Opi tuntemaan Jumala

”Olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, . . . Jumala tuntee teidät.” – Gal. 4:9.

 1. Onko Jumalan tunteminen eri asia kuin se, että tietää hänestä jotakin?

MONET tietävät jotakin Jumalasta. He saattavat elää yhdyskunnassa, jossa useimmat asukkaat väittävät uskovansa hänen olevan olemassa. Mutta merkitseekö se sitä, että he todella tuntevat Jumalan? Onhan eri asia tietää jotakin sen maan hallitsijasta, jossa asuu, kuin olla henkilökohtaisesti tuttava hänen kanssaan. Näin on Jumalan tuntemisenkin laita. Ihmisillä, jotka todella tuntevat Jumalan, on todellinen yhteys häneen.

2, 3. Miksi jotkut eivät usko Jumalan olevan olemassa?

² On tietysti ihmisiä, joita ei kiinnosta lainkaan minkäänlaisen tiedon saaminen Jumalasta. He eivät edes usko hänen olevan olemassa. Miksi eivät? Ehkä he ovat kauhistuneita monien sellaisten harjoittamasta ulkokultaisuudesta, jotka väittävät uskovansa häneen. He saattavat viitata hirvittäviin julmuuksiin ja siihen järjettömään verenvuodatukseen, jota jotkut ovat harjoittaneet Jumalan ja uskonnon nimessä. Mutta onko järkevää kieltää Jumalan olemassaolo sen perusteella, mitä ihmiset ovat tehneet? Eikö se olisi samaa kuin sanoisi, ettei jonkun maan hallitsijaa ole olemassa, koska ihmiset, jotka väärin väittävät olevansa hänen uskollisia alamaisiaan, ovat esittäneet hänet väärässä valossa? Olisiko viisasta antaa toisten väärinesitysten estää sellaisen suhteen kehittyminen, joka voisi koitua asianomaisen pysyväksi onneksi ja hyvinvoinniksi?

³ Toiset taas eivät yksinkertaisesti halua olla tilivelvollisia Jumalalle. He tahtovat asettaa omat mittapuunsa elämälle. He voivat keksiä todisteluja yrittäessään osoittaa, että Jumalaa ei ole. Heidän todistelunsa eivät useinkaan yllä muuhun kuin itsepetokseen, kuten hyvin tunnettu kirjailija Aldous Huxley kerran tunnusti: ”Minulla oli syyni olla toivomatta, että maailmalla olisi jokin tarkoitus, ja siksi päättelin, ettei sillä ole sellaista, ja löysin vaikeuksitta tyydyttäviä perusteita tälle otaksumalle.” Mutta vaikka joku haluaa mieluummin uskoa, ettei Jumalaa ole, voidakseen viettää ”vapaata” elämää, niin se ei ilmeisestikään saa Jumalaa häviämään. Hän jää olemaan, hän on.

 4. Mikä todistus on saanut useimmat vakuuttuneiksi siitä, että täytyy olla olemassa Jumala?

⁴ Ajatellessaan järkevästi asiaa useimmat ihmiset päätyvät myöntämään, että todella täytyy olla olemassa Jumala. Kunnioitusta herättävä kaikkeus, sen kauneus ja järjestyksellisyys, kasvi- ja eläinelämän yltäkylläisyys ja moninaisuus, ihminen itse – kaikki viittaa elämän ja aineen mestarillisen Suunnittelijan, Luojan, olemassaoloon. Miljoonat ajattelevat ihmiset kautta maailman ovat näkemänsä perusteella myös ruvenneet arvostamaan eräitä Jumalan ominaisuuksia. He myöntävät henkeytetyn apostoli Paavalin kanssa: ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä . . . siitä, mikä on tehty.” – Room. 1:20, Um; Apt. 14:16, 17.

 5. a) Miten omantunnon kyky todistaa, että Jumala on olemassa? b) Mitä se, että ihmisellä on omantunnon kyky, ilmaisee Jumalasta?

⁵ Ihmisen omantunnon kyky on vain yksi esimerkki tästä totuudesta. Raamattu osoittaa, että tämä kyky, tämä sisäinen oikean ja väärän tajuaminen, on todistus ’sydämeen kirjoitetusta laista’. (Room. 2:14, 15) Ihmiskunta ei ilmeisestikään saanut tällaista ”lakia” järjettömiltä eläimiltä, koska niillä ei ilmene sen toimintaa. Tämän sisäisen ”lain” olemassaolo todistaa, että täytyy olla älyllinen lainsäätäjä – Jumala. Tämä kyky ilmaisee sitä paitsi Luojan viisauden ja suuren huolenpidon ja rakkauden ihmistä kohtaan. Ihmisen omatunto on ollut ehkäisemässä tekoja, jotka ovat uhka ihmiskunnan elämälle, hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Omantunnon kyky tuomitsee tavallisesti samat väärinteot kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Ihmiset ovat jopa ilman mitään kirjoitettua ’lakikokoelmaa’ läpi historian tajunneet, että sellaiset kuin murha, varkaus, aviorikos ja sukupuolinen luonnottomuus ovat vääriä. Tämä synnynnäinen tieto on antanut tiettyä lujuutta ihmisyhteiskunnalle, erityisesti perhejärjestelylle. (1. Moos. 34:7; 39:9; Job, 31. luku; 2. Piet. 2:6, 7) Omantunnon kyky on todella kaikkiviisaan ja rakastavan Jumalan lahja.

MITEN OPPIA TUNTEMAAN JUMALA

 6. Miksi Jumalan tunnustaminen persoonaksi on perusvaatimus, jotta voimme oppia tuntemaan hänet?

⁶ Mutta miten voimme todella tulla tuntemaan näkymättömän Jumalan, joka on ilmaissut itsensä luomistöittensä välityksellä? Ensimmäinen askel tässä suhteessa on sen tunnustaminen, että hän on persoona. Ihminen voi päästä läheiseen tuttavuuteen eli hyviin suhteisiin ainoastaan jonkun persoonan kanssa. (Hepr. 11:6) Monestikaan ne, jotka väittävät uskovansa korkeimpaan Jumalaan, eivät tunnusta häntä persoonaksi. Elämäkerrankirjoittaja R. W. Clark vakuuttaa eräästä kuuluisasta tiedemiehestä: ”Einsteinin Jumala näyttää olevan itse fyysinen maailma.” Mutta eikö sitten fyysinen maailma ilmennä järjestystä? Ja eikö järjestys ole älyn tunnus? Eikö äly liity aina persoonallisuuteen, persoonaan? Hänen, joka on vastuussa kaikkeudessa vallitsevasta järjestyksestä, Jumalan, täytyy siis olla persoona.

 7. Mihin kysymyksiin luomakunta ja järki jättävät vastaamatta?

⁷ Päättely ja havaintojen tekeminen eivät suinkaan ilmaise ainoastaan sitä, että Jumala on olemassa, vaan myös sen, että hän on todella persoona ja että hänellä on ihailtavat ominaisuudet. Mutta ennen kuin ihminen voi tulla tuntemaan Jumalan, iloita yhteydestä häneen, tarvitaan enemmän kuin fyysisen kaikkeuden tarkasteluun perustuvaa päättelyä. Miksi? Koska päätteleminen sen perusteella, mitä näemme, jättää useat häntä koskevat kysymykset vielä vaille vastausta. Järki voi esimerkiksi sanoa meille, että Jumala on olemassa. Mutta sanooko se meille, miksi maailmassa on olemassa pahuutta? Järki saattaa auttaa ymmärtämään, että Jumala, joka on hyvä, ei suvaitse ikuisesti pahuutta. Mutta sanooko se meille, milloin voisimme odottaa tällaisten olosuhteitten loppuvan?

 8. Mitä ihminen tarvitsee tunteakseen Jumalan persoonallisesti?

⁸ Mitä muuta siis tarvitaan? Ilmoitusta Jumalalta itseltään. Eräs muinainen sananlasku sanoo: ”Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi.” (Sananl. 29:18) Tosiaan ilman Jumalan ilmoituksen opastusta monet ihmiset pyrkivät olemaan hillittömiä käytöksessään, varsinkin jos he luulevat selviytyvänsä rankaisematta. (Saarn. 8:11) Heidän epätäydellinen omatuntonsa ei riitä pidättämään heitä. Jumala on sen tähden varannut oppaaksemme ilmoituksen kirjoitetussa Sanassaan Raamatussa. Se ilmoittaa meille, että hänen nimensä on Jehova, ja kertoo hänen menettelytavoistaan, tarkoituksistaan, tunteistaan ja asenteistaan sellaisella tavalla, että me voimme todella oppia tuntemaan hänet. (Ps. 83:19; ”Herra” = ”Jehova”, Um) Raamattu ei jätä meitä epätietoisuuteen siitä, minkä Jumala hyväksyy tai mitä hän ei hyväksy.

 9. Miksi voimme sanoa, että Raamattu on Jumalalta?

⁹ Mutta miksi voimme sanoa Raamatun olevan Jumalalta? Koska se sisältää tietoja, jotka eivät mitenkään voi olla lähtöisin ihmisistä. Ihmisethän eivät voi ennustaa erehtymättömän tarkasti, mitä tulee tapahtumaan vain muutamien kuukausien päästä. Mutta Raamatussa on useita ennustuksia, jotka on kirjoitettu kauan etukäteen ja jotka ovat täyttyneet täsmälleen tai ovat täyttymässä. Vaikka Raamattua kirjoitettiin yli 1 600 vuoden kuluessa, niin se ei ole kirja, joka olisi täynnä ristiriitaista ja muuttuvaa filosofiaa, niin kuin voisi odottaa teokselta, joka olisi alkuisin ihmisistä. Sen sisäinen sopusointu viittaa selvästi jumalalliseen alkuperään. Raamatun sisältämät lait ja periaatteet ovat vertaansa vailla sen rinnalla, mitä ihmiset ovat oma-aloitteisesti antaneet elämänohjeeksi. Se, mitä Raamattu sanoo lainsäädännön alalla, vetoaa hyvään omaantuntoon ja jopa auttaa sitä tekemään oikeita ratkaisuja. Raamattu ilmaisee samalla Lainlaatijan, Jumalan, korkeat mittapuut. Tarkastelkaamme, miten yksi osa Raamattua, välittäjä Mooseksen kautta annettu laki (joka on esitetty 2., 3., 4. ja 5. Mooseksen kirjassa), auttaa meitä tuntemaan Jumalan oikeudenmukaisena ja armollisena Lainlaatijana. Voisimme tehdä tämän vertaamalla tätä Lakia ihmisten yrityksiin tehdä ja pitää voimassa lakeja.

JUMALAN ARMOSTA OPPIMINEN

10, 11. a) Miten ihmiset ovat yrittäneet selviytyä sellaisista yhteiskunnallisista epäkohdista kuin varastamisesta? b) Miten se, mitä Mooseksen laki sanoo varkaudesta, ilmaisee Jumalan olevan armollinen?

¹⁰ Itse asiassa jokaisen kansan lait tuomitsevat sellaiset yhteiskunnalliset epäkohdat kuin varastamisen. Mutta mitä tapahtuu, kun joku varastaa? Miten varasta tulisi kohdella? Ihmiset ovat painiskelleet vuosisatoja tämänkaltaisten pulmien kanssa, enimmäkseen tuloksetta. Epätäydellinen ihmisen omatunto ei itsessään ilmaise täysin vastausta. Muinaisessa Babyloniassa Hammurabin lakikokoelma oli ankara ja määräsi esimerkiksi, että tulipalossa tavattu varas oli heitettävä tuleen. Murtovaras piti hirttää julkisesti sitä aukkoa vastapäätä, jonka hän oli tehnyt murtautuessaan taloon. Nykyään varkaudesta tuomitut miehet ja naiset pannaan tavallisesti vankiloihin, joissa heistä useimmiten tulee paatuneita rikollisia. Säälittävien uhrien täytyy kuitenkin kärsiä menetykset.

¹¹ Miten varkaustapaukset piti käsitellä muinaisessa Israelin kansassa Jumalan ilmoituksen mukaan? Armollisella mutta kuitenkin oikeudenmukaisella tavalla. 2. Moos. 22:1–4 sanoo: ”Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tahi myy sen, antakoon viisi raavasta yhdestä härästä ja neljä lammasta yhdestä lampaasta. . . . Varas maksakoon korvauksen; . . . Jos varastettu eläin, olipa se härkä, aasi tai lammas, tavataan hänen hallustaan elävänä, niin korvatkoon sen kaksinkertaisesti.” Varasta siis rangaistiin siten, että hänet pantiin korvaamaan se, mitä hän oli varastanut, ja hänelle annettiin vielä lisärangaistuskin. Tämä oli omiaan painamaan hänen mieleensä väärintekonsa koko seuraukset. Häntä vaadittiin myös suorittamaan tietyt uhrit ja tunnustamaan siten tehneensä syntiä myös Jumalaa vastaan. (3. Moos. 6:2–7) Varkauden uhriksi joutuneelle korvattiin hänen menetyksensä. Varkaalle määrätty lisärangaistus hyödytti uhriksi joutunutta ja hyvitti hänelle runsain mitoin sen, ettei hän voinut käyttää omaisuuttaan, ja kaikki pulmat, jotka siitä saattoivat koitua.

12. Miten silloin oli meneteltävä, kun varas ei kyennyt korvaamaan varastamaansa?

¹² Mutta entä jos varas oli köyhä eikä pystynyt suorittamaan sellaista korvausta? Hänet piti myydä työskentelemään orjana ja maksamaan siten velkansa. (2. Moos. 22:3) Kuka voi kieltää sen, että tällainen järjestely oli sekä oikeudenmukainen että armollinen? Uhri ei kärsinyt pysyvää menetystä. Varasta ei surmattu; hänen henkeään ei saatettu saman arvoiseksi pelkästään hänen varastamansa omaisuuden kanssa. Eikä vankeudella muserrettu hänen henkeään eikä ehdytetty hänen tarmoaan. Hänen tilapäinen orjuuskautensa salli hänen korjata väärintekonsa. Totisesti tällainen viisas ja armollinen asiankäsittely oli Jumalasta.

LAKI ILMAISEE JUMALAN OIKEUDENMUKAISUUDEN

13. a) Mikä syytös esitetään toisinaan sitä kertomusta vastaan, jonka 5. Moos. 21:18–21 esittää? b) Miten se todellisuudessa osoittaa Jumalan oikeudenmukaisuuden?

¹³ Me opimme Laista tietämään myös sen, että Jumalan armolla on rajansa. Merkitseekö se sitä, että Lain rangaistukset olivat toisinaan armottomia, julmia? Mitä on sanottava seuraavasta lausunnosta, jonka 5. Moos. 21:18–21 esittää?

”Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen, asuinpaikkansa porttiin, ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen, mitä me sanomme, vaan on irstailija [syömäri, Um] ja juomari’. Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön.”

Onko tämä esimerkki äärimmäisestä julmuudesta lapsia kohtaan, kuten jotkut sanovat? Ei suinkaan! Tämä kertomus osoittaa todellisuudessa selvästi Jumalan oikeudenmukaisuuden niiden kohtelemisessa, jotka olivat parantumattoman pahoja ja joihin armollinen kohtelu ei tehonnut. ”Poika” ei tässä tapauksessa ollut aivan nuori vaan kyllin iäkäs ollakseen ”syömäri ja juomari”. Lisäksi hänen vanhempansa olivat yhä uudelleen varoittaneet häntä, mutta hän ei ’ollut totellut heitä’. Ja – mikä on hyvin tärkeätä – huomaa, että poikaa ei surmattu, ennen kuin hänet oli tuotu tutkittavaksi heidän ”kaupunkinsa vanhinten eteen”. Tämä oikeudenmukainen menettelytapa on sen jyrkkä vastakohta, mitä on käytetty eräissä patriarkallisissa yhteiskunnissa. Käsitellessään eräitä Lähi-idän autiomaan heimoja Raphael Patai sanoo:

”Tosiaan patriarkan ehdottomaan valtaan perheensä jäsenten elämän ja kuoleman suhteen sisältyi oikeus päättää, kun hänelle syntyi lapsi, antaako sen elää vai tuomita se kuolemaan. Me tiedämme historiallisista asiakirjoista . . . esi-muhamettilaisista ajoista lähtien aina 19. vuosisadalle saakka, että isä päätti usein surmata tyttären joko heti sen synnyttyä tai jonakin myöhempänä ajankohtana. Tavallinen menetelmä vastasyntyneen tyttären tappamiseksi oli haudata se elävänä erämaan hiekkaan.” – Family, Love and the Bible, s. 122.

Useissa kansoissa ei siis perheen jäsenillä ollut mahdollisuutta saada oikeudenmukaista kohtelua, kun patriarkallinen pää mielivaltaisesti teki päätöksen heitä vastaan. Mutta vaatiessaan pitämään tutkinnon ’kaupungin vanhinten’ edessä Laki suojeli syytettyäkin perheen jäsentä sallimalla hänelle puolueettoman kuulustelun. Tämä ei ilmaise Jumalan olevan raaka vaan aidosti oikeudenmukainen. Kuinka täydellisesti hänen Lakinsa tasapainottikaan armon ja oikeudenmukaisuuden!

OPI TUNTEMAAN JUMALA HÄNEN POIKANSA VÄLITYKSELLÄ

14. Miten Jeesuksen elämä auttaa meitä oppimaan tuntemaan Jumalan?

¹⁴ Me voimme todella oppia tuntemaan ja arvostamaan Jumalan ihailtavia ominaisuuksia paitsi Laista myös Raamatun muista osista, erityisesti siitä, mitä hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmaisi. Poika asui lukemattomat tuhannet vuodet ennen maan päälle tuloaan Isänsä luona taivaissa. (Joh. 17:5; Kol. 1:13–17) Heidän suhteensa oli niin läheinen ja he olivat niin täydellisesti sopusoinnussa keskenään, että Poika saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9; 1:18) Jeesus Kristus tähdensi maallisen palveluksensa aikana Mooseksen lain ja Raamatun heprealaisten kirjoitusten muiden osien perusteena olevia periaatteita. Hän eli niiden periaatteiden mukaisesti ja ilmaisi Lain todellisen hengen. Hänen välityksellään voidaan paremmin ymmärtää Jumalan ihailtavia ominaisuuksia. – Vrt. esim. Matt. 5:21–48; 19:3–9; 23:23.

15, 16. a) Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että tulee ’tuntea’ Isä ja Poika? Valaise. b) Miksi Jeesuksen Kristuksen ’tunteminen’ sisältää enemmän kuin että tunnustaa hänet Herraksi, joka kuoli edestämme?

¹⁵ Se, että tulee tuntemaan Jumalan, sisältää sen tähden sekä hänen että hänen Poikansa tuntemisen. Jeesus Kristus osoitti tämän sanoessaan Isälleen esittämässään rukouksessa: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Tämä Jumalan ja hänen Poikansa ’tunteminen’ ei ole ainoastaan pään tietoa, hankittua tietoa. Se merkitsee todellisuudessa Jumalan ja hänen Poikansa vallan tunnustamista ja siihen alistumista. Valaisemme asiaa: Työntekijä voi saada jonkin tehtävän johtajaltaan. Mutta jos hän saisi päinvastaisen tehtävän joltakulta alemmalta esimieheltä, niin hän voisi sanoa tälle: ’En tunne ketään toista johtajaa.’ Hän ei tarkoittaisi näin sanoessaan, että hän ei tiedä alemman esimiehen olevan olemassa tai että hän ei tunne häntä henkilönä. Kuitenkaan hän ei ’tunne’ eli tunnusta ketään muuta johtajaa kuin sen, jonka alaisuudessa hän työskentelee, sellaiseksi, jolla on valtaa häneen.

¹⁶ Samoin voi joku myöntää, että Jeesus Kristus on olemassa ja että hän on Jumalan Poika, joka uhrasi elämänsä ihmismaailman edestä. Mutta Jumalan Pojan ’tunteminen’ sisältää enemmän. Jeesuksen omien sanojen mukaan ’hänen valtaansa on annettu kaikki liha’. (Joh. 17:2) Näin ollen henkilö, joka todella tuntee Jeesuksen Kristuksen tällaisen vallan omaajana, osoittaa sen tottelemalla hänen käskyjään. (Joh. 14:15; 15:10) Apostoli Johannes kiinnittikin uskovien tovereittensa huomion tähän: ”Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:3, 4) Koska Jeesuksen käskyt ovat todellisuudessa alkuisin hänen Isältään, niin Pojan tunteminen eli tunnustaminen tottelevaisuutta ansaitsevaksi merkitsee myös Isän tuntemista eli tunnustamista luomuksensa täydellisen alistumisen ansaitsevaksi. – Joh. 7:16–18; 14:10.

JUMALAN JA KRISTUKSEN TUNTEMANA OLEMINEN

17. Miten Aabrahamin tapaus osoittaa, mitä Jumalan tuntemana olemisella tarkoitetaan?

¹⁷ Kun tulemme tuntemaan Jumalan persoonana ja tunnustamme hänen valtansa, niin myös hän tulee tuntemaan meidät. Näin oli uskollisen miehen Aabrahamin laita. Jehova Jumala sanoi, että hän ’tiesi’ eli tunsi Aabrahamin, millä hän ei tarkoittanut sitä, että hän vain oli tietoinen Aabrahamin olemassaolosta, vaan että hän oli tutustunut hyvin häneen. Kaikkivaltias oli pannut merkille Aabrahamin tottelevaisuuden ja kiinnostuksen tosi palvontaan monien vuosien kuluessa ja oli näin ollen tullut tuntemaan hänet uskon mieheksi, joka opettaisi oikein jälkeläisiään. (1. Moos. 18:19; 22:12) Jumala tunsi eli tunnusti lisäksi Aabrahamin hyväksymäkseen palvelijaksi, ystäväkseen. – Jaak. 2:23.

18, 19. Mikä osoittaa, että Raamatun tosiasioiden tunteminen ja Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen siksi, joka kuoli ihmiskunnan syntien edestä, ei riitä, jotta ihminen tunnustettaisiin Jumalan ja Kristuksen hyväksytyksi palvelijaksi?

¹⁸ Jumalan tunnustuksen saaminen Aabrahamin tavoin ei perustu pelkkään Raamatun tosiasioiden tuntemiseen. On ihmisiä, jotka voivat vastata Raamattua koskeviin kysymyksiin ja jotka eräissä tapauksissa tuntevat sen sen alkukielilläkin. Saattavatpa he tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herraksi, joka kuoli heidän edestään. Mutta jos he eivät osoita olevansa tottelevaisia palvelijoita, niin ei Jehova Jumala eikä Jeesus Kristus tunnusta sellaisia heille kuuluviksi. (2. Tim. 2:19; Tiit. 1:16) Jeesus Kristus esitti seuraavan varoituksen: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” – Matt. 7:21–23.

¹⁹ Ilmeisesti Jeesuksen Kristuksen oli täytynyt tutustua näihin henkilöihin, jotka hän hylkää. Muutenhan hän ei voisi puhua heistä ”laittomuuden tekijöinä”. Mutta hän ei tunne eli tunnusta heitä kanssaan hyväksytyssä suhteessa oleviksi; hän ei tunne heitä valtuuttamikseen edustajiksi. Meidän on siis välttämättä varmistauduttava siitä, että me käyttäydymme sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden, teiden ja menettelytapojen kanssa, että hän ja hänen Poikansa tunnustavat meidät hyväksyen. (Gal. 4:9) Vain jos näin on, me voimme toivoa säästyvämme kaikkien niiden hävityksessä, jotka halveksivat Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen käskyjä kieltäytyen tuntemasta tai tunnustamasta heidän valtaansa. – 2. Tess. 1:6–9.

20. Kun Jumala tuntee jonkun, niin mihin tämä voi viitata todistaakseen, että hänen suhteensa on persoonallinen?

²⁰ Se, jonka Jumala tuntee eli tunnustaa, saa iloita persoonallisesta suhteesta Luojansa kanssa. Hän kokee omassa elämässään Jumalan ohjauksen ja avun. Kun elämässä tulee vakava tilanne, joka vaatii tärkeää ratkaisua, niin henkilö, joka todella tuntee Jehovan kaikkiviisaana, kaikkivoipana Jumalana, ei nojaudu omaan ymmärrykseensä. (Sananl. 3:5, 6) Hän lähestyy Jehova Jumalaa rukouksessa pyytäen hänen apuaan ja ohjaustaan. Jehova palauttaa henkensä välityksellä tuon henkilön mieleen sopivat periaatteet Sanastaan ja auttaa häntä tekemään oikean sovellutuksen. (Vrt. Joh. 14:26.) Olkootpa koettelevat olosuhteet tai pulmat millaiset tahansa, niin henkilö huomaa kerran toisensa jälkeen seuraavien opetuslapsi Jaakobin sanojen soveltuvan omaan tapaukseensa: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” – Jaak. 1:5.

21. Mikä on tuloksena Jumalan tuntemisesta ja hänen hyväksymänsä vaelluksen jatkuvasta noudattamisesta?

²¹ Kun toimimme jatkuvasti jumalisen viisauden mukaan sellaisena kuin se ilmaistaan meille Jumalan sanassa ja rukouksiimme annetussa vastauksessa, niin mikä on tulos? Jehova Jumala auttaa henkensä välityksellä jatkuvasti meitä edistymään jumalisen persoonallisuuden kehittämisessä. ’Mieleemme vaikuttava’ ”voima” eli tekijä panee meidät mukautumaan yhä läheisemmin Jumalan vanhurskaisiin mittapuihin. (Ef. 4:20–24, Um) Jumalan käskyt eivät silloin ole pelkkiä kirjaan painettuja sanoja. Ne ovat pikemminkin osa olemustamme, juurtuneita mieleemme ja sydämeemme. Me tiedämme, mitä ne merkitsevät, ja arvostamme niiden suunnattoman suurta arvoa, kun olemme kokeneet sitä hyötyä, mikä johtuu niiden tottelemisesta. (Ps. 119:1–16, 74–77, 164–168) Me voimme apostoli Paavalin sanojen mukaisesti ”koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon”. – Room. 12:2, Um.

[Kuva s. 226]

Varkaan, joka varasti härän ja myi sen, oli annettava korvaukseksi viisi härkää

[Kuva s. 227]

Jumalan Israelille antama laki osoitti, että hänen armollaan on rajansa. Kapinallinen poika, joka kieltäytyi tottelemasta vanhempiensa armollista oikaisua, vietiin ’kaupungin vanhinten’ eteen tutkittavaksi