kautta. Raamattu vakuuttaa meille, että ”laissa on . . . tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1) Jos seuraat varjoa, niin tulet lopulta todellisuuteen, siihen tosiolevaiseen, josta varjo piirtää vain ääriviivat. Lakiliiton esikuvaamat asiat johtavat meidät Jumalan valtakunnan todellisuuteen, valtakunnan, jota hänen Poikansa, Kristus Jeesus, hallitsee.

Kol. 2:16, 17 osoittaa, että ’tulevaisten varjoihin’ sisältyy myös sapattijärjestely. Tuon sapattijärjestelyn mukaan joka seitsemäs päivä oli lepopäivä kaikesta työstä. Myös joka seitsemäs oli lepovuosi maalle, jota ei silloin kynnetty eikä kylvetty. Sen mukaan ei vain maalla ollut tilaisuutta uudistaa tuotantokykyään vaan myös ihmisillä. – 2. Moos. 20:8–11; 3. Moos. 25:1–8.

Mitä ”hyvää” tämä esikuvasi? Sapattijärjestely esikuvasi koko ihmiskunnalle Kristuksen valtakunnan välityksellä tulevia suurenmoisia siunauksia ja vapautusta. Ilmestyskirja osoittaa, että kun nykyinen epävanhurskas järjestys päättyy, Kristuksen valtakunta aloittaa tuhatvuotisen rauhan ja Jumalan siunausten hallinnon. Se merkitsee sapatinkaltaista lepoa maalle ja sen kaikille asukkaille. Se näkee ihmiskunnan saavuttavan täyden hyödyn Kristuksen lunastuksesta ja vapauttavan sen lopulta kokonaan synnistä. Se näkee myös Saatanan ja hänen demonijoukkojensa syvyyteen heittämisen, jolloin ihminen vapautuu niiden sortavasta hallinnosta. – Ilm. 20:1–6; 21:1–4.

Jos sovellamme sitä Raamatun lausuntoa, jonka mukaan Jehova Jumalalle ’tuhat vuotta on niinkuin yksi päivä’, niin tämä merkitsisi, että ihmisen olemassaolon kuusituhatta vuotta ovat Jumalan silmissä kuin kuusi päivää. (Ps. 90:4; 2. Piet. 3:8) Hänen Poikansa tuleva tuhatvuotishallitus olisi silloin seitsemäs ”päivä” noiden kuuden jälkeen. Se soveltuisi täydellisesti siihen profeetalliseen esikuvaan sapattikauden levosta, joka seuraa kuutta raadannan ja työn kautta. Kun me siis lähestymme tämän vuosikymmenen aikana ihmisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden päättymistä, meillä on sykähdyttävä toivo siitä, että suurenmoinen levon ja vapautuksen Sapatti on totisesti käsillä. Silloin päättyy pettymyksiä aiheuttava, rasittava paine. Sen tilalle tulee virvoittava vapaus ja hyvyydestä nauttiminen.

Mitä sinun pitää tehdä, jos haluat saada elämän tuossa virvoittavassa uudessa järjestyksessä Jumalan Poikansa kautta hallitseman valtakunnan alaisuudessa? Harkitse seuraavan kirjoituksen aineistoa.

Hyväksytkö todellisen vapautuksen lähteen?

IHMISET voivat kestää paljon, jos heillä on toivoa jostakin paremmasta, joka pian toteutuu. Mutta toivon antama vapautus on todellinen vain siinä tapauksessa, että itse toivokin on todellinen.

Miltä taholta toivot vapautusta aikamme paineesta? Itse asiassa valintasi supistuu kahteen vaihtoehtoon.

Voit asettaa toivosi ihmisiin – tai voit asettaa sen Jumalaan. Ihmiset sanovat voivansa paikata maailman epäonnistuvat järjestelmät, saada ne toimiviksi ja menestyviksi. Jumala sanoo Sanassaan pyyhkivänsä maan puhtaaksi noista järjestelmistä ja perustavansa uuden järjestyksen, joka perustuu vanhurskaudelle.

Onko ”realistista” asettaa toivonsa ihmisiin, mutta ”epärealistista” panna toivonsa Jumalaan?

Mitä toivoa ihmiset tarjoavat?

Miten realistista on odottaa ihmisten vapauttavan meidät sodan uhkasta? Tähänastinen ihmiskunnan historia on kirjoitettu pääasiassa ihmisverellä. Ovatko ihmiset muuttuneet nyt? Miksi me sitten näemme kaikkien aikojen suurimman aseistautumiskilpailun?

Minkä toivon ihmiset antavat siitä, että rehottavasta rikollisuudesta voitaisiin pian vapautua? Äskettäin oli edustajia saapunut sadasta maasta kansainvälisen poliisijärjestön Interpolin kokoukseen Brysseliin. Mitä he saivat kuulla? Sen, että lain toimeenpanoviranomaiset kautta maailman joutuvat jatkuvasti antamaan perään rikollisuudelle.

Onko ihmisillä parannuskeino huumausaineitten käytön vitsausta vastaan? Ruotsin johtava huumausaineitten käytön tutkija, tri Nils Bejerot, sanoo länsimaista: ”Uskon, että meillä on enintään kymmenen vuotta aikaa estää yhteiskunnallinen katastrofi – pahimmassa tapauksessa se voi jo nyt olla liian myöhäistä.”

Voimmeko luottaa siihen, että ihmiset parantavat maailman sairaat kaupungit? USA:ssa vuonna 1969 pidetystä kaupunkien vuosikongressista luemme: ”Tulevaisuutta koskeva pohdiskelu sisälsi varsin vähän toivoa. . . . Toiveet kaupunkikriisin helpottumisesta 1970-luvulla tai lähitulevaisuudessa olivat vähäiset.” – 1971 Britannica Book of the Year.

Minkä perustuksen luottamukselle tarjoavat meille ihmiset, tiedemiehet mukaan luettuina, sen ahdistavan ongelman suhteen, jonka maailman räjähdysmäisesti lisääntyvän väestön ruokkiminen tai ympäristömme tuhoamisen vuoksen kääntäminen merkitsee? Tri Paul Ehrlich sanoo: ”Taistelu kaikkien ihmisten ruokkimiseksi on hävitty. 1970-luvulla maailma näkee nälkää – sadat miljoonat