Teokraattinen järjestys demokratioiden ja kommunismin keskellä

”Kaiken armon Jumala [kreikaksi Theós], joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, . . . hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta [kreikaksi krátos] aina ja iankaikkisesti.” – 1. Piet. 5:10, 11.

1, 2. a) Onko sana teokratia nykyään uusi sana? b) Kuka muodosti tämän sanan, ja miten hän selitti sen?

SANA teokratia saattaa olla uusi sana monille lukijoille, mutta se on ainakin tuhat yhdeksänsataa vuotta vanha. Sitä käytettiin tosiaan ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, ja se näytti olleen siihen aikaan outo sana.

² Sanan muodosti eräs historioitsija, nimittäin Flavius Josephus Jerusalemista. Vastaukseksi hänen kansaansa kohdistettuihin syytöksiin Josephus kirjoitti kaksiosaisen teoksensa nimeltä ”Apionia vastaan”. Hän viittaa 2. osan 45. kappaleessa ”Moosekseen, erinomaiseen lainlaatijaamme”, ja 52. kappaleessa hän esittää tämän uuden sanan seuraavien kreikan kielellä kirjoitettujen sanojen yhteydessä: ”Eri kansoilla on eri hallitusmuotonsa ja erilaiset lakinsa. Jotkin hallitukset on uskottu yhdelle henkilölle, toiset kansalle. Meidän lainlaatijamme ei ottanut huomioon mitään näistä muodoista vaan sääti hallituksen, jota voitaisiin teennäisellä ilmaisulla sanoa teokratiaksi [kreikaksi theokratía] eli Pyhäksi Valtioksi, joka katsoo kaiken vallan ja voiman kuuluvan Jumalalle ja taivuttaa ihmiset pitämään häntä kaiken sen hyvän alkuunpanijana, jota koko ihmiskunta yhteensä tai kukin yksilö erikseen on saanut nauttia. Hänen luokseen hän ohjaa meidät rientämään saadaksemme apua ahdistuksissamme, kun hän kuulee rukouksemme ja tutkii sydäntemme salaisuudetkin. Hän teroittaa mieleemme oppia yhdestä Jumalasta, luomattomasta, muuttumattomasta ja ikuisesta Olennosta, äärettömän loistavasta ja käsittämättömästä sen lisäksi, mitä me tiedämme hänestä hänen töittensä perusteella.”a

3, 4. a) Mihin hallitukseen Josephus sovelsi sanan teokratia? b) Mihin Vartiotorni on soveltanut tätä sanaa ja millaisin sanoin?

³ Sana teokratia muodostettiin siis merkitsemään ”Jumalan valtaa”, hallitusta, jonka valtiaana on korkein Jumala, vastakohtana hallitukselle, joka on ”uskottu yhdelle henkilölle” (autokratia), ja hallitukselle, joka on uskottu ”kansalle” (demokratia), ja hallitukselle, joka on uskottu rikkaille (plutokratia), ja hallitukselle, joka on uskottu monille virastoille (byrokratia). Historioitsija Josephus sovelsi sanaa teokratia hallitukseen, jonka lainlaatija Mooses perusti Jumalan käskystä, Jumalan, joka sanoi Moosekselle nimensä olevan Jehova (tai Jahve). Sanaa teokratia on käytetty meidän 20. vuosisadallamme kuitenkin tosi kristillisen kirkon eli seurakunnan yhteydessä näinä aikoina, jolloin poliittiset demokratiat ovat lisääntyneet ja poliittinen kommunismi on pakolla perustettu monissa maissa. Kristillinen seurakunta on näin ollen teokraattinen järjestö, jota hallitsee Jumala, suuri Teokraatti, Jehova. Tunnustaen tämän täysin Vartiotorni 1.8.1938, sanoi sivulla 227 kappaleessa 1:

⁴ ”Jehovan järjestö ei ole millään lailla kansanvaltainen. Jehova on korkein, ja Hänen hallituksensa eli järjestönsä on ehdottomasti jumalanvaltainen. Tätä johtopäätöstä vastaan ei voida kiistellä menestyksellä.”

 5. Vaikka Josephus sovelsi tätä sanaa teokratia niin kuin hän teki, niin mitä meidän täytyy sanoa siitä, onko israelilaisten Jerusalemiin perustama hallitus teokratia?

⁵ Historioitsija Josephus oli silminnäkijänä, kun Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin vuonna 70. Hän käytti sanaa teokratia siitä kansallisesta juutalaisesta järjestöstä, joka oli ollut olemassa ennen tuota kauheaa onnettomuutta. Juutalaisten hallussa on nykyään, vuoden 1967 6-päiväisen sodan jälkeen, kaikki, mitä nykyään kutsutaan Jerusalemiksi, ja he ovat perustaneet sinne kansallisen pääkaupunkinsa. Mutta voimmeko me pitää sitä hallitusta, jonka he ovat perustaneet muinaiseen kotimaahansa, sen teokratian seuraajana, jonka perustamisessa käytettiin Moosesta vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua? Onko se kansallinen hallitus, joka nykyään toimii vanha Jerusalem pääkaupunkinaan, lainkaan teokratia? Miten se voisi olla, kun sitä kutsutaan ”tasavallaksi” ja sillä on demokraattisesti valittu presidentti ja se on vuodesta 1949 lähtien ollut jäsenenä pakanallisessa maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestössä, nimittäin Yhdistyneissä Kansakunnissa? Ei Israelin tasavallan presidentti eivätkä kansallisen parlamentin, knessetin, jäsenetkään väitä hallituksensa olevan teokratia, teokraattinen järjestö. Israelin poliitikkojen riveissä käydään suurta kiistaa kysymyksestä, pitääkö tiukasti kiinni Mooseksen laista vai ei. Mitä on tapahtunut? Tämä:

 6. Mikä juutalainen kansa lakkasi olemasta ensimmäisellä vuosisadalla, ja mikä huudahdus roomalaisen maaherran edessä todistaa tämän?

⁶ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla juutalainen kansa lakkasi olemasta teokraattinen järjestö. Tämä tapahtui jo ennen vuonna 70 sattunutta Jerusalemin hävitystä. Historiallisesti muistiinmerkityt tapahtumat osoittavat tämän vakavan tosiasian. Pääsiäisenä vuonna 33, kun kuohuva väkijoukko tungeksi roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä ja huusi rikollisen Barabbaan vapauttamista heille sen miehen sijasta, jonka Pilatus henkilökohtaisesti halusi vapauttaa, koska tämä oli viaton, niin mitä tuo Jerusalemissa ollut väkijoukko todellisuudessa huusi? Tätä: ”Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan. . . . Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:12–15) Tämä huuto oli tyrmistyttävänä vastakohtana sille, mitä heidän muinainen profeettansa Jesaja oli kauan aikaisemmin sanonut: ”Jehova on Tuomarimme, Jehova on Asetustenantajamme, Jehova on Kuninkaamme.” – Jes. 33:22, Um.

7, 8. Kuka oli myöhemmin puheenjohtajana sanhedrinin salissa, ja miten kuulusteltavana olevat miehet vastasivat hänen valitukseensa?

⁷ Kaksi tai runsaat kaksi kuukautta myöhemmin samassa Jerusalemissa tapahtui toinen näytelmä. Se nähtiin oikeussalissa, johon kansallinen oikeus, 71-jäseninen sanhedrin, kokoontui. Ylimmäinen pappi oli puheenjohtajana tässä oikeudenkäynnissä, ja kuulusteltavana oli kaksitoista syntyperäistä juutalaista, koska he olivat julistaneet eräitä uskonnollisia opetuksia, jotka olivat loukkaavia tälle sanhedrinille eli korkeimmalle oikeudelle. Luemme tästä:

⁸ ”Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ’Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren’. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat [hallitsijana, Um].’” – Apt. 5:27–32.

 9. Keiden yhteydestä voitiin Jehovan teokratia silloin täten annetun todistuksen mukaan löytää?

⁹ Tässä oikeudenkäynnissä annettu todistus paljasti, ketkä toimivat teokraattisesti tunnustaen Jumalan hallitsijaksi eli Teokraatiksi. Keiden yhteydessä teokraattinen järjestö tämän todistuksen mukaan oli: sanhedrininko, juutalaisen kansan edustajien, vai noiden Jeesuksen kahdentoista apostolin, Jeesuksen, jonka kuoleman sanhedrin oli vähän aikaisemmin aikaansaanut? Jehovan teokratia oli täysin kiistattomasti noiden Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolin yhteydessä.

10, 11. a) Millä voimakkaalla todistuksella näytettiin helluntaipäivänä toteen, että teokratia oli lakannut olemasta juutalaisen kansan yhteydessä? b) Miten Gamalielin juutalaiselle sanhedrinille antama neuvo viittasi sen epäteokraattiseen käyttäytymiseen?

¹⁰ Voimakas todiste oli vahvistanut sen, että jumalallinen teokratia oli lakannut olemasta Israelin kansan yhteydessä ja oli nyt näiden Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolin ja muiden opetuslasten yhteydessä. Mikä todiste? Se, että Jumala oli vuodattanut pyhän henkensä näiden Kristuksen opetuslasten päälle, jotka tunnustivat hallitsijaksi Jumalan pikemmin kuin ihmiset, jotka vastustivat Jumalaa hallitsijana. Juuri tämän vuodatetun hengen avulla Pietari ja muut yksitoista apostolia antoivat rohkean todistuksensa juutalaiselle sanhedrinille. Jumala oli vuodattanut tämän hengen heidän päälleen joitakin päiviä aikaisemmin helluntaijuhlan päivänä Jooelin 2:28, 29:n ennustuksen täyttymykseksi. Apostoli Pietari lainasi tämän ennustuksen tuona päivänä selittäessään tuhansille juutalaisille helluntain viettäjille ihmettä, joka juuri oli tapahtunut. Tässä tilaisuudessa Pietari sanoi kyseleville juutalaisille: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” (Apt. 2:14–36) Juutalainen lainopettaja nimeltä Gamaliel viittasi myös siihen, ettei juutalainen kansa enää toiminut teokraattisesti, sanoessaan sanhedrinille niistä kahdestatoista apostolista, jotka seisoivat todistajankorokkeella heidän edessään:

¹¹ ”Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. . . . minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” – Apt. 5:34–39.

12. Mikä todisti myöhemmin, että ”tämä hanke eli tämä teko”, niin kuin Gamaliel sitä kutsui, oli ”Jumalasta”, ja mikä siirto oli näin ollen todella tapahtunut?

¹² Se, mistä tämä juutalainen fariseus Gamaliel käytti nimitystä ”tämä hanke eli tämä teko”, osoittautui todellakin olevan ”Jumalasta”, sillä sanhedrin enempää kuin kaikki juutalaisetkaan Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolella eivät pystyneet sitä kukistamaan, vaikka he vainosivatkin hengellä voideltuja Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Mutta vuonna 70 juutalaisten pääkaupunki Jerusalem tuhottiin ja kansallisen juutalaisen sanhedrinin toiminta lakkautettiin. Ja kolme vuotta myöhemmin, vuonna 73, Rooman legioonat kukistivat viimeisen juutalaisen linnoituksen Juudean maakunnassa, nimittäin Kuolleenmeren länsirannalla sijainneen Masadan. Mutta ennen tätä kaikkea uskolliset juutalaiskristityt olivat paenneet Jerusalemista ja kaikista muista Juudean maakunnan osista, koska Jeesus Kristus oli käskenyt heitä niin tekemään kuvaillessaan profeetallisesti Jerusalemin tulevaa hävitystä. (Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20; Luuk. 21:20–24) Oli siis varsin ilmeistä, että Jehovan teokratia oli siirretty luonnolliselta ympärileikatulta Israelin kansalta hengellä täytetylle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, opetuslasten järjestölle. He ovat saarnanneet tähän saakka Jumalan valtakuntaa eivätkä Israelin tasavaltaa tai mitään muutakaan ihmishallitusta.

TEOKRAATTINEN JÄRJESTYS ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA

13. Minkä noudattamista meidän tulisi tutkia antautuneiden Vartiotornin lukijoiden suhteen ja miksi?

¹³ Vartiotorni-lehti on kiinnittänyt ja toistuvasti kiinnittää huomiota teokraattiseen järjestöön, ja ollaksemme johdonmukaisia meidän tulee tutkia nähdäksemme, noudattavatko tämän lehden antautuneet, kastetut kristityt lukijat teokraattista järjestystä vai eivät.

14. Millaisen hallintorakenteen apostolit tiesivät esikristillisellä Israelilla olleen, ja miten ne, joille Mooses esittäytyi palattuaan Egyptiin, osoittivat tämän?

¹⁴ Meidän on epäilemättä palattava ensimmäiselle vuosisadalle Kristuksen apostolien päiviin nähdäksemme, millainen heidän teokraattisen järjestönsä rakenne oli. Apostolit olivat kaikki luonnollisia ympärileikattuja juutalaisia eli israelilaisia niin kuin Jeesus Kristuskin oli ollut. He olivat varsin hyvin selvillä siitä, että Israelin teokraattisen kansan esikristilliseen rakenteeseen oli kuulunut eräitä nimitettyjä virkailijoita eli hallintomiehiä. He tiesivät, että kun Jehova oli lähettänyt Mooseksen takaisin Egyptiin vapauttamaan orjuutetun kansansa, niin hän oli käskenyt Moosesta: ”Mene ja kokoa Israelin vanhimmat [hepreaksi z^ekením] ja sano heille: Herra [Jehova, Um], teidän isienne Jumala . . . on ilmestynyt minulle.” (2. Moos. 3:16) Nuo ”vanhimmat” eivät olleet vain iäkkäitä miehiä, vaan heillä oli ”vanhimman” arvo, ja tässä tilaisuudessa he mahdollisesti olivat koko Israelin huoneen edustajia.

15. Mikä arvo niillä seitsemälläkymmenellä miehellä oli, jotka Mooses vei kanssaan Siinain vuorelle, ja miten tämä ilmenee?

¹⁵ Kuukausia myöhemmin, kun profeetta Mooses välitti lakiliiton Jumalan ja Israelin kansan välillä, niin Jumala sanoi Moosekselle Siinain vuorella: ”Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta [z^ekením].” Nämä seitsemänkymmentä ”vanhinta” edustivat kansaa, sillä se käy selvästi ilmi 2. Moos. 24:11:stä, jossa sanotaan: ”Eikä hän kajonnut kädellään israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat.” He olivat siis ”valittuja” eivätkä vain iäkkäitä. (2. Moos. 24:1, 14) Heillä oli ”vanhimman” arvo.

16. Mikä oli niiden seitsemänkymmenen miehen arvo, joille Jehova antoi osan Mooseksella ollutta henkeä?

¹⁶ Myöhemmin, kun Jehova oli antamaisillaan osan Mooseksella olleesta hengestä seitsemällekymmenelle muulle israelilaiselle, Hän sanoi Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia [z^ekením], jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi.” Kun tätä käskyä oli noudatettu, niin Jehova otti Mooseksella ollutta henkeä ja ”antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle”, ja ”he ryhtyivät toimimaan profeettoina” (Um). (4. Moos. 11:16–25) Nuo seitsemänkymmentä miestä olivat ”päällysmiehiä”, tai mahdollisesti he ”vanhimpina” olivat itse kansan erikoisvirkailijoita.

17. Mitä piti Israelin kaupungeissa olla Jehovan Moosekselle antamien ohjeitten mukaan, ja miten tämän osoitettiin toteutuneen Jeesuksen päivinäkin?

¹⁷ Kun israelilaiset pääsivät Luvattuun maahan, niin heidän kaupungeissaan piti Jehovan Moosekselle antamien ohjeiden mukaisesti olla ”vanhimmat”, kuten heitä kutsuttiin. (5. Moos. 19:12; 21:2–20; 22:15–18; 25:7–9) Raamatun historia osoittaa tämän toteutuneenkin Israelin maan kaupungeissa. (Tuom. 8:14–16; 1. Kun. 21:8–11; Esra 10:14) Tämä oli tosiasia Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensakin päivinä. Kun Jeesus alkoi puhua heille tulevasta väkivaltaisesta kuolemastaan, niin hän sanoi heille, että ”hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi”. (Matt. 16:21) Nämä eivät olleet vain iäkkäitä miehiä, vaan heillä oli virallisesti ”vanhimman” arvo. Nämä miehet olivat ylipappien ja kirjanoppineiden mukana Jeesusta pidätettäessä ja hänen oikeudenkäynnissään. (Matt. 26:47–27:41) Nämä ”vanhimmat” olivat ylipappien mukana lahjomassa Jeesuksen hautaa vartioineita miehiä sanomaan, että hän ei ollut noussut ylös vaan että hänen opetuslapsensa olivat varastaneet hänen ruumiinsa. – Matt. 28:12.

18. a) Keiden käsissä piti Jeesuksen apostolien kärsiä hänen tavallaan? b) Missä merkityksessä nämä olivat ”vanhimpia”, ja mikä heillä täytyi olla kokouksissaan ja kuinka kauan aikaa?

¹⁸ Apostolien oli Jeesuksen Kristuksen tavoin kärsittävä ylipappien mukana olleiden ”vanhimpien” käsissä. Kun apostolit Pietari ja Johannes vapautettiin vankeutensa ja oikeudenkäyntinsä jälkeen, niin, kuten kertomus sanoo, ”he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet”. (Apt. 4:5–23) Kaikki tämä osoittaa, että nämä ylipappien seuralaiset olivat virallisesti ”vanhimpia”. Muinaisen Israelin kaupungeissa ei ollut ns. ”pormestareita”, vaan niillä oli ”vanhimpien” muodostama valtuustonsa. Tällaisella valtuustollahan täytyi olla puheenjohtaja eli johtava virkailija, ja todennäköisesti he vuorottelivat puheenjohtajan tehtävässä niin, että jokaisella jäsenellä oli oma vuoronsa määräajan. Sitä, miten pätevistä ehdokkaista tehtiin ”vanhimpia”, ei ole osoitettu.

19. a) Mikä kysymys näin ollen herää vuoden 33 helluntain jälkeisestä Jumalan uudesta teokratiasta? b) Mitä on ehdotettu ”vanhimpien” suhteen, ja mitkä kysymykset tämä herättää?

¹⁹ Kun luonnollinen ympärileikattu Israel lakkasi olemasta teokratia ja Jehova perusti teokratiansa Poikansa opetuslasten kirkkoon eli seurakuntaan vuoden 33 helluntaista lähtien, niin oliko tällä uudellakin teokraattisella järjestöllä virallisesti ”vanhimpia”? On esitetty ajatus, että kristillisessä seurakunnassa ”kaikki Jumalan voidellut ovat . . . vanhimpia”.b Tämä sovellutus sisältäisi ne naisetkin, jotka Jumalalle antautumisensa perusteella, mitä on seurannut vesikaste ja Jumalan hengestä sikiäminen, voideltiin hänen hengellään. Mutta mitä ensimmäisen vuosisadan kristillisen teokraattisen järjestön piirteet todellisuudessa osoittavat? Osoittavatko ne, ettei keitään antautuneita, kastettuja miehiä ole asetettava virallisesti ”vanhimman” virkaan kristillisessä seurakunnassa? Katsokaamme.

20. a) Millaisia miehiä oli oleva kristillisessä seurakunnassa sen lainauksen mukaan, jonka Pietari otti Jooelin 2:28, 29:stä? b) Miksi nämä voisivat olla joko virallisia ”vanhimpia” tai vain ”vanhuksia” Jooelin 2:28:ssa käytetyn sanan mukaan?

²⁰ Apostoli Pietarin lainaus Jooelin 2:28, 29:stä helluntaipäivänä vuonna 33 osoitti, että kristillisessä seurakunnassa oli oleva ”vanhuksia”, jotka ”unia uneksuvat”. Mutta kun tämä ennustus on käännetty kreikaksi, niin Septuaginta-käännös käyttää kreikkalaista sanaa presby’teros, joka kirjaimellisesti merkitsee suomeksi ’vanhempaa’, mutta jonka vastineeksi on suomessa vakiintunut sana ’vanhin’. Tämä ’vanhin’-sanan käyttö johtuu siitä, että heprealainen sana [zakén], jota käytetään Jooelin 2:28:ssa, on sana, jota säännöllisesti käytetään ”vanhimmista”, kuten kaupunkien ynnä muiden vanhimmista. Tämä heprealainen sana voi kuitenkin merkitä myös pelkästään vanhoja ihmisiä, jollaisia Aabraham ja Saara olivat. (1. Moos. 18:11; 25:8) Joka tapauksessa nämä Jooelin 2:28:n ja Apt. 2:17:n vanhimmat eli ”vanhukset” kuuluivat siihen ”kaikenlaiseen lihaan” (Um), jonka päälle Jehova oli vuodattava henkensä ”viimeisinä päivinä”. He saattoivat olla joko virallisesti ”vanhimpia” tai vain ”vanhuksia”.

21. a) Keille erityisesti lähetettiin ”avustusta” Antiokiasta Jerusalemiin, ja mitä tämä ilmaisee alkuperäisestä seurakunnasta? b) Mikä ”vanhin” on?

²¹ Mutta oliko sitten alkuperäisessä kristillisessä seurakunnassa virallisesti ”vanhuksia” eli vanhimpia? Saadaksemme tyydyttävän vastauksen tähän kohtaan katsokaamme Apt. 11:30:tä. Kristitty profeetta Agabus oli ennustanut, että ”oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan”, mikä nälänhätä historian mukaan tulikin keisari Claudiuksen hallitessa. Siksi Syyriassa sijaitsevassa Antiokian kaupungissa olevat Kristuksen opetuslapset päättivät lähettää avustusta puutteessa oleville kristityille veljilleen, jotka olivat Rooman provinssissa Juudeassa. Keille sitten nämä lahjoittajat erityisesti osoittivat tämän avustuksensa (kreikaksi diakonía)? Kertomus sanoo: ”Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta.” (Apt. 11:27–30) Nämä ”vanhimmat” olivat siten suoranaisia vastaanottajia, ja nämä virkailijat pitivät huolen siitä, että avustus jaettiin Juudean seurakunnille. Websterin Third New International Dictionary (Kolmas uusi kansainvälinen sanakirja) määrittelee ”vanhimman” ”varhaiskristillisen kirkon virkailijaksi, jolle oli annettu johtamistehtävä valvojana, tavallisesti paikallisseurakunnassa”. Pyhän Raamatun avulla voimme saada selville, onko tämä määritelmä oikea vai ei.

HALLITSEVA ELIN – KEIDEN MUODOSTAMA?

22. Keiden ratkaistavaksi Antiokian seurakunta alisti ympärileikkauskysymyksen, ketkä vastaanottivat heidän edustajansa, ja ketkä kokoontuivat jälkeenpäin sinne tutkimaan asiaa?

²² Kun kristillisyyteen kääntyneiden ei-juutalaisten ympärileikkauksesta tuli polttava kiistakysymys Syyrian Antiokiassa, niin keiden puoleen sikäläinen seurakunta päätti kääntyä saadakseen kysymyksen ratkaistuksi? ”Apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.” Ketkä sitten vastaanottivat Jerusalemissa Paavalin ja Barnabaan ja muut Antiokiasta lähetetyt? ”Seurakunta ja apostolit ja vanhimmat.” Tästä kertomuksesta huomaamme, että ”vanhimmat” sekä apostolit on mainittu erikseen seurakunnan lisäksi. Ei koko Jerusalemin seurakunta, vaan ”apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa”. – Apt. 15:2, 4, 6.

23. Ketkä näkivät hyväksi lähettää Jerusalemissa tehdyn säädöksen seurakunnille, ja ketkä kirjoittivat olevansa säädöksen antajia?

²³ Kun päätös vastakääntyneiden pakanoiden ympärileikkaamista vastaan oli tehty, niin, kuten kertomus sanoo, ”apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa; ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: ’Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.’” – Apt. 15:22, 23.

24. Ketkä olivat eräitä noista ”vanhimmista”, ja minä apostolit ja vanhimmat toimivat, ja kuka oli kokouksen puheenjohtaja?

²⁴ Näyttää siis siltä, että apostolit ja nämä heidän yhteydessään olevat ”vanhimmat” toimivat koko maailman kristillisten seurakuntien hallitsevana elimenä, mutta heillä oli Jerusalemin seurakunnan tuki. Näiden ”vanhimpien” joukossa olivat Jaakob, Jeesuksen velipuoli, ja Juudas (Barsabbas) ja Silas (Silvanus). (2. Kor. 1:19; 1. Tess. 1:1; 2. Tess. 1:1; 1. Piet. 5:12) Tavallisesti on ymmärretty, että tässä Jerusalemissa olleen hallitsevan elimen kokouksessa tämä vanhin nimeltä Jaakob, Marian poika, toimi puheenjohtajana. Mutta vaikka hän esitti säädöksen ja sen sisällön, joka koski vastakääntyneille pakanoille asetettavia välttämättömiä velvoituksia, niin se itsessään ei tee hänen puheenjohtajan tehtäväänsä varmaksi. – Apt. 15:13–21.

25. Keiltä saatuja säädöksiä Paavali ja Silas antoivat niissä kaupungeissa, joissa he kävivät, ja mitä se ilmaisee niistä, jotka olivat apostolien kanssa säädöksestä päätettäessä?

²⁵ Apt. 16:4 kertoo apostoli Paavalin ja hänen toverinsa Silaan (hallitsevan elimen jäsenen) matkoista sanoen: ”Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin [Vähässä-Aasiassa], antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.” Koska nämä ”vanhimmat” olivat apostoleiden yhteydessä ja kuuluivat kristilliseen hallitsevaan elimeen, niin se vahvistaa sen, että he olivat virallisesti ”vanhimpia”.

26. Keiden kanssa Paavali piti viimeisellä Jerusaleminmatkallaan jäähyväiskokouksen Miletossa, ja mitä Apt. 21:17, 18 ilmaisee Jerusalemin seurakunnan rakenteesta?

²⁶ Vuosia myöhemmin apostoli Paavali oli viimeisellä matkallaan Jerusalemiin. Hän pysähtyi Vähässä-Aasiassa olevassa Mileton satamakaupungissa ja otti yhteyden läheiseen Efeson seurakuntaan. Kutsuiko hän luokseen koko Efeson seurakunnan jättääkseen sille jäähyväiset? Apt. 20:17 kertoo meille: ”Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.” Efeson seurakunnalla oli siis viralliset ”vanhimpansa”. Apt. 21:17, 18 muistuttaa meille, että Jerusalemin seurakunnallakin oli sellaiset virkailijat, sillä me luemme siitä lääkäri Luukkaan tiedonannon: ”Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville.” Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli, kuului myös noihin ”vanhimpiin”. Gal. 2:9:ssä Paavali puhuu Jaakobista hengellisenä pylväänä sanoen: ”Jaakob ja Keefas [Pietari] ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä.”

27. Keitä tuli pitää kahdenkertaisen kunnian ansainneina 1. Tim. 5:17:n mukaan ja miksi, ja keiden rukoukset olivat erikoisen hyödyllisiä?

²⁷ Seurakunnan ”vanhimman” aseman virallisesta luonteesta todistaa myös apostoli Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle noin vuosina 61–64 seuraavat ohjeet: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat oivallisella tavalla, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, erityisesti ne, jotka työskentelevät ahkerasti puhumisessa ja opettamisessa.” (1. Tim. 5:17, Um) Tällaiset ”vanhimmat” johtivat siis virallisesti seurakuntaa ja työskentelivät Raamatusta puhumisessa ja sen opettamisessa. Jaak. 5:14:n mukaan sellaisten ”vanhimpien” rukoukset olivat erikoisen hyödyllisiä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 35]

Hallitseva elin, joka koostui apostoleista ja muista vanhimmista, teki ratkaisun pakanakristittyjen ympärileikkaamista vastaan. Opetuslapsi Jaakob on saattanut toimia puheenjohtajana