiden uskontokuntien papeista on tullut? Mitä he ovat tehneet seurakuntalaisistaan? Jaakob, eräs Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraaja, sanoi näin: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Sinun täytyy tietää, kenelle he ovat uskollisia. Eivätkö he voi ymmärtää, että ihminen on joko uskollinen jollekulle herralle, samalla kun hän vihaa toista, tai päinvastoin? Jeesus sanoi painokkaasti: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24) Oletko sinä kristitty? Jos olet, niin mikä on ensi sijalla elämässäsi? Sinulla on oikeus valita itse. Mutta onko sinulla oikeutta tuomita ja rangaista toista kristittyä, joka valitsee Luojansa Herrakseen eikä valtiota?

23. Millainen on kristityn samoin kuin Jeesuksen ja hänen opetuslastensakin asenne, kun tulee kysymykseen Jehovan tahdon tekeminen?

²³ Kristitty, joka on antautunut tekemään Jehovan tahdon, tekee mitä Jehova opettaa häntä tekemään. Jehova on ilmaissut itsensä ja tahtonsa kirjoitetun Sanansa, pyhän Raamatun, välityksellä. Mitä enemmän ihminen tutustuu kirjoitettuun Sanaan, sitä paremmin hän ymmärtää, mitä on tehtävä. Jeesus ei asennoitunut – enempää kuin apostolit ja varhaiskristitytkään – Roomaa vastaan, vaan Jehovan, valitsemansa Herran, puolelle. Hän oli heidän Jumalansa. Muut ihmiset, enemmistö, valitsivat keisarin. Se oli heidän etuoikeutensa, mutta miksi he vainosivat vähemmistöä, Jumalaan uskovia ja häntä palvovia?

24. Määrittele sana ’lähimmäisenrakkaus’, kun siihen sisältyy uskollisuus Jumalaa kohtaan.

²⁴ Jokaisen elämässä tulee aika, jolloin hänen on ratkaistava uskollisuutensa kohde. Uskollisuus Jehovaa kohtaan ei merkitse sitä, että henkilö olisi epäystävällinen lähimmäiselleen tai sille maallekaan, missä hän on syntynyt. Jeesushan opetti, että meidän tulee rakastaa sekä taivaallista Isäämme että lähimmäistämme. (Luuk. 10:27) Mutta se ei merkitse sitä, että meidän olisi tehtävä niin kuin lähimmäisemme tekee. Jeesus neuvoi vuorisaarnassaan: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt. 5:43–45) Sinä voit siis rakastaa lähimmäistäsi, vihollistasikin, mutta se ei merkitse sitä, että sinun on tehtävä sitä pahaa, mitä hän tekee.

HISTORIALLINEN ESIMERKKI

25, 26. Mistä historian ajasta me nyt haemme sopivaa esimerkkiä uskollisuudesta Jumalaa tai valtiota kohtaan, ja ketkä henkilöt ovat kysymyksessä?

²⁵ Siirtykäämme hetkeksi taaksepäin historiassa vuoteen 617 eKr. Sinä vuonna vei Babylonian kuningas Nebukadnessar paljon israelilaisia vankina Babyloniin. Nebukadnessar valitsi joitakuita Israelin lapsista, kuninkaallisesta suvusta, saamaan erikoisvalmennusta hänen hovissaan. Parhaat valittiin, ne, jotka olivat kaunismuotoisia ja joilla oli kaiken viisauden tarkka tuntemus ja joilla oli tietoa ja jotka olivat terävä-älyisiä. Näiden piti jäädä kuninkaan palatsiin. Annettiin määräys, että näille nuorille piti opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä. Jotta he saisivat hyvää ruokaa, ”kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen.” – Dan. 1:1–5.

²⁶ Noiden valittujen lasten joukossa oli neljä poikaa, joiden ikä luultavasti vaihteli 14:stä 18:aan vuoteen. He kuuluivat Juudan sukukuntaan. Heidän nimensä olivat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. Heidän kunkin nimellään oli kiinnostava merkitys: Daniel merkitsi ’Jumala on tuomari’, Hananja ’Jah on suosinut’, Miisael ’Kuka on sellainen kuin Jumala on?’ ja Asarja ’Jah on huolenpitäjä’. Heidän nimiensä muuttamisella oli ilmeisesti jotain tekemistä Nebukadnessarin halun kanssa vieroittaa heidät pois heidän Jumalastaan ja saada heidät ajattelemaan kaldealaisten tavalla eikä heprealaisella tavalla. Danielin nimi muutettiin Beltsassariksi, mikä merkitsee ’Beelin ruhtinas’ tai ’Herran johtaja’. Hananjan nimi muutettiin Sadrakiksi, minkä merkitys on hämärä, mutta jotkut sanovat sen merkitsevän ’Akun (kuujumalan) palvelija’. Miisaelia kutsuttiin Meesakiksi. Meesakin merkitystä ei tunneta, mutta muuan perimätieto sanoo, että se on mahdollisesti erään babylonilaisen jumalan nimi. Asarjan nimi muutettiin Abednegoksi, mikä merkitsee ’Negon [eli Merkuriuksen] palvelija’. Heidän piti näin ollen olla muiden jumalien kuin Jehovan palvelijoita. Muuttiko heidän nimiensä muuttaminen heitä?

27, 28. a) Muuttiko pakanallisten nimien antaminen näille henkilöille heidän asennettaan Jumalan palvonnan suhteen? b) Miten he osoittivat, että he eivät halunneet syömiskysymyksessäkään rikkoa Jumalansa lakia, ja mikä oli seurauksena?

²⁷ Näiden nuorten miesten nimenmuutto ei mairitellut heitä enempää kuin se erityinen huomiokaan, mitä kuningas osoitti heille. He olivat antautuneet kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle. Vaikka he olivatkin vankeudessa Babylonissa, niin he halusivat elää Jumalan sanassa kirjoitetun Jumalan lain mukaan. ”Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi.” (Dan. 1:8) Hän pyysi tovereineen saada vain kasviksia syötäväksi ja vettä juotavaksi. Danielilla oli vakava keskustelu ruokaa varaavan hovivirkailijan kanssa, mutta hän sai tämän lopulta tuomaan sellaista yksinkertaista ruokaa kymmenen päivää. Daniel ja nämä hänen kanssaan olevat nuoret pojat muistivat todennäköisesti 5. Moos. 6:4–7 olevat sanat: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.”

²⁸ He tunsivat kymmenet käskyt ja syömistä koskevat Jehovan määräykset. He olivat painaneet mieleensä Mooseksen sanat: ”Ja nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä [ja] eläisitte.” (5. Moos. 4:1) He kammosivat saastaista ja kiellettyä ravintoa. Kieltäytyen syömästä lihaa ja juomasta viiniä, jotka hyvin luultavasti oli uhrattu epäjumalille, he söivät kasviksia, ja ”kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa.” (Dan. 1:15) Tämä miellytti tietysti sitä hovivirkailijaa, joka piti huolta Danielista, Hananjasta, Miisaelista ja Asarjasta. Se miellytti Jehovaakin, koska ”Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet”. – Dan. 1:17.

29, 30. Muuttivatko asema hallituksessa ja lahjat heitä ja heidän uskollisuuttaan Jehova Jumalaa kohtaan?

²⁹ Kolmivuotisen valmennuskurssinsa aikana he oppivat muun muassa kaldean kielen, mutta he eivät unohtaneet milloinkaan Jumalaansa eikä sitä, mitä olivat oppineet Juudeassa Jehovan laeista. Silloinkaan kun heidät vietiin seisomaan kuninkaan eteen, he eivät pelänneet. Daniel selitti Jumalan avulla unia, sai paljon lahjoja kuninkaalta, tehtiinpä hänestä Baabelin eli Babylonin maakunnan herra ja Babylonin viisaitten ylimmäinen päämies, mutta tämäkään ei noussut hänen päähänsä. Hänen uskollisuutensa Jehovaa kohtaan oli yhä ensi sijalla.

³⁰ Kun Daniel oli nyt näin korkeassa asemassa, niin hänen anomuksestaan ”kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin.” (Dan. 2:49) Nämä neljä juutalaista miestä pysyivät lähellä toisiaan ja palvoivat yksimielisesti Jumalaa. Silti he pitivät huolen heille määrätyistä velvollisuuksista, sillä he olivat orjina Babylonissa. Mutta näistä neljästä nuorukaisesta, joilla oli suuri tieto ja vastuu, ei tullut kansallismielisiä eikä valtion palvojia, eivätkä he unohtaneet rakkauttaan Jumalaa kohtaan. He kieltäytyivät antamasta valtiolle enempää kuin valtiolle kuului. He eivät aikoneet suinkaan antaa mitään sellaista valtiolle, mikä oli Jumalan.

31. Mikä koetus näiden neljän heprealaisen oli eräänä päivänä kohdattava, ja mitkä kysymykset se herätti?

³¹ Kaikkien Jehova Jumalan palvelijoitten eteen tulee koetuksia jolloinkin. Jeesus sanoi Jehovan kristityille todistajille, että hekin saavat kohdata vastustusta ja vainoa Kristuksen tähden. Niin oli näidenkin neljän heprealaisen nuorukaisen laita; heidän oli jonain päivänä jouduttava uskollisuus- ja antaumuskoetuksen eteen. Osoittautuisiko heidän uskollisuutensa Jumalalle vai valtiolle omistetuksi? Palvoisivatko he kansaa ja kieltäisivät Jumalansa? Kumartaisivatko he valtiota, jos siitä tulisi elämän tai kuoleman kysymys? Danielin 3. luvussa oleva Raamatun kertomus antaa meille vastauksen.

KOETUKSEN EDESSÄ

32. Esitä pääpiirtein, miten Babylonissa kehittyi tästä kiistakysymys.

³² Kuningas Nebukadnessar teetti suuren kultaisen kuvapatsaan. Sen korkeus oli kuusikymmentä kyynärää (lähes 30 metriä), ja sen leveys oli kuusi kyynärää (lähes 3 metriä). Se rakennettiin Duuran lakeudelle Babylonin maakuntaan, noin 10 kilometriä etelään Babylonista. ”Kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.” (Dan. 3:1, 2) Tämä käsky käsitti luonnollisesti myös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon, jotka oli määrätty hoitamaan Babylonin maakuntaa.

33. a) Mihin Saatana pyrki nyt näihin kolmeen heprealaisnuorukaiseen nähden, ja millaisin sanoin kuningas esitti palvontakäskynsä? b) Mitkä kiinnostavat havainnot esitetään alaviitteessä?

³³ Tämä oli Saatana Perkeleen, Babylonian todellisen jumalan, tahallinen yritys saada nämä kolme heprealaista kumartamaan valtiota, valtion kuvaa, olipa se sitten patsas tai lippu.f Tuo kultainen kuvapatsas edusti Babylonian valtakuntaa. Kaikkien Nebukadnessarin valloittamiin maihin määrättyjen hallitusmiesten piti olla siellä samanaikaisesti ja kumartaa tätä kuvapatsasta. Babylonian kansallismielisyyttä pakotettiin juudealaisille, assyrialaisille, egyptiläisille ja kaikille, jotka Nebukadnessar oli voittanut. He tulivat yhteen. ”Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: ’Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.’” (Dan. 3:4–6) Käsky kuului: Kumartakaa kuvapatsasta, palvokaa valtiota! Kansallismielisyyttä! Kaikkien ihmisten, suurten ja pienten hallitusmiesten täytyi nyt palvoa sitä, mitä Jeesus kutsui keisariksi, eli hänen kuvaansa, kansallismielisyyttä!

34, 35. Miten nuo kolme heprealaista suhtautuivat nyt eteen tulleeseen koetukseen, ja mikä heidän Jumalansa käsky heidän mielessään oli?

³⁴ Mutta katso! Kolme miestä seisoo! He eivät kumarru! Voitko kuvitella sellaista! Nämä kolme miestä ovat menneet kaikkien muiden mukana Duuran lakeudelle kuninkaan käskystä, mutta he eivät kumartuneetkaan maahan. Miksi eivät? He menivät niin pitkälle kuin voivat. He kokoontuivat toisten kanssa, mutta nyt tuli koetus. He tekivät oikean ratkaisun. Kolme juudealaista, Sadrak, Meesak ja Abednego, muistivat Jehovan Moosekselle puhumat sanat:

³⁵ ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Moos. 20:1–6) ”Sinä et saa ottaa Jehovan, sinun Jumalasi, nimeä arvottomaan käyttöön, sillä Jehova ei jätä sitä rankaisematta, joka ottaa hänen nimensä arvottomaan käyttöön.” – 2. Moos. 20:7, Um.

36. Kehen he luottivat?

³⁶ Se oli ymmärrettävää näille kolmelle heprealaiselle. He omistivat Jumalalle yksinomaisen antaumuksensa. He eivät halunneet kumartaa eivätkä palvoa ihmisten tekemää kuvaa eikä lippua. He rakastivat elämäänsä ja uskoivat, että heidän Jumalansa pelastaa heidät. Mutta jos heitä ei säilytettäisi elossa, niin ei ollut mitään syytä pelätä kuolemaa, koska he uskoivat ylösnousemukseen kuolleista. Kun Nebukadnessar kuuli, mitä tapahtui, hän raivostui ja vimmastui ja määräsi tutkimaan asian.

37. Mitä sitten tapahtui, kun nämä miehet tuotiin kuninkaan eteen?

³⁷ Nämä kolme heprealaista tuotiin Nebukadnessarin eteen, ja hän sanoi heille: ”Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt?” (Dan. 3:14) Oli järkyttävää kuninkaalle, että nämä hänen erinomaiset palvelijansa astuivat ulos rivistä eivätkä tehneet tällaista vähäistä elettä, ’kumartaneet vain kuvaa, siinä kaikki’. Siksi Nebukadnessar sanoi antavansa heille toisen tilaisuuden. Hänen sanansa kuuluivat: ”Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?” – Dan. 3:15.

38. Empivätkö nämä kolme heprealaista lainkaan, kun heille tarjottiin toinen tilaisuus kumartua maahan, ja millä sanoilla he vastasivat kuninkaalle?

³⁸ Ratkaisun tekeminen ei vienyt näiltä kolmelta heprealaiselta hetkeäkään. He olivat tehneet päätöksen mielessään. Siitä ajasta lähtien, jolloin he olivat nuoria miehiä, siitä ajasta, jolloin heitä ruokittiin kuninkaan yksityisessä jalosukuisten koulussa, he tiesivät, ketä he palvelisivat. Jolleivät he halunneet rikkoa Jehovan lakeja, jotka koskivat ruoan syöntiä, niin rikkoisivatko he nyt hänen kuvanpalvontaa koskevan lakinsa? Niinpä empimättä ”Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ’Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme [jota me palvelemme, Um] kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” – Dan. 3:16–18.

39. Kuka muu antoi samankaltaisen vastauksen puoltaessaan Jumalan puhdasta palvontaa?

³⁹ Mikä usko! Mikä uskollisuus! Missä olemme sen jälkeen kuulleet näin voimakkaasta ratkaisusta? Muistatko, miten Saatana yritti saada Jeesuksen ’lankeamaan maahan ja kumartamaan’ häntä? Jeesus ei myöskään hidastellut vastatessaan. ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman”.’” – Matt. 4:8–10.

VAPAUTUS USKOLLISILLE

40–42. Kuvaile nyt se jännittävä näytelmä, mikä kehittyy Nebukadnessarin edessä, ja tulisen pätsin välikohtauksen lopputulos.

⁴⁰ Nebukadnessar tiesi täysin hyvin, ketä nämä kolme heprealaista palvoivat. Mutta sortuisivatko he painostuksen alla, kun olisivat sidotut ja valmiit heitettäviksi pätsiin? Kumartaisivatko he silloin valtiota ja tulisivat kansallismielisiksi? Yrittäisivätkö he palvella kahta herraa? Antaisivatko he valtiolle sellaista, mikä ei kuulu valtiolle?

⁴¹ Nämä kolme miestä ’eivät pelänneet niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua’. He olivat päinvastoin nykyisten tosi kristittyjen kaltaisia, jotka todella arvostavat niiden kolmen heprealaisen erinomaista esimerkkiä, jotka pelkäsivät ”häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa”. (Matt. 10:28, Um) He näkivät Nebukadnessarin olevan täynnä raivoa ja hänen ilmeittensäkin muuttuvan heitä kohtaan. Kuningas käski: ’Heittäkää heidät tuliseen pätsiin, joka on nyt seitsenkertaisesti kuumennettu.’ Heidät heitettiin pätsiin, joka oli lämmitetty niin kuumaksi, että hehkuvat liekit tappoivat ne miehet, joiden käskettiin heittää kolme heprealaista pätsiin.

⁴² Nebukadnessar näki silloin pelästyttävän asian. Hän nousi kiireesti ja sanoi: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” Hänen mukanaan olleet sanoivat: ”Totisesti, kuningas.” Mutta Nebukadnessar lausui kiihdyksissään: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika.” Sitten Nebukadnessar huusi kolmelle miehelle tuleen ja käski heitä astumaan ulos ja tulemaan luokseen. Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat pois tulen keskeltä. Se oli totisesti hämmästyttävää. Tuli ei ollut voinut mitään heidän ruumiilleen, eikä hiuskarvakaan heidän päässään ollut kärventynyt. Eivätkä heidän vaippansakaan olleet vahingoittuneet, eikä tulen käry ollut tarttunut heihin! Nämä miehet olivat totisesti läpäisseet kokemuksen ja todistaneet uskollisuutensa! – Dan. 3:24–27.

43. Mitkä olivat Nebukadnessarin seuraavat sanat, jotka saattoivat kunniaan Jehovan vapauttamisvoiman?

⁴³ Kokemus järkytti Nebukadnessaria, sillä hän sanoi: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. Ja minä annan käskyn, että jokainen, olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi [yleiseksi käymäläksi, Um]; sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä.” (Dan. 3:28, 29) Uskotko sinä tänä päivänä samaten, että ”ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä”?

[Alaviitteet]

”Tähti on vertauskuva taivaista ja siitä jumalallisesta päämäärästä, mihin ihminen on pyrkinyt ikimuistoisista ajoista lähtien; raita kuvaa auringosta lähteviä valonsäteitä. Molemmat aiheet ovat kauan olleet edustettuina kansain lipuissa muinaisen Egyptin ja Babylonian tähtienpalvojien viireistä Cortezin alaisten espanjalaisten valloittajien 12-tähtiseen lippuun asti. Pysyen jatkuvasti suosiossa ne levisivät Hollannin ja Länsi-Intian kauppakomppanian raitaisiin lippuihin 17. vuosisadalla ja nykyisiin tähti- ja raitamalleihin, joita on useitten Euroopan, Aasian ja Amerikan maiden lipuissa.”

Kirjassa ”Siniristilippumme” (kirj. fil. maist. Arvo Viklund, julk. Itsenäisyyden Liitto 1927) sanotaan: ”Kun me näin ollen käsitämme, mitä arvoja siniristilippummekin poimuihinsa kätkee, niin täytyy myöskin meidän nurjamielisen suhtautumisemme siihen muuttua lipunpalvonnaksi, joka kohdistaa pyhän vihansa kaikkiin niihin, jotka uskaltavat kansamme kalleinta symbolia aliarvioida tai loukata. . . . [Suomen lipun väreihin] kätkettyä luonnonsymboliikkaa Sakari Topelius tulkitsi ’Sininen sinisten järviemme ja valkoinen lumikenttiemme kuvaksi’ tai Juhani Aho sittemmin lausuessaan: ’Missä valkoinen poutapilvi taivaan sinikannella vaeltaa, siinä on Suomen lippu.’” (S. 11)

”Tunnettua on . . . että ensimmäisellä ristiretkellä ja keskiajalla yleensäkin esiintyi 3-kielekkeisiä ristillä varustettuja lippuja, mitkä seikat liittyvät ehkä kolminaisuusoppiin ja Kristuksen kärsimishistoriaan.” (S. 20)

[Kuva s. 53]

”Me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile [palvo, Um] kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” – Dan. 3:18.