9. luku
Kansa joka teki liiton Jumalan kanssa
1. Kenen kanssa nykyiset kansat eivät muodostaisi sopimusjärjestöä, koska ne ovat liian materialistisia?
KANSOJEN välisissä suhteissa on tavanomaista, että jokin valtio solmii sopimuksen toisen valtion kanssa keskinäistä puolustusta tai rauhanomaisia suhteita tai kulttuurivaihtoa tai muita tarkoituksia varten. Joukko poliittisia valtioita saattaa liittyä sopimuksenalaiseen järjestöön, kuten nykyisin Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön (NATO), Varsovan sopimusjärjestöön (eli Varsovan liittoon) tai Kaakkois-Aasian sopimusjärjestöön (SEATO). Mutta mikä poliittinen valtio tai kansakunta on nykyisin liitossa Jumalan kanssa? Nykyiset kansakunnat ovat liian materialistisia muodostaakseen sopimusjärjestöä, jonka sopimusosapuolena olisi näkymätön taivaallinen Olento.
2. Mihin erästä kansakuntaa koskeviin kysymyksiin, joka teki liiton Jumalan kanssa, me haluamme saada vastaukset?
2 Vanhalla ajalla maan päällä oli kuitenkin todellinen, elävä kansakunta, joka teki liiton taivaan Korkeimman Jumalan kanssa. Tämä merkitsi liittoa maallisen osapuolen ja taivaallisen osapuolen, näkyvän osapuolen ja näkymättömän osapuolen, välillä. Jokaisella liitolla on ilmaistu tarkoituksensa. Mikä oli tuon historiallisen liiton tarkoitus, joka oli tehty maan päällä olevan kansan ja taivaassa olevan ainoan elävän tosi Jumalan välillä? Miten sellainen näennäisesti epäsuhtainen liitto tehtiin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin haluamme nyt saada vastaukset.
3.Kuka olisi sopiva järjestämään sellaisen liiton ehdot, välittäjän, edellytykset ja solmimissajankohdan?
3 Koska Korkein Jumala on kaikkiviisas ja kaikkivoipa, hänen olisi sopivaa tarjota tai jopa ehdottaa sellaista liittoa epätäydellisten, syntisten ihmisten kansan kanssa. Näin ollen olisi sopivaa, että Hän esittäisi liiton tarkoituksen ja sanelisi sen ehdot ja asettaisi välittäjän toimimaan itsensä ja ihmisten välillä. Hän esittäisi edellytykset, joilla liitto jatkuisi, ja myös valitsisi ajan sellaisen liiton eli sopimuksen solmimiselle. Jumalan kauan etukäteen asettama ajankohta oli 16. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua (eaa.).
4. Kun Jumala teki Aabrahamin kanssa muodollisen liiton uhrin perusteella, niin mistä ajanjaksosta Jumala siinä tilaisuudessa ennusti hänen siemenelleen?
4 Jumala oli tehnyt muodollisen liiton uhrin perusteella tämän koko kansan esi-isän kanssa; ja tämä kansa piti aikanaan ottaa kansalliseen liittoon. Sen jälkeen kun Melkisedek, Saalemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi, oli lausunut siunauksen sotilaallisesti voittoisalle Aabrahamille, Jumala saattoi Aabrahamin tähän muodolliseen liittoon kanssaan uhrin perusteella. Vakuuttaessaan Aabrahamille lujasti, että Jumalan lupaus täyttyisi Aabrahamin jälkeläisissä, Jumala sanoi hänelle: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat [siemenesi tulee, Um] elämään muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.” – 1. Moos. 15:13–16.
5. Minkä se pitkä aika, joka kuluisi ennen kuin Aabrahamin siemen ottaisi haltuunsa Luvatun maan, salli tapahtua?
5 Täten maan haltuunottoa Aabrahamin luonnollisen siemenen toimesta lykättiin yli 400 vuodella. Tämä pitkä ajanjakso sallisi Aabrahamin valitun luonnollisen siemenen kasvaa monijäseniseksi kansaksi, joka olisi riittävän lukuisa ottamaan niiden Kanaanin maan amorilaisten asukkaiden paikan, joiden pakanallisten teitten ”syntivelka” paheni pahenemistaan. Vaikka Aabrahamin luonnollinen siemen kasvaisi sangen suureksi kansaksi maassa, joka olisi Kanaanin maan ulkopuolella, Jumala pitäisi silti maata varattuna sille, kunnes luvatun maan asukkaiden ”syntivelka” olisi tullut niin pahaksi, että heidät piti ansionsa mukaan pyyhkiä pois maasta. Jehova Jumala teki nyt muodollisen liiton sen vakuudeksi, että hän antaisi alueen Aabrahamin luonnolliselle siemenelle, kun aika olisi siihen kypsä.
”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi [siemenellesi, Um] minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’.” – 1. Moos. 15:18–21.
6. Peruuttaisiko kansallinen liitto Aabrahamille annetun lupauksen, ja mitä tarkoitusta se palvelisi Aabrahamin jälkeläisten yhteydessä?
6 Vastakohtana sille Jumalan liitolle, joka oli tehty vain yhden ihmisen, Aabrahamin, kanssa, Jumalalla oli silmämääränään liitto niiden jälkeläisten muodostaman suuren kansan kanssa, jotka polveutuisivat Aabrahamista valitun sukuhaaran kautta. Tämä kansallinen liitto lisättäisiin Aabrahamille annettuun lupaukseen, joka astui voimaan, kun Aabraham ylitti Eufratin pohjoisessa ja astui alueelle, joka sisältyi niihin rajoihin, jotka oli esitetty Jumalan Aabrahamin kanssa uhrin perusteella tekemässä muodollisessa liitossa. (1. Moos. 12:1–7) Liiton tekeminen Aabrahamin jälkeläisten muodostaman kansan kanssa ei peruuttanut Aabrahamille annettua lupausta, vaan se pelkästään lisättiin siihen. Tämä olikin viisasta, sillä kaikki Aabrahamin lihalliset jälkeläiset eivät osoittautuisi soveliaiksi saamaan osaansa Aabrahamille annetusta lupauksesta, sikäli kuin on kysymys sen täyttymyksestä maan kaikkien kansojen ja sukujen siunaamiseksi. Näin ollen lisätty kansallinen liitto palvelisi oivallisena apuna tai välineenä arvollisten valmistamiseksi vastaanottamaan tosi Messias, Jumalan taivaallisen ”vaimon” luvattu ”siemen”, ja seuraamaan häntä uskollisesti, kun Jumala lähetti ja voiteli hänet.
7. Mistä syistä Jumala ei tekisi liittoa Aabrahamin jälkeläisten kanssa ennen noiden 400 vuoden loppua?
7 Tuon kansallisen lisäliiton tekeminen ei tapahtuisi ennen kuin yli 400 vuoden kuluttua siitä, kun Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton uhrin perusteella, koska Aabrahamilla ei siihen aikaan ollut lainkaan jälkeläisiä siihen saakka hedelmättömänä pysyneestä vaimostaan Saarasta. Jumala ei myöskään tekisi liittoa Aabrahamin jälkeläisten kanssa heidän ollessaan orjuudessa ja vieraan kansan sortamia. Näin oli etenkin, koska liiton tekeminen edellytti sellaisia uhreja, jotka olivat heitä sortavan ja orjuuttavan kansan mielestä inhottavaa ja vastenmielisiä. (2. Moos. 8:25–27) Vasta sitten kun Jumala oli langettanut epäsuotuisan tuomion sortavalle kansakunnalle ja vapauttanut kansansa ja tehnyt sen vapaaksi ryhtymään kanssaan liittoon, Jumala solmisi sen kanssa liiton. Tämä tapahtuisi ennustettujen ”neljänsadan vuoden” lopussa. Me havaitsemme näin ollen, että Jehova Jumala on määrännyt omat ajanjaksonsa ’ikuisen tarkoituksensa’ toteutumiseksi Voideltunsa eli Messiaansa yhteydessä.
8, 9. a) Mikä ajanjakso alkoi, kun Iisak vieroitettiin, ja kuinka niin? b) Minkä aika oli tullut Aabrahamin luonnollisen siemenen suhteen tuon ajanjakson lopussa?
8 Kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen kun Aabraham oli tullut Luvattuun maahan eli kun hän oli 100 vuoden ikäinen, hänelle syntyi hänen ainoa varsinaisesta vaimostaan Saarasta saamansa poika, mikä oli tietenkin Jumalan ihme. Tämä tapahtui maassa, joka ei vielä kuulunut Aabrahamille eikä hänen pojalleen Iisakille. Kun Iisak vieroitettiin, alkoi sen luonnollisen ”siemenen” sortaminen, jonka kautta Messias oli tuleva. Tämä tapahtui, kun Iisakin 19-vuotias velipuoli Ismael teki epäkunnioittavasti pilaa vastikään vieroitetusta Iisakista. Sellainen kateutta osoittanut käyttäytyminen saattoi kehittyä uhkaksi Aabrahamin Jumalalta saaman perillisen, Iisakin, hengelle. – 1. Moos. 16:11, 12.
9 Ajanmääritysten mukaan tämä Aabrahamin ”siemenen” sortaminen maassa, joka ei ollut sen oma, alkoi, kun Aabraham oli 105 vuoden ikäinen ja Iisak viiden vuoden ikäinen. Se tapahtui vuonna 1913 eaa. (1. Moos. 21:1–9; Gal. 4:29) Aabrahamin luonnollisen ”siemenen” sortamisen ”neljäsataa vuotta” päättyisivät siis vuonna 1513 eaa. Se olisi vuosi, jolloin Aabrahamin siemen lähtisi pois sortavan kansakunnan maasta ja alkaisi palata esi-isiensä maahan, Luvattuun maahan. Silloin oli Jumalan määräaika kansallisen liiton solmimiseksi Aabrahamin ”siemenen” kanssa, jotta hän toisi sen Luvattuun maahan kansana, joka on Hänen kanssaan sitovassa liitossa. Tämän toteutumisaika, 400 vuoden lopussa, oli myös 430 vuotta sen jälkeen, kun Aabraham oli ylittänyt Eufratin ja Aabrahamille annettu lupaus oli astunut voimaan. – 2. Moos. 12:40–42; Gal. 3:17–19.
KANSALLISEN LIITON SOLMIMINEN
10. Missä määrin Aabrahamin luonnollinen siemen lisääntyi Egyptissä, mutta missä oloissa lisääntyminen lopulta tapahtui?
10 Siitä lähtien kun Aabrahamin pojanpoika Jaakob oli muuttanut huonekuntineen Kanaanin maasta ja aina 400 vuoden loppuun saakka Jaakobin jälkeläiset, Israelin kaksitoista sukukuntaa, olivat olleet haamilaisen Egyptin (ei arabilaisen Egyptin kuten nykyisin) maassa. Kuten Jehova Jumala oli ennustanut, sorto oli kohdannut Aabrahamin luonnollista ”siementä”, ja sorto oli nyt tullut hyvin ankaraksi. Sen tarkoituksena oli hävittää sukupuuttoon Jumalan ystävän Aabrahamin kansa. Tästä huolimatta kansaan kuuluvat olivat lisääntyneet lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja kuin hiekkajyväset merenrannalla, lukemattomiksi, kuten Jumala oli luvannut. He kykenivät lopulta kokoamaan ”kuusisataa tuhatta jalkamiestä”, sotapalvelukseen kelpaavaa. (2. Moos. 12:37) Ei, Jumala ei ollut unohtanut ystävänsä Aabrahamin kanssa tekemäänsä liittoa. Hän piti myös kiinni ilmoittamastaan aikataulusta. Niinpä Hän oli valmis asianmukaiseen toimintaan, kun se aika tuli.
11. Kenet Jumala herätti johtajaksi Israelille, ja miten tämä oli yrittänyt osoittautua johtajaksi?
11 Kenen tulisi nyt olla heidän näkyvä johtajansa? Jumala ei valinnut päämiestä Juudan sukukunnasta, ikään kuin se olisi ollut välttämätöntä sen Valtakuntaa koskeneen siunauksen tähden, jonka Jaakob oli lausunut Juudalle. (1. Moos. 49:10; 1. Aikak. 5:1, 2) Sen sijaan Korkein Jumala hänelle luonnostaan kuuluvan valitsemisoikeuden perusteella valitsi sopivan miehen Leevin sukukunnasta, Leevin pojanpojanpojan Mooseksen. (2. Moos. 6:20; 4. Moos. 26:58, 59) Neljäkymmentä vuotta ennen 400 vuoden päättymistä Mooses päätti olla Egyptin faaraon hovielämää vastaan ja liittyi israelilaisiin veljiinsä ja tarjoutui heidän johtajakseen johtaakseen heidät pois orjuudesta. ”Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.” Jumala ei ollut silloin lähettänyt Moosesta vapauttamaan orjuutettua kansaa. Mooseksen oli pakko paeta, kun faarao yritti tappaa hänet. Hän pakeni Midianin maahan ja meni naimisiin, ja hänestä tuli appensa paimen. – 2. Moos. 2:11–3:1; Apt. 7:23–29.
12. Milloin ja missä Mooseksesta tuli Jehovan ”voideltu”, ja minkä tehtävän hän sai?
12 Kului neljäkymmentä vuotta, ja Mooseksesta tuli 80 vuoden ikäinen. Sitten kun Mooses oli paimenessa Siinain niemimaalla, Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ihmeen avulla Hoorebinvuoren juurella noin 320 kilometriä kaakkoon nykyisestä Suezin kanavasta. Täällä Hoorebilla Jehova Jumala ikään kuin esitti nimensä kirjain kirjaimelta Moosekselle sanoessaan: ”’MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI’ . . . ’Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” (2. Moos. 3:2–14, Um) Siten Jumala asetti Mooseksen profeetakseen ja edustajakseen, ja Moosesta voitiin nyt oikein kutsua ”voidelluksi” eli ”messiaaksi” samoin kuin hänen esi-isiään Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia. (Ps. 105:15; Apt. 7:30–35; Hepr. 11:23–26) Jehova ilmaisi, että Hän saattaisi Mooseksen kansan juuri Hoorebinvuoren luona kanssaan liittoon, sillä Jehova sanoi, että Mooses toisi kansan Egyptistä tämän vuoren luo, palvelemaan Häntä siellä. – 2. Moos. 3:12.
13. Miten faarao joutui lopulta käskemään israelilaisia lähtemään Egyptistä?
13 Koska faarao kieltäytyi toistuvasti päästämästä israelilaisia lähtemään vapaasti, Jehova aiheutti hänelle ja hänen kansalleen sarjan vitsauksia. Vasta kymmenes eli viimeinen vitsaus mursi faaraon itsepäisen sydämen ja hänen vastarintansa. Tämä vitsaus painoi alas kuolemaan kaikki egyptiläisten perheitten ja heidän kotieläintensä esikoiset. Israelilaiset säästyivät esikoistensa kuolemalta, koska he tottelivat Jehova Jumalaa ja söivät kodissaan pääsiäisateriaa, joka oli heidän ensimmäinen pääsiäisateriansa. Jehovan tuomintaenkeli ohitti heidät nähdessään pääsiäislampaan verta pirskotetun heidän kotinsa ovenpieliin ja kamanaan, eikä kuolema tunkeutunut perhepiiriin. Nahson, Salmonin isä Juudan sukukunnasta, jäi henkiin, samoin kuin Naadab, Mooseksen vanhemman veljen Aaronin esikoispoika. Mutta faaraon esikoispoika kuoli. Murheissaan ja suremaan jääneiden egyptiläisten vaatimuksesta faarao käski vahingoittumattomien israelilaisten lähteä pois maasta. – 2. Moos. 5:1–12:50.
14. Mitkä ajanjaksot päättyivät tuona ensimmäisenä pääsiäispäivänä, ja mitä Jumala käski siitä yöstä?
14 Tuohon runsastapahtumaiseen vuoden 1513 eaa. pääsiäisyöhön päättyi samanaikaisesti joukko määrättyjä ajanjaksoja. Neljäsataa vuotta, joiden kuluessa Aabrahamin luonnolliseen siemeneen kuuluvia sorrettaisiin maassa, joka ei ollut heidän omansa, päättyivät. Kaksisataaviisitoista Egyptissä oleskelun vuotta, patriarkka Jaakobin sinne saapumisesta laskettuina, päättyivät. Neljäsataakolmekymmentä vuotta, joita laskettiin siitä, kun Aabraham ylitti Eufratin ja alkoi oleskella Luvatussa maassa, päättyivät. Ei ihme, että luemme: ”Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä [ja Egyptissä asuneiden Israelin poikien asumisaika, Um], oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta. Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta. Valvontayö [vietettävä yö, Um] Herran kunniaksi on tämä yö, koska hän silloin vei heidät pois Egyptin maasta; tämän yön kaikki israelilaiset valvokoot [viettäkööt, Um] Herran kunniaksi, sukupolvesta sukupolveen.” – 2. Moos. 12:40–42.
15. Miten Jumala vapautti israelilaiset takaa-ajavista egyptiläisistä, ja mitä he lauloivat sen jälkeen?
15 Jehova käytti sotataidollista juonta ja johdatti vapautetun kansansa Mooseksen välityksellä Punaisenmeren luoteishaaran rannalle. Kuvitellen israelilaisten olevan ansassa faarao ja hänen vaunusoturinsa ja ratsumiehensä lähtivät takaa-ajoon ja piirittivät paenneet orjansa. Mutta Kaikkivaltias Jumala pani kulkutien avautumaan, ja yön aikana israelilaiset menivät kuivunutta merenpohjaa myöten Siinain niemimaan rannalle. Kun egyptiläisten sallittiin syöksyä pakenemiskäytävään, Jumala palautti Punaisenmeren vedet heidän niskaansa ja hukutti heidät ja heidän hevosensa. Se Jumalan sana, että hän oli tuomitseva Aabrahamin luonnollisen ”siemenen” sortajien kansan, ei ollut pettänyt. (1. Moos. 15:13, 14) Ollessaan turvassa Siinain rannoilla Jehovan tuomion todistajat lauloivat: ”Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. . . . Veisatkaa Herralle [Laulakaa Jehovalle, Um], sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi.” – 2. Moos. 15:1–21.
16. Mitä Jumala ehdotti leiriytyneelle Israelille Hoorebilla, ja mikä sen tarkoitus oli?
16 Oli erikoinen päivä, kun israelilaiset saapuivat Egyptistä lähtönsä jälkeen kolmannessa kuussa (siivanissa) Siinain erämaahan ja leiriytyivät ”[tosi, Um] Jumalan vuoren”, Hoorebin, juurelle. Jehova oli sanonut Moosekselle, että he tulisivat palvelemaan häntä siellä. (2. Moos. 3:1, 12; 19:1) Profeetta Mooses kutsuttiin nyt toimimaan välittäjänä Jumalan ja leiriytyneen kansan välillä. Jehova ehdotti nyt liittoa itsensä ja kansan välille ja esitti liiton tarkoituksen. Hän sanoi Moosekselle ylhäällä Hoorebinvuorella: ”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja [tulette varmasti minun erikoisomaisuudekseni kaikista muista kansoista, Um]; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’” – 2. Moos. 19:3–6.
17. Mikä menettely osoittaa, pakottiko Jehova pelastetut israelilaiset liittoon?
17 Korkein Jumala ei pakottanut tätä liittoa israelilaisille. Hän jätti heille vapauden valita, solmisivatko he liiton hänen kanssaan vai eivät, vaikka hän olikin pelastanut heidät Egyptistä ja Punaisestamerestä. Tulisiko heistä ”erikoisomaisuus” Jehovalle? Tulisiko heistä ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa” Hänelle? Kyllä, sitä israelilaiset silloin halusivat. Kun Mooses siksi kertoi kansaa edustaville miehille Jumalan ehdottamasta liitosta, niin, kuten luemme, silloin ”koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra [Jehova, Um] on puhunut, me teemme’.” Mooses kertoi nyt kansan päätöksen Jehovalle, joka sitten ryhtyi solmimaan liittoa, josta oli sovittu. – 2. Moos. 19:7–9.
18. Mitä Jumala julisti Israelille kolmantena päivänä sen jälkeen?
18 Kolmantena päivänä sen jälkeen Jehova julisti Siinainvuorella Hoorebissa olevan enkelinsä välityksellä kokoontuneille israelilaisille kymmenen käskyä. Voimme itse lukea nämä käskyt sellaisina kuin 2. Moos. 20:2–17 ne esittää.
SUUREMPI VÄLITTÄJÄ ENNUSTETTU
19. a) Mitä israelilaiset pyysivät Moosekselta tilaisuuden vaikuttavuuden tähden? b) Mitä Mooses sanoi vastaukseksi?
19 Tilaisuus oli vaikuttava! ”Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana. Ja he sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.’” (2. Moos. 20:18, 19) 5. Moos. 18:14–19 esittää yksityiskohtaisemmin Jumalan vastauksen tämän pelästyneitten israelilaisten esittämän pyynnön mukaisesti. Kerrottuaan israelilaisille, että Jumala ei ollut antanut itsensä ja heidän välilleen noitia ja ennustelijoita välittäjiksi, Mooses jatkoi ja sanoi:
”Mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli. Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: ’Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi’. Ja Herra sanoi minulle: ’Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.’”
20, 21. a) Oliko Israelin helppo uskoa, että tulisi toinen Mooseksen kaltainen profeetta? b) Millä tavalla tämä tuleva profeetta oli oleva Mooseksen kaltainen ja missä määrin?
20 Profeettako, joka olisi Mooseksen kaltainen, jonka kanssa Jumala puhui ikään kuin ”kasvoista kasvoihin”? Israelilaisten on saattanut olla vaikea hyväksyä sellaista ajatusta, kun Mooses itse kertoi heille sen, mitä Jumala oli sanonut. Kuitenkin juuri sellaisen Kaikkivaltias Jumala sanoi herättävänsä kansalleen. ’Mooseksen kaltainen’ ei merkinnyt pelkästään Mooseksen kanssa samanarvoista. Luvattu profeetta pystyisi olemaan Mooseksen kaltainen ja kuitenkin suurempi kuin Mooses.
21 Israelilaisissa profeetoissa Mooseksen jälkeen aina Malakiaan saakka ei ollut ketään Mooseksen kaltaista profeettaa eikä ketään Moosesta suurempaa. (5. Moos. 34:1–12) Mutta entä luvattu Voideltu, Messias, joka olisi Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”? (1. Moos. 3:15) Jumala puhui ilmeisesti hänestä puhuessaan Siinainvuorella Moosekselle tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta. Mooseksen tavoin tämä messiaaninen ”siemen” olisi Välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, mutta hän olisi Moosesta suurempi. Varmasti nykyään tarvitsee tehdä enemmän ainoan elävän tosi Jumalan palvojien hyväksi kuin Mooses teki muinaisen Israelin hyväksi. Mooses esikuvasi näin ollen Jehovan Suurempaa Profeettaa, joka oli tuleva.
22. Miksi tuleva Mooseksen kaltainen profeetta vastustaisi kuvien käyttöä Jumalaa palvottaessa?
22 Siihen aikaan Jehova Jumala sanoi Moosekselle myös: ”Sano israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta. Älkää tehkö jumalia minun rinnalleni; hopeaisia tai kultaisia jumalia älkää tehkö itsellenne.” (2. Moos. 20:22, 23) Tässä kiellettiin selvästi käyttämästä elottomia, puhumattomia, ihmistekoisia kuvia sen Jumalan palvonnassa, joka on puhunut itse taivaasta. Se korostaa voimakkaasti sitä, mitä Jumala sanoi kymmenen käskyn toisessa käskyssä, jonka 2. Moos. 20:4–6 esittää. Mooseksen kaltainen messiaaninen Profeetta olisi sellaista uskonnollisten kuvien käyttöä vastaan.
23.Miksi tuota Israelin kanssa tehtyä liittoa nimitetään tavallisesti lakiliitoksi?
23 Ennen kuin Jumala solmi liiton välittäjänsä Mooseksen kautta, hän antoi hänelle muita lakeja kymmenen käskyn lisäksi. Nämä on esitetty 2. Mooseksen kirjan luvuissa 21–23. Ne kirjoitettiin kirjakääröön eli ”kirjaan”, joka oli käsillä, kun liitto piti muodollisesti solmia. Koska tämän liiton erikoisena merkkinä oli Jumalan lain antaminen Jumalan valitun kansan pidettäväksi, se oli lain liitto ja sitä nimitetään tavallisesti lakiliitoksi. Sen lakikokoelmasta eli lakien joukosta järjestetyssä muodossaan puhutaan Raamatussa (Um) ”Lakina”.
24. Kuinka kauan Aabrahamin kanssa tehdyn liiton jälkeen lakiliitto tehtiin, ja onko Aabrahamille annettu lupaus yhä voimassa?
24 Koska tämän Israelin kanssa tehdyn liiton laki esitettiin kymmenen käskyn muodossa vain noin 50 tai 51 päivää Egyptissä vietetyn pääsiäisyön jälkeen, voitiin sopivasti sanoa, että laki ’on tullut neljäsataa kolmekymmentä vuotta myöhemmin [kuin Aabrahamin kanssa vuonna 1943 eaa. tehty liitto]’. Lain antaminen Israelille niin pitkän aikavälin jälkeen ei kumonnut Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa, ”niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi”. (Gal. 3:17) Jumalan lupaus siunata kaikki maan kansakunnat ja suvut Aabrahamin ”siemenessä” on yhä voimassa. Se ei tule epäonnistumaan!
25. Keitä sitova lakiliitosta tehtiin ja mitä käyttämällä?
25 Muistakaamme, että lakiliitto Israelin kanssa saatettiin voimaan käyttämällä uhrieläinten verta, niin että se juhlallisesti sitoi liiton osapuolia. Kertomus, jonka 2. Moos. 24:6–8 esittää, mainitsee: ”Ja Mooses [välittäjänä] otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ’Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme’. Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella’.” – Huomaa myös 2. Moos. 24:3.
26. Mitä se edusti, että verta vihmottiin Jumalan alttarille, ja se, että verta pirskotettiin kansan päälle?
26 Mooseksen Siinainvuoren juurelle rakentama alttari edusti Jehova Jumalaa, jolle uhrit oli esitetty tällä alttarilla. Näin ollen kun puolet eläinuhrien verestä vihmottiin alttarille, Jehova Jumala saatettiin edustavassa merkityksessä liittoon, ja se sitoi häntä, koska hän oli sen osapuoli. Kun taas toinen puoli uhriverestä pirskotettiin kansaan kuuluvien päälle, heidätkin saatettiin liittoon sen toiseksi osapuoleksi, ja se sitoi heidät juhlallisesti täyttämään sen heihin soveltuvat ehdot. Täten veri yhdisti liittoon kaksi osapuolta, Jumalan ja Israelin kansan.
27. Mikä lakiliiton solmimisen yhteydessä todistaa, että israelilaiset eivät astuneet siihen tietämättöminä tai pakon alaisina?
27 Israelin kansa ei astunut tähän liittoon tietämättömänä tai painostuksen ja pakon alaisena. Liiton verellä tapahtunutta juhlallista vihkimistä edeltävänä päivänä heille oli kerrottu Jumalan sanat ja päätökset, ja he olivat hyväksyneet ne. 2. Moos. 24:3 mainitsee siitä: ”Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’.” Sen jälkeen kun Mooses seuraavana päivänä oli lukenut ”liitonkirjan” kaiken kansan kuullen, siihen kuuluvat toistivat hyväksyvänsä Jumalan lain, minkä jälkeen heidän päälleen vihmottiin uhriverta. Nyt koko Israelin kansan velvollisuus oli tehdä, mitä Jumala oli esittänyt, kun hän ehdottaessaan liittoa sanoi: ”Jos te nyt kuulette [tottelette tarkkaan, Um] minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin . . .” – 2. Moos. 19:5, 6.
28. Kumman osapuolen uskollisuus lakiliiton ehdoille voitiin asettaa kyseenalaiseksi, ja mitä siltä osapuolelta vaadittiin, jotta se olisi pyhä?
28 Kaikkivaltiaan Jumalan voitiin omasta puolestaan odottaa olevan uskollinen tässä kahdenkeskisessä liitossa, sillä Hän ei muutu. (Mal. 3:6) Kysymys oli israelilaisista. Olisivatko he uskollisia Jumalalle toteuttamalla sen, mitä he olivat ilmaisseet haluavansa tehdä? Olisivatko he niiden uskollisten joukossa, jotka koottaisiin Jehovan luo Ps. 50:4, 5:n täyttymykseksi: ”Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: ’Kootkaa minun eteeni minun hurskaani [uskolliseni, Um; NEB], jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton’”? Ei yksilöinä vaan kokonaisena kansana, kansakuntana, he olivat tehneet tämän lakiliiton uhraamalla joukon uhreja kaiken kansan puolesta. Osoittautuisivatko he ”pyhäksi kansaksi”? Sitä varten heidän täytyi pysyä puhtaina tästä maailmasta.
29, 30. a) Tehtiinkö Israelista siten, että se vain solmi lakiliiton, ”pappisvaltakunta”, vai mikä oli pappeja koskeva järjestely? b) Mitä Leevin sukukunnan muiden sukujen kelvollisista miespuolisista jäsenistä tehtiin?
29 He eivät olleet heti ”pappisvaltakunta” vain siksi, että he olivat astuneet tähän liittoon Korkeimman Jumalan kanssa. He eivät olleet silloin suinkaan valtakunta, jossa jokainen miespuolinen jäsen oli Jumalan pappi maan kaikkien muiden kansojen puolesta. Jes. 61:6:n ennustus ei ollut vielä täyttynyt heihin nähden: ”Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet ja periä heidän kunniansa.” Sen sijaan lakiliiton ehtojen mukaan ainoastaan Israelin yhden suvun pätevistä miespuolisista jäsenistä tehtiin pappeja, jotka toimivat koko muun kansan puolesta. Tämä oli Mooseksen vanhemman veljen Aaronin suku Leevin sukukunnasta. Aaronista tehtiin Jumalan ylimmäinen pappi ja hänen pojistaan tehtiin alipappeja. He muodostivat näin ollen Aaronin suvun papiston.
30 Kaikkien muiden Leevin sukukunnan sukujen kelvollisista miespuolisista jäsenistä tehtiin Aaronin suvun papiston palvelijoita, jotka auttoivat sitä uskonnollisissa palveluksissa Jumalan huoneessa eli kohtaamisteltassa (Um), joka annettiin käyttöön lakiliiton yhteydessä. – 2. Moos. 27:20–28:4; 4. Moos. 3:1–13.
31. Miksi Aaronin suvun papeista ei tehty myös kuninkaita Israelissa?
31 Juudan sukukunnalla ei ollut näin ollen mitään osuutta muinaisen Israelin papistoon, koska tästä sukukunnasta oli tuleva messiaaninen ”ruhtinas”, jota kutsuttaisiin ”Siiloksi”, jota ”kansat tottelevat”. (1. Moos. 49:10; 1. Aikak. 5:2) Muinaisessa Israelissa pidettiin siis kuninkuus ja pappeus erillään. Aaronista ja hänen pojistaan ei tehty kuningaspappeja, joten he olivat erilaisia kuin Melkisedek.
32. Mitä juhlia Israelin piti viettää vuosittain?
32 Kaiken kansan tuli lakiliiton mukaan viettää joka vuosi kolmea kansallista juhlaa palvontateltassa eli -tabernaakkelissa. ”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut.” (5. Moos. 16:16, 17; 2. Moos. 34:1, 22–24) Happamattoman leivän juhlaa vietettiin vuotuisen pääsiäisillallisen yhteydessä, joka oli muistona Israelin vapautumisesta Egyptistä. Viikkojuhlaa vietettiin 50. päivänä, se on, sen jälkeen kun oli kulunut seitsemän viikkoa niisanin 16. päivästä; ja vehnäsadon uutiset esitettiin Jehovalle tuona viidentenäkymmenentenä (eli helluntai-) päivänä. Lehtimajan- (eli tabernaakkeli-) juhlaa nimitettiin myös ”korjuujuhlaksi” vuodenvaihteessa. Näillä vuotuisilla juhlilla oli Jehovalle määrätyt uhrinsa. – 3. Moos. 23:4–21, 33–43.
33. Milloin vietettiin sovituspäivää, ja miksi sen uhrit täytyi toistaa vuodesta vuoteen?
33 Viisi päivää ennen lehtimajanjuhlan vieton alkamista piti viettää vuotuista ”sovituspäivää” (jom kippur) kevätkuukaudesta niisanista eli aabibista laskettuna seitsemännen kuukauden 10. päivänä. Se oli tisrin 10. päivä. Tänä päivänä toimitettiin sovitus Jehovan kanssa liittosuhteessa olevan koko kansan synneistä, ja tämä oli ainoa vuoden päivä, jolloin Aaronin suvun ylimmäinen pappi meni kohtaamisteltan kaikkeinpyhimpään ja pirskotti sovitusuhrien (mullikan ja vuohen [Um]) verta sen pyhän liitonarkin eteen, joka sisälsi Jehovan kirjoitetun lain. (3. Moos. 23:26–32; 16:2–34) Näiden ihmistä alempien eläinuhrien kuolema ja vihmottu veri ei voinut tietenkään todellisuudessa ottaa pois niiden ihmisten syntejä, joiden valtaan nuo eläimet oli alistettu. Juuri siitä syystä, että uhrattujen eläinten kuolema ja veri eivät todellisuudessa poistaneet ihmissuvun syntejä, sovituspäivän uhrit täytyi toistaa vuodesta vuoteen.
34. Mitä lakiliitto osoitti Jumalan vaativan ihmisen synnin poistamiseksi, ja miksi kukaan israelilainen ei voinut tarjota sitä mitä vaadittiin?
34 Me voimme nähdä syyn tähän. Lakiliitossa Jumala käski selvästi: ”Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.” (2. Moos. 21:23–25; 5. Moos. 19:21) Toisin sanoen verta piti antaa verrasta, samanarvoinen samanarvoisesta. Näin ollen tuomiosta vapaa ihmiselämä täytyisi antaa ihmiselämästä, joka oli joutunut tuomion alaiseksi. Tämän tähden Ps. 49:7–11 kirjoittaa: ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat.” Täytyy olla vastaavat lunnaat, eikä kukaan synnin rasittamista israelilaisista voinut tarjota niitä lunastaakseen sen täydellisen elämän, jonka Aadam menetti.
35. Mitä on tapahtunut Aaronin suvun papistolle, joten mistä lunastavaa uhria on etsittävä?
35 Aaronin suvun papisto, joka esitti pelkkiä eläinuhreja Jumalan pyhässä huoneessa, lakkasi olemasta 1900 vuotta sitten vuonna 70, kun Rooman armeijat tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Ei ole ketään muuta, johon voitaisiin katsoa, kuin messiaaninen Kuningas, josta Jehova Jumala vannoi tekevänsä ”papin iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Ps. 110:1–4) Tämän tulisi olla Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemen”, jonka Jumala asettaa ja tekee päteväksi murskaamaan Eedenissä ”käärmeellä” vertauskuvatun paholaisen pään. Ellei tämä tarjoaisi lunnaita koko ihmiskunnan puolesta, meille ihmisille ei järjesty mitään apua, mitään toivetta ikuisesta elämästä vanhurskaassa uudessa järjestyksessä Jehova Jumalan alaisuudessa. Israelin ”sovituspäivänä” uhrattujen eläinuhrien aina ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle saakka täytyi näin ollen olla kuvaannollisia; niiden täytyi kuvata profeetallisesti tarvittua lunastusuhria, jonka oli uhraava Messias, josta tulee Melkisedekin kaltainen pappi, käärmeen pään Murskaaja.
36. Miten tulee samaten tarkastella lakiliiton alaisuudessa vietettyjä juhlia?
36 Samoin oli niiden vuotuisten juhlien laita, jotka Jumalan liitto määräsi muinaiselle Israelille. Ne eivät olleet pelkkiä merkityksettömiä tilaisuuksia kansakunnan ajanvietteeksi ja rentoutumista varten. Niillä oli profeetallinen merkitys. Koska ne olivat onnellisia tilaisuuksia, ne kuvasivat Jumalan ihmiskunnalle tekemiä tulevia onnellisia järjestelyjä. Jumala tekee niiden siunatun merkityksen tunnetuksi aikanaan ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaan.
KANSA JOLLA OLI SUURENMOISET TILAISUUDET
37. Minkä tilaisuuden lakiliitto tarjosi israelilaisille?
37 Saattoiko kukaan israelilainen kuitenkaan saavuttaa ikuista elämää pitämällä Jumalan kanssa tehdyn liiton lain täydellisesti, rikkomatta sitä vastaan vähäisimmässäkään määrin? Lakiliitto tarjosi jokaiselle israelilaiselle tilaisuuden todistaa, että hän voi tehdä niin. 3. Moos. 18:5:ssä tähän tilaisuuteen viitataan seuraavin sanoin: ”Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.” Jos siis kuka tahansa israelilainen olisi pitänyt lain moitteettomasti ja saavuttanut ikuisen elämän omilla töillään, hän ei olisi tarvinnut lakiliiton uhrien hyötyä. Hän ei olisi myöskään tarvinnut Aabrahamille annetun lupauksen siunausta. (1. Moos. 12:3; 22:18) Sellainen täydellisesti lain pitänyt olisi saanut aikaan oman vanhurskautensa ja elämänansionsa.
38, 39. a) Mikä osoittaa, saavuttiko kukaan israelilaisista elämän pitämällä lain täydellisesti? b) Kenen papillisia palveluksia Jumalan edessä siksi tarvitaan?
38 Mutta jopa profeetta Mooses kuoli. Ylimmäinen pappi Aaronkin kuoli. Ja jokainen muukin israelilainen lakiliiton solmimisesta lähtien aina Aaronin suvun papiston poistamiseen asti vuonna 70, niin, aina nykypäiviin asti, on kuollut. Vieläpä 1900 vuotta sen jälkeen, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin, nykypäivien ortodoksijuutalaiset viettävät eräässä muodossa sovituspäivää eli jom kippuria. Tämä merkitsee itsessään sen myöntämistä, että he tarvitsevat puhdistusta synnistä, että he eivät kykene pitämään lakia täydellisesti ja saavuttamaan ikuista elämää omilla vanhurskailla töillään. Ja jos he eivät voineet saavuttaa sitä lakiliiton alaisuudessa, miten kukaan meistä muista epätäydellisistä ihmisistä voisi saavuttaa sitä?
39 Ottaen huomioon sen, minkä lakiliitto teki täysin ilmeiseksi, me olemme kaikki tuomittuja Jumalan edessä, jonka teot ovat täydelliset. (5. Moos. 32:4) Profeetta Jesaja sanoikin yli 700 vuotta sen jälkeen kun lakiliitto tehtiin Israelin kanssa: ”Niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.” (Jes. 64:6) Me kaikki tarvitsemme luvatun Melkisedekin kaltaisen Papin palveluksia, hänen, joka on oleva pappi ikuisesti.
40. Mitä Jumalan palvontaan liittyvää Mooses teki niisanin 1. päivänä vuonna 1512 eaa., ja mitä silloin tapahtui?
40 Palaamme nyt vuoteen, jolloin tuo Jehova Jumalan ja Israelin välinen liitto solmittiin Mooseksen toimiessa välittäjänä. Tuo kuuvuosi päättyi ja niisanin 1. päivä kalenterivuonna 1512 eaa. saapui, Sinä päivänä Mooses totteli Jumalan käskyä ja antoi pystyttää ”kohtaamisteltan tabernaakkelin” (Um), jotta Jumalan palvonta siellä alkaisi. Sitten Mooses puki vanhemman veljensä Aaronin ja Aaronin pojat heidän virkavaatteisiinsa ja voiteli heidät pyhällä voiteluöljyllä palvelemaan ylimmäisenä pappina ja alipappeina. ”Niin Mooses päätti työn. Ja pilvi alkoi peittää kohtaamistelttaa, ja Jehovan kirkkaus täytti tabernaakkelin. Eikä Mooses voinut mennä kohtaamistelttaan, koska pilvi oli sen yllä ja Jehovan kirkkaus täytti tabernaakkelin.” – 2. Moos. 40:1–35, Um.
41. Mistä se ilmestys oli todiste, ja milloin papiston virkaanasetus oli päättynyt?
41 Siinä oli näkyvä todiste siitä, että Jehova oli hyväksynyt tämän palvontarakennuksen ja oli pyhittänyt sen tarkoitukseensa. Ensimmäisen kuukauden niisanin (eli aabibin) seitsemäntenä päivänä Aaronin suvun papiston virkaan asettaminen ja valtuuttaminen oli päättynyt, minkä jälkeen he saattoivat virallisesti valvoa kaikkia Jumalan palvonnan piirteitä pyhässä tabernaakkelissa. – 3. Moos. 8:1–9:24.
42. Mitä muuta Jehova oli siihen aikaan Israelille näkyvää edustajaa tarvitsematta, sen lisäksi että hän oli heidän Jumalansa, jota heidän tuli palvoa?
42 Jehova oli se Jumala, jota Israelin kansaa käskettiin palvomaan ja jota sen velvollisuus oli palvella. Hän ei ollut pelkästään heidän Jumalansa. Hän oli myös heidän kuninkaallinen Hallitsijansa, heidän Kuninkaansa, jolle he olivat velkaa alamaisuutensa ja uskollisuutensa. Tottelemattomuus Hänen laeilleen ja käskyilleen olisi siksi niskoittelua ja uskottomuutta. Tämän seikan vahvistukseksi profeetta Mooses viittaa 5. Moos. 33:5:ssä Israelin kansaan nimellä Jesurun eli ”Rehti” siksi, että se oli astunut lakiliittoon, ja sanoo: ”Ja Jesurunissa oli kuningas, kun kansan päämiehet olivat kokoontuneet, kaikki Israelin sukukunnat yhteen.” (Amerikan juutalaisen julkaisuseuran käännös) Edesmenneen tri J. H. Hertzin, C. H., kirjoittama julkaisijan alaviite tähän jakeeseen sanoo: ”Täten alkoi Jumalan valtakunta Israeliin nähden.” (Pentateuch and Haftorahs, Soncino Press, s. 910) Jehova oli heidän näkymätön taivaallinen Kuninkaansa. Hän ei tarvinnut mitään maallista näkyvää ihmiskuningasta edustamaan itseään Israelissa. – 1. Moos. 36:31.
43, 44. Miten ainutlaatuisesti muinaista Israelia oli suosittu kaikkiin muihin maallisiin kansoihin verrattuna, ja miten siihen kuuluvat siksi saattoivat ylistää Jehovaa?
43 Miten suuresti suosittu olikaan tämä kansa, joka muodostui Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin (Israelin) jälkeläisistä ja joka oli saatettu liittoon ainoan elävän tosi Jumalan kanssa! Heillä oli hänen tosi palvontansa ja he nauttivat odotteesta, että tulisivat Hänelle ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansaksi”.
44 Profeetta Aamos sanoi: ”Kuulkaa tämä sana, jonka Jehova on puhunut teistä, oi Israelin pojat, koko siitä suvusta, jonka minä olen tuonut Egyptin maasta, sanoen: Ainoastaan teidät minä olen tuntenut kaikista maan suvuista.” (Aam. 3:1, 2, Um) Psalmista teki täsmällisen vertailun yhdessä halleluja-psalmeista sanoessaan: ”Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]!” (Ps. 147:19, 20) Suositulla kansalla oli tosiaan hyvä syy ylistää Jehovaa pitämällä hänen liittonsa. Se, kävikö niin, tulisi nyt käymään ilmi ajan kuluessa, jota voitaisiin kutsua lakiliiton aikakaudeksi, joka oli nyt alkanut.