’Tuomitse, Jehova!’

”Jehova toimittaa tuomion kansoille. Tuomitse minut, Jehova, minun vanhurskauteni mukaan ja minulla olevan nuhteettomuuteni mukaan.” – Ps. 7:8, As.

 1, 2. Keistä luomuksista Jehova ilmaisee nyt tuomionsa ja miksi?

ME ELÄMME nykyään tuomion aikaa. Suuri Tuomari erottaa vanhurskaat jumalattomista. (Mal. 3:16–18) Ne, jotka säilyvät turmeltumattomina eli nuhteettomina, saavat hänen hyväksymyksensä. Ne, jotka eivät tunnusta Jumalaa eivätkä tottele hänen valtaistuimelle asetettua Poikaansa, Herraamme Jeesusta, koskevaa hyvää uutista, saavat hänen epäsuotuisen tuomionsa. (2. Tess. 1:5–10; 1. Piet. 4:17) Kuvaillen nuhteettomuuden puutetta Jumalan kansaksi tunnustautuvien keskuudessa profeetta Hoosea sanoi: ”Kuulkaa Jehovan sana, te Israelin lapset, sillä Jehovalla on riita-asia maan asukasten kanssa, koska maassa ei ole totuutta, hyvyyttä eikä Jumalan tuntemusta. Ei ole mitään muuta kuin vannomista ja uskollisuuden rikkomista ja tappamista ja varastamista ja aviorikoksen tekemistä; ne tulevat esiin, ja veri koskettaa verta.” – Hoos. 4:1, 2, As.

² Nämä sanat kertovat ennustaen tilasta, mikä kasvaa meidän päivinämme huolestuttavassa määrässä. Maailmanlaajuinen ulkokultaisuus, epäoikeudenmukaisuus, vääryys, rikollisuus ja moraalittomuus ovat vallalla ja leviävät. Jos lain toimeenpanovoimat ja hyväntekeväisyysliikkeet ovat itse tahrattomia, niin ne havaitsevat kuitenkin ongelmiensa lisääntyvän jatkuvasti. Maailmassa on tosin vielä joitakin rehellisiäkin henkilöitä, mutta poliittisissa viroissa olevat odottavat liian usein palkintoa, lahjuksia ja lahjoja. Nuhteettomuus unohdetaan miltei kokonaan. Maan päällä on myöskin vielä henkilöitä, jotka ymmärtävät nuhteettomuuden arvon. Näihin kuuluvat lääkäri, jota ei kiinnosta ainoastaan oma hyötynsä, vaan myöskin potilaan terveys; lakimies, joka ei taistele ainoastaan suuren palkinnon puolesta, vaan myöskin asiakkaansa oikeuden hyväksi; konttoristi tai työntekijä, joka ei työskentele vain rahan takia, vaan suorittaakseen tosiaan hyvää palvelusta; ja sellainen henkilö, joka rakastaa todellisesti rehellisyyttä eikä osoita rehellisyyttä vain siksi, että se on hyödyllinen menettelytapa. Niin virkistävää kuin onkin kuulla nuhteettomuuden säilyttämisestä ihmisten keskuudessa, on vielä tärkeämpikin seikka: nuhteettomuuden säilyttäminen Jumalan edessä. Tällainen Jehovan orjien nuhteettomuuden säilyttäminen on ylistettävää ja kaunista hänen silmissään. Hän tuomitsee ja palkitsee aikanaan sen harjoittajat.

 3, 4. a) Miksi Jehovan ohjeitten täsmällinen tuntemus on nyt välttämätön? b) Miten ihmisluomukset voivat käyttää oikein vapaata tahtoaan?

³ Kun käännämme mielemme pois ihmisten alaspäin suuntautuvasta tiestä ja heidän omatekoisista käyttäytymisohjeistaan ja katsomme sen sijaan ääretöntä Luojaa, niin me hämmästymme hänen pyhyyttään ja täydellisyyttään. Hänen oikeutensa tarkkuus, Jehovan viisauden syvyys, hänen pitkämielisyytensä ja velvoittava rakkautensa sekä hänen vastustamaton voimansa saavat ymmärtäväisen lihaa ja verta olevan luomuksen seisomaan ihmeissään Luojansa tällaisten ominaisuuksien ilmitullessa. Mooses kirjoitti Tekijästään läheisen tuttavuutensa perusteella: ”Kuka jumalien joukossa on sinun kaltaisesi, Jehova? Kuka on sinun kaltaisesi, joka osoittaudut mahtavaksi pyhyydessä? Joka olet pelättävä ylistyslauluin, joka teet ihmeitä.” (2. Moos. 15:11, Um) Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle täydellisen vapauden käyttää omia oikeuden, viisauden, rakkauden ja voiman ominaisuuksiaan tilaisuuden vaatimusten mukaan, kuitenkin Jumalan lain esitysten viisaasti opastaessa käyttämään niitä oikein. Tätä Jumalan lakia ei annettu rajoittamaan ihmisen vapauksien oikeaa käyttöä, vaan ainoastaan varjelemaan häntä näiden kykyjen sopimattomalta käytöltä, jottei hän olisi vahingoittanut toisia eikä itseään.

⁴ Tottelevaisuus Jehovan ilmaisemaa lakia kohtaan oli ihmisen nuhteettomuuden koetus. Arvostuksen Luojaa kohtaan olisi pitänyt estää ihmistä ottamasta yhtään väärää askelta vastoin Jumalan ohjeita vaikuttavasta syystä huolimatta. Ihmisen olisi pitänyt osoittaa tottelevaisuutta, antaumusta ja kuuliaisuutta yksinvaltiaalle Jumalalleen, lainantajalleen ja tuomarilleen, niinkuin alempi ylemmälle. Täydellisen Luojan luoman pitäisi totisesti heijastaa täydellisen Tekijänsä täydellisyyttä. Vähempi olisi epäjohdonmukaista. Vaikka ihmisellä onkin vapaus käyttää tahtoaan niin vapaasti kuin hänen Tekijänsäkin, niin ihmisen pitäisi kiitollisena käyttää vapauttaan tehden ainoastaan sitä, mikä on oikein, toimia siis rakentavasti ja Isänsä työn mukaisesti. Jehova ei hävitä ilkeämielisesti eikä vahingoniloisesti omaa hyvää luomustaan. Hän ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. (1. Kor. 14:33) Miksi ihminen menettelisi tuhoisasti, hävittävästi? Miksi hän aiheuttaisi epäjärjestystä? Miksi tuoda huonoja ja vahingollisia vaikutuksia Isänsä täydelliseen työhön? Tällaiset onnettomuudet olivat seurauksena siitä, että ihminen ei säilyttänyt turmeltumattomuutta, pyhyyttä, nuhteettomuutta – ihminen ei noudattanut täydellisen Lainantajansa, koko maan Tuomarin, neuvoa. – 1. Moos. 18:25.

 5. Mitä menettelytapaa viisaat ihmiset noudattavat nyt ja millaisin tuloksin?

⁵ Jehova itse antaa meille esimerkin täydellisestä turmeltumattomuudesta eli nuhteettomuudesta. Hän pitää aina sanansa, ja häneen voidaan luottaa aina. Hänen profeettansa Mooses ilmoitti Siinain vuoren luona Israelin lapsille sanoen: ”Sinä tiedät hyvin, että Jehova, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja laupeuden niiden tapauksessa, jotka rakastavat häntä, ja niiden, jotka pitävät hänen käskynsä tuhansiin sukupolviin.” (5. Moos. 7:9, Um) Meille, jotka elämme nyt maan päällä, hän ilmaisee yhä rakkauttaan ja uskollisuuttaan lukemattomin tavoin. ”Herra [Jehova] on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.” (Ps. 145:17) Profeetta Daavid kirjoitti toisin oikein sanoin Jumalan luotettavuudesta: ”Mitä Jumalaan tulee, niin hänen tiensä on täydellinen, Jehovan sana on koeteltu, hän on kilpi kaikille, jotka turvautuvat häneen. Sillä kuka on Jumala, jollei Jehova? Ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalamme, Jumala, joka vyöttää minut voimalla ja tekee minun tieni täydelliseksi?” (Ps. 18:30–32, As) Ihmisten ainoa viisas ja järkevä menettely on näin ollen ottaa varteen Jumalan neuvo, sillä hänen sanansa on luotettava ja uskottava, ja kaikki hänen käskynsä ovat tosia. Niiden pitäminen auttaa ihmistä säilyttämään nuhteettomuuden ja olemaan sentähden arvollinen saamaan elämän palkan.

MITÄ NUHTEETTOMUUS ON?

 6, 7. a) Mitä nuhteettomuus on? b) Mikä mm. valaisee sen suurenmoisuutta?

⁶ ”Nuhteettomuus” on käännetty heprealaisesta sanasta tom ja sen feminiinimuodosta tumma, jotka kummatkin esiintyvät Heprealaisissa Kirjoituksissa. Niiden merkitys on prof. James Strongin (1890) mukaan ”täydellisyys, (moraalinen) viattomuus”; ja prof. Robert Youngin (1879) mukaan ”täydellisyys, nuhteettomuus, luonnollisuus”. Nämä merkitykselliset määritelmät tuovat mieleen Jeesuksen sanat fariseukselle, joka tunsi lain: ”’Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’” (Matt. 22:37–39, Um) Jeesus sanoi myöskin rikkaalle nuorelle miehelle: ”Jos sinä haluat olla täydellinen, niin mene ja myy omaisuutesi ja anna köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.” (Matt. 19:21, Um) Me käsitämme näistä Jeesuksen lausunnoista, miten syvä merkitys olisi annettava sanallemme ”nuhteettomuus” – minkä määritellään yleensä merkitsevän ’täydellisyyden, jakamattomuuden tai taipumattomuuden tilaa tai ominaisuutta; moraalista terveyttä; luonteenominaisuuksien suoruutta; rehellisyyttä’. Vaikka sanaa ”nuhteettomuus” ei esiinnykään Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten Hyväksytyssä käännöksessä, niin edelläolevat maininnat osoittavat, että ydinajatus ei suinkaan puutu, ja tämä sana on katolisen Douay- ja Veljeskunta-käännöksen sekä Tarkistetun standardikäännöksen Tiituksen kirjeen 2:7:nnessä. Uuden maailman käännöksessä se on käännetty ”turmeltumattomuudeksi”. Sen tärkeys kuninkaalliselle papistolle kiinnitetään selvästi huomioomme siinä rintakilvessä, mitä Israelin ylimmäinen pappi kantoi sydämellään. Siinä olivat urim ja tummim, mikä sana tummim on monikko sanasta tom. Sanojen ”urim” ja ”tummim” ymmärretään merkitsevän ”valoja ja täydellisyyksiä”, mikä ilmaisee, että papistoon täytyy kuulua nuhteettomuuden säilyttäviä valonkantajia. – 2. Moos. 28:30.

⁷ Miten ihana ominaisuus nuhteettomuus onkaan! Jehovassa se on verrattavissa suureen vuoreen, mikä on järkkymätön, luotettava, muuttumaton. Menneen ajan nuhteettomuutensa säilyttäneissä ihmisissä sitä voidaan verrata lujaan paateen, mikä on kallioisella rannalla. Vihaisen meren aallot saattavat loiskua sitä vasten; kuohuvat vedet ja hyrskyt saattavat toisinaan peittää sen kokonaan; lika ja vaahto voi ympäröidä sitä; mutta siinä se seisoo – turmeltumattomana, liikkumattomana, lujasti juuttuneena omaan varmaan paikkaansa. Ne, joilla on nuhteettomuus, ovat kuin hyödylliset astiat, mitkä koristavat ylhäisen kodin rikasta pöytää. Yksinkertainen vesikannu voi sellaisessa ympäristössään täyttää hyvän tarkoituksen, kun se on kokonainen ja ehjä, mutta jos kannu vuotaa, niin se on yhtä hyödytön kuin nuhteettomuutensa turmeleva ihminen. Paavali kehoittaa sentähden: ”Nyt on suuressa talossa astioita ei ainoastaan kullasta ja hopeasta, vaan myös puusta ja savesta, ja muutamat kunniakasta tarkoitusta varten, mutta toiset kunniaa vailla olevaa tarkoitusta varten. Jos siis joku pysyy erossa jälkimmäisistä, niin hän on astia kunniakasta käyttöä varten, pyhitetty, hyödyllinen omistajalleen, valmistunut jokaiseen hyvään työhön.” – 2. Tim. 2:20, 21, Um.

 8, 9. a) Miten Jehovan vanhurskas tuomio on ollut voittoisa Saatanan vanhaa syytöstä vastaan? b) Mitä Jehovan erinomaisia ominaisuuksia me voimme pitää esimerkkinämme hyödyksemme hänen hyväksymisensä saavuttamiseksi?

⁸ Kun meidän ensimmäiset ihmisvanhempamme kääntyivät syrjään vanhurskaudesta ja menettivät siten nuhteettomuutensa, niin he antoivat perusteen sen uskottoman syytökselle, josta tuli Saatana, että kaikki Jehovan palvojat palvelevat häntä pelkästään sen palkan tai lahjuksen tähden, minkä hän antaa heille, ja että kun heitä koetellaan, niin he kaikki kääntyvät Jehovaa vastaan. Tuo kapinoitsija kerskui taivaan pyhien enkelien edessä, että kun nuhteettomuutensa säilyttävä Jobkin pannaan koetukselle, niin hän kieltää Jumalan vasten hänen kasvojaan. (Job 1:8–11) Saatana on ollut siitä lähtien Kristuksen veljien ja kaikkien muidenkin Jehovan tosi palvojien syyttäjä. Koska tosi Jumala otti aloitteen sallimalla Saatanan tehdä syytöksensä ja hyväksymällä sen, niin hän on antanut Saatanalle riittävästi aikaa todistaa asiansa tietäen, että kaikkien luomusten uskollisuus ja uskottomuus voidaan ratkaista tämän nuhteettomuuskysymyksen avulla. Tottelevaiset luomukset voidaan erottaa tällä koetuksella laittomista, ja Saatanan jumalattomuus voidaan paljastaa selvästi. Tämä kiistakysymys tuli jyrkästi esiin muinaisina aikoina. Osoittaen rakkauttaan ja armoaan, vieläpä suurin kustannuksin itselleen, Jehova päätti pelastaa joitakuita Aadamin synninvaivaamista jälkeläisistä, jotka haluavat säilyttää nuhteettomuutensa ymmärtäen kyseessä olevan asian. (Ilm. 1:4–6) Nämä tukevat Jumalan puolta asiassa palvellen häntä rakkaudesta eikä itsekkään voiton vuoksi. (Sananl. 27:11) Jehova tuomitsee lopulta nämä nuhteettomuutensa säilyttävät hyväksyttäviksi ansaitsemattomassa hyvyydessään tekemänsä armollisen järjestelyn tähden.

⁹ Kapinoitsijan syytös Jehovan yksinvaltiutta vastaan ja ihmisen epäonnistuminen nuhteettomuuden säilyttämisessä ei hämmästyttänyt eikä häirinnyt Luojaa vähimmässäkään määrässä. Hänellä oli itsellään kaikki tarvittava voima pysyä minkä tilanteen tasalla hyvänsä. Hän voi koota ja kokosi nopeasti taivaallisen järjestönsä, vaimonsa, tuekseen. Hän päätti, että yksi tästä järjestöstä oli oleva se siemen eli väline, jonka sallitaan ensiksi tulla Saatanan runtelemaksi ja joka sitten vuorostaan murskaa käärmeen pään. (1. Moos. 3:15) Hän päätti valita ihmisistä 144 000 nuhteettomuuden säilyttäjää, jotka tämän siemenen, Kristuksen, esimerkkiä noudattaen osoittautuvat sellaisiksi, että heidät katsotaan arvollisiksi elämään ja hallitsemaan hänen kanssaan hänen morsiamenaan, Karitsan vaimona. (Ilm. 14:1–4) Nämä muodostavat pääjärjestön, uuden maailman uudet taivaat, jotka tekevät tyhjäksi Saatanan työt ja ennallistavat rauhan maan päällä hyvätahtoisille ihmisille. (Ilm. 21:1–3) Näiden nuhteettomuutensa säilyttäjien valitseminen, koetteleminen ja lopulta tuomitseminen on vaatinut pitkän ajan, ajanjakson, jonka kuluessa vanhurskaat ja jumalattomat ovat eläneet rinnan, jälkimmäisten toistamiseen pilkatessa Jehovan nimeä sanoin ja teoin. Tämä on vaatinut Jumalan puolelta suurta kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Se vaati häntä pidättymään tuhoamasta heti jumalattomia. Se on vaatinut samaa myöskin pahaa vihaavilta nuhteettomuuden säilyttäjiltä, Jehovan todistajilta. Nämä ovat pysyneet lujina, järkkymättöminä antaumuksessaan Jumalalle, sellaisina, ”joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä”. (1. Kor. 15:57, 58, Um) Job ilmaisi sen sattuvasti: ”Kunnes kuolen, minä en heitä pois nuhteettomuuttani.” (Job 27:5, As) Tuomitseeko Jehova sinut yhdeksi niistä, jotka tänä aikana ylläpitävät turmeltumattomuutta, nuhteettomuuden säilyttäjäksi?

10. Miksi on mitä tärkeintä, että Jehovalle antautunut ottaa huomioon velvollisuutensa?

¹⁰ Ilman nuhteettomuutta on mahdotonta saada Jumalan hyväksymystuomiota. Mutta sinä voit kysyä: Miten minä voin tulla nuhteettomuuden säilyttäväksi Jehovan todistajaksi? Katumalla aikaisempaa väärää menettelyäsi, uskomalla Kristuksen lunastusuhriin ja antautumalla sitten Jehovalle palvellaksesi yksinomaan ja ikuisesti häntä. Se merkitsee itsesi kieltämistä, henkilökohtaisten halujesi ja mielitekojesi syrjäyttämistä ja sen sijaan Jumalan hyväksymistä – Kristuksen seuraamista jatkuvasti Jumalan tahtoa tehden sellaisena kuin se paljastuu hänen kirjoitetussa Sanassaan. Tämä merkitsee uuden maailman mukaista vaeltamista hyvin onnellisella tiellä, mikä tie on tämän vanhan turmeltuneen asiainjärjestelmän vastainen. Monet ovat tätä tietä vaeltaessaan kokeneet vapautumisen Saatanan vallasta Jumalan hengen ja järjestön avulla koetuksissa, joissa liha ja veri yksin olisivat epäonnistuneet. Kun henkilö on tehnyt tämän antautumislupauksen, niin hänen täytyy nyt täyttää se, sillä Jumalalla ei ole mielisuosiota liitonrikkovia tyhmyreitä kohtaan. ”Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat, etkä täytä.” (Saarn. 5:4, 5) Oletko sinä hämmästynyt? Oletko taipuvainen kysymään: ”Kuka sitten voi pelastua? Jeesus vastasi samanlaiseen kysymykseen: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt. 19:26) Me emme voi antaa koskaan tämän velvoituksen vaatimusten häipyä mielestämme. Mihin toimintaan me ryhtynemmekin, mitä sitoumuksia tehnemmekin, mitä pyrkimyksiä halunnemmekin tyydyttää, niin meidän täytyy ottaa huomioon Jehovan oikeutettu vaatimus, hänen ensisijainen vaatimuksensa saada meidän yksinomainen antaumuksemme. Hänen ensisijaisen oikeusvaatimuksensa meihin nähden täytyy näin ollen rajoittaa meidän muita edesottamuksiamme tai tehdä ne tyhjäksi. Nuhteettomuuden säilyttämisen hänen silmissään sillä tiellä, minkä hän tuomitsee meille hänelle yksinomaisesti antautuneina, täytyy olla tärkeimpänä ja ensimmäisenä elämässämme.

11. Mitä Jehovan Kristukselle Jeesukselle koetuksen jälkeen ilmaisema hyväksymys osoittaa Jeesuksen seuraajille?

¹¹ Opastaakseen meitä oikeaa ja riemullista tietään oman nimensä tähden Jehova kehoittaa meitä: ”Poikani, ole viisas ja tee iloiseksi minun sydämeni, jotta minä voisin vastata sille, joka herjaa minua.” (Sananl. 27:11, KJ) Todistus siitä, että Saatanan syytös on väärä ja että hän on valehtelija, voidaan vahvistaa vain siten, että kukin meistä vaeltaa nuhteettomasti. Vain silloin voi Jehova tuomita meidät arvollisiksi saamaan hänen hyväksyntänsä. Tahdotko sinä tarjoutua iloiten todistukseksi pysyen uskollisena Jumalalle? Meidän esimerkkimme Jeesus Kristus teki niin, ja hän tekee mahdolliseksi jokaiselle meistä tehdä niinkuin hänkin. Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä ja laittomuutta, ja Jumala voiteli sentähden hänet iloöljyllä suuremmassa määrin kuin hänen seuraajansa. (Ps. 45:8) Sinäkin voit omata ilon saamalla Jumalan hyväksyvän tuomion nyt säilyttäen nuhteettomuuden. Ilman hänen hyväksymystään ei ole iloa. Jollei säilytetä nuhteettomuutta, niin ei ole suinkaan iloa, ”vaan hirmuinen tuomion odotus”. (Hepr. 10:27) Jeesus kesti eteensä asetetun ilon vuoksi kidutuspaalun, halveksi häpeää, ja nyt hän on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. (Hepr. 12:2) Hän ilahdutti Isän sydäntä, ja Isä ilahdutti myöskin Jeesuksen sydäntä. Häntä ilahdutettiin hänen antautumisestaan lähtien, kun taivaat aukenivat hänelle ja Jumalan henki laskeutui kyyhkysen kaltaisena hänen päälleen, seuraavilla vakuuttavilla sanoilla: ”Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17, Um) Kun Perkele kiusasi vähän aikaa tämän jälkeen Jeesusta suorittamaan hänelle yhden ainoan palvontateon, niin Jeesuksen vastauksen: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, täytyy sinun palvoa ja yksin hänelle sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta’”, on täytynyt tehdä Jehovan sydän hyvin iloiseksi. (Matt. 4:10, Um) Jeesus voi sanoa koko palvelusaikansa Isälleen: ”Mitä minuun tulee, niin sinä tuet minua minun nuhteettomuudessani ja asetat minut kasvojesi eteen iankaikkisesti.” – Ps. 41:12, As.

TUOMITUT ARVOLLISIKSI ELÄMÄÄN

12, 13. a) Miten Jehovan esikristilliset todistajat osoittivat arvollisuutensa elämään? b) Mikä kysymys sisältyi Aabelin koetukseen, ja miten tämä kysymys ratkesi tässä tapauksessa?

¹² Hyvin varhaisista ajoista lähtien ihmiskunnan historiassa on elänyt ihmisiä, jotka ovat ansainneet Jehovan hyväksymyksen nuhteettomuuden säilyttämisen takia. Heidän koettelemisensa ei tapahtunut sitä varten, että ratkaistaisiin, ovatko antautuneet ihmiset täydellisiä sanoissa ja teoissa tai henkilöinä vai eivät. Koetuksen piti ratkaista, ovatko he täydelleen ja järkkymättä antautuneet Jehovalle ja hänen teokraattiselle hallitukselleen vai eivät. Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitut uskolliset miehet ja naiset säilyttivät nuhteettomuutensa pantuina koetukselle, vaikka monet heistä kärsivät kauheita rangaistuksia. Maailma ei ollut heidän arvoisensa. Me näemme heidän elämässään valaistun nuhteettomuuden esimerkkejä.

¹³ Ensimmäinen näistä, Aabel, kesti noin 6 000 vuotta sitten menestyksellisesti koetuksen ja sai Jumalan hyväksyvän tuomion. Me näemme Aabelin elämän lyhyestä kertomuksesta, että kysymyksessä oli puhdas palvonta. Sekä Kain että Aabel toi uhrin Jumalalle, mutta koska heidän uhrinsa olivat erilaiset, niin me voimme tehdä sen johtopäätöksen, että noiden kahden veljeksen välillä oli erimielisyyttä sen suhteen, mikä oli oikea palvontamuoto. Jumala ratkaisi kiistan hyväksymällä Aabelin uhrin ja hylkäämällä Kainin. Pelkkä muodollisuus, huulilla palvominen – niin, mikään, mistä puuttuu tosi usko – ei kelpaa Jumalalle, vaan estää näkemästä Hänen vanhurskaita vaatimuksiaan. Jumalaa voidaan lähestyä nyt ainoastaan tunnustamalla synnin sovitukseksi annettu uhri ja uskomalla tuohon uhrattuun elämään. (Hepr. 9:19–22) Aabel, joka oli viaton kaikkeen vääryyteen, säilytti nuhteettomuutensa oikean palvonnan avulla, jotavastoin hänen veljestään tuli murhaaja väärän uskonnon tähden. Saatana päätti tehdä Aabelista esimerkin toisille näyttäen, mitä heillä on odotettavana, jos he kieltäytyvät alistumasta hänen tahtoonsa. Jehova hyväksyi Aabelin hänen puhtaan palvontansa tähden, ja hän kärsi tästä syystä kuoleman raivostuneen veljensä kädestä. ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle suurempiarvoisen uhrin kuin Kain, minkä uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, Jumalan todistaessa hänen lahjoistaan, ja sen kautta hän, vaikka kuolikin, vieläkin puhuu.” (Hepr. 11:4, Um) Koska muinaiset eläinuhrit, sellaiset kuin Aabelinkin, olivat vain esikuvia niistä paremmista ja suuremmista seikoista, mitkä nyt ovat tulleet, niin Jumala ei vaadi eläinuhreja nykyään. Hän on mielistynyt päinvastoin ”ylistysuhreihin, se on niiden huulten hedelmään, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. – Hepr. 13:15, Um.

14, 15. a) Mikä esimerkillinen menettely oli ominaista Eenokin vaellukselle hänen nuhteettomuutensa todistamisessa? b) Entä Nooan?

¹⁴ Myöskin Eenok, ”Aadamista seitsemäs”, antoi tällaisen hyväksytyn julkisen julistuksen pelottomasti. Hän kieltäytyi antamasta peloitella itseään pois nuhteettomuuden tieltä väärän palvonnan kasvusta huolimatta hänen aikanaan. Hänen vaelluksensa luotettavan Jumalan, Jehovan, kanssa on ensimmäinen kerrottu tapaus tällaisesta uskollisesta toiminnasta. Eenok ennusti kaikkia jumalattomia kohtaavasta Jehovan tuomiosta: ”Katso! Jehova tuli pyhine myriadeineen toimeenpanemaan tuomion kaikille ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, mitkä he tekivät jumalattomalla tavalla, ja kaikkiin niihin kauhistuttaviin asioihin, joita jumalattomat syntiset puhuivat häntä vastaan.” (Juud. 14, 15, Um) Näin on valotettu vaatimus julistaa Jehovan varoitusta tulevasta tuomiosta. Koska jumalattomat kieltäytyvät ottamasta sitä varteen, niin heidän tuhonsa seuraa. Me saatamme nyt vaeltaa Eenokin tavoin Jehovan kanssa luottamalla häneen, ottamalla vastaan hänen neuvonsa, olemalla yhteistoiminnassa hänen tarkoitusperänsä saavuttamiseksi ja osallistumalla iloisesti hänen pyhän nimensä kunniaansaattamiseen.

¹⁵ Kuten Eenok, niin ’Nooakin vaelsi Jumalan kanssa’. Hänestä on kirjoitettu: ”Nooa oli vanhurskas mies. Hän osoittautui moitteettomaksi aikalaistensa joukossa.” (1. Moos. 6:9, Um) Nooa oli yhdessä Jehovan kanssa Jehovan päätöksen toimeenpanossa palvellen hänen todistajanaan, hänen kuuliaisena ystävänään ja seuralaisenaan. Kun aika kului, niin rajaviiva väärien ja oikeitten palvojien välillä tuli ilmeisemmäksi. Nooan vaelluksessa oli erittäin huomattavaa se, että hän oli vanhurskauden saarnaaja monta vuotta ennen vedenpaisumusta. (2. Piet. 2:5) Hän ilmaisi pilkkaajien sukupolven keskuudessa uskonsa suurella työllään: rakentamalla arkin niinkuin Jehova ohjasi. Se aikaansai Jumalan pelastuksen Nooalle ja hänen huonekunnalleen. Hän asetti voimaan tosi palvonnan heti vedenpaisumuksen jälkeen. (1. Moos. 8:15–20) Nooa on saattanut ilmaista usein ajatuksensa samanlaisin sanoin kuin Psalmi 26:11: ”Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.” Jehova tuomitsi Nooan arvolliseksi saamaan armon varjelemalla hänet vedenpaisumuksen läpi, kun jumalattomat hävitettiin.

16, 17. a) Mihin Jehovan tuomio perustui Aabrahamiin nähden? b) Miten Saaran elämäntapa valaisee edelleen nuhteettomuuden säilyttämisen suurta arvoa?

¹⁶ Tarkastelkaamme nyt uudelleen Jehovan Aabrahamille antamaa hyväksyvää tuomiota. ”Uskon kautta Aabraham, kun hänet pantiin koetukselle, melkein uhrasi Iisakin, ja se mies, joka oli iloiten ottanut vastaan lupaukset, yritti uhrata ainoasyntyisen poikansa.” (Hepr. 11:17, Um) Aabraham ei epäröinyt koskaan tottelevaisuudessa. Hän lähti totellen omasta maastaan ja vaelsi vieraaseen maahan. Hän yritti tottelevaisena auliisti uhrata oman poikansa, jonka kautta kaikkien Jumalan lupausten piti täyttyä. Tottelevasti hän opetti huonekunnalleen oikeaa palvontaa.

¹⁷ Jehova tuomitsi Aabrahamin vaimon Saaran myöskin omaavan voittavavoimaisen uskon. Hänkin on sentähden huomattavana siinä ’suuressa todistajapilvessä, mikä ympäröi meitä’. (Hepr. 12:1) Saatana yritti saada hänet saastutetuksi, jotta hän olisi ollut sopimaton synnyttämään luvattua siementä. Hän säilytti nuhteettomuuden pitäen Jehovaa uskollisena, joka oli antanut lupauksen, ja hän otti huomioon oikean teokraattisen suhteen mieheensä ja tuli tämän kanssa voittoisasti loputtoman elämän suosion perilliseksi.

18. Mitkä opetukset voimme saada Jobin kärsivällisyydestä?

¹⁸ Parhaiten Jehovan hyväksytyksi tuomitsemana miehenä tunnemme Jobin Uusin maalta. Hänen nimensä merkitsee ”vihattua, rasitettua, vainottua”. Vaikka Job ei kuulunutkaan suoraan luvatun siemenen lihalliseen sukuhaaraan, niin hän pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Saatana ajatteli kenties: ’Kun käännän Jobin vaimon häntä vastaan, niin hän luopuu yrityksestä niinkuin Aadam. Jehovan on silloin tuomittava Job kuolemaan, niinkuin hän tuomitsi Aadaminkin kuolemaan.’ Mutta ei, Job oli erilainen. Kun Saatana riisti Jehovan sallinnalla Jobilta kaikki hänen runsaat maalliset omaisuutensa, jopa hänen rakastavat lapsensakin, ja aiheutti hänelle ankaraa ruumiillista kärsimystä ja henkistä tuskaa sekä pani hänen vaimonsa pilkkaamaan häntä ja hänen kolme ystäväänsä kiusaamaan häntä, niin hän piti vielä kiinni nuhteettomuudestaan. Hän sinkosi pelottomasti väärät syytökset takaisin vasten Saatanan kasvoja osoittaen Saatanan valehtelijaksi. Job säilytti uskollisuuden sitä kohtaan, minkä hän uskoi oikeaksi, välittämättä niistä ulkoapäin tulevista vaikutuksista, mitkä häneen kohdistettiin. Hän piti hellittämättä kiinni omasta viattomuudestaan kaikkeen tahalliseen väärintekoon nähden ja säilytti yhä uskonsa Tekijäänsä, Jehovaan, ja antaumuksensa hänelle. Jehova palkitsi Jobin ennallistetulla terveydellä, kaksinkertaistetulla rikkaudella, yhtä suurella perheellä ja hänen aikaisempien arvostelijoittensa ja vainoojiensa suurella kunnioituksella, kun Jehova vaati heitä nyt tulemaan Jobin luo pyytämään esirukouksia saadakseen Jehovan anteeksiannon. Mikä kestävyyden esimerkki! Ei ihme, että Jaakob kirjoitti: ”Katso! Me julistamme onnellisiksi ne, jotka ovat kestäneet.” (Jaak. 5:11, Um) Päinvastoin kuin Job Aadam oli saanut kaikkea, eikä häneltä ollut riistetty mitään, kun Jehova pani hänet nuhteettomuuskoetukselle, missä hän epäonnistui.

19. Miten sovittelematon uskollisuus ilmenee Mooseksen elämässä?

¹⁹ Lopuksi vaatii nykyinen tutkielmamme Jehovan tuomion huolellisinta tarkastelua Mooseksen ollessa kysymyksessä. Saatanan elämänviisauden mukaan jokaisella ihmisellä on oma hintansa. Mutta Egyptin rikkaudet eivät kyenneet ostamaan Moosesta. Kun hän oli täysikasvuinen, niin hän kieltäytyi siitä, että häntä sanottiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa pikemmin kuin tilapäisen nautinnon synnistä. ”Uskon perusteella hän lähti Egyptistä, mutta pelkäämättä kuninkaan vihaa, sillä hän pysyi jatkuvasti lujana nähden sen, joka on näkymätön.” (Hepr. 11:24–27, Um) Kun Mooses osoitti uskollisuutta palveluksessa, pani elämänsäkin alttiiksi faraon edessä ja johti uppiniskaista, uskotonta kansaa neljäkymmentä vuotta monien kiihoitusten ympäröimänä, niin se tuotti hänelle Jehovan hyväksymyksen seuraavin sanoin: ”Minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani; . . . Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?” ”Kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli ’palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa’, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman.” (4. Moos. 12:7, 8; Hepr. 3:4, 5) Uskollisuus palveluksessa sovittelematta kuuluu myös nykyään niihin yksinomaisen antaumuksen ominaisuuksiin, joita Jehova, koko maan Tuomari, vaatii oikeutetusti jokaiselta hänelle antautuneelta palvelijalta.

20. Mitkä seitsemän toivottavaa ominaisuutta ilmenivät täydellisinä ja kenessä?

²⁰ Kun teemme nyt yhteenvedon näistä toivotuista ominaisuuksista, mitkä ovat puhtaan palvonnan harjoittaminen, tosi Jumalan kanssa vaeltaminen, yhtenä Jehovan todistajana palveleminen, hänen ohjeittensa totteleminen, voittoisan voimakkaan uskon omaaminen, kestävyyden osoittaminen painostuksessa ja sovittelematon uskollisuus, niin me ajattelemme aivan oikein niiden kaikkien ilmenevän täydellisinä yhdessä persoonassa, Kristuksessa Jeesuksessa. Jehovan luomusten joukossa ei ole ketään hänen vertaistaan. Lunastusuhrin antaminen tottelevaisten ihmisten puolesta ei itsessään vaatinut Jeesusta kärsimään pilkkaa ja vainoa ja lopulta lähtemään tästä elämästä häpeässä kuin tuomittu rikollinen, kapinoitsija ja herjaaja. Isä kaatoi tämän osan juomasta maljaan tämän Jumalan Pojan nuhteettomuuden koettelemiseksi äärimmilleen ja Perkeleen osoittamiseksi valehtelijaksi, kun hän syytti Jumalan Poikaa, sekä sen järkkymättömän tuen osoittamiseksi, minkä Jeesus antoi Isänsä kaikkeudenyksinvaltiudelle.

21. Miten ja miksi varhaiset Kristuksen Jeesuksen seuraajat kestivät nuhteettomuuskoetuksen?

²¹ Kristuksen Jeesuksen uskolliset apostolit ja muut varhaiskristityt seurasivat häntä hänen askeleissaan. He osoittautuivat myös Jehovalle luotettaviksi. Heidät asetettiin alttiiksi pilkalle, ahdistuksille, vankeudelle ja ryöstölle, mutta he eivät unohtaneet, että heillä oli pysyvä omaisuus Jehovan uudessa maailmassa. Järkähtämättömyys nuhteettomuuden säilyttämisessä tuottaa pian palkan kaikille nykyään uuden maailman yhteiskunnassa oleville.

TUOMITUT KUOLEMAN ANSAINNEIKSI

22. Mitkä varoittavat esimerkit tottelemattomuudesta Jehovan päävihollinen ja hänen henkitoverinsa antavat?

²² Yksikään ymmärtäväinen ihminen ei halua rikkoa ystävyyssiteitä Luojansa kanssa. Mutta jotkut ovat tehneet sen tuhoisin seurauksin itselleen. Taivaan pääkapinoitsija ja hänen pitkä petollinen elämänsä ovat silmiinpistäviä. Hän hylkäsi itselleen määrätyn kunniallisen aseman Korkeimman ylistämisessä ja valitsi sen sijaan Jehovan pilkkaamisen ja ihmisen johdattamisen kapinaan ja tuhoon. Siinä osassa, minkä tämä kapinoitsija valitsi näyteltäväkseen, ei ole rakkautta, iloa eikä rauhaa. Hän tavoitteli itsensä korottamista tovereittensa yläpuolelle, mutta hänet saatetaan kohta alas syvyyteen – täydelliseen, kuolemankaltaiseen toimettomuuteen tuhanneksi vuodeksi – ”kuilun äärimmäisiin osiin”. (Jes. 14:15, As; Ilm. 20:1–3) Ensimmäinen ihmispari seurasi hänen tottelemattomissa askeleissaan. Eevan uskottomat teot, joita seurasi Aadamin tahallinen teko, johtivat heidät kummatkin pettymykseen, kärsimykseen ja kuolemaan ja lisäsivät ahdistuksia heidän jälkeläisilleen. Nuhteettomuuden rikkojilla on oma hintansa, ja se saattaa olla niin vähäinen kuin itsetyydytys. Kun palautamme mieleemme vedenpaisumusta edeltäneet päivät, niin huomaamme, että eräät Jehovan pyhät enkelit aineistuivat ihmismuotoon haluten sukupuolista yhteyttä ihmislihan kanssa vastoin Jumalan lakia. Tämä oli Saatanan mestariveto. Hänellä olisi nyt ”Jumalan poikien” tuottamia yli-ihmisiä. Nämä aineistuneet enkelit menivät naimisiin ihmisten tyttärien kanssa, jotka synnyttivät heille lapsia nimeltä nefiliim eli jättiläiset. Nämä sekasikiöjälkeläiset tekivät paljon maan täyttämiseksi väkivallalla Nooan aikana. Se sukupolvi ei säilyttänyt nuhteettomuutta. Jehovan epäsuotuisa tuomio lausuttiin sille. Saatana näki silloin suurenmoisen suunnitelmansa romahtavan, kun taivaan sulut avattiin ja hänen sivistyksensä huuhdottiin pois maan päältä.

23, 24. Mitkä lisäesimerkit nuhteettomuuden rikkomisesta ovat niiden toisten jyrkkänä vastakohtana, jotka säilyttivät nuhteettomuuden?

²³ Kiisin poika Saul sai melkein kolmetoista vuosisataa myöhemmin mahdollisuuden moniin etuihin, kun Jumala valitsi hänet hallitsemaan Israelin ensimmäisenä kuninkaana. Saul piti siihen aikaan itseään aivan arvottomana, sillä hän sanoi tulleensa pienimmästä sukukunnasta ja perheensä olevan vähäisin kaikista Benjaminin perhekunnista. Hänen olisi pitänyt muistaa Jumalan miehen uskottomalle Eelin huoneelle lausumat sanat: ”Niitä, jotka kunnioittavat minua, minä kunnioitan, ja ne, jotka halveksivat minua, ovat vähämerkityksisiä.” (1. Sam. 2:30, Um) Mutta kuningas Saul oli tottelematon ohjeita kohtaan eikä säilyttänyt nuhteettomuuttaan, vaan kääntyi sen sijaan paholaisuskontoon. Hän menetti valtakuntansa ja elämänsä. Yksi Jeesuksen kahdestatoista alkuperäisestä apostolista luopui kaikesta seuratakseen Mestaria. Mutta vaikka Juudas Iskariotilla oli monia etuja, niin hän päästi Saatanan sydämeensä, antautui jumalattomuuteen ja tuli petturiksi. Koska hän ei säilyttänyt nuhteettomuuttaan, niin hän menetti ilonsa ja otti henkensä.

²⁴ Oikeamielisiä ihmisiä ohjaa heidän rehellisyytensä, mutta uskottomat ihmiset tuhoaa heidän kieroutensa.” (Sananl. 11:3, Ak) Harkitse tämän huomioonottaen, onko nuhteettomuuden säilyttämistä koskeva Jehovan tuomio huomioonottamisen arvoinen. Kaikki nuhteettomuuden rikkojat ovat joutuneet surulliseen loppuun. Sinä et haluaisi suinkaan tulla tuomituksi heidän askeleissaan seuranneena. Pane sitten mainitsemiemme nuhteettomuutensa säilyttäneitten esimerkit näiden nuhteettomuutensa rikkoneitten esimerkkien vastakohdaksi. Aabel, joka kuoli puhtaan palvonnan takia, herätetään kuolemasta; mutta Saatana, joka aloitti väärän palvonnan, hävitetään. Eenok vaelsi uskon avulla Jumalan kanssa, mutta Aadam, joka kuuli Jumalan äänen, hylkäsi Jehovan tien. Aabraham oli tottelevainen suuressa koetuksessa, mutta kuningas Saul oli tottelematon vähässäkin. Saaralla oli voittava usko, mutta Eeva ei ilmaissut lainkaan sellaista. Job piti kiinni nuhteettomuudestaan kaiken menetyksenkin uhalla, mutta Juudas hylkäsi nuhteettomuuden itsekkään voiton vuoksi. Mooses hylkäsi Egyptin paheet ja palveli vaikeuksien keskellä, mutta kapinalliset henget, ”Jumalan pojat”, antautuivat luonnottomiin haluihin ja jättivät taivaallisen paikkansa. Älköön kukaan meistä tulko sellaiseksi, että Jehovan on moitittava meitä nuhteettomuuden rikkojina ja että me korjaamme hänen kuolemanrangaistuksensa liiton rikkomisesta. Pitäkäämme päinvastoin rakkaana loistoisaa palveluksen aarretta säilyttäen aina mielessämme sen, että Jehova tuomitsee, niinkuin Daavid sanoi, ”minun vanhurskauteni ja minulla olevan nuhteettomuuden mukaan”. – Ps. 7:8, As.