Herran rukous saa pian täydellisen vastauksen
”Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niinkuin taivaassa, niin myöskin maan päällä. Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi; ja anna meille anteeksi velkamme, niinkuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät siitä jumalattomasta.” – Matt. 6:9–13, Um.
1, 2. Miten Herran rukous eroaa Heprealaisissa Kirjoituksissa olevista rukouksista puhuttelutapansa puolesta? Miksi se tekee sen, ja miksi me tutkimme sitä?
”ISÄMME taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” Jumalan ainoan pojan, joka eli siihen aikaan, tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, maan päällä, piti opettaa Jehova Jumalalle vihkiytyneeseen kansaan kuuluvia ihmisiä aloittamaan Hänelle esitetyn rukouksen tällä lapsenomaisella tavalla. Jehova Jumalaan oli viitattu useissa paikoissa Isänäa ennen Kristusta Jeesusta kirjoitetuissa pyhissä Heprealaisissa Kirjoituksissa. Hän oli miehen ja naisen Luojana alkujaan ihmissuvun Isä, mistä syystä kristitty historioitsija Luukas viittaa Eedenin puutarhassa olleeseen täydelliseen ihmiseen ”Aadamina, Jumalan poikana.” (Luuk. 3:38, Um) Mutta nuo Heprealaiset Kirjoitukset opettivat, miten nämä kaksi ensimmäistä ihmistä rikkoivat tottelemattomina taivaan Isänsä lain ja miten hän hylkäsi heidät olemasta hänen lapsiaan ja ajoi heidät pois Eedenin puutarhasta kuolemaan tahallisina syntisinä, niin ettei yksikään heidän jälkeläisistään voinut kääntyä Jehova Jumalan puoleen hänen lapsenaan. Tämä selittää, miksi mikään kaikista niistä rukouksista, mitkä on kerrottu henkeytettyjen Heprealaisten Kirjoitusten kolmessakymmenessä yhdeksässä kirjassa, ei ala puhutellen Jehova Jumalaa Isänämme, ihmiskunnan isänä.
2 Mutta Jeesus Kristus, jonka Jehova tunnusti taivaasta ”rakkaaksi Pojakseen”, oli nyt uhrityössä, minkä piti avata jälleen ihmisille tie Jumalan lasten perheeseen. Sentähden Jeesus opettikin etukäteen sopivasti juutalaisille opetuslapsilleen tämän rukouksen, mikä on tullut tunnetuksi ”Herran rukouksena” [eli Isämeidän rukouksena]. Sen opettaminen liittyi huomattavana osana hänen ”vuorisaarnaansa”. (Matt. 3:13–17; 5:1–6:13) Koska Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan tätä rukousta, niin hän teki sen odottaen täysin vastausta kaikkeen, mitä siinä pyydetään. Koska se saa pian täydellisen vastauksensa meidän aikanamme, on meille tärkeää ryhtyä tutkimaan tätä Herran rukousta tässä käsittääksemme paremmin sen täyden merkityksen.
3. Kuka voi puhutella Jumalaa rukouksessa tällä tavalla ja miksi vain nämä?
3 Miten sydäntä lämmittävä, miten aivan lapsenomaiseen luottamukseen innostava onkaan se tapa, millä Herra Jeesus aloittaa tämän rukouksen! ”Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” Jumalan pääpoika opettaa tässä niitä rukoilemaan, joista oli tuleva Jumalan poikia ja tyttäriä. Älä unohda milloinkaan, että Mestari ei opeta tässä rukoilemaan pakanoita, ei uskonnollisia ulkokultailijoita, ei tämän maailman ihmisiä, vaan opetuslapsiaan, antautuneita seuraajiaan. Hän sanoi näille tässä samassa saarnassa: ”Onnellisia ovat rauhaisat, koska heitä sanotaan ’Jumalan lapsiksi’.” (Matt. 5:9, Um) Tässä tunnustettu Isyys ei perustu siis pelkästään siihen, että me polveudumme Aadamista niinkuin pakanat, ulkokultailijat, antikristukset ja muutkin ihmiset polveutuvat. Se perustuu siihen, että henkilö tulee Jumalalta Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta saatavan iankaikkisen elämän perilliseksi. Nyt eivät siis tätä rukousta, puhutellen Jumalaa Isänään, voi esittää ainoastaan ne, jotka Jumala on kutsunut taivaan valtakuntaan Kristuksen Jeesuksen kanssa, vaan myös hänen ”muiden lampaittensa” suuri joukko, joka toivoo saavansa iankaikkisen elämän maan päällä ja täydellistyvänsä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. – Luuk. 12:32; Ilm. 7:9–17; Joh. 10:16.
4. Miksi käytämme monikollista muotoa ja puhuttelemme häntä ”Isänämme”?
4 Kun me sanomme häntä Isäksemme, niin me tunnustamme, että hän on perheen Isä ja että tässä perheessä on toisiakin jäseniä ja että me olemme Jumalan lapsia vanhemman Veljemme, Jumalan rakkaan huomattavimman pojan Jeesuksen Kristuksen, ohella. Tämä laajentaa rukouksemme sisältämään rakkaudellisesti ne Jumalan lapset, jotka ovat veljiämme. Se Jumalan valtakunta, jota meitä opetetaan tässä rukoilemaan, ei koidu suinkaan ainoastaan meidän omaksi henkilökohtaiseksi hyödyksemme, vaan koko perheen hyväksi. Aloittamalla rukouksen tällä tavalla me tunnustamme myöskin Jumalan alkuperäiseksi Elämänantajaksi, elämän Lähteeksi, eikä ainoastaan Siksi, jolta me olemme saaneet olemassaolomme ensimmäisen ihmisen Aadamin kautta, vaan myöskin Siksi, joka on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta me pelastuisimme siitä kuolemasta, minkä alaisia me nyt olemme Aadamin synnin takia, ja tulisimme saatetuiksi vanhurskaaseen uuteen maailmaan, missä on ikuinen elämä. Koska meillä on usko ja koska me käytämme hyväksemme näitä elämänantavia varauksia Kristuksen kautta, niin me puhuttelemme Jehova Jumalaa Isänämme tunnustaen, että ”se palkka, mitä synti maksaa, on kuolema, mutta se lahja, minkä Jumala antaa, on iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, kautta.” – Room. 6:23, Um.
5. Mitä se, että hän on Isä ”taivaissa”, velvoittaa meitä tekemään, ja miten Jeesus suhtautui Hänen nimeensä ”Isä”?
5 Jehova on rajattomasti korkeampi meidän maallisia isiämme. Hän on meidän Isämme ”taivaissa”. Siksi me annammekin hänelle korkeimman kunnioituksemme ja osoitamme hänelle lapsenomaista luottamustamme ja kuuliaisuuttamme kuritettaessakin. Jos me emme osoita Jumalalle kunnioitusta ja kuuliaisuutta, niin me kiellämme olevamme hänen lapsiaan, sillä me luemme: ”Meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset [hengellisen elämämme] Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.” (Hepr. 12:9, 10) Kun Jeesus opetti meitä rukoilemaan Jehova Jumalaa ”Isänämme”, niin hän tarkoitti sitä, että Jehova on myös hänen Isänsä. Jeesus puhutteli häntä hellästi Isänään ja tunnusti siten saaneensa alkujaan elämänsä tältä suurelta Elämänantajalta. Hän sanoi: ”Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta.” (Joh. 6:57) Hän ei sallinut tästä syystä koskaan kenenkään puhutella häntä ”Isäksi”, vaan hän varasi aina tämän kauniin nimityksen taivaan Isälleen. Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa”, niin hän tarkoitti myös sitä, että hänen opetuslastensa ei pitänyt antaa Jeesukselle nimitystä ”Isä”. Kuinka räikeää epäkristillisyyttä onkaan sentähden, että kristikunnan papit vaativat ihmisiä puhuttelemaan heitä ”isinä” hengellisessä merkityksessä! Se osoittaa suurinta kunnioituksen puutetta taivaan Isää kohtaan ja on vastoin Herran rukousta.
HÄNEN NIMENSÄ
6. Mitä Herran rukous pyytää ensiksi ja miksi?
6 Jeesus muistuttaa meille, että taivaan Isällä on nimi ja että meidän tulee rakastavina lapsina kunnioittaa tätä nimeä. Aivan ensimmäinen anomus, minkä Jeesus esittää rukouksessa, on: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” Hän osoittaa täten, että taivaan Isän nimi on tärkeydeltään ensimmäinen. Samoin kuin hänellä, Pojalla, on nimi, niin on Isälläkin nimi. Tämä nimi ei ole lähtöisin meistä, vaan hän itse sanoo meille, mikä se on: ”Minä olen Jehova, se on minun nimeni; enkä minä anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni kaiverretuille kuville.” (Jes. 42:8, As) Kun Jeesus saarnasi maan päällä, niin Saatana Perkele ja kaikki hänen jälkeläisensä olivat häväisseet Jehovan nimeä viidettä tuhatta vuotta. Ne häpäisyt, mitkä olivat kohdistuneet Jehovaan, kohdistuivat silloin Jeesukseen, ja ne ovat kohdistuneet sen jälkeen kaikkiin Jeesuksen tosi seuraajiin tähän päivään asti. Siksi pyyntö: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty”, merkitseekin enemmän kuin ainoastaan sitä, että me pidämme Jumalan nimen pyhänä. Se merkitsee, että hänen nimensä täytyy vapauttaa kaikesta siitä häpäisystä, mikä siihen on kohdistettu, ja kunniaansaattaa iäksi.
7. Miten alhaiset ihmiset ja väärät profeetat omaksuvat Jumalan nimen turhaan?
7 Jumala osoittaa nimensä tärkeyden myös niissä kymmenissä käskyissä, mitkä hän antoi Mooseksen kautta juutalaisille. Hän määrää kolmannessa näistä käskyistä: ”Älä omaksu Jehovan, Jumalasi, nimeä turhaan, sillä Jehova ei pidä sitä syyttömänä, joka omaksuu hänen nimensä turhaan.” (2. Moos. 20:7, As) On selvää, että kun vihaiset ihmiset käyttävät tätä nimeä sadattelussa, rumasti kiroillen, niin se ei ole sen esittämistä hyvässä tarkoituksessa, vaan sen häpäisemistä lausumalla sen arvottomalla tavalla. Mutta ihmiset omaksuvat sen turhaan, kun he väärinsoveltavat tätä nimeä henkilöihin tai asioihin, joissa sen ei pitäisi olla, tai kun he yhdistävät sen valheisiin ja väärennettyihin tiedonantoihin, joihin hänen nimensä ei kuulu niiden alkuunpanijana eikä niistä vastaajana. ”Näin sanoo sotajoukkojen Jehova: Älkää kuunnelko niiden profeettojen sanoja, jotka ennustavat teille; he opettavat teille turhuutta; he puhuvat oman sydämensä näystä eivätkä Jehovan suulla. He sanovat jatkuvasti niille, jotka halveksivat minua: ’Jehova on sanonut: Teillä on oleva rauha.’ Ja jokaiselle, joka vaeltaa oman sydämensä uppiniskaisuudessa, he sanovat: ’Mikään paha ei ole kohtaava teitä.’ Kuinka kauan tämä on oleva niiden profeettojen sydämessä, jotka ennustavat valheita, oman sydämensä petosta harjoittavien profeettojen, jotka aikovat saada minun kansani unohtamaan minun nimeni unillaan, joita he kertovat kukin lähimmäiselleen, niinkuin heidän isänsä unohtivat minun nimeni Baalin takia? Katso, minä olen niitä profeettoja vastaan, sanoo Jehova, jotka käyttävät kieltään ja sanovat: ’Hän sanoo’.” – Jer. 23:16, 17, 26, 27, 31, As.
8. Miten kristikunnan papit omaksuvat siten hänen nimensä turhaan?
8 Kristikunnan papit joutuvat tämän tuomion alaisiksi. Vaikka he välttävätkin Jehovan nimen käyttöä, niin he julkenevat puhua sen Jumalan puolesta, jolle tämä nimi kuuluu. He esittävät uskonnollisina profeettoina kaikenlaisia ennustuksia ihmisille maailman rauhasta, Kansainliitosta ja sen seuraajasta, Yhdistyneistä Kansakunnista, sekä muista yleistä mielenkiintoa omaavista asioista; ja he pettävät ihmiset pitämään näitä ennustuksia ikäänkuin sen Jumalan sanomana, jolle nimi Jehova kuuluu. He kunnioittavat myöskin tämän maailman miehiä ja naisia ja työntävät Jumalan nimen taka-alalle sekä saattavat ihmiset unohtamaan hänen pyhän nimensä. Kun he lausuvat Herran rukouksen: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty”, niin se siis vain lisää heidän uskonnollista ulkokultaisuuttaan.
9. Miten juutalaiset omaksuivat kansana hänen nimensä turhaan, ja keiden vastuuksi tuli sitten olla omaksumatta turhaan täten hänen nimeään?
9 Muinaiset juutalaiset käyttivät kansana hänen nimeään turhaan, koska heitä mainittiin hänen nimellään, Jehovan kansana, mutta he eivät eläneet tämän arvokkaan nimen mukaisesti. Me emme tee tätä syytöstä, vaan Jumala tekee sen profeettojensa kautta. Hän sanoo nimelleen otetulle kansalle, jonka hän luovutti sen vihollisten käsiin: ”Ne, jotka heitä hallitsevat, parkuvat, sanoo Jehova, ja minun nimeni on pilkattu jatkuvasti kaiken päivää.” ”Ja kun he tulivat kansojen luo, minne he menivät, niin he häpäisivät minun pyhän nimeni, kun ihmiset sanoivat heistä: ’Nämä ovat Jehovan kansaa, ja he ovat lähteneet hänen maastaan.’ Sanokaa sentähden Israelin huoneelle: ’Näin sanoo Herra Jehova: Minä en tee tätä teidän tähtenne, Israelin huone, vaan pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet kansojen keskuudessa, minne te menitte [vangittuina maanpakolaisina].’” (Jes. 52:5 ja Hes. 36:20, 22, As) Jumala hylkäsi ensimmäisellä vuosisadalla lopullisesti Juudan kansan, kun se oli ripustanut hänen Poikansa paaluun kuolemaan häpeässä. Ainoa sovittava piirre israelilaisissa oli silloin se, että uskollinen juutalaisjäännös erosi heistä ja ryhtyi saattamaan kunniaa Jehovan nimelle ja vaeltamaan arvollisesti kantaen hänen nimeään. Heihin liittyi lyhyessä ajassa paljon pakanoita, ja heistä tuli kaikista yhdessä kansa Jehovan nimelle, niinkuin opetuslapsi Jaakob sanoi Jerusalemissa olevalle kristilliselle neuvottelukunnalle: ”Simeon [Pietari] on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.” Noiden kristittyjen asia oli sitten todistaa, että he eivät olleet luonnollisten juutalaisten tavalla omaksuneet turhaan Jehovan nimeä. – Apt. 15:14.
10. Miten Raamatun kääntäjät ovat yrittäneet poistaa Jehovan nimen, mutta mitä tosi kristityt ovat tehneet hänen nimelleen?
10 Raamatun kääntäjät ovat yrittäneet nyt vuosikausia pitää Jehovan nimen poissa englantilaisista ja muista käännöksistä. He koettavat tehdä hänestä nimettömän Jumalan, jolla ei ollut mitään yksinomaista yhteyttä Juudan kansan kanssa enempää kuin tuhat viisisataa vuotta nimellä Jehova. Nämä kääntäjät väittävät täten kohottavansa hänet heimo- tai kansallis-Jumalan asemasta ja tekevänsä hänelle helpommaksi tulla yleis-Jumalaksi. He arvostavat perin vähän hänen nimensä tärkeyttä, mikä ilmenee varsinkin hänen oman selityksensä valossa: ”Kuka tahansa huutaa avukseen Jehovan nimeä, hänet vapautetaan.” ”Sillä silloin minä muutan ihmisille puhtaan kielen, jotta he huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä yksimielisesti.” (Jooel 2:32, As; Apt. 2:21; Room. 10:13; Sef. 3:9, As) Päinvastoin taas ne kristityt, jotka olivat yhteydessä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kanssa, julistivat ja korottivat Jehovan nimeä monta vuotta ennen 1931:tä. He omaksuivat tuona viimeksimainittuna vuonna Raamatun ennustuksen valossa julkisesti nimen ”Jehovan todistajat”. He ovat eläneet siitä pitäen tämän nimen mukaisesti.
11. Miksi nämä todistajat eivät ole menetelleet julkeasti ottaessaan kannettavakseen hänen nimensä?
11 Mutta toimivatko nämä todistajat julkeasti ottaessaan kirjaimellisesti käyttöön Hänen nimensä? Eivät: tosi lapsi ei häpeä Isänsä arvokasta nimeä. Tämä nimi soveltui siihen työhön, mitä he tekivät ennen 1931:tä ja mitä he ovat tehneet siitä lähtien. Meidän ei tule ajatella, että niillä luonnollisilla juutalaisilla, jotka hylkäsivät Herran rukouksen Opettajan, olisi yhä Jehovan nimi. Jehovan heille lausuma hylkäystuomio saavutti huippunsa Jerusalemin hävityksessä ensimmäisellä vuosisadalla ja juutalaisten hajoittamisessa kaikkiin kansoihin. Kun heidät hylättiin, niin uskollisista kristityistä tuli hänen ”omalle nimellensä” valittu kansa. Kristityt eivät ole senvuoksi julkeita käyttäessään tätä nimeä ja tehdessään sen kuuluksi. Jos Jehovan todistajat ovat tuottaneet häpeää hänen nimelleen, niin sanokoot heidän vihollisensa, miten se on tapahtunut.
12. Miten kävi Jehovan nimelle hänen hylätessään juutalaiset?
12 Kristikunnan uskonnoitsijat väittävät olevansa kansaa hänen nimeään varten, mutta he eivät tunnusta kuitenkaan tätä nimeä eivätkä kirkasta sitä, vaan vainoavat niitä, jotka kantavat tätä nimeä ja julistavat sitä. Jehovan nimen ei tarkoitettu kuolevan sen mukana, kun hän hylkäsi juutalaiset. Se siirrettiin kristityille, joista tuli hengellisiä israelilaisia ja jotka saivat hänen lapseksioton henkensä, minkä vuoksi he huutavat hänelle: ”Abba! Isä!” (Gal. 4:4–7) Se, että hänen nimensä on heillä, merkitsee sitä, että hän omistaa heidät; he kuuluvat hänelle. Ne, jotka esittävät vilpittömästi Herran rukousta, että Jumalan nimi pyhitettäisiin, ovat mitä huolellisimpia siinä, etteivät tuottaisi mitään häpeää sille, eivätkä he saata sitä naurettavaksi senkään tähden, että he eivät pitäisi sitä kantavista ihmisistä. He vaalivat sitä hellästi.
13. Miten Jehova on pyhittänyt nimensä jäännöksensä yhteydessä?
13 Me voimme Jumalan lapsina luonnollisesti pyhittää hänen nimensä elämässämme, mutta sen pyhittäminen koko kaikkeudessa tapahtuu Jumalan teon avulla, minkä hän suorittaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus rukoili kerran: ”Isä, kirkasta nimesi!” (Joh. 12:28) Jumala vakuutti hänelle tekevänsä siten. Taivaan Isä on tehnytkin niin vuodesta 1919 lähtien. Millä tavalla? Ennallistamalla hengellisten israelilaisten muodostaman uskollisen jäännöksensä järjestöönsä sekä sen työn koko maailmassa, niinkuin on ennustettu Hesekielin 36:21–32: ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova, sanoo Herra Jehova, kun minä tulen pyhitetyksi teissä niiden silmien edessä.” – As.
14. Miten hänen nimensä ratkaiseva pyhittäminen tapahtuu kohta?
14 Mutta hänen nimensä ratkaiseva pyhittäminen koko kaikkeuden silmissä tulee Harmagedonin taistelussa, mikä lähestyy nyt yhä enemmän. Kristikunnassa ja pakanamaailmassa olevat Jumalan nimen viholliset tekevät siinä keskitetyn hyökkäyksen hänen jäännöksensä ja sen hyvätahtoisten tovereitten kimppuun. Osoittaakseen sitten, että hänen nimensä on pyhä ja että sitä ei saa häpäistä ikuisesti rankaisematta, taivaan Isä taistelee ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodan” ja tuhoaa kaikki, jotka pilkkaavat häntä nyt, olkootpa he ihmisiä tai perkeleitä. ”Ja minä teen itseni suureksi ja pyhitän itseni, ja minä teen itseni tunnetuksi monien kansojen silmissä; ja he tulevat tietämään, että minä olen Jehova. Ja minä teen pyhän nimeni tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa, enkä minä salli enää pyhää nimeäni häväistävän; ja kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova, Pyhä Israelissa.” (Hes. 38:23; 39:7, As) Me riemuitsemme siitä, että hänen nimensä pyhitetyksi tulemista koskeva rukouksemme saa pian vastauksensa.
[Alaviitteet]