Jehova tekee itselleen ylistetyn nimen

 1. a) Miksi hyvä nimi on tärkeä? b) Miten meidän tulee suhtautua Jumalan nimeen ja miksi?

”HYVÄ nimi on parempi kuin kallis öljy”, sanoo Raamattu. (Saarn. 7:1) Hyvä nimi on tosiaan arvokkaampi kuin raha. Jotta ihmistä voitaisiin kunnioittaa ja pitää luotettavana, hänellä täytyy olla hyvä nimi. Jehova Jumala haluaa kaikkeuden Yksinvaltiaana ihmisten tuntevan hänen loistavan nimensä. Ne, jotka kunnioittavat tätä nimeä sen tähden, mitä se edustaa, tuottavat onnellisuutta hänelle ja iankaikkisia etuja itselleen.

 2. Miten Jehova vastasi siihen, että Aabraham kunnioitti hänen nimeään?

² Aabraham oli mies, joka rakasti Jehovaa, kunnioitti hänen nimeään ja arvosti näin verrattoman Jumalan ystävyyttä enemmän kuin kultaa ja kaikkia jalokiviä. Jehova vastasi Aabrahamin hänen nimeään kohtaan osoittamaan erinomaiseen kunnioitukseen siirtämällä Eedenissä annetun vaimon siementä koskevan lupauksen Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon luvaten tehdä hänestä suuren kansan. Lisäksi luvattiin Aabrahamin jälkeläisille maa ”Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka”. – 1. Moos. 3:15; 12:7; 13:14–17; 15:18–21.

 3. Keiden kunnianhimon vastainen oli Jehovan lupaus antaa maa perinnöksi Aabrahamin jälkeläisille?

³ Tämä oli ristiriidassa eräitten sellaisten miesten kunnianhimoisten pyrkimysten kanssa, jotka siihen aikaan yrittivät menestyksellisesti tehdä nimeä itselleen. Me emme tarkoita Babylonin hallitsijoita, sillä siitä kaupungista ei tullut ensimmäistä maailmanvaltaa. Kyseiset miehet olivat Egyptin hallitsijoita, jotka loivat valtakuntaa, mikä ulottui yli 1 500 kilometriä Niilin suistosta etelään olevasta kohdasta pohjoiseen yli Palestiinan aina Eufratvirtaan saakka.

 4. Mistä tuli Raamatun historian ensimmäinen maailmanvalta, ja mikä kosketus tähän kansaan Aabrahamin jälkeläisillä ennustettiin olevan?

⁴ Imperialistisesta Egyptistä tuli Saatana Perkeleen johdolla Raamatun historian ensimmäinen maailmanvalta. Yhteentörmäys oli silloisen tilanteen takia väistämätön. Oli tuleva aika, jolloin Jehova oli näyttävä voimansa Egyptille ja osoittava yksinvaltiutensa koko maassa. Jehova näki tämän ennalta, kun hän sanoi Aabrahamille, että tämän jälkeläiset joutuvat orjuuteen, mutta että Jehova vapauttaa heidät neljännessä sukupolvessaa ja toimeenpanee tuomiot sortajakansalle. Yksikään valta, joka nousi Jehovan nimeä vastaan ja yritti tehdä nimen itselleen, ei voinut kestää hänen edessään. – 1. Moos. 15:13–16.

ISRAEL JOUTUU ENSIMMÄISEN MAAILMANVALLAN ALAISEKSI

 5. Miten Joosefista tuli Egyptin pääministeri, ja mitä hän teki suuren nälänhädän aikana?

⁵ Abraham oleskeli kerran Egyptissä jonkin aikaa nälänhädän vallitessa, ja Jumalan oli nuhdeltava silloista faaraota Aabrahamin vuoksi. (1. Moos. 12:10–20) Nälänhätä toi myös Jaakobin huonekunnan Egyptiin. Kaitselmuksesta oli kaksikymmentä vuotta ennen tätä nälänhätää Jaakobin poika Joosef ryöstetty ja myyty orjuuteen Egyptiin. Joosef koki monet ankarat koetukset, jotka koskivat hänen uskollisuuttaan hänen Jumalansa Jehovan nimeä kohtaan, sillä hän joutui orjaksi, hänet vangittiin ja hänestä tehtiin näennäisesti unohdettu mies. Mutta Jumala oli hänen ystävänsä, koska hän oli kuuliainen ja puhui totta Jumalan nimessä. Hän lähetti faaraolle unen, jota kukaan ei pystynyt selittämään. Lopulta muistettiin Joosef, joka kutsuttiin faaraon eteen, ja hän selitti Jehovan hengen avulla unen ennustavan seitsemän runsauden vuotta, joita oli seuraava seitsemän nälkävuotta. Ihastunut faarao teki hänestä pääministerin. Sitten alkoivat aivan ennustuksen mukaisesti erittäin viljavat seitsemän vuotta, ja Joosef antoi varastoida suunnattomat määrät ruoka-aineita. Kun pitkäaikainen kuivuus kohtasi, niin Joosef voi myydä kansalle ruokaa varastoaitoista. – 1. Mooseksen kirjan luvut 37, 39–41.

 6. a) Mikä asiainkehitys johti Joosefin isän Jaakobin ja muun perheen muuttamiseen Egyptiin? b) Milloin he muuttivat Egyptiin, ja minne he asettuivat?

⁶ Nälänhätä ahdisti Jaakobia Kanaanissa, ja hänen oli pakko lähettää poikansa Egyptiin ostamaan ruokaa. Joosef tunsi kymmenen veljeään, mutta he eivät tunteneet häntä. Kun he olivat todistaneet veljenrakkautensa ankarissa koetuksissa, hän ilmaisi itsensä heille. Asiat kehittyivät siten, että Jaakob eli Israel ja kaikki hänen elossa olevat jälkeläisensä, joita oli 70 siihen aikaan, muuttivat vuonna 1728 eKr. Egyptiin, Gooseniksi nimitettyyn maakuntaan. – 1. Moos. 42:1–45:28; 46:8–47:6.

 7. a) Millä tavalla Jehovan Aabrahamille antama lupaus alkoi täyttyä Egyptissä? b) Mikä hallitsijain vaihdos tapahtui Egyptissä ja millaisin seurauksin israelilaisille?

⁷ Egyptissä alkoi täyttyä Jehovan Aabrahamille antama lupaus, jonka mukaan hänen siemenestään oli tuleva kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekka, sillä ne kaksitoista sukukuntaa lisääntyivät ilmiömäisesti. Sillä välin ajettiin pois hyksojen eli paimentolaiskuninkaitten hallitsijasuku ja sijaan tuli uusi hallitsijoitten sarja. Nämä uudet hallitsijat eivät tunteneet tai eivät muistaneet Joosefin nimeä, eikä heillä ollut minkäänlaista kiitollisuudentunnetta israelilaisia eikä heidän Jumalaansa Jehovaa kohtaan. He orjuuttivat israelilaiset mennen niin pitkälle, että ryhtyivät hävittämään heitä sukupuuttoon määräämällä, että kaikki heprealaiset poikalapset on hukutettava Niiliin niiden syntyessä. – 2. Moos. 1:7, 22.

 8. a) Miten Mooseksen elämä säästyi lapsena, ja miten hänet kasvatettiin? b) Mikä johti hänet lopulta Midianin maahan?

⁸ Tässä vaiheessa saattoivat egyptiläiset valtiaat kysyä heprealaisilta: ”Missä on Jehova ja hänen lupauksensa?” Mutta israelilaisten keskuudessa oli niitä, jotka säilyttivät vahvan uskon Jumalan nimeen, ja näiden joukossa olivat huomattavina Amram ja hänen vaimonsa Jookebed, Mooseksen vanhemmat. He kieltäytyivät tottelemasta faaraon määräystä ja hävittämästä lasta. Mooseksen äiti kasvatti Jumalan järjestelyjen mukaan lapsen Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa ohjauksessa, minkä jälkeen faaraon tytär otti hänet pojakseen. Neljäntenäkymmenentenä ikävuotenaan hän surmasi erään egyptiläisen, joka pahoinpiteli muuatta heprealaista, ja hänen oli paettava Midianiin, missä hän meni naimisiin ja tuli paimeneksi. Jumala ei ollut vielä halukas tekemään nimeään suureksi Egyptissä. Kului neljäkymmentä vuotta. – 2. Moos. 2:1–21.

VAPAUTTAJA LÄHETETÄÄN JEHOVAN NIMESSÄ

 9. a) Miten Jehova oli aikanaan kanssakäymisissä Mooseksen kanssa, ja minkä ajan Hän ilmoitti tulleen? b) Millaisin todistein Mooses varustettiin?

⁹ Jehova ei ollut unohtanut Aabrahamille antamaansa lupausta. Eräänä päivänä puhui Jehovan enkeli Hoorebin vuoren juurella paimen Moosekselle pensaasta, joka paloi, mutta jota liekit eivät kuluttaneet. Jehova ilmaisi nyt, että oli tullut aika vapauttaa Israel ja että hän tekee nyt huomattavalla tavalla nimen itselleen. Todistukseksi, mistä israelilaiset tietäisivät Mooseksen olevan Jumalan valtuuttama, Jumala määräsi Mooseksen puhumaan Jehovan nimessä, ja sitten hän valtuutti hänet ensimmäisenä ihmisenä suorittamaan ihmeitä tässä nimessä. Esi-isät olivat tunteneet hänet Jumalana Kaikkivaltiaana, mutta hän ei ollut tehnyt itseään heille tunnetuksi nimellään Jehova. – 2. Moos. 3:1–17; 4:1–9; 6:3.

10. a) Millä tavalla Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät olleet tunteneet Jumalaa hänen nimellään Jehova, kuten sanotaan 2. Mooseksen kirjan 6:3:nnessa? b) Miten Aabraham oli tullut tuntemaan hänet ”Jumalana, Kaikkivaltiaana”?

¹⁰ Eivätkö uskolliset miehet Aabraham, Iisak ja Jaakob olleet tunteneet Jumalan nimeä Jehova? Olivat kyllä, ja he tiesivät senkin, että se viittasi hänen päätökseensä kansansa suhteen. Aabraham oli kuitenkin tuntenut hänet Jumalana Kaikkivaltiaana mitä läheisimmällä ja voimakkaimmalla tavalla. Jumala oli ilmestynyt hänelle, kun hän ja Saara olivat sivuuttaneet lastensynnyttämisiän, ja luvannut heille pojan. Vahvistaakseen uskoa tähän lupaukseen Jumala sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias.” Aabraham näki tämän täyttyvän sinä vuonna ja tiesi siksi henkilökohtaisesta kokemuksesta, että Hän oli Jumala Kaikkivaltias. Mutta ei Aabraham, Iisak eikä Jaakobkaan nähnyt Jehovan päätöksen toteutumista heidän jälkeläistensä tekemisessä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja suureksi kansaksi. Nyt oli tullut aika, jolloin Jumala oli kohdistava valokeilan nimeensä Jehova. Mooses ja hänen israelilaisveljensä saisivat nähdä ja kokea Jehovan nimen merkityksen suuremmassa loistossa kuin koskaan aikaisemmin. – 1. Moos. 17:1, 2; 21:1–7.

ENSIMMÄINEN MAAILMANVALTA UHMAA JEHOVAA

11. a) Millaisen asenteen faarao otti, kun Mooses ja Aaron ilmestyivät Egyptin hallitsijan eteen? b) Miten Jehova teki faaraolle selväksi päätöksensä säästämällä hänet jonkin aikaa? c) Miten Jehova näytti ylimmyytensä Egyptin jumaliin nähden?

¹¹ Mooses ja hänen vanhempi veljensä palasivat Egyptiin. Kun he ilmestyivät tuon ensimmäisen maailmanvallan kuninkaan eteen, heidät otettiin vastaan uhmaavin kysymyksin: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään ja lähettää Israel pois? Minä en tunne lainkaan Jehovaa.” (2. Moos. 5:1, 2, Um) Jumala ilmoitti sen jälkeen faaraolle: ”Mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” (2. Moos. 9:16) Hän esitti siis faaraolle syyn, minkä tähden häntä pidettiin elossa eikä hävitetty sillä hetkellä. Hän osoitti kymmenellä vitsauksella ylimmyytensä Egyptin moninaisiin jumaliin nähden. Yhdeksännen vitsauksen jälkeen faarao käski kovasydämisesti Moosesta menemään ulos. Ennen lähtöään Mooses vastasi, että vain yksi lisävitsaus, kymmenes, pakottaisi faaraon sallimaan israelilaisten mennä. – 2. Moos. 10:27–29; 11:4–8.

12. a) Keitä kymmenes vitsaus uhkasi, mutta keille annettiin ohjeet Jehovan suojelutoimenpiteestä ja miksi? b) Mikä lopputulos oli riippuvainen näiden vanhempien miesten tottelevaisuudesta?

¹² Nyt vaadittiin Israelilta valmistautumista osoittamaan uskoa Jehovan nimeen ja sanaan. Heidän esikoisensa, niin ihmisten kuin eläintenkin, olivat vaarassa. Jehova käski Moosesta kutsumaan koolle vanhemmat miehet, huonekuntien päämiehet, ja sanomaan heille, mitä heidän täytyi tehdä esikoistensa suojelemiseksi. Huonekunnan päämiehen piti ryhtyä toimenpiteisiin. Jollei hän niin tekisi, ei esikoinen voinut tehdä muuta kuin kärsiä seuraukset huonekunnan päämiehen laiminlyönnistä. Huonekunta oli kokeva suunnattoman menetyksen. Sitä paitsi, jos nämä Israelin vanhemmat miehet eivät noudattaisi ohjeita ja menettäisivät esikoisensa, niin faarao ei näkisi mitään eroa israelilaisilla ja egyptiläisillä, eivätkä israelilaiset voisi marssia pois vapaana kansana seuraavana päivänä faaraon vaatimuksesta.

13. Miten kunkin huonekunnan päämiehen piti menetellä perheensä säilymiseksi tässä tilaisuudessa, ja milloin tämä tapahtui?

¹³ Jehova sääti, että niisankuu piti nyt laskea vuoden ensimmäiseksi. Heidän oli valittava sen kuun 10. päivänä virheetön uroslammas tai -vuohi. Auringonlaskusta alkavana 14. päivänä piti huonekunnan päämiehen teurastaa lammas ja vihmoa sen verta ovenpieliin ja kamanaan, joten se voitiin selvästi nähdä. Sitten piti koko huonekunnan tulla sisälle ja olla talossa koko yö. Murtamatta luutakaan lampaasta heidän piti paahtaa se ja sitten syödä happamattoman leivän ja kitkeräin yrttien kera. – 2. Moos. 12:1–13.

14. a) Missä ainoassa paikassa oli turvaisaa olla sinä yönä, jona esikoiset surmattiin Egyptissä ja miksi? b) Miten kymmenes vitsaus kohtasi Egyptiä?

¹⁴ Heidän piti olla pukeutuneina ja varustautuneina ja syödä pääsiäislammasta seisoaltaan, valmiina lähtemään marssimaan vapauteen. Jehovan enkeli oli sivuuttava ne talot, jotka oli sivelty verellä, kun hän kulki surmaamassa kaikkia ihmisten ja eläinten esikoisia. Jos joku, esikoinen tai muu, menisi talosta ulos, pois veren suojasta, hän kärsisi kuoleman. ”Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.” (2. Moos. 12:29) Mikä parku vitsauksen kohtaamista egyptiläisten kodeista järkyttikään sen niisanin 14. yön rauhaa! Mutta kävi juuri niin kuin Jehovan luotettava sana Mooseksen välityksellä oli varoittanutkin faaraota: ”Israel on minun esikoispoikani [koko kansa]; sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani [koko kansa] palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.” – 2. Moos. 4:22, 23.

15. Miten Israelin esikoispojat edustivat koko kansaa?

¹⁵ Eräältä kannalta katsoen Israelin esikoispojat edustivat koko kansaa, sillä esikoispojista oli tuleva huonekuntien päämiehiä. Esikoispojat saivat kaksi osaa perheen perinnöstä. Siksi juuri nämä, jotka olivat suoranaisen kuoleman uhan alaisia kymmenennen vitsauksen aikana, edustivat Israelia kokonaisuudessaan Jumalan ”esikois”-kansana. – 5. Moos. 21:17.

SEKAKANSAN SYDÄN PEHMENEE JEHOVAA KOHTAAN

16. Miten Egyptistä-lähtö lopetti vieraassa maassa asuneen kansan 430-vuotiskauden?

¹⁶ Kauhuissaan faarao vaati israelilaisia lähtemään Egyptistä. 2. Mooseksen kirjan 12:40, 41 (Um) ilmoittaa: ”Ja niiden Israelin poikien asumisaika, jotka olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta. Ja tapahtui niiden neljänsadan kolmenkymmenen vuoden lopussa, tapahtui juuri sinä päivänä, että kaikki Jehovan sotajoukot lähtivät pois Egyptin maasta.” Tämä oli niisanin 14:s vuonna 1513 eKr., täsmälleen 430 vuotta siitä, kun Aabraham oli mennyt Eufrat-virran yli Kanaaniin, ja 215 vuotta tästä ajasta oli vietetty varsinaisesti Egyptissä. Tämän kanssa ovat sopusoinnussa samarialainen Pentateukki ja kreikkalainen Septuaginta.

17. a) Milloin israelilaiset marssivat pois Egyptistä? b) Mikä sai suuren määrän sekakansaa lähtemään heidän kanssaan?

¹⁷ Jehova oli tehnyt nimensä loistavaksi kaikkien muiden jumalien yläpuolella. Mutta hänen oli saatava täydellinen voitto myös tuosta suuresta ensimmäisestä maailmanvallasta. Hän johdatteli asioita siihen suuntaan. ”He lähtivät liikkeelle Ramseksesta ensimmäisessä kuussa, ensimmäisen kuukauden viidentenätoista päivänä; pääsiäisen jälkeisenä päivänä israelilaiset lähtivät matkaan voimallisen käden suojassa, kaikkien egyptiläisten nähden, egyptiläisten haudatessa kaikkia esikoisiansa, jotka Herra heidän keskuudestaan oli surmannut, ja Herran antaessa tuomion kohdata heidän jumaliansa.” (4. Moos. 33:3, 4) Jehova teki itselleen niin maineikkaan nimen noilla vitsauksilla, että se teki moniin ihmisiin suotuisan vaikutuksen, ja heidän sydämensä pehmeni tätä nimeä kohtaan ja kääntyi pois heidän vääristä jumalistaan. ”Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa, sekä lampaita ja raavaskarjaa suuret laumat.” – 2. Moos. 12:38.

18. a) Mihin ihmeelliseen toimenpiteeseen oli ryhdytty kansan johtamiseksi, ja mihin kansa johdettiin? b) Kun faarao ja hänen sotavoimansa ryntäsivät ajamaan israelilaisia takaa, niin mikä esti heitä tavoittamasta heitä?

¹⁸ Järjestetyn seurakunnan etupäähän ilmestyi ihmeen kautta pilvenpatsas. Se ei johtanut heitä kohti Palestiinaa, vaan Punaisen meren Egyptin puoleiselle rannalle. Faarao sai sanan tästä. Hän otaksui heidän joutuneen ansaan. Hätäisesti hän kokosi sotavaununsa ja -voimansa ja ryntäsi ajamaan takaa. Mutta millainen este tiellä kohtasikaan häntä! Pilvenpatsas siirtyi enkelien välityksellä israelilaisten edestä heidän taakseen, egyptiläisten eteen, ja pidätti heidät erillään israelilaisista koko yön. – 2. Moos. 14:5–20.

19. Mitä egyptiläiset tekivät päästessään lopulta näkemään Israelin kulkevan läpi Punaisen meren, ja mikä siitä oli seurauksena heille?

¹⁹ Egyptiläiset saattoivat aamulla tuskin uskoa silmiään. Punainen meri oli auennut, ja siellä alhaalla näkyi israelilaisten jälkijoukko kaukana suoraan meren poikki kulkevassa kuivassa merenpohjakäytävässä! ”Vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.” (2. Moos. 14:29) Mutta näyttihän heidän jälkijoukkonsa olevan suojaton! ”Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: ’Paetkaamme Israelia, sillä Herra [Jehova, Um] sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan’.” – 2. Moos. 14:21–25.

JEHOVAN NIMEÄ YLISTETÄÄN LAULUSSA

20. a) Miten Jehova näytti tässä tilaisuudessa ylimmän valtansa Egyptin maailmanvallalle? b) Miten Mooses antoi tästä voitosta kunnian Jehovalle?

²⁰ Mutta se oli liian myöhäistä. He olivat tehneet sen suuren erehdyksen, että olivat uhmanneet Jehovan nimeä! Jumala käski Moosesta ojentamaan kätensä yli meren. Vedet syöksyivät yhteen, ja turvassa itärannalla olevat israelilaiset näkivät egyptiläisten takaa-ajajiensa uppoavan, joka ainoan hukkuvan. Jehova oli näyttänyt mahtavan yksinvaltaisen voimansa tuolle maailmanvallalle. Mooses johti sitten israelilaiset laulamaan kiitoslaulua Jehovan ylistykseksi antaen hänelle kunnian voitosta ja ylistäen hänen nimeään. Hän lauloi Jehovasta, joka ”on kuningas aina ja iankaikkisesti”. – 2. Moos. 14:26–31; 15:1–19; Ps. 136:15.

21. a) Miten voidaan sanoa, että israelilaiset tulivat näiden tapahtumien kautta tuntemaan Jehovan nimen uudessa merkityksessä? b) Päättyikö Jehovan nimen kirkastaminen näihin tapahtumiin?

²¹ Jehova oli osoittanut suurta arvonantoa nimeään ja sitä kohtaan, mikä liittyi tähän nimeen. Israelilaiset tunsivat nyt Jehovan eri tavalla kuin he olivat tunteneet hänet aikaisemmin. He näkivät vihdoin täyttyvän hänen Aabrahamille antamansa lupauksen, että hän vapauttaa heidät ylevällä kädellä ja tuomitsee sortavan kansan. Tämä korotti hänen nimensä uusiin korkeuksiin. Mutta Jehova oli tekevä vielä enemmän, ja me näemme tämän lehden myöhemmistä numeroista, miten hän menetteli muodostaessaan heistä suuren ja mahtavan kansan, joka kesti vuosisatoja ja oli astinlautana sen hänen liittolupauksensa lopulliseksi ja suureksi kokonaistäyttymykseksi, minkä hän oli antanut rakkaalle ystävälleen Aabrahamille ja minkä mukaan hän saattaa nimensä niin säteilevään loistoon, että se panee sen mahtavan vapautuksen, minkä hän suoritti Egyptistä, näyttämään vähäiseltä siihen verrattuna.

[Alaviitteet]