Lukijain kysymyksiä

● Jos kristityn täytyy todistaa oikeusistuimessa, niin sopiiko hänen panna kätensä Raamatulle ja vannoa kertovansa koko totuuden?

Raamatussa ei ole mitään estettä sille, joskin kunkin yksilön täytyy ratkaista, suostuuko hän siihen vai pyytääkö hän päästä siitä.

Tapa tehdä vala koskettamalla jotakin esinettä, jota pidetään pyhänä, on ollut hyvin yleinen. Esimerkiksi muinaiset kreikkalaiset kohottivat kätensä kohti taivasta tai koskettivat alttaria tehdessään valan. Roomalaisten keskuudessa piti valan vannoja kädessään kiveä ja vannoi, että jos hän valehtelisi, niin Juppiterin tulisi heittää hänet pois, niin kuin hän sitten heitti kiven pois.

Sellaiset tavat ilmaisivat ihmiskunnan sisäistä taipumusta tunnustaa, että on olemassa jumalallinen voima, jolle ihmiset ovat tilivelvollisia ja joka panee merkille, mitä sanotaan ja tehdään. Tosi Jumalan Jehovan palvojat tunnustivat varmasti tämän. Ja Raamattu osoittaa heidän tehneen valoja ikään kuin Jumalan läsnä ollessa tai hänen ollessaan todistajana. (2. Sam. 3:35; 1. Kun. 2:23, 24; Ruut 3:13; Jer. 38:16) Tosi palvojat sallivat myös toisten panna heidät tekemään valan. – 1. Moos. 21:22–24; Matt. 26:63.

Kun vala tehtiin Jehovan edessä, niin sen vannoja teki toisinaan myös siihen liittyvän eleen. Profeetta Danielille puhuva enkeli ”nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti”. (Dan. 12:7; 1. Moos. 14:22) Jumalakin puhui itsestään vertauskuvallisesti, että hän nostaa kätensä vannoen. (Jes. 62:8; 5. Moos. 32:40) Toinen ele, jota käytettiin ilmeisesti valaa vahvistettaessa, oli, että käsi asetettiin toisen henkilön ”kupeen” eli reiden alapuolelle. – 1. Moos. 24:2, 3, 9; 47:29–31.

Tosi kristityn ei tietenkään tarvitse tehdä valaa jokaisen päivittäisessä elämässä esittämänsä lausunnon tueksi. Hänen kyllä-sanansa tulee merkitä ”kyllä” ja ei-sanansa ”ei”. (Matt. 5:33–37; Jaak. 5:12) Mutta jos häntä pyydetään oikeudessa vannomaan, että hänen todistuksensa on tosi, niin hän voi ajatella saattavansa tehdä sellaisen valan. Tai hänen sallitaan ehkä antaa vakuutus, että hän ei valehtele. – Gal. 1:20.

Kun oikeussalissa on tapana nostaa käsi tai panna käsi Raamatulle vannottaessa, niin kristitty voi haluta mukautua siihen muistaen raamatullisia esimerkkejä, joissa valaan liittyi ele. Mutta tärkeämpää kuin se, tekeekö joku jonkin eleen valansa ohella, on, että hän vannoo Jumalan edessä kertovansa totuuden. Sellainen vala on vakava. Jos kristitty siis tuntee, että hän voi vastata ja että hänen tulee vastata hänelle tehtyyn kysymykseen tällaisissa olosuhteissa, niin vala velvoittaa hänet kertomaan totuuden.

● Jos jotkut voidellut kristityt varjeltuvat uuteen järjestykseen, niin tulevatko he vanhoiksi ja kuolevat, vai millä tavalla heidän maallinen elämänsä päättyy?

Suoraan sanoen Raamattu ei kerro sitä. Millä tavalla se tapahtuneekin, niin näiden hengellä voideltujen kristittyjen maallisen elämän on päätyttävä, jotta he saisivat elämän palkkansa taivaassa. – 1. Kor. 15:35–38.

Jeesuksen kuvaus vehnästä ja rikkaruohoista osoittaa, että jotkut ”valtakunnan lapset” ovat elossa maan päällä ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. (Matt. 13:24–30, 37–43) Eräät raamatulliset mallit viittaavat myös siihen, että jotkut näistä voidelluista saattavat elää tuhoisan ”suuren ahdistuksen” yli. (Matt. 24:21) Tarkastelkaamme muutamia näistä malleista.

Hesekielin 9. luku kuvailee ”miehen”, jolla on kirjoitusneuvot ja jonka piti panna ”merkki” niihin, joiden piti varjeltua hengissä Jerusalemin hävityksessä vuonna 607 eaa. Tämän on ymmärretty esittävän meidän aikamme merkitsemistyötä, jossa voideltujen ”valtakunnan lasten” joukko kokonaisuutena ottaa johdon. Hesekielin kertomus osoittaa, että se ”mies”, joka suoritti merkitsemisen, antoi raporttinsa Jehovalle sen jälkeen, kun teloitustyö Jerusalemissa oli suoritettu. Se antaa ymmärtää, että jotkut voideltuun luokkaan kuuluvat säilyvät elossa maan päällä yli teloitustyön, joka on kohtaava tätä sukupolvea. (Hes. 9:4, 8, 11) Tähän samaan viittaa myös se, että profeetta Hesekiel itsekin eli edelleen Babyloniassa muinaisen Jerusalemin hävityksen jälkeen.

Lisäksi Nooan vaimo (joka kuvaa Suuremmalle Nooalle Jeesukselle kihlattua voideltujen luokkaa) varjeltui hengissä vedenpaisumuksen yli. (Matt. 24:37–42; Ef. 5:25–30) Ottakaamme huomioon myös Elisa, joka eli koko Jeehun suorittaman hävitystyön ajan, samoin kuin voideltujen jäännös nyt toivoo varjeltuvansa Suuremman Jeehun, Jeesuksen Kristuksen, hävitystyössä. (Ks. ”Uudet taivaat ja uusi maa”, s. 95, 96 ja 320, ja ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, s. 365–380.) Voideltujen kristittyjen jäännös saattaa näin ollen olla maan päällä tämän pahan asiainjärjestelmän lopun yli suorittaakseen loppuun saarnaamisensa ja opettamisensa maalliselle sukupolvelle, ehkäpä joillekuille ylösnousseillekin. – Ps. 71:18; 91:16.

Jos tämä käsitys on oikea, niin uudessa järjestyksessä maan päällä olevat voidellut kristityt tulevat maallisen elämänsä loppuun ottaakseen paikkansa ’taivaallisessa valtakunnassa’. – 2. Tim. 4:18.

Monet kristityt ajattelevat, ettei olisi todennäköistä, että nämä voidellut uudessa järjestyksessä eläisivät vanhuuteen ja lopulta kuolisivat niin kuin monet ihmiset nykyään. Näin päättelevät ajattelevat, että olisi sopimatonta, että tämä tapahtuisi Kristuksen hengellisille veljille aikana, jolloin hengissä varjeltunut ihmiskunta edistyy kohti ruumiillista täydellisyyttä. He ovat sen tähden ajatelleet, mahtaako Jumala lopettaa ihmeen avulla voideltujen maallisen elämän, niin kuin hän ilmeisesti teki Hanokille, niin että Hanok ei kokenut mitään kuoleman tuskia. (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5) Jumalahan voisi tietysti tehdä siten. Mutta Raamatussa ei ole mitään selvää mainintaa siitä, että niin tapahtuisi. Eikä Raamattu esitä mitään muutakaan vastausta tähän kysymykseen.

Meidän täytyy näin ollen luottaa Jumalaan. Yksityiskohtien pohtimisessa ei ole mitään mieltä. Jos Jehova ajattelisi tämän tiedon olevan tarpeellinen, niin hän olisi varmasti voinut sisällyttää sen Sanaansa. Mutta hän ei ole sitä tehnyt. Milloin ja miten voidellut päättävätkin maallisen elämänsä, heidät herätetään siinä paikassa kuolemattomassa henkiruumiissa. Se tulee olemaan voitto kuolemasta. (1. Kor. 15:51–57) He voivat siten liittyä muuhun Kristuksen ”morsiameen” ja hallita hänen kanssaan hänen tuhatvuotishallituksessaan. – Ilm. 20:6.

● Minun on vaikea ymmärtää 2. Mooseksen kirjan 4:24–26:ssa kerrottua Mooseksen pojan ympärileikkausta. Kenen henki oli vaarassa, ja mitä tapahtui?

Tämä raamatunkohta on kertomuksessa, joka puhuu Mooseksen paluusta Egyptiin vaimonsa Sipporan kanssa. 2. Mooseksen kirjan 4:24–26 kuuluu näin: ”Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra [so. Jehovan enkeli] kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta [hänen jalkojaan, UM] ja sanoi: ’Sinä olet minun veriylkäni’. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: ’Veriylkä ympärileikkauksen kautta’.”

Tämä on vaikeaselkoinen kohta, emmekä me voi tällä haavaa olla ehdottoman varmoja sen täydestä merkityksestä. Toiset raamatunkohdat luovat kuitenkin huomattavasti valoa siihen, joten esitämme seuraavan mahdollisen selityksen:

Ympärileikkauksesta aiemmin Aabrahamille annettu laki sanoi: ”Ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni.” (1. Moos. 17:14) Koska ympärileikkaamaton ei ollut Mooses vaan hänen poikansa, niin Jehovan enkeli uhkasi ilmeisesti tämän pojan henkeä. Mooses oli sitä paitsi saanut Jumalalta hänen enkelinsä välityksellä tehtäväksi johdattaa israelilaiset pois Egyptistä. (2. Moos. 3:10) Ei näytä siis järkevältä ajatella, että Jumalan enkeli olisi uhannut itseään Moosesta kuolemalla Mooseksen ollessa menossa suorittamaan tätä tehtävää.

Jehovan enkelillä oli Jumalalta saatu valta surmata Mooseksen poika siksi, ettei hän ollut sopusoinnussa ympärileikkausliiton kanssa. Sippora olisi näin ollen johdonmukaisesti koskettanut esinahalla (todisteella liittoon mukautumisesta) enkelin jalkoja ja siten osoittanut, ettei nyt ollut mitään syytä hänen poikansa kuolla.

Sippora esitti epätavallisen lausunnon: ”Sinä olet minun veriylkäni” ilmeisesti siksi, että ympärileikkaus sisälsi liiton. Tämän liiton alkuunpanija oli Jehova Jumala, jota tässä edusti Hänen enkelinsä. Kun Sippora puhutteli Jehovaa häntä edustavan enkelin välityksellä ”veriylkänä”, niin hän ei näytä puhuneen arvostelevasti, vaan tunnustaen alistuvansa nyt tämän liiton ehtoihin. Oli kuin hän olisi hyväksynyt vaimon aseman ympärileikkausliitossa Jehova Jumalan, aviomiehen, kanssa. Hänen poikansa henki ei ollut enää vaarassa tämän Jumalan oikeaa vaatimusta kohtaan osoitetun tottelevaisuuden teon takia.