”Sinun sanasi on totuus”
Käyttämättä Jumalan nimeä arvottomasti
KYMMENESTÄ käskystä kolmas käsittelee Jumalan nimeä: ”Sinä et saa ottaa Jehovan, sinun Jumalasi, nimeä arvottomaan käyttöön, sillä Jehova ei jätä sitä rankaisematta, joka ottaa hänen nimensä arvottomaan käyttöön.” – 2. Moos. 20:7, Um.
Jumalan nimi ”Jehova” on todellisuudessa verbimuoto ja merkitsee kirjaimellisesti ”Hän saattaa tulemaan (joksikin)”. Kaikkialla Sanassaan Jumala kiinnittää huomion nimensä tärkeyteen. Jehova sanoikin Moosekselle: ”Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ’Jumala Kaikkivaltiaana’, mutta nimelläni ’Herra’ [Jehova, Um] en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” Nimi esiintyy 6961 kertaa yksistään Heprealaisissa kirjoituksissa, ja se esiintyy niissä enemmän kuin kaksi kertaa niin usein kuin kaikki muut tosi Jumalan nimitykset, kuten ”Jumala”, ”Herra” ja ”Korkein”, yhteensä. – 2. Moos. 6:3.
Mikä sitten oli kolmannen käskyn sisältö, sen merkitys? Mitä vastaan se kohdistettiin? Jotkut nykyiset juutalaiset oppineet väittävät, että se oli kohdistettu pelkästään väärää valaa vastaan, ja esittävät siksi käskyn seuraavasti: ”Et saa vannoa väärin Herran, sinun Jumalasi, nimessä; sillä Jumala ei osoita syyttömäksi sellaista, joka vannoo väärin Hänen nimessään.” Nämä oppineet väittävät, että pelkkä Jumalan nimen väärinkäyttö ei voisi olla niin vakava rikos, että se kiellettäisiin kolmannessa käskyssä.
Onko tämä väite järkevä? Ei, se ei ole. Ensiksikin silloin kolmas käsky kuuluisi suunnilleen samoin kuin yhdeksäs, joka kohdistettiin väärin vannomista vastaan: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” – 2. Moos. 20:16.
Se, että Jehova Jumala itse todella suhtautui vakavasti nimensä väärinkäyttämiseen, ilmenee 3. Moos. 24:10–16:ssa olevasta kertomuksesta. Siinä kerrotaan miehestä, joka käytti tuota Nimeä epäpyhällä tavalla. Häntä pidettiin vankeudessa, kunnes Jehovalta tuli sana tästä rikkomuksesta. Ja miten Jehova suhtautui siihen? Hän määräsi, että sitä, ”joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla”. Jehova ei selvästikään suhtautunut kevyesti nimensä väärinkäyttöön. Se ansaitsi kuolemanrangaistuksen, kuolemantuomion.
Kolmannen käskyn sisällöstä voitaisiin sanoa, että oli ainakin neljä seikkaa, joita vastaan käsky oli kohdistettu. Toisin sanoen, sitä voitiin rikkoa neljällä tavalla. Kaikki nämä neljä ovat tärkeitä kristityille, koska tämän käskyn perustana oleva periaate soveltuu myös heihin. Esimerkiksi Jeesus Kristus asetti mallirukouksessaan ensiksi anomuksen: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Sen pyhittäminen on aivan päinvastaista kuin sen kohteleminen arvottomalla tavalla. Apostoli Pietari kirjoitti, että Jumala kutsui kristityt olemaan ”kansa omalle nimellensä”. – Matt. 6:9; Apt. 15:14.
Kolmas käsky oli kohdistettu ensiksikin sitä vastaan, ettei tullut lausua Jumalan nimeä epäkunnioittavalla tavalla. Se kielsi käyttämästä Jumalan nimeä kirouksessa tai pilkkaamisessa. Sen käyttäminen siten kuin jotkut käyttävät ”Jumalaa” tai ”Jeesusta” aina kun he päivittelevät jotakin, olisi samaten Jehovan nimen käyttämistä arvottomalla tai epäpyhällä tavalla.
Toiseksi, jos joku vannoisi väärin Jumalan nimessä, niin se olisi Jehovan nimen käyttämistä arvottomalla tavalla, kuten jotkut juutalaiset oppineet sanoivat. Tämä ei kuitenkaan olisi pääasiallinen, ensisijainen ja ainoa tapa, jolla kolmatta käskyä voisi rikkoa, kuten he väittävät.
Toisaalta Jehovan nimeä voisi käyttää turhalla tai arvottomalla tai epäpyhällä tavalla kantamalla sitä arvottomasti. Esimerkiksi Israelista tuli kansa Jehovan nimelle, koska hän vapautti sen, antoi sille lakinsa ja säädöksensä ja teki liiton sen kanssa. Mooses sanoikin kansalleen: ”Kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua.” – 5. Moos. 28:10.
Siitä tuli tosiaan kansa hänen nimelleen, hänen todistajiaan. Itse asiassa Jumala itse sanoi, kuten on kirjoitettu Jes. 43:10:ssä: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.” Ottamalla Jumalan nimen itselleen kuitenkaan elämättä velvollisuuksiensa mukaan hänen kansanaan he ottaisivat Jehovan nimen arvottomaan käyttöön. Hän sanoikin israelilaisille profeettansa Hesekielin kautta: ”En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin.” (Hes. 36:22) He siis todella häpäisivät Jumalan nimen epäjumalanpalvonnallaan, kun he tunnustautuivat Jehova Jumalan palvojiksi. He käyttivät sitä arvottomalla tavalla ja tuottivat häpeää sille.
Oli vielä yksi tapa, jolla kolmatta käskyä voitiin rikkoa. Mikä se sitten oli? Jumalan nimen salaaminen, jättäminen huomioon ottamatta tai sen laiminlyöminen. Meidän aikanamme jätetään Jumalan nimi niin huomiotta, että hyvin monilla juutalaisilla ja kristityiksi tunnustautuvilla, vaikka he tuntevatkin kymmenen käskyä, ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, että Jumalalla on ainutlaatuinen ja selvästi erottuva nimi, eikä siitä, mikä tuo nimi on. Suurin osa niistä, jotka tuntevat tuon nimen, on oppinut sen pikemmin Jehovan todistajien toiminnan kautta kuin omilta uskonnollisilta johtajiltaan. Sanottakoon kuitenkin, että se on nimi, joka erottaa Hänet kaikista muista jumalista ainoana tosi Jumalana, taivaan ja maan Luojana. Tämä on muuten seikka, jonka hyvin monet Raamatun kääntäjät ovat halunneet jättää huomioon ottamatta.
Jehova Jumala varoitti, ettei hän jättäisi rankaisematta niitä, jotka käyttivät hänen nimeään turhalla, arvottomalla tai epäpyhällä tavalla. Israelin kansa tosiaan käytti Jehovan nimeä arvottomalla tavalla, ja se tapahtui kaikilla edellä mainituilla neljällä tavalla. Tämän vuoksi israelilaisia rangaistiin vuonna 607 eaa., kun he joutuivat pakkosiirtolaisuuteen Babylonin maailmanvallan alaisuuteen. Koska he jälleen osoittautuivat arvottomiksi kantamaan Jehovan nimeä ja käyttivät sitä arvottomalla tavalla, Jehova antoi rangaista heitä vielä ankarammin vuonna 70 hylättyään heidät ainiaaksi olemasta omalle nimelleen otettu kansa. Siten Jumalan varoitus osoitettiin todeksi.
Samoin nykyäänkin jokainen, joka tunnustautuu Jehovan kristityksi todistajaksi mutta ei osoittaudu tämän väitteensä mukaiseksi, vaan esimerkiksi saarnaa luopumusta tai harjoittaa moraalittomuutta, saa rangaistuksen. Hänet erotetaan, toisin sanoen poistetaan kristillisestä seurakunnasta arvottomana käyttämään nimeä Jehovan todistaja. Jokainen sellainen on ’vastaanottanut Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ja jättänyt huomioon ottamatta sen tarkoituksen’. – 2. Kor. 6:1, Um; Juud. 8–16.
Lisäksi kaikki, jotka jättävät Jehovan nimen huomioon ottamatta tai jotka jollain muulla tavalla kohtelevat sitä halveksuen, saavat surmansa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. Vain ne, jotka hyväksyvät tuon nimen ja kohtelevat sitä asiaankuuluvalla kunnioituksella ja kunnialla, säästetään. Tosiaankin, ”Jehovan nimi on vahva torni. Siihen vanhurskas juoksee, ja hänelle annetaan suojelus”. – Sananl. 18:10, Um.