Ihmisen täydelliseen nuhteettomuuteen johtava tie
1. Ketkä saavuttavat ennallistetun maanpäällisen paratiisin?
OLEMME nähneet edellisestä kirjoituksesta, miten ihminen kadotti paratiisin rikkomalla nuhteettomuutensa Jumalan edessä ja harhaantumalla siten tavoitteesta. Nyt tutkimme, miten syntisen Aadamin lunastetut jälkeläiset voivat saavuttaa ennallistetun paratiisin. Se, että he saavuttavat ennallistetun paratiisin maan päällä, ei merkitse ensimmäisen Aadamin perheen jokaisen jäsenen yleistä paluuta. Me tulemme päinvastoin näkemään, että tämä sisältää vain ne, jotka tulevat uuteen perhejärjestelyyn toisen Aadamin, sen elämänantavan Isän, alaisuudessa, joka johtaa uutta laumaa kuin viisas paimen. – Jes. 9:5; Joh. 10:11–16.
2, 3. Miksi Jumala ei antanut Aadamille mitään lakia hänen karkoituksensa jälkeen Eedenistä, ja milloin ja keille annettiin täydellinen lakikokoelma, mikä sisälsi kaikki elämän olosuhteet?
2 Me kysymme aluksi: Esittikö Jehova milloinkaan uudelleen täydellisen tottelevaisuuden tavoitettaan Aadamille sen jälkeen, kun tämä oli poistettu Eedenin paratiisista? Ei ole mitään todistusta siitä, että Jumala olisi koskaan puhunut uudelleen kapinalliselle Aadamille hänen Eedenin puutarhassa tapahtuneen oikeudenkäyntinsä jälkeen. Koska Jumala antoi lakinsa Aadamille, kun tämä oli täydellinen, ja koska Aadam kuitenkin rikkoi itsekkäästi Jumalan lain, niin Hän ei antanut epätäydelliseksi tulleelle, kapinalliselle Aadamille uutta esitystä laistaan eikä mitään uusia lakeja siinä toivossa, että Aadam saavuttaisi täydellisen nuhteettomuustavoitteen ylimmän Lainantajan, Jumalan, edessä. Jumala puhui myöhemmin Aadamin jälkeläisille, kuten Aabelille, Hanokille, Nooalle ja Aabrahamille, antaen näille epätäydellisille, mutta pyhille miehille joitakin paljastuksia päätöksistään, ja kertomus osoittaa, että Jumala asetti velvoituksia Aabrahamille ja antoi hänelle käskyjä, säädöksiä ja lakeja. (1. Moos. 26:5; 2. Piet. 1:1, 21; 3:2) Kuitenkaan ei kerrota mitään siitä, että yhdellekään heistä olisi koskaan annettu täydellistä, yksityiskohtaista lakikokoelmaa, mikä olisi sisältänyt kaikki elämän puolet. Paavali osoittaa tosiaan, että Mooseksen päivään asti ei Jumala ollut antanut mitään sellaista laajasisältöistä lakikokoelmaa. Mutta synti ja sen seuralainen, kuolemantuomio, hallitsivat jatkuvasti kuninkaana, mutta ketkään ihmiset, Aabel, Hanok, Nooa ja Aabraham mukaanluettuina, eivät voineet ratkaista, miten kauas he olivat harhaantuneet Jumalan täydelliselle ihmiselle asettamasta tavoitteesta. He eivät voineet sanoa, missä määrin he olivat vailla ”Jumalan kirkkautta”. Miksi eivät? ”Sillä synti oli maailmassa [Mooseksen kautta annettuun] Lakiin asti, mutta syntiä ei lueta kenenkään syyksi, kun ei ole lakia. Kuitenkin hallitsi kuolema kuninkaana Aadamista Moosekseen niitäkin, jotka eivät olleet tehneet syntiä rikkoen samalla tavalla kuin Aadam, joka on samankaltainen kuin se, joka oli tuleva.” Paavali viittaa tässä Aadamin kaltaiseen tulevaan, toiseen Aadamiin. – Room. 5:13, 14, Um; 1. Kor. 15:45.
3 Mutta eikö Jumala antanut ennen Mooseksen aikaa toisia lakeja, jotka leimasivat rikkojat syyllisiksi? Kyllä hän antoi. Paitsi Aabrahamille annettuja lakeja, oli myös sellaiset lait kuin ne, jotka kielsivät veren syömisen ja murhaamisen ja jotka annettiin Nooalle. (1. Moos. 9:4–6) Joosef, Aabrahamin pojanpojan poika, puhui synnintekemisestä Jumalaa vastaan, jos hän tekisi huorin isäntänsä vaimon kanssa. (1. Moos. 39:7–9) Jehova pidätti kuningas Abimelekin tekemästä syntiä häntä vastaan, harjoittamasta tietämättömänä haureutta Aabrahamin vaimon kanssa. (1. Moos. 20:6, 7) Nämä nimenomaiset lait määräsivät eräät ihmisten väliset suhteet, mutta eivät muodostaneet täydellistä lakikokoelmaa, mikä olisi hallinnut Israelin kaltaista kansaa ja viitoittanut Jumala-Kuninkaalle suoritettavan erityisen pyhän antautumisen tavan. Tällaista lakikokoelmaa, mikä olisi määrännyt erityisen käyttäytymisen Jumala-Hallitsijaa kohtaan kaikissa elämän asioissa, ei tullut, ennenkuin Jumala antoi Lain Israelille välimiehenä toimineen Mooseksen kautta v. 1513 eKr.
4, 5. Keille lakiliitto oli laillisesti sitova, minkä suhteen se vahvisti, ja miten se sisälsi pyhyyden?
4 Vaikka lakiliitto olikin sitova yksinomaan Juudan kansalle, niin tuon kansan kouluttamisen sen alaisuudessa ja niiden seikkojen, joihin se viittasi eteenpäin, piti koitua lopulta hyödyksi kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille. Lakiliitto oli yksi lainsäädäntäkokoelma, mikä muodostui kymmenistä käskyistä ja noin kuudestasadasta lisälaista. Koko lakikokoelma oli perustuslaki, ja se järjesti israelilaiset pyhäksi kansaksi, joka oli hallinnollisessa suhteessa Jumala-Kuninkaaseen Jehovaan. Jehova sanoi tästä Israelille: ”’Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’” – 2. Moos. 19:5, 6.
5 Tämä Mooseksen kautta annettu lakikokoelma oli täydellinen. Se oli oikea. Se oli hyvä. Ja se oli pyhä. (Ps. 19:8; Room. 7:12; 1. Tim. 1:8) Se ilmoitti korkean pyhyyden mittapuun. Sanoja ”pyhä” ja ”pyhyys” on käytetty yli 130 kertaa tämän lakiliiton yhteydessä. Kokoelma sisälsi lakeja pyhistä sapattipäivistä, sen toimivien pappien pyhistä vaatteista, Jumala-Kuninkaan ja hänen pyhien palvelijoittensa välisestä pyhästä kokouspaikasta, pyhästä voiteluöljystä, ylimmäisen papin kruunusta, missä oli kirjoitus: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle”, pyhistä asioista, pyhistä kokouksista ja pyhistä avustuksista. Laki sääti edelleen, että kansan piti pysyttäytyä puhtaana pyhän Jumala-Kuninkaansa edessä noudattamalla sellaisia menoja kuin puhtaan ravinnon syömistä, ruumiin erilaisia pesemisiä, uhrien uhraamista syntien edestä ja kuolleitten ruumiitten karttamista. – 2. Moos. 16:23; 28:2; 29:29; 30:25; 39:30; 3. Moos. 5:15; 23:3; 4. Moos. 18:19.
VALTIORIKOS
6, 7. Miksi ensimmäisen ja toisen käskyn rikkominen ansaitsi niin ankaran rangaistuksen?
6 Jotkut nykyajan ihmiset arvostelevat julkeasti Elävää Jumalaa siitä, että hän määräsi kuolemanrangaistuksen niille, jotka rikkoivat ensimmäisen ja toisen käskyn, joiden nämä nykyajan ihmiset väittävät olevan pelkästään moraalilakeja. (5. Moos. 13:6–10; 3. Moos. 20:2) Nämä ihmiset eivät tunne sitä seikkaa, että nämä kaksi käskyä eivät ainoastaan olleet moraalilain johdantona, vaan myöskin olivat osa kansan kirjoitetuista juridisista ohjeista, itse asiassa sen perustuslain johdanto, ja enemmänkin: ne hallitsivat jokaisen israelilaisen henkilökohtaista uskollisuutta Yksinvaltiaalle Kuninkaalleen, Jehovalle. Huomaa se yksinomainen uskollisuus, mitä toinen käsky vaatii. ”Sinä et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä [kuvia], koska minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen Jumala, joka vaadin yksinomaista antaumusta.” (2. Moos. 20:5; 34:14) Jos israelilainen lankesi siis pois puhtaasta palvonnasta palvelemaan jotakin muuta jumalaa kuin Jehovaa tai vajosi epäjumalanpalvelukseen ja palveli kuvia, niin hän teki tällä ensimmäisen ja toisen käskyn rikkomisellaan suurimman rikoksen maassa ja ansaitsi ankarimman rangaistuksen.
7 Eräs Raamatun tuntija, George Bush, sanoo tästä kohdasta kirjansa Notes, Critical and Practical on Exodus II osassa, sivulla 4: ”Epäjumalanpalveluksesta ei tullut ainoastaan mitä raskauttavinta lajia oleva moraalisäädöksen rikkomus, vaan myöskin maanpetoksellinen teko valtiota vastaan. Se merkitsi olennaisesti heidän tunnustamansa Hallitsijan arvovallan hylkäämistä. Se oli alkuperäisen sopimuksen rikkomista, julkista kapinoimista Jumalaa vastaan, vannotun uskollisuuden selvää hylkäämistä, ja siksi se ansaitsi oikeudenmukaisesti kuolemanrangaistuksen kaikkien hallitusten vahvistamien periaatteitten mukaan.”
8. a) Miten kansojen lait esittävät nykyään teon, mikä suoritetaan hallitsijaa vastaan? b) Mistä Jehovan todistajat ottavat nyt tarkkaan vaarin ja miksi?
8 Edellämainittua ylimmän vallan arvoa vastaan kohdistunut teko katsotaan todellisuudessa nykyistenkin kansain lakien mukaan valtiorikokseksi. Sellaista rikosta nimitetään majesteettirikokseksi. Majesteettirikos määritellään laissa teoksi, mikä suoritetaan ylintä valtaa vastaan, tai usein erikoisesti miksi tahansa niistä eri rikkomuksista, jotka loukkaavat ylimmän hallitsijan arvoa. Bouvier’s Law Dictionary (1934) määrittelee sen sivulla 689 ”valtiorikokseksi”. Aadamin Eedenissä tekemä rikos Jehovan ylintä majesteettisuutta vastaan ja se Yksinvaltiaalle Jumala-Kuninkaalle osoitettavan uskollisuuden rikkominen, mihin monet israelilaiset syyllistyivät, merkitsi ankarasti moitittavaa rikosta nykyistenkin laillisten mittojen mukaan. Me näemme näin ollen, että synnin määrittelevän ja pyhyyttä puoltavan lain alaisuudessa oleva Israel aiheutti itselleen joko suuria siunausten saannin mahdollisuuksia tai hirveitä seurauksia, jos se harhaantui tavoitteesta laiminlyöntien ja lain rikkomisen kautta. (5. Moos. 28:1–68) Pankoot pikkumaiset ivailijat merkille, että Jehovan todistajat ottavat yhä nykyään tarkkaan vaarin ensimmäisen ja toisen käskyn pohjana olevista periaatteista kieltäytyen tervehtimästä palvoen minkään kansan lippua tai harjoittamasta epäjumalanpalvelusta, jotta heidän yksinomainen antautumisensa Jehova Jumalalle säilyisi mahdollisimman puhtaana.
9. Voivatko juutalaiset vanhurskauttaa itsensä menestyksellisesti Lain avulla? Miksi vastaat siten?
9 Oliko epätäydellisille israelilaisille mahdollista pitää tämä laki täydelleen ja siten täyttää Jumalan ilmaisema korkea yksinomaisen pyhyyden ja vanhurskauden mitta. Vastaus on ehdottomasti kielteinen, niinkuin näemme siitä kertomuksesta, minkä Raamattu esittää Juudan kansasta noin tuhannenviidensadan vuoden ajalta lakiliiton ollessa voimassa. Monet omavanhurskaat juutalaiset luulivat voivansa tulla lain töillä niin pyhiksi, että he voivat täyttää Jumalan korkean pyhyydenmitan ja että Jumalan pitäisi julistaa heidät vanhurskaiksi eli vanhurskauttaa heidät lain kautta. Mutta Paavali osoittaa painokkaasti: ”Ei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista.” – Room. 3:9–20.
MIKSI LAKILIITTO TEHTIIN
10. Missä suhteessa Lain olisi pitänyt palvella juutalaisia, ja mitä sen olisi pitänyt osoittaa heille?
10 Miksi juutalaisille annettiin sitten pyhyyden täydellinen laki? Oli useita syitä, niinkuin Raamattu osoittaa. Ensiksi piti pyhyyden laillisen mittapuun olla juutalaisille kuin kuvastimena. Sen piti näyttää heille, mitä synti oli ja miten kaukana he olivat Jumalan täydellisestä kirkkaudesta, joka kerta, kun he katsoivat tähän kuvastimeen tutkien elintapaansa ja verraten sitä Lain vaatimuksiin. Paavali todisteli aivan oikein: ”Syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta.” ”Sillä lain kautta tulee synnin täsmällinen tunteminen.” (Room. 7:7; 3:20, Um) Ja joka kerta, kun he katselivat yksinomaisen antaumuksensa puutetta ja vajavaisuuksiaan tuon lain alaisuudessa, mikä vaati eläinuhreja heidän Jumala-Kuninkaansa epäsuosion lepyttämiseksi, niin sen olisi pitänyt saada heidät voimakkaasti toteamaan todellisen lunastajan tarpeensa. Sen olisi pitänyt johdattaa heidät haluamaan Kristusta, johon he olisivat voineet uskoa. ”Ennenkuin tämä usko tuli, niin meitä vartioitiin lain alaisuudessa ollessamme yhdessä luovutetut huollettaviksi, ja me odotimme sitä uskoa, minkä oli määrä tulla ilmi. Laista on näin ollen tullut kasvattaja, joka ohjaa Kristuksen luo, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon perusteella.” – Gal. 3:23, 24, Um.
11. Mistä muusta syystä lakiliitto annettiin, ja mitä tosiasiat osoittavat?
11 Miten lakiliiton olisi pitänyt johtaa edelleen juutalaisia ottamaan vastaan Kristus, kun hän tuli? Sen olisi pitänyt auttaa heitä tuntemaan toinen Aadam, kun hän ilmaantui aloittamaan uuden suhteen Jehova Jumalaan. Laissa oli kirjoitettu: ”Ja teidän täytyy pitää minun säädökseni ja lailliset päätökseni, sillä jos joku ihminen pitää ne, niin hänen täytyy silloin elää niiden kautta. Minä olen Jehova.” (3. Moos. 18:5, Um; Room. 10:5) Toisin sanoen jokainen ihminen, joka olisi pitänyt täysin koko lain, mikä oli silloin Jumalan yksinomaiselle pyhyydelle antama mittapuu, olisi ollut synnitön ihminen, ihminen, jonka Jehova olisi julistanut vanhurskaaksi suoden hänelle oikeuden täydelliseen ihmiselämään. Tämä ihminen olisi siis vastannut ensimmäistä täydellistä Aadamia ennen hänen synnintekoaan. Lakiliitto auttoi sillä tavalla uskollisia juutalaisia tähyilemään tällaista täydellistä miestä, joka olisi kelvollinen täydelliseksi lunastajaksi. Tämä oli jälleen eräs vaatimus, mikä heidän luvatun Messiaansa eli Kristuksensa piti täyttää. Täyttikö Jeesus, Kristus, tämän täydellisen pyhyyden, synnittömyyden, tärkeän vaatimuksen ollen yksinomaisesti antautunut Jumala-Kuninkaalle Jehovalle ja omaten oikeuden täydelliseen ihmiselämään? Vastaus on raikuva: Kyllä! Jeesus säilytti nuhteettomuutensa. Jeesus itse antoi oman aikansa omavanhurskaille fariseuksille haasteen: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” (Joh. 8:46) Paavali lisää todistuksensa tähän Jeesuksen kelpaavaisuuskysymykseen. ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut.” – Hepr. 7:26.
12. Miksi tarvittiin vastaavat lunnaat, ja kuka antoi ne?
12 ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien edestä.” Tämä raamatunpaikka vahvistaa sen, että Jeesus Kristus oli se ihminen, joka vastasi ensimmäistä täydellistä Aadamia ja sentähden antoi sielunsa ihmisen lunastajana Aadamin uskottomuutensa tähden menettämän sielun sijaan. Jumalan laki kuvasi tätä vaatimusta: verta verrasta, sielu sielusta. ”Mutta jos kohtalokas tapaturma sattuisi, niin teidän täytyy antaa sielu sielusta.” Jeesus todisti henkilökohtaisesti, että hän antoi sielunsa lunnaiksi monien uskollisten ihmisten edestä: ”Niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi korvauksena monesta.” – 1. Tim. 2:5, 6; 2. Moos. 21:23; Matt. 20:28, Um.
UUSI TIE
13. Mikä uusi tie ihmisen hyväksi oli välttämätön ja miksi? Kenen kautta tämä uusi tie avautui?
13 Kuten olemme jo tarkastelleet, niin ei lakiliittojärjestely nostanut epätäydellisiä langenneita juutalaisia Jumalan täydellisen pyhyyden korkealle tasolle. Ihmisen nostamisen inhimilliseen täydellisyyteen Jumalan silmissä täytyi senvuoksi toteutua eri järjestelyn kautta. ”Sillä Laki[liitto] ei tehnyt mitään täydelliseksi, mutta paremman toivon tuominen sen oheen teki, minkä toivon kautta me tulemme lähelle Jumalaa.” Mikä on sitten tämä parempi järjestely, joka onnistuu ihmisten vetämisessä lähelle Jumalaa ja lopulta vanhurskauteen Jumalan silmissä? Lakiliittojärjestelmä päättyi, kun Jehova lopetti sen laillisesti ”naulaamalla sen [Jeesuksen] kidutuspaaluun” v. 33 jKr. Se väistyi sen uuden järjestelyn tieltä, mikä aikaansaa kohottamisen vanhurskauteen Jumalan edessä ja mikä on lunastajan Jeesuksen Kristuksen tuoma Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tie. ”Sillä synti ei saa vallita teitä, koska te ette ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia.” ”Laki annettiin Mooseksen kautta, ansaitsematon hyvyys ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta.” – Hepr. 7:19; Kol. 2:14; Room. 6:14; Joh. 1:17, Um.
14, 15. a) Miten tuo uusi tie vahvistettiin vaikuttavalla tavalla, ja minkä julistuksen edelläjuoksija antoi? b) Kuka on ”viimeinen Aadam”, ja miksi hän kykeni antamaan käytännöllisiä valaisevia esimerkkejä ihmisten kohottamisen uudesta ohjelmasta?
14 Jeesus valmisti maallisen palveluksensa kolmena ja puolena vuotena täydelleen tämän täydellisyyteen nostamista varten tarvittavan tien ja osoitti, miten se vaikuttaa uskollisten ihmisten pysyväksi hyväksi. Johannes Kastaja, Kristuksen edelläjuokseva ilmoittaja, antoi silloin, kun Jeesus kastettiin Jordanin vesissä syksyllä v. 29 jKr., tämän huomiotaherättävän julistuksen: ”’Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! . . . syy siihen, miksi minä tulin kastamaan vedessä, oli, että hän tulisi ilmeiseksi Israelissa.’ . . . ’Minä näin hengen tulevan alas taivaasta kuin kyyhkynen, ja se jäi hänen päälleen. . . . Ja minä olen nähnyt sen ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.’” Jehova Jumalan pyhä toimiva voima ilmaantui tässä Jeesuksen antautumispäivänä vaikuttavalla tavalla kyyhkysen muodossa, tuli Jeesuksen päälle todistukseksi siitä, että taivaallinen Isä hyväksyi Jeesuksen täydellisen ihmiselämän tarjouksen lunastusuhriksi syntien poisottamiseksi. Täten vahvistettiin uusi ohjelma syntien todelliseksi anteeksiantamiseksi, ihmeparannusten aikaansaamiseksi synnin vaikutuksista ja uudessa vanhurskaassa maailmassa saatavan täydellisen iankaikkisen synnittömän elämän toivon herättämiseksi. – Joh. 1:29–34, Um.
15 Jeesus laskettiin tästä antautumispäivästä lähtien Jumalan silmissä uudeksi hengelliseksi luomukseksi, jolla oli toivo saada elämä henkenä taivaassa. ”’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’. Viimeisestä Aadamista [Jeesuksesta Kristuksesta] tuli elämänantava henki.” (1. Kor. 15:45, Um) Vaikka Jeesus vaelsikin vielä lihassa täydellisenä ihmisenä seuraavat kolme ja puoli vuotta, kunnes hänen ihmisuhrinsa täydellistyi hänen kuolemassaan kidutuspaalussa, niin Jumala salli hänen antaa käytännöllisiä valaisevia esimerkkejä täällä maan päällä siitä, miten tämä ihmisen kohottamisen uusi ohjelma vaikuttaa Jehovan määräämänä aikana.
UUDEN PERHEEN PALKINTO
16, 17. a) Miten Jehova tekee jumalallisen laillisen menettelyn kautta ihmisen ennalleenasettamisohjelman mahdolliseksi? b) Minkä vastakohtaisuuden Raamattu esittää ihmisperheen kuolemantuomion ja joidenkuiden vanhurskautuksen suhteen?
16 Kun ”viimeisestä Aadamista tuli elämänantava henki”, niin sen täytyy osoittaa, että Jeesus Kristus, toinen Aadam, antaa elämän uuden perhejärjestelyn alaisuudessa. Ensimmäisestä Aadamista, tuosta patriarkasta eli perheenpäästä, tuli törkeä synnintekijä, ennenkuin hän antoi elämän ominaisuuksia jälkeläisilleen. Kun hän siis alkoi saada lapsia, niin hän siirsi heille syntisyyden, sairauden ja kuoleman aiheuttaman suuren epäpätevyyden, mitä hänen jälkeläisensä eivät ole koskaan voineet ravistaa pois niskoiltaan. Vanhaa ihmissukua painaa näin ollen tuskallinen perheen kuolemantuomio ensimmäisen Aadamin saaman rangaistuksen takia, ja rangaistus tekee jatkuvasti tehtäväänsä sairauden ja kuoleman kautta. Jos Jehova Jumala varaa nyt rakkaudellisessa armossaan ja hyvyydessään, mitä vanha aadamilainen perhe ei millään tavalla ansaitse, uuden Aadamin, joka ei koskaan ole harhaantunut nuhteettomuustavoitteesta ja jolla on ihmisen elämänoikeuksien arvo, niin minkä tämä tekee mahdolliseksi Jumalan laillisen menettelyn mukaan? Se tekee mahdolliseksi mitä ihmeellisimmän pelastusohjelman ja uuden ihmisperheen muodostamisen uuden perheenpään ympärille. Tällaisella uudella perheenpäällä on valta antaa laillisesti ja todellisesti hyvyyden, parantumisen ja lopulta myös täydellisyyden sisältävät elämän ominaisuudet ansiokkaista vanhurskaista saavutuksistaan kaikille, jotka kutsutaan tulemaan hänen uuden perhejärjestelynsä jäseniksi. Huomaa, miten Paavali asettaa vanhan aadamilaisen perheen kuolemantuomion sen palkinnon vastakohdaksi, mikä tulee uskoville ”viimeisen Aadamin”, Jeesuksen Kristuksen, vanhurskaan lunastustyön kautta.
17 ”Niinpä siis, niinkuin [ensimmäisen Aadamin] yhdestä rikkomuksesta oli seurauksena kaikenlaisille ihmisille [koko vanhalle aadamilaiselle perheelle] kuolemantuomio, samoin on [toisen Aadamin, Jeesuksen Kristuksen] yhdestä vanhurskautusteosta seurauksena kaikenlaisille ihmisille [jotka uskovat ja tottelevat] heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämää varten. Sillä niinkuin tuon yhden ihmisen [ensimmäisen Aadamin] tottelemattomuuden tähden monet määrättiin syntisiksi, samoin myös tuon yhden persoonan [toisen Aadamin] tottelevaisuuden kautta määrätään monet vanhurskaiksi.” – Room. 5:18, 19, Um.
NÄYTE ENNALLEENSAATTAMISESTA
18. Keitä kutsuttiin tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi, ottamaan hänen ikeensä ja saamaan tosi onni?
18 Palatkaamme Jeesuksen maallisen palveluksen näyttämölle nähdäksemme, miten hän näytti ne vaikutukset, sen laajuuden ja ajan, mikä ennalleensaattamisohjelman toiminnalla oli oleva, kun ne, jotka rakastavat Jehovan tahtoa maan päällä, kohotetaan täydellisyyden tavoitteeseen. Me havaitsemme ensiksi Jeesuksen tarjonneen todellisen onnen niille, jotka olivat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, synnin painamille katuville, Jumalaa rakastaville nöyrille, vilpitönsydämisille, vanhurskautta isoaville ja janoaville, armollisille ja vainotuille. Hän ei kutsunut ulkokultailijoita, omavanhurskaita eikä monta niin sanottua viisasta ja älykästä tulemaan opetuslapsikseen uudella syntien anteeksiantamistiellä. ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. . . . Onnellisia ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. . . . sinä olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja olet paljastanut ne lapsille. Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” (Matt. 5:3–10; 11:25, 28–30, Um) Monet vilpitönsydämiset hyvätahtoiset ihmiset kuulivat Jeesuksen kutsun: ”Tulkaa minun luokseni”, ja heistä tuli hänen askeleissaan seuraavia kristittyjä. Monet kuulevat nytkin ja seuraavat samaa tietä.
19. Minkä näytteen Jeesus antoi niistä teoista, joita suoritetaan ihmiskunnan uudelleenrakentamisessa?
19 Jeesus teki näiden hyvätahtoisten juutalaisten keskuudessa yli neljäkymmentä hämmästyttävää ihmetyötä. Ne kaikki tehtiin hänen odotteessa olevan lunastusuhrinsa perusteella, ja ne valaisivat niitä voimia, mitkä ovat hänen käytettävissään, kun ihmiskunnan uudelleenrakentamispäivä tulee. Hän paransi mielisairaan, ajoi ulos pahoja henkiä, paransi kuumetapauksia, puhdisti spitaalista, paransi halvaantuneen, miehen, joka oli ollut heikko kolmekymmentäkahdeksan vuotta, saattoi ennalleen kuivettuneen käden, paransi naisen, jolla oli ollut verenvuoto kaksitoista vuotta, ennallisti näkökyvyn, teki mykän puhekykyiseksi, oikaisi naisen, joka oli koukistunut, paransi vesipöhön, korjasi leikatun korvan, ja viimeksi, toimeenpani kaikkein suurimpina töinään kolme ylösnousemusta. Miten laajakantoisia ennallistusparannuksia! Ei ole totisesti olemassa mitään synnin aiheuttamaa vaikeutta eikä ihmisen rappeutuneisuuden ilmausta, minkä parantaminen pysyvästi uuden maailman yhteiskunnassa olisi mahdoton Jeesuksen Kristuksen voimalle.
20. a) Miten Jeesus osoitti, minkälaiset ihmiset hän parantaa vastakuvallisena sapattina? b) Miten Jeesus ilmaisi ajan, jolloin tämä tapahtuu?
20 Voimme havaita Jeesuksen palveluksessa toisena lohduttavana seikkana sen, että hän ei rajoittanut ihmeparannuksiaan juutalaisiin. Oli kaksi tapausta, joissa hän paransi ei-juutalaisen ja ei-samarialaisen osoittaen siten, että uudelleenrakentamisen aikaan saavat kaikkiin kansoihin kuuluvat hyvät ihmiset, jotka kutsutaan hänen alamaisikseen, nauttia tästä suurenmoisesta parantamispalveluksesta. (Mark. 7:24–26; Matt. 8:5–10) Samoin on kiinnostavaa havaita, että Jeesus suoritti monet ihmeensä sapattipäivänä. Fariseukset syyttivät tosiaankin Jeesusta siitä, että hän rikkoi sapatin suorittamalla näitä mahtavia tekoja. Jeesus osoitti, että on luvallista tehdä hyvää sapattina, ja sanoi lopulta, että hän oli sapatin Herra. Tässä on hänen pysyvän ennalleensaattamisohjelmansa ajan avain. Tuhatvuotisvaltakunnan hallinnon eli sen tuhatvuotisen sapatin aikana, mitä Kristus Jeesus hallitsee Herrana, autetaan uskolliset ihmiset saavuttamaan nuhteettomuustavoite. – Matt. 12:1–8; 19:28.
SYNNIT ON ANNETTU ANTEEKSI
21. Minkä muun vallan Jeesus näytti myös omistavansa maanpäällisessä palveluksessaan, ja miten tämä on lohduttanut kristittyjä?
21 Jeesuksella oli myöskin valta antaa synnit anteeksi. Niinpä eräät kirjanoppineet syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta, koska hän väitti omistavansa tämän vallan. Jeesus osoitti vastauksessaan, että hänelle oli aivan yhtä helppoa suorittaa ihmetyö kuin sanoa: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Toinen oli yhtä helppoa kuin toinenkin, ja molemmat kuuluivat ennalleensaattamisohjelman yhteyteen. ”’Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin’ – hän sanoi halvatulle – ’nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.’” (Matt. 9:6) Miten suuri helpotus onkaan tämä varaus aina ollut tosi kristityn omalletunnolle, sillä hän tietää, että kun hän rukoilee Isäänsä Jehovaa Jeesuksen nimessä saadakseen syntinsä anteeksi katumuksen ohella, niin anteeksianto suodaan hänelle? – Mark. 11:25.
22. Mikä onni Jehovan kansalla on nyt?
22 ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty; onnellinen on se mies, jonka syntiä Jehova ei ota lainkaan lukuun.” (Room. 4:7, 8, Um) Koska voideltu jäännös on vanhurskautettu nyt uskon kautta, niin sen entiset perityt synnit on pyyhitty pois. Muut lampaat ovat myöskin saaneet samanlaisen anteeksiannon. Koska molemmat ryhmät ovat kokeneet hengellisen parantumisen Jumalan totuuden Sanan kautta, niin se merkitsee sitä, että kaikki Jehovan todistajat iloitsevat jo nyt suuresta onnen tilasta. He muuttavat mielensä ja kohoavat jo nyt hengellisesti pyhyyden korkeaa tavoitetta kohti. He ovat päättäneet omistaa yksinomaisen antaumuksensa Jumala-Kuninkaalleen Jehovalle ja säilyttää ehdottoman nuhteettomuuden hänen edessään. Kuitenkin tiedämme, että ihmisillä on vielä pitkä matka kuljettavana täyttääkseen täydellisen mitan. Mutta me haluamme vaeltaa askel askeleelta sitä tietä, minkä Jehova on varannut ansaitsemattomassa hyvyydessään ihmisen asteettaiseksi kohottamiseksi inhimilliseen täydellisyyteen Jumalan kuvana.
23. Mikä on oleva lopullinen saavutus, kun Jumala kohottaa ihmiskunnan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisvaltakunnan kautta?
23 Me katsomme riemuiten eteenpäin kohti vielä suurempaa onnellisuudentilaa, mikä tulee Harmagedonin jälkeen, jolloin ruumiillinen parantaminen alkaa hengissäsäilyneille, heidän jälkeläisilleen ja ylösnouseville. Vaikka ihmiskunta on rappeutunut synnissä hyvin alhaiselle tasolle Jumalan alkuperäisestä tavoitteesta kuluneina kuutenatuhantena vuotena, niin Jeesus Kristus suorittaa kuitenkin joudutetun ohjelman avulla ihmisten uuden perheen kohottamisen tuhannen vuoden kuluessa. Hän ennalleensaattaa heidät täysin ehdottomaan lihan ja mielen täydellisyyteen, niin että he voivat helposti täyttää Jehovan täydellisyydelle ja nuhteettomuudelle uudelleenlausumat ehdot. Synnin ja kuningas kuoleman ankaran hallituksen aikana ja alaisuudessa vallalla olleet kivut, tuskat, virheet, erehdykset, heikkoudet, ahdistukset, surut, epämuodostumat, vaivat, sairaudet ja laiminlyönnit ovat häipyneet silloin muististakin. Silloin tulee koko maasta Eedenin kaltainen paratiisi uudelleenrakentamisen tuhannen vuoden alkupuolella edellisen rinnakkaissuunnitelmana. Kun ihmiskunnan kohotetut joukot kohtaavat loppukoetuksensa niiden tuhannen vuoden lopussa, jolloin ratkaistaan ihmisten arvollisuus loputtoman eliniän lahjan saamiseen, on säteilevän elinvoimainen ihmiskunta, joka on silloin pyhä, täydellistetty ja varmasti uskollinen, paratiisissa tulevien aikakausien partaalla. Kun maan loistavalahjaiset alamaiset käyttävät vapaan tahtonsa voimaa Pyhän Jumalansa kirkkauden ylläpitämiseksi, niin he saavat siirtyä toisesta ilahduttavasta saavutuksesta toiseen ja toisesta täydellisen onnen tilasta toiseen iankaikkisiin aikoihin asti. (Ef. 1:21) He säilyttävät ikuisesti nuhteettomuutensa Jehova Jumalan edessä hänen kunniaansaattamisekseen.